Mietin enemmän mitä kirjoitan

43112330_1850237841719235_334028419882811392_o

Eilen oltiin PUHTI syystreeniryhmän kanssa Tampereella Pyynikillä treenaamassa ja ennen treeniryhmän alkua kävin tekemässä omaa treeniä. Treeni tuli tehtyä hyvin ja tuntui hyvältä nousta portaita milloin mitenkin, oli tasajalkahyppyä, sivukyykkyä, luistelukyykkyä, polvennostoa ym. ja lisäksi jyrkän rinteen nousemista. Tunti meni aivan hujauksessa.

Enemmän kuin treeni mielessä mulla oli kuitenkin koira-asiat. Pyynikin ulkoilumaastot tuntuivat vilisevän määrättyä koirarotua, staffordshirenbullterrieriä. Semmoista, mikä meille on jossain vaiheessa tulossa. En pääse yli siitä miten hieno koira se on. Oli se sitten minkä värinen tahansa niin se on hiano! Kohtuullisen pieni ja kevyt, mutta silti niin roteva ja lihaksikas. Paino jotakuinkin tätä luokkaa: Naaras: 11–15 kg, Uros: 13–17 kg.

42803565_1850237901719229_295840229271535616_o
Pyynikki, Tampere.

Tämän blogitekstin otsikko viittaa koiranhankintaan. Olen kertonut minkä rotuisen koiran aiomme hankkia, mutta en juuri muuta. Staffordshirenbullterrierin.

Tämän jälkeen kun olen kertonut, että meille tulee koira jossain vaiheessa olen saanut neuvoja ja ohjeistuksia. Sellaisia, että neuvoja tai ohjeistaja tuntuu ajattelevan, että olemme aivan tumpeloita koiran hankkimisen suhteen, että mistään emme mitään tiedä.

Asia ei ole niin, että en tietäisi monia asioita, en vaan kaikkea turinoi tässä blogissani tietenkään. Suurin osa omista ajatuksista ja tekemisistä jää tämän blogin ulkopuolelle oli aihealue mikä tahansa. Asia pitäisi olla sanomattakin selvä ja suurelle osalle onkin ja siksi ihmettelenkin miksi saan hölmöltä tuntuvia neuvoja koiran hankinnasta. Mua saa neuvoa, mutta ensin pitää osata kuunnella sitä ihmistä eli mua, ei voi esim. tulla heti sanomaan, että tossa on sulle tietoa pentutehtalusta. Ei sellaista voi tulla sanomaan jos et ensin tiedä onko henkilö hyvin tietoinen pentutehtailusta.  Itselläni on kahdenkymmenenseitsemän vuoden kokemus koirista, erilaisista koiraroduista, omistamisesta, kouluttamisesta tavoille, ulkoilusta. Sen kanssa olemisesta ja elämisestä, kasvattajien valinnasta ym.

Koira on aiheena sellainen mistä koen tietäväni paljon, olenhan lapsesta asti imenyt koiratietoutta kuin sieni itseeni.

Hetken mielijohde. En ikinä ottaisi koiraa hetken mielijohteesta ja koirasta kun on kysymys sellaista hetken mielijohdetta ei mulla edes ole. On aina selvää, että kodissani ja sydämessäni on tilaa yhdelle tai kahdelle omalle koiralle ja jos sellainen / sellaiset minulle tulee se ei ole ollut hetken mielijohde, ei koskaan. Elämänmittainen ajattelu ja pohdinta ja valmistautuminen kuvastaa paremmin sitä mitä se on jos koira meille tulee.

Pentutehtailu. En kuuna päivänä hankkisi koiraa epämääräisistä olosuhteista. Ei tästä sen enempää.

Kasvattaja. Kyllä joo. Olen ollut yhteyksissä vastuullisen kasvattajan kanssa joka on myös rotuyhdistyksen jäsen.

Rotu. Olen hyvin tietoinen staffordsihrenbullterrieristä rotuna. Millainen on luonne, millainen on käytös, sopiiko koira meille, olenko valmis tarjoamaan koiralle sen mitä se tarvitsee. Kouluttaminen? Olen keskustellut rodun FB-foorumilla rodusta ja saanut paljon paljon vastauksia omiin kysymyksiini. Tiedän, että rotu on sellainen joka ei välttämättä aikuisena siedä muita koiria, joko samaa sukupuolta olevia tai ketään, tiedän sen. Tai sitten sietää. Tässäkin suhteessa rotu sopii mulle sillä en ole sosiaalinen ihminen. Lenkillä en koskaan jäisi kenenkään kanssa höpöttelemään ja tutustumaan vaan lenkillä lenkkeillään ja ohitetaan muut nätisti. Kytkettynä ja nätisti, se riittää.

Eipä meidän edellinen koiramme, Mortti, myöskään sietänyt toisia koiria helposti kuten ei moni muukaan koira siedä toisia koiria. Kerran mun ja Mortin ja Tärpän päälle hyökkäsi irti oleva mäyräkoira joka puri ja äksyili ja sai Mortin irrottautumaan pannastansa ja karkaamaan kauaksi, se mäyräkoira ei sietänyt muita koiria.  Sanoisin, että introvertille sopiva koirarotu on meille tulossa jos tällä tavalla puolivitsailla tässä tekstissäni saan. En halua käydä koirapuistoissa enkä olla sosiaalinen muitten koiraansa lenkittävien kanssa, en ollenkaan. En ole ikinä halunnut ja musta näkee kilometrin päähän kun olen koiraa ulkoiluttamassa, että ei tarvi jäädä siihen odottamaan koira pitkällä narun päässä, että haistellaanko. Ei haistella ja olen joskus joutunut jollekin koiranlenkittäjälle sanomaankin, että etkö näe että me ei haluta jäädä tähän haistelemaan ja tutustumaan. Ei meitä kiinnosta. Sosiaaliset kontatktit on mun koiraelämässä ollut aina muualla kuin päivittäisillä lenkeillä. No, nyt ei olla käyty koiran kanssa muutamaan kuukauteen lenkillä kun ei meillä enää koiraa harmiksemme ole.

Tiedän, että rotu on erittäin ihmisiystävällinen ja energinen. Tykkää helposti jokaisesta ihmisestä, erityisesti lapsista ja tarvitsee paljon liikuntaa ja muuta touhua. Haluaa olla kaikessa mukana ja on oikea pusuautomaatti sylikoira. Olenko valmis siihen? Olen. Tottakai olen.

Mää täällä kotona joka päivä paasaan härrelle kyseisestä rodusta, aina on jotain mitä tulee mieleen sanoa ja tarve jakaa se härren kanssa.

Hoitopaikka. Hoitopaikka-asioita olen miettinyt ja mun vanhemmat on se yksi hoitopaikka koiralle. Mun koira on aina tervetullut heille hoitoon ja he ovat myös koiraihmisiä, osaavat elää koiraelämää ja lukea sitä koiraa ja sen tarpeita ja oikkuja. Selvää lienee, että toinenkin tuttu hoitopaikka tulevalle koiralle täytyy olla sillä käytäntö on osoittanut sen, että parempi jos on kaksi hyvää hoitopaikkaa koiralle.

Vakuutus. Vakuutusasioita olen miettinyt ja tutkiskellut ja vakuutusasiat alkaa olla selvillä. Vakuutus koiralle otetaan.

Lopputulema on se, että mää en malttaisi odottaa, että meillä on oma staffordsihrenbullterrieri. Nimiäkin olen jo miettinyt ja muutama potentiaalinen vaihtoehto on. Tai oikeastaan aika monta potentiaalista nimivaihtoehtoa.

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset