Tosiaan mitään, edes kevyttä liikuntaa en ole tehnyt juhannuksen jälkeen. Olen rauhassa palautunut täyden matkan triathlonkisasta ja jättänyt kaiken kevyenkin liikunnan tekemättä. Kävellyt vaan ensin reissussa ympäri Berliiniä, Hampuria ja Kööpenhaminaa sekä nyt kotona koiran kanssa käveleskelyä ja se on tuntunut oikealta tavalta minulle palautua.
Tänään kuitenkin aloitin sen kevyen liikkumisen ja kävin leppoisalla pyörälenkillä maastopyörällä. Ihan hyvältä tuntui. Mulla on ollut mielestäni aika epäonnistunut eli toisin sanoen ruma kypärä maastopyöräilyyn ja eilen kävinkin sitten ostamassa vähän raikkaamman näköisen kypärän Tampereen Lielahden XXL-myymälästä.
Jossain Hatanpäällä Tamperella.
Pinkki potta päässä tänään aamusella lähdin maastopyörällä liikenteeseen. Suunnitelmissa oli mennä pyörimään Tamperelle sinne minne nenuli vie. Tai no olin saanut härreltä idean mennä käymään Mältinrannassa ja sinne se mun nenuli vei minut maastopyöräineni, Hatanpään Arboretumin puiston teiden ja Hämeeenpuiston kautta. Heti aamusta oli jo niinkin paljon lämmintä kuin 18 astetta jee.
Pinkki pyöräilykypärä.
Oli kiva polkea ja katsella kaupungin maisemia. Ajelin mutkien kautta ihastelemaan Laukontria, pysähdyin sillalle ja napsaisin kuvan, pidin pienen hörrpytauon ja vain nautiskelin. Kaupunki oli mukavan aamupäivärauhallinen ja kesäisen lämmin. Varmaan olen tuhat kertaa kertonut, että Tampere on mun lempikaupunkini. Ehdin asua siellä kymmenisen vuotta ennen kuin muutettiin tänne Pirkkalan perämettiin härren ja lemmikkieläinten kanssa. Molemmat kivoja paikkoja asua ja elellä, viihdyn yhtä hyvin kaupungin sykkeessä kuin perämettässä.
Laukontori, Tampere.
Laukontorilta poljin Hämeenpuiston kautta vielä sinne Mältinrantaan ja aina Särkänniemeen asti josta palasin suunnilleen samaa reittiä kotiin. Sykkeet pidin matalalla koko pyöräilyn ajan ja hyvältä kyllä tuntui vaikka varmasti palautuminen täydestä matkasta on vielä hyvää vauhtia käynnissä. Kuka ei ole vileä lukenut kisaraporttiani Puolan Challenge Poznanista niin se on luettavissa tässä.
Tauon paikka.
Mulla oli vettä tietenkin mukana pyörälenkillä ja pysähtelin aina sopivin väliajoin sitä hörppäämään.
Tampere on vaan niin sydän.
Kisojen suhteen omat ajatukset ovat jo Finntriathlon Tahkon puolimatkassa (uinti 1,9 km, pyörä 90 km, juoksu 21,1 km) joka on siis 5.8.2017. Tavoitteena on todellakin tehdä siellä hyvä suoritus vaikka en osaa kyllä yhtään sanoa miten juhannuksena kisattu täyden matkan triathlon vaikuttaa. Heikentääkö vai ehkä jopa parantaa puolimatkan menoa, se nähdään sitten.
Mältinranta.
Ennen Tahkoa tosiaan ihan lyhyt kisa Hämeenkyrössä, Maisema-Triathlon. En ole koskaan osallistunut tuohon kisaan vaikka se on jo aiemminkin järjestetty. Miljöö ja maisemat ainakin ovat hienot ja tiedän, että tämä kisa on erittäin aloittelijaystävällinen. Aivan hyvin voi uida ilman märkäpukua, ei tarvitse olla mitään viimeisen päälle pelejä ja rensseleitä ja pyörä voi olla ihan normipyörä. Kannattaa katsoa heidän Favcebookista kuvia niin saa aika hyvän käsityksen millaisissa hienoissa maisemissa ja tunnelmissa ollaan.
Mirri laatikossa.
Tällä viikolla aion ainakin käydä uimassa kerran pari, ehkä pyöräilemässä ja jossain vaiheessa viikkoa varmaan juoksemassakin jonkinlaisen lenkin.
Luitko mun aiemman postauksen PUHTI valmennus laajenee? Jossa kerroin, että härren kanssa pitämäni juoksuryhmän lisäksi otan triathlonvalmennettavia? Otan, ja siis otin sillä paikat menivät nopeasti mistä olen kovin kiitollinen. Erittäin kiva, että saan alkaa ohjata liikkuvia ihmisiä kohti heidän unelmiaan ja tavoitteitaan. Oma kokemus ja koulutus triathlonista ja härren kanssa itsemme onnistuneesta valmentamisesta on jo niin kattava, että pystyn hyvin valmentamaan muita ja odotan valmennusten alkamista innolla.
Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.
Täyden matkan triathlon, Challenge Poznan, Puola. 12 h 29 min
uinti 3800 m, pyörä 180 km, juoksu 42,2 km
Minä, härre ja härren mama tällä reissulla siis kolmistaan. Pari viikkoa autolla Via Baltican kautta Puolaan ja sieltä Saksan ja Tanskan ym. kautta takaisin Suomeen.
Me reissussa.
Saavuttiin juhannusviikon torstaina Puolan Poznaniin hotelliin ja siellä meillä oli varattu kolme yötä. Puolaan tultiin pitkät ja rasittavat muutamat laiva- ja automatkapäivät reittiä Pirkkala-Helsinki-Viron Tallina-Viron Pärnü-Latvia-Liettuan Kaunas-Puola Poznan. Oli suht hyvä tie, mutta ruuhkia milloin likennevalojen milloin tietyön takia, välillä enemmän ja välillä vielä vähän enemmän. No mutta Puolaan paikan päälle pääsimme kuitenkin suunnitellusti Torstaina. Sunnuntaina olisi kisapäivä.
Näkymä Poznanin hotellin ikkunasta.
Meillä oli matkassa mukana ihan uusi tilava matkajääkaappi jonne varsinkin minä vegaanisen ruuan ystävänä sain jemmattua hyvin omia syötäviä ihan kotisuomesta asti. Varmistin sillä, että saan proteiinintarpeeni tyydytettyä jos matkalla ei olisi saatavilla sopivaa ruokaa. Mukana mulla oli ainakin Oatlyn proteiinijuomia, Yosa-sport -kauravälipaloja, hummusta leivän päälle, kauramaitoa kahviin. Oli meillä siellä jääkaapissa paljon evästä jokaiselle meille kolmelle. Tällä reissulla olin varautunut, että jos on aivan pakko syön sitten munat ja maidot, ainakin mieluummin kuin nälkäkuoleman partaalle itseni päästäisin. No, ei tarvinnut syödä eläintuotteita vaan pärjäsin jopa ehkä loistavasti vegaanisella sapuskalla. Kyllä siellä aina jotain kaupoista löytyi ja ravintolat valittiin huolella etukäteen ja loppujen lopuksi söin parhaimmat ravintolaruokani tuolla reissulla.
Välipalan aika.
Kyllä se sunnuntaiaamukin koitti lopulta vaikka jokaisena päivänä ennen sunnuntaita ehdin jossain vaoihessa ajatella, että onneksi sunnuntai ei ole vielä, onneksi on pari päivää aikaa, onneksi on vielä kokonainen päivä aikaa. =) No, lopulta ei ollut enää aikaa kun muutama hassu tunti kisan starttiin joka oli sunnuntaina 25.6.2017klo 7:00. Apua ja ei apua. Jännitti selkeästi vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena jolloin olen täyden matkan triathlonkisaan osallistunut. Ensin Tahkolla ja viime vuonna Lahdessa. Nyt sitten ulkomailla ihmeellisen ja käsittämättömältä kuulostavan kielen kotimaassa Puolassa.
Hotellissa hömpöttämässä.
Aamulla herättiin klo 4:50, ihan pirteänä sillä oltiin menty aikaisin nukkumaan ja minä herään tuohon aikaan aina pirteänä sillä se on niin lähellä sitä kellonaikaa mitä useina aamuina herään kotona kun töihin lähden. Useina työpäivinä kello soittaa minulle nimittäin 4:50.
Oli ihana herätä lämpimään kesän aamuun. Suomessa kun aiempina vuosina on täyden matkan kisaan herätty niin on joo ollut kesä, mutta aamut eivät välttämättä niin lämpimiä.
Aamupalaksi vetäisin kaurahiutaleita mantelimaidolla ja kupillisen pikakahvia. Lasillisen vettä. Muu ei maistunut ja tuo oli aivan hyvä kisapäivän aamupala. Suunnitelmissa oli kyllä syödä aamupalalla myös banaani ja Oatlyn proteiinijuoma, mutta ne jotenkin jäivät kun ei maistunut ja ajatus pyöri jo tulevan päivän pitkässä koitoksessa.
Kisapäivän vaatetukseni.
Kisavaatteet päälle eli lähinnä triathlonpuku, niin ja ajanottochippi nilkkaan joka olisi siinä koko kisan ajan. Siihen päälle vielä ”siirtymävaatteet” eli sortsit ja huppari jotka olisivat sitten myös kisapaikalla kisan jälkeen mua odottamassa. Juoksu- ja pyöräilykamppeet vietiin jo edellisenä päivänä vaihtoalueelle. Vaihtoalue on alue jonne uinnin jälkeen tullaan (mieluiten mahdollisimman nopeasti juosten) ja siitä lähdetään pyöräilemään ja siihen myös palaudutaan pyöräreitiltä ja lähdetään juokseaan. Juoksun jälkeen vaihtoalueelle ei enää tulla vaan juoksusta mennään suoraan maaliin.
Vaihtoalue valmiiksi edellisenä päivänä.Härren kamppeet.
Hyvissä ajoin lähdettiin ajelemaan kisapaikalle, tarkoitus oli olla siellä viimeistään kello 6:00 (kisan startti klo 7:00) ja otiinkin. Hotellista oli muutama hassu kilometri kisapaikalle.
Käytiin heti ensimmäisenä vaihtopaikalla katsomassa, että pyörä oli kunnossa ja että ilmaa renkaissa oli riittävän monta baria ja sitä lisättiin mikäli oli tarvis. Laitoin vielä viime töikseni pyöräilkypärän, pyöräilykengät, sukat, ajolasit, juoksutossut, geelit, juoksulippiksen kaikki hyvään järjestykseen pyöräni vieressä olevaan laatikkoon. Sellaiseen järjestykseen, että kun uinnin jälkeen lähden pyöräilemään niin siinä on helposti otettavissa kypärä ja pyöräilykengät, ajolasit ja pyöräilyyn tarkoitetut loput geelit jotka eivät mahtuneet järkevästi pyöräni tarvikekoteloon. Niin ja oli mulla muutama syötävä patukkakin, tarkalleen 3 kpl jotka aioin pyöräilyyn mukaan ottaa. Patukat sisälsivät taatelia, banaania, pähkinöitä, ananasta ym. sellaista.
Ylimääräiset kamppeet jätettiin säilytykseen kisan ajaksi.
Vaihtoalueella oli suomalaista triathlontuttua, Arja ja arjan mies. Arja pitää Triathlonvaimo-blogia. Juteltiin vähän ja vaihtoalueelta siirryttiin pikaisesti lähemmäs järveä ja vessakäynnin jälkeen olikin jo aika alkaa pukea märkäpukua päälle. Samalla tuli juteltua ja saatua tsemppiä ja varmuutta suomalaisilta kun siinä yhdessä pyörittiin ja palloiltiin Arjan ja Arjan miehen kanssa. Yksi uusi suomalainen triathlontuttavuuskin saatiin. Hän oli meidät kekannut edellisenä päivänä vaihtoalueella kun olin varmaan jotain kailottanut ja tuli juttelemaan. Myös nyt starttiaamuna tuli toivottamaan tsempit ja mekin tietenkin takaisin. Hän oli ensimmäisellä täyden matkan triathlonillansa.
Märkäpuvun pukemista.
Kisalakit oli täyden matkan kisalaisilla valkoiset sinisin tekstein. Ihan hienot ja katu-uskottavat eli joo, voin käyttää uintitreeneissä jatkossakin. No, uimalakkeja tulee kisoista ihan yllin kyllin ja olenkin jo muutamaan otteeseen tässä vuosien mittaan perannut uimalakkivarastoani isolla kädellä.
No, kello se eteni ja läheni seiskaa. Energiageeli ennen kisaa, se kannattaa kyllä ottaa siinä vähän ennen starttia. Otin sellaisen ja härrekin, vettä ei ollut mukana, mutta saatiin hörpyt härren mamalta joka oli tullut katsomaan kisaa koko päiväksi paikan päälle. Vähän myöhässä startti oli joten saatiin ekstraminuutteja kisajännitykseen. Kisajännitystä mulla ei kyllä nyt kovin hirveesti ollut, luulin että olisi ollut enemmän mutta onneksi ei. Nyt tuntui koko ajan hyvältä ja mua auttaa jännitykseni kanssa tietenkin se, että pari täyttä matkaa on jo takana niin tiedän, että se kyllä menee maliin saakka mikäli mitään kommervenkkejä tai onnettomuuksia ei satu.
Valmiina hommaan.
Keli oli aamulla täysin tyyni ja näytti mukavalta. Vesi oli sopivan lämpöistä, sellaista, että vilu ei pääsisi tulemaan ranteisiin tai jalkohin nilkoista alas päin. Vähänkin liian viileässä vedessä mulla ihan kohmettuu käpälät ja se hankaloittaa olotilaa ihan huolella, nyt ei ollut sitä pelkoa.
Lopulta pienten viivästysten jälkeen päästiin asettautumaan laiturille josta piti uida jonkin matkaa starttiviivalle.
Laiturin kautta uimalla starttiviivalle.
Sinen vaan kaikki valkolakkiset kumipukuiset ihmiset. Täydellä matkalla osallistujia oli muistaakseni jotain 250 ja naisia näkyi hyvin hyvin vähän. En ollut ollenkaan etukäteen katsonut montako naista montako miestä tai edes sitä montako naista mun sarjassa on, sarjani siis naiset 40–49 v.
Sinne vaan veteen, lähtölaukaus pamahtaisi jo kohta huhheijjaa sentään.
Ennen uintia kuivalla maalla lämmittelin vähän pyörittelemällä käsiä ja tekemällä selkärangan kiertoja, mutta vedessä en käynyt uimassa. Matka laiturilta starttiviivalle sai olla riittävä lämmittelyuinti nyt tälle täyden matkan triathlonille.
Kaikki uidaan pikku matka starttiin josta kisa alkaa.
UINTI 3800 m
Uinti uitiin Malta-järvessä joka on tekojärvi ja ilmeisesti nimenomaan soutuhommeleita varten tehty. Soutajille. No, nyt sinne oli pystytetty triathlonisteille merkkipoijut jotta osaavat uida reittinsä ja soutajia ei tietenkään ollut paikan päällä ainuttakaan.
Uintireitti.
Pum! Aika iso pum! kuului ja sitten vaan kauhomaan. Lähdin uimaan ison porukan vasemmasta reunasta, sillain, että kaikki muut olivat oikealla puolellani sillä halusin mahdollisimman rauhallisen oman uinnin enkä sitä sellaista pesukonemyllyä jossa joka suunnassa on uimari. Mua ei varsinaisesti haitta jos joku ui lähellä, mutta kyllä se jollain tapaa häiritsee joten olen hyväksi havainnut lähteä kisoissa paikasta, missä toisella puolellani ei välttämättä ui ketään. Tai sitten jos ui niin vain muutama hassu nassu.
Uinti meni sitä samaa mun omaa tasaista rennon letkeää pitkän matkan vauhtia jossa ei turhaan hötkyillä. Läpsyttelyä vaan poijulta poijulle, eteenpäin suunnistamista ja sen poijun odottamista jonka kohdalta kääntyisin oikealle. Henkisesti meni aika sujuvasti koko uinti ja missään vaiheessa ei ehtinyt tulla sellaista fiilistä, että voisiko tämä nyt jo loppua, että nyt saisi kyllä riittää.
Uin katselematta muiden uinteja ja välittämättä siitä missä muut menevät. Ohittelin joitain uimareita ja minua ohiteltiin. Mitään suurta osumaa kuten nyrkkiä kalloon tai potkua kylkiluihin en saanut, jotain ihan pientä läheltä uimista vain.
Lopulta uinnin maalissa oleva Red Bull -portti näkyi ja sitten jo olinkin siinä käsi ojossa kisan henkilökuntaa kohti, etä nostakaa minutkin pystyyn. Rantautumisessa oli liuska jossa henkilökunta oli auttamassa uimareita nousemaan pystyyn jotta pääsisivät hyvin jatkamaan matkaa vaihtoalueelle.
Sieltä meitä valkolakkisia tulee rantaan noin neljän kilometrin uinnin jälkeen.Härrekin. Hän oli muutaman minuutin ennen mua. Neljä minuuttia muistaakseni.
Uinti aikaan 1 h 19 min 40 sek.
Olen tyytyväinen uintiini, se meni sitä mun oletettavissa olevaa vauhtia juu.
T1 eli vaihto uinti-pyörä 5 min 52 sek.
Juoksin uinnin jälkeen ylös vaihtoalueelle ja aloin hommiin. Märkäpuku kokonaan pois ja varustelaatikkoon tai ainakin sen välittömään läheisyyteen, kypärä ja ajolasit päähän, sukka jalkaan kenkä jalkaan, sukka jalkaan kenkä jalkaan, energiageelit ja patukat puvun taskuun, numerovyö numerolappuineen vyötärölle. Pyörä mukaan ja reipasta tahtia eteneminen jonkin matkaa ennen kuin sai nousta pyörän päälle.
Kypärä päässä jo, kenkää koipeen.
Ylhäällä olevassa kisapäivän vaatetus -kuvassa on musta numerolappuvyö. Olin kuitenkin ostanut edellisenä päivänä kisa-alueelta samanlaisen mutta pinkin värisen ja antanut mustan härrelle jolla ei ollut ollenkaan numerolappuvyötä. Näissä vaihtoaluekuvissa näkyy uusi pinkki vyöni. Pyöräilyyn lähtiessä numerolappu kuuluu olla selän puolella ja pyörittelin vyön siten, että sinne selkään se lappu jäi.
Pyörä mukaan ja menoksi.
PYÖRÄ 180 km
Pyöräreitti poljettiin nejästi. Suoraa hyvää baanaa mitä polkea. Loivaa nousua ja laskua eli helppoa edetä sen kun polkee vaan.
Pyöräreitti.
Kun pääsin pyörän päälle tuntui, että jaloissa ei ole mitään voimaa ja ehdin jo miettiä, että voi jos tämä on tällaista koko pyöräilyn ajan, tosi tukkoista meininkiä ja ajattelin, että siinä tapauksessa olisi helpotus jos rengas puhkeaisi. Kisani olisi nimittäin siinä jos se oikeasti puhkeaisi. Mulla on tuubirenkaat enkä halua jäädä vaihtelemaan ja sähläämään tuubirenkaan kanssa siinä tapauksessa jos se puhkeaisi. Niin olen sen päättänyt. No, ihan aikuisten oikeasti en olisi halunnut kumin puhkeavan vaikka jalat tuntuivat erikoisilta.
Kannustusta oli paljon reitin varrella.
Ehkä kolmenkymmenen kilometrin jälkeen pyörä alkoi kulkea mukavasti ja huonot jalat olivat muisto vain.
Vaikka aamulla oli ollut täysin tyyntä jo pyöräilyn alussa oli ihan kiitettävä tuuli. Se oli välillä myötäinen, välillä vastainen, välillä sivu ja välillä viisto. Jossain vaiheessa en ollut ollenkaan kärryillä mistä suunnasta tuuli, katsoin vain vauhtia, että jaahas taitaa olla myötäinen kun mennään näin haipakkaa. Tai että nyt on kyllä täysi vastatuuli kun ei etene ollenkaan. Se oli raskasta sen tuulen kanssa kun joka kiepillä se voimistui ja voimistui ja vaikka myötätuulessa saa hyvän avun on isoon vastatuuleen raskastakin raskaampaa polkea ja yrittää pitää vauhtia yllä.
Härre.
Pyöräilyn aikana otin säännöllisesti energiageelin ja aina sopivin väliajoin patukan, joita mulla oli siis kolme kappaletta. Geelejä meni ehkä noin kahdeksan, en ole aivan varma. Vettä päälle, urheilujuomaa en juonut ihan sen takia, että mulla on tullut joskus vatta tosi kipeäksi kun olen pitkässä kisassa juonut urheilujuomaa, vettä ja imaissut geelejä. Eli vedellä mentiin juomisen suhteen.
Ohittelin porukkaa ja minua ohiteltiin, aivan kuten uinnissa. Sen pistin kyllä merkille, että normaalia enemmän ohitin ihmisiä kuin yleensä pyöräilyssäni ja se on tietenkin positiivista.
Jossain vaiheessa reitille paukahti vaikka kuinka paljon lisää pyöräilijöitä kun puolimatkan kisaajat jotka olivat startanneet pari tuntia meidän jälkeen tulivat omalle 90 km:n pyöräilylleen. Silloin oli jopa ruuhkaa.
Ihan hyvältä tuntui pyöräily.
Peesikieltokisa eli ei saa ajaa kymmentä metriä lähempänä edelläajavaa ja näin toimin. Joka kisassa mitä Suomessa järjestetään aina toitotetaan kisailijoiden puolesta jälkeenpäin kuinka paljon peesataan eli ajetaan vilungilla sääntöjen vastaisesti. Olen sitä omin silmin nähnyt ja jopa oman seuran porukkaa on ollut peesiporukoissa, se harmittaa kyllä.
Itse olen ottanut oikein asiakseni, että en todellakaan aio sillä tavalla hyötyä edellä ajavasta pyöräilijästä, en missään nimessä sääntöjen vastaisesti. Ohitan, jos itse menen lujempaa ja jos sitten en kuitenkaan pääse ohi niin jättäydyn suosiolla sen kymmenen metriä edellä ajavan taakse. Suurimman osan pyöräilijöitä ohi pääsin ketä lähdin ohittamaan, mutta oli siinä älyttömässä vastatuulessa pari sellaista kertaa, että totesin parempi jättäytyä.
Jos peesaa, siitä saa kyllä selkeän hyödyn ja silloin oma pyöräilyvauhti lopputuloksessa saattaa olla selkeästi kovempi kuin täysin omin jaloin ajettuna.
180 km pyörä meni mukavan sutjakkaasti. Mulle sopii tuollainen neljä kertaa ajettava reitti, voi joka kiepillä katsoa onko vauhti pysynyt hyvänä vai kenties hiipunut ja jos on hiipunut niin voi pyrkiä seuraavalla kierroksella nostamaan sen taas hyvään lukemaan.
Pyöräilyn aikana otin huoltopisteiltä vettä, heitin omat juomapullot satulani takaa menemään ja otin järjestäjän tarjoamaa täyttä vesipulloa aina kun edellinen tyhjeni.
Pyöräily aikaan 6 h 5 min 34 sek.
Olen tyytyväinen pyöräilyyni, sain pidettyä tasaisen tekemisen. Tuuli yltyi ja yltyi ja haittasi minkä haittasi, mutta tyytyväinen olen. Lujempaa en olisi varmasti päässyt.
T2 eli vaihto pyörä-juoksu 5 min 21 sek
Pyöräilyn loppuun saavuin hyvissä voimissa vaikka olin paahtanut ihan huolellisen kovaan vastatuuleen viimeisellä kierroksella. Henkilökunta puhalteli pilleihin kun oli aika nousta pyörän päältä pois ja ottaa pyörä talutukseen ja yrittää juosta mahdollisimman nopeasti vaihtoalueelle ja saada lenkkitossut jalkaan.
Pyöräily pyöräilty ja vaihtoalueelle tuleminen.
Nousin pois pyörän päältä ja otin pyöräilykengät jaloistani pois sillä vain sukat jalassa olisi taatusti helpomi edetä pitkähkö matka vaihtoalueelle kuin yrittää juosta kivikovilla pyöräilykengillä.
Härre oli päättänyt pyöräilynsä ennen mua.
Pyörä-juoksu vaihdossa nuttasin jotenkin ihan huolella. Juoksuaskeleet pyörän päältä vaihtoalueelle eivät meinanneet ottaa sujuakseen kun jalkapohjissa tuntui jotenkin ikäviltä. Sitten kun pääsin vaihtopaikalleni laitoin pyörän telineeseen, otin kypärän päästä ja vaihdoin pyöräilykengät lenkkitossuihin. Juoksulippis tottakai päähän. Olin edellisenä päivänä ostanut uuden juoksulippiksenkin. Buffin kojusta, ruotsalaisilta.
Otin vaihtoalueella vielä yhden energiageelin ja vettä päälle. Loput juoksuun tarkoitetut energiageelit laitoin puvun taskuun ja lähdin kohti porttia mistä pääsi juoksureitille.
JUOKSU 42,2 km
Juoksu juostiin kahdeksana kierroksena. Kahdeksan kierrosta järven ympäri ja se olisi siinä se 42,2 km.
Malta-järvi neljästi ympäri.
Juoksu pääsi alkamaan kun pääsin vaihtoalueelta pois ja puh, vastatuuli hyökkäsi aika äkkiä kimppuun. Se ei tuntunut yhtään kivalta ja ei ollut tarvinnut juosta kuin muutama hassu kilometri kun jotenki ehkä luovutin juoksun suhteen. Tai annoin itselleni luvan olla puristamatta sitä viimeistä puristusta ja jäin juoksemaan sitä vauhtia mikä helposti tuli. Se oli virhe joka harmitti jälkeen päin. Mutta tehty mikä tehty ja sillä vauhdilla mentiin.
Huoltopiste.
Juomapisteitä oli kolme yhdellä kierroksella, tarjola oli vettä, urheilujuomaa, appelsiinia, banaania, namia.
Otin juoksun aikana energiageeliä noin 40 min välein ja aina vettä päälle. Välillä käteeni tarttui tarjolla oleva appelsiinilohko ja kerran myös pala banaania.
Juotavaa juoksijoille.
Koko matkan ajan juoksu tuntui sujuvan sitä omaa tasaista varmaa tahtia. Kerran jouduin käymään muovikopperovessassa pissalla ja se oli kyllä inhottava kokemus. Hikinen ja päälle kaadetusta vedestä ihan märkä kisapuku piti riisua ja sitten pukea takaisin ja se sen hikisen puvun takaisin pukeminen ei ollut kyllä kovin mukavaa. Mutta pakkohan se oli tehdä sillä juoksua oli vielä ihan huolella jäljelllä. =)
Tuulee.
Jos mahdollista tuuli yltyi vieläkin vaikka se oli yltynyt koko pyöräilyn ajan. Toiseksi viimeisellä juoksukierroksellani tuuli niin kovaa, että järjestäjien pystyttämät metalliset aidat kaatuivat juoksijoiden tielle. Siellä oli kannustajat niitä nostelemassa. Kaiken lisäksi ilma kylmeni niin paljon, että tuli oikeasti kylmä ja alkoi sataa. Ihan hurjasti alkoi sataa ja luulin, että kohta tulee rakeita. Joku puolalainen triathlonisti siinä juostessamme kommentoikin, että kohta tulee varmaan lunta. Sanoin jotain, että ei senkään niin väliä, olen Suomesta ja tottunut lumisateeseen.
Vettä! Otatteko vettä?
Ilma onneksi lämpeni takaisin sen ihmeellisen kylmän aallon jälkeen ja loppumatka oli ihan hyvä juosta vaikka tosissani ehdin pelästymään, että pitääkö tässä vielä jäätyä ennen maaliin tuloa.
Juoksijoita.
Jossain vaiheessa härre juoksi takaani ohi ja olin helpottunut kun näin hänet. Olin ehtinyt jo miettiä että onkohan sattunut jotain kun ei olla juoksun aikana ollenkaan nähty vaikka olen juossut jo kuusi kierrosta. Ajattelin, että toivottavasti näen härren maman seuraavalla kierroksella niin voin kysyä, että onko härreä näkynyt ja onko hän kunnossa. Ehdin jossain vaihessa olla jo varma, että jotain on sattunut. No, ei ollut sattunut kuin kakkahätä ja sen takia vasta just ennen seitsemännen kierrokseni alkamista hän juoksi minun ohi ja oli jo menossa maaliin. Minä kerroin härrelle, että mulla on vielä kaksi kierrosta juostavana ja sitten olen meelissa.
Härre kierroksellansa.
Mitään kremppaa ei juoksun aikana tullut, se vaan meni sitä omaa tahtiansa. Ei tullut henkisiä seiniä vastaan ei mitään, tasapaksu suoritus niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Niin ne kaksi viimeistä kierrosta vaan meni nekin. Koko juoksun ajan oli valtavasti kannustusta ja kukin kannusti tyylillään. Lapset soittivat torvea ja aikuiset taputtivat ja huusivat Bravo! Barvo! ja vaikka mitä. Naiset olivat iloisia nähdessään naisen ja kannustivat erityisesti. Ihan kuten sanoin, naiskisailijoita tällä täydellä matkalla oli aika vähän ja siksi naisia todella kannustettiin. Se oli kivaa vaikka välillä kannustus yltyi turhan kovaääniseksi.
Härre maaliviivalla! Hyvä härre.
Härre ehti käydä suihkussa ja syömässä ennen kuin minä saavuin maaliin ja oli mamansa kanssa minua odottamassa kun juoksin maaliviivalle. Siinä sitten se juoksu ja vuoden 2017 täyden matkan kisa Puolassa.
Maalissa hei! Jee!Mitä? Mikä maa mikä valuutta?
Juoksu meni aikaan 4 h 54 min 34 sek.
Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että vaikka täyden matkan kisa on aina voitto kun sen maaliin pääsee niin silti en ole tyytyväinen tähän juoksuuni. Löllöilin jotenkin. Ajattelin, että olisin juossut 20–30 min nopeampaa kuin mitä nyt juoksin. Mutta ei, tämä tulos tällä kertaa, melkein viisi tuntia. Loppuaika kuitenkin viime vuoden kisaan parani ja se on hyvä asia se vaikka kisoja ei missään nimessä voikaan sillä tavalla vertailla kun reitit ja reittien raskaudet ovat kussakin kisassa eri.
Kisan jälkeen en jäänyt enää suihkuun vaan kerättiin kamppeemme ja lähdettiin hotellille jossa pääsin pesulle.
Mun tulokset.Härren tulokset.
Hotellilla huomasin, että olin saanut Arjalta viestiä, että mut oli kutsuttu palkintojen jakoon. Hän kirjoitti, että jos mua ei näy niin voivat ottaa mun palkinnon mukaansa. Olin ihan ällikällä lyöty. Palkinto? Mulle? Monesko olin sarjassani? Ensimmäinen? Toinen? Kolmas? Härre sai lopulta surffailemalla selvitettyä, että olin oman sarjan toinen. No, en ollut enää lähelläkään palkintopallia kun oltiin jo hotellihuoneessa joten sovittiin, että haen palkintopussukkani toisesta hotellista seuraavana aamuna kun lähdemme ajamaan kohti Berliiniä.
Härren ja minun mitalit, minun pokaali. Minä.
Mitäs nyssi? Nyt palaudutaan. No, ainakin kaksi täyttä viikkoa ilman minkäänlaista urheilua, ehkä jopa kolme ja sitten läheneekin Finntriathlon Tahkon puolimatka (uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 21,1km) johon aiomme härren kanssa ilmoittautua. Jos sattuu olemaan paikkaa myynnissä niin ilmoita, täällä on pari halukasta ostajaa jos hinta on sopiva. jaanaba@gmail.com
Pyörä-juoksu -yhdistelmätreeni -pyörä 57 min 34 sek keskisyke 141, maksimi 173 25,16 km, 26,2 km / h -juoksu 13 min 16 sek keskisyke 156 2,53 km, 5 min 15 sek / km
Pyöräily 1 h 34 min (eilen)
keskisyke 116, maksimi 137
44,17 km, 28,2 km / h
Aurinko, lämmin, kesä.
Piti mennä eilen uimahalliin, mutta koska aurinkoistakin aurinkoisempi iltapäivä ja ilta niin päätettiinkin vaihtaa treeni maantiepyöräilyyn. Pyöräily on niin hienoa varsinkin aurinkoisella ja lämpimällä kelillä, olen ihan tosissani päässyt maantiepyöräilyn makuun, joka vuosi entistä enemmän.
Mentiin ihan rauhallisella sykkeellä, sellainen mukavuuslenkki joita pitää myös tehdä aika paljon kovemman treenin ohessa. Härre oli punaisissansa, hän sai nimittäin ostamansa pyöräilyvaatteet pari päivää sitten, triathlonseuran kuteet. Ihan hienot, varsinkin seuran pyöräilyhousut mun mielestä vaikka itselleni en ainuttakaan seuran vaatetta tällä kertaa ostanut.
Härrellä oli jotain propleemaa jonkun mittauksen kanssa.
No, vajaa parituntinen maantiepyöräily suuntasi jo ihan tuttuun paikkaan ja tuttuun tekemiseen eli Lempäälän Nesteelle tofujäätelölle. Kevyt matalasykkeinen lenkki. Pirkkalasta Lempäälän Nesteen pihaan, pyörät terassille turvaan, kahvilasta jätskit ja ehkä kahvi, takaisin terassille ja herkut nassuun. Pyörän päälle ja kotiin, parasta kesäistä tekemistä.
Jätskini.Pyörä-juoksun tarvikkeita.
Tänään vielä lämpöisempi päivä kuin eilen ja seuran pyörä-juoksu -treenit oli äsken. Tai klo 18 alkaen.
Seuran porukkaa tuli paikalle ihan hieno määrä ja vormisto (valmentaja) myös. Treeni oli kova joka sopi mulle ja härrellekin tähän väliin kun reilun viikon päästä pitäisi olla parhassa täyden matkan (uinti 3,8 km, pyörä 180 k, juoksu 42,2 km) kunnossa. Ennen sitä meillä ei ole enää mitään kovin pitkäkestoista treeniä vaan lyhyitä ja napakoita herkistelyitä.
Tänään oli siis todella napakka treeni. Kova treeni. Pyörällä 10 tolpan väliä rauhallisesti ja muutama tolpan eli siis lyhtypylvään tai sähkötolpan minkä milloinkin väli täysiä. Tätä sitten kokonainen tunnin pyöräily jonka jälkeen lähdettiin juoksemaan 2,5 km ja siitä ensimmäinen puolikas lujaa, toisin sanoen täysiä ja loppupätkä hölkötellen ja palautuen. Oli hianoo sen voin sanoa. Tosi kova treeni.
Pyöräily meni hyvin ja jalat tuntuivat edelleen vahvoilta kuten ovat tuntuneet viimeiset pyörätreenit mukaan lukien 134 km:n Pirkan pyöräily. Toivon kovasti, että vahvat jalat pysyvät vahvoina tulevassa kisassa jossa pitäisi jaksaa pyöräillä mahdollisimman hyvällä vauhdilla 180 km.
Pyöräilyn jälkeen juoksutossut jalkaan ja ensin kuunneltiin ohje miten juostaan ja sitten lähdettiin juoksemaan. Sain juostua ensimmäisen puolikkaan ihan hyvään vauhtiin, siinä nopeus oli ehkä 4 min 42 sek / km. =) Loppumatka sitten hölkötellen takaisin ja kamat autoon ja kotiin. Siinä oli tämän päivän ytimekäs treeni. Oli kova, tuntui pahaltakin, oli kuitenkin kiva.
Pirkan pyöräily 4 h 16 min keskisyke 135, maksimi 153 134 km, 31,41 km / h
Treeniviikonlopun suunnitelmiini kuului lauantaina juostu puolimaraton (21,1 km) ja eilen sunnuntaina reippas perusvauhtinen Pirkan pyöräily 134 km.
Ilmoittauduimme härren kanssa Pirkan pyöräilyyn vasta ihan viime tipassa, lauantai-iltana. Tutkiskeltiin säätietoja ja jos ei sataisi koko aikaa kaatamalla niin sitten vaan ilmoittautumaan. Ja joo, lauantaina luvattiin pyöräilypäivälle eli sunnuntaille lämmintä keliä eikä juurikaan sadetta, ehkä pieniä saderipauksia jos sitäkään.
Ennen lähtöä.
Mää pistin tietenkin päälleni uuden triathlonpuvun sillä omistan vain rumia tai rumia pyöräilytrikoita ja -paitoja. Siihen asiaan tarvii tehdä muutos ja jatkossa hankkia vain ja ainoastaan hyviä ja hienoja pyöräilykuteita. Ei hyviä ja ihan ookoo-näköisiä, se ei riitä, hianoja pitää olla. =) Toiselle erityisen hieno on toiselle ihan oksetuksen ruma, mutta omaa silmää pitää miellyttää se mitä päällensä pukee. No joo se siitä vaatetuksesta.
Meillä oli starttiaika noin 8:40 eli ihan suht aikaisin sunnuntaiaamuna. Lähdettiin kotoa kello kahdeksan ja oltiin ajoissa valmiina starttiviivalla.
Härre odottaa lähtöä.
Ilma oli tosiaan jo aamusta sen verran leuto, että tarkeni oikein hyvin. Muistan jonkun Pirkan pyöräilyn vuosien takaa kun meinasin jäätyä ja aloin lämmetä vasta hyvän aikaa poljettuani. Nyt ei ollut sellaista vaan alusta asti hyvä olo.
Kaikki pyöräinnokkaat ovat erittäin tervetulleita Pirkan pyöräilyyn.
Meillä oli pyöräilysuunnitelmana mennä sellaista hyvää pk-vauhtia eli peruskestävyyssykkeillä sen enempää repimättä. Härre edellä ja minä perässä, peesissä ihan lähellä. Peesissä ajamisesta saa hyötyä aika paljon, siinä tulee kuin imussa ja jotta pystyimme yhdessä ajamaan pk-sykkeillä tämän lenkin niin mun piti olla härren peesissä koko ajan. Muuten olisi käynyt liian raskaaksi minulle.
Lähdön tunnelmia.
Myös jokaisella taukopaikalla haluttiin pysähtyä. Olen sitä mieltä, että vaikka harrastaa ihan kunnolla ja haluaa parantaa omia suorituksiaan se voi silti olla hauskaa ja leppoisaakin, mukavaa. Ei missään nimessä kaikkiin mahdollisiin mittareihin tuijottelua vaan rentoa hyvää suunnitelmallista tekemistä. Eli siis sitäkin, että vaikka aikoo tehdä hyvän pitkän pyöräilyn voi vaikka pysähtyä jokaisella Pirkan pyöräilyn taukopaikalla menettämättä pyörätreenin hyvyyttä. Näin se mulla ja härrellä toimii hyvin. Sitä paitsi taukopaikat ovat osa Pirkan pyöräilyn nautintoa, mun mielestä niitten ohi ei kannata viilettää vaan nauttia siitäkin tunnelmasta.
Taukopaikolla oli tarjolla rusinoita, juotavaa, energiapatukoita, suolakurkkua ym.
Ennen polkemaan lähtöä mietin mitenköhän jalat toimivat edellispäivän puolimaratonin jälkeen, ei ollut mitään käryä onko jalat vetelät vai vahvat. Aika pian kävi selväksi, että jalat ovat tosi hyvän tuntuiset, oikein voimakkaat ja pyöräily tulee sujumaan hyvin.
Alkumatkasta saatiin polkea 2,3 km pitkä Tampereen rantatunneli, olipa hienoa. Hyvin pysyin härren peesissä alusta asti. Peesissä ajaminen on tuonut varmuutta peesissä ajamiseen ja nykyään uskallan olla aika lähellä härren takarengasta kun joskus aiemmin olin vaikka kuinka kaukana koska mun piti aina nähdä tie edessäni. Nyt olen oppinut luottamaan härren menemiseen ja otan kaiken hyödyn peesissä ajamisesta olemalla mahdollisimman lähellä.
Tauon paikka.
Pari kertaa saatiin peesaajia peräämme jotka sitten jäivät kekä taukopaikalla kekä jossakin muualla reissusta pois. Se on hankalaa jos perässä on tuntemattomia peesissä, mulla vuotaa nenä räkää ihan hirveästi pyöräillessä ja koko ajan pitäisi olla sitä töräyttelemässä pois, mutta sitten jos joku on peesissä ei vaan voi. Koska jos trööttäisin nenästäni nesteet ulos olisivat ne varmasti takana ajavan päällä hyh sentään. =)
Mustikkasoppaa, kauraleipää ja suolakurkkua.
Kerrassaan hyvin kulki pyörä, mun pyörä oli muuten justiinsa huollossa ja siihen vaihdettiin jotain, öö ainakin kai eturatas, ja sen kyllä huomasi. Ajotuntuma jämäköityi ja kulkupeli tuntui kuin uudelta, sillä on nyt hyvä startata Puolassa täydellä matkalla juhannussunnuntaina.
Vettä meni suusta alas säännöllisesti ja taukopaikoilla pulloja sitten täyteltiin. Jokaisella taukopaikalla viimeistä lukuunottamatta oli jotain tuttuja ja muutamat sanat vaihdettiin monen kanssa.
Aha.
Yllä olevan kuvan tekstin mukaisia kramppeja mulla ei ollut. Välillä tuntui oikea takareisi kireältä, mutta mitään muuta vaivaa ei pitkän pyöräilyn aikana ilmennyt. Edes takamus ei puutunut tai kaivannut satulasta ylösnousuka kuten usein pitkillä lenkeillä kaipaa.
Ja koska pysähdyttiin jokaisella taukopaikalla (niitä oli ehkä n. 25 km:n välein) pitkä pyörälenkki meni ehkä vieläkin nopeamman tuntuisesti. Koko ajan oli taukopaikka ihan tuloillaan ja sai hetken hengähtää.
Jollain tauolla. Mulla on kuvia paljon taukopaikoista kun ajon aikana en sellaisia pystynyt ottamaan.
Alamäet poljettiin sopivalla teholla ja ylämäkiin ei nostettu tehoa mielettömästi vaan poljettiin kevyellä pyörityksellä.
Juomasäiliön täyttö meneillään.
Pirkan pyöräily ei ole mikään kilpailu ja ajanottoa ei ole. Omasta kellosta pitää kattoa jos haluaa ja mehän haluttiin. Ajoaika oli ihan hyvä reipas 4 h 16 min. Tauot siihen päälle. Maalissa oltiin molemmat hyvillä mielin ja hyvissä voimissa.
Valmis!
Se oli sellainen tehotreeniviikonloppu. Nyt sitten pari viikkoa vielä treeniä ennen Challenge Poznania joka on sunnuntaina 25.6. Treeni kevenee kisaa kohti.
Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.
pyöräily 1 h 49 min
keskisyke 134, maksimi 156
51,64 km, 28,3 km / h
Viime syksystä olen selaillut nettikauppoja sillä silmällä. Ulkomaitten kauppoja ja kotimaan kauppoja. Siis sillä silmällä, että omaan makuun sopiva triathlonpuku kesän kisaan / kisoihin löytyisi.
Ei ole meinannut löytyä sellaista hauskaa, mukavaa, sopivia värejä olevaa triathlonpukua. Ehdin jo tilata yhden sysismustan, mutta se oli onnekseni aivan liian iso joten palautin ja pienempää kokoa ei ollut enää saatavilla, sekin onnekseni. Sitten ihan vähän aikaa sitten aloin taas selailla samojen jo läpi käytyjen kauppojen valikoimia ja sieltähän se sitten heti iski silmään. Zoot-merkkinen monivärinen hihallinen triathlonpuku. Sekava hörsötys, vähän kuin minä itte. Sen kun näin oli heti selvää, että se se on, mun tulevan kesän puku enää ei ole muita vaihtoehtoja. Se se on saatava. Tilasin sen ja odotin kuin kuuta nousevaa kunnes pussukka oli postilootassa. Jee. Aika kauan jouduin odottelemaan kun en ollut ottanut mitään maksullista nopeampaa kuljetusta ja puvun tuleminen meni myyjän ennustamaa päivää monta päivää pidemmälle. Lopulta sen kuitenkin sain hyppysiini jee.
Triathlonpukuja on nyt tullut markkinoille jonkin verran lyhythihaisena kun aiempina vuosina on pääasiasassa ollut hihattomia pukuja. Mää halusin heti sellaisen missä on lyhyet hihat, jotenkin se on omaan silmään mukavan näköinen. Tällä kertaa. Ensi kerralla ehkä toisin sillä hihatonkin on hyvä ja nyt kyllä tekisi mieli tilata ihan pyöräilyvaatteeksi hihaton toppi ja triathlonpöksyt eli kaksiosainen puku samalta merkiltä jotain toista kuosia.
Tästä lähtö lenkuralle. Pirkkalan vanhan kirkon parkkipaikalta.
No, uusi puku päällä ensimmäiselle pyörälenkille tänään. Oltiin aamulla käyty härren kanssa yhdessä uimassa 2 km ja nyt iltapäivällä lähdin yksin pyörälenkille välietappi mielessä. Se välietappi oli Lempäälän Neste jonne viime kerralla toivoin Choisen päärynäsoijamaitojäätelön lisäksi torffeesoijajäätelöä ja sitä oli sinne nyt tullut. Ostin sellaisen 2,5 eurolla ja menin sitä nautiskelemaan terassille 23 asteen lämpötilaan. Aa että. Olisihan siinä viipynyt pidemmän tovin, mutta lähdin kuitenkin jäätelön syötyäni kotia kohti.
Toffeetuutti.
Aika paljon oli maantiepyöräilijöitä liikenteessä kuten yleensä kesäsunnuntaisin on. Tuuli oli koko reissun ajan sellainen 6–7 m / sek mikä on jo ihan tuntuva tuuli. Varsinkin sivu- tai vastatuulena, myötäisenä taas oikein mukava ja toivottu.
Kyllähän tässä viihtyisi tovin jos toisenkin.
Pyörä kulki ihan hyvin, oikeinkin mukavasti. Lähdin lenkille Pirkkalan vanhan kirkon parkkipaikalta jonne olimme tulleet pyörinemme autolla. Härre lähti siitä valmennettavansa kanssa yhteiselle lenkille tekemään jotain omia systeemeitä ja minä lähdin omalle kiekuralle ihan omine vauhteineni.
Härre teki paljon lyhemmän lenkin kuin minä ja meni autolla kotiin ja minä sitten ajelin pyörällä lähelle kotia eli S-Marketin parkkipaikalle josta härre tuli minut kauppareissullaan noukkimaan. Meillä kotiin on niin tyhmä hiekkatien pätkä, että aina pitää lähteä pyöräilemään muualta kuin kotipihasta. Ei renkaat kestäisi sellaista hiekkatietä.
Kohta kotona.
Kaiken kaikkiaan hyvä lenkki ja triathlonpuku osoittautui ihan hyväksi ainakin pyöräilyyn. Vielä se pitää testata juoksussa, että miltä tuntuu ja miten käyttäytyy, mutta uskon että hyvä on juostessakin. Ennen kaikkea ihan maailman paras keli oli pyöräillä, niin lämmin taas tänään.
Tämä liikuntaviikko on nyt sitten taputeltu, huomenna alkaa uusi.
Viikon eli viikon 20 liikunnat yhteensä 10 h 12 min (kevyt viikko)
ma jooga 1 h 15 min
ti juoksu 1 h 21 min
ke voima 40 min, uinti 31 min (suonenveto katkaisi hyvän uintitreenin)
to pyöräily 3 h 52 min
pe lepo
la lepo
su uinti 42 min, pyöräily 1 h 49 min
Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.
Maantiepyöräily 3 h 36 min keskisyke 131, maksimi 154 94,35 km
Ehdottomasti.
Mulla vapaa torstai ja pitkähkö pyörätreeni tiedossa. Eilen vielä mietin, että lähdenkö maastopyörällä vai triathlonpyörällä. Säästähän se oli kiinni, triathlonpyörällä ei tee mieli mennä kovin kylmään säähän kun taas maastopyörällä polkee vaikka pakkasessa.
Kiikun kaakun oli sää aamupäivällä kun olin lähdössä. Päädyin lopulta triathlonpyörään sillä kyllä sillä tarkenisi noin 11 asteessa mitä mittari näytti ja sääennustus lupasi seuraaviksi tunneiksi. Pilvistä ja yhtätoista astetta.
Nokian Linnavuoressa.
Sitä paitsi halusin hyvää lounasta ja triathlonpyörällä pääsisin hyvin Hämeenkyröön Frantsilan Kehäkukkaan kasvislounaalle, siispä suunta sinne. Olen aina joskus käynyt Kehäkukassa syömässä ruokaa tai pikaisesti pyöräilyn tauolla jotain kaakkua ja aina on hyvää ollut.
Pakkasin pyörän ja oheistarvikkeet autoon ja suhautin Pirkkalan vanhalle kirkolle josta lähdin reissuani tekemään. Mulla oli ihan kaikki muu matkassa mukana paitsi kengänsuojat, ne jäivät kotiin ja se meinasi pistää harmittamaan ihan tosissaan sillä näillä keleillä kyllä jalkaterät varmasti palelevat noin pitkällä lenkillä. Ei kengänsuojia, mutta onneksi löysin auton hanskalokerosta sinne unohtuneet uudet sukat jotka äitini oli ostanut minulle ja sain ne äitienpäivänä kun kylässä käytiin. =D Pistin sitten toiset sukat jo jalassa olevien pälle ja päätin, että pyöräilen kahdet sukat pyöräilykengissä enkä lähde enää takaisin kotio hakemaan kengänsuojia.
Frantsilan Kehäkukan mattotyyliä.
Lähdin ajamaan pyörällä ensin kohti Nokiaa sitten Siuroa ja sieltä Hämeenkyröön. Osasin suht helposti sillä poljenhan varmaan neljättä vuotta nyt näitä reittejä ja alkavat pikku hiljaa jäädä minunkin päähän. Mää oon kyllä semmonen suuntavaistoton ihminen jolle jää reitit päähän vasta kun niitä on ainakin sata kertaa mennyt. Mutta nyt osasin, eikä kääntymisiä ihan hirmu montaa ollutkaan. Hyvä minä.
Olipa rauhallista polkea arkena aamupäivällä. Lähdin noin kymmenen maissa ja tiedossa oli vajaa 50 kilometriä ennen kuin saisin lounaan nenän alle.
Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin viime kesänä, monessa kohtaa oli reikää ja vaurioo korjattu ja huomattavasti helpompi oli ajaa nyt kun ei tarvinut määrätyissä kohtaa olla niin kovin tarkkana.
Frantsilan Kehäkukan jokivarsiterassi.
Ajelin ihan omissa maailmoissani, oli tosi kivaa mennä aivan yksin. Määhän olen aika paljon sellainen yksinmenijä ja -olija joten sopi oikein hyvin pyöräillä ilman edes härren seuraa.
Pysähdyin pari kertaa ottamaan kuvaa maisemasta ja nauttimaan energiageeliä veden kanssa ja lopulta olinkin Frantsilan pihassa. Siellä oli aika paljon porukkaa lounaalla ja monessa pöydässä näkyi olevan varattu-lappu. Siellä on aina kun olen siellä käynyt ollut paljon populaa syömässä ja kahvilla, joka kerta.
Vegaaninen lounas.
Olin katsonut etukäteen netistä, että mitä siellä on mulle tarjolla. Kermainen (ehkä kaurakermainen) tofupasta ja uunijuureksia. Salaattia. Jälkiruuaksi kahvi sekä vegaanille marjakimara. Ihan kiva jälkiruoka, raikas ja kevyt, tykkäsin vaikka aika tavanomainen. Joku kaura- tai soijakerma siinä oli päällä, miedon makuinen enkä saanut selvää mitä se oli. Jos on pakko niin veikkaisin että soijakerma se oli.
Jälkiruokakahvi ja -marjakimara. Kimara, hassu sana.Hämeenkyrön lämpötila.
Varpaat, niin ne varpaani joissa ei ollut kenkien päällä kengänsuojia. Sanotaan nyt näin, että vähän vain viilenivät, eivät missään nimessä kylmettyneet eli pärjäsin hyvin vaikka aivan toista pelkäsin.
Söin ja join ja kävin vielä vessassa piilossa ihmisten katseilta vähän lämmittämässä käsilläni varpaitani ennen kuin lähdin kotimatkalle. Ajoin tasan saman reitin takaisin kotiin ja on se kumma että aina kun tuolta tulee kotiin ajotunnelma on paljon raskaampi kuin mennessä. En osaa sanoa onko kotiin päin ajaessa sitten enemmän ylämäkeä. Nyt kyllä tuntui, että olisi ollut vastatuulta. Hyvältä se kuitenkin tuntui ajaa ja oikein hyvä pk-lenkki tästä tuli kuten pitikin.
Joka kerta kun pysähdyin otin valokuvaa ja lähetin myös härrelle tunnelmakuvaa matkan varrelta alusta loppuun. Hauskaa myös se, että Münchenissa asuva ystävä laittoi mulle samaan aikaan omasta pyörälenkistään valokuvaa. Siellä on hieman lämpöisempää kuin täällä ja oli ihana fiilistellä niitä kuvia. Münchenissa on ihan kesä jo.
Paluumatkalla otin myös pari energiageeliä sillä tarkoitus on palautua hyvin tästäkin lenkistä, jotta viikon treenit voivat jatkua mahdollisimman hyvin. Jos en ottaisi matkan aikana energiaa olisin aivan loppu ja huomenna vielä enemmän loppu ja se vaikuttaisi taas seuraaviin treeneihin. Myös juominen on yhtä tärkeää. Join kyllä säännöllisesti vaikka sitä janon tunnetta ei olisikaan ja varsinkin jos on vähän viileämpi keli niin ei välttämättä tee mieli edes juoda. Vaikkei tee mieli silti kannattaa ja pitää juoda kun urheilee.
Nokka jo kotiin päin.
Ai niin, mun lenkki tuli sykemittarin tietoihin kahtena pätkänä sillä en vielä täysin osaa käyttää uutta sykemittariani. Laitoin Kehäkukassa sen stopille ja ilmeisesti mittarin mielestä olin liian kauan pysähdyksissä kun se oli itse tallentanut menomatkan yhtenä treeninä joka tarkoitti sitä, että paluumatkalla piti aloittaa uusi treeni kellosta. Tarkoitus olisi ollut, että mittari mittaa koko reissun yhtenä lenkkinä. Ei vaikuta mihinkään, mutta ärsyttää hieman. No, opiskelua mittari vaatii vielä. Mulla on nyt uutena mittarina Garminin mittari kun viime vuodet on ollut Suunto niin siksi sen käyttäminen on aluksi tällä tavalla monimutkaista. =D Mulle.
Paluumatka.
Se oli semmonen maisemalenkki, oikein kiva.
Olen ilmoittanut mut ja härren tämän viikon sunnuntain Raholan kympille. Raholan kymppi juostaan siis 21.5.2017 Tampereella Tesomalta Tesomalle (en oikein tiedä missä muualla reitti kulkee) ja nyt kun tapahtuma on aika lähellä on enää jälki-ilmoittautuminen paikan päällä mahdollista mikäli sinne mieli halajaa. Ei ole kallis sekään, 20 €.
Erityisesti tykkään kun Raholan kymppi on sunnuntaina. Mulla on töistä aina sunnuntait vapaata niin tuollaiseen tapahtumaan joka on silloin on helppo ilmoittautua, olen nimittäin tosi huono pyytelemään vapaapäiviä ja sumplimaan työvuorojen kanssa. Teen sitä tosi harvoin ja aina se rasittaa ihan riittävästi. En tiedä miksi, omassa päässä vissiin sellainen valuvika että ei aleta säätämään vaikka se olisi helppoakin.
Meillä on paljon liikuntaa tällä viikolla ja Raholan kymppi päättää siis liikunnallisen viikon. En osaa kovasti arvioida mitä vauhtia kympin pystyn juoksemaan, mutta se onneksi nähdään sitten viikonloppuna. Joka tapauksessa kiva pistää numerolappu rinnuksiin ja lähteä vetämään minkä kintuista pääsee. =)
En vielä koskaan ole ollut missään Raholan kympin järjestämässä juoksutapahtumassa vaikka monesti olen suunnitellut.
Mortti ja Kaisa jonain aurinkoisena aamuna Pirkkalan perämettässä.
Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.
Pari päivää sitten eli viime maanantaina Nokia-Pirkkala -akselilla järjestettiin 20 km pyörätempo johon olin mennyt ilmoittautumaan. Tiedossa siis kovaa ajamista, mieluiten niin kovaa koko 20 km, että lujempaa ei pääse.
Itsekin menin sinne hakemaan parasta mahdollista aikaa kuten varmaan aika moni muukin. Olin vaihtanut työvuorojakin työkaverin kanssa, että pystyisin tempoon osallistumaan siten, että koiran hoito ei kärsi.
No, maanantai tuli ja minä pyöräilykamppeineni painelin Nokialle tempon lähtöpaikalle. Menin autolla ja härre joka oli pakannut jo aamulla mun ja hänen pyörät autoonsa tuli niiden pyörien kanssa paikalle ja heti lähdettiinkin tekemään lyhyttä alkuverraa, että paikat lämpiäisivät edes vähän ja olisivat valmiit ottamaan vastaaan kovan pyöräilyn.
Pyöräilykampetta.
Ainahan tämmöinen kisailu missä on muitakin vähän mua jännittää, niin tämäkin pyörätempo. Toki ei enää lähellekään ollenkaan verrattuna johonkin vuosien takaisiin ”kisa”jännityksiin sillä olen tehnyt itseni kanssa töitä kisajännityksen vähentämiseksi. Inhoan nimittäin jännittämistä yli kaiken ja kisatilanteissa ja tapahtumissa mulle ei ole olemassa sellaista kuin hyvä jännitys. Kaikki jännitys on pahaa eikä kuulu mun kohdalla asiaan.
Tempoporukkaa odottelemassa starttia.
Pyöräilijät lähetettiin matkaan puolen minuutin välein ja suurin piirtein naiset ensin, miehet sitten. Siten, että oletetusti hitaimmat lähtevät ensin ja nopeimmat viimeisenä. Tällä kertaa oli yhteensä 20 osallistujaa, naisia kuusi kipaletta ja miehiä 14.
Kohta se alkaa.
Mun vuoro lähteä tuli jossain vaiheessa. Oli tuulinen keli eikä mikään lämmin joten pyöräilytakki ja pitkät housut päällä mentiin, hanskat kädessä ja tuubi päässä lämmittämässä korvia ja kupolia muutenkin.
Lähdin polkemaan ja alusta asti tuntui hyvältä. Voimaa oli painattaa ja aina välillä kattoin menovauhtia ja -sykettä ja mietin, että pääsisinkö lujempaa vai onko tämä se vauhti.
Kääntöpaikka tuli aika äkkiä ja paluumatkalle. Vastatuuli iski päin kasvoja, mutta mielestäni oli silti helppo edetä ja poljin ja poljin ja poljin ja lopulta olin maalissa jossa aika pysähtyi lukemaan 37 min 25 sek.
Valmis!
Olen tyytyväinen tähän tempoon ja katse on jo seuraavaa kohti joka on 38 km:n mittainen ja parin viikon kuluttua.
