Vaikea motivoitua treeniviikkoon?

IMG_3699
Tänään Pirkkahallissa 3 h pk treeni pyörä-juoksu.

Kannattaa opetella tuntemaan itsensä hyvin ja olla rehellinen itselleen. Tunnistaa milloin yrittää uskotella itselleen jotain minkä sisimmässään tietää, että ei ole ollenkaan totta. Rehellisyys kannattaa ja kantaa pitkälle.

On ehkä päätetty liikkua x määrä liikuntoja viikossa, mutta niin helposti tulee tilanne, että ollaan jo keskellä tai loppuviikossa ja liikuntoja on tekemättä ja aika ei enää tunnu riittävän kaikkiin suunniteltuihin liikuntoihin. Eli lopputulos voi olla se, että viikon suunnitellut neljä liikuntakertaa jäi kahteen. Kun ei ehdi, kun on kaikkea muuta ja tuli sitä ja vähän tätäkin yllättävää. Miten tässä nyt näin kävi? No, ensi viikolla sitten onnistuu.

IMG_9382
Jonain tämän viikon päivänä salilla.

Reippaasti yli kymmenen vuoden säännöllisen liikunnan kokemuksella on yksi juttu ylitse muiden joka auttaa tässä asiassa. Ai mikä?

Yksinkertaisesti se, että liikutaan viikon ensimmäinen liikunta jo maanantaina. Päätetään edellisviikolla, että maanantaina liikutaan ja pysytään päätöksessä sen sijaan, että keksitään syitä olla menemättä ja ajatellaan, että kyllä sitä vielä ehtii kun nyt on vasta maanantai.

Maanantaina tehty liikunta on jo iso osa viikon liikunnoista joten se kyllä kannattaa.

Muita hyväksi havaittuja konsteja on maanantailiikunnan lisäksi muutama:

Suunnittele liikunnat ja päivät etukäteen.

Opettele tuntemaan itsesi ja tietämään mikä saa jättämään liikuntoja välistä ja mikä motivoi. Toimi sen mukaan, ennakoi. Ole rehellinen itsellesi eli jos tiedät, että seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään siirretty liikunta johtaa helposti tekemättömyyteen, älä siirtele niitä millään ihme verukkeilla.

IMG_3695
Seurassa aika kuluu huomaamatta.

Sovi treenitreffejä. Itse sovin helposti uinitreenitreffejä, silloin uimahalliin lähteminen on aina mukavaa. Joskus uimahallijutut saattavat minusta tuntua työläältä.

Taas tulee mieleen se, että liikunnallinen elämä ei tule ilmaiseksi vaan sen eteen pitää tehdä töitä ja sitä pitää suunnitella ja omaan elämään pitää olla valmis tekemään niitä muutoksia ja usein laittaa liikunta etusijalle. Jos liikutaan muutama kerta viikossa niin liikunnan voi ja liikunta pitää laittaa etusijalle jotta liikunta arjessa onnistuu. Se ei ole kovin montaa tuntia koko viikosta mitä se liikunta aikaa vie joten sen nostaminen asioiden kärkipäähän kannattaa. Lenkin jälkeen ehtii sitten tehdä muuta. Tämä on asia mitä mielestäni kannattaa työstää omassa päässä, että se liikunta on omaa elämää, arkea ja sillä hetkellä kun on jumpassa tai juoksemassa niin tehdään sitä ihan rauhassa, hätiköimättä ja pyrkimättä päivän seuraaviin touhuihin. Jos haluaa liikunnan elämäänsä niin mielestäni tämä on välttämätöntä, alkaa nauttia liikunta-ajasta.

IMG_9385
On aika luksusta omistaa hyvä kunto, se on yksi omista tavoitteistani liikunnan suhteen. Pysyä hyvässä kunnossa.

Inspiroidu, motivoidu, ole oikeasti valmis tekemään muutoksia!

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

Kaikki samaan syssyyn: hammasoperaatio, päänsärky, lippa- ja riippuluomi

Haha, mulla ei oo mitään muuta kirjoitettavaa kuin omat vaivani ja niitähän tuntuu nyt riittävän voi jumaliste sentään.

Olen ollut viikon pois pelistä treenien ja treeninvetämisten ja osittain toisenkin työn  (K-Market) suhteen sillä tiistaiaamuna olin isohkossa hammasoperaatiossa joka aiheutti sen, että leukaluuta särki ja särki enkä päässyt treenaamaan ollenkaan. Töissä olin normaalisti parina päivänä, mutta leukaluu otti siitä selvästi itteensä ja oli tosi inhottava olla vaivaisena töissä. Siinä on vaikea olla iloinen ja pirteä kun sattuu. Mutta pärjäsin työpäivät kuitenkin, mutta esim. hölkkäryhmän treenin veti härre mun sijaisenani sillä ei ollut puhettakaan, että olisin voinut tehdä mitään sykettä nostattavaa. Olivat Pispalan portaissa.

IMG_9250.jpeg
Pinaattikeittoa, rieska hummuksella ja kurkun siivuilla.

Sitten kun leukaluu otti iisisti noin viiden päivän jälkeen lauantai-illasta alkaen niin seuraavana aamuna alkoi valtava jyskytys päässä. Päänsärky oli niin iso, että makasin lähes koko sunnuntain sohvalla toivoen, että tokenisin edes maanantaiksi niin pääsisin töihin. No, en toennut vaan särky oli tosi iso, en ole koskaan joutunut päänsäryn takia olemaan vuorokautta vaakatasossa vaan nytpä jouduin. Ei auttanut kun soittaa työnantajalle, että työpaikan sijaan paikka jonne menen tulee olemaan terveyskeskuksen päivystys. Pääsinkin heti aamulla ja tohtori tutki kaikki päänsärkyyn liittyvät tutkimukset ja mitään vakavaa  ei ollut. Itsekin oletin kyllä, että varmasti ihan normaali päänsärky joka yltyi ihan hirveäksi. Sain diagnoosiksi jännityspäänsärky joka on tällä kertaa aktivoitunut liikkumattomuudesta, siis siitä kun jouduin hammasoperaation takia olla monta päivää tosi rauhassa, olla möllöttää vaan.

Sain lääkäriltä jotain erilaista lääkettä kuin normaalia särkylääkettä, en edes uskalla sanoa minkälaista, mutta kuulemma ihan turvallista ottaa ja pitää ottaa. Olen allerginen särkylääkkeille ja syön aina vain parasetamolia ja nyt olin kauhuissani kun tuli jotain ihan muuta. Mulle on kehittynyt lääkekammo allergian takia enkä koskaan halua ottaa mitään uutta lääkettä, oli se sitten särkylääke tai joku muu lääke. Nytkin harkitsin muutaman tunnin haenko niitä apteekista ollenkaan ja päädyin hakemaan koska olotila oli hyvin heikko ja lääkäri sanoi, että älä pelkää lääkkeen ottoa tällä on saatu hyviä tuloksia jännitys- ja migreenipäänsärkyihin. Sen verran kuitenkin pelkäsin, että kun hain lääkkeet ajoin Nokialle vanhempieni luokse ja keräsin rohkeuteni ja otin lääkkeen äidin ja isän turvallisessa läsnäolossa. Ei ollut helppoa, mutta mitään en huomannut, mitään allergiaoireita ei tullut kuten ei pitänytkään tulla. Mutta pelkäsin silti ja jos on joku kammo siitä ei helposti pääse eroon. Äiti piti huolta ja kyseli pariin otteeseen, että tuntuuko miltään. =D Ei tuntunut. Särky väheni huomattavasti ja parin tunnin kuluttua ajelin kotiin sairastamaan loppuillaksi. Vielä illalla toinen tabletti ja aamulla särky oli huomattavasti vähäisempi kuin edellisenä aamuna. Lähes kivuton vaikka ei kuitenkaan. Niin ja eilen illalla mun päänahka oli tosi arka kaikesta särystä, ihan kosketusarka päälaelta. Tiiä sitten oliko lopulta kyseessä jännityspäänsärky vai raudan puutteesta johtuva päänsärky sillä monet raudanpuuteihmiset kärsivät tosi isoista päänsäryistä jossain vaiheessa. Mulla on ennenkin ollut jännityspäänsärkyä, mutta se on aina johtunut siitä, että yläselän ja hartioiden lihakset ovat olleet jumissa, nyt ei ole ollut mikään lihas jumissa ja särky tuntui erilaiselta kuin ennen. Lääkäri sanoi, että jännityspäänsärky ei tarvitse paljoa aktivoituakseen. Just jumit, liikkumattomuus, stressi ja vaikka pään sisäinen kaaos riittää sen aktivoitumiseen. Mitään kaaoksia mun pääni sisällä ei luojan kiitos ole, mutta toi liikkumattomuus oli ja pidetään se syypäänä.

Tänään aamun mittaan särky katosi lähes kokonaan vaikka edelleen tunnen kupolissa, että siellä jossain se on ja helposti pompsahtaa uudelleen esiin. Onneksi katosi sillä mulla oli aika Taysiin silmäluomiasioissa heti aamusta. Mulla on toisen silmän yläluomi hankala ja se on alkanut viimeisen parin vuoden aikana vaivaamaan mua aika paljon. Se tuntuu isolta köntiltä, poimu tuntuu ja jos olen tosi rentona niin simmu menee melkein kiinni. Se myös on hieman näkökentän edessä ollessaan rentona. Toisenkin silmän yläluomessa on samaa vaivaa, mutta ei lähellekään niin paljon. Se on ns. lippaluomi (kela.fi):

  • Ylimääräinen iho painaa yläluomia siten, että yläluomet kääntyvät sisäänpäin ja ripset tai roikkuva iho hankaavat silmää.
  • Iho peittää näkökenttää tulemalla alle 2 mm:n päähän mustuaisaukon keskikohdasta. Tätä mitatessa tulee potilaan otsa aina muistaa rentouttaa, sillä nähdäkseen paremmin potilaat nostavat usein voimakkaastikin otsallaan ja tällöin mitasta tulee virheellisen suuri.
  • Yläluomella esiintyy ihohaavoja tai tulehduksia hautumisen vuoksi.
  • Muu vastaava lääketieteellinen haitta.

Plastiikkakirurgian yksityisellä puolella näitä korjausleikkauksia tehdään myös, mutta meikäläinen tallusteli vaivasta terveyskeskuslääkärille ja siellä otettiin kuvat mun silmästä ja lähetettiin Taysiin ja siellä siis kävin konsultaatiossa tänään.

Siellä oli hyvin ammattitaitoinen lääkäri arvioimassa mun luomia ja niitten roikkumista, kulmakarvojen kohtia ja kaikkee tämmöstä mitä vanhuus teettää.

No, meikäläinen on aika nuori tällainen potilas, suurin osa silmäluomipotilaista on 70–80 vuotiaita, ohhoh ajattelin minä.

IMG_9264
Kaurajauhosta tehtyä leipää avokadolla, paistettuja herkkusieniä.

Ei tämä Taysin lääkärikään tullut muuhun lopputulokseen kuin että roikkumaa on niin paljon, että se täyttää leikkauksen kriteerit mikäli niin haluan. Maan vetovoima on tehnyt tehtävänsä ihan huolella. No, oli toisenlaistakin silmäluomivaivaa eli riippuluomi ja pää pyörällä kuuntelin mitkä on vaihtoehdot mitä mulle voidaan tehdä. Vaihtoehdot:

  • Ei tehdä mitään vaan odotan  vuoden, viisi vuotta, kymmenen vuotta tai haluamani määrän.
  • Leikataan vaivaavasta silmästä ns. lippa pois eli ylimääräistä nahkaa yläluomesta siivu pois.
  • Tehdään sama molemmille silmille. Siivut irtonahkaa pois.
  • Riippuluomileikkeus molemmille silmille / toiselle silmälle: Kirurgista korjausleikkausta voidaan harkita, mikäli riippuva luomi häiritsee esteettisesti tai haittaa näköä, eikä johdu hoidettavissa olevasta sairaudesta. Riippuluomen korjausleikkaus tehdään yleensä paikallispuudutuksessa. Toimenpiteessä poistetaan ylimääräistä kudosta ja kohotetaan silmäluomea. 

No, mikään vaihtoehto ei tunnu kivalta, parasta olisi olla vain oma itte mutta kun yläluomen olemassaolo on häirinnyt mua jo kauan ja aika paljonkin.

Ptoosi, eli riippuluomi, leikataan siten, että luomeen tehdään viilto, jonka kautta luomen kohottajalihas etsitään ja kiinnitetään paremmin paikalleen. Leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa, lapsilla nukutuksessa. Tämä on jo iso leikkaus, mennään syvälle kerroksiin. Hui.

Lippaluomen leikkaus tehdään myös paikallispuudutuksessa. Luomeen tehdään viilto, jonka kautta poistetaan ylimääräistä kudosta ja ihoa. Toipuminen kestää noin 1–2 viikkoa.

IMG_9255
Vihersmoothie: riisiproteiinijauhetta, pinaattia, avokadoa, omenaa, appelsiinin mehua, vettä.

Ensiksi ajattelin, että haluan harkita pari päivää, mutta sitten mulle kirkastui, että tehdään se pienin mahdollinen operaatio eli yläluomea poistetaan sopiva määrä eikä mitään kohotuksia ja syvälle meneviä leikkauksia tehdä vielä. Niitä ehtii tekemään sitten kun ikää tulee lisää ja roikkuminen alkaa taas häiritä, näin nimittäin todennäköisesti tulee käymään. En missään nimessä halua, että mua leikellään isosti naamasta moneen kertaan samaa asiaa joten päädyin tähän ratkaisun, vähempi on parempi. Asiassa en ajattele mitään ulkonäköön liittyvää vaan mulle tärkeintä on päästä elämää häiritsevästä luomenlerpakkeesta eroon ja tässä vaiheessa en halua isompaa operaatiota kohotuksineen päivineen.

Kuvia ei nyt aiheesta ole sillä niitä ei kestäisi katsoa kekään. Ehkä sitten kun leikkaus tehdään niin voin ottaa ennen ja jälkeen kuvat.

Tämä silmäluomiasia on sellainen, että moni jolla vaiva on ei ehkä tule ajatelleeksi, että korjausleikkauksia tehdään ihan julkisen terveydenhuollojn puolella kunhan kriteerit vain täyttyvät.

Leikausaika tullee joskus keväällä. Että semmosta.

No, tällä tavalla on nyt siis sairastettu viikon verran. Aina kun mää oon oikeasti kunnolla kipeä, siten että sattuu kuten nyt leukaluuhun on sattunut ja kupoliin on sattunut niin alan miettiä mitä voisin tehdä vielä enemmän terveyteni eteen ja samalla tulee kauhisteltua ja asetuttua heidän asemaansa jotka kärsivät jatkuvista kivuista. Se saa mielen aina surulliseksi ja on vaikea olla kiitollinen, että miksi itse on todellisuudessa terve kuin pukki.

Ajatus menee sairaana yleensä sinne ruokatapojeni pariin, että olisiko siinä jotain mitä voisin tehdä jotta voisin mahdollisimman hyvin. Enpä tiiä, sillä syön monipuolisen terveellisesti. Sellaisen päätöksen kuitenkin tein, että ei lisättyä sokeria eikä vehnäjauhoa pisaraakaan ennen 8.12.2018. Toi päivämäärä siksi, että silloin ajellaan Pirkkalasta Sallaan ja aion ehkä mutustaa karamellejä automatkalla.

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Raudanpuutteisen olon kohenemista

Parin lääkärikäynnin jälkeen viime elokuussa sain tietää syyn moniin ikäviin oireisiini ja  treenin puremattomuuteen. Se kaiken vaivan aiheuttaja oli se mitä olin itsekin jo siinä vaiheessa osaillut epäillä eli aivan liian alhainen varastorauta-arvo. Mulla arvo oli 22 kun se olisi syytä olla siinä sadan paikkeilla eli selkeä raudanpuute kyseessä.

Hemoglobiini kyllä normaali 127, mutta nämähän ovat kaksi eri asiaa, varastorauta ja hemoglobiini. Eli vaikka hemoglobiini olisi korkeakin, kehon rautavarasto voi olla tyhjä.

Ennen kuin tajusin, että kyse voi olla alhaisesta ferritiiniarvosta olin jo ehtinyt epäillä kaiken mahdollisen kilpirauhasen vajaatoiminnasta nivelreumaan ja krooniseen väaymysoireyhtymään ja kaikkea siltä väliltä.

IMG_9224

Oireitani varastoraudan vähyydestä johtuen jotka olivat tulleet pikku hiljaa ja pääsivät kesän aikana pahaksi olivat ainakin nämä:

  • Valtava väsymys, suorastaan kooma.
  • Monen päivän lihaskipu jokaisen treenin jälkeen, lihaksia särki yötä päivää.
  • Käsien sisäinen tärinä uintivetojen ja pyöräilyn jälkeen.
  • Älytön palelu yötä päivää.
  • Painonhallinnan helvetillinen vaikeus.
  • Saamattomuus.
  • Ihon hirmuinen kutina ilman ihottumaa tai mitään näkyvää syytä.
  • Nivelsäryt milloin missäkin nivelessä, pääasiassa ranteissa tai polvissa.
  • Hapenpuute varsinkin kun syke nousi yli 140, en saanut riittävästi hengitettyä sisään.
  • Iso hengästyminen yläkertaan mennessä.
  • Joskus aivosumu.
  • Hiusten lähtö.

Nyt olen syönyt kohta kolme kuukautta Ferrodan-rautavalmistetta 2 x 100mg per päivä ja voin sanoa, että olen alkanut huomata parannusta olossani ja elämisen sujuvuudessa.

IMG_9092

Parannuksia vaivoissani jotka olen huomannut selkeästi:

  • Väsymyksen pieneneminen, saattaa mennä monta päivää täysin virkeänä ja energisenä joka on aiheuttanut sen, että vuorokaudessa tuntuu olevan enemmän tunteja.
  • Treenin jälkeinen iso lihaskipu poissa.
  • Sisäinen käsien tärinä loppunut täysin.
  • Palelu loppunut, normaalia palelua voi olla, mutta luista ja ytimistä se ei enää tule, uskomatonta! Olen kärsinyt tästä valtavasti.
  • Saamattomuus kadonnut kooman katoamisen myötä.
  •  Ihon kutina pois, tämä oli ensimmäinen oire joka katosi.
  • Nivelsärkyjä ei ole ollut.
  • Muutaman kerran olen sykkeen antanut nousta korkealle treeneissä ja on jo tuntunut ihan normaalilta.
  • Jaksan taas panostaa ruuanlaittoon entiseen malliin eli tehdä pidemmänkin kaavan kautta, tämä on mahtavaa sillä tykkään tehdä ruokaa ja on mukava kun ruuanlaitto maistuu.
  • Ei aivosumua.
  • Yläkertaan rappusten nousu ei hengästytä.

Tässä paranemisprosessissa on tavallista, että takapakkia tulee aina välillä, mutta suunta on nyt kuitenkin ylös ja pirteään normaaliin oloon.

IMG_9208

Mulla on tämän postauksen kuvissa päälläni positiivinen yllätys eli Naketano-merkkinen pitkä paita. Ei oo kauaa kun tuskailin kaupoissa kun en löytänyt takapuolen päälle ylettyvää paitaa en sitten millään. Sellaista jota olisi kiva pitää trikoiden kanssa. Kävin monta kauppaa penkomassa ja ainoita mitä löysin oli jotkut Adidaksaen pitkät hupparit jotka olivat mallia oversize eli yli-iso ja sellainen malli ei sovi mulle ollenkaan. Pitää olla pikkasen muotoonleikattu, että näyttää mun silmään hyvältä ja sopusuhtaiselta.

Kun en kaupoista löytänyt niin vähän suivaannuin ja päätin, että en tästä lähtien pode yhtään huonoa omaatuntoa jos tilaan netistä. Ihan turhaan vietin tunteja etsimässä sopivaa paitaa kun netin syövereistä löysin sellaisen aika nopsaan. Tilasin saman tien kun pääsin kauppareissultani kotio. Paita on siis Naketano ja malli on muotoonleikattu ja pituus on riittävän pitkä ja väri on sopivan neutraali ja sattui vilelä olemaan täysin sopiva koko ja alennuksessakin vielä. Tilasin harmaan pitkän paidan ja toisen vähän erilaisen paidan, molemmat olivat oikein sopivat ja nyt tässä kirjoittaa nettitilaukseen tyytyväinen meikäläinen.

Plussana mainitsen vielä Naketano-paitojen riittävän pitkät hihat.

IMG_9229

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Kun ferritiini laskee noin 30:een, rautavarastot ovat tyhjät

IMG_7981

Lääkäri saattaa ihan tosissaan sanoa, että varastorauta-arvoa eli ferritiiniä ei tarvitse mitata jos hemoglobiini on normaali. Lääkäri saattaa ihan tosissaan sanoa matalasta ferritiiniarvosta, että se on normaali eikä lisärautaa tarvita vaikka arvo olisi niin matala, että kyseessä on vakava raudanpuute. Lääkäri saattaa ihan tosissaan sanoa, että kaikki on hyvin vaikka kaikki olisi aivan päin mäntyä. Siis selvitä omatoimisesti ja vaadi tutkimuksia ja hoitoa. Oli muoti-ilmiö tai ei niin asia on vakava.

Kerroin aiemmin Syy selvisi -postauksessa, että kärsin aivan liian alhaisesta varastorauta-arvosta eli toisin sanoen kehoni rautavarastot ovat olemattomat. Tämä varastorauta- eli ferritiiniasia on sellainen josta on viime aikoina kirjoitettu jonkin verran ja monet ovat asiasta varmsasti kuulleet tai nähneet jotakin.

IMG_8037

Oireet raudanpuutoksessa ovat samanlaisia kuin monessa muussa vaivassa. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa ja raudanpuutosta ei taida helposti oireiden perusteella voida erottaa toisistaan. Myös moni on saanut ehdotuksia mennä masennuslääkärille ja osa saanutkin masennuslääkkeet vaikka kyseessä on raudanpuute ja mitään masennuslääkkeitä ei tarvittaisi vaan selvittää mistä raudanpuute johtuu ja korjata asia. Tämä on aivan kummallinen asia kun suuri osa lääkäreistä ei tiedä matalista rauta-arvoista mitään vaan tuijottavat vain hemoglobiinia joka siis voi olla aivan normaali vaikka varastorauta on alhaalla ja henkilöllä vakava raudanpuutos.

Itse olen nyt syönyt rautalisää lääkärin ohjeen mukaan tupla-annoksena jo muutaman viikon ja jotain olen huomannut olotilassani kyllä. Ensimmäinen oire joka on kadonnut on se aivan älytön paleleminen, olen nimittäin palellut varmaankin vuoden ajan enemmän kuin ikinä tämä vilukissa on palellut. En vaan tajunnut huolestua sillä olen lapsesta asti ollut ns. vilukissa. En huolestunut vaikka piti nukkua paksuissa college-vaatteissa tai monta pitkähihaista paitaa päällekäin, villasukat jalassa paksun peiton alla aivan normaalissa huoneenlämmössä.

Perjantaina olin uimassa kevyesti ja tämä oli ensimmäinen kerta varmaankin vuosiin kun uimahallissa ei tullut lainkaan kylmä. Ei vaikka tuli seisokeltua altaan päädyssä aika paljonkin. Kyseisessä uimahallissa olen aiemmin joka kerta siellä uintitreeniä tehdessäni palelellut. Oletan raudan syönnin auttaneen tähän asiaan.

Menen vaajaan kolmen kuukauden kuluttua kontrolliverikokeisiin ja toivon, että syömäni rauta on imeytynyt. Jos on eli jos kaikki on hyvin niin rautalisän syömistä pitää jatkaa varmasti ainakin vuosi vielä silllä rautavarasto täytyy hitaasti. Jos taas ei ole hankkiudun terveyskeskuksen sijaan jollekin lääkärille jota FB:n Raudanpuute-ryhmässä suositellaan ja jotka osaavat hoitaa tätä tilaa.

IMG_8042

Tämän asian tuntevat lääkärit sanovat, että raudanpuute on aina selvitettävä. Todellisuudessa se ei vain mene näin, esimerkiksi minä Pirkkalan terveyskeskuksessa asioivana en kuullut lääkärin suusta, että asia on selvitettävä vaan sain vain ohjeen syödä rautaa ja sitten kontrollikoe. Lääkäri vielä piti arvoani (22) ”vain alhaisena” vaikka se on selkeästi aivan liian alhainen ja aiheuttaa paljon huonoa oloa ja elämänlaatua. Vakava raudanpuute. Voisin kai vaatia raudanpuutteen syyn selvittämistä, mutta jotenkin en ainakaan tässä vaiheessa jaksa alkaa siihen hommaan. En tiedä, lääkäri soittaa mulle vielä tässä kuussa joidenkin kokeiden tuloksia (allergiat, astma) joten silloin mulla olisi hyvä mahdollisuus sanoa tohtorille, että syy on selvitettävä kaikilla ihmisillä joilla todetaan raudanpuute. Tämä asia siis niiden lääkäreiden kohdalla jotka eivät suoraaan sanoen tiedä asiasta riittävästi ja siksi vähättelevät matalaa rautavarastoarvoa varsinkin jos hemoglobiini on kunnossa.  Toki en nyt tiedä tästä mun ”oma”lääkäristä, että mitä mieltä se on ferritiiniasioista sillä sain puhelun tuloksista toiselta lääkäriltä kun tämä alkuperäinen (joka otti vakavasti mun oireet alusta asti) oli  kesälomalla.

Mutta siis vakava raudanpuute voi olla vaikka hemoglobiini on normaali. Jos rautavarastoarvo eli ferritiini on alhainen ja hemoglobiini normaali niin se on raudanpuute! Mun on ollut tosi vaikea uskoa, että moni lääkäri todella tuijottaa vain sitä hemoglobiiniarvoa ja siivuuttavat täysin rautavaraston. Tällaisen maalaijuntturan kuin minun ei tarvitse paljon surffailla asian tiimoilta kun heti käy ilmi, että hemoglobiini ja ferritiini ovat eri asioita.

Raudanpuutteen syy on aina selvitettävä, Freja Ebeling Lääkärikehti 16.9.2016.

Healthy style of living -blogin artikkeli Vakava raudanpuute.

Raudanpuutteen oireita Kilpi-lehdestä 2015/1. Artikkeli Esa Soppi ja Robert Paul:

• Väsymys
• Heikotus
• Huimaus
• Kalpeus
• Hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute
• Levottomat jalat
• Turvotus
• Päänsärky
• Hermostuneisuus
• Masennus
• Ahdistuneisuus
• Käsien ja jalkojen kylmyys
• Ihon kuivuminen
• Kynsien halkeilu
• Hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö
• Kielen arkuus tai kirvely
• Palan tunne kurkussa tai nielemisvaikeudet
• Heikentynyt yleiskunto ja suorituskyky
• Lihasheikkous
• Ruokahaluttomuus
• Painon lasku tai nousu
• Hengästyminen ja hengenahdistus
• Nopeutunut syke levossa tai pienessäkin rasituksessa • Pica-oire eli ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syö- minen (harvinainen)

  • Aivosumua
  • Häiritsee kilpirauhasen toimintaa

Itselläni lisäksi selkeä oire, että lihakset eivät liikunnan jälkeen palautuneet normaaliin tahtiin vaan niitä särki isosti monta päivää, yötä päivää kevyemmänkin liikunnan jälkeen. Lisäksi lyhyenkin pyöräilyn tai uinnin jälkeen sormiin jäi sellainen tärinä joka tulee jos olisi tehnyt töitä jollain täristimellä pitkään.

 

………………………………………………………………………

Seuraavassa kopioimani artikkeli joka julkaistiin moness sanomalehdessä syyskuun alussa:

”VETO POISSA?

Syysväsymys voi johtua rautavajeesta, joka voi vaivata, vaikka hemoglobiini olisi normaali. Rautavarastojen täyttyminen vaatii kärsivällisyyttä ja vie kuukausia, jopa vuoden.

Onpa vetämätön olo. Väsyttää ja vähän heikottaakin. Ajatus pätkii. Syksyn saapuminenko tässä vie voinnin veteläksi?

Yksi selitys tankin tyhjenemiseen voi löytyä rautavarastoista.

– Raudanpuute on etenkin naisilla varsin yleinen ilmiö, sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Widenius toteaa.

Tutkimusten mukaan joka kymmenes nainen kärsii rautavajeesta, mutta käytännön kokemuksen perusteella Widenius arvelee sen olevan vieläkin yleisempää.

– Olettaisin, että myös osa masennusdiagnoosin saaneista kärsii raudanpuutteesta, hän sanoo.

Rautavajeen oireet voivatkin muistuttaa masennusoireita hämmentävän paljon: väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja mielialan laskua.

Muita oireita voivat olla sydämentykytys, lisälyönnit, hengenahdistus ja heikentynyt rasituksensietokyky.

Lisäksi raudanpuute voi näkyä kalpeutena, hiusten ja kynsien huonokuntoisuutena tai iho-ongelmina.

– Osa rautavajeesta kärsivistä menee hakemaan apua ihotautilääkäriltä, osa neurologilta ja osa psykiatrilta. Rautavaje voidaan sekoittaa myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, Widenius luettelee.

Jos oireet täsmäävät , kyse voi olla raudanpuutteesta, vaikka tavanomainen hemoglobiinimittaus näyttäisi normaalilukemia.

Elimistön varastoraudan tilanteen kertoo rautaa sitova proteiini ferritiini.

– Hemoglobiini voi olla vaikka 125 mutta ferritiini alle 20, Widenius kuvaa.

Kun ferritiiniarvo laskee noin 30:een, rautavarastot ovat tyhjät.

– Osa saa oireita jo, kun ferritiini on alle 50 ja useimmat, kun se on alle 30. Kaikki eivät saa oireita, vaikka arvo olisi 20. Tämä on siis hyvin yksilöllistä, Widenius sanoo.

Elimistö myös sopeutuu hiljalleen kehittyvään raudanpuuteanemiaan, jolloin oireita ei välttämättä tule hevin edes huomanneeksi.

Riskiryhmään kuuluvat etenkin naiset, joilla on runsaat kuukautiset.

– Myös tiukat dieetit voivat altistaa raudanpuutteelle, sillä raudan keskeisiä lähteitä ovat liha, sisäelimet, vilja ja kananmuna, professori, bioke-
mian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan dekaani Peppi Karppinen Oulun yliopistosta sanoo.

Lisäksi suolistosairaudet, kuten keliakia, voivat aiheuttaa raudanpuutetta.

– Myös esimerkiksi runsaasta särkylääkkeiden syömisestä johtuvat oireettomatkin suolistoverenvuodot voivat vähitellen anemisoida, Karppinen toteaa.

Raudan tärkein lähde on monipuolinen ravinto, jossa kokonaisuus ratkaisee

Paras raudan lähde on veri, jossa on lihaankin verrattuna moninkertaisesti rautaa. Myös maksa on hyvä, mutta ei suuren a-vitamiinipitoisuuden takia sovellu päivittäiseen käyttöön.

– Nämä sisältävät hemirautaa, joka imeytyy elimistöön huomattavasti paremmin kuin rautatabletit tai kasvikunnan sisältämä rauta, Widenius toteaa.

Kalan rautapitoisuus on selvästi matalampi kuin lihan. Laillistetun ravitsemusterapeutin Petteri Lindbladin mukaan lihaa ei kuitenkaan välttämättä tarvita raudansaantia varmistamaan.

– Monet merenelävät, kuten tonnikala, silakka ja katkarapu ovat hyviä raudanlähteitä, samoin kuin täysvilja, siemenet, pähkinät ja palkokasvit.

Ja vaikka monet aamiaismurot ovat muuten ravintoarvoltaan köyhiä, niihin lisätään usein rautaa.

– Tämä tekee niistä erinomaisen raudanlähteen esimerkiksi kasvissyöjälle, Lindblad toteaa.

Jos raudanpuutos on todettu, tilanne hoidetaan yleensä rautakuurilla, joko tableteilla tai nestemäisellä raudalla. Omin päin rautalisää ei kuitenkaan kannata alkaa napsia, vaan Karppisen mukaan on syytä käydä ensin lää-
kärillä tarkistuttamassa tilanne.

Pelkkä ruokavalio ei rautavarastojen korjaamiseen riitä.

– On hyvä aloittaa rautalisä rautavarastojen täyttämiseksi, mutta myös samalla korjata ruokavaliota niin, että rautalisä jää väliaikaiseksi, Karppinen sanoo.

Lindblad huomauttaa, että liian suuri raudansaanti voi lisätä elimistön hapetusstressiä, sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä haitata sinkin imeytymistä.

Maitotuotteet, kahvi ja tee heikentävät raudan imeytymistä. Niinpä rautalääke on hyvä ottaa tuntia ennen näiden nauttimista tai kaksi tuntia sen jälkeen.

C-vitamiini sen sijaan tukee raudan imeytymistä. Niinpä jos vatsa suinkin kestää, rautatabletin voi nielaista esimerkiksi heti aamutuimaan appelsiinimehulasillisen kanssa.

– Yleinen yhdistelmä verilätyt ja puolukkahillo tai poronkäristys karpaloilla sisältävät myös sekä rautaa että C-vitamiinia, Peppi Karppinen vinkkaa.

Vaikka rautavajeen oireet saattavat vähentyä jo parissa viikossa, rautavarastojen täyttyminen voi kestää jopa puoli vuotta tai vuoden.

– Heti ei kannata lannistua. Eri oireet korjaantuvat vähän eri tahtiin, Tom Widenius sanoo.

Mittauta ferritiiniarvo

Jos sinulla on raudanpuutteen oireita.

Jos sinulla on runsaat kuukautiset.

Jos noudatat kasvisruokavaliota.

Jos olet raskaana tai suunnittelet raskautta.

Jos luovutat säännöllisesti verta.

Jos on nielemisvaikeuksia, niin sanotusti ”pala kurkussa”.

Jos sinulla on joskus ollut rautavajetta, esimerkiksi leikkauksen jälkeen.

Jos kärsit sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta.

Mihin rautaa
tarvitaan?

Rauta kuljettaa elimistössä happea.

Rautaa tarvitaan punasolujen muodostamiseen.

Lihakset tarvitsevat rautaa myoglobiinin tuotantoon.

Elimistön energiantuottamiseen osallistuvat entsyymit tarvitsevat rautaa.

Mistä
RAUTAA saa?

Veren, lihan ja maksan lisäksi hyviä rautalähteitä ovat täysvilja, erityisesti ruisleipä, sekä siemenet, pähkinät ja palkokasvit.

Keskikokoinen (150 g) jauhelihapihvi sisältää rautaa noin 4 mg.

Vastaavan määrän rautaa saa 8–9 (300 g) silakkapihvistä.

Kasvisten sisältämä rauta ei ole laadultaan yhtä hyvää kuin lihassa ja kalassa.

Jauhelihapihviä vastaavan määrän rautaa saa kuitenkin 300 grammasta pinaattia, 100 grammasta nokkosta tai 400 grammasta mustaherukoita, parsakaalia tai vadelmia.

Lähteet: Peppi Karppinen, Tom Widenius ja Petteri
Lindblad”

………………………………………………………………………

 

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:
Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Kehoitsetunto

kehonkuva02

Tässä tekstin pätkä Väestöliton sivuilta:

KEHOITSETUNTO

Kehoitsetunto on ihmisen kehonkuva, käsitys omasta kropasta. Miten hyvänä, sopivana, oikeanlaisena tai kelpaavana ihminen kokee oman ruumiinsa.

Kehonkuva ja kehoitsetunto eivät riipu siitä, millainen keho on muiden silmillä katsottuna. Se on jokaisen ihmisen ikioma, henkilökohtainen uskomus omasta kehosta. Se on oma luulo tai kokemus eikä mitään muuta. Se on sitä, miltä oma kroppa itsestä tuntuu.

Minullakin on ollut tekemistä kehoitsetuntoni kanssa siitä saakka kun olin niinkin nuori kuin 14 tai 15. Silloin huomasin, että olin pullistunut jonkin verran sen jälkeen kun lopetin päivittäisen uimahallissa riehumisen ja ramppaamisen eli käytännössä kaikki liikunta tyssäsi kuin seinään ja sillä oli seurauksensa. Myös koulussa joku mainitsi kerran asiasta ja se yksi ainoa kommentti oli se mikä sai tulevina vuosina kehoitsetuntoni heikkenemään. Muistan vielä tarkasti missä pulpetissa istuin ja missä kommentoija. Tuo yksi lause jonka vain yksi ihminen on mulle sanonut sai minut miettimään omaa kehoani huonolla ajatuksella. Kommentoijan puolelta varmasti täysin harmiton lause jolla kuitenkin oli mun elämääni turhan iso merkitys. Sanon vain ”turhan iso” sanan valtava sijaan sillä kohtuullisen hyvän itsetunnon olen mielestäni omannut koko ikäni.

Tuon jälkeen koko aikuisikäni olen painanut eri painoja väliltä 58–67 kg ja ollut suurin piirtein tyytyväinen vain silloin kun olen ollut 58–60 kg eli aika laiha. Tuon painoisena olen ollut laiha läski jolla kylkiluut vilkkuivat nahan alta liiaksi asti. Tuon painoisena söin harvoin ja voin huonosti.

kehonkuva03

No, kuten sanoin paino on heitellyt omassa haarukassaan aikuisvuosien aikana.

Oli ihminen minkä kokoinen tai mallinen vain ja muiden silmissä aivan ookoo niin ainakin minulla on joku kohta omassa kehossa mikä omissa mielikuvissa on kertakaikkiaan kamala. Ihan hirveä jopa hävettävä eikä sitä tahdo muille näyttää tai ainakin yrittää mahdollisuuksien mukaan piilotella.

Mulla se on ollut mun  koivet. Liian paksut reidet ja läskipatti polven sisäsyrjässä.

kehonkuva04.jpg

Mulla meni kauan tajuta, että mulle voikin sopia lyhyet shortsit. Kauan, noin 15-vuotiaasta yli neljäkymmenvuotiaaseen eli lähes kolmekymmentä vuotta olen todella paljon vältellyt lyhyiden shortsien käyttämistä. Olen voinut hyvin käyttää polvipituisia shortseja, mutta sellaisia jotka yltävät vain osan matkaa reiden peitoksi en ole voinut kuvitellakaan laittavani jalkaani muutamia hairahduksia lukuunottamatta, en missään nimessä. Paitsi nyt. Viime vuonna ja tänä vuonna.

Se on se henkinen kasvaminen, itsensä tuntemaan oppiminen ja sen kautta itsetunnon kasvu joka saa ihmisen tajuamaan, että hän onkin aivan ok. Enemmänkin kuin ok, niin paljon enemmän että pystyy rakastamaan itseänsä kaikkine omine piirteineen ja ominaisuuksineen. Ne omat piirteet ja ominaisuudet ovat niitä asioita jotka tekevät sinusta sinun ja kun ne oppii hyväksymään pystyy näkemään itsensä sekä henkisesti että fyysisesti kauniina eikä enää ole tarve olla mitään muuta kuin mitä on. Olla just oma itsensä, ei haluaisikaan olla mitään muuta.

kehonkuva01

Toki liikunnalla ja terveellisellä elämällä on ikävuosien karttumisen lisäksi osuutta asiaan. Liikunta muokkaa kehoa ja myös kasvattaa itsetuntoa ja se auttaa oman itsensä hyväksymisessä. Liikunta ja terveellinen syöminen on myös poistanut reisistäni selluliittiä, todella hitaasti mutta se on kuitenkin vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana jonka olen säännölllisesti liikkunut. Ja se miten olen oman liikunnallisen lempielämäni  vaikutukset huomannut kehossani on ollut sellainen asia mikä on saanut ajatukseni paljon positiivisemmaksi omista koipeloisistani.

Ja niin kuin Väestöliitonkin sivuilla kerrotaan, ”Kehonkuva ja kehoitsetunto eivät riipu siitä, millainen keho on muiden silmillä katsottuna.” 

Minä harvoin puhun näistä asioista yhtään kenellekään, mutta joskus olen maininnut jotain epäsopivasta vaatteesta ja se toinen ihminen on alkanut vaahtoamaan, että ajatteleppa kun minä etsin itselleni sopivaa vaatetta tai ajatteleppa miltä tuo näyttäisi minun päällä, paljon kauheammalta. Turhaa kommenttia on tuollainen sillä siihen miten minä ajattelen kehostani ei auta se, että onhan niitä muita vielä paljon pahempia kehoja ihmisillä. Kun ei ole, kehoja ei voi vertailla ja oma ajatus omasta kehosta on oma ajatus omasta kehosta siihen ei muiden kehot vaikuta ei sitten yhtään.

Tämän postauksen kuvissa on lempishortsini, tarkemmin sanottuna toiset lempishortseistani. Niken mustat juoksushortsit jotka ostin tänä kesänä, ne ovat olleet kovassa käytössä niin treenissä kuin vapaa-ajalla. Toiset lempishortsini ovat yhtä lyhyet, punaiset ja ne löysin itseni päällä viime kesänä.

”On aivan samantekevää, onko ihmisen kehossa joku erityispiirre tai toimintarajoite. Kehoitsetunto voi aina olla erinomainen. Toisaalta täysin toimintakykyisen ja tavallisen kehon omaavalla ihmisellä voi olla todella huono kehoitsetunto. Silloin hän kärsii nahoissaan, häpeää itseään ja haluaisi muuttaa itsessään kaiken. Se on surullista ja turhaa.”

Millainen on oma kehoitsetuntosi?

Kannattaa muistaa, että ei sano koskaan sanoa mitään outoa tai negatiivista toisen ihmisen kehosta.

❤ Jaanaba

PUHTI valmennus www.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Some on pikkutotuus

Nyt mun tarvii hieman herätellä ja otan esimerkiksi kenetkäs muun kuin oman itseni eli #minäitte. Käytän muuten Instagramissa paljon hästäkkiä minäitte. Olenhan oman elämäni päätähti. =)

Mun blogi kertoo pääasiassa liikunnallisesta, terveellisestä ja positivisesta elämästä. Matkoista, kasvisruuasta, kivoista vaatteista ja kaikesta sellaisesta samanlaisesta mistä minä saan inspiraationi some-elämässä. Sama Instagramissa, laitan sinne kivaa kuvaa liikuntahommista ja ympäristöstäni. Mainostan toki myös omaa PUHTI valmennusta ja treeniryhmiä.

some_01

Mulla on tapana sanoa, että somessa kaikki on aina vähän paremmin ja hienommin. Olen täysin sitä mieltä ja niin on oikein hyvä, mun ainakin tekee mieli jakaa vain kivoja asioita mitä olen tehnyt ja kivoja tunteita, kivan näköisiä kuvia. Ja vaikka kuvat ja asiat ovat totta on se kuitenkin vain yksi osa elämääni.

Rakastan kuvia ja saan itse inspiraatioini kuvista enemmän kuin teksteistä. En haluaisi elää ilman kuvia ja kuvien katselua ja otan niitä itsekin paljon. Plärään Instagramia juuri kuvien takia, ne antavat minulle valtavasti.

Olen ihminen joka ei valittele ja juttele niitä ahdistavia ja epämukavia asioita ja omia vaivojani kuin muutamien kanssa ja sen takia on aivan luonnollista puhua somessa niitä positiivisia ja normaaleja mukavia asioita, niitä mitä puhun muutenkin mieluiten. Optimistisia. Varsinkin kun omassa elämässä on paljon iloa ja hyvää mieltä, hienoja tulevaisuudennäkymiä ja mukava arki josta nautin täysin siemauksin.

Esimerkiksi tänään kävin Pirkkalan Citymarketista ostamassa salaatin itselleni. Tossa mun lähikaupassa on Picadeli-salaattibaari tätä nykyä ja pitkään sitä siellä nähtyäni päätin kerran ostaa siitä salaatin. Sen jälkeen olen käynyt usean kerran kokoamassa mieleiseni salaatin, ostanut ja tullut kotiin syömään. Niin siis se esimerkki omasta toiminnastani on se, että tästä salaatista halusin heti napata kuvan, se oli niin herkullisen näköinen. Jaoin kuvan heti somessa jotta voisin jakaa inspiraatiota siitä, että nopea ruoka voi olla täysin terveellistä. Jos ruoka olisi ollut terveellinen mutta ruma, tuskin olisin siitä mitään kuvia ottanut.

picadelisuomi.jpg

Nii, se mitä haluan sanoa on se, että tämä kaikki mitä blogissa ja Instagramissa on on yksi osa omaa elämääni. Sellainen osa mikä tulee minusta ulos luonnostaan.

Älä koskaan luule, että jonkun some on hänen koko elämänsä.

PUHTI valmennus www.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Haluaisit liikkua mutta…

IMG_1042.jpg

Haluaisit liikkua, mutta…

en ehdi, ei ole aikaa, pitää mennä töihin, tarvitsee tehdä perheelle ruokaa, tulee vieraita, tärkeä televisio-ohjelma. Ja mitä näitä nyt on, aivan tuttuja lauseita monen suusta.

Ei voi mitään jos näin on. Kannattaa kuitenkin miettiä vielä, että onkohan oikeasti niin että aika ei riitä liikunnalle siitä huolmatta vaikka haluaisi harrastaa liikuntaa.

No mulla riittää. Mun aika riittää liikunnoille hyvin. Se riittää sen takia koska alusta asti tein itselleni selväksi, että se liikutaan mitä on meinattu ja se tarkoittaa sitä, että oma liikkuminen on aivan siellä kärkipäässä omissa jutuissa. Jos ei nyt aivan ykkösenä niin lähestulkoon kuitenkin.

Ja koska liikuntaharrastus on omassa arvomaailmassa kärjessä, se tulee harrastettua eikä tule noita yllä kirjoitettuja syitä olla lähtemättä harrastukseen. Itse harrastan aika paljon ja jos joku joka haluaisi käydä vaikkapa kolme-neljä kertaa viikossa liikkumassa ei vaan kerkiä niin en usko. En kertakaikkiaan usko, varmasti kerkiää jos sitä asiaa tahtoo. Silloin mennään liikkumaan töllöohjelman katsomisen sijaan tai heti aamulla lenkille, ennen kaikkea järjestetään se aika sille omalle tärkeälle liikunnalle ja etukäteen. Ennakointi on tässäkin asiassa todella tärkeässä roolissa. Pitää miettiä mieluiten koko liikuntaviikko etukäteen tai vähintäänkin seuraava päivä. Niin liikuntojen kuin syömistenkin suhteen sillä se toimii. Niin se vaan on.

juurekset_uuniin.jpg
2 kg juureksia uuniin menossa.

Kannattaa siis miettiä jos suusta pääsee lause, että kyllä haluaisin mutten ehdi. Miettiä sitä, että ehtisinkö sittenkin vuorokauden aikana likkua sen puoli tuntia viiva tunnin.

TIedän, että suurelle osalle porukkaa on vaikea pitää kiinni päätöksestä liikkua ja syitä olla lähtemättä on monenmoista. Niistä syistä kuitenkin kannattaa pyrkiä eroon ja vain lähteä. Vain siten liikunnasta tulee sujuva osa elämää.

PUHTI valmennus www.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.