Olet itse itsesi motivaatio

Itselläni motivaatio liikunnan suhteen pysyy yllä ympäri vuoden ihan itsestään. Nykyään, nimenomaan nykyään, vuosien harrastamisen jälkeen. Se johtuu siitä, että rakensin omaa liikunnallista ja terveellisen syömisen elämää itselleni vuosia, aloitin kun olin hieman alle 30-vuotias. Säännöllinen syöminen, ihan perus kotiruokaa ja määrätty määrä liikuntakertoja viikossa, sellaisesta olen lähtenyt liikkeelle ja nyt olen siitä onnellisessa asemassa, että nyt saan elää sitä unelmaelämääni. Unelma-arkeani.

Ei siis varmasti tule hetkessä se, että liikunta olisi automaattinen osa elämää. Väitän, että ei tule edes ihan vuodessa tai ainakaan itselläni ei tullut vaan sinnikkäästi vein itseni juoksulenkeille vuoden pari ennen kuin liikkumaan lähteminen alkoi olla helpompaa.

motivaatio01

TAVOITE

Mieti tavoite miksi haluat liikkua, juuri omannäköisesi tavoite liittyi se sitten ulkonäköön tai liikunnan terveyshyötyihin. Tavoite voi olla esim. lihaksikkaampi minä, laihempi minä, hyväkuntoisempi minä, 10 km:n juoksun onnistuminen, hyvännäköisempi minä. Kaikki tavoitteet liikkua on oikein hyviä olivat ne ulkonäöllisiä tai ei. Pääasia on se, että liikkuu sillä liikkuahan täytyy tavalla tai toisella tai muuten ei hyvä heilu tuolla neljänkympin ikävuoden jälkeen kun alkaa tulla kaiken maailman verenpaineen nousuja ym. vaivoja ja pian huomaat, että et pääse edes kyykkyyn kun liikerata on supistunut niin pieneksi. Kyykkyyn tarvitsee päästä jos sille ei ole mitään oikeaa estettä. Ihan vaan siksi kun tarvitsee ja sillä sipuli.

Oma tavoite kannattaa sännöllisesti tuoda itselle mieleen ja tavoitetta voi muuttaa ja se voi muuttua matkan varrella. Varmasti helposti muuttuukin sillä liikunnan harrastaminen kasvattaa ihmistä henkisesti aika paljon ja silloin kun henkisesti kasvetaan niin ajatukset muuttuvat tai jalostuvat ja silloin tavoitteet liikunnan suhteenkin saattavat muuttua. Heikkona hetkenä kun tekee mieli lässähtää siihen sohvaan vaikka tietää, että pitäisi mennä liikkumaan niin silloin se tavoite kannattaa kaivaa esiin. Miettiä miksi, miksi minä lähdin tapojani ja elämääni muuttamaan. Kun muistaa miksi alun perin on tähän muutokseen lähtenyt tavoitteen esiin kaivaminen saattaa sillä hetkellä auttaa ja pian huomaatkin olevasi päivän liikunnan parissa.

Mun oma tavoitteeni liikunnan suhteen on matkan varrella muuttunut hieman, aluksi se oli pelkästään ehkäistä liikunnan puutteesta johtuva mahdolliset sairaudet, mutta aika pian aloin tykkäämään ihan tosissani juoksusta ja rullaluistelusta ja viisi kertaa viikossa liikuntaa -tavoite muuttui tai ainakin siihen tuli lisää tavoitetta eli hyvä olo ja kunto kaiken ikää. Hyvä olo ja kunto kaiken ikää on se pääasiallisin liikunnallinen tavoite mulla tällä hetkellä. Eli omat tavoitteet liikkua ovat täysin hyvään oloon liittyviä eivätkä ollenkaan ulkonäöllisiä. Pidän kyllä siitä, että näytän liikunnalliselta ihmiseltä vaikka se ulkoinen olemus ei olekaan ollut tavoitteenani. Se, että pääkoppani on myös sitä mieltä että minä oikeasti näytän liikunnalliselta vei vuosia ja vuosia, oman minäkuvan muuttuminen pään sisällä saattaa kestää kauan, ihan sama mitä peilistä näkyy niin pää ei meinaa sitä sisäistää. Lisätavoitteita hyvän olon ja kunnon lisäksi on tässä matkan varrella tullut jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua sillä mielestäni ne jotenkin kuuluvat tähän mun isomman tavoitteen sisään. Kuten esimerkiksi täyden matkan triathlonkisa per vuosi.

motivaatio012

SOPIVA LAJI

Se, että jaksat harrastaa vaatii aivan varmasti sen, että laji tai lajit joita harrastat ovat sellaisia mihin sinun mieli halajaa ja mihin elämäntilanne hyvin sopii. Tarvitsee olla suht helppo ja mielekäs lähteä sinne liikunnan pariin ja ajatus lajista jota harrastat ei kyllä oikein saisi tökkiä. Jos tökkii ja on ahdistavaa lähteä, se ei välttämättä ole kauaskantoista. Mieti, etsi, kokeile niin se sopiva liikuntamuoto löytyy. Oletko ryhmäliikkuja vai mieluummin yksin, haluatko räjähtävää lyhyempää tempoa vai houkuttaako pitkät treenit kestävyyslajien parissa? Haluatko kotiovelta liikunnan pariin vai voitko matkata sinne autolla?

Minä olen kokeillut monenlaista, mutta alusta asti yksin harrastettavat kestävyyslajit on ollut se mun juttu. Uinti, rullaluistelu, juoksu, sittemmin maantiepyöräily ja triathlon. Ehdottomasti olen yksilö- enkä joukkue- tai ryhmäurheilija. Jumppatunneilla olen joskus kokeillut käydä, mutta jatkuvuus on ollut siinä lajissa huono. Itsekseni viihtyvänä introvertti-ihmisenä ryhmäliikuntatunneille lähtö on ollut ahdistunutta patistamista siihen nähden miten helppo on lähteä tekemään omaa liikuntaa yksin. Jooga kuuluu vähän samaan kategoriaan ryhmäliikuntatuntien kanssa, luulen, että en saa joogasta kiinni kunnolla sen takia, että sinne pitää lähteä ja siellä on aina se tuntematon ryhmä sitä samaa tekemässä. Joogasta tykkään älyttömästi, triathlon on kuitenkin paras. =)

SINNIKKYYS, TAHDONVOIMA

Elämän muuttamisessa liikunnalliseksi sinnikkyys on aika isossa osassa. Pitää jaksaa olla sinnikäs ja mennä sitä kohti mitä on päättänyt. Ei saa luovuttaa sillä luovuttamisella ei saavuta mitään muuta kuin alkupisteen ja jos se ei aiemminkaan tyydyttänyt niin ei se tyydytä nytkään. Älä lähde siihen, että aloitat, lopetat, aloitat ja lopetat. Sinnikkäästi jatka vaikka se vaatiikin henkistä kanttia paljon. Kyllä sitä löytyy eikä saa luovuttaa. Ei tule ilmaiseksi omien tapojen muuttaminen ja niiden jääminen pysyväksi, ei todellakaan. Se vaatii sinnikkyyttä.

En osaa sanoa, onko mun vahva piirteeni sinnikkyyys, mutta sen osaan sanoa, että tunnollisuus on isoimpia piirteitä minussa ja luulen, että juuri tunnollisuuden takia sain itseni parin vuoden ajan liikkeelle jonka jälkeen liikkumaan lähtö muuttui helpommaksi. Ei se vieläkään ilmaiseksi tule, mutta on se onneksi tässä reilussa kymmenessä liikunnallisessa vuodessa kokenut suuren muutoksen. Nyt olen ollut kohta kaksi viikkoa sairaana ja tiedän, että omat liikkumiseni eivät tähän lässähdä kuten joillain saattaa varsinkin liikunnallisen elämän alkuvaiheessa lässähtää. Meikäläinen palaa halusta päästä treenaamaan ja mulla on takataskussa ainakin yksi hiit-treeni jota en malta odottaa, aion vetää sen treenin mulle ja härrelle heti kun olen siinä kunnossa.

haaveilua

HYVÄ OLO

Liikunta tuo hyvää oloa, niin henkistä kuin fyysistäkin ja aina liikunnan jälkeen on hyvä mieli kun on tullut lähdettyä. Aina.

SUUNNITELMALLISUUS

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty niin se vain on. Älä jätä ”miltä musta tuntuu huomenna sitä teen” -tuntemusten varaan omia liikuntoja tai syömisiä. Mieti ainakin seuraava päivä miten aiot liikkua. Voi olla vielä parempi miettiä ainakin koko viikon liikunnat ja pysyä suunnitelmassa niin homma tulee tehtyä.

Itse suunnittelen viikon–3 viikon treenit etukäteen. Nyt kun harjoittelen joka vuosi triathlonin täydelle matkalle (tai vaikka lyhemmällekin) niin mulla on koko kausi suunniteltuna ympäripyöreesti ja siihen sitten tarkemmin muutama viikko kerrallaan. Nyt kesällä on meneillään kisakausi joka mun kohdalla taisi loppua jo tämän taudin takia. Syksystä alkaa peruskuntokausi, sitten tulee kovemman treenin kausi ja kisaan tähtäävä kausi ja taas ensi kesänä kisakausi. Harrastamisen ei kuitenkaan tarvitse olla tällaista vaan ihan hyvä suunnitelma on se, että käynpä neljästi viikossa liikkumassa.

MALTTI

Maltti, sitä tarvitaan. Alkuunsa kun intoa riittää niin ei kuitenkaan kannata haukata liian isoa palaa vaan malttaa aloittaa maltilla. Jos et ole juurikaan liikkunut niin viisi liikuntakertaa viikossa yhdessä kevennetyn ruokavalion kanssa on varmasti liikaa. Koko elämä aikaa hei. Aloita vaikka sillä, että lisäät liikuntaa viikkoosi ja syöt ihan normaalisti kuten ennenkin ja sitten pikku hiljaa kuukausien edetessä ala katsoa niitä syömisiäsi ja tee muutamia muutoksia kerrallaan hätiköimättä. Ruokavalioon muutos voi olla vaikka se, että kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ruokalautaselle aina puoli lautasellista kasviksia. Tutki, tutustu, inspiroidu. Ota asiaksesi tietää kaikki ravitsemussuositusten mukaisesta syömisestä ja tähtää sitä kohti. Innostu hyvä ihminen.

Oma ruokavalioni alkoi muokkautua yli kymmenen vuotta sitten kun vatsani limakalvot tulehtui. Olin melko sairas ja pelästyin pahanpäiväisesti ja siitä hetkestä kun lääkäristä tulin aloin hoitaa hommaa ja muuttamaan ruokavalioitani paremmaksi. Alkoi siitä, että joka ikinen aamu aamupala joka oli aluksi aina kaurapuuroa ja pääasiassa on sitä nytkin. Puuro hellii vattaa. Kaksi lämmintä ateriaa eli lounas ja päivällinen joka päivä plus välpalat. Tällä rytmillä olen siitä asti mennyt ja lämmin ateria tarkoittaa todellakin myös salaattiateriaa, pointti on se, että kaksi ruokaa joka päivä. Ihmeelliset mössöttämiset ja maustetut ruuat jouduin jättämään pois kipeän vatsani takia. Meni kuukausia ennen kuin vatsa oli kunnossa ja nykyään maustetut sapuskat sopivat minulle taas oikein hyvin. Lopetin neljä vuotta jatkuneen tupakoinnnin siinä samassa kuin seinään sillä terveys ennen kaikkea. Olin saanut vatsani huonoon kuntoon stressillä ja huonolla syömisellä, tupakoinnilla ja kahvin juonnilla. Liian vähän liian harvoin ruokaa ei ole se paras vaihtoehto vatsan hyvinvoinnille. Pikku hiljaa eläinten ja nyt jo kaikki eläinkunnan tuotteiden syöminen on loppunut ja tällä hetkellä syön täysin vegaanisesti ja voin hyvin. Olen elämäni parhaassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eli maltti on valttia, muutos tapahtuu pikku hiljaa.

motivaatio02.jpg

KUNNOLLISET VARUSTEET

Joo, kunnolliset omaan jalkaan ja omaan juoksuun sopivat lempiväriset ja -näköiset juoksutossut saa kummasti lähtemään lenkille. Jos on joka ikinen kerta ilo pukea maailman hienoimmat ja parhaimmat tossut tai treenivaatteet niin kyllä se auttaa asiassa. Ainakin minua. Toimiva laadukas sykemittari sun muut mitä itse tarvitsee omissa liikunnoissaan kannustaa varmasti liikkumaan. Ja vaikkei välittäisi ylkonäöstä niin siihen kannattaa panostaa, että väline on toimiva.

LÄHEISTEN TUKI

Jos puoliso kieltäytyy kannustamasta tai hyväksymästä heitä se mäkeen. Tai pidä puhuttelu. Tai ota minuun yhteyttä niin pidän puhuttelun.

VIELÄ

Tämä postaus oli suunnattu ihmisille jotka haluavat liikunnan kunnolla osaksi elämää. Tässä oli osa omista mietteistäni asian suhteen.

Sitten ne jotka eivät niin välitä liikunnasta niin sen verran kuitenkin pitää liikkua, että terveys pysyy hyvänä. Pitää ottaa vastuu omasta terveydestään eikä jättää sitä terveydenhuollon tehtäväksi ja syödä nappulaa siihen ja tähän vaivaan ja vielä vähän tuohonkin. Jos voit alentaa liian isoa verenpainetta kävelylenkeillä sinun pitää se tehdä ja niin pois päin. Jos voit vaikuttaa kakkostyypin diapeettekseesi vaikuta! Herrajjumala sentään vaikuta! Vastuu pitää olla sinulla eikä saa kuormittaa terveydenhuoltoa jos kerran voit itsekin jotain tehdä. Ylös!

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Mainokset

Berliinissä treenipaita päällä

Challenge Poznanista sai osallistuja muuten hienon paidan. Treenipaidan joka piti heti tietenkin pistää päälle kisaa seuraavana päivänä. Se oli se päivä kun ajettiin Puolan Poznanista Saksan Berliiniin. Päivä jolloin olo oli aika rasittunut ja nuutunut edellispäivän kisasta jota tahkottiin parhaalla mahdollisella vauhdilla se puoli vuorokautta.

kisapaitapoznan01
Kisasta saatu paita oli tällä kertaa mieluinen mulle.

Puoli vuorokautta urheilua, kuulostaa ihan hirveeltä, mutta uskokaa tai älkää niin kyllä se siinä sitten vaan menee. Pyörän päältä kun on päässyt pois niin ajatukset on sellaiset, että huh, enää juoksu, enää vain 42,2 km:n juoksu ja sitten tämä on ohi. Tossa vaiheessa maratonin juokseminen tuntuu niin helpolta palalta kakkua ettei uskoisi. Johtunee siitä, että ennen tuota juoksuosuutta meikäläinenkin oli urheillut jo hieman yli 7,5 tuntia.

kisapaitapoznan02
Berliinin muurilla.

Tosiaan, sunnuntaina 25.6. Puolassa kisassa ja seuraavana päivänä Berliinissä omassa lempihotellissa yötä. Yksi yö. Härre kyttäsi pitkään huonetta kyseisestä hotellista, se tuntui olevan koko ajan täynnä, mutta sitten jonain iltana myöhään huone oli vapautunut juuri tälle päivälle jolloin Berliiniin saavuimme ja se saatiin varattua Suomesta ennen kuin reissuun lähdimme. Berliiniin asti meillä oli hotellit varattuna, loppureissun yöpymiset varailimme noin vuorokautta etukäteen.

kisapaitapoznan06.jpg
Pala muuria jossain esillä.

Uudet paidat päällä lähdettiin ihmettelemään Berliinin muuria. Ollaan oltu muurilla härren kanssa lähes 10 vuotta sitten ja nyt mentiin sinne me ja härren mama.

Berliinissä ei ikävä kyllä edellispäivänkisanuutuneisuuden johdosta jaksettu tallailla muuta kuin muurilla ja syömässä. Syötiin seitankebabia ravintolassa josta ostin pinssin käsilaukkuuni.

kisapaitapoznan08
Tonne ravinteliin me sukelletaan.

Mää olin koko reissun ajan ravintolaruokavastaava. Ihan sen takia, että minä olen se poikkeustapaus tässäkin asiassa tässä meidän kolmen hengen seurueessa. Poikkeustapaus koska kaksi matkakumppaniani ovat molemmat sekaaneja eli kaikkiruokaisia kun taas minä vegaani en suostu suuhuni laittamaan eläinperäistä enää. Paitsi tottakai jos on pakkorako sillä terveydelläni en ala leikkiä, mutta eipä sellaista ole ainakaan pariin vuoteen tullut.

kisapaitapoznan10
Vegaaniravintola.

Ihan vain siksi en halua mitään eläinperäistä syödä, että minun syömisteni takia ei enää yksikään eläin kärsi sitä rääkkäystä miten heitä kohdellaan. Huonot olosuhteet, liian pienet elintilat. Ja jotenkin loppuajatusmaailmakin on mennyt täysin siihen suuntaan, että edes riista jolla on hyvät elinolosuhteet ei suustani alas mene. Eikä itseongittu kala, ei mikään eläin, ei mikään eläinperäinen. Ei edes omakasvattamat kanat jos niitä kasvattaisin. Yksinkertaistettuna varmaan niin, että en halua syödä eläimiä ja sillä sipuli. Kaiken lisäksi sen jälkeen kun olen lopettanut eläinten syönnin ruoka on ollut paljon parempaa. Kaikki kasvisruoka kunhan tekee sen suurimmaksi osaksi ajatuksella on todella hyvää. Peittoaa paremmuudessaan mennen tullen kaiken ennen syömäni.

kisapaitapoznan09
Mättöannokseni.

Ravintolaruokavastaavana katsoin etukäteen aina kunkin kaupungin ravintolat missä kävisimme syömässä. Osa oli vegaanisia ravintoloita, osa sellaisia missä sai lihaa ja vegaanista, mitä milloinkin. Syötiin pitsat, vietnamilaiset, intialaiset sun muut reissun aikana.

kisapaitapoznan07
Vöönerillä.

Berliinissä syötiin siis vöneriä, lihakebabin parempaa versiota joka on kokonaan vegaaninen. Ei sisällä mitään eläinperäistä ei sitten mitään. Seitan valmistetaan viljan proteiinista.

kisapaitapoznan11.jpg
Uusi rintamerkki kassissa.

Joo niin siis ostin eurolla rintanappulan käsilaukkuuni. Mun käsilaukku on tehty kierrätysperiaattella ja siinä toi ”kahva” on tollasia yllä olevan kuvan mukaisia puisia pampuloita. Näyttääkö tutulta? Ehkä monelle näyttääkin, puiset pampulat ovat nimittäin joskus kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta sitten vallalla olleista auton penkin puupampulaistuimesta, sellainen hierova irtopäällinen kuskin ja penkin väliin. Mun mielikuva noista oman käsilaukkuni puupampuloista on sellainen, että siinä on istunut joku samettihousuinen pershikiäijä niiden päällä punaisessa Ladassa. Ei kiva mielikuva, mutta ei haittaa, tällä käsilaukulla mennään nyt.

kisapaitapoznan05
Aamu Berliinissä, aamupala kutsuu.

Tämmönen paita- ja ruokatarina tänään illalla.

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017. Ilmoittaudu mukaan.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Onko se maailma ulkonäkökeskeinen?

Monna treenaa -blogissa oli joku aika sitten teksti Ulkonäkökeskeinen maailma.

Ulkonäön takia treenaaminen on aihe jota olen ajatellut paljon ihan säännöllisesti. Treenaatko sinä ulkonäön takia? Siitä puhutaan aina välillä tai sitten vain aiheesta olevat blogitekstit ym. osuvat helposti silmääni. Osuvat silmääni ehkä sen takia koska koen sen liippaavan tosi kaukaa minua eli ulkonäön takia treenaaminen. Ei kuulu omaan elämääni eikä tule omassa elämässäni tai omissa piireissä missään oikeastaan koskaan vastaan.

Itse olen oman sännöllisen liikkumisen aloittanut aikoinaan vain ja ainoastaan sen takia, että en kuolisi liikunnan puutteesta johtuviin sairauksiin. Muuta syytä ei ollut. Vuosien kuluessa syitä elää liikunnallista elämää ja liikkua on tullut valtavasti, suurimpina hyvä kunto, terveys ja se, että liikunnallinen elämä on tosi kivaa. Itsensä haastaminen triathlonkisojen muodossa ja eri matkan triathlonkisat välietappeina tähtäimenä tässä elämän mittaisella matkalla. Parasta elämää just mulle.

Niin, se ulkonäkö. Ei ole tullut näissä piireissä vastaan tätä ulkonäkökeskeistä treenaamista ei sitten vaikka kuinka haluaisin sen jostain esiin kaivaa. Kestävyysliikunta tai -urheilu joka on elämäni on pitkiä yksinäisiäkin treenejä haisevana hiki päässä räkä poskella, rasittuneelta näyttäen. Siinä ei ehdi ulkonäköseikkoja miettimään ja ei tosiaan ole koskaan puheenaiheena miten hyvältä haluaisi näyttää tai että juoksee jotta saisi oman itsensä näyttämään jotenkin ah niin ihanalta ja hienolta.

Eli siis väittäisin, että ensisijaisesti ulkonäön takia treenaavat ovat jossain aika pienessä piirissä ihan muualla ainakin kuin mun ympyröitten parissa.

aivanloppu.jpg
Aivan loppu puolimaratonin maalissa.

Mutta vielä, kaikki syyt treenata ovat aivan yhtä hyviä syitä oli se sitten ulkonäkö tai hyvä kunto tai liikuntapiirakan ohjeilla treenaaminen, liikunta on parasta.

Monna kertoo tekstissänsä, että on miettinyt sitä kuinka ulkonäkökeskeistä elämä nykyään on. Onko se? Mää taidan olla niin omissa oloissani elelijä, että en allekirjoita tuota lausetta, onko muita kaltaisiani? Mun mielestä elämä ei ole ulkonäkökeskeistä ei sitten ollenkaan. Voi olla että johtuu siitä, että introverttina en liiku missään piireissä, pelkästään näissä hikisissä pitkän matkan liikunnan piireissä.  Tai sitten niissä piireissä missä ihmiset ovat sinut itsensä kanssa eivätkä juuri mieti pitäisikö olla tällainen tai tuollainen vai sittenkin eri värisillä hiuksilla että olisi katu-uskottava. Tai sitten kun porukka vanhenee ulkonäkökeskeinen ajattelutapa loppuu. En tiedä ja olen aina huuli pyöreenä näissä ulkonäkökeskeisyysasioissa. Ulkomuotoon liittyviä isoimpia huoliani on tällä hetkellä se, että mistä löydän katu-uskottavan lippiksen täyden matkan triathlonkisaa varten, pinnallista toki sekin. =)

Itselleni ulkonäöllä on tottakai merkistystä, haluan olla sutjakka ja käyttää lempivaatteita, mutta ennen kaikkea saan iloni siitä, että mulla on hyvä kunto ja niin kauan kuin mahdollista aion sen hyvänä pitää ja näin ollen välttää kunnon rapistumisesta johtuvat päivittäiset ”kaiken maailman lääkepillerit”, verenpaineeseen, kolotuksiin, kolesteroliin sun muihin.

Olisi kiva kuulla kommentteja olenko aivan väärässä siinä, että maailma ei ole ulkonäkökeskeinen? Tämä asia teettää vaikka minkälaisia ajatuksia sieltä täältä, en itse eismerkiksi koskaan koe, että mun pitäisi olla ulkonäöllisesti määrätynlainen sopiakseni jonnekin tai jotta voisin jotain tehdä tai varsinkaan sen takia että mut hyväksyttäisiin.

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Uusi sykemittari: Garmin Fenix 3 hr

garmin_fenix3hr02

Olen vaihtanut sykemittaria. Tarkemmin sanottuna me, minä ja härre, olemme vaihtaneet sykemittarit uusiin. Mitä härre edellä sitä minä perässä ainakin näissä sykemittariasioissa. Ihan sen takia minä perässä koska on helppo ostaa samanlainen mittari kuin härre sillä hän jaksaa selvittää mikä kannattaa ostaa ja mistä ja koska. Itse olen ehkä maailman teknittömin ihminen jota ei voisi vähempää härvelit ja mittarit ja tietokoneet ym. tekniikat kiinnostaa.

Kyllä sykemittari kuitenkin jollain tavalla ja jonkin verran kiinnostaa, tarvitsenhan sellaista lähes päivittäin. Tai ilmankin pärjää, mutta haluan seurata ja tehdä treenejäni sykemittarin avulla, olen käyttänyt sellaista jo aika päivät, vuosikausia,  Sykemittarissa eniten kiinnostaa ulkonäkö ja toimivuus mun harrastuksessa. Rumaa en suostu missään nimessä ostamaan ja toimia pitää järkevästi ja sopia lajiin. Tässä tapauksessa laji on triathlon ja uusi sykemittari Garmin Fenix 3 hr.

garmin_fenix3hr01

Aiemmin meillä molemmilla oli Suunnon mittarit ranteessa ja helppo olisi ollut jatkaa Suunnon uudella mittarilla (Suunto Spartan), mutta se ei käynyt laatuunsa. Mittari julkaistiin keskeneräisenä eikä siinä enää ollut samanlaista järkevää muokattavuutta kuin aiemmin. Kaiken lisäksi minä, maailman teknittömin ihminen, tiedän jo monta Suunto Spartanin ostajaa jotka ovat palauttaneet mittarin takaisin kauppaan sen takia, että se ei vaan toimi, eivät ole olleet tyytyväisiä. En halunnut sellaista mittaria ranteeseeni ja siksi mulla on nyt Garminin mittari. Oma ihana Garminin mittari, kelpaa.

garmin_fenix3hr06

Mulla on kello ranteessa jatkuvasti, töissä ja treeneissä. Töissä työkaveritkin ovat oppineet kysymään multa kelloa sillä vastaus tulee aika äkkiä kun vilkasee vaan ranteeseen ja kertoo. Ei tarvi kaivella kellonaikaa mistään puhelimista vaatteiden taskuista. =) Joku joskus jopa saattaa käydä itse katsomassa mun ranteesta paljonko se kello onkaan, joko pääsee tauolle? =)

Mitään suuria treeniominaisuuksia en osaa tästä nyt kertoa. Toimii hyvin ja on monipuolinen sen osaan kyllä sanoa ja kaiken maailman informaatiota treeni-infojen lisäksi askeleista yön sikeän unen määrään näkee jos sellainen jaksaa kiinnostaa. Siirtää treenit automaattisesti bluetoothin avulla Garminin nettipalveluun josta sitten voi käydä ihmettelemässä ja myös seurailla muita Garminin käyttäjiä.

 

garmin_fenix3hr08
Rannekkeen väri on lempi.

Akun pitäisi kestää hyvinkin koko täyden matkan triathlonkisan mikä on tietenkin mun kellossa tärkeä ominaisuus. Muistan kun joskus olin ostamassa aiempaa sykemittariani tamperelaisesta urheilukaupasta ja olin kiinnostunut akun kestosta niin myyjä naurahtaen sanoi, että no jos täyden matkan kisan on menossa niin ei ehkä kestä. Naurahti ivallisesti. Loukkaannuin tietenkin ja jätin mittarin ostamatta ja tilasin netistä paremmasta paikasta. Määhän olin justiinsakin menossa täydelle matkalle ja tarvisin siihen sopivaa sykemittaria.

Monenlaista kellotaulua saa ladattua netistä ja itse olen ehtinyt kokeilla jo montaa eri vaihtoehtoa ja lopulta silmälle sopiva taisi löytyä.

Tällä mittarilla on menty nyt muutama viikko ja mennään nyt toistaiseksi. Olen ollut täysin tyytyväinen hankintaani ja hankkisin saman uudelleen jos tilanne olisi se, että pitäisi hankkia.

garmin_fenix3hr07
Pyörätreeni tehty, suihkussa käyty ja nokkaunet nukuttu. Sitten lähdettiin koiran kanssa ulos.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Laihdutus laihdutettu

laihdutus02

Pituus 168 cm, ikä 43 vuotta. Aamupaino 62,7. Nyt saa riittää. Paino on pudonnut jotain 5 kg, en ole täysin varma sillä heti laihdutuskuurini alussa en käynyt vaa’alla ollenkaan. Mutta ei se vaakalukeman näkeminen olekaan loppupeleissä ollenkaan tärkeää, oma tuntemus omasta itsestä ja se, että vaatteet sopivat hienosti eivätkä kiristä ja purista ja muutenkin se koko minä, se on tärkeintä. Minä pidän tärkeänä, että aamuvatta ei pömpötä.

Mulla saattaa mennä jopa vuosia etten mittaa painoani lainkaan ja se on ihan hyvä tapa ollut. Nyt laihdutukseni aikana olen käynyt lähes joka aamu puntarilla ja se on ollut täysin ”ei mua”, omituista  mutta olen sen tehnyt sillä aamupaino on ollut suurimpia asioita mikä mua on motivoinut tässä kilojen pudotuksessa. Painolukeman jatkuva kyttääminen motivoi sillä tavalla, että oli erittäin inspiroivaa jos aamupaino oli edellistä vähemmän, se sai dieetin jatkumaan hyvällä mielellä. Jos aamupaino oli isompi kuin edellinen aamupaino (ihan normaalia) sekin sai jatkamaan entistä päättäväisemmin dieettiä. Eli molemminsuuntainen painonheilahdus motivoi mua. Todellakin paino heittelee ees taas ja jos se painonnousu joinain aamuina häiritsisi niin silloin kannattaisi punnita itsensä vaikka vain kerran viikossa. Kokonaisuus ennen kaikkea.

Siitä on aikaa kun laihdutuskuurini aloitin, oli joskus maalis-huhtikuun vaihteessa. Lähdin hommaan heti sillä mielellä, että tämä tehdään sillä jos sitä ei nyt tehdä se on taas repsahtamisien jälkeen edessä joten parempi hoitaa homma pois. Olen selkeästi tyytyväisempi itseeni painaessani alle 65 kg kuin yli 65 kg. Vielä tyytyväisempi kun paino on siinä 63 kg:n paikkeilla joten koen, että laihduttamiseni on sen arvoista, että se kannattaa tehdä.

Kun aloitin aloitin täydellisen täsmällisen, garmmantarkan dieetin. Mulla on joskus aiemmin ostettu Fitfarmin Superdieetin vegaaninen dieetti ja sillä menin. Punnittin aamulla kaurahiutaleista lähtien iltapalan riisiproteiinijauheeseen aivan kaikki. Mehukeitot, öljyt, kasvikset.

Suurimpina osana dieettipäivistä kaloreita tuli syötyä hieman reilu 1600.
laihdutus01
Sanoin, että aloitin täsmällisen grammantarkan dieetin. Tavallaan, mutta tein siihen omat muutokseni ennen kuin aloitin eli punaviinilasillinen päivässä on sallittua silloin kun mieli tekee ja kahvikauramaitoa saa kulua aivan niin paljon kuin on kuluakseen. Ei se noista olisi kiinni se dieetti sillä liikunhan aika valtavasti.

Mulla on ollut muutama namipäivä jolloin olen syönyt karamelliä ja muutenkin ihan mitä huvittaa sekä pyöräviikolla Mallorcalla en noudattanut dieettiä.

Mitä sitten tapahtuu nami- tai herkkupäivänä. Esimerkiksi silloin kun meillä oli työpaikan saunailta ja sinne tilattiin pitsaa ja siellä syötiin nannaa niin sitä seuraavana päivänä paino oli pari kiloa enemmän kuin edellisenä päivänä ja tämä pari kiloa ei sitten niin vaan lähtenytkään vaan viikko meni sen sulattelussa. Toki se oli varmasti kokonaan sitä, että kaiken maailman pitsahiilarimättäminen keräsi nestettä kehoon ihan huolella eli ei vakavaa kunhan vaan maltoin sen jälkeen jatkaa dieettiä ihan normaalisti ja rauhassa hätäilemättä odottaa, että paino palaa takaisin jo pudottettuun. Mutta yllätti se silti miten kauan siihen meni, yhden herkkupäivän sulatteluun. Ja tämä tapatui sen muutaman herkkupäivän kanssa joka ikinen kerta. Eli jos vaikka olisin pitänyt joka hiton viikko herkkupäivän niin mitä olisi käynyt painonpudotukselleni, ei ehkä olisi onnistunut lainkaan. Luulisin.

Miten sitten tästä eteenpäin, jotta kilot eivät hilautuisi takaisin. Sepä se, se se vaikeinta tulee olemaan sillä tiedän jo neljä vuosikymmentä eläneenä, että mun keho haluaa pyrkiä siihen 66 kg:n painoon. Keho haluaa mieli ei ja mieli saa luvan voittaa.

Sen olen oppinut, että omat ruokailuvälini kannattaa pitää 3–4 tunnissa, alle kolme tuntia on liian usein mulle vaikka joskus aiemmin olen kuvitellut eri tavalla. Mutta kolme-neljä tuntia niin ehtii tulla sopiva nälkä ja silti pystyy pitämään annoskoot hallinnassa. Ainakin pitäisi.

laihdutus03.jpg
Kannustusjoukon asenne on myös tärkeä.

Härre on huomioinut mun syömisistä ennen laihdutusta, että annokset tuppaavat olemaan aina liian isoja ja kun annos on syöty sitten saatetaan hakea vileä vähän leipää tai jukurttia tai muuta syötävää ja vielä senkin jälkeen ehkä lisää. Tämän tyylin täytyy loppua, sillä se on varmasti just se mikä mun painoa nostaa ylöspäin.

Ihan maailman helpointahan painonpudotus ei ole, mutta se on mahdollista oli sitten enemmän tai vähemmän kiloja. Mulle ei voikaan tulla sanomaan, että helppohan sun on sillä ei todellakaan ole.

Laihdutus todellakin on mahdollista vaikka välillä tuntuu, että nyt kyllä jatkan ihan normaalia mähkimistä ja lopetan tähän. On niin hitonmoinen nälkä ja mieli tekee sitä sun tätä ja helppohan tässä olisi nyt syödä muutama pulla ja vähän kaakkua päälle. Ottaa vähän rasvamättöö kun kylässä tarjotaan ja tuputetaan.

Tässä oli osa mun laihdutuskuurin tuntemuksia ja sen mää  vaan sanon, että paljon on omasta päästä kiinni, pitää pysyä siinä mitä on päättänyt ja palata vaikka kuinka usein niihin omiin ajatuksiin, että miksi oikein on ryhtynyt tällaiseen.

Lue myös edellinen postaukseni Kestovoimaa kestävyysliikkujalle.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Juoksuvetoja kentällä auringonpaisteessa

Juoksu 57 min
keskisyke 148, maksimi 170

voima 56 min

Aa että, treenaaminen tällain puolitosissaan on tosi mukavaa. Vuosien  (vähän yli kymmenen vuoden) mittaan keho ja mieli on tottunut siihen, että liikunta on todella säännöllistä ja sitä on paljon ja viimeisimpien vuosien aikana siihenkin, että tehoja otetaan irti ja isoillakin sykkeillä mennään ja kuuluu mennä ja se ei ole enää aivan niin kamalaa kuin on joskus ollut.

juoksutreeni_nokialla03
Juoksun jälkeen paistoi edelleen aurinko.

Toki epämukavuusalueella treenaaminen ei varmaan koskaan tunnu kivoimmalta treeniltä, mutta sitäkin tarvitaan jos haluaa esimerkiksi vauhtejaan kehittää. Ihan niin kuin minä haluan. Tänään tehtiin hyvä juoksutreeni härren kanssa Nokian urheilukentällä. Aurinko paistoi ja mieli oli sunnuntain mukava mieli.

juoksutreeni_nokialla01
Jotain alkujuttuja.

Heräsin aika myöhään sillä olin eilen yömyöhään työpaikan virkistys- / saunaillassa ja vaikka ensimmäisen kerran heräsinkin ihan normaalin pirteän oloisena noin klo 5:00 niin päätin vielä kuitenkin nukkua koska muuten yöunet olisivat jääneet liian lyhyiksi ja sainkin nukuttua johonkin ysiin asti.

Aamupalan ja koiran kanssa kävelyn jälkeen lähdettiin sitten tekemään omaa juoksutreeniä sinne Nokian urheilukentälle. On joo Pirkkalassakin urheilukenttä, mutta nyt tuntui mukavammalta mennä nokian uudelle radalle jossa on juoksuradalle tyypillinen pinnoite, onko se sitten mondo-pinnoite vai mikä. En tiedä, mutta hyvä se on kun taas Pirkkalassa on hiekkaa. Toki hyvin tampattua hiekkaa mutta kuitenkin on se eri asia. Molemmissa on ihan hyvä juosta, mutta silloin kun on aikaa ja halua valita niin valitsen paljon mieluummin Nokian kentän.

juoksutreeni_nokialla02
Hikistä puuhaa.

Noin 15 min alkuverran jälkeen juostiin 6 x 800 m 400 m palautuksella. Jokainen 800 m pyrittiin juoksemaan samaa vauhtia jonka jälkeen aina hölkkäpalautus.

Ja hyvin meni, tuntui hyvältä, tuntui reippaalta, tuntui sujuvalta ja siltä, että juoksu on saattanut mennä pykälän etiäpäin viime kesästä. Oli todella ihana juosta ja nyt kun tätä tarinaa kirjoitan tekisi heti mieli lähteä uudelleen juoksemaan. =) Tai ainakin aika pian, lähipäivinä.

Mun syke nousee joskus aika hitaasti korkeaan tavoitesykkeeseen kun taas toisilla ihmisillä se reagoi kyllä heti. Mulla meni nytkin jotenkin niin, että kun 800 m veto on urheilukentän radalla kaksi kierrosta niin ensimmäisen kierroksen aikana syke nousi siihen mikä on tavoite ja toinen kierros meni sitten kokonaan sillä sykkeellä. Välillä teinkin niin, että tärkeintä on se vauhti ja kun seurasin, että juoksuvauhti pysyy vetojen aikana siinä 4 min 50 sek–5 min / km niin hyvä on  ja sykekin nousee oikeisiin lukemiin toisen kierroksen aikana.

Juoksuvedot tässä

  1. 800 m 3:46,4
  2. 800 m 3:47,7
  3. 800 m 3:54,0
  4. 800 m 3:55,6
  5. 800 m 3:52,1
  6. 800 m 3:50,5
juoksuvedot_syke_
Sykekäyrä. Puuttuu alkuverraa 10 min koska piti tietenkin tumpeloida sykemittarin kanssa.
juoksutreeni_nokialla04
Toim. huom.: Vettä aina liikuntoihin mukaan!

Koko juoksu meni siis tosi hyvin, aivan suunnitelman mukaan. Juoksun jälkeen pikaisesti uimahallin vessan kautta ruokakauppoihin ja kotiin. Useimmiten tulee käytyä Lidlissä ruokaostoksilla, mutta aina tarvitsee jotain mitä sieltä ei saa niin sitten käydään muuallakin. Nykyään kun olen itse ruokakaupassa töissä ostan sieltäkin sapuskoita jos vaan jaksan työpäivän jälkeen jäädä ostoksille. Joka viikko jotain kuitenkin sillä mun työpaikka on hyvä työpaikka.

soijarouhe_resepti.jpg
Soijabolognesekastiketta punaviinitöräyksellä, resepti tässä.

Työpaikasta puheenollen, eilen olin työpaikan meiningeissä. Sain idean järjestää työkavereille ja tietenkin pampulle eli pomolle eli työnantajalle virkistys- / saunaillan ja pyysin apua yhdeltä työkaveriltani ja sitä sain ja järjestettiin mukava ilta.

Kuplafutista ja saunaa, pitsaa. Sopii monelle ja on taatusti mukavaa tekemistä.

kuplapallofi
Aivan tosi hauska laji.

En ollut ikinä ennen pelannut kuplapallloa saatika nähnyt tuollaista läpinäkyvää palloa läheltä. Sinne sukellettiin sisälle ja kuin repun olkaimet tulivat tukemaan ja pitämään ihmisen sisällä ja rinnan edessä oli vielä kahvat joista molemmilla käsillä pidettiin kiinni.

kuplafutis
Aina vaan nauratti kun joku taklas ja lensi ympäri ämpäri pallon kanssa.

Ensimmäisenä ohjaajat (2kpl) pyysivät tekemään kuperkeikkaa, että saa tuntumaa palloon kun taklauksia ja siitä seuraavia kuperkeikkoja tulisi varmasti pelin aikana. Niin tuli ja tosi mukavaa oli. Taisin olla voittajajoukkueessa, en kyllä nyt ole ihan varma sillä pääasia oli mukava yhteinen tekeminen. Menisin uudestaan heti jos mahdollisuus tarjoutuisi.

kuplapallo
Koko peliporukka.

Pelin jälkeen saunatiloihin ja mukavaan illanviettoon jutustellen ja syöden ja juoden. Ensimmäistä kertaa söin Kotipizzan vegaanista pizzaa vaikka se on ollut niillä valikoimissa jo aika kauan. Vegaaninen härkispizza, ihan hyvää Kotipizzaa oli se vaikka itte tekemällä tulee tuhannen kertaa parempaa pitsaa. Täällä kuitenkin syötiin muitten tekemiä ja muitten paikalle tuomia pitsalättyjä kuten illanviettoasiaan kuuluu.

harkispizza
Kasa pitsaa nälkäisille.
vegaani_pizza_kotipizza
Kotipizzan vegaaninen härkispizza.

Illalla vielä salille tunniksi ahertamaan kestovoimaa. Meidän saliohjelma on nyt muuttunut kestovoimaohjelmaksi ja tarinoin siitä joskus myöhemmin enemmän.

salille_palautusjuoma.jpg
Palautusjuoma mukaan. Riisiproteiinijauhe mehukeitolla ja vedellä. Kassissa hätävarana #evokepatukka.

Viikon 87 liikunnat yhteensä 5 h 32 min (kevyt viikko)

  • ma lepo
  • ti lepo
  • ke juoksu 1 h 15 min, uinti 44 min
  • to voima 58 min
  • pe maastopyöräily 42 min
  • la lepo
  • su juoksu 57 min, voima 56 min

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Henkistä kasvamista trikoitten suhteen

adidas_trikoot02
Vapunpäivä 2017.

Olen ollut huono pitämään vapaa-ajalla vartalonmyötäisiä trikoita vaikka olen sitä halunnut ja siitä haaveillut sillä tykkään kaikenlaisista kukertavista ja kikertävistä trikoista. Kaikki treenithän teen ihan sujuvasti täysin ihonmyötäisissä kuteissa, mutta vapaa-ajalla olen vain lähinnä tyytynyt haaveilemaan kivoista trikoista jalassa.

adidas_trikoot01
Trikoot saatu joskus kauan aikaa sitten (defshop.fi)

Nyt tässä Mallorcan loman aikana kasvatin itseäni ja sitten kasvoinkon henkisesti sen muutaman tuuman, aina siihen asti, että sain iskostettua kupoliini, että todellakin voin pitää juuri sellaisia vaatteita ja niin kukertavia ja kikertäviä trikoita kuin vain mieleni tekee. Eli kynnys voiko trikoita pitää vapaa-ajan pukeutumisessa vai eikö voi tallattiin tuolla lomalla olemattomaksi joten ei ole enää koko kynnystä eikä tule ainakaan jos paino pysyy kuosissa. Nyt sitten aion nauttia vapaa-ajallakin kireestä trikooelämästä ilman sellaisia mietintöjä, että miltähän mää nyt näytän, oonkohan hieman liian vanha tällaisiin housuihin, tursuaako, onko sääret liian väärät ja mitä kaikkee tyhmää tuolla pääkopassa onkaan liikkunut. Ei liiku enää vaan nautin täysillä kun on helppo ja hyvä olla ja peilikuva näyttää omaan silmään mukavalta.

adidas_trikoot05
Aurinkoinen päivä.

Kas vain kun sattui aikamoisen aurinkoinen vapunpäivä, ihan kymmenen astetta lämmintä ja eilinen lumi jota satoi paljon on enää muisto vain. Tai on on meillä tossa yksi lumikasa joka on katolta pudonnut, mutta sekin kasa sulaa täyttä päätä koko ajan ja on kohta muisto vain. Toisaalta harmi, sillä onhan lumi kuitenkin mukava asia ja kesä tulee aivan varmasti sitten kun on tullakseen.

adidas_trikoot04
Kukkahousut.

Vähän käytiin ajelulla, ainakin Verkkokaupassa katsomassa uutta mahdollista sykemittaria. Omat Suunnon mittarimme alkavat olla jo niin nähtyjä, että taitaa olla aika uudistaa ja samalla vaihtaa merkkiä sillä ainakin triathlonpiireissä olen kuullut niin paljon huonoa uusista Suunnon mittareista, että sellaista en kyllä varmasti ranteeseeni nyt seuraavaksi osta. Härre onneksi jaksaa nähdä vaivaa selvittääkseen minkälainen mittari olisi mulle ja hänelle se paras mahdollinen vaihtoehto ottaen huomioon treenaamisen sekä tietenkin rahatilanteen. Ensin olin nihkeä ajatukselle, että hankkisin uuden mittarin, mutta pikku hiljaa se on alkanut kiinnostaa ja tänään olen siinä pisteessä, että en jaksaisi odottaa että uusi härveli on ranteessani. =D Niin se vaan menee, ihmisen mieli.

suuntomittari
Siinä se on ranteessa oma Suunto joka lähtee nyt kiertoon.

Tämmösiä mietteitä mulla oli tänään mielen päällä. Taidan mennä päiväunille koiran kainaloon, oltiin nimittäin aamulla niin reippaalla ja pitkällä kävelyllä sen kanssa, että se on nukkunut siittä asti. Käytiin vähän haistelemassa normaalien lenkkimaastojen ulkopuolella, että millaisia hajuja ja oudot koirat ovat sinne jättäneet. Ja kyllä nähtiinkin monen monta koiraa kun vähän mentiin täältä perämettästä enemmän ihmisten ilmoille. Mortti tykkäsi varmasti.

Mukava maanantai.

adidas_trikoot03

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Koiran vaiva, mun päänvaiva

Uinti 1 h 31 min
4 km

Kävin tänään töiden jälkeen uimassa matkaa, 4 km rentoa läpsyttelyä joka ei lopulta niin rentoa enää ollut. Opettelen tällä hetkellä uutta, hieman erilaista uintia kuin aiemmin ja se aiheuttaa päänvaivaa. Onnistuu, mutta ei tunnu omalta lähellekään vielä.

Mutta en halua turinoida uinnista vaan koirasta, sekarotuisesta lähempänä 10 vuotta vanhasta Mortista. Meidän perheen ainoasta koirasta.

morttionmukava
Täh?

Koiran kanssa on ollut pientä suureksi paisuvaa päänvaivaa ja murhetta. Kaikki alkoi siitä kun viikkoja sitten pari kertaa huomasin, että kun se syö luuta tai kepukkaa niin syöminen keskeytyy koiran ulvahdukseen. Yritin paikantaa kipukohtaa itse katsomalla ja räpeltämällä sen suuta, ja mielestäni paikansinkin sen ylös eteen sivuhampaiden kohdalle, oikealle puolelle.

No ei auttanut kun varata koiralle lääkäriaika, hammaslääkäriin koiran omalääkärille Hervannan eläinlääkäreille jossa koira jouduttiin nukuttamaan jotta hampaat saatiin kunnolla tutkittua ja tehtyä mahdolliset operaatiot. Operaation jälkeen lääkäri tuli kertomaan minulle, että oli poistanut kaksi heiluvaa ja tulehtunutta alaetuhammasta jotka ovat varamasti olleet kipeät ja vaivanneet koiraaja toivottiin, että koiran vaiva olisikin ollut alaetuhampaat eikä paikantamani kohta ylähampaissa. Näin ajattelin itsekin, että se olisi se alaetuhampaat. Mortilla on tapana kiskoa kaikkea etuhampailla kuten esimerkiksi kaivamistaan montuista juuria tai repiä lelua etuhampailla niin että ei ole mikään ihme, että hampaat siitä ovat kärsineet. No, nyt niitä alaetuhampaita ei enää ole ja aluksi näytti siltä, että ulvahdukset loppuvat hampaiden poistoon, mutta kokonaan vaiva ei loppunut sillä vieläkään Mortti ei halua ottaa hampaisiin mitään paksua luuta, ohuet kelpaa, ei ota mielellään lempiasiaansa tyhjää vessapaperirullaa eikä halua, että lelun kanssa leikitään hänen kanssaan.

koirajakissa
Mortti ja Mirri.

Nyt sitten eilen asiaan tuli varmuus, että kipeä on koiran suu vielä sillä aamulla se yritti purra tuulen tielle lennättämää puunoksaa ja uiuiuiuui taas kuului, se on ihan kamala sydäntä särkevä ulvahdus. Sama toistui kun meille tuli vieraita ja koira sai luun vieraalta.

Hervannan lääkäri sanoi, että jos ongelmat jatkuvat niin tarvitsee viedä Mortti hammaskuvaukseen sillä siellä voi olla jotakin sellaista mikä näkyy vain röntgenkuvassa.

Nyt sitten olen varannut sille ajan suun röntgenkuvaukseen ja pari paikkaa läpi soitettuani sain ajan vasta parin viikon päähän. Kaksi viikkoa! Toiselle lääkärille olisi päässyt vasta yli kolmen viikon päästä röntgenkuvaukseen. Ei ole aikaisemmin ja kuulemma pitää vaan odottaa pari viikkoa eikä pitäisi olla mitään hätää sillä koira on normaalin oloinen, pirteä, iloinen ja lenkkeilee kuten aina ennenkin. Syö hyvin. Koiran voinnin mukaan mennään, mulle sanottiin.

Musta tuntuu, että hampaaseen tai suuhun sattuu vain silloin kun se puree oikealla puolella suht voimakkaasti. Mutta ei sitä voi tietää, samaan aikaan luin, että ei sitä ollenkaan välttämättä tiedä vaikka kipu vaivaisi koiraa koko ajan vaikka miltä näyttäisi. Pattitilanne. Veisin koiran kyllä heti suun röntgenkuvaukseen jos jonnekin ajan saisin.

Aikaa varatessani eläinlääkäristä myös sanottin, että samalla kun suu kuvataan ei kuitenkaan tehdä mahdollista hampaanpoistoa, miksi ei? Pitää varata uusi aika sitten hampaan poistamiseen jos siellä on kipuileva hammas.

Itse voin melko pahoin sen takia että koiraa sattuu ja minua ahdistaa kun en saa sitä heti lääkäriin. Koira antaa mun kokeilla kaikki hampaat ja painella eikä reagoi mitenkään siten, että mihinkään sattuisi joten on päivän selvää, että ongelma näkyy vasta kuvattaessa suu. Hervannan lääkäri myös sanoi, että koska Mortilta puuttuu synnynnäisesti joitain hampaita alakulmahampaiden jälkeen niin joissain tapauksissa niihin kohtiin leukaluussa voi kasvaa jotain kasvainta joka on hyvin kipeä ja näkyy myös vain kuvassa.

koira_nukutetaan
Hervannan eläinlääkärissä.

Aika paljon myös pelottaa mennä koiran kanssa kuvattavaksi, jotenkin pelkään että jos sieltä tuleekin jostain syystä kuolemantuomio Mortille. Nimittäin toinen koiramme (vainaa jo reilun vuoden ollut) sai vastaavanlaisessa tilanteessa tosta noin vaan kuolemantuomion. Ihan muuta ultrattiin ja sitten lääkäri sanoi, että hänpä hakee toisen lääkärin tähän ja joo, kyllä näkyy että koiralla on pernakasvain ja siihen se kuolee. Ja näin lopulta kävi.

Että tällaista sairastupaa täällä meillä. Jos jollain on vinkkiä asian suhteen niin kaiken vastaanotan. Eniten haluaisin päästä koiran kanssa jo tällä viikolla lääkäriin.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Välillä epätyytyväinen omaan vartaloon

Nyt taitaa olla aika sekava teksti ja mietin pitkään julkaisenko ollenkaan kun ei ehkä ole päätä eikä häntää ja sitten aina pelkään, että joku vetää herneitä nenään mun juttujen takia mikä ei oikein ole tarkoitukseni ainakaan melkein koskaan. En vaan osaa aina pukea kaikkea ajattelemaani sanoiksi kunnolla vaan töksäytän jotain tökeröä vaikka ei ole tarkoitus. No, tekstin julkaisen kuitenkin nyt tässä eikä pitäisi olla mitään muita loukkaavaa:

mielenhairiot02

  • Olen aina ja jatkuvasti sen viisi kiloa liian lihava.
  • Jalat ovat väärät kuin vaivaiskoivun oksat.
  • Posket ovat liian paksut.

Aika monella varmaan on omasta mielestä ärsyttäviä epäkohtia omassa ulkomuodossaan, sellaisia jotka mielellään muuttaisi toiseksi. Mulla ainakin on. On siltikin vaikka olen sinut vartaloni kanssa ja tykkään olla minä itse minun omassa vartalossani. Kuitenkin siis on.

Yllä olevat kolme asiaa ovat ne mun jutut silloin kun en ole tyytyväinen vartalooni.

Ihmisenä olen asioita yksin käsittelevä ja muunmuassa nämä tämänkaltaiset ajatukset ovat niitä mitä käsittelen yleensä aina vain yksin. Härren kanssa saatan jonkin verran näistä jutella tai mainita joskus ja nyt sitten täällä blogissa. Tämän, että yksin käsittelen monia asioita kerron nyt siksi, että joskus kun kirjoitin itseäni jo melkein parikymmentä vuotta vaivanneesta asiasta johon olisin jopa toivonut ratkaisua jos sellainen jollakulla olisi ollut niin syytettiin huomionhakuisuudesta ja jonkun toimesta tungettiin se postaus kategoriaan ”lukijoiden kalastelu”. Siitä ei ollut kyse silloin eikä ole nytkään, omia todellisia tuntemuksiani vain kirjoittelin silloin ja kirjoittelen nyt.

Olen erittäin tyytyväinen omaan hyvään kuntooni, mutta vartalon läskit, väärät tai kierot jalat ja liian paksut posket vaivaavat säännöllisen epäsäännöllisesti.

mielenhairiot03

PAINO

Vartalotyypiltäni olen päärynä jonka näkee kyllä aivan selvästi jokainen ihan omalla silmällään ja päärynävartalo siis tarkoittaa sitä, että kun ihraa kertyy sitä kertyy eniten vyötäröstä alaspäin. Takapuoleen eli tarakkaan ja reisiin. Painan yleensä pyöreesti 66 kg ja sen toivomani viitisen kiloa saan pudotettua helposti, mutta jotenkin aina paino kapuaa takaisin tähän pyöreesti 66 kilogrammaan.  Sanotaanhan, että keholla on joku oma paino mihin se pyrkii, mulla se on aika selkeästi tämä.

JALAT

Jalat ovat ihmeelliset vinot vänkyrät joista en tykkää ollenkaan. Tälle ei voi yhtään mitään millään konsteilla, näillä jaloilla sitä mennään loppuun asti.

POSKET

Posket näyttävät pullasorsan poskilta omaan silmään varsinkin nykyään kun iän myötä  syvääkin syvempiä juonteita on ilmestynyt kasvoihin. Pulleat ja vielä lisäksi alaspäin roikkuvat paksut poskeni. Hyh sentään. Joskus tuntuu, että poskeni näkyvät takaapäinkin. Apua. Tässä päästään taas siihen jatkuvaan viisi kiloa liian painavaan minään eli jos olisin sen viisi kiloa kevyempi, posket olisivat hyvät. =D

Tähän kohtaan moni ylipainoinen voisi helposti sanoa, että höpö höpö nassu tukkoon täällä on oikeastikin lihavia ihmisiä eihän sulla oo mitään. Ei tarvitse sanoa sillä asia on eri, puhun omaan ulkonäkööni liittyvistä omista möröistä oman pääni sisällä. En ole ylipainoinen ja olen sinut itseni kanssa, mutta jos jotain saisin sormia napsauttamalla muuttaa niin nuo olisivat ne asiat.

Vilpittömästi toivon, että jokainen ylipainoinen saisi asiansa paremmalle tolalle, että saisivat painon kanssa kamppailun kuriin ja sitä myöden ylipainon takia ilmaantuneet terveysriskit pois. Tiedän kyllä miten vaikeaa painon pudottaminen voi olla sillä enhän itsekään saa pidettyä itseäni viittä kiloa kevyempänä vaikka syön terveellisesti ja liikun paljon, siitä kuitenkin mielestäni pitää lähteä, että se ylipainoisten liiallinen liikapaino on saatava pois. Mutta ei pitänyt harhautua ylipainoisiin ihmisiin vaan pysyä näissä mun omissa omituisissa jutuissa.

mielenhairiot01

Tällä postauksella haluan nyt sanoa jotain sellaista, että on sitä varmasti aika monella ihmisellä oli sitten lihava, laiha, normaalipainoinen, pitkä, lyhyt, isojalkainen, pienijalkainen ym. niitä inhon tunteita omaa kehoa kohtaan. Juuri sellaisia mitä toiset ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi ollenkaan eivätkä ne näy samalla tavalla toisille ihmisille.

Tässä oli nämä mun tuntemukset ja ajattelen niistä, että ovat aivan normaaleja ajatuksia ja kuten sanoin suhtaudun kyllä hyvin positiivisesti omaan vartalooni vaikka näma asiat sieltä nostavat päätänsä joskus. Ja vaikka näitä mörköjä päähän tulee niin en anna niiden ollenkaan häiritä omaa elämääni eikä pidäkään varsinkin kun olen normaalipainoinen. Sitten kun mennään ylipainon (ainakin sen epäterveellisen ylipainon) puolelle niin pitää kyllä huolestua ja se on kyllä myös asia mitä vähän pelkään, että musta tulee pullukka vaikka järki sanoo ettei oikein voi tulla. Pieni ylipaino ei ole välttämättä epäterveellistä varsinkin jos syö terveellisesti ja harrastaa liikuntaa.

Nautitaan kaikenkokoiset ihmiset liikunnallisesta elämästä!

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Facebookin pahimmat

kissakuvat.jpg
Kissakuvat ei ärsytä koskaan.

Ihmisiä ärsyttää eri asiat joten ei kannata ottaa yhtään vakavasti tätä postausta.

Siinä missä mun jatkuvat lemmikkieläin- ja liikuntapäivitykset ja itseäni tsemppaavien juttujen jaot ärsyttää ihmisiä minua ärsyttää seuraavanlaiset Facebook-päivitykset:

Jatkuva valittaminen

  • En jaksa lukea ihmisen päivityksiä joka suureksi osaksi valittaa jostakin ja poistankin nämä ihmiset aika äkäseen FB-kavereistani. En halua olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä myöskään netin ulkopuolella.

Kerrotaan jotain, mutta ei anneta mitään

  • Puolivillaiset päivitykset, että ”oi kun nyt on niin halavatun kamalaa”, mutta ei kuitenkaan kerrota miksi. Tai ”pää meni poikki”, mutta en nyt kuitenkaan kerro yhtään tarkemmin mitä tapahtui. En kestä näitä päivityksiä ollenkaan. Jos kerrot jotain kerro niin että ihmiset ymmärtävät. Ei tarvitse jättää sitä oleellisinta kertomatta ja jos tarvitsee niin älä sitten kerro yhtään mitään koko jutusta.

En koskaan

  • En koskaan ota itsestäni selfietä, nyt otin. En koskaan tee niin tai näin, mutta nyt kuitenkin tein.

Kuolemalla, tai paremminkin omalla pahalla ololla mässäily

  • Voi voi ja tässäpä muistokirjoitus kuolleelle lähiomaiselle tai lemmikkieläimelle ja tuonpa nyt tämän kuolleen lähiomaisen tänne Facebookiin kaiken kansan ihmeteltäväksi ja osaaotettavaksi. Joku raja.

Tsemppien ja onnitteluiden hakeminen

  • Varsinkin liikuntapiireissä kun osallistutaan erilaisiin kisoihin niin tuutin täydeltä on sitä, että tsemppiä kisaan ja tuutin täydeltä kisan jälkeen onnittelut suorituksesta kun päivittäjä ensin ilmoittaa osallistuvansa johonkin ja sitten kertoo tarinan miten meni. Liika on liikaa tässäkin asiassa.

Vähäpukeisten lasten kuvat

  • Ei, ne eivät vaan kuulu internetiin.

Viisi kertaa viikossa satujumpassa, hienosti menee

Jälkikasvu käy jossain harrastuksessa, mutta päivityksistä saa sen kuvan, että itse vanhempi harrastaisi jotain. ”Voitettiin 6–0” Niin kuka voitti? Kuka harrastaa?

Oma kultamussukka-mössykkä on sietänyt minua jo tasan näin ja näin monta vuotta. Hääpäivä onnitelkaa!

  • Argh!

Voit vapaasti kertoa mikä itseäsi ärsyttää Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.