Kun ferritiini laskee noin 30:een, rautavarastot ovat tyhjät

IMG_7981

Lääkäri saattaa ihan tosissaan sanoa, että varastorauta-arvoa eli ferritiiniä ei tarvitse mitata jos hemoglobiini on normaali. Lääkäri saattaa ihan tosissaan sanoa matalasta ferritiiniarvosta, että se on normaali eikä lisärautaa tarvita vaikka arvo olisi niin matala, että kyseessä on vakava raudanpuute. Lääkäri saattaa ihan tosissaan sanoa, että kaikki on hyvin vaikka kaikki olisi aivan päin mäntyä. Siis selvitä omatoimisesti ja vaadi tutkimuksia ja hoitoa. Oli muoti-ilmiö tai ei niin asia on vakava.

Kerroin aiemmin Syy selvisi -postauksessa, että kärsin aivan liian alhaisesta varastorauta-arvosta eli toisin sanoen kehoni rautavarastot ovat olemattomat. Tämä varastorauta- eli ferritiiniasia on sellainen josta on viime aikoina kirjoitettu jonkin verran ja monet ovat asiasta varmsasti kuulleet tai nähneet jotakin.

IMG_8037

Oireet raudanpuutoksessa ovat samanlaisia kuin monessa muussa vaivassa. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa ja raudanpuutosta ei taida helposti oireiden perusteella voida erottaa toisistaan. Myös moni on saanut ehdotuksia mennä masennuslääkärille ja osa saanutkin masennuslääkkeet vaikka kyseessä on raudanpuute ja mitään masennuslääkkeitä ei tarvittaisi vaan selvittää mistä raudanpuute johtuu ja korjata asia. Tämä on aivan kummallinen asia kun suuri osa lääkäreistä ei tiedä matalista rauta-arvoista mitään vaan tuijottavat vain hemoglobiinia joka siis voi olla aivan normaali vaikka varastorauta on alhaalla ja henkilöllä vakava raudanpuutos.

Itse olen nyt syönyt rautalisää lääkärin ohjeen mukaan tupla-annoksena jo muutaman viikon ja jotain olen huomannut olotilassani kyllä. Ensimmäinen oire joka on kadonnut on se aivan älytön paleleminen, olen nimittäin palellut varmaankin vuoden ajan enemmän kuin ikinä tämä vilukissa on palellut. En vaan tajunnut huolestua sillä olen lapsesta asti ollut ns. vilukissa. En huolestunut vaikka piti nukkua paksuissa college-vaatteissa tai monta pitkähihaista paitaa päällekäin, villasukat jalassa paksun peiton alla aivan normaalissa huoneenlämmössä.

Perjantaina olin uimassa kevyesti ja tämä oli ensimmäinen kerta varmaankin vuosiin kun uimahallissa ei tullut lainkaan kylmä. Ei vaikka tuli seisokeltua altaan päädyssä aika paljonkin. Kyseisessä uimahallissa olen aiemmin joka kerta siellä uintitreeniä tehdessäni palelellut. Oletan raudan syönnin auttaneen tähän asiaan.

Menen vaajaan kolmen kuukauden kuluttua kontrolliverikokeisiin ja toivon, että syömäni rauta on imeytynyt. Jos on eli jos kaikki on hyvin niin rautalisän syömistä pitää jatkaa varmasti ainakin vuosi vielä silllä rautavarasto täytyy hitaasti. Jos taas ei ole hankkiudun terveyskeskuksen sijaan jollekin lääkärille jota FB:n Raudanpuute-ryhmässä suositellaan ja jotka osaavat hoitaa tätä tilaa.

IMG_8042

Tämän asian tuntevat lääkärit sanovat, että raudanpuute on aina selvitettävä. Todellisuudessa se ei vain mene näin, esimerkiksi minä Pirkkalan terveyskeskuksessa asioivana en kuullut lääkärin suusta, että asia on selvitettävä vaan sain vain ohjeen syödä rautaa ja sitten kontrollikoe. Lääkäri vielä piti arvoani (22) ”vain alhaisena” vaikka se on selkeästi aivan liian alhainen ja aiheuttaa paljon huonoa oloa ja elämänlaatua. Vakava raudanpuute. Voisin kai vaatia raudanpuutteen syyn selvittämistä, mutta jotenkin en ainakaan tässä vaiheessa jaksa alkaa siihen hommaan. En tiedä, lääkäri soittaa mulle vielä tässä kuussa joidenkin kokeiden tuloksia (allergiat, astma) joten silloin mulla olisi hyvä mahdollisuus sanoa tohtorille, että syy on selvitettävä kaikilla ihmisillä joilla todetaan raudanpuute. Tämä asia siis niiden lääkäreiden kohdalla jotka eivät suoraaan sanoen tiedä asiasta riittävästi ja siksi vähättelevät matalaa rautavarastoarvoa varsinkin jos hemoglobiini on kunnossa.  Toki en nyt tiedä tästä mun ”oma”lääkäristä, että mitä mieltä se on ferritiiniasioista sillä sain puhelun tuloksista toiselta lääkäriltä kun tämä alkuperäinen (joka otti vakavasti mun oireet alusta asti) oli  kesälomalla.

Mutta siis vakava raudanpuute voi olla vaikka hemoglobiini on normaali. Jos rautavarastoarvo eli ferritiini on alhainen ja hemoglobiini normaali niin se on raudanpuute! Mun on ollut tosi vaikea uskoa, että moni lääkäri todella tuijottaa vain sitä hemoglobiiniarvoa ja siivuuttavat täysin rautavaraston. Tällaisen maalaijuntturan kuin minun ei tarvitse paljon surffailla asian tiimoilta kun heti käy ilmi, että hemoglobiini ja ferritiini ovat eri asioita.

Raudanpuutteen syy on aina selvitettävä, Freja Ebeling Lääkärikehti 16.9.2016.

Healthy style of living -blogin artikkeli Vakava raudanpuute.

Raudanpuutteen oireita Kilpi-lehdestä 2015/1. Artikkeli Esa Soppi ja Robert Paul:

• Väsymys
• Heikotus
• Huimaus
• Kalpeus
• Hajamielisyys ja keskittymiskyvyn puute
• Levottomat jalat
• Turvotus
• Päänsärky
• Hermostuneisuus
• Masennus
• Ahdistuneisuus
• Käsien ja jalkojen kylmyys
• Ihon kuivuminen
• Kynsien halkeilu
• Hiusten haurastuminen ja hiustenlähtö
• Kielen arkuus tai kirvely
• Palan tunne kurkussa tai nielemisvaikeudet
• Heikentynyt yleiskunto ja suorituskyky
• Lihasheikkous
• Ruokahaluttomuus
• Painon lasku tai nousu
• Hengästyminen ja hengenahdistus
• Nopeutunut syke levossa tai pienessäkin rasituksessa • Pica-oire eli ruoaksi tarkoittamattomien asioiden syö- minen (harvinainen)

  • Aivosumua
  • Häiritsee kilpirauhasen toimintaa

Itselläni lisäksi selkeä oire, että lihakset eivät liikunnan jälkeen palautuneet normaaliin tahtiin vaan niitä särki isosti monta päivää, yötä päivää kevyemmänkin liikunnan jälkeen. Lisäksi lyhyenkin pyöräilyn tai uinnin jälkeen sormiin jäi sellainen tärinä joka tulee jos olisi tehnyt töitä jollain täristimellä pitkään.

 

………………………………………………………………………

Seuraavassa kopioimani artikkeli joka julkaistiin moness sanomalehdessä syyskuun alussa:

”VETO POISSA?

Syysväsymys voi johtua rautavajeesta, joka voi vaivata, vaikka hemoglobiini olisi normaali. Rautavarastojen täyttyminen vaatii kärsivällisyyttä ja vie kuukausia, jopa vuoden.

Onpa vetämätön olo. Väsyttää ja vähän heikottaakin. Ajatus pätkii. Syksyn saapuminenko tässä vie voinnin veteläksi?

Yksi selitys tankin tyhjenemiseen voi löytyä rautavarastoista.

– Raudanpuute on etenkin naisilla varsin yleinen ilmiö, sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Widenius toteaa.

Tutkimusten mukaan joka kymmenes nainen kärsii rautavajeesta, mutta käytännön kokemuksen perusteella Widenius arvelee sen olevan vieläkin yleisempää.

– Olettaisin, että myös osa masennusdiagnoosin saaneista kärsii raudanpuutteesta, hän sanoo.

Rautavajeen oireet voivatkin muistuttaa masennusoireita hämmentävän paljon: väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja mielialan laskua.

Muita oireita voivat olla sydämentykytys, lisälyönnit, hengenahdistus ja heikentynyt rasituksensietokyky.

Lisäksi raudanpuute voi näkyä kalpeutena, hiusten ja kynsien huonokuntoisuutena tai iho-ongelmina.

– Osa rautavajeesta kärsivistä menee hakemaan apua ihotautilääkäriltä, osa neurologilta ja osa psykiatrilta. Rautavaje voidaan sekoittaa myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, Widenius luettelee.

Jos oireet täsmäävät , kyse voi olla raudanpuutteesta, vaikka tavanomainen hemoglobiinimittaus näyttäisi normaalilukemia.

Elimistön varastoraudan tilanteen kertoo rautaa sitova proteiini ferritiini.

– Hemoglobiini voi olla vaikka 125 mutta ferritiini alle 20, Widenius kuvaa.

Kun ferritiiniarvo laskee noin 30:een, rautavarastot ovat tyhjät.

– Osa saa oireita jo, kun ferritiini on alle 50 ja useimmat, kun se on alle 30. Kaikki eivät saa oireita, vaikka arvo olisi 20. Tämä on siis hyvin yksilöllistä, Widenius sanoo.

Elimistö myös sopeutuu hiljalleen kehittyvään raudanpuuteanemiaan, jolloin oireita ei välttämättä tule hevin edes huomanneeksi.

Riskiryhmään kuuluvat etenkin naiset, joilla on runsaat kuukautiset.

– Myös tiukat dieetit voivat altistaa raudanpuutteelle, sillä raudan keskeisiä lähteitä ovat liha, sisäelimet, vilja ja kananmuna, professori, bioke-
mian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan dekaani Peppi Karppinen Oulun yliopistosta sanoo.

Lisäksi suolistosairaudet, kuten keliakia, voivat aiheuttaa raudanpuutetta.

– Myös esimerkiksi runsaasta särkylääkkeiden syömisestä johtuvat oireettomatkin suolistoverenvuodot voivat vähitellen anemisoida, Karppinen toteaa.

Raudan tärkein lähde on monipuolinen ravinto, jossa kokonaisuus ratkaisee

Paras raudan lähde on veri, jossa on lihaankin verrattuna moninkertaisesti rautaa. Myös maksa on hyvä, mutta ei suuren a-vitamiinipitoisuuden takia sovellu päivittäiseen käyttöön.

– Nämä sisältävät hemirautaa, joka imeytyy elimistöön huomattavasti paremmin kuin rautatabletit tai kasvikunnan sisältämä rauta, Widenius toteaa.

Kalan rautapitoisuus on selvästi matalampi kuin lihan. Laillistetun ravitsemusterapeutin Petteri Lindbladin mukaan lihaa ei kuitenkaan välttämättä tarvita raudansaantia varmistamaan.

– Monet merenelävät, kuten tonnikala, silakka ja katkarapu ovat hyviä raudanlähteitä, samoin kuin täysvilja, siemenet, pähkinät ja palkokasvit.

Ja vaikka monet aamiaismurot ovat muuten ravintoarvoltaan köyhiä, niihin lisätään usein rautaa.

– Tämä tekee niistä erinomaisen raudanlähteen esimerkiksi kasvissyöjälle, Lindblad toteaa.

Jos raudanpuutos on todettu, tilanne hoidetaan yleensä rautakuurilla, joko tableteilla tai nestemäisellä raudalla. Omin päin rautalisää ei kuitenkaan kannata alkaa napsia, vaan Karppisen mukaan on syytä käydä ensin lää-
kärillä tarkistuttamassa tilanne.

Pelkkä ruokavalio ei rautavarastojen korjaamiseen riitä.

– On hyvä aloittaa rautalisä rautavarastojen täyttämiseksi, mutta myös samalla korjata ruokavaliota niin, että rautalisä jää väliaikaiseksi, Karppinen sanoo.

Lindblad huomauttaa, että liian suuri raudansaanti voi lisätä elimistön hapetusstressiä, sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä haitata sinkin imeytymistä.

Maitotuotteet, kahvi ja tee heikentävät raudan imeytymistä. Niinpä rautalääke on hyvä ottaa tuntia ennen näiden nauttimista tai kaksi tuntia sen jälkeen.

C-vitamiini sen sijaan tukee raudan imeytymistä. Niinpä jos vatsa suinkin kestää, rautatabletin voi nielaista esimerkiksi heti aamutuimaan appelsiinimehulasillisen kanssa.

– Yleinen yhdistelmä verilätyt ja puolukkahillo tai poronkäristys karpaloilla sisältävät myös sekä rautaa että C-vitamiinia, Peppi Karppinen vinkkaa.

Vaikka rautavajeen oireet saattavat vähentyä jo parissa viikossa, rautavarastojen täyttyminen voi kestää jopa puoli vuotta tai vuoden.

– Heti ei kannata lannistua. Eri oireet korjaantuvat vähän eri tahtiin, Tom Widenius sanoo.

Mittauta ferritiiniarvo

Jos sinulla on raudanpuutteen oireita.

Jos sinulla on runsaat kuukautiset.

Jos noudatat kasvisruokavaliota.

Jos olet raskaana tai suunnittelet raskautta.

Jos luovutat säännöllisesti verta.

Jos on nielemisvaikeuksia, niin sanotusti ”pala kurkussa”.

Jos sinulla on joskus ollut rautavajetta, esimerkiksi leikkauksen jälkeen.

Jos kärsit sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta.

Mihin rautaa
tarvitaan?

Rauta kuljettaa elimistössä happea.

Rautaa tarvitaan punasolujen muodostamiseen.

Lihakset tarvitsevat rautaa myoglobiinin tuotantoon.

Elimistön energiantuottamiseen osallistuvat entsyymit tarvitsevat rautaa.

Mistä
RAUTAA saa?

Veren, lihan ja maksan lisäksi hyviä rautalähteitä ovat täysvilja, erityisesti ruisleipä, sekä siemenet, pähkinät ja palkokasvit.

Keskikokoinen (150 g) jauhelihapihvi sisältää rautaa noin 4 mg.

Vastaavan määrän rautaa saa 8–9 (300 g) silakkapihvistä.

Kasvisten sisältämä rauta ei ole laadultaan yhtä hyvää kuin lihassa ja kalassa.

Jauhelihapihviä vastaavan määrän rautaa saa kuitenkin 300 grammasta pinaattia, 100 grammasta nokkosta tai 400 grammasta mustaherukoita, parsakaalia tai vadelmia.

Lähteet: Peppi Karppinen, Tom Widenius ja Petteri
Lindblad”

………………………………………………………………………

 

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:
Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

Kehoitsetunto

kehonkuva02

Tässä tekstin pätkä Väestöliton sivuilta:

KEHOITSETUNTO

Kehoitsetunto on ihmisen kehonkuva, käsitys omasta kropasta. Miten hyvänä, sopivana, oikeanlaisena tai kelpaavana ihminen kokee oman ruumiinsa.

Kehonkuva ja kehoitsetunto eivät riipu siitä, millainen keho on muiden silmillä katsottuna. Se on jokaisen ihmisen ikioma, henkilökohtainen uskomus omasta kehosta. Se on oma luulo tai kokemus eikä mitään muuta. Se on sitä, miltä oma kroppa itsestä tuntuu.

Minullakin on ollut tekemistä kehoitsetuntoni kanssa siitä saakka kun olin niinkin nuori kuin 14 tai 15. Silloin huomasin, että olin pullistunut jonkin verran sen jälkeen kun lopetin päivittäisen uimahallissa riehumisen ja ramppaamisen eli käytännössä kaikki liikunta tyssäsi kuin seinään ja sillä oli seurauksensa. Myös koulussa joku mainitsi kerran asiasta ja se yksi ainoa kommentti oli se mikä sai tulevina vuosina kehoitsetuntoni heikkenemään. Muistan vielä tarkasti missä pulpetissa istuin ja missä kommentoija. Tuo yksi lause jonka vain yksi ihminen on mulle sanonut sai minut miettimään omaa kehoani huonolla ajatuksella. Kommentoijan puolelta varmasti täysin harmiton lause jolla kuitenkin oli mun elämääni turhan iso merkitys. Sanon vain ”turhan iso” sanan valtava sijaan sillä kohtuullisen hyvän itsetunnon olen mielestäni omannut koko ikäni.

Tuon jälkeen koko aikuisikäni olen painanut eri painoja väliltä 58–67 kg ja ollut suurin piirtein tyytyväinen vain silloin kun olen ollut 58–60 kg eli aika laiha. Tuon painoisena olen ollut laiha läski jolla kylkiluut vilkkuivat nahan alta liiaksi asti. Tuon painoisena söin harvoin ja voin huonosti.

kehonkuva03

No, kuten sanoin paino on heitellyt omassa haarukassaan aikuisvuosien aikana.

Oli ihminen minkä kokoinen tai mallinen vain ja muiden silmissä aivan ookoo niin ainakin minulla on joku kohta omassa kehossa mikä omissa mielikuvissa on kertakaikkiaan kamala. Ihan hirveä jopa hävettävä eikä sitä tahdo muille näyttää tai ainakin yrittää mahdollisuuksien mukaan piilotella.

Mulla se on ollut mun  koivet. Liian paksut reidet ja läskipatti polven sisäsyrjässä.

kehonkuva04.jpg

Mulla meni kauan tajuta, että mulle voikin sopia lyhyet shortsit. Kauan, noin 15-vuotiaasta yli neljäkymmenvuotiaaseen eli lähes kolmekymmentä vuotta olen todella paljon vältellyt lyhyiden shortsien käyttämistä. Olen voinut hyvin käyttää polvipituisia shortseja, mutta sellaisia jotka yltävät vain osan matkaa reiden peitoksi en ole voinut kuvitellakaan laittavani jalkaani muutamia hairahduksia lukuunottamatta, en missään nimessä. Paitsi nyt. Viime vuonna ja tänä vuonna.

Se on se henkinen kasvaminen, itsensä tuntemaan oppiminen ja sen kautta itsetunnon kasvu joka saa ihmisen tajuamaan, että hän onkin aivan ok. Enemmänkin kuin ok, niin paljon enemmän että pystyy rakastamaan itseänsä kaikkine omine piirteineen ja ominaisuuksineen. Ne omat piirteet ja ominaisuudet ovat niitä asioita jotka tekevät sinusta sinun ja kun ne oppii hyväksymään pystyy näkemään itsensä sekä henkisesti että fyysisesti kauniina eikä enää ole tarve olla mitään muuta kuin mitä on. Olla just oma itsensä, ei haluaisikaan olla mitään muuta.

kehonkuva01

Toki liikunnalla ja terveellisellä elämällä on ikävuosien karttumisen lisäksi osuutta asiaan. Liikunta muokkaa kehoa ja myös kasvattaa itsetuntoa ja se auttaa oman itsensä hyväksymisessä. Liikunta ja terveellinen syöminen on myös poistanut reisistäni selluliittiä, todella hitaasti mutta se on kuitenkin vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana jonka olen säännölllisesti liikkunut. Ja se miten olen oman liikunnallisen lempielämäni  vaikutukset huomannut kehossani on ollut sellainen asia mikä on saanut ajatukseni paljon positiivisemmaksi omista koipeloisistani.

Ja niin kuin Väestöliitonkin sivuilla kerrotaan, ”Kehonkuva ja kehoitsetunto eivät riipu siitä, millainen keho on muiden silmillä katsottuna.” 

Minä harvoin puhun näistä asioista yhtään kenellekään, mutta joskus olen maininnut jotain epäsopivasta vaatteesta ja se toinen ihminen on alkanut vaahtoamaan, että ajatteleppa kun minä etsin itselleni sopivaa vaatetta tai ajatteleppa miltä tuo näyttäisi minun päällä, paljon kauheammalta. Turhaa kommenttia on tuollainen sillä siihen miten minä ajattelen kehostani ei auta se, että onhan niitä muita vielä paljon pahempia kehoja ihmisillä. Kun ei ole, kehoja ei voi vertailla ja oma ajatus omasta kehosta on oma ajatus omasta kehosta siihen ei muiden kehot vaikuta ei sitten yhtään.

Tämän postauksen kuvissa on lempishortsini, tarkemmin sanottuna toiset lempishortseistani. Niken mustat juoksushortsit jotka ostin tänä kesänä, ne ovat olleet kovassa käytössä niin treenissä kuin vapaa-ajalla. Toiset lempishortsini ovat yhtä lyhyet, punaiset ja ne löysin itseni päällä viime kesänä.

”On aivan samantekevää, onko ihmisen kehossa joku erityispiirre tai toimintarajoite. Kehoitsetunto voi aina olla erinomainen. Toisaalta täysin toimintakykyisen ja tavallisen kehon omaavalla ihmisellä voi olla todella huono kehoitsetunto. Silloin hän kärsii nahoissaan, häpeää itseään ja haluaisi muuttaa itsessään kaiken. Se on surullista ja turhaa.”

Millainen on oma kehoitsetuntosi?

Kannattaa muistaa, että ei sano koskaan sanoa mitään outoa tai negatiivista toisen ihmisen kehosta.

❤ Jaanaba

PUHTI valmennus www.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Some on pikkutotuus

Nyt mun tarvii hieman herätellä ja otan esimerkiksi kenetkäs muun kuin oman itseni eli #minäitte. Käytän muuten Instagramissa paljon hästäkkiä minäitte. Olenhan oman elämäni päätähti. =)

Mun blogi kertoo pääasiassa liikunnallisesta, terveellisestä ja positivisesta elämästä. Matkoista, kasvisruuasta, kivoista vaatteista ja kaikesta sellaisesta samanlaisesta mistä minä saan inspiraationi some-elämässä. Sama Instagramissa, laitan sinne kivaa kuvaa liikuntahommista ja ympäristöstäni. Mainostan toki myös omaa PUHTI valmennusta ja treeniryhmiä.

some_01

Mulla on tapana sanoa, että somessa kaikki on aina vähän paremmin ja hienommin. Olen täysin sitä mieltä ja niin on oikein hyvä, mun ainakin tekee mieli jakaa vain kivoja asioita mitä olen tehnyt ja kivoja tunteita, kivan näköisiä kuvia. Ja vaikka kuvat ja asiat ovat totta on se kuitenkin vain yksi osa elämääni.

Rakastan kuvia ja saan itse inspiraatioini kuvista enemmän kuin teksteistä. En haluaisi elää ilman kuvia ja kuvien katselua ja otan niitä itsekin paljon. Plärään Instagramia juuri kuvien takia, ne antavat minulle valtavasti.

Olen ihminen joka ei valittele ja juttele niitä ahdistavia ja epämukavia asioita ja omia vaivojani kuin muutamien kanssa ja sen takia on aivan luonnollista puhua somessa niitä positiivisia ja normaaleja mukavia asioita, niitä mitä puhun muutenkin mieluiten. Optimistisia. Varsinkin kun omassa elämässä on paljon iloa ja hyvää mieltä, hienoja tulevaisuudennäkymiä ja mukava arki josta nautin täysin siemauksin.

Esimerkiksi tänään kävin Pirkkalan Citymarketista ostamassa salaatin itselleni. Tossa mun lähikaupassa on Picadeli-salaattibaari tätä nykyä ja pitkään sitä siellä nähtyäni päätin kerran ostaa siitä salaatin. Sen jälkeen olen käynyt usean kerran kokoamassa mieleiseni salaatin, ostanut ja tullut kotiin syömään. Niin siis se esimerkki omasta toiminnastani on se, että tästä salaatista halusin heti napata kuvan, se oli niin herkullisen näköinen. Jaoin kuvan heti somessa jotta voisin jakaa inspiraatiota siitä, että nopea ruoka voi olla täysin terveellistä. Jos ruoka olisi ollut terveellinen mutta ruma, tuskin olisin siitä mitään kuvia ottanut.

picadelisuomi.jpg

Nii, se mitä haluan sanoa on se, että tämä kaikki mitä blogissa ja Instagramissa on on yksi osa omaa elämääni. Sellainen osa mikä tulee minusta ulos luonnostaan.

Älä koskaan luule, että jonkun some on hänen koko elämänsä.

PUHTI valmennus www.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Haluaisit liikkua mutta…

IMG_1042.jpg

Haluaisit liikkua, mutta…

en ehdi, ei ole aikaa, pitää mennä töihin, tarvitsee tehdä perheelle ruokaa, tulee vieraita, tärkeä televisio-ohjelma. Ja mitä näitä nyt on, aivan tuttuja lauseita monen suusta.

Ei voi mitään jos näin on. Kannattaa kuitenkin miettiä vielä, että onkohan oikeasti niin että aika ei riitä liikunnalle siitä huolmatta vaikka haluaisi harrastaa liikuntaa.

No mulla riittää. Mun aika riittää liikunnoille hyvin. Se riittää sen takia koska alusta asti tein itselleni selväksi, että se liikutaan mitä on meinattu ja se tarkoittaa sitä, että oma liikkuminen on aivan siellä kärkipäässä omissa jutuissa. Jos ei nyt aivan ykkösenä niin lähestulkoon kuitenkin.

Ja koska liikuntaharrastus on omassa arvomaailmassa kärjessä, se tulee harrastettua eikä tule noita yllä kirjoitettuja syitä olla lähtemättä harrastukseen. Itse harrastan aika paljon ja jos joku joka haluaisi käydä vaikkapa kolme-neljä kertaa viikossa liikkumassa ei vaan kerkiä niin en usko. En kertakaikkiaan usko, varmasti kerkiää jos sitä asiaa tahtoo. Silloin mennään liikkumaan töllöohjelman katsomisen sijaan tai heti aamulla lenkille, ennen kaikkea järjestetään se aika sille omalle tärkeälle liikunnalle ja etukäteen. Ennakointi on tässäkin asiassa todella tärkeässä roolissa. Pitää miettiä mieluiten koko liikuntaviikko etukäteen tai vähintäänkin seuraava päivä. Niin liikuntojen kuin syömistenkin suhteen sillä se toimii. Niin se vaan on.

juurekset_uuniin.jpg
2 kg juureksia uuniin menossa.

Kannattaa siis miettiä jos suusta pääsee lause, että kyllä haluaisin mutten ehdi. Miettiä sitä, että ehtisinkö sittenkin vuorokauden aikana likkua sen puoli tuntia viiva tunnin.

TIedän, että suurelle osalle porukkaa on vaikea pitää kiinni päätöksestä liikkua ja syitä olla lähtemättä on monenmoista. Niistä syistä kuitenkin kannattaa pyrkiä eroon ja vain lähteä. Vain siten liikunnasta tulee sujuva osa elämää.

PUHTI valmennus www.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

 

Onko valittaminen kopioimalla perittyä?

Jatkuvalle valittamiselle allergisena ihmisenä olen asiaa miettinyt aika paljon. Että mikä saa jotkut ihmiset joka päivä puhumaan negatiivisesti vaikkapa sellaiseta asiasta kuin sää. On monia muitakin asioita, mutta sää tule esiin kovin usein.

”Taas on niin pimeää, on pimeetä ei pysty tekemään sitä sun tätä, voi että sataa lunta, olisipa vähemmän lunta, olisipa enemmän lunta, ei se aurinko kuitenkaan kauaa paista, kohta on taas pimeetä, pian varmaan sataa taas vettä, ei ne lumet kauaa maassa oo.”

Eli oli miten hyvänsä niin se ei ole hyvin ainakaan kovin pitkää aikaa ja siitä valitetaan ihan tosissaan, ihan kuin se olisi maailmanloppu. Tällaista on rasittava kuunnella ja kun ajattelen ajassa taaksepäin, ihan lapsuuteen asti niin luulen, että se valittamisen asenne on peritty sieltä. Mää uskon niin.

ala_valita_ela.jpg

Itselleni on itsestään selvää, että aina on jonkinlainen sää, pakkasta, lämmintä, hellettä, sataa lunta, sataa vettä, on pimeää, on kirkasta. Sää vain on ja sään mukaan laitetaan vaatetta päälle ja sinne säähän lähdetään. En mulle tule yleensä mieleen valittaa siitä että voi perhana taas sataa.

Omasta lapsuudestani en sellaista muista, että omat vanhempani olisivat puhuneet negatiiviseen sävyyn vallitsevista sääolosuhteista, ei siitä säästä ole tehty numeroa se on vain ollut. Jos sataa, sateella kävellään kouluun kuten muissakin säissä, jos on paukkupakkanen, lämmintä vain päälle ja se siitä. Se on sää ja se siitä. Ei ole tehty numeroa, että pitää tehdä lumitöitä, ei ole tehty numeroa, että pitää raaputella auton laseja, ne asiat on vain tehty jos sää on ollut sen mukainen. Tästä asiasta olen nyt kiitollinen vanhemmilleni, itseänikään ei ketuta vallitsevat sääolosuhteet ja silloin kun on talvi on talvi eli nyt ja talvella tehdään lumitöitä jos on tarvis ja liukastellaan jalankulkuteillä jos ei ole sellaisia kenkiä jotka eivät luista.

Kuinka paljon sitten kukakin valitttaa, jaa-a. Voi vaikka ottaa oman työpäivän ja laskea viisi lausetta tai puheenaihetta mitä sanoo ja katsoa montako niistä on negatiivissävytteistä. Jos on muutamakin niin ehkä kannattaa miettiä voisiko omaa asennetta muuttaa ja jos muuttaisi olisiko se kivempaa elämää. Ja jos tuntuu, että kaikki muutkin valittavat jatkuvasti se ei ole totta. On paljon ihmisiä jotka ottavat asiat neutraalimmin tai paljonkin positiivisemmin, sitä ei vaan välttämättä omassa negatiivisuudessaan huomaa.

Älä valita, elä!

PUHTI valmennus www.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Olet itse itsesi motivaatio

Itselläni motivaatio liikunnan suhteen pysyy yllä ympäri vuoden ihan itsestään. Nykyään, nimenomaan nykyään, vuosien harrastamisen jälkeen. Se johtuu siitä, että rakensin omaa liikunnallista ja terveellisen syömisen elämää itselleni vuosia, aloitin kun olin hieman alle 30-vuotias. Säännöllinen syöminen, ihan perus kotiruokaa ja määrätty määrä liikuntakertoja viikossa, sellaisesta olen lähtenyt liikkeelle ja nyt olen siitä onnellisessa asemassa, että nyt saan elää sitä unelmaelämääni. Unelma-arkeani.

Ei siis varmasti tule hetkessä se, että liikunta olisi automaattinen osa elämää. Väitän, että ei tule edes ihan vuodessa tai ainakaan itselläni ei tullut vaan sinnikkäästi vein itseni juoksulenkeille vuoden pari ennen kuin liikkumaan lähteminen alkoi olla helpompaa.

motivaatio01

TAVOITE

Mieti tavoite miksi haluat liikkua, juuri omannäköisesi tavoite liittyi se sitten ulkonäköön tai liikunnan terveyshyötyihin. Tavoite voi olla esim. lihaksikkaampi minä, laihempi minä, hyväkuntoisempi minä, 10 km:n juoksun onnistuminen, hyvännäköisempi minä. Kaikki tavoitteet liikkua on oikein hyviä olivat ne ulkonäöllisiä tai ei. Pääasia on se, että liikkuu sillä liikkuahan täytyy tavalla tai toisella tai muuten ei hyvä heilu tuolla neljänkympin ikävuoden jälkeen kun alkaa tulla kaiken maailman verenpaineen nousuja ym. vaivoja ja pian huomaat, että et pääse edes kyykkyyn kun liikerata on supistunut niin pieneksi. Kyykkyyn tarvitsee päästä jos sille ei ole mitään oikeaa estettä. Ihan vaan siksi kun tarvitsee ja sillä sipuli.

Oma tavoite kannattaa sännöllisesti tuoda itselle mieleen ja tavoitetta voi muuttaa ja se voi muuttua matkan varrella. Varmasti helposti muuttuukin sillä liikunnan harrastaminen kasvattaa ihmistä henkisesti aika paljon ja silloin kun henkisesti kasvetaan niin ajatukset muuttuvat tai jalostuvat ja silloin tavoitteet liikunnan suhteenkin saattavat muuttua. Heikkona hetkenä kun tekee mieli lässähtää siihen sohvaan vaikka tietää, että pitäisi mennä liikkumaan niin silloin se tavoite kannattaa kaivaa esiin. Miettiä miksi, miksi minä lähdin tapojani ja elämääni muuttamaan. Kun muistaa miksi alun perin on tähän muutokseen lähtenyt tavoitteen esiin kaivaminen saattaa sillä hetkellä auttaa ja pian huomaatkin olevasi päivän liikunnan parissa.

Mun oma tavoitteeni liikunnan suhteen on matkan varrella muuttunut hieman, aluksi se oli pelkästään ehkäistä liikunnan puutteesta johtuva mahdolliset sairaudet, mutta aika pian aloin tykkäämään ihan tosissani juoksusta ja rullaluistelusta ja viisi kertaa viikossa liikuntaa -tavoite muuttui tai ainakin siihen tuli lisää tavoitetta eli hyvä olo ja kunto kaiken ikää. Hyvä olo ja kunto kaiken ikää on se pääasiallisin liikunnallinen tavoite mulla tällä hetkellä. Eli omat tavoitteet liikkua ovat täysin hyvään oloon liittyviä eivätkä ollenkaan ulkonäöllisiä. Pidän kyllä siitä, että näytän liikunnalliselta ihmiseltä vaikka se ulkoinen olemus ei olekaan ollut tavoitteenani. Se, että pääkoppani on myös sitä mieltä että minä oikeasti näytän liikunnalliselta vei vuosia ja vuosia, oman minäkuvan muuttuminen pään sisällä saattaa kestää kauan, ihan sama mitä peilistä näkyy niin pää ei meinaa sitä sisäistää. Lisätavoitteita hyvän olon ja kunnon lisäksi on tässä matkan varrella tullut jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua sillä mielestäni ne jotenkin kuuluvat tähän mun isomman tavoitteen sisään. Kuten esimerkiksi täyden matkan triathlonkisa per vuosi.

motivaatio012

SOPIVA LAJI

Se, että jaksat harrastaa vaatii aivan varmasti sen, että laji tai lajit joita harrastat ovat sellaisia mihin sinun mieli halajaa ja mihin elämäntilanne hyvin sopii. Tarvitsee olla suht helppo ja mielekäs lähteä sinne liikunnan pariin ja ajatus lajista jota harrastat ei kyllä oikein saisi tökkiä. Jos tökkii ja on ahdistavaa lähteä, se ei välttämättä ole kauaskantoista. Mieti, etsi, kokeile niin se sopiva liikuntamuoto löytyy. Oletko ryhmäliikkuja vai mieluummin yksin, haluatko räjähtävää lyhyempää tempoa vai houkuttaako pitkät treenit kestävyyslajien parissa? Haluatko kotiovelta liikunnan pariin vai voitko matkata sinne autolla?

Minä olen kokeillut monenlaista, mutta alusta asti yksin harrastettavat kestävyyslajit on ollut se mun juttu. Uinti, rullaluistelu, juoksu, sittemmin maantiepyöräily ja triathlon. Ehdottomasti olen yksilö- enkä joukkue- tai ryhmäurheilija. Jumppatunneilla olen joskus kokeillut käydä, mutta jatkuvuus on ollut siinä lajissa huono. Itsekseni viihtyvänä introvertti-ihmisenä ryhmäliikuntatunneille lähtö on ollut ahdistunutta patistamista siihen nähden miten helppo on lähteä tekemään omaa liikuntaa yksin. Jooga kuuluu vähän samaan kategoriaan ryhmäliikuntatuntien kanssa, luulen, että en saa joogasta kiinni kunnolla sen takia, että sinne pitää lähteä ja siellä on aina se tuntematon ryhmä sitä samaa tekemässä. Joogasta tykkään älyttömästi, triathlon on kuitenkin paras. =)

SINNIKKYYS, TAHDONVOIMA

Elämän muuttamisessa liikunnalliseksi sinnikkyys on aika isossa osassa. Pitää jaksaa olla sinnikäs ja mennä sitä kohti mitä on päättänyt. Ei saa luovuttaa sillä luovuttamisella ei saavuta mitään muuta kuin alkupisteen ja jos se ei aiemminkaan tyydyttänyt niin ei se tyydytä nytkään. Älä lähde siihen, että aloitat, lopetat, aloitat ja lopetat. Sinnikkäästi jatka vaikka se vaatiikin henkistä kanttia paljon. Kyllä sitä löytyy eikä saa luovuttaa. Ei tule ilmaiseksi omien tapojen muuttaminen ja niiden jääminen pysyväksi, ei todellakaan. Se vaatii sinnikkyyttä.

En osaa sanoa, onko mun vahva piirteeni sinnikkyyys, mutta sen osaan sanoa, että tunnollisuus on isoimpia piirteitä minussa ja luulen, että juuri tunnollisuuden takia sain itseni parin vuoden ajan liikkeelle jonka jälkeen liikkumaan lähtö muuttui helpommaksi. Ei se vieläkään ilmaiseksi tule, mutta on se onneksi tässä reilussa kymmenessä liikunnallisessa vuodessa kokenut suuren muutoksen. Nyt olen ollut kohta kaksi viikkoa sairaana ja tiedän, että omat liikkumiseni eivät tähän lässähdä kuten joillain saattaa varsinkin liikunnallisen elämän alkuvaiheessa lässähtää. Meikäläinen palaa halusta päästä treenaamaan ja mulla on takataskussa ainakin yksi hiit-treeni jota en malta odottaa, aion vetää sen treenin mulle ja härrelle heti kun olen siinä kunnossa.

haaveilua

HYVÄ OLO

Liikunta tuo hyvää oloa, niin henkistä kuin fyysistäkin ja aina liikunnan jälkeen on hyvä mieli kun on tullut lähdettyä. Aina.

SUUNNITELMALLISUUS

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty niin se vain on. Älä jätä ”miltä musta tuntuu huomenna sitä teen” -tuntemusten varaan omia liikuntoja tai syömisiä. Mieti ainakin seuraava päivä miten aiot liikkua. Voi olla vielä parempi miettiä ainakin koko viikon liikunnat ja pysyä suunnitelmassa niin homma tulee tehtyä.

Itse suunnittelen viikon–3 viikon treenit etukäteen. Nyt kun harjoittelen joka vuosi triathlonin täydelle matkalle (tai vaikka lyhemmällekin) niin mulla on koko kausi suunniteltuna ympäripyöreesti ja siihen sitten tarkemmin muutama viikko kerrallaan. Nyt kesällä on meneillään kisakausi joka mun kohdalla taisi loppua jo tämän taudin takia. Syksystä alkaa peruskuntokausi, sitten tulee kovemman treenin kausi ja kisaan tähtäävä kausi ja taas ensi kesänä kisakausi. Harrastamisen ei kuitenkaan tarvitse olla tällaista vaan ihan hyvä suunnitelma on se, että käynpä neljästi viikossa liikkumassa.

MALTTI

Maltti, sitä tarvitaan. Alkuunsa kun intoa riittää niin ei kuitenkaan kannata haukata liian isoa palaa vaan malttaa aloittaa maltilla. Jos et ole juurikaan liikkunut niin viisi liikuntakertaa viikossa yhdessä kevennetyn ruokavalion kanssa on varmasti liikaa. Koko elämä aikaa hei. Aloita vaikka sillä, että lisäät liikuntaa viikkoosi ja syöt ihan normaalisti kuten ennenkin ja sitten pikku hiljaa kuukausien edetessä ala katsoa niitä syömisiäsi ja tee muutamia muutoksia kerrallaan hätiköimättä. Ruokavalioon muutos voi olla vaikka se, että kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ruokalautaselle aina puoli lautasellista kasviksia. Tutki, tutustu, inspiroidu. Ota asiaksesi tietää kaikki ravitsemussuositusten mukaisesta syömisestä ja tähtää sitä kohti. Innostu hyvä ihminen.

Oma ruokavalioni alkoi muokkautua yli kymmenen vuotta sitten kun vatsani limakalvot tulehtui. Olin melko sairas ja pelästyin pahanpäiväisesti ja siitä hetkestä kun lääkäristä tulin aloin hoitaa hommaa ja muuttamaan ruokavalioitani paremmaksi. Alkoi siitä, että joka ikinen aamu aamupala joka oli aluksi aina kaurapuuroa ja pääasiassa on sitä nytkin. Puuro hellii vattaa. Kaksi lämmintä ateriaa eli lounas ja päivällinen joka päivä plus välpalat. Tällä rytmillä olen siitä asti mennyt ja lämmin ateria tarkoittaa todellakin myös salaattiateriaa, pointti on se, että kaksi ruokaa joka päivä. Ihmeelliset mössöttämiset ja maustetut ruuat jouduin jättämään pois kipeän vatsani takia. Meni kuukausia ennen kuin vatsa oli kunnossa ja nykyään maustetut sapuskat sopivat minulle taas oikein hyvin. Lopetin neljä vuotta jatkuneen tupakoinnnin siinä samassa kuin seinään sillä terveys ennen kaikkea. Olin saanut vatsani huonoon kuntoon stressillä ja huonolla syömisellä, tupakoinnilla ja kahvin juonnilla. Liian vähän liian harvoin ruokaa ei ole se paras vaihtoehto vatsan hyvinvoinnille. Pikku hiljaa eläinten ja nyt jo kaikki eläinkunnan tuotteiden syöminen on loppunut ja tällä hetkellä syön täysin vegaanisesti ja voin hyvin. Olen elämäni parhaassa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eli maltti on valttia, muutos tapahtuu pikku hiljaa.

motivaatio02.jpg

KUNNOLLISET VARUSTEET

Joo, kunnolliset omaan jalkaan ja omaan juoksuun sopivat lempiväriset ja -näköiset juoksutossut saa kummasti lähtemään lenkille. Jos on joka ikinen kerta ilo pukea maailman hienoimmat ja parhaimmat tossut tai treenivaatteet niin kyllä se auttaa asiassa. Ainakin minua. Toimiva laadukas sykemittari sun muut mitä itse tarvitsee omissa liikunnoissaan kannustaa varmasti liikkumaan. Ja vaikkei välittäisi ylkonäöstä niin siihen kannattaa panostaa, että väline on toimiva.

LÄHEISTEN TUKI

Jos puoliso kieltäytyy kannustamasta tai hyväksymästä heitä se mäkeen. Tai pidä puhuttelu. Tai ota minuun yhteyttä niin pidän puhuttelun.

VIELÄ

Tämä postaus oli suunnattu ihmisille jotka haluavat liikunnan kunnolla osaksi elämää. Tässä oli osa omista mietteistäni asian suhteen.

Sitten ne jotka eivät niin välitä liikunnasta niin sen verran kuitenkin pitää liikkua, että terveys pysyy hyvänä. Pitää ottaa vastuu omasta terveydestään eikä jättää sitä terveydenhuollon tehtäväksi ja syödä nappulaa siihen ja tähän vaivaan ja vielä vähän tuohonkin. Jos voit alentaa liian isoa verenpainetta kävelylenkeillä sinun pitää se tehdä ja niin pois päin. Jos voit vaikuttaa kakkostyypin diapeettekseesi vaikuta! Herrajjumala sentään vaikuta! Vastuu pitää olla sinulla eikä saa kuormittaa terveydenhuoltoa jos kerran voit itsekin jotain tehdä. Ylös!

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Berliinissä treenipaita päällä

Challenge Poznanista sai osallistuja muuten hienon paidan. Treenipaidan joka piti heti tietenkin pistää päälle kisaa seuraavana päivänä. Se oli se päivä kun ajettiin Puolan Poznanista Saksan Berliiniin. Päivä jolloin olo oli aika rasittunut ja nuutunut edellispäivän kisasta jota tahkottiin parhaalla mahdollisella vauhdilla se puoli vuorokautta.

kisapaitapoznan01
Kisasta saatu paita oli tällä kertaa mieluinen mulle.

Puoli vuorokautta urheilua, kuulostaa ihan hirveeltä, mutta uskokaa tai älkää niin kyllä se siinä sitten vaan menee. Pyörän päältä kun on päässyt pois niin ajatukset on sellaiset, että huh, enää juoksu, enää vain 42,2 km:n juoksu ja sitten tämä on ohi. Tossa vaiheessa maratonin juokseminen tuntuu niin helpolta palalta kakkua ettei uskoisi. Johtunee siitä, että ennen tuota juoksuosuutta meikäläinenkin oli urheillut jo hieman yli 7,5 tuntia.

kisapaitapoznan02
Berliinin muurilla.

Tosiaan, sunnuntaina 25.6. Puolassa kisassa ja seuraavana päivänä Berliinissä omassa lempihotellissa yötä. Yksi yö. Härre kyttäsi pitkään huonetta kyseisestä hotellista, se tuntui olevan koko ajan täynnä, mutta sitten jonain iltana myöhään huone oli vapautunut juuri tälle päivälle jolloin Berliiniin saavuimme ja se saatiin varattua Suomesta ennen kuin reissuun lähdimme. Berliiniin asti meillä oli hotellit varattuna, loppureissun yöpymiset varailimme noin vuorokautta etukäteen.

kisapaitapoznan06.jpg
Pala muuria jossain esillä.

Uudet paidat päällä lähdettiin ihmettelemään Berliinin muuria. Ollaan oltu muurilla härren kanssa lähes 10 vuotta sitten ja nyt mentiin sinne me ja härren mama.

Berliinissä ei ikävä kyllä edellispäivänkisanuutuneisuuden johdosta jaksettu tallailla muuta kuin muurilla ja syömässä. Syötiin seitankebabia ravintolassa josta ostin pinssin käsilaukkuuni.

kisapaitapoznan08
Tonne ravinteliin me sukelletaan.

Mää olin koko reissun ajan ravintolaruokavastaava. Ihan sen takia, että minä olen se poikkeustapaus tässäkin asiassa tässä meidän kolmen hengen seurueessa. Poikkeustapaus koska kaksi matkakumppaniani ovat molemmat sekaaneja eli kaikkiruokaisia kun taas minä vegaani en suostu suuhuni laittamaan eläinperäistä enää. Paitsi tottakai jos on pakkorako sillä terveydelläni en ala leikkiä, mutta eipä sellaista ole ainakaan pariin vuoteen tullut.

kisapaitapoznan10
Vegaaniravintola.

Ihan vain siksi en halua mitään eläinperäistä syödä, että minun syömisteni takia ei enää yksikään eläin kärsi sitä rääkkäystä miten heitä kohdellaan. Huonot olosuhteet, liian pienet elintilat. Ja jotenkin loppuajatusmaailmakin on mennyt täysin siihen suuntaan, että edes riista jolla on hyvät elinolosuhteet ei suustani alas mene. Eikä itseongittu kala, ei mikään eläin, ei mikään eläinperäinen. Ei edes omakasvattamat kanat jos niitä kasvattaisin. Yksinkertaistettuna varmaan niin, että en halua syödä eläimiä ja sillä sipuli. Kaiken lisäksi sen jälkeen kun olen lopettanut eläinten syönnin ruoka on ollut paljon parempaa. Kaikki kasvisruoka kunhan tekee sen suurimmaksi osaksi ajatuksella on todella hyvää. Peittoaa paremmuudessaan mennen tullen kaiken ennen syömäni.

kisapaitapoznan09
Mättöannokseni.

Ravintolaruokavastaavana katsoin etukäteen aina kunkin kaupungin ravintolat missä kävisimme syömässä. Osa oli vegaanisia ravintoloita, osa sellaisia missä sai lihaa ja vegaanista, mitä milloinkin. Syötiin pitsat, vietnamilaiset, intialaiset sun muut reissun aikana.

kisapaitapoznan07
Vöönerillä.

Berliinissä syötiin siis vöneriä, lihakebabin parempaa versiota joka on kokonaan vegaaninen. Ei sisällä mitään eläinperäistä ei sitten mitään. Seitan valmistetaan viljan proteiinista.

kisapaitapoznan11.jpg
Uusi rintamerkki kassissa.

Joo niin siis ostin eurolla rintanappulan käsilaukkuuni. Mun käsilaukku on tehty kierrätysperiaattella ja siinä toi ”kahva” on tollasia yllä olevan kuvan mukaisia puisia pampuloita. Näyttääkö tutulta? Ehkä monelle näyttääkin, puiset pampulat ovat nimittäin joskus kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta sitten vallalla olleista auton penkin puupampulaistuimesta, sellainen hierova irtopäällinen kuskin ja penkin väliin. Mun mielikuva noista oman käsilaukkuni puupampuloista on sellainen, että siinä on istunut joku samettihousuinen pershikiäijä niiden päällä punaisessa Ladassa. Ei kiva mielikuva, mutta ei haittaa, tällä käsilaukulla mennään nyt.

kisapaitapoznan05
Aamu Berliinissä, aamupala kutsuu.

Tämmönen paita- ja ruokatarina tänään illalla.

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017. Ilmoittaudu mukaan.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Onko se maailma ulkonäkökeskeinen?

Monna treenaa -blogissa oli joku aika sitten teksti Ulkonäkökeskeinen maailma.

Ulkonäön takia treenaaminen on aihe jota olen ajatellut paljon ihan säännöllisesti. Treenaatko sinä ulkonäön takia? Siitä puhutaan aina välillä tai sitten vain aiheesta olevat blogitekstit ym. osuvat helposti silmääni. Osuvat silmääni ehkä sen takia koska koen sen liippaavan tosi kaukaa minua eli ulkonäön takia treenaaminen. Ei kuulu omaan elämääni eikä tule omassa elämässäni tai omissa piireissä missään oikeastaan koskaan vastaan.

Itse olen oman sännöllisen liikkumisen aloittanut aikoinaan vain ja ainoastaan sen takia, että en kuolisi liikunnan puutteesta johtuviin sairauksiin. Muuta syytä ei ollut. Vuosien kuluessa syitä elää liikunnallista elämää ja liikkua on tullut valtavasti, suurimpina hyvä kunto, terveys ja se, että liikunnallinen elämä on tosi kivaa. Itsensä haastaminen triathlonkisojen muodossa ja eri matkan triathlonkisat välietappeina tähtäimenä tässä elämän mittaisella matkalla. Parasta elämää just mulle.

Niin, se ulkonäkö. Ei ole tullut näissä piireissä vastaan tätä ulkonäkökeskeistä treenaamista ei sitten vaikka kuinka haluaisin sen jostain esiin kaivaa. Kestävyysliikunta tai -urheilu joka on elämäni on pitkiä yksinäisiäkin treenejä haisevana hiki päässä räkä poskella, rasittuneelta näyttäen. Siinä ei ehdi ulkonäköseikkoja miettimään ja ei tosiaan ole koskaan puheenaiheena miten hyvältä haluaisi näyttää tai että juoksee jotta saisi oman itsensä näyttämään jotenkin ah niin ihanalta ja hienolta.

Eli siis väittäisin, että ensisijaisesti ulkonäön takia treenaavat ovat jossain aika pienessä piirissä ihan muualla ainakin kuin mun ympyröitten parissa.

aivanloppu.jpg
Aivan loppu puolimaratonin maalissa.

Mutta vielä, kaikki syyt treenata ovat aivan yhtä hyviä syitä oli se sitten ulkonäkö tai hyvä kunto tai liikuntapiirakan ohjeilla treenaaminen, liikunta on parasta.

Monna kertoo tekstissänsä, että on miettinyt sitä kuinka ulkonäkökeskeistä elämä nykyään on. Onko se? Mää taidan olla niin omissa oloissani elelijä, että en allekirjoita tuota lausetta, onko muita kaltaisiani? Mun mielestä elämä ei ole ulkonäkökeskeistä ei sitten ollenkaan. Voi olla että johtuu siitä, että introverttina en liiku missään piireissä, pelkästään näissä hikisissä pitkän matkan liikunnan piireissä.  Tai sitten niissä piireissä missä ihmiset ovat sinut itsensä kanssa eivätkä juuri mieti pitäisikö olla tällainen tai tuollainen vai sittenkin eri värisillä hiuksilla että olisi katu-uskottava. Tai sitten kun porukka vanhenee ulkonäkökeskeinen ajattelutapa loppuu. En tiedä ja olen aina huuli pyöreenä näissä ulkonäkökeskeisyysasioissa. Ulkomuotoon liittyviä isoimpia huoliani on tällä hetkellä se, että mistä löydän katu-uskottavan lippiksen täyden matkan triathlonkisaa varten, pinnallista toki sekin. =)

Itselleni ulkonäöllä on tottakai merkistystä, haluan olla sutjakka ja käyttää lempivaatteita, mutta ennen kaikkea saan iloni siitä, että mulla on hyvä kunto ja niin kauan kuin mahdollista aion sen hyvänä pitää ja näin ollen välttää kunnon rapistumisesta johtuvat päivittäiset ”kaiken maailman lääkepillerit”, verenpaineeseen, kolotuksiin, kolesteroliin sun muihin.

Olisi kiva kuulla kommentteja olenko aivan väärässä siinä, että maailma ei ole ulkonäkökeskeinen? Tämä asia teettää vaikka minkälaisia ajatuksia sieltä täältä, en itse eismerkiksi koskaan koe, että mun pitäisi olla ulkonäöllisesti määrätynlainen sopiakseni jonnekin tai jotta voisin jotain tehdä tai varsinkaan sen takia että mut hyväksyttäisiin.

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Uusi sykemittari: Garmin Fenix 3 hr

garmin_fenix3hr02

Olen vaihtanut sykemittaria. Tarkemmin sanottuna me, minä ja härre, olemme vaihtaneet sykemittarit uusiin. Mitä härre edellä sitä minä perässä ainakin näissä sykemittariasioissa. Ihan sen takia minä perässä koska on helppo ostaa samanlainen mittari kuin härre sillä hän jaksaa selvittää mikä kannattaa ostaa ja mistä ja koska. Itse olen ehkä maailman teknittömin ihminen jota ei voisi vähempää härvelit ja mittarit ja tietokoneet ym. tekniikat kiinnostaa.

Kyllä sykemittari kuitenkin jollain tavalla ja jonkin verran kiinnostaa, tarvitsenhan sellaista lähes päivittäin. Tai ilmankin pärjää, mutta haluan seurata ja tehdä treenejäni sykemittarin avulla, olen käyttänyt sellaista jo aika päivät, vuosikausia,  Sykemittarissa eniten kiinnostaa ulkonäkö ja toimivuus mun harrastuksessa. Rumaa en suostu missään nimessä ostamaan ja toimia pitää järkevästi ja sopia lajiin. Tässä tapauksessa laji on triathlon ja uusi sykemittari Garmin Fenix 3 hr.

garmin_fenix3hr01

Aiemmin meillä molemmilla oli Suunnon mittarit ranteessa ja helppo olisi ollut jatkaa Suunnon uudella mittarilla (Suunto Spartan), mutta se ei käynyt laatuunsa. Mittari julkaistiin keskeneräisenä eikä siinä enää ollut samanlaista järkevää muokattavuutta kuin aiemmin. Kaiken lisäksi minä, maailman teknittömin ihminen, tiedän jo monta Suunto Spartanin ostajaa jotka ovat palauttaneet mittarin takaisin kauppaan sen takia, että se ei vaan toimi, eivät ole olleet tyytyväisiä. En halunnut sellaista mittaria ranteeseeni ja siksi mulla on nyt Garminin mittari. Oma ihana Garminin mittari, kelpaa.

garmin_fenix3hr06

Mulla on kello ranteessa jatkuvasti, töissä ja treeneissä. Töissä työkaveritkin ovat oppineet kysymään multa kelloa sillä vastaus tulee aika äkkiä kun vilkasee vaan ranteeseen ja kertoo. Ei tarvi kaivella kellonaikaa mistään puhelimista vaatteiden taskuista. =) Joku joskus jopa saattaa käydä itse katsomassa mun ranteesta paljonko se kello onkaan, joko pääsee tauolle? =)

Mitään suuria treeniominaisuuksia en osaa tästä nyt kertoa. Toimii hyvin ja on monipuolinen sen osaan kyllä sanoa ja kaiken maailman informaatiota treeni-infojen lisäksi askeleista yön sikeän unen määrään näkee jos sellainen jaksaa kiinnostaa. Siirtää treenit automaattisesti bluetoothin avulla Garminin nettipalveluun josta sitten voi käydä ihmettelemässä ja myös seurailla muita Garminin käyttäjiä.

 

garmin_fenix3hr08
Rannekkeen väri on lempi.

Akun pitäisi kestää hyvinkin koko täyden matkan triathlonkisan mikä on tietenkin mun kellossa tärkeä ominaisuus. Muistan kun joskus olin ostamassa aiempaa sykemittariani tamperelaisesta urheilukaupasta ja olin kiinnostunut akun kestosta niin myyjä naurahtaen sanoi, että no jos täyden matkan kisan on menossa niin ei ehkä kestä. Naurahti ivallisesti. Loukkaannuin tietenkin ja jätin mittarin ostamatta ja tilasin netistä paremmasta paikasta. Määhän olin justiinsakin menossa täydelle matkalle ja tarvisin siihen sopivaa sykemittaria.

Monenlaista kellotaulua saa ladattua netistä ja itse olen ehtinyt kokeilla jo montaa eri vaihtoehtoa ja lopulta silmälle sopiva taisi löytyä.

Tällä mittarilla on menty nyt muutama viikko ja mennään nyt toistaiseksi. Olen ollut täysin tyytyväinen hankintaani ja hankkisin saman uudelleen jos tilanne olisi se, että pitäisi hankkia.

garmin_fenix3hr07
Pyörätreeni tehty, suihkussa käyty ja nokkaunet nukuttu. Sitten lähdettiin koiran kanssa ulos.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Laihdutus laihdutettu

laihdutus02

Pituus 168 cm, ikä 43 vuotta. Aamupaino 62,7. Nyt saa riittää. Paino on pudonnut jotain 5 kg, en ole täysin varma sillä heti laihdutuskuurini alussa en käynyt vaa’alla ollenkaan. Mutta ei se vaakalukeman näkeminen olekaan loppupeleissä ollenkaan tärkeää, oma tuntemus omasta itsestä ja se, että vaatteet sopivat hienosti eivätkä kiristä ja purista ja muutenkin se koko minä, se on tärkeintä. Minä pidän tärkeänä, että aamuvatta ei pömpötä.

Mulla saattaa mennä jopa vuosia etten mittaa painoani lainkaan ja se on ihan hyvä tapa ollut. Nyt laihdutukseni aikana olen käynyt lähes joka aamu puntarilla ja se on ollut täysin ”ei mua”, omituista  mutta olen sen tehnyt sillä aamupaino on ollut suurimpia asioita mikä mua on motivoinut tässä kilojen pudotuksessa. Painolukeman jatkuva kyttääminen motivoi sillä tavalla, että oli erittäin inspiroivaa jos aamupaino oli edellistä vähemmän, se sai dieetin jatkumaan hyvällä mielellä. Jos aamupaino oli isompi kuin edellinen aamupaino (ihan normaalia) sekin sai jatkamaan entistä päättäväisemmin dieettiä. Eli molemminsuuntainen painonheilahdus motivoi mua. Todellakin paino heittelee ees taas ja jos se painonnousu joinain aamuina häiritsisi niin silloin kannattaisi punnita itsensä vaikka vain kerran viikossa. Kokonaisuus ennen kaikkea.

Siitä on aikaa kun laihdutuskuurini aloitin, oli joskus maalis-huhtikuun vaihteessa. Lähdin hommaan heti sillä mielellä, että tämä tehdään sillä jos sitä ei nyt tehdä se on taas repsahtamisien jälkeen edessä joten parempi hoitaa homma pois. Olen selkeästi tyytyväisempi itseeni painaessani alle 65 kg kuin yli 65 kg. Vielä tyytyväisempi kun paino on siinä 63 kg:n paikkeilla joten koen, että laihduttamiseni on sen arvoista, että se kannattaa tehdä.

Kun aloitin aloitin täydellisen täsmällisen, garmmantarkan dieetin. Mulla on joskus aiemmin ostettu Fitfarmin Superdieetin vegaaninen dieetti ja sillä menin. Punnittin aamulla kaurahiutaleista lähtien iltapalan riisiproteiinijauheeseen aivan kaikki. Mehukeitot, öljyt, kasvikset.

Suurimpina osana dieettipäivistä kaloreita tuli syötyä hieman reilu 1600.
laihdutus01
Sanoin, että aloitin täsmällisen grammantarkan dieetin. Tavallaan, mutta tein siihen omat muutokseni ennen kuin aloitin eli punaviinilasillinen päivässä on sallittua silloin kun mieli tekee ja kahvikauramaitoa saa kulua aivan niin paljon kuin on kuluakseen. Ei se noista olisi kiinni se dieetti sillä liikunhan aika valtavasti.

Mulla on ollut muutama namipäivä jolloin olen syönyt karamelliä ja muutenkin ihan mitä huvittaa sekä pyöräviikolla Mallorcalla en noudattanut dieettiä.

Mitä sitten tapahtuu nami- tai herkkupäivänä. Esimerkiksi silloin kun meillä oli työpaikan saunailta ja sinne tilattiin pitsaa ja siellä syötiin nannaa niin sitä seuraavana päivänä paino oli pari kiloa enemmän kuin edellisenä päivänä ja tämä pari kiloa ei sitten niin vaan lähtenytkään vaan viikko meni sen sulattelussa. Toki se oli varmasti kokonaan sitä, että kaiken maailman pitsahiilarimättäminen keräsi nestettä kehoon ihan huolella eli ei vakavaa kunhan vaan maltoin sen jälkeen jatkaa dieettiä ihan normaalisti ja rauhassa hätäilemättä odottaa, että paino palaa takaisin jo pudottettuun. Mutta yllätti se silti miten kauan siihen meni, yhden herkkupäivän sulatteluun. Ja tämä tapatui sen muutaman herkkupäivän kanssa joka ikinen kerta. Eli jos vaikka olisin pitänyt joka hiton viikko herkkupäivän niin mitä olisi käynyt painonpudotukselleni, ei ehkä olisi onnistunut lainkaan. Luulisin.

Miten sitten tästä eteenpäin, jotta kilot eivät hilautuisi takaisin. Sepä se, se se vaikeinta tulee olemaan sillä tiedän jo neljä vuosikymmentä eläneenä, että mun keho haluaa pyrkiä siihen 66 kg:n painoon. Keho haluaa mieli ei ja mieli saa luvan voittaa.

Sen olen oppinut, että omat ruokailuvälini kannattaa pitää 3–4 tunnissa, alle kolme tuntia on liian usein mulle vaikka joskus aiemmin olen kuvitellut eri tavalla. Mutta kolme-neljä tuntia niin ehtii tulla sopiva nälkä ja silti pystyy pitämään annoskoot hallinnassa. Ainakin pitäisi.

laihdutus03.jpg
Kannustusjoukon asenne on myös tärkeä.

Härre on huomioinut mun syömisistä ennen laihdutusta, että annokset tuppaavat olemaan aina liian isoja ja kun annos on syöty sitten saatetaan hakea vileä vähän leipää tai jukurttia tai muuta syötävää ja vielä senkin jälkeen ehkä lisää. Tämän tyylin täytyy loppua, sillä se on varmasti just se mikä mun painoa nostaa ylöspäin.

Ihan maailman helpointahan painonpudotus ei ole, mutta se on mahdollista oli sitten enemmän tai vähemmän kiloja. Mulle ei voikaan tulla sanomaan, että helppohan sun on sillä ei todellakaan ole.

Laihdutus todellakin on mahdollista vaikka välillä tuntuu, että nyt kyllä jatkan ihan normaalia mähkimistä ja lopetan tähän. On niin hitonmoinen nälkä ja mieli tekee sitä sun tätä ja helppohan tässä olisi nyt syödä muutama pulla ja vähän kaakkua päälle. Ottaa vähän rasvamättöö kun kylässä tarjotaan ja tuputetaan.

Tässä oli osa mun laihdutuskuurin tuntemuksia ja sen mää  vaan sanon, että paljon on omasta päästä kiinni, pitää pysyä siinä mitä on päättänyt ja palata vaikka kuinka usein niihin omiin ajatuksiin, että miksi oikein on ryhtynyt tällaiseen.

Lue myös edellinen postaukseni Kestovoimaa kestävyysliikkujalle.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.