Miten yhdistää koira ja oma harrastus?

Lauantaina saamme hakea koiran kotiin, voi varmaan kuvitella, että en malttaisi odottaa enää yhtään. Mutta pari päivää ja koira on meillä. Koiran Instagram: @potkoamstaffi

Koirahan on vielä pieni, vain 10 viikkoinen pikku pentu jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja pentuaika mennään tietenkin sen mukaan, opetellaan elämään ja tekemään, tutustutaan uusiin ihmisiin ja erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin ja eletään pienen pennun elämää.

Pötkö.

Sitten kun koira on isompi niin suunnitelmia kyllä on. Mää haluan, että koirasta tulee meille kaveri juoksulenkeille ja talvella koiraladuille hiihtolenkeille. Pitkiä kävelyitä ja muuta koiraelämää unohtamatta.

Se helpottaa paljon elämistä kun koiran voi ottaa omalle juoksulenkille mukaan, saa sekä ihmiset että lemmikki liikuntaa. Juoksetko sinä koirasi kanssa? Onko juoksuvyö ja oletko opettanut koiran juoksemaan edessäsi pitämään remmin kireällä vai juokseeko koira sivussa ja kädessäsi on remmi? Mikä tapa on mielestäsi paras ja miksi? Nyt saa antaa neuvoa ja kokemusta jos on.

Jos on jotain muuta vinkkiä sellaisesta tekemisestä koiran kanssa mikä voisi sopia meidän perheeseen niin kerro.

Koiran kanssa voi nykyään harrastaa vaikka mitä, on paljon sellaisia lajeja joista en ole aiemmin kuullutkaan.

Nähdään somessa:

 ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

Pentua katsomassa

Female 7. 

Sunnuntaina käytiin härren kanssa katsomassa meidän tulevaa pentua. Ei oltu vielä sitä kertaakaan nähty joten into oli sen mukainen. Kasvattajan kanssa olen ollut tekemisissä kyllä tosi paljon viestein, on ollut kysyttävää ja kerrottavaa puolin ja toisin ja nyt vasta pääsimme pikkuisia katsomaan.

Emo ja kaksi pentua.

Pennut ovat nyt n. 7-viikkoisia ja pentuja on monta. Jokainen on tietenkin ihana. Silloin kun me varasimme näistä omaa pentua itsellemme, oli enää 3 vapaata pentua ja kaikki täysin eri värisiä. Päädyimme helposti tähän omaamme jonka väritys on tuollainen tiikeriraidallinen, brindle. Nassussa on valkoista ja rinta sekä vattan alunen on valkoinen ja pieni valkoinen täplä niskassa. Valkoiset tassut. Ja pentu on tyttö.

Pentu sai nimen sunnuntaina.

Mikä koiralle nimeksi? Mää olen miettinyt koiran nimiä jo kauan aikaa ja jotenkin meidän perhettä miellyttää määrätynlaiset nimet. En oikein osaa sanoa minkä tyyliset, mutta aiemmat kaikki koirani ja koiramme ovat olleet Pontus, Jasser, Laika, Tärppä, Mortti.

Emo on huolehtinut hienosti isosta pentueestansa.

No, nimi oli valmiina kun menimme koiria katsomaan, aavistelin myös, että kasvattaja haluaa tietää olemmeko jo miettineet nimeä. Varsinkin kun pentu jää pariksi-kolmeksi ylimääräiseksi viikoksi kasvattajan luokse kun suurin osa pennuista on lähtenyt jo omiin koteihinsa niin varmasti on hyvä jos nimi on jo olemassa ja hän voi kutsua pentua sen oikealla nimellä. Tähänhän asti se on ollut Female 7. Ei oo enää, pennun nimi on Pötkö.

Amerikanstaffordshirenterrieri Pötkö. Mun ja härren Pötkö.

Oli myös tosi kiva nähdä pentujen emo ja kennelin muut aikuiset amstaffit. Jokainen oli todella sydämellinen ja vastaanottavainen ja ihmisiä rakastava, aivan kuten rotumääritelmäkin näistä koirista sanoo.

Äitii!

Amerikanstaffordshirenterrieri on loistava koira, paras valinta meille ja olen hyvin onnellinen, että päädyimme tähän rotuun. Se on hyvin liikunnallinen eli se on mahdollista ottaa juoksulenkeille mukaan, pitkille hitaille ja nopeammille lyhyille, sen kanssa on ihana tassutella mettässä ja  poluilla, se tulee olemaan iso osa mun, härren ja kissojen perhettä.

Pötköllä on jo lempinimi, Pötkömakkara.

Nähdään somessa:

❤

 Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Meille on pentu

Jaksatteko kattella koirakuvia? Tässä tulloo:

finesthills_01
Tuo tumma. Brindle. #ivitriinphotography,  #finesthillskennel

Tilanne muuttui.

Aloitetaanpas siitä kun aiemmin päädyimme koiran hankinnassa rotuun staffordshirenbullterrieri, kerroinkin asiasta postauksen verran.  Aloin selvitellä kasvattajia ja yhden kanssa olin yhteyksissä ja siellä olisi voinut olla meille pentu syntyvien joukossa. Mutta ei, ei siltikään vaikka todella valloittava ja meille sopiva rotu staffi olisikin. Mieli kuitenkin jankkasi toista asiaa ja toista rotua. Oma pääkoppa teki staffiin päätymisen jälkeen valtavasti ajatustyötä ja aina mun mielessä oli, että oikeasti haluaisin jonkin verran isomman koiran. Että onko tämä staffi sittenkään se rotu minkä me mieluiten haluamme jos meille olisi tervetulleempi isompi koira. Tuntui ihan tosissaan, että haluaisin isomman kokoisen koiran ja vaikka staffissa on voimaa kokoonsa nähden kuin pienessä kylässä niin se on kieltämättä aika pikkanen. Isompi ja toinen rotu joka oltiin aiemmin harkinnan jälkeen hylätty vaivasi kupolissa ihan huolella. Hylätty  sen takia, että rotu on mielestäni vaativa eli koira tarvitsee huolellisemman kouluttamisen kuin aiempien koiriemme kohdalla ja asiaan paneutumisen niin hyvin kuin mahdollista ja oikein hyvää koiranlukutaitoa ja tietenkin mielellään kohtuullisen runsaasti liikuntaa. No, liikunta ei tässä perheessä ole propleema eikä koiran kouluttamiseen perehtyminen myöskään ja mää kyllä osaan lukea koiria ja vielä sekin, että aikaahan mulla on koiran kanssa elämiseen eli miksi emme hankkisi sitä koiraa joka päässä jyllää. Meikäläisen elämässä kun pääasiaa näyttelevät työ, harrastukset ja kotielämä ja siihen kotielämään ja osittain harrastukseenkin koira mahtuu mukaan paremmin kuin hyvin.

45186531_183472139251345_6977241687374430208_n
Mukavan näköinen. #ivitriinphotography,  #finesthillskennel

Niin, siis tämä toinen rotu joka jo aiemmin hylättiin on amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi ❤ .  Härren kanssa yhdessä punnittiin rotua ja päädyttiin siihen, että sellainen meidän pitää ostaa. Joulukuussa sitten se tulee.

Kävi parempi kuin hyvä tuuri, löysin hyvän kennelin jonka isosta pentueesta oli vielä muutama pentu vapaana ja yhteydenpidon jälkeen nyt saadaan ostaa sieltä koira. Tässä kuussa mennään katsomaan pentuja ja tietenkin ”the” pentua eli meille varattua tummahkoa tyttöpentua jonka nimi on toistaiseksi Female 7.

45213274_2173945186154175_4574555888714514432_n
Nimensä on tällä hetkellä female 7. #ivitriinphotography,  #finesthillskennel

Melkein en malta odottaa, että pentu on meillä ja kasvaa kasvamistaan ja ulkoilujen määrä isonee, lenkit pitenee ja lopulta jopa pitkillekin  juoksulenkeille koiran voi ottaa mukaan. Ihania pitkiä sunnuntaiaamukävelyitä härren vielä vetäessä yöuniaan kuten mulla on ollut vuosia tapana tehdä aiempien hurdillojen kanssa.

Mutta ensimmäinen asia mitä odotan enemmän kuin mitään muuta on se kun pääsemme katsomaan koiria ja se on ihan parin viikon sisään.

Pennut ovat luovututusikäisiä jo marraskuun lopussa, mutta meille meidän pentu tulee VASTA joulukuun puolessa välissä sillä käymme hiihtelemässä Sallassa ennen pennun kotiin tulemista.

45163650_510252092782887_787350209247051776_n
Amerikanstaffordshinterrieri x 4. #ivitriinphotography,  #finesthillskennel

Hankikoira.fi:stä:

”Käyttötarkoitus

Amerikanstaffordshirenterrieri on seura- ja harrastuskoira, jolla on Suomessa palveluskoiraoikeudet. Tyypillinen amstaffi on kohtuullisen helppo kouluttaa, mutta siltä löytyy myös annos terrierin itsenäisyyttä, mikä tuo omat haasteensa. Harrastus- ja kisakoirina amstaffit kuuluvat marginaaliin ja niillä kilpaileminen voi olla haastavampaa kuin kilpailuissa yleisemmin näkyvillä roduilla.

Luonne ja käyttäytyminen

Amstaffin tulee rotumääritelmän mukaan olla ”ympäristöstään hyvin kiinnostunut”. Se kuvaa eläväistä, älykästä olemusta, joka tarkkailee ympäristönsä tapahtumia ja jolta mikään ei jää huomaamatta. Lisäksi amstaffi ei vain tarkkaile, vaan ottaa osaa – koira on tietoinen ympäristöstään ja reagoi siihen. Se on valmis vastaamaan kaikkiin haasteisiin – sanonnan parhaassa merkityksessä. Se ei ole alistuva tai mielistelevä, vaan varma ja ystävällinen ihmisten parissa.

Rotumääritelmän mukaan amstaffi on myös ”kuuluisa rohkeudestaan”. Koiran tulee vaikuttaa varmalta kaikissa tilanteissa. Rohkeudella ei ole yhteyttä aggressiivisuuteen, jolla usein peitetään epävarmuutta. Amstaffia harkitsevien on kuitenkin tiedostettava rodun historia ja ymmärrettävä, että nykyäänkään kaikki amstaffit eivät ole koirasosiaalisia, mikä voi tuoda tiettyjä rajoitteita arkeen.

Rotu ei ole luonnoltaan vartioiva. Amstaffi ei myöskään viihdy yksin, vaan on mieluummin ihmisten seurassa. Jotta amstaffista varttuisi ihmisystävällinen, vilkas ja rohkea seura- ja harrastuskoira, sen paikka on normaaleissa kotioloissa. Amstaffi ei sovi tarhattavaksi Suomen olosuhteissa myöskään turkkinsa vuoksi.

Turkin hoito

Amstaffin turkki on lyhyt ja erittäin helppohoitoinen, eikä sitä tarvitse erityisesti hoitaa. Lyhyen, alusvillattoman turkin vuoksi amstaffeja joutuu usein pukemaan talvella.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Amerikanstaffordshirenterrieri sopii lemmikiksi tavalliselle, kohtuullisen aktiiviselle ihmiselle, jolla on jonkin verran koiranlukutaitoa ja joka haluaa kotiinsa reippaan ja rohkean terrierin. Amstaffi on varsinkin nuorena melko aktiivinen ja tarvitsee riittävästi aktiviteetteja, jotta epätoivotulta käytökseltä vältytään. Amstaffit vaativat omistajiltaan huolellista tapakasvatusta ja johdonmukaisuutta kasvaakseen mukaviksi, yhteiskuntakelpoisiksi koiriksi.

Teksti ja kuvat: Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys ry”’

 

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Seurakoira meille

puppy-2298839_1280
Kuva pixabay.com.

Kahden ihmisen ja kahden kissan perheessämme kaivataan koiraa, siitä olen kirjoitellut aiemminkin. Nämä kuukaudet ilman koiraa ovat olleet aika ahdistuneita. Johtuen tietenkin siitä, että perheenjäsen Morttia kaivataan kovin paljon. Totuus kuitenkin on, että Morttia emme enää takaisin voi saada koska se ei ole hengissä.

Moni on myötäelänyt  meidän kanssa Mortin suhteen, kiitos kaikista viesteistä ja kommenteista kasvotusten.

Koiran kanssa eläminen on se elämä mitä minä haluan ja mitä olen lapsesta asti toivonut ja saanutkin elää 17-vuotiaasta alkaen. Vasta.

happy-dog-1674280_1280
Kuva pixabay.com.

Selvää on siis se, että koira meille jossain vaiheessa tulee. Rodun valinta on ollut hankalaa sillä olemme avoimia melkein kaikille roduille, kunhan vain on liikunnallinen ja turkin hoito ei ole kovin aikaa vievää ja sitten se, että ei ole epäileväinen vieraita kohtaan. Ne on ne tärkeimmät asiat mitä minä mietin koiran hankinnassa.

Ollaan nyt härren kanssa päädytty rotuun joka siis on staffordshirenbullterrieri.

Rotu on seurakoira josta rotuyhdistys sanoo näin:

Yleisvaikutelma
Sileäkarvainen, sopusuhtainen, kokoisekseen hyvin voimakas.
Lihaksikas, toimelias ja ketterä.

Ominaispiirteet
Lannistumattoman rohkea ja sitkeä. Erittäin älykäs. Pitää ihmisistä ja erityisesti lapsista.

Käyttäytyminen/luonne
Rohkea, peloton ja ehdottoman luotettava.

dog-2298854_1280
Kuva pixabay.com.

Sanotaan, että staffin jos mihin pätee sanonta sisäisestä kauneudesta. Monen rotua tuntemattoman onkin varmasti vaikea uskoa, että tällaisessa karussa ja ärjyn näköisessä pikku kropassa asustaa mitä rakastettavin, hellyydenkipein ja iloisin olento. Staffi ei omaa rasistisia piirteitä; se jakaa rajatonta ystävällisyyttään kaikille tasapuolisesti. Joskus voi jopa harmittaa, että staffisi tervehtii sydämellisesti jokaisen puliukonkin ja ottaa kiitollisuudella vastaan heidän tarjoamansa huikopalat.

Perhekoirana staffi on ihanteellinen: mitä enemmän ihmisiä sillä on ympärillään, sitä onnellisempi se on. Staffi ei kuitenkaan sovellu perheen pienempien talutettavaksi suurten voimiensa ja vilkkautensa vuoksi. Staffi vaatii aikuisen ihmisen, joka pitää sen aisoissa ja jaksaa kouluttaa sitä.

Vahtikoiran staffista saa vain opettamalla. Tämä saattaa olla vaikeaa, sillä avoimena ja ystävällisenä koirana staffi tutustuu mielellään uusiin ihmisiin – vaikka keskellä yötä. Staffin paras puolustus onkin sen ulkonäkö. Muhkeat poskilihakset ja korviin asti aukeava hammasrivi saavat häirikön taatusti miettimään tekosiaan toisenkin kerran. Toivottavasti rosvo ei jää tutkimaan staffia sen pitempää, sillä edestakaisin vispaava häntä ei anna kuvaa hirmuisesta vahdista. Ei sen puoleen, kyllä staffikin tosipaikan tullen puolustaa omistajaansa.

Staffille olisi hyvä antaa runsaasti liikuntaa. Jos koira ei saa purkaa suunnatonta energiaansa ulkona, se joutuu tekemään sen sisätiloissa. Turha kai sanoakaan, että ellei staffilla ole tällöin riittävästi omia leluja, on kotiintulo usein pulssia nostattava operaatio.

puppy-2298836_1280
Kuva pixabay.com.

Staffin omistajasta riippuu suuresti se, miten koira käyttäytyy toisten koirien seurassa. Staffi olisi hyvä tutustuttaa jo pentuna erilaisiin koiriin, ja jos se tällöin rupeaa isottelemaan, on sitä ehdottomasti kiellettävä. Jollain ihmisillä on outo taipumus saada mielihyvää siitä, että heidän koiransa uskaltaa komentaa isompiaan. Tahallisesti tai tahattomasti he tulevat rohkaisseeksi pentua käyttäytymään aggressiivisesti ja seuraukset ovat selvät: koira jatkaa aikuisena samalla linjalla. Silloin se ei vain hymyilytä enää ketään. Siis: koulutusta, koulutusta ja vielä kerran koulutusta. Onhan lapsillakin koulupakko. Ainakin perusasiat tulee opettaa staffille, sillä siinä on voimaa kuin pienessä kylässä. Sinne tänne poukkoileva staffi on vaikea pideltävä isollekin miehelle.

Staffi on perusperhekoira iloisille, aktiivisille, paljon ulkoileville ihmisille, joille kodin siisteys ei ole maailman tärkein asia. Pienen kokonsa puolesta staffi sopeutuu pieneenkin kerrostaloyksiöön, eikä se hiljaisena koirana valvota haukunnallaan naapureita. Staffi ei ole piha- eikä kennelkoira. Lyhytturkkisena se ei kestä Suomen talvi-ilmastoa ja staffi ilman perhettään on surkea näky. Onnellisimmillaan staffi onkin, kun se saa olla oman laumansa mukana kaikkialla.

Tottelevaisuuskoulutusta haluavalle staffi on haaste: kuka kouluttaa ja ketä? Omatoimisena  koirana staffi kuluttaa ohjaajansa hermoja, mutta kärsivällisyys palkitaan. Siitä ovat todisteena useat tottelevaisuudessa ja agilityssä menestyksekkäästi kilpailevat staffit.”

………………

Yhden kasvattajan kanssa olen ollut viestiyhteyksissä ja toivotaan, että sieltä meille koira  tulisi. Jos, niin ajankohta on ennen vuodenvaihdetta.

Tämä koiran hankkiminen on niin monipiippuinen juttu. Kun luen tarinoita koirista jotka ovat kodinvaihtajia ja tarvitsevat syystä tai toisesta uuden kodin niin on päivän selvää, että sellainen koira meille pitää tulla. Mutta sitten kuitenkin jostain syystä haluan valita rodun joka meille tulee. Hyvin ristiriitainen asia omassa päässäni on tämä. Olen melkein varma, että jos ovikelloamme tulisi soittamaan joku täysikasvuinen koira joka joutuu edellisestä kodistaan pellolle ja tarvitsee uuden oman kodin niin toivottaisin sen tervetulleeksi meidän elämään.

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Elämä ilman koiraa on pyllystä

Näyttökuva 2018-9-22 kello 13.06.22

Mulla ei ole mitään treenikuulumisia kun olen nyt viikon verran ollut flunssassa, tosin nyt taidan olla parantunut ja jos olo on hyvä huomennakin niin sitten lähden kevyesti liikkumaan.

Koira-asiaa on jonkin verran eli nyt on se aika kulunut Mortti-koiran lopettamisesta, että asiasta voin jotain jutella muille kuin omille lähimmille, jätän kuitenkin tunteet tässä keskustelussa käsittelemättä. Kuukausi, pari ilman Morttia on ollut todella outoa elämää. Koira on kuitenkin niin kokonaisvaltainen perheenjäsen, että sen poissaolon huomaa jatkuvasti.

Meillä on härren kanssa aina ollut koira tai kaksi. Koko yhdessäolomme ajan (lähes 20 vuotta) ja nyt on ensimmäinen kerta kun koiraa ei perheessämme ole. Ensimmäisenä oli englanninbulldoggi, sen kanssa myöhemmin venäjänmustaterrieri. Sitten sekarotuinen Mortti. Eli kolme koiraa.

Olo tuntuu myös laiskalta. Tuntuu, että laiskan ihmisen hommaa olla lähtemättä koiran kanssa lenkille joka päivä, aamuin illoin. Mää tahdon koiran kanssa lenkille säännöllisesti ja mää tahdon suunnitella elämääni koiran kautta siitä ei pääse yli eikä ympäri. En halua elää koiratonta elämää.

Kissat Mirri ja Kaisa eivät taida tajuta, että mikä on muuttunut vaikka parin viikon ajan Mirri meni rutiininomaisesti illalla makaamaan harmaalle villapeitolle sohvan viereen jossa se oli melkein joka ilta Mortin kanssa nukkunut. Mirristä on tullut myös vaikka kuinka paljon läheisempi mun ja härren kansa ja nykyään se saa nukkua sängyssä mitä meillä eläimet eivät ennen saaneet tehdä. Mirri oli kuitenkin niin paljon seuraa vailla koiran kuoleman jälkeen, että se oli päästettävä yöksi sänkyyn. Kissa Kaisa taas on ollut kesällä niin paljon pihalla, että siitä ei ole ollut Mirrille koiran veroista seuraa.

Enemmän kuin montaa muuta asiaa olisin halunnut, että Mortti olisi saanut elää vielä monta vuotta, mutta niinhän sinä ei nyt sitten käynyt kun koira piti lopettaa hammaslääkäriin ja tilanne on nyt tämä mitä kukaan ei halua sen olevan.

Olemme miettineet uutta koiraa ja mulle on erittäin selvää, että tahdon elää koiraelämää, tahdon että meillä on oma koira jonka kanssa voi ulkoilla ja touhuta ja jonka takia hermoilla monta kertaa ja jonka asioita miettiä ja järjestellä siten, että sillä olisi hyvä elää koiran elämää. Haluan omaa koiraseuraa.

Ajateltu on, että uusi koira voisi meille tulla vuodenvaihteen aikoihin. Mikä koira, sitä ei vielä osaa sanoa. Tärkeimmät asiat rodun valinnassa ovat, että se on ystävällinen (ei epäileväinen) vieraita ihmisiä kohtaan, sen kanssa voi käydä juoksulenkillä. Eli näillä kriteereillä suurin osa koiraroduista sopisi meille. Totta, asia onkin vaikea tämän takia sillä tykkään ja härrekin tykkää monista roduista. No, jos vielä rajataan jotain asioita niin turkki saisi olla helppohoitoinen ja kuolata ei tarvitse, sopiva kerrostaloon ja koko sellainen alle 40 kg. Mulla on muutama rotu mielessä, mutta aika näyttää kuka se on ja koska se meille tulee.

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:
Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Salla 2017 päivä 1

Iltaa Suomen Lapista, keskeltä ei mitään. Sallasta tarkoitan. Saavuimme tänne pitkän pitän ajomatkan jälkeen. Pimeällä lähdettiin aamulla Pirkkalasta ja pimeällä saavuttiin illalla Sallaan.

Koiraa ollaan käytetty lenkillä heti kun saatiin kamppeet huoneistoomme ja sitten heti ruokaa pöytään sillä nälkä oli vaikka matkallakin toki söimme. Aloitettiin heti täällä Sallassa jouluruuilla nam ja huomenna aivan varmasti samat joulun maut on meikäläisten lautasella hiihtolenkin jälkeen.

Huoneisto jossa majoitumme on uusi kaksio saunalla, ei mitään valittamista siitä oikein hieno ja puhdas huoneisto.

Olen pitkin matkaa spämmännyt juttua Instagram tarinoihin, tilini Instagramissa on @jaanaba_liikuntapaivakirja. Voit tulla mukaan seuraamaan mun hömpänpömppähöpinöitä.

IMG_0790
Mortti asettui taloksi.

IMG_0794
Huoneisto on uusi ja hieno, sauna ja takka. Ulkovarasto ja kaikki tarpeellinen.

IMG_0796
Mun eka jouluruoka tälle vuodelle.

IMG_0798
Lepoa ja hyvää olemista. Tänään saunotaan ja valmistaudutaan huomiseen hiihtoon.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Puheripuli vappuaattona

Uinti 55 min

Aika hurja vappu. No ei oo, ihan tavallinen vappu. Aamulenkillä pariin otteeseen, ensin minä ja koira Mortti ja sitten tunnin parin päästä minä, härre, koira Mortti ja kissa Kaisa käpsyteltiin vielä mettä ympäri.

vappu201705
Piposta on syytä pitää kii.

Olen aiemminkin kertonut, että kissa Kaisa tulee mukaan koirankusetuslenkille aina kun sattuu olemaan pihalla sopivasti ja näkee jonkun (mun tai härren) lähtevän koiran kanssa lenkille. No silloin jos on tarkoitus mennä autoteille niin silloin on syytä palauttaa kissa Kaisa kotiin sisälle ja lähteä ilman sitä, mutta silloin kun ollaan menossa metsään niin Kaisa saa tulla mukaan. Kuten tänä aamuna.

vappu201704
Jonossa.

Kaisa on hauskaa lenkkiseuraa, se spurttailee polulla ja välillä vähän polun vieressäkin ja välillä spurtti päätyy puuhun nousemiseen, sopivalle korkeudelle tietenkin. Koskaan en ole nähnyt sitä kovin korkealla puussa vaan siinä noin metrinkorkeudella kynnet visusti rungon sisässä.

vappu201703
Häntä pörheenä spurttailua.

Kissa Kaisa saa käydä pihalla aina kun haluaa, mutta toinen kissamme, Mirri, taitaa jäädä sisäkissaksi. Sitä ei olla päästetty ollenkaan pihalle eikä taideta päästääkään. Eri arvoisessa asemassa siis ovat nämä kaksi kissaa. No, Mirri ei osaa kaivata tietenkään ollenkaan ulos kun ei ole siellä koskaan ollut. Katselee kyllä mielellään ikkunasta ulos muiden touhuja, mutta ei taida sen enempää osata ajatella, että olisipa tuolla mukava olla. Ei todellakaan osaa, eivät eläimet mitään maailman viisaimpia olentoja ole vaikka usein niin on kiva uskotella itselleen.

vappu201702
Lenkkiseuralainen kissa Kaisa.

Mukavia lemmikkieläimet kyllä ovat, en missään nimessä haluaisi elää ilman eläimiä. Koira ja pari kissaa on aika sopiva määrä meille.

vappu201701
Täältä tullaan!

Mulla oli tässä menneellä viikolla juhlapäivä ja sen kunniaksi ostaa töräytin ittelleni uuden teemukin. Tai no, teemukin ja teemukin, vetoisuus on 4 desiä joten sopii hyvin kahvimukiksikin ja siitä olen muutaman aamun aamukahvit juonutkin.  Paras teemukin koko on puoli litraa, mutta tein nyt kuitenkin kompromissin ja ostin vähän pienemmän sillä halusin Teema- ja KoKomukieni joukkoon jotain monimutkaisen ulkoasun omaavaa astiaa. Ja tämä muki todella on monimutkaista ulkoasua, vänkyrää ja känkyrää kuvan muodossa.

iittala_satumetsa.jpg
Iittala Satumetsä.

En ole mikään itseni juhlija enkä kovasti viihdy juhlaporukoissa joten en kutsunut mun juhlapäivään ketään muuta kuin oman äitini ja isäni jotka halusivat itse tulla tai toivat sen kyllä ilmi, että koskas juhlakahveet keitetään.

No ne juhlakahveet keitettiin torstaina ja tarjolla oli omenastruudelia, vaniljakastiketta, pensasmustikoita ja kohveeta.  Söin palasen lehtitaikinakuorrutteista ja omenatäytteistä Doktor Ötkerin Apple Strudelia Oatlyn vaniljakastikkeella ja Pirkan pensasmustikoilla. =) Tämä oli sallittua meneillään olevalla lahdutuskuurillani kyllä vaikkakin henkisesti vaikeaa ja jos ei olisi vieraita tullut en olisi tuollaista omenapötkylän pätkää syönyt.

Seuraavan kerran mulla on erikoissyömisiä 6.5. kun meillä on joku saunailta jossain, siihen asti toteutan pilkun tarkalleen mun laihdutuskuuria sillä haluan oikeasti ne parit kilot vielä kehostani pois.

escadakesatuoksu
Kesä haisee tältä. Escada Fiesta Carioca.

Ja koska mulla tuntuu tänään olevan puheripuli niin puhutaan vielä uudesta kesätuoksustani jonka nyt omistan. Jo viime viikolla lentokentällä hipelöin Escadan uutta kesätuoksua, mutta en ostanut sillä joskus vaan on vaikea laittaa rahoja tällaiseen ”hömpötykseen”, varsinkin kun ostoskäyttäytyminen on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana muuttunut todella paljon. No, kuitenkin lopulta halusin uuden hajuveden ja Escadan tuoksut taitaa kaikki upota mun hajuaistiin ja härre halusi mulle ostaa jotain niin ujutin tämän hänen ostettavakseen. Ihana tuoksu ja sopii mulle kuin nyrkki silmään, tykkään. Jonkin verran makea.

”Raikkaan hedelmäinen tuoksu, joka tuo mieleen kaukomaiden tunnelman. Tuoksussa on pullotettua iloa, jonka vastustamaton rytmi vie mukanaan tanssimaan. Fiesta Carioca kutsuu sinut mukaan juhlistamaan kausituoksujen 25. kesää – kesä minun omassa rytmissäni.”

Viime viikon eli viikon 16 liikunnat yhteensä 24 h 54 min (määräviikko Mallorcalla)

  • ma pyöräily 4 h 43 min
  • ti pyöräily 4 h 36 min
  • ke pyöräily 2 h 18 min
  • to pyöräily 2 h 12 min, juoksu 1 h 4 min
  • pe pyöräily 6 h 4 min
  • la pyöräily 3 h 56 min
  • su lepo

Tämän viikon eli viikon 17 liikunnat yhteensä 8 h 50 min (tehoviikko)

  • ma lepo
  • ti lepo
  • ke juoksu 1 h 6 min, uinti 55 min
  • to juoksu 1 h 20 min, voima 1 h 31 min
  • pe maastopyöräily 42 min
  • la maastopyöräily 45 min
  • su uinti

Huhtikuun liikunnat yhteensä 59 h 31 min

huhtikuu2017_liikunnat.png

  • maantiepyöräily 23 h 50 min
  • juoksu 13 h 40 min
  • maastopyöräily 7 h 19 min
  • voima 7 h 5 min
  • juoksumatto 1 h 1 min
  • sisäpyöräily 45 min

hauskaavappua2017.jpg

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.