Finntriathlon Tahko 5.8.2017, härren kisaraportti

Finntriathlon Tahko, puolimatka 5 h 33 min 55 sek
uinti 1900 m, pyörä 90 km, juoksu 21,1 km

Härren kisasta raporttia sillä itse en voinut Finntriathlon Tahkolle osallistua.

Yövyttiin tänä vuonna kuten parina aiempanakin vuotena Musti ja Mirri lemmikkihotellissa sillä meillä oli hurdillo mukana. Mortti-koira.

Lemmikkieläimelle on tervetuliaispussukka odottamassa huoneessa, koiralle siellä oli ruokakuppi, kakkapusseja, namuja.

koirahotelli03
Musti ja Mirri lemmikkihotelli.
koirahotelli01
Mortin systeemit.

Puolimatkan kisa oli lauantaina kuten myös täyden matkan kisa. Täysi matka starttasi klo 7:00 aamulla (haukotus), mutta puolimatka mukavasti vasta klo 11:00. Ennen starttia sai viedä pyörän ja muut tavarat vaihtoalueelle. Eli pyöräily- ja juoksukamppeet.

finntriathlontahko201705
Vaihtoalueelle menijöitä.
finntriathlontahko201701
Pyöriä valmiina telineissänsä.

Ilma oli suht ookoo aamulla. Just riittävän lämmin eikä sadellut vaikka sateista päivää luvattiinkin.

finntriathlontahko201703
Märkäpuku päälle.

No, sitten kun päästiin rantaan ja härre alkoi tehdä alkuverraa uimalla alkoikin sataa ihan kuten ennuste oli sanonut.

finntriathlontahko201704
Kisailijoita ja kannustajia rannassa.

Härren taktiikka uintiin oli lähteä selkeästi rennompaa läpsyttelyä kuin yleensä kisavauhti ja katsoa onko aika juurikaan huonompi. Rennompi uinti omaan hyvään aikaan oli hänen tavoitteensa.

Koko kisan taktiikka hänellä oli se, että mennään ja katsotaan miltä tuntuu ja onko palauduttu juhannuksen Täyden matkan kisasta. Mitään paineita ei ollut sillä kauden pääkisa Puolassa juhannuksena oli jo käyty.

finntriathlontahko201710
Pari kertaa järveen tekemään alkuverraa.
finntriathlontahko201702
Vesi oli ihan ookoo lämpöistä, sanoi härre.

Sitten olikin jo startin aika, klo 11:00 miehet lähetettiin matkaan ja jäin hetkeksi katselemaan ennen kuin lähdin kohti uinnin maalia odottelemaan härreä.

finntriathlontahko201707
Aina kaunista.
finntriathlontahko201708
Kannustajia oli rannalla sekä ylempänä ravintolan parvekkeella.
finntriathlontahko201706
Ukkoja alkoi tulla rantaan.

Hetken aikaa odottelin härreä uinnista, sain siinä katsella nopeimmat uimarit ja oli hieno katsoa kahta ensimmäistä kuinka erilaiset uintityylit heillä oli. Ensimmäinen joka tulirantaan ei nostanut kättä palautusvaiheessa paljoa veden pinnan yläpuolelle kun taas toinen nosti huomattavasti enemmän. Ensimmäisen uimarin käden palautus pisti kyllä silmään, kuinka vähäeleinen ja matala se oli.

finntriathlontahko201714
Härre. Heti ilmeisesti katsomassa pajlonko meni aikaa.

Uinti 1900 m 38 min 46 sek. Uinti ookoo ja rento läpsyttely ei juurikaan hidastanut menoa. Minuutin ehkä.

finntriathlontahko201713
Seuraavaksi vaihtoalueelle reipasta vauhtia ja kypärä sekä pyöräilykengät ylle.

Ensin kypärä ja muut vermeet vaihtoalueelta pussukasta päälle ja sitten juoksujalkaa oman pyörän luokse. Tässä vaiheessa pitää olla ajatus mukana sillä muuten oma pyörä hukkuu tuonne muiden pyörien sekaan ja huonossa lykyssä sitä pitää hakea ja hakea ennen kuin löytyy.

Tässä vaiheessa huutelin härrelle kannustuksia ja hän näytti löytävän pyöränsä ihann hyvin ja lähti sitä taluttamaan (satulasta kiinni pitäen) viivalle josta sai nousta pyörän päälle. Hyvältä näytti meno.

finntriathlontahko201712
Oman pyörän luokse ja menoksi.
finntriathlontahko201722
Kiva keli. Sataa, ei sada ja niin edelleen.

Minä menin huoneeseen hakemaan maastopyörää joka mulla oli mukana ja lähdin polkemaan paikalle jossa näkisin pyöräilijöitä. Sopivaan kohtaan reitin varteen ja siihen jämähdin odottamaan koska näkisin härren. Huutelin kannustuksia tutuille ja tuntemattomille.

finntriathlontahko201711
Olin maaastopyörällä liikenteessä.

Alkoi sataa. Alkoi sataa ihan hirviömäisesti ja joka ikinen kilpailija kastui läpimäräksi. Onneksi ei ollut mitenkään kylmä sillä sade ja kylmä saisi ihmisen kyllä kangistumaan aika lailla.

Sieltähän se härre jo tulikin hyvällä meiningillä peukkua näyttäen.

finntriathlontahko201720
Härre.
finntriathlontahko201715
Vesisade jatkui ja jatkui.

Oli kiva katsella pyöräilijöitä ja heidän tyylejään. Aina katselen minkälaisilla kuteilla kukin on liikenteessä. =)

Itse kastuin aivan litimäräksi ja kun olin nähnyt härren pari kertaa niin lähdin polkemaan takaisin hotellia kohti, nälkäkin jo oli.

finntriathlontahko201716
Härre taas.

Härrellä oli energiageeliä ja vettä joita otti molempia säännöllisesti.

finntriathlontahko201717
Näyttää melkein räntäsateelta, mutta ei sentään, isoja pisaroita vain ja tiheesti.
finntriathlontahko201719
Pyöräilystä saapuvia.

Kävin syömässä ja palasin vaihtoalueelle joka oli ihan meidän hotellin nenän edessä. Sade oli loppunut ja ilma ihan selkeä, kivaa.

Pari tuttua tuli pyörästä ennen kuin härre sieltä tupsahti ja huusin kannustuksia ja väliaikatietoa montako minuuttia nämä pari tuttua ovat häntä edellä.

finntriathlontahko201718
Härre punamustassaan.

Pyörä paikalleen ja juoksutossut jalkaan, sitten alkoikin Finntriathlon Tahko:n ehkä raskain osuus. Juoksu joka oli parina kierroksena ja jonkin verran mäkeä ja nousua. Ihan kuten pyörässäkin, mutta ainakin itse koin kun olen pari kertaa tässä kisassa ollut (puolikas ja täysi matka), että just juoksu on se raskain osuus.

Pyörä 90 km 2 h 47 min 20 sek.

finntriathlontahko201721
Sillalata ylämäkeen.

Lähdin katselemaan juoksijoita ja aluksi reitti tuntui katsojan näkökulmasta ihan hirmu sekavalta kun kisakeskuksessa juostiin joka suuntaan, aina välillä reitti meni muualle, mutta tuli monta kertaa siihen ytimeen ja se sai sekavan vaikutelman mun päässäni aikaiseksi. Hieno oli kuitenkin katsoa kun näki niin monta ja monessa kohtaa reitillä olevaa juoksijaa samasta paikasta, oikein katsojaystävällinen tapahtuma.

finntriathlontahko201723
Juoksija.

Härre vilahti muutaman kerran jossain näköpiirissäni niin, että ehdin huudella kannustuksia ja jotain väliaikatietoja. Meno näytti siltä, että kyllä vähän raskasta on, mutta juoksu oli kuitenkin sujuvaa.

finntriathlontahko201724
Ei enää paljon jäljellä.

Lopulta asettauduin maalialueelle ja fiilistelin maaliintulijoita, olisin itsekin halunnut olla tuolla kisaamassa, mutta pitkäkestoinen flunssani esti tämänkin kisan minulta.

finntriathlontahko201709
Härre, loppukiri. Hyvä!
finntriathlontahko201725
Maalissa!

Siinä se oli, härren kisa kisailijana ja minun kannustajana. Hienosti meni, tyytyväinen mies.

Juoksu 21,1 km 2 h 1 min.

Loppuaika 5 h 33 min 55 sek.
Näyttökuva 2017-08-18 kello 15.32.02.png

Tahkolla on hieno kisata ja ajatuksena onkin, että ensi vuonna härren kanssa osallistutaan Tahkolla täydelle matkalle, kerranhan ollaan siellä jo oltu täydellä.

Tällä puolimatkalla oli ensikertalaisia mukana kuten aina kisoissa on. Triathlon nimittäin sopii kaikille ja on oikein hyvä monipuolinen harrastus oli sitten kovempia tavoitteita tai ei.

Mulla alkaa marraskuussa Triathlonryhmä täällä Pirkanmaalla. Ryhmän tavoitteena on osallistua kesällä 2018 Kangasala Triathloniin itselle sopivalle matkalle. Siellä on matkoja matalan kynnyksen Kokeile Triathlonista Superiin.

Lue lisää blogitekstistäni.

triathlonkoulu01_pysty.jpg

PUHTI valmennus Facebookissa.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Mainokset

Maisema Triathlon 30.7.2017, härren kisaraportti

Meikäläinen on vieläkin sairas joten en päässyt osallistumaan eilen olleeseen Maisema Triathloniin Hämeenkyrön kauniisiin maisemiin. Härre kyllä pääsi ja olinkin kannustamassa häntä.

”Maisema-Triathlon Hämeenkyrön Laitilassa su 30.7.2017 klo 11.00. Kolmatta kertaa järjestettävä Maisema-Triathlon on jokamies ja -naisluokan triathlontapahtuma. Matalan kynnyksen tapahtuma yhdistää sekä lajin uudet kokeilijat että konkarit nauttimaan upeista Hämeenkyrön kulttuurimaisemista heinäkuun viimeisenä sunnuntaina. ”

Matkat Maisema Triathlonissa olivat uinti 300 m, pyörä 15 km, juoksu 4,7 km eli lyhyt rykäisy osallistujille tiedossa.

maisematriathlon2017_05
Vaihtoalue ja kisaan valmistautuvat kilpailijat.

Ajeltiin aamulla ysin jälkeen hakemaan seurkaveria mukaan kannustamaan ja siitä jatkettiin autolla härren triathlonkamppeet mukana Hämeenkyröön Maisema Triathlonin kisakeskukseen. Ihan ensimmiäsenä härre kävi kisaan osallistuvan seurakaverin kanssa tekemässä pyörällä hyvän mittaisen alkulämmön, 20–30 min suunnilleen jonka jälkeen hän vasta haki vuoronumeronsa ja laittoi vaihtopaikan valmiiksi.

Eli pyörä telineeseen kiinni, kypärä hyvin hollille kuten myös numerolappu, pyöräily- ja juoksukengät.

Oli heti alusta alkaen mukava olla seuraamassa kisailijoitten valmistautumista ja hienoa tässä Maisema Triathlonissa on just se mitä kisajärjestäjäkin ilmoittaa, että tapahtuma on matalan kynnyksen tapahtuma joten ei tarvitse jännittää osallistumista ja osallistua voi jos yhtään haluttaa. Paljon olikin porukkaa ilman märkäpukua ja ihan tavallisilla pyörillä. Se tässä lajissa ja näissä tapahtumissa on just hienoa, että voit olla maailmanmestari tai vasta lajin pariin halajava ja silti samaan tapahtumaan mahtuu molemmat, aivan upeeta kerrassaan.

maisematriathlon2017_03
Härren ”Spessu” kamppeineen vaihtoalueella valmiina.

Kisahan alkoi tietekin uinnilla ja tasan kello 11:00. Osallistujia oli mielestäni yli 60 joka on hyvin ja tuo määrä saa jo ihan hyvän kuhinan aikaiseksi. Härren taktiikka oli lähteä uimaan porukan oikeasta reunasta kärkijoukon takaa hätiköimättä. Uinti tosiaan oli lyhyt joten se oli ohi minuuteissa. Härren uinti sujui omalla varmalla tyylillä ja kuulemma tuntui hyvältä. Ei mitään tapahtunut =D sanoi hän kun yritin kysellä miten se meni.

maisematriathlon2017_09
Joku, joku ja härre.

Uinti rantautui eri paikkaan kuin mistä startti oli ja rantaan oli asetettu matot jota pitkin tulla vedestä pois, helppo juosta kun ei kivet tartu jalkapohjiin. Härre suuntasi suoraan omalle paikalleen vaihtoalueella ja pyörän kimppuun. Märkäpuku pois, kypärä ja silmälasit päähän, sukat ja pyräilykengät jalkaan. Niin ja tietenkin numerolappuvyö kuminauhoineen vyötärölle ja pyörä satulasta kuljetukseen ja mahdollisimman nopeasti juosten mäki ylös jonka jälkeen sai nousta pyörän päälle. Ja mua jännitti kun siinä kuvasin ja kannustin ja yritin seurata kisaa.

Härren uintiaika 7 min 4 sek.

Härren vaihtoaika uinti-pyörä 1 min 47 sek.

maisematriathlon2017_06
Sieltä härre tulloo.
maisematriathlon2017_04
Kohta saa nousta pyörän päälle ja polkaista menemään.

Pyöräreitti siis 15 km. Tämä kilpailu oli peesivapaa joten sai ajaa lähellä edellä ajavan takarengasta ja härre pyöräilikin vaihtovedoilla toisen kanssa koko 15 km:n matkan. Silloin kun saa peesata niin toki siitä pitää ottaa hyöty irti, mutta peesikieltokisassa pitää muistaa pitää se 10 m:n peesiväli edellä ajavaan.

maisematriathlon2017_01
Härre sillalla, hauska kuva. Takana hiostaa seuran nainen.

Pyöräreitti oli haastava eikä mikään erityisen nopea, mutta keskinopeus oli silti varsin kohdallaan, 34,1 km / h. Näin kommentoi itte härre.

Härre otti yhden energiageelin ennen uintia ja piti ottaa toinen pyöräreitillä, mutta hän ei löytänyt geeliä pyörän kotelosta vaikka oli yrittänyt etsiä. Kisan jälkeen katsottuna geeli kyllä oli siellä missä sen pitikin. No, se jäi nyt ottamatta ja geelin energia saamatta, mutta eipä tuntunut paljon häiritsevän. Vettä joi pyöräilyn aikana.

Kannustajia oli ihan hienon paljon ainakin kisakeskuksessa ja sen välittömässä läheisyydessä. Siinä mekin pysyttiin milloin milläkin porukalla. Tuttuja oli paljon ja pääsin turisemaan yhden jos toisenkin kanssa.

Pian se pyörä oli ohi ja taas se härre sieltä tuli kohti vaihtoaluetta. Kannustin valtavalla huudolla ja messulla, että hyvä härre, tsemppiä! =D En tiedä auttoiko vai ei, mutta yritystä mulla kuitenkin oli.

maisematriathlon2017_07
Huh, enää juoksu ja sitten kisa on ohi.

Pyörä paikalleen, juoksutossut jalkaan ja heti aikamoiseen ylämäkeen ensimmäiset juoksuaskeleet. Juoksu tuntui heti alusta asti hyvältä, askel ei painanut pyörän jälkeen vaikka voimia pyöräily varmasti vei.

Härren pyöräaika 25 min 51 sek.

Härren vaihtoaika pyörä-juoksu 1 min 25 sek.

Juoksureiti oli siis 4,7 km ja hieno reitti hiekkatietä. Kanssakilpailijat olivat hyvin näkyvillä koko reitin ajan, pitkiä pätkiä näki eteenpäin. Itse menin juoksun aikana takaisin alas kisakeskukseen ja aloin kytätä milloin härre näkyy ylhäällä sillalla. Näkyihän hän lopulta ja huusin kannustusta, että hyvä härre ota loppukiri, aina pystyy vähän puristamaan, se kannattaa, ei ole enää pitkä matka maaliin.

maisematriathlon2017_02
Härre sillalla.

Ja sieltä hän tuli maaliin kovaa, rasittuneena, mutta kuitenkin hyvissä voimissa.

Härren juoksuaika 20 min 53 sek.

maisematriathlon2017_08
Härreä haastateltiin. Härre numero 24.

Härren loppuaika vaihtoineen päivineen tasan 57 minuuttia, hienosti vedetty!

Tulokset.

Kisaa oli todella kiva olla katsomassa ja kannustamassa, vaikka tietenkin olisin halunnut olla itsekin numerolappu rinnuksissa kuten olin suunnitellut ja ehtinyt jo ilmoittautuakin.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Challenge Poznan 25.6.2017 kisaraportti

Täyden matkan triathlon, Challenge Poznan, Puola. 12 h 29 min
uinti 3800 m, pyörä 180 km, juoksu 42,2 km

Minä, härre ja härren mama tällä reissulla siis kolmistaan. Pari viikkoa autolla Via Baltican kautta Puolaan ja sieltä Saksan ja Tanskan ym. kautta takaisin Suomeen.

chaqllenge_poznan2017_02
Me reissussa.

Saavuttiin juhannusviikon torstaina Puolan Poznaniin hotelliin ja siellä meillä oli varattu kolme yötä. Puolaan tultiin pitkät ja rasittavat muutamat laiva- ja automatkapäivät reittiä Pirkkala-Helsinki-Viron Tallina-Viron Pärnü-Latvia-Liettuan Kaunas-Puola Poznan. Oli suht hyvä tie, mutta ruuhkia milloin likennevalojen milloin tietyön takia, välillä enemmän ja välillä vielä vähän enemmän. No mutta Puolaan paikan päälle pääsimme kuitenkin suunnitellusti Torstaina. Sunnuntaina olisi kisapäivä.

chaqllenge_poznan2017_05.jpg
Näkymä Poznanin hotellin ikkunasta.

Meillä oli matkassa mukana ihan uusi tilava matkajääkaappi jonne varsinkin minä vegaanisen ruuan ystävänä sain jemmattua hyvin omia syötäviä ihan kotisuomesta asti. Varmistin sillä, että saan proteiinintarpeeni tyydytettyä jos matkalla ei olisi saatavilla sopivaa ruokaa. Mukana mulla oli ainakin Oatlyn proteiinijuomia, Yosa-sport -kauravälipaloja, hummusta leivän päälle, kauramaitoa kahviin. Oli meillä siellä jääkaapissa paljon evästä jokaiselle meille kolmelle. Tällä reissulla olin varautunut, että jos on aivan pakko syön sitten munat ja maidot, ainakin mieluummin kuin nälkäkuoleman partaalle itseni päästäisin. No, ei tarvinnut syödä eläintuotteita vaan pärjäsin jopa ehkä loistavasti vegaanisella sapuskalla. Kyllä siellä aina jotain kaupoista löytyi ja ravintolat valittiin huolella etukäteen ja loppujen lopuksi söin parhaimmat ravintolaruokani tuolla reissulla.

chaqllenge_poznan2017_04
Välipalan aika.

Kyllä se sunnuntaiaamukin koitti lopulta vaikka jokaisena päivänä ennen sunnuntaita ehdin jossain vaoihessa ajatella, että onneksi sunnuntai ei ole vielä, onneksi on pari päivää aikaa, onneksi on vielä kokonainen päivä aikaa. =) No, lopulta ei ollut enää aikaa kun muutama hassu tunti kisan starttiin joka oli sunnuntaina 25.6.2017  klo 7:00. Apua ja ei apua. Jännitti selkeästi vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena jolloin olen täyden matkan triathlonkisaan osallistunut. Ensin Tahkolla ja viime vuonna Lahdessa. Nyt sitten ulkomailla ihmeellisen ja käsittämättömältä kuulostavan kielen kotimaassa Puolassa. 

chaqllenge_poznan2017_03
Hotellissa hömpöttämässä.

Aamulla herättiin klo 4:50, ihan pirteänä sillä oltiin menty aikaisin nukkumaan ja minä herään tuohon aikaan aina pirteänä sillä se on niin lähellä sitä kellonaikaa mitä useina aamuina herään kotona kun töihin lähden. Useina työpäivinä kello soittaa minulle nimittäin 4:50. 

Oli ihana herätä lämpimään kesän aamuun. Suomessa kun aiempina vuosina on täyden matkan kisaan herätty niin on joo ollut kesä, mutta aamut eivät välttämättä niin lämpimiä. 

Aamupalaksi vetäisin kaurahiutaleita mantelimaidolla ja kupillisen pikakahvia. Lasillisen vettä. Muu ei maistunut ja tuo oli aivan hyvä kisapäivän aamupala. Suunnitelmissa oli kyllä syödä aamupalalla myös banaani ja Oatlyn proteiinijuoma, mutta ne jotenkin jäivät kun ei maistunut ja ajatus pyöri jo tulevan päivän pitkässä koitoksessa. 

chaqllenge_poznan2017_01
Kisapäivän vaatetukseni.

Kisavaatteet päälle eli lähinnä triathlonpuku, niin ja ajanottochippi nilkkaan joka olisi siinä koko kisan ajan. Siihen päälle vielä ”siirtymävaatteet” eli sortsit ja huppari jotka olisivat sitten myös kisapaikalla kisan jälkeen mua odottamassa. Juoksu- ja pyöräilykamppeet vietiin jo edellisenä päivänä vaihtoalueelle. Vaihtoalue on alue jonne uinnin jälkeen tullaan (mieluiten mahdollisimman nopeasti juosten) ja siitä lähdetään pyöräilemään ja siihen myös palaudutaan pyöräreitiltä ja lähdetään juokseaan. Juoksun jälkeen vaihtoalueelle ei enää tulla vaan juoksusta mennään suoraan maaliin.

chaqllenge_poznan2017_06.jpg
Vaihtoalue valmiiksi edellisenä päivänä.
chaqllenge_poznan2017_10.jpg
Härren kamppeet.

Hyvissä ajoin lähdettiin ajelemaan kisapaikalle, tarkoitus oli olla siellä viimeistään kello 6:00 (kisan startti klo 7:00) ja otiinkin. Hotellista oli muutama hassu kilometri kisapaikalle.

Käytiin heti ensimmäisenä vaihtopaikalla katsomassa, että pyörä oli kunnossa ja että ilmaa renkaissa oli riittävän monta baria ja sitä lisättiin mikäli oli tarvis. Laitoin vielä viime töikseni pyöräilkypärän, pyöräilykengät, sukat, ajolasit, juoksutossut, geelit, juoksulippiksen kaikki hyvään järjestykseen pyöräni vieressä olevaan laatikkoon. Sellaiseen järjestykseen, että kun uinnin jälkeen lähden pyöräilemään niin siinä on helposti otettavissa kypärä ja pyöräilykengät, ajolasit ja pyöräilyyn tarkoitetut loput geelit jotka eivät mahtuneet järkevästi pyöräni tarvikekoteloon. Niin ja oli mulla muutama syötävä patukkakin, tarkalleen 3 kpl jotka aioin pyöräilyyn mukaan ottaa. Patukat sisälsivät taatelia, banaania, pähkinöitä, ananasta ym. sellaista.

chaqllenge_poznan2017_08
Ylimääräiset kamppeet jätettiin säilytykseen kisan ajaksi.

Vaihtoalueella oli suomalaista triathlontuttua, Arja ja arjan mies. Arja pitää Triathlonvaimo-blogia. Juteltiin vähän ja vaihtoalueelta siirryttiin pikaisesti lähemmäs järveä ja vessakäynnin jälkeen olikin jo aika alkaa pukea märkäpukua päälle. Samalla tuli juteltua ja saatua tsemppiä ja varmuutta suomalaisilta kun siinä yhdessä pyörittiin ja palloiltiin Arjan ja Arjan miehen kanssa. Yksi uusi suomalainen triathlontuttavuuskin saatiin. Hän oli meidät kekannut edellisenä päivänä vaihtoalueella kun olin varmaan jotain kailottanut ja tuli juttelemaan. Myös nyt starttiaamuna tuli toivottamaan tsempit ja mekin tietenkin takaisin. Hän oli ensimmäisellä täyden matkan triathlonillansa.

chaqllenge_poznan2017_07
Märkäpuvun pukemista.

Kisalakit oli täyden matkan kisalaisilla valkoiset sinisin tekstein. Ihan hienot ja katu-uskottavat eli joo, voin käyttää uintitreeneissä jatkossakin. No, uimalakkeja tulee kisoista ihan yllin kyllin ja olenkin jo muutamaan otteeseen tässä vuosien mittaan perannut uimalakkivarastoani isolla kädellä.

No, kello se eteni ja läheni seiskaa. Energiageeli ennen kisaa, se kannattaa kyllä ottaa siinä vähän ennen starttia. Otin sellaisen ja härrekin, vettä ei ollut mukana, mutta saatiin hörpyt härren mamalta joka oli tullut katsomaan kisaa koko päiväksi paikan päälle. Vähän myöhässä startti oli joten saatiin ekstraminuutteja kisajännitykseen. Kisajännitystä mulla ei kyllä nyt kovin hirveesti ollut, luulin että olisi ollut enemmän mutta onneksi ei. Nyt tuntui koko ajan hyvältä ja mua auttaa jännitykseni kanssa tietenkin se, että pari täyttä matkaa on jo takana niin tiedän, että se kyllä menee maliin saakka mikäli mitään kommervenkkejä tai onnettomuuksia ei satu.

chaqllenge_poznan2017_09
Valmiina hommaan.

Keli oli aamulla täysin tyyni ja näytti mukavalta. Vesi oli sopivan lämpöistä, sellaista, että vilu ei pääsisi tulemaan ranteisiin tai jalkohin nilkoista alas päin. Vähänkin liian viileässä vedessä mulla ihan kohmettuu käpälät ja se hankaloittaa olotilaa ihan huolella, nyt ei ollut sitä pelkoa.

Lopulta pienten viivästysten jälkeen päästiin asettautumaan laiturille josta piti uida jonkin matkaa starttiviivalle.

chaqllenge_poznan2017_12
Laiturin kautta uimalla starttiviivalle.

Sinen vaan kaikki valkolakkiset kumipukuiset ihmiset. Täydellä matkalla osallistujia oli muistaakseni jotain 250 ja naisia näkyi hyvin hyvin vähän. En ollut ollenkaan etukäteen katsonut montako naista montako miestä tai edes sitä montako naista mun sarjassa on, sarjani siis naiset 40–49 v.

chaqllenge_poznan2017_11
Sinne vaan veteen, lähtölaukaus pamahtaisi jo kohta huhheijjaa sentään.

Ennen uintia kuivalla maalla lämmittelin vähän pyörittelemällä käsiä ja tekemällä selkärangan kiertoja, mutta vedessä en käynyt uimassa. Matka laiturilta starttiviivalle sai olla riittävä lämmittelyuinti nyt tälle täyden matkan triathlonille.

chaqllenge_poznan2017_13
Kaikki uidaan pikku matka starttiin josta kisa alkaa.

UINTI 3800 m

Uinti uitiin Malta-järvessä joka on tekojärvi ja ilmeisesti nimenomaan soutuhommeleita varten tehty. Soutajille. No, nyt sinne oli pystytetty triathlonisteille merkkipoijut jotta osaavat uida reittinsä ja soutajia ei tietenkään ollut paikan päällä ainuttakaan.

trasaplywacka11299226-01-1024x315
Uintireitti.

Pum! Aika iso pum! kuului ja sitten vaan kauhomaan. Lähdin uimaan ison porukan vasemmasta reunasta, sillain, että kaikki muut olivat oikealla puolellani sillä halusin mahdollisimman rauhallisen oman uinnin enkä sitä sellaista pesukonemyllyä jossa joka suunnassa on uimari. Mua ei varsinaisesti haitta jos joku ui lähellä, mutta kyllä se jollain tapaa häiritsee joten olen hyväksi havainnut lähteä kisoissa paikasta, missä toisella puolellani ei välttämättä ui ketään. Tai sitten jos ui niin vain muutama hassu nassu.

Uinti meni sitä samaa mun omaa tasaista rennon letkeää pitkän matkan vauhtia jossa ei turhaan hötkyillä. Läpsyttelyä vaan poijulta poijulle, eteenpäin suunnistamista ja sen poijun odottamista jonka kohdalta kääntyisin oikealle. Henkisesti meni aika sujuvasti koko uinti ja missään vaiheessa ei ehtinyt tulla sellaista fiilistä, että voisiko tämä nyt jo loppua, että nyt saisi kyllä riittää.

Uin katselematta muiden uinteja ja välittämättä siitä missä muut menevät. Ohittelin joitain uimareita ja minua ohiteltiin. Mitään suurta osumaa kuten nyrkkiä kalloon tai potkua kylkiluihin en saanut, jotain ihan pientä läheltä uimista vain.

Lopulta uinnin maalissa oleva Red Bull -portti näkyi ja sitten jo olinkin siinä käsi ojossa kisan henkilökuntaa kohti, etä nostakaa minutkin pystyyn. Rantautumisessa oli liuska jossa henkilökunta oli auttamassa uimareita nousemaan pystyyn jotta pääsisivät hyvin jatkamaan matkaa vaihtoalueelle.

chaqllenge_poznan2017_14
Sieltä meitä valkolakkisia tulee rantaan noin neljän kilometrin uinnin jälkeen.
chaqllenge_poznan2017_15
Härrekin. Hän oli muutaman minuutin ennen mua. Neljä minuuttia muistaakseni.

chaqllenge_poznan2017_16

Uinti aikaan 1 h 19 min 40 sek.

Olen tyytyväinen uintiini, se meni sitä mun oletettavissa olevaa vauhtia juu.

T1 eli vaihto uinti-pyörä
5 min 52 sek.

Juoksin uinnin jälkeen ylös vaihtoalueelle ja aloin hommiin. Märkäpuku kokonaan pois ja varustelaatikkoon tai ainakin sen välittömään läheisyyteen, kypärä ja ajolasit päähän, sukka jalkaan kenkä jalkaan, sukka jalkaan kenkä jalkaan, energiageelit ja patukat puvun taskuun, numerovyö numerolappuineen vyötärölle. Pyörä mukaan ja reipasta tahtia eteneminen jonkin matkaa ennen kuin sai nousta pyörän päälle.

chaqllenge_poznan2017_20
Kypärä päässä jo, kenkää koipeen.

Ylhäällä olevassa kisapäivän vaatetus -kuvassa on musta numerolappuvyö. Olin kuitenkin ostanut edellisenä päivänä kisa-alueelta samanlaisen mutta pinkin värisen ja antanut mustan härrelle jolla ei ollut ollenkaan numerolappuvyötä. Näissä vaihtoaluekuvissa näkyy uusi pinkki vyöni. Pyöräilyyn lähtiessä numerolappu kuuluu olla selän puolella ja pyörittelin vyön siten, että sinne selkään se lappu jäi.

chaqllenge_poznan2017_19
Pyörä mukaan ja menoksi.

PYÖRÄ 180 km

Pyöräreitti poljettiin nejästi. Suoraa hyvää baanaa mitä polkea. Loivaa nousua ja laskua eli helppoa edetä sen kun polkee vaan.

TRASAROWEROWAPOZNAN2017-01-1024x274
Pyöräreitti.

Kun pääsin pyörän päälle tuntui, että jaloissa ei ole mitään voimaa ja ehdin jo miettiä, että voi jos tämä on tällaista koko pyöräilyn ajan, tosi tukkoista meininkiä ja ajattelin, että siinä tapauksessa olisi helpotus jos rengas puhkeaisi. Kisani olisi nimittäin siinä jos se oikeasti puhkeaisi. Mulla on tuubirenkaat enkä halua jäädä vaihtelemaan ja sähläämään tuubirenkaan kanssa siinä tapauksessa jos se puhkeaisi. Niin olen sen päättänyt. No, ihan aikuisten oikeasti en olisi halunnut kumin puhkeavan vaikka jalat tuntuivat erikoisilta.

chaqllenge_poznan2017_22
Kannustusta oli paljon reitin varrella.

Ehkä kolmenkymmenen kilometrin jälkeen pyörä alkoi kulkea mukavasti ja huonot jalat olivat muisto vain.

Vaikka aamulla oli ollut täysin tyyntä jo pyöräilyn alussa oli ihan kiitettävä tuuli. Se oli välillä myötäinen, välillä vastainen, välillä sivu ja välillä viisto. Jossain vaiheessa en ollut ollenkaan kärryillä mistä suunnasta tuuli, katsoin vain vauhtia, että jaahas taitaa olla myötäinen kun mennään näin haipakkaa. Tai että nyt on kyllä täysi vastatuuli kun ei etene ollenkaan. Se oli raskasta sen tuulen kanssa kun joka kiepillä se voimistui ja voimistui ja vaikka myötätuulessa saa hyvän avun on isoon vastatuuleen raskastakin raskaampaa polkea ja yrittää pitää vauhtia yllä.

chaqllenge_poznan2017_21
Härre.

Pyöräilyn aikana otin säännöllisesti energiageelin ja aina sopivin väliajoin patukan, joita mulla oli siis kolme kappaletta. Geelejä meni ehkä noin kahdeksan, en ole aivan varma. Vettä päälle, urheilujuomaa en juonut ihan sen takia, että mulla on tullut joskus vatta tosi kipeäksi kun olen pitkässä kisassa juonut urheilujuomaa, vettä ja imaissut geelejä. Eli vedellä mentiin juomisen suhteen.

Ohittelin porukkaa ja minua ohiteltiin, aivan kuten uinnissa. Sen pistin kyllä merkille, että normaalia enemmän ohitin ihmisiä kuin yleensä pyöräilyssäni ja se on tietenkin positiivista.

Jossain vaiheessa reitille paukahti vaikka kuinka paljon lisää pyöräilijöitä kun puolimatkan kisaajat jotka olivat startanneet pari tuntia meidän jälkeen tulivat omalle 90 km:n pyöräilylleen. Silloin oli jopa ruuhkaa.

 

chaqllenge_poznan2017_23
Ihan hyvältä tuntui pyöräily.

Peesikieltokisa eli ei saa ajaa kymmentä metriä lähempänä edelläajavaa ja näin toimin. Joka kisassa mitä Suomessa järjestetään aina toitotetaan kisailijoiden puolesta jälkeenpäin kuinka paljon peesataan eli ajetaan vilungilla sääntöjen vastaisesti. Olen sitä omin silmin nähnyt ja jopa oman seuran porukkaa on ollut peesiporukoissa, se harmittaa kyllä.

Itse olen ottanut oikein asiakseni, että en todellakaan aio sillä tavalla hyötyä edellä ajavasta pyöräilijästä, en missään nimessä sääntöjen vastaisesti. Ohitan, jos itse menen lujempaa ja jos sitten en kuitenkaan pääse ohi niin jättäydyn suosiolla sen kymmenen metriä edellä ajavan taakse. Suurimman osan pyöräilijöitä ohi pääsin ketä lähdin ohittamaan, mutta oli siinä älyttömässä vastatuulessa pari sellaista kertaa, että totesin parempi jättäytyä.

Jos peesaa, siitä saa kyllä selkeän hyödyn ja silloin oma pyöräilyvauhti lopputuloksessa saattaa olla selkeästi kovempi kuin täysin omin jaloin ajettuna.

180 km pyörä meni mukavan sutjakkaasti. Mulle sopii tuollainen neljä kertaa ajettava reitti, voi joka kiepillä katsoa onko vauhti pysynyt hyvänä vai kenties hiipunut ja jos on hiipunut niin voi pyrkiä seuraavalla kierroksella nostamaan sen taas hyvään lukemaan.

Pyöräilyn aikana otin huoltopisteiltä vettä, heitin omat juomapullot satulani takaa menemään ja otin järjestäjän tarjoamaa täyttä vesipulloa aina kun edellinen tyhjeni.

Pyöräily aikaan 6 h 5 min 34 sek.

Olen tyytyväinen pyöräilyyni, sain pidettyä tasaisen tekemisen. Tuuli yltyi ja yltyi ja haittasi minkä haittasi, mutta tyytyväinen olen. Lujempaa en olisi varmasti päässyt.

T2 eli vaihto pyörä-juoksu
5 min 21 sek

Pyöräilyn loppuun saavuin hyvissä voimissa vaikka olin paahtanut ihan huolellisen kovaan vastatuuleen viimeisellä kierroksella. Henkilökunta puhalteli pilleihin kun oli aika nousta pyörän päältä pois ja ottaa pyörä talutukseen ja yrittää juosta mahdollisimman nopeasti vaihtoalueelle ja saada lenkkitossut jalkaan.

chaqllenge_poznan2017_25
Pyöräily pyöräilty ja vaihtoalueelle tuleminen.

Nousin pois pyörän päältä ja otin pyöräilykengät jaloistani pois sillä vain sukat jalassa olisi taatusti helpomi edetä pitkähkö matka vaihtoalueelle kuin yrittää juosta kivikovilla pyöräilykengillä.

chaqllenge_poznan2017_24
Härre oli päättänyt pyöräilynsä ennen mua.

Pyörä-juoksu vaihdossa nuttasin jotenkin ihan huolella. Juoksuaskeleet pyörän päältä vaihtoalueelle eivät meinanneet ottaa sujuakseen kun jalkapohjissa tuntui jotenkin ikäviltä. Sitten kun pääsin vaihtopaikalleni laitoin pyörän telineeseen, otin kypärän päästä ja vaihdoin pyöräilykengät lenkkitossuihin. Juoksulippis tottakai päähän. Olin edellisenä päivänä ostanut uuden juoksulippiksenkin. Buffin kojusta, ruotsalaisilta.

Otin vaihtoalueella vielä yhden energiageelin ja vettä päälle. Loput juoksuun tarkoitetut energiageelit laitoin puvun taskuun ja lähdin kohti porttia mistä pääsi juoksureitille.

 JUOKSU 42,2 km

Juoksu juostiin kahdeksana kierroksena. Kahdeksan kierrosta järven ympäri ja se olisi siinä se 42,2 km.

TRASABIEGOWAKROTKA-01-1024x315
Malta-järvi neljästi ympäri.

Juoksu pääsi alkamaan kun pääsin vaihtoalueelta pois ja puh, vastatuuli hyökkäsi aika äkkiä kimppuun. Se ei tuntunut yhtään kivalta ja ei ollut tarvinnut juosta kuin muutama hassu kilometri kun jotenki ehkä luovutin juoksun suhteen. Tai annoin itselleni luvan olla puristamatta sitä viimeistä puristusta ja jäin juoksemaan sitä vauhtia mikä helposti tuli. Se oli virhe joka harmitti jälkeen päin. Mutta tehty mikä tehty ja sillä vauhdilla mentiin.

chaqllenge_poznan2017_28
Huoltopiste.

Juomapisteitä oli kolme yhdellä kierroksella, tarjola oli vettä, urheilujuomaa, appelsiinia, banaania, namia.

Otin juoksun aikana energiageeliä noin 40 min välein ja aina vettä päälle. Välillä käteeni tarttui tarjolla oleva appelsiinilohko ja kerran myös pala banaania.

chaqllenge_poznan2017_31
Juotavaa juoksijoille.

Koko matkan ajan juoksu tuntui sujuvan sitä omaa tasaista varmaa tahtia. Kerran jouduin käymään muovikopperovessassa pissalla ja se oli kyllä inhottava kokemus. Hikinen ja päälle kaadetusta vedestä ihan märkä kisapuku piti riisua ja sitten pukea takaisin ja se sen hikisen puvun takaisin pukeminen ei ollut kyllä kovin mukavaa. Mutta pakkohan se oli tehdä sillä juoksua oli vielä ihan huolella jäljelllä. =)

chaqllenge_poznan2017_30
Tuulee.

Jos mahdollista tuuli yltyi vieläkin vaikka se oli yltynyt koko pyöräilyn ajan. Toiseksi viimeisellä juoksukierroksellani tuuli niin kovaa, että järjestäjien pystyttämät metalliset aidat kaatuivat juoksijoiden tielle. Siellä oli kannustajat niitä nostelemassa. Kaiken lisäksi ilma kylmeni niin paljon, että tuli oikeasti kylmä ja alkoi sataa. Ihan  hurjasti alkoi sataa ja luulin, että kohta tulee rakeita. Joku puolalainen triathlonisti siinä juostessamme kommentoikin, että kohta tulee varmaan lunta. Sanoin jotain, että ei senkään niin väliä, olen Suomesta ja tottunut lumisateeseen.

chaqllenge_poznan2017_29
Vettä! Otatteko vettä?

Ilma onneksi lämpeni takaisin sen ihmeellisen kylmän aallon jälkeen ja loppumatka oli ihan hyvä juosta vaikka tosissani ehdin pelästymään, että pitääkö tässä vielä jäätyä ennen maaliin tuloa.

chaqllenge_poznan2017_27
Juoksijoita.

Jossain vaiheessa härre juoksi takaani ohi ja olin helpottunut kun näin hänet. Olin ehtinyt jo miettiä että onkohan sattunut jotain kun ei olla juoksun aikana ollenkaan nähty vaikka olen juossut jo kuusi kierrosta. Ajattelin, että toivottavasti näen härren maman seuraavalla kierroksella niin voin kysyä, että onko härreä näkynyt ja onko hän kunnossa. Ehdin jossain vaihessa olla jo varma, että jotain on sattunut. No, ei ollut sattunut kuin kakkahätä ja sen takia vasta just ennen seitsemännen kierrokseni alkamista hän juoksi minun ohi ja oli jo menossa maaliin. Minä kerroin härrelle, että mulla on vielä kaksi kierrosta juostavana ja sitten olen meelissa.

chaqllenge_poznan2017_26
Härre kierroksellansa.

Mitään kremppaa ei juoksun aikana tullut, se vaan meni sitä omaa tahtiansa. Ei tullut henkisiä seiniä vastaan ei mitään, tasapaksu suoritus niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Niin ne kaksi viimeistä kierrosta vaan meni nekin. Koko juoksun ajan oli valtavasti kannustusta ja kukin kannusti tyylillään. Lapset soittivat torvea ja aikuiset taputtivat ja huusivat Bravo! Barvo! ja vaikka mitä. Naiset olivat iloisia nähdessään naisen ja kannustivat erityisesti. Ihan kuten sanoin, naiskisailijoita tällä täydellä matkalla oli aika vähän ja siksi naisia todella kannustettiin. Se oli kivaa vaikka välillä kannustus yltyi turhan kovaääniseksi.

192.168.0.101_01_20170625183256313_TIMING
Härre maaliviivalla! Hyvä härre.

Härre ehti käydä suihkussa ja syömässä ennen kuin minä saavuin maaliin ja oli mamansa kanssa minua odottamassa kun juoksin maaliviivalle. Siinä sitten se juoksu ja vuoden 2017 täyden matkan kisa Puolassa.

192.168.0.101_01_20170625194842459_TIMING
Maalissa hei! Jee!
192.168.0.101_01_20170625194844459_TIMING
Mitä? Mikä maa mikä valuutta?

Juoksu meni aikaan 4 h 54 min 34 sek.

Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että vaikka täyden matkan kisa on aina voitto kun sen maaliin pääsee niin silti en ole tyytyväinen tähän juoksuuni. Löllöilin jotenkin. Ajattelin, että olisin juossut 20–30 min nopeampaa kuin mitä nyt juoksin. Mutta ei, tämä tulos tällä kertaa, melkein viisi tuntia. Loppuaika kuitenkin viime vuoden kisaan parani ja se on hyvä asia se vaikka kisoja ei missään nimessä voikaan sillä tavalla vertailla kun reitit ja reittien raskaudet ovat kussakin kisassa eri.

Kisan jälkeen en jäänyt enää suihkuun vaan kerättiin kamppeemme ja lähdettiin hotellille jossa pääsin pesulle.

chaqllenge_poznan2017_18
Mun tulokset.
chaqllenge_poznan2017_17
Härren tulokset.

Hotellilla huomasin, että olin saanut Arjalta viestiä, että mut oli kutsuttu palkintojen jakoon. Hän kirjoitti, että jos mua ei näy niin voivat ottaa mun palkinnon mukaansa. Olin ihan ällikällä lyöty. Palkinto? Mulle? Monesko olin sarjassani? Ensimmäinen? Toinen? Kolmas? Härre sai lopulta surffailemalla selvitettyä, että olin oman sarjan toinen. No, en ollut enää lähelläkään palkintopallia kun oltiin jo hotellihuoneessa joten sovittiin, että haen palkintopussukkani toisesta hotellista seuraavana aamuna kun lähdemme ajamaan kohti Berliiniä.

chaqllenge_poznan2017_33
Härren ja minun mitalit, minun pokaali. Minä.

Mitäs nyssi? Nyt palaudutaan. No, ainakin kaksi täyttä viikkoa ilman minkäänlaista urheilua, ehkä jopa kolme ja sitten läheneekin Finntriathlon Tahkon puolimatka (uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 21,1km) johon aiomme härren kanssa ilmoittautua. Jos sattuu olemaan paikkaa myynnissä niin ilmoita, täällä on pari halukasta ostajaa jos hinta on sopiva. jaanaba@gmail.com

chaqllenge_poznan2017_32

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017. Ilmoittaudu mukaan.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Pirkan pyöräily 2017

Pirkan pyöräily 4 h 16 min
keskisyke 135, maksimi 153
134 km, 31,41 km / h

Treeniviikonlopun suunnitelmiini kuului lauantaina juostu puolimaraton (21,1 km) ja eilen sunnuntaina reippas perusvauhtinen Pirkan pyöräily 134 km.

Ilmoittauduimme härren kanssa Pirkan pyöräilyyn vasta ihan viime tipassa, lauantai-iltana. Tutkiskeltiin säätietoja ja jos ei sataisi koko aikaa kaatamalla niin sitten vaan ilmoittautumaan. Ja joo, lauantaina luvattiin pyöräilypäivälle eli sunnuntaille lämmintä keliä eikä juurikaan sadetta, ehkä pieniä saderipauksia jos sitäkään.

pirkan_pyoraily201702
Ennen lähtöä.

Mää pistin tietenkin päälleni uuden triathlonpuvun sillä omistan vain rumia tai rumia pyöräilytrikoita ja -paitoja. Siihen asiaan tarvii tehdä muutos ja jatkossa hankkia vain ja ainoastaan hyviä ja hienoja pyöräilykuteita. Ei hyviä ja ihan ookoo-näköisiä, se ei riitä, hianoja pitää olla. =) Toiselle erityisen hieno on toiselle ihan oksetuksen ruma, mutta omaa silmää pitää miellyttää se mitä päällensä pukee. No joo se siitä vaatetuksesta.

Meillä oli starttiaika noin 8:40 eli ihan suht aikaisin sunnuntaiaamuna. Lähdettiin kotoa kello kahdeksan ja oltiin ajoissa valmiina starttiviivalla.

pirkan_pyoraily201709
Härre odottaa lähtöä.

Ilma oli tosiaan jo aamusta sen verran leuto, että tarkeni oikein hyvin. Muistan jonkun Pirkan pyöräilyn vuosien takaa kun meinasin jäätyä ja aloin lämmetä vasta hyvän aikaa poljettuani. Nyt ei ollut sellaista vaan alusta asti hyvä olo.

pirkan_pyoraily201710
Kaikki pyöräinnokkaat ovat erittäin tervetulleita Pirkan pyöräilyyn.

Meillä oli pyöräilysuunnitelmana mennä sellaista hyvää pk-vauhtia eli peruskestävyyssykkeillä sen enempää repimättä. Härre edellä ja minä perässä, peesissä ihan lähellä. Peesissä ajamisesta saa hyötyä aika paljon, siinä tulee kuin imussa ja jotta pystyimme yhdessä ajamaan pk-sykkeillä tämän lenkin niin mun piti olla härren peesissä koko ajan. Muuten olisi käynyt liian raskaaksi minulle.

pirkan_pyoraily201703
Lähdön tunnelmia.

Myös jokaisella taukopaikalla haluttiin pysähtyä. Olen  sitä mieltä, että vaikka harrastaa ihan kunnolla ja haluaa parantaa omia suorituksiaan se voi silti olla hauskaa ja leppoisaakin, mukavaa. Ei missään nimessä kaikkiin mahdollisiin mittareihin tuijottelua vaan rentoa hyvää suunnitelmallista tekemistä. Eli siis sitäkin, että vaikka aikoo tehdä hyvän pitkän pyöräilyn voi vaikka pysähtyä jokaisella Pirkan pyöräilyn taukopaikalla menettämättä pyörätreenin hyvyyttä. Näin se mulla ja härrellä toimii hyvin. Sitä paitsi taukopaikat ovat osa Pirkan pyöräilyn nautintoa, mun mielestä niitten ohi ei kannata viilettää vaan nauttia siitäkin tunnelmasta.

pirkan_pyoraily201711
Taukopaikolla oli tarjolla rusinoita, juotavaa, energiapatukoita, suolakurkkua ym.

Ennen polkemaan lähtöä mietin mitenköhän jalat toimivat edellispäivän puolimaratonin jälkeen, ei ollut mitään käryä onko jalat vetelät vai vahvat. Aika pian kävi selväksi, että jalat  ovat tosi hyvän tuntuiset, oikein voimakkaat ja pyöräily tulee sujumaan hyvin.

pirkan_pyoraily201705

Alkumatkasta saatiin polkea 2,3 km pitkä Tampereen rantatunneli, olipa hienoa. Hyvin pysyin härren peesissä alusta asti. Peesissä ajaminen on tuonut varmuutta peesissä ajamiseen ja nykyään uskallan olla aika lähellä härren takarengasta kun joskus aiemmin olin vaikka kuinka kaukana koska mun piti aina nähdä tie edessäni. Nyt olen oppinut luottamaan härren menemiseen ja otan kaiken hyödyn peesissä ajamisesta olemalla mahdollisimman lähellä.

pirkan_pyoraily201707
Tauon paikka.

Pari kertaa saatiin peesaajia peräämme jotka sitten jäivät kekä taukopaikalla kekä jossakin muualla reissusta pois. Se on hankalaa jos perässä on tuntemattomia peesissä, mulla vuotaa nenä räkää ihan hirveästi pyöräillessä ja koko ajan pitäisi olla sitä töräyttelemässä pois, mutta sitten jos joku on peesissä ei vaan voi. Koska jos trööttäisin nenästäni nesteet ulos olisivat ne varmasti takana ajavan päällä hyh sentään. =)

 

pirkan_pyoraily201706
Mustikkasoppaa, kauraleipää ja suolakurkkua.

Kerrassaan hyvin kulki pyörä, mun pyörä oli muuten justiinsa huollossa ja siihen vaihdettiin jotain, öö ainakin kai eturatas, ja sen kyllä huomasi. Ajotuntuma jämäköityi ja kulkupeli tuntui kuin uudelta, sillä on nyt hyvä startata Puolassa täydellä matkalla juhannussunnuntaina.

Vettä meni suusta alas säännöllisesti ja taukopaikoilla pulloja sitten täyteltiin. Jokaisella taukopaikalla viimeistä lukuunottamatta oli jotain tuttuja ja muutamat sanat vaihdettiin monen kanssa.

pirkan_pyoraily201701
Aha.

Yllä olevan kuvan tekstin mukaisia kramppeja mulla ei ollut. Välillä tuntui oikea takareisi kireältä, mutta mitään muuta vaivaa ei pitkän pyöräilyn aikana ilmennyt. Edes takamus ei puutunut tai kaivannut satulasta ylösnousuka kuten usein pitkillä lenkeillä kaipaa.

Ja koska pysähdyttiin jokaisella taukopaikalla (niitä oli ehkä n. 25 km:n välein) pitkä pyörälenkki meni ehkä vieläkin nopeamman tuntuisesti. Koko ajan oli taukopaikka ihan tuloillaan ja sai hetken hengähtää.

pirkan_pyoraily201704
Jollain tauolla. Mulla on kuvia paljon taukopaikoista kun ajon aikana en sellaisia pystynyt ottamaan.

Alamäet poljettiin sopivalla teholla ja ylämäkiin ei nostettu tehoa mielettömästi vaan poljettiin kevyellä pyörityksellä.

pirkan_pyoraily201712
Juomasäiliön täyttö meneillään.

Pirkan pyöräily ei ole mikään kilpailu ja ajanottoa ei ole. Omasta kellosta pitää kattoa jos haluaa ja mehän haluttiin. Ajoaika oli ihan hyvä reipas 4 h 16 min. Tauot siihen päälle. Maalissa oltiin molemmat hyvillä mielin ja hyvissä voimissa.

pirkan_pyoraily201708
Valmis!

Se oli sellainen tehotreeniviikonloppu. Nyt sitten pari viikkoa vielä treeniä ennen Challenge Poznania joka on sunnuntaina 25.6. Treeni kevenee kisaa kohti.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Anun Maraton ja 50 mailia kisaraportti

Juoksu 1 h 51 min 54 sek
keskisyke 167, maksimi 183
21,23 km 5 min 16 sek / km

Tänään oli vuoden ensimmäinen puolimaratonpäivä. Ei ehkä viimeinen sillä suunnitelmissa on kyllä muitakin juoksutapahtumia vielä tälle vuodelle. Ilmoittauduttiin härren kanssa Nokialla juostavaan Anun Maraton ja 50 mailia juoksutapahtumaan jossa molemmat juostiin puolimaraton (21,1 km). Siellä oli monia muitakin matkoja joista pisin on jopa 50 mailia eli noin 80 km. Hurja matka tuo pisin, ultrajuoksijoiden matka.

Viimeiseen eli eiliseen iltaan asti piti jännittää pääseekö härre juoksemaan vai onko töissä. Ei ollut lauantaitöitä sittenkään ja hän pääsi ilmoittautumaansa juoksuun ja se kyllä teki mieleni iloiseksi, voidaan mennä paikan päälle yhdessä ja yhtä matkaa lähteä kotiin. Tai uimahalliin, mihin ikinä mentäisiinkään. Ja olisi joku kenen kanssa höpöttää maaliin tultua, että miten meni ja miksi ja menikö hienosti vai ei. Ja kaikkee muutakin juoksuun liittyvää, niin mielenkiintoisia juttuja. =)

anun_puolimaraton
Eilen kävin tekemässä lyhyen juoksun joka sisälsi 3 x 1 min puolimaratonvauhtia. Valmistelin tähän päivään.

No minä olen liikkunut tällä viikolla ihan normaaliin tapaan sen kummemmin valmistautumatta puolimaratonia varten. Tai no, oli mulla eilen valmistava lyhyt juoksu joka sisälsi sopivan vauhtisia spurtteja, mutta muuten olen liikkunut ihan normaalin treeniviikon (määräviikon) treenit sillä tämänpäiväinen puolimaraton toimi kovana treeninä muiden treenien joukossa kohti juhannussunnuntaita ja täyden matkan triathlonkisaa Puolan Poznanissa.

Taas kerran hieno lämmin päivä. Olen nyt näinä sateisina ja välillä kylminäkin päivinä ottanut asiakseni muistella, että kyllä niitä lämpöisiä päiviä on jo aika monta ollut. Ei ehkä ihan peräjälkeen, mutta aina säännöllisesti kylmien päivien välissä. Tänäkin vuonna kesän edetessä jo kuitenkin monta. Sitä vaan jotenkin haluaa paasata niistä huonoista keleistä joita on aina ja koko ajan, joka ikinen päivä ja erityisesti taas. Ikuisesti. Niinhän se ei kuitenkaan ole.

anun_puolimaraton01
Onko hyvä yhdistelmä? Väriyhdistelmä? On.

Noh, juoksuvaatteiksi valitsin eilen ostetun Niken pinkin tai paremminkin vaaleanpunaisen topin, Adidaksien tummansiniset vajaamittaiset juoksutrikot ja toiset Adidaksen juoksutossuistani.

Tärkeitä asioita on se mitä laittaa puolimaratonille päälle. Tänään sellaiset tekniset urheiluvaatteet jotka eivät kuumota vaan hengittävät tosi hyvin, sillain että ei oikeastaan juostessa kiinnitä mitään huomiota vaatteisiin. Semmoset minä tänään päälleni laitoin. Toki väriyhdistelmä pitää olla mieluinen kuten aina.

anun_puolimaraton02
Tapahtumapaikalla Nokian Edenin vieressä, haettiin numerolaput ennen juoksua.

No, mukavan värisessä väriyhdistelmässä =D mentiin ajoissa kisapaikalle ja haettiin numerolappumme. Minä olin numero 422 ja mulla ei ollut mitään tietoa montako muuta sarjassani N40 olisi. Eipä sillä mitään väliä sillä omaa juoksua sinne mentiin tekemään välittämättä muitten vauhdeista. Itse olin ajatellut, että lopputulos olisi hienoa jos olisi alle 1 h 55 min ja se oli hyvinkin mahdollinen. Näin ajattelin jo ennen juoksua.

anun_puolimaraton04
Minä Jaanaba, numero 422.

Ennen puolimaratonin starttia käytiin sellaisella vartin mittaisella lämmittelyhölkällä jotta saatiin keho lämpimäksi ja valmiiksi vastaanottamaan pitkän kovan juoksun. Taidettiin siinä lämmittelyssä tehdä yksi kolmen lyhtypylvään välin mittainen spurttikin. Sitten takaisin lähtöalueelle.

anun_puolimaraton03
Härre lämmittelee.

Ilma oli lämmin ja minä niin nautin siitä, tykkään erityisen paljon kun aurnko lämmittää mun peruspalelevan kehoni lämpimäksi ja lämpö oikein tunkeutuu sisuksiini. Juostessa lämmin ilma on hieno kun on sekin hienoa, että hikoilee oikein kunnolla kun aurinko paistaa ja paahtaa. Tiedä sitten paljonko se vaikuttaa kenenkin juoksuvauhteihin kun viileämmässä kelissä voi tietenkin oma ennätysjuoksu olla nopeampi kuin lämpimässä. Mutta mää en ajattele niin ja niin hirveästi niitä vauhteja ja erotuksia mitä milloinkin juoksu mahdollisesti on. Sillä mennään mitä on ja lause pätee niin kelien suhteen kuin muutenkin. Se otetaan vastaan mitä annetaan ja tätsit.

anun_puolimaraton09
Kello kuntoon ja starttiviivalle.

Mulla oli juoksuun kolme GU:n energiageeliä joista yhden otin ennen juoksua, vaniljan makuisen. Tämä GU:n vaniljainen geeli maistuu mun mielestä kyllä sata kertaa enemmän jollekin maitokahville kuin vaniljalle, se on hyvää. Hyvää vaihtelua mun aiemmin käyttämiini energiageeleihin, koostumuskin on paljon tatinamaisempaa ja menee oikein hyvin alas ja vettä aina päälle.

Kello tuli 11:20 ja silloin juoksemaan. Lähdin hyvällä fiiliksellä, sellaisella tunnustelevalla että mitähän tästä tulee ja mitenköhän juoksu menee. Heti alusta asti tuntui ihan hyvältä.

Sama kuin viimeksi numerolappu rinnassa juostessa (Raholan kymppi), seurasin koko ajan mitä kello sanoo juostuista kilometristä.  Sehän ilmoittaa jokaisen kilometrin jälkeen, että paljonko aikaa kului. Ensimmäinen kilsa oli aika nopea 4 min 41 sek, koko kisan nopein kilometrini.

anun_puolimaraton10
Energiageeli per nassu ennen starttia.

Juoksu eteni hyvää vauhtia kilometri toisensa jälkeen. Aika pian huomasin miten monimuotoinen reitti on, oli mäkeä, mutkaa, hiekkaa, asvalttia, varjoisaa, aurinkoista. Juomapisteitä oli tosi usein mikä oli hyvä ja varmaan tarpeenkin sillä juostiinhan reitillä samanaikaisesti maratonia (42,2 km) ja pitkää ultramatkaa (50 mailia).

Mulla ei ollut juoksussa mitään ongelmaa, otin kaiken vastaan mitä eteen tuli ja ylämäissä pidin sykkeeni siinä noin 170 lyönnissä per minuutti että en vetäisi övereitä ja juoksu hyytyisi siihen. Alamäessä sitten otin rennon alamäkijuoksuasennon ja yritin mennä laskevalla sykkeellä mahdollisimman lujaa. Olen tyytyväinen, että olen opetellut alamäkijuoksutekniikkaa, se helpottaa suuresti juoksukisoissa juoksemista.

anun_puolimaraton06
Vanilja, espresso, vanilja.

Kaksi urheilutissiliivissä olevaa energiageeliä otin juoksun aikana, jossain 35–40 minuutissa ensimmäisen joka oli maultaan espresso, nami nami. Toisen geelin otin jossain välissä, nyt en muista milloin, mutta kuitenkin sopivan tasaisesti molemmat geelit juoksun aikana ja aina ennen juomapistettä josta sain vettä suuhuni geelin päälle.

Vesipisteellä kaadoin osan vedestä päähän, niskaan tai rinnuksille viilentämään olotilaa.

anun_puolimaraton05
Loppukiri ja maalissa!

Koko ajan katsoin sykettä, jokaisen juostun kilometrin vauhtia ja meneillään olevaa vauhtia. Se mitä en kytännyt oli juostu kokonaisaika. Ensimmäisen kerran katsoin sitä vasta 11 km:n kohdalla jolloin jäljellä oli tasan 10 km. 11 km:n kohdalla aikani oli 56 min ja tiesin, että pääsen tavoitteeseeni eli alle 1 h 55 min jos mitään ihmeellistä ei satu. Oli jopa varaa löntystelyyn jos siltä olisi tuntunut. Ei kuitenkaan tuntunut vaan tuntui niin hyvältä, että jatkoin samaan malliin kuin siihenkin asti. Toisen kerran katsoin juostua kokonaisaikaa 16 km:n kohdalla jolloin jäljellä oli enää n. 5 km. Sitten en enää katsellutkaan vaan kiinnitin huomioni siihen, että syke pysyy siinä 168. Toi sykelukema on se, millä minä jaksan hyvällä mielellä pistää tossua toisen eteen. Juoksu kulkee tuolloin selkeästi epämukavuusalueella, mutta kuitenkin jaksan mennä ja se tuntuu vielä ihan hyvältä eikä miltään älyttömältä väkisin puurtamiselta.

anun_puolimaraton08
Huh, vähän paha olokin loppukirin jälkeen.

Niin se eteni kilometri kerrallaan ja jossain vaiheessa huomasin, että matkaa oli mennyt jo 18 km. Muutama hassu kilsa enää maaliin ja yritin pitää vauhdin yllä ja sainkin sen hyvin pidettyä. Jopa kiristettyä viimeisille kilometreille mikä on mulle aivan poikkeuksellista. Toki loppuosuus tästä reitistä oli hieman helpompi kuin sitä edeltävät mäennyppylät ja siten nopeampi juosta.

Viime hetken loppukirinkin otin tietenkin, mää otan sellaisen aina. Jostain se energia vaan siihen tulee ja  menin niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Maali! Olin maalissa ja alle 1 h 52 min, ei voisi olla tyytyväisempi minä. Pahan olon tuollainen loppukiri aina aiheuttaa ja hetken aikaa oli otettava iisisti ja kestettävä sitä oksettavaa olotilaa. Sitten helpotti.

Härre oli maalissa ottamasta musta kuvaa, hän oli tullut maaliin kymmenisen minuuttia ennen mua, aikansa oli 1 h 40 min 3 sek. Hän oli hyvin tyytyväinen ja oli sarjansa kakkonen. Minä meikäläinen olin oman sarjani ykkönen, aika hauskaa. Pääsin pönöttämään korkealle pallille ja vastaanottamaan palkinnon. Tästä on edelleen hieno jatkaa juoksu- ja triathlonkisoja. Niin no, tietenkin myös pyöräilyjä sillä huomenna aamusta starttaamme Pirkan pyöräilyn 134 km:n lenkille.

anun_puolimaraton07
Pönötys.
anun_puolimaraton11.jpg
Kilometriajat.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Raholan kymppi 21.5.2017

RAHOLAN KYMPPI 2017, KISARAPSKA

Juoksu 49 min 28 sek (eilen)
keskisyke 171, maksimi 184
10 km, 4 min 54 sek / km

Eilen. Nysse sitte oli, vuoden ensimmäinen kisapäivä numerolappu rinnuksissa.

Aamusta jo niin kaunis juoksupäivä, että olin tyytyväistäkin tyytyväisempi. Aurinko paistoi ja sopivan lämmin.

Hetken mietin missä vaatteissa lähtisin juoksemaan ja päädyin kukkakuvioisiin pitkiin trikoisiin ja mustaan hihattomaan toppiin. Jalkaan toiset Adidaksen juoksutossuistani, ne vaaleamman väriset.

raholankymppi2017_01
Päivän kisavaatteet.

Aamulla ennen kisapaikalle lähtöä todellakin mietin ja spekuloin omaa aikaani. Mulla ei ollut mitään hajua mitä vauhtia juoksu kulkisi. Tai no, jotain hajua, mutta ei sitä saisinko pidettyä kilometrivauhdin alle viidessä minuutissa mikä oli haaveeni. Jos nimittäin saisin pääsisin maaliin alle 50 minuutissa. En muista koska viimeksi olen kymmenen kilometrin kisa- tai testijuoksun juossut, varmaan pari-kolme vuotta sitten. Vitosen testijuoksuja mulla on ollut tänä vuonna pari kolme ja niistä ainakin kaksi olen onnistunut juoksemaan alle 25 minuuttiin joten siitä ajasta saatoin päätellä, että viidenkymmenen minuutin paikkeilla pyöritään Raholan kympin lopputuloksessa meikäläisen kohdalla.

Olin valmistautunut kisapäivään syömällä ja juomalla edellisenä päivänä normaalin hyvin, pieni irtokarkkilisä päivän ruokailuissani oli.

raholankymppi2017_02
Päivää ennen kisapäivää härkäpapupihviä, täysjyvämakaronia, salaattia.
raholankymppi2017_14
Automatkalla kotoa Pirkkalasta Tampereen Tesomalle harrastin itseni tsemppaamista.

Lähdettiin aamulla ennen ysiä ajamaan kisapaikalle, Tampereen Tesoman jäähallin pihaan. No meiltä on sinne lyhyt matka, jotain 15 min autolla varmaankin. Kisapaikalla tietenkin aurinko paistoi ja meininki oli ihan täysin juoksukisan oloista. Iloisella mielellä olin ja yllättävän rentona vaikka edelleen mietin ja mietin mun tulevaa kisajuoksuvauhtia.

raholankymppi2017_13
Kisapaikka.
raholankymppi2017_12
Tunnelma ❤

Ennen numerolapun rintaan laittamista käytiin vielä tekemässä pieni alkulämmittely. 15 minuuttia hölköteltiin, osittain kisareittiä osittain muualla. Mulla oli vielä tuossa vaiheessa juoksutakki päällä, mutta kisan juoksisin kyllä hihattomassa topissa.

raholankymppi2017_09
Alkuverra, oi mikä auringonpaiste.
raholankymppi2017_11
Härrekin alkuverraa.

Alkuverran jälkeen palattiin kisakeskukseen ja otettiin energiageeli ja vettä päälle, nopeat jännityspisut jäähallin toiletissa ja sitten laitettiinkin numerolappu rintaan.

Meillä oli molemmille mukana toinenkin energiageeli jonka olimme suunnitelleet ottavamme siinä puolessa välissä juoksua. 5 km:n kohdalla oli nimittäin huoltopiste jossa oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa. Ennen sitä olisi hyvä ottaa geeli sillä tarvittavan veden saisi huoltopisteeltä.

En halunnut kanniskella omia juomavesiä mukana vaan halusin hyödyntää järjestäjän tarjoamaa huoltopistettä ja juoda juotavani siinä.

raholankymppi2017_07
Rouva nummero 121. Sarja N40
raholankymppi2017_08
Herra nummero 122. Sarja M40. Ilmeestä päätellen näköjään vähän mietityttää häntäkin tuleva juoksu.

No, kello eteni hyvää vauhtia lähemmäs kymmentä jolloin startti olisi joten oli mentävä lähtöviivan taakse odottamaan lähtölaukausta. Porukkaa oli kivasti ja tiesin, että ei todellakan tarvitse yksin juosta.

18588907_10213373465118863_4159319895999731883_o
Startti. Kuva Päivi Linnero.

Voi rähmä, en muistanut ottaa puolivälin energiageeliä taskuun ja se vähän sapetti. Hetken vaan ehti sapettaa sillä ei sitä ehtinyt jäädä murehtimaan, oli pärjättävä ilman geeliä ja sillä sipuli. Lähtö tapahtuisi ihan parin-kolmen minuutin kuluttua.

18588875_10213373473999085_2351925426888090775_o
Ja antaa palaa! Kuva Päivi Linnero.

Lähtö! Annoin heti alusta asti mennä ihan reippaasti ja juoksu tuntui kulkevan jos ei nyt aivan lentäen niin ainakin lähelle sitä ja ensimmäiset kaksi kilometriä menivät siinä fiilistellessä ja molemmat reippaasti alle 5 min / km -vauhtia ja tossa vaiheessa ajattelin, että vaikka mitä tapahtuisi pääsen varmasti maaliin alle 50 min. Niin hyvältä tuntui. Laskeskelin niin, että jaksan juosta näin rieppaasti ainakin muutaman kilometrin ja  sitten on varaa vauhdin hieman hiipua ja silti pääsen omaan tavoitteeseeni ja kymmenen kilometrin ennätykseeni. Jotenkin kuplin iloa sisältä päin ihmetellen miten helpolta tämä tällä kertaa tuntuu.

Jossain vaiheessa huomasin, että jaahas jonkinlaista loivaa nousua on nyt noustu jonkin aikaa ja alun parin-kolmen nopeamman kilometrin jälkeen vauhti hieman hidastui. Tuntui aivan yhtä hyvältä kuin alussakin, mutta kilometrivauhdit eivät enää olleet aivan niin nopeita kuin ensimmäiset kolme kilsaa. Tyytyväinen olin kuitenkin erityisesti siihen miten helpolta se juoksu tuntui. Oltiin edellisenä päivänä käyty tekemässä ihan kunnon salitreeni, mutta jalat olivat silti lennokkaat. Olin kyllä varautunut siihen, että salitreenin monet jalkaliikkeet tuntuisivat pahalla tavalla päivän juoksussa. Mutta eivät tuntuneet tunnelmistani päätellen.

raholankymppi2017_10
Tossua toisen eteen.

Kilometrit menivät mukavan tasaiseen tahtiin ja puolessa välissä oleva juomapiste olikin aika pian edessä ja siinä hetken pysähdys, juomaa suusta alas, muki roskikseen ja juoksu jatkukoon. Mun sykekello ilmoitti jokaisen kilometrin ajan ja sitä oli mukava seurata ja se piti mut kärryillä mahdollisesta loppuajasta. Jokainen kilometri oli myös merkattu tien laitaan ja koko reitti oli vedetty valkoisella viivalla tiehen mikä on mun mielestä tosi tärkeä asia. Eipähän pääse eksymään. Omissa ajatuksissaan sitä voi (ainakin minä) tosi helposti mennä ulos kisareitiltä jos sitä ei ole kunnolla merkitty.

Jossain vaiheessa huomasin, että joku nainen juoksee mun takana aika lähellä mua, välillä vähän lähempänä, välillä vähän enemmän lähempänä ja ehdin moneen kertaan kuvitella, että hän ehkä saavuttaa mua koko ajan ja saattaa mennä ohitseni. No ei se mitään jos menee ohi, menkööt sitten sillä omaa itteään vartenhan täällä liikutaan. Mutta kyllä sain silti takana juoksevasta tsemppiä etten vain lässähtäisi hituroimaan ja jatkoin hyvää omaa menoani edelleen hyvällä mielellä. Hämmästelin jatkuvalla syötöllä sitä miten hyvin kulkee tai miten helpon tuntuisesti. Kertaakaan koko 10 km:n aikana en hampaat irvessä puristanut itsestäni mitään.

Kilsa-pari maaliin ja takana oleva on ihan yhtä lähellä kuin aiemminkin, meneeköhän hän ohi vai saanko pidettyä vauhtini ettei mee. No, maali lähenee, 500 m ennen maalia oli pari ihmistä pururadan vieressä kannustamassa ja sain siitä lisää tsemppiä ja parisataa metriä ennen maaliviivaa oli työ- / seurakaveri kannustamassa, ”hyvä Jaana” ja siitä lähti. Loppukiri. Riuhtaisin itteni irti takana juoksevasta ja lähdin menemään niin lujaa kuin pääsin. Maalisuoralla sateli kannustushuutoja, ”hyvä Jaana, menee alle 50 min, hieno loppukiri” ym.

Maaliviiva jes siinä se on, hyvin juostu, taputan itseäni olkapäälle. Siinä loppukiristä johtuvan oksettamisen tunteen ollessa päällä en voinut olla muuta kuin tyytyväinen omaan tekemiseeni. Täydellistä, just sitä mitä halusinkin. Pystyin pitämään isoa sykettä koko juoksun ajan ja vielä jopa nauttimaan siitä. Iso osa hyvällä mielellä oli varmasti auringonpaisteella ja sillä, että Team Raholan porukka oli onnistunut luomaan hienon tapahtuman. Talkoolaiset kannustivat matkan varrella juoksijoita jakaessaan huoltopisteellä juomaa ja ohjatessaan liikennettä ja juoksijoita.

raholankymppi2017_06
Öö, ykkönen uupuu. Oottekohan te kaksi nyt hieman kaukana toisistanne?

Olin sarjani N40 kolmas ajallani 49 min 28 sek.  Kotiinviemisiksi sain pyykinpesuainetta ja pystin.

Härren aika 43 min 53 sek. Hän on yhtä tyytyväinen juoksuunsa kuin minä omaani. Harjoittelu jatkukoon samaan malliin.

raholankymppi2017_05
Nyt on hyvä.

Paraatipaikalla pönötysten jälkeen lähdettiin autolla kotimatkalle. Tiedossa olisi ruokaa, koiran ulkoilutusta, olemista ja illalla vielä palauttava pyörälenkki.

raholankymppi2017_04
Kotimatkalla Oatlyn palautusjuoma. Kauraproteiini, perunaproteiini.
raholankymppi2017_03
Pysti.

RAHOLAN KYMPPI 2017, KILOMETRIAJAT JA KESKISYKKEET:

  1. 4:36,5, syke 155
  2. 4:35,5, syke 169
  3. 4:43,8, syke 173
  4. 4:51,4, syke 171
  5. 5:04,0, syke 173
  6. 5:16,9, syke 171
  7. 4:56,4, syke 171
  8. 4:59,4, syke 174
  9. 5:06,9, syke 175
  10. 4:56,0, syke 175

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Tampere Puolimaraton 2016

Juoksu 1 h 57 min 39 sek
keskisyke 171, maksimi 180
21,1 km, 5 min 34 sek / km

tamperepuolimaraton2016_03
Kotona odottamassa lähtöä starttipaikalle Tampereen Keskustorille.

Tampere Puolimaraton on siittä mukava ollut ainakin monena vuotena, että startti tapahtuu iltapäivällä ja sen takia ei tarvinnut aamulla aikaisin ruveta tohisemaan kaikkien asioitten kanssa vaan sain ihan rauhassa heräillä ja tehdä kaiken maailman juttuja pitkän päivän ennen kuin piti lähteä ajelemaan kohti Tampereen keskustaa.

Tein ja söin aamupuuroksi jotenkin epämääräisen makuista ohrahiutalepuuroa, en pidä siitä kovasti ollenkaan, mutta aion käyttää myslistä ylijääneet ohrahiutaleet sinnikkäästi ennen kuin siirryn takaisin perusaamupuurooni kaurapuuroon. En oo tainnut aiemmin syödä ohrahiutaleista tehtyä puuroa hyh. Se on jotenkin valkoista limaista ja kaikin puolin epämääräisen näköistä. Aivan tulee mieleen meduusat joita nähtiin Kööpenhaminassa jossain rannassa silloin joskus kun oltiin siellä reissussa. Semmoista vaalea limaa sekä puuro että ne meduusat.

tamperepuolimaraton2016_01
Tampere Puolimaraton paita tänä vuonna punavalkoinen. Käy.

Aamupalan lisäksi söin vielä kunnon sapuskan siinä vähän ennen puolta päivää. Keittelin basmatiriisin, tein tomaattikastikkeen paistaen ensin valkosipulit ja kevätsipulit jonka jälkeen lisäsin tomaattimurskaa, mausteita ja annoin jonkin aikaa kiehua. Porkkanat uuniin valmistumaan Sitten vielä Pirkka falafelpyörykät jotka on vissiin uusi tuote. Pakastefalafelpyöryköitä jotka paistoin pannulla. Vielä kylmä soosi Oatlyn fraichesta ja mausteista. Sapuska lautaselle ja suuhun.

tamperepuolimaraton2016_02
Ruoka-annokseni. Ihan #namimaiskis huolimatta valmiista pyöryköistä.

Pirkka falafelpyörykät, maku suht ok, koostumus aivan liian höttö.

Mietin pitkään pukisinko juoksuun Tampere Puolimaraton paidan jonka kaikki osallistujat saivat ja jonka hain eilen Koskikeskuksen Intersportista vai laittaisinko hihattoman topin koska lämmintä olisi luvassa. 17 astetta ja pilvistä näytti ainakin joku sääennuste eli lämmin keli siis ja tarkenisi vaikka kuinka vähissä vaatteissa.

Päädyin punaiseen lyhythihaiseen tapahtumapaitaan ja pitkiin mustiin juoksutrikoisiin. Keltaiset Adidas Ultra Boostit jalkaan, sykevyö rintaan ja sykekello ranteeseen. Punavalkoinen paita on kivan värinen mun silmään.

tamperepuolimaraton2016_04
Härre oli maastopyörällä lähettämässä meikäläisen matkaan ja kannustamassa reitin varrella.

Viimeksi kun juoksin puolimaratonin oli se toukokuussa Helsinki City Run ja siellä aikani oli jotain 1 h 57 min. Hirvee halu olisi juosta 1 h 55 min, ja sitä lähdin toivomaan samalla tietäen, että ei ehkä olisi mahdollista. Vuonna 2014 olen juossut Tampere Puolimaratonin aikaan 1 h 59 min ja jotain päälle joten ainakin sitä lujempaa pitäisi tämä sama reitti mennä tällä kertaa. Kaksi vuotta myöhemmin.

tamperepuolimaraton2016_05
Me. Juoksija ja kannustaja.

Olin ilmoittautunut myös Zoi Run testijuoksijaksi eli sain starttialueelta Tampereen Keskustorilta Runteqin pisteeltä Zoi-podin jonka kiinnitin sykevyöhön. Zoi-pod mittaa juoksutekniikkaani ja saan analyysin sitten myöhemmin ittelleni. Laitan siittä sitten kyllä blogiin, että mitä analysoitiin mun juoksusta. Oon maailman teknittömin ihminen ja vähän ihmettelen, että edes ilmoittauduin tämmöseen testaajaksi, joku mielenhäiriö vissiin. Katotaan saanko mitä ja kuinka paljon irti tuloksista. Podi oli kuitenkin pieni ja ihan helppo laittaa omaan sykevyöhön kiinni. Itte pistin.

”Suomalaisyritys Runteq on tuonut markkinoille Zoi-mittarin, juoksuharjoittelua mullistavan uutuuden jolla juoksija voi itse mitata omaa juoksutekniikkaansa ja sen kehitystä.”

tamperepuolimaraton2016_6
Alkumatkaa.

Mulla oli neljä energiageeliä mukana, ei ollenkaan juotavaa sillä aioin  juoda järjestämän tarjoamat vedet. Huoltopisteet olivat kohdilla (km) 2.0, 5.1, 8.6, 10.1, 12.4, 13.9, 17.0 ja 18.7. Veden lisäksi huoltopisteillä oli tarjolla urheilujuomaa, mutta en juonut sillä mun vattalle se ei sovi jos otan myös geeliä joten parempi oli pysytellä pelkällä energiageeli-vesi -linjalla.

tamperepuolimaraton2016_07

Pum starttipamaus pamahti tasan klo 15:00 ja meikäläinen oli ryysiksessä starttiviivalla jotain 30 sekuntia pamauksesta. Lähdettiin seurakaverin kanssa heti samaa matkaa kuten tehtiin keväällä Helsinki City Runilla ja se toimi siellä ja ajateltiin sen toimivan tänään täälläkin. Mulla oli tavoite pitää aika tasaista 5 min 27 sek kilometrivauhtia koko kisan ajan, mutta huomasin, että tapahtumahuumassa lähdin tai lähdettiin aika lujaa liikenteeseen. Sitä haipakkaa kesti ainakin puoleenväliin ja ylikin, olin puolessavälissä tavoitettani 1 h 55 min jonkin verran edellä.

Puolivälin kohdalla oli juomapiste ja se oli toinen juomapiste missä otin oman energiageelin ja päälle vettä. Ja juoksu jatkui.

Vaikka oli pilvistä ja on syksy oli kuitenkin lämmin keli, kuuma suorastaan.

tamperepuolimaraton2016_08
Juoksijoita Tampereella. =) Lempikaupunki.

Jossain vaiheessa, luulen, että 11 tai 12 km kohdalla alkoi hiljainen vauhdin hiipuminen. Meillä molemmilla, mulla ja seurakaverilla kun koko ajan juostiin yhtä matkaa. Harmitti kun en pystynyt pitämään yllä sitä mitä olin suunnitellut vaikka toisaalta tiesin, että ennätyksiä ei välttämättä tehdä tähän aikaan vuodesta. No, aioin kutenkin päästä maaliin 1 h 57 ja rapiat, sen kauempaa ei saisi mennä.

tamperepuolimaraton2016_10
Me kaksi juoksijaa.

Mulla oli syke koko ajan himpun päälle 170 ja pystyin sitä siinä pitämään ja siihen asiaan olen enemmän kuin tyytyväinen. Tuntui pahalta, mutta pystyin pitämään sykettä noinkin isona. Kehitystä se on sekin.

tamperepuolimaraton2016_11
Hatanpäältä Härmälään. Seurakaveri edellä minä heti perässä.

Härre ja yksi seurakaveri olivat aika monessa paikassa reitin varrella kannustamassa. Se oli kivaa vaikka en pystynyt hymyä irrottamaan tällä kertaa juuri ollenkaan, juoksu tuntui niin pahalta. Uskon, että toi pieni sykkeennosto joka mulla koko matkan oli sai tuntumaan pahalta, olin todella epämukavuusalueella. Vaikka tuntui kamalalta olen tyytyväinen, että tuntui kamalalta, että pystyin pitämään sykettä yllä enkä antanut sen hiipua ja hiipua. Päin vastoin, syke nousi vielä viime kilometreillä ja ihan viimeisen kilometrin menin taas vähän kovempaa kuin muutamat aiemmat löntystelykilsat. Jee.

tamperepuolimaraton2016_12
Ihan justiinsa maalissa!

Olipa juoksu, hyvät ja huonot puolet oli siinä. Tästä on kuitenkin tämän tädin hyvä jatkaa etiäpäin. Ehkä elämäni ensimmäistä kertaa olen asettanut jotain urheilullisia ihan aika oikeita tavoitteita. Juoksuun esim. sen, että viisi minuuttia on saatava puolimaratonajasta pois ensi kesään mennessä. Helsinki City Runilla haluan juosta viisi minuuttia kovempaa. Eli 1 h 52 min ja rapiat saa olla aika.

En oo ennen tämmösiä tavoitteita asettanut vaan oon vaan tehnyt ja toivonut vauhtien kehittymistä, mutta nyt mulla on uintiin ja pyöräilyynkin vastaavia suunnitelmia ja täyden matkan kisa kans on mentävä ensi kesänä nopeempaa kuin tänä vuonna.

tamperepuolimaraton2016_09
Pikku lepo orrella ennen kotio ajamista.

Tampere Puolimaraton Facebookissa.

Runteq (Zoi) Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Lahti Triathlon, täysmatka 6.8.2016

Lahti Triathlon, täysmatka 6.8.2016
Uinti 3800 m
pyöräily 180 km
juoksu 42,2 km

Sarja Naiset 40–45, sarjassani 4 osanottajaa.

Perjantai-illalla päräytettiin pakettiautolla Lahteen heti töitten jälkeen. Kisanumeroa piti olla hakemassa viimeistään kello 20:00 ja oltiin paikan päällä jotain kymmentä vaille, vasta. Mattimyöhäiseksi meni, mutta töissä oli oltava sekä mun että härren joten minkäs teet.

Kisanumeroitten haun jälkeen heti kämpälle, oltiin vuokrattu Lahdesta kaksio Airbnb:stä välille pe–su. Kämppä osoittautui siistiksi oikein mukavaksi asunnoksi kivisessä kerrostalossa.

lahtitriathlon2016_09
Täsä mää oon pe iltana miettimässä lauantaista pitkääkin pitempää kisaa. Kyllä mietitytti meinaan.
lahtitriathlon2016_12
Sympaattinen kerrostalokämppä.
lahtitriathlon2016_10
Makkari.

Mun kämppäkaverit eli härre ja Tinke lähti hakemaan sapuskaa jostain paikasta mikä olisi auki ja löytyisi pian. Mää olin töistä päästyäni syönyt jo ruuan niin ei tehnyt iltapalaa kummempaa mieli. Jäin laitamaan kisajuttuja pakettiin kuten varmistamaan, että vaihtoalueen pussukasta löytyisi kaikki tarvittava. Esimerkiksi pyöräily- ja juoksukengät, sukat, energiageelit, numerolappu.

lahtitriathlon2016_13
Härre on herra 166.
lahtitriathlon2016_08
Kypärä ja ajolasit.
lahtitriathlon2016_05
Kisakengät ja numerolappu. Rouva 215.

Härre ja Tinke saapuivat lopulta pitsojen kanssa. Ei muuta kuin syömään.

lahtitriathlon2016_14.jpg
Muistaakseni Kotipitsaa.

 

lahtitriathlon2016_11
Illalla vielä jotain tohinaa autolla ja sitten nukkumaan.

Nukkumaan mentiin joskus 23 aikoihin. Herätys oli la-aamuna kello 4:30. Kuulostaa aikaiselta, mutta ei mulle ainakaan niin aikainen kun oon viimeisen vuoden herännyt töihin melkein tohon aikaan. Ihan pirteenä herättiin.

Mietitytti päivän kisa niin paljon, että ei oikein maittanut aamupala eikä mikään iso aamupala tohon aikaan mulle maitkaan. Söin kaurapuuroo omenasoseella, mukillisen kahvia ja lasillisen tuoremehua. En mitään muuta.

lahtitriathlon2016_07
Aamupalani. Ja pyjamahousuni. =)

Sitten kisapuku päälle ja kisapaikalle ja siellä tavaroiden vienti vaihtoalueelle.

Satoi, mutta oli ihan suht lämmintä, varmaan heti aamusta jo jotain 14 astetta ja ihan yli kahtakymmentä oli luvattu joten en juuri ollut varautunut mihinkään lämpimämpiin pyöräilykamppeisiin. Uskoin, että tarkenisin kisapuvulla sillä on sillä tarjettu kylmemmässäkin kelissä. Tosin lyhyemmässä kisassa, mutta nyt ei siis oltu luvattu kylmää vaan lämmintä päivää. Sade oli aika lämpöistä aamulla.

lahtitriathlon2016_23.jpg
Meidän pyörät paikallaan.
lahtitriathlon2016_16
Aamulla vaihtoalueella oli tohinaa. Klo 6:30 mennessä piti olla kamppeet valmiina vaihtoalueella.
lahtitriathlon2016_04
Märkäpuku päällä, kisa saa alkaa.

Märkäpuvun pukemisen jälkeen rantaan jossa startti olisi jo aika pian. Käytiin ihan muutama minuutti tekemässä verryttelyä järvessä ja kattottiin missä merkkipoijut jotka kiertäisimme uidessa olivat. Pitkä matka, kaikki poijut olivat tosi kaukana. =D

lahtitriathlon2016_03
Pällisteltiin kameroille rannassa.

Jatkoin lämmittelyä rannalla pienen järvessä pyrähdyksen jälkeen, pyörittelin käsiä ees taas samaan suuntaan ja erisuuntiin. Lämmittely ennen uintia auttaa aina, tottakai.

Mua ei juurikaan jännittänyt ja se näkyi rentona olemisena ennen starttia. Mukava tunne kun voi olla ihan rentona aiemman jäykistyneen minän tilalla. Oon nimittäin joskus ennenä jännitellyt näissä tilanteissa niin paljon, että sain siittä jossain vaiheessa tarpeekseni ja tein paljon henkisiä töitä saadakseni jännittämisen loppumaan. Ja sain vaikka tämän vuoden Kangasala Triathloinssa se jännitys pukkas taas esiin, mutta jäi siihen kisaan ja täällä Lahdessa ei sitten tarvinnut jännittää. Mietitytti kyllä paljonkin, että mitenkähän kisa menee ja pääsenkö lujaa vai hitaasti ja kramppaileeko paikat. Mutta mietityttäminen tapahtuu ihan rennolla fiiliksellä, se on täysin eri asia kuin jännitys.

lahtitriathlon2016_02
Pyörivä käsi ei ehdi kuvaan. Näyttää kolealta, mutta lämmin päivä luvassa hei! =)

No sitten kuulutettiin, että enää minuutteja starttiin ja köpötettiin härren kanssa rantaan.

Osallistujia tälle täydelle matkalle oli jotain 120. Naisia 18 kpl ja loput miehiä. Mietin sitäkin miten sijoitun naisten joukossa että oonko viimeinen vai missä mun nimeni tuloslistassa tulee olemaan. Mut sillähän ei ole väliä, teen tätä ennen kaikkea itselleni ja ylittääkseni aina itseni. Liikunta on parasta moneen asiaan. =)

UINTI 3800 m

Pum! Se oli lähtölaukaus. Joskus lähtö tapahtuu vedestä, joskus rannalta. Ny seisoskeltiin kuka rantavedessä ja kuka kuivalla maalla ja lähdettin pamauksen jälkeen uimaan. Sykemittari päälle ja menoksi.

Uinti uitiin kahtena kieppinä siten, että ensimmäisen kiepin jälkeen tultiin rantaan ja lähdettiin uudelle kiepille. Pääsin heti hyvään rentoon uintiin kiinni. Ihanaa. Uinti lähti sujumaan normaaliin mukavaan tasaiseen tahtiinsa. Aika pian alkuryysiksen jälkeen sai uida ihan omaa uintia ilman lähikontakteja muitten kisaan osallistujien kanssa.

lahtitriathlon2016_17.jpg
Kuva Timo Kananoja.

Läpsyttelin menemään mun matkavauhtia, semmosta mitä jaksaisin pidempäänkin ja mikä vielä tuntuu mukavalta. Semmonen ettei tartte puristaa sen kummemmin. Hengitys kuitenkin joka toisella käsivedolla kun altaassa matkavauhtini hengitys on joka kolmannella käsivedolla. Kai siinä joku pieni kisameininki on aina kisoissa koska silloin joka kolmannella käsivedolla hengitys ei vaan luonnistu. Kehityksen paikka tämäkin.

No, ensimmäinen kieppi loppusuoralla ja uin suoraan vesikasvipuskaan. Joka käsivedolla näpit osuu vesikasveihin ja niitä kietoutuu ranteenkin ympäri kerran pari. Kasveja tuntuu riittävän jonkin matkaa, mutta loppuvat sitten kuitenkin ja pian olenkin rannassa jossa oma kelloni näyttää väliaikaa 37 min. Olen tyytyväinen. Join muistaakseni mukillisen vettä ja jatkoin toiselle kiepille.

Toisella uintikierroksella sama rento uinti jatkuu ja mun uinti on koko 3,8 km:n matkan ajan mukavan tuntuista. Pari kertaa molemmat pohkeet kramppas hetken, mutta en huolestunut, jätin vain jo normaalistikin vähänt potkimiset kokonaan pois hetkeksi ja krampit oli sillä käsitelty.

13925760_1117132971693058_8198802687163516893_o-2.jpg
Kuva Sari Leppänen.

Rannalla ajassa 1 h 19 min 23 sek sarjani (N 40–45 kakkosena) . Olen tyytyväinen. Seuran ihminen räpsi kuvia ja huikkasi mulle, että härre tuli jokin aika sitten hyvissä voimissa vedestä ja tieto tietenkin helpottaa kun tietää ettei toiselle ole sattunut mitään.

VAIHTO UINTI–PYÖRÄ

Alun perin kun triathlonia aloin triathlonkoulussa harrastaa siellä heti paneuduttiin vaihtoihin ja siihen, miten hoidat sujuvan vaihdon ja siitä on jäänyt useimmiten tavaksi, että ei jäädä sinne vaihtoalueelle notkumaan.

Otin märkäpuvun pois, se orrelle ja uimalakki ja -lasit pois, sukka jalkaan, pyöräkenkä jalkaan, sukka toiseen jalkaan, pyöräkenkä toiseen jalkaan, ajolasit päähän, kypärä päähän, kypärä kiinni, pyörä pois telineestä ja pyörää taluttaen sinne asti missä sai nousta ajamaan.

lahtitriathlon2016_19
Härre oli mua nopeemmin vaihdossa. Kuva Timo Kananoja.

Vaihtoaika 2 min 36 sek. Sarjani nopein.

PYÖRÄILY

Matkaa pyörällä oli taitettavana se 180 km joka on jo ihan pitkä matka kuulkaas. Siinä ehtii puutua yksi jos toinenkin paikka ja odotettavissa oli Lahden monimuotoista reittiä ihan koko 180 km:n matkalla. Käänyttin sinne ja tänne ja nousiin ylämäkeä ja laskettiin alamäkeä.

Keli lämpeni koko ajan ja missään vaiheessa mulla ei ollut kertaakaan kylmä pyöräilyyn lähtemisen jälkeen joten olisi ollut turhaa pukea mitään kisapuvun lisäksi.

Mää olin tehnyt pari sämpylää herkkutäytteillä jotka olin ajatellut syödä pyöräilyn aikana mutta perhana unohdin ne vaihtoalueelle. Kyllä sapetti kun tajusin sen asian, sapetti hetken aikaa todella paljon. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, onneksi mulla oli sentään jotain purtavaa energiageelien lisäksi. Oli yksi Evoke patukka. Patukan lisäksi energiana mulla oli yhdessä juomapullossa veden kanssa sekoitettuna kaikki pyöräilyyn tarvitsemani energiageelit ja otin siitä hörppyä aina 40 minuutin välein. Olin mitannut paljonko mun pitää juoda, että kerralla tulee yksi geelipussillinen imaistua ja siten vielä vähän vettä päälle. Geelit riitti just hyvin koko pyöräilyn ajan. Aivan laskelmien mukaan.

lahtitriathlon2016_20
Vähän geeliä ja vettä välillä. Posket täynnä. Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa pyöräilyä oli keltaliivinen heiluttamassa, että hei pysähtykää ja taluttakaa. Kaikille sama, taluttakaa! Asvaltille oli levitetty jotain isokivistä soraa 200 m:n matkalle ja ei auttanut kuin taluttaa. Olin hämmästyksestä mykkyrällä, että mitä tässä tapahtuu. Olivat aloittaneet jotain työmaata eikä kisajärjestäjä tiennyt asiasta joten mitään informaatiota ei etukäteen osallistujat saaneet, Ilta-Sanomat sen sitten lopulta kertoi. Ärtymyskynnykseni nousi vähän sillä en olisi halunnut kävellä pyöräilykengilläni, pelkäsin, että jo elämää nähnyt muovinen klossi kengän pohjassa kuluu nyt lopullisesti sellaiseksi, että se ei enää mene polkimeen kiinni. Jos niin kävisi olisi vaikea polkea. No, taluttamisen tai paremminkin pyörän kantamisen jälkeen klossi meni kiinni ja pyöräily saattoi jatkua aivan normaalisti ja pikku ärtyminen jäi jonnekin sorapätkälle.

lahtitriathlon2016_21
Härren matkantekoa. Kuva Timo Kananoja.

Ensimmäinen kolme tuntia meni hujauksessa, mutta sitten alkoi vähän kyllästyttää. Mutta ei auttanut kyllästyä sillä maaliin oli vielä matkaa tuntitolkulla. Piti sotkea vaan eteenpäin ja motivoitua pyöräilystä. Patukkaa napostelin kolmessa erässä ja matka eteni kilometri kilometriltä. Tai paremminkin 20 minuuttinen kerrallaan sillä aina joka toinen 20 min otin geeliä ja vettä ja joka toinen 20 min vettä.

Vaihtopisteeltä vaihdoin tyhjän vesipullon täyteen kahdesti.

Maisemat jossain kohtaa oli kauniita, aina siinä missä oli järveä ja alkupätkä saatiin polkea rauhallisen liikenteen joukossa, mutta lopussa liikennettä alkoi olla todella paljon ja se häiritsi vähän.

Pyöräily tuntui kohtuullisen raskaalta tällä kertaa, pyöräaikani oli 6 h 28 min 41 sek, oman sarjani kolmas.

VAIHTO PYÖRÄ–JUOKSU

Hyvissä voimissa tulin pyöräilystä vaihtoon ja vaihtelin juoksutossujen ja lipan lisäksi vaihdossa kuulumisia myös joittenkin kanssa. =) Kisapuvun taskuun ja urheilutissiliivien sisään energiageelejä ja menoksi. Vaihtoaika 2 min 49 sek, sarjani 2.

JUOKSU

Juoksu lähti sujumaan ihan hyvin. Kuten olen aiemminkin kertonut, olen viime aikoina panostanut hyvään juoksemiseen. Hyvään askeleeseen ja hyvään juoksuasentoon ja siittä on ollut oikeasti hyötyä ihan hirmuisesti. Ei juoksuni vielä tai koskaan varmasti täydellistä ole, mutta parannusta on muimasti entiseen.

Juoksureitti oli neljä kierrosta eli ihan vähän reipas 10 km per kierros. Ensimmäinen kierros tosiaan lähti hienosti etenemään ja sain vauhdin pidettyä sopivana. Mulla oli toiveissa alle viiden tunnin juoksu ja siihen tähtäsin edelleen. Olin ihmeellisen hyvissä voimissa juoksun alkaessa ja hyvällä fiiliksellä. Tossua toisen eteen vaan ja aina tarpeen mukaan energiageeliä.

Jossain vaiheessa heti alkuunsa johonkin pallean kohtaan alkoi pistää ja jouduin kävelemään pari kertaa semmosen muutaman minuutin pätkän. Pisto lakkasi ja juoksu jatkui taas ihan sujuvasti. Peruskestävyyssykkeillä juoksin, aika alhaisilla sellaisilla, mutta mua ei haitannut enkä halunnut yrittää nostaa sykettä sillä laskujeni mukaan pääsisin alle viiteen tuntiin tälläkin vauhdilla.

Joka kierroksella juostiin saman juomapisteen ohi neljästi, kerros oli tehty niin ovelasti. Se oli monimutkainen, mutta opasteitten ansiosta eksymismahdollisuutta ei todellakaan ollut. Juomapisteellä oli tarjolla  vettä, urheilujuomaa, kolaa, banaania ja suolakurkkuja. Ja ampiaisia seurana aivan hölmön paljon. Niitä parveili kymmeniä ellei enemmänkin siinä juomahuoltajien ympärillä ja juomissa ja roskissa. Hyh.

Juoksun aikana välillä paistoi aurinko välillä satoi ja sade kesti vain hetken vaikka toivoin että sataisipa vielä kauemmin. Ei satanut.

Juoksureitti oli semmonen, että siinä oli koko ajan muutakin juoksijaa hirmuisesti kun mentiin ees taas sikin sokin. Se oli kivaa ja moni tsemppas ja monia tsemppasin. Sain jopa juoksuseuraa eräästä tamperelaisesta joksikin aikaa.

Omia seurakavereita oli monta kisassa mukana.

Toisella ja kolmannella kiepillä jouduin molemmilla myös kävelemään pistosten takia. Jossain vaiheessa pidin pidemmän tauon energigeelin ottamisessa pistoseten takia. Välillä join kolaa ja se maistui todella hyvälle.

lahtitriathlon2016_22
Härre pysyi iloisella mielellä koko reissun ajan. Kuva Ville Litmo.

Jossain välissä oli kyllä aika raskasta, muista kun mietin että ei halavattu mulla on vielä 25 kilometriä juostavaa, ei tuu mitään ei sitten millään. Mutta pääsin noista ajatuksista ja juoksusta tuli vaikka mitä. =)

Välillä korjailin ryhtiä nostamalla kädet suorana ylös, välllä venytin takareisiä hetken ja taas jatkoin matkaa ja mikä parasta joka kerta kun jatkoin matkaa sain juoksusta kunnolla kiinni enkä lässähtänyt. Tätä ei oo tapahtunut koskaan ennen pitemmillä matkoilla vaan aina oon lässähtänyt loppua kohden.

lahtitriathlon2016_01
Juokseva mää. Kuva Ville Litmo.

Neljäs ja viimeinen kierros lähti vielä sekin hyvällä fiiliksellä jota ihmettelin ittekin. Olin supertyytyväinen, että juoksuni hyvää ja selkeästi parantunut entisestä ja haluan jatkossakin kehittää sitä sillä haluan vauhtia lissää.

No niin viimeinen kymppi juostu ja maalia kohti. Kuuluttaja kuuluttin mun numeron ja kertoi nimen ja otin pienen loppukirin, toki huomattavasti vaisumman kuin lyhyillä matkoilla ja vaapuin maaliin. Olo oli tyhjä ja tyytyväinen yhtä aikaa.

Juoksuaika 4 h 50 min 2 sek. Sarjani toiseksi nopein juoksuaika. Tavoite saavutettu juoksun suhteen kun meni alle vitosen, tyytyväinen.

Kisan loppuaikaan 12 h 43 min 32 sek olen tyytyväinen. Ensinnäkin siksi kun se on nopeampi kuin viime vuonna Tahkolla vaikka pyörä oli tällä kertaa paljon raskaampi ja toisekseen tyytyväinen siksi kun aika on alle 13 h.

Yllätyksekseni sijoituin sarjassani kakkoseksi. Seurakaveri voitti.

lahtitriathlon2016_18.jpg
Hei tuuletetaan jo! Kuva Timo Kananoja.

Uintiin oon tyytyväinen kun se meni helposti ja kevyesti ja hyvään aikaan. Jos parannettavaa olisi niin voisin ottaa vielä pikkasen isommalla sykkeellä jolloin vauhti luultavasti kasvaisi hieman.

Pyörään en oo niin tyytyväinen kun se tuntui aika raskaalta ja samalla oon tyytyväinen kuitenkin. En kässää miksi tuntui raskaalta. Menin kuitenkin maltillisilla sykkeillä pk2–aerobinen kynnys.

Juoksuun olen yhtä tyytyväinen kuin uintiin, juoksu meni tilanteeseen nähden kevyesti ja jaksoin hyvin. Parannettavaa on vielä siinä, että isommalla sykkeellä pitäisi mennä ja pystyisin siihen. Parannusta on kyllä tässäkin asiassa jo tullut ja kehitystyö jatkuu.

Maltilla menin koko kisan ja se riitti tavoitteen mukaiseen suoritukseen ja maaliinpääsyyn. Niin pitkä taival, että ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja tyssääkö kisa tai hidastuuko jonkun krempan takia vai mitä.

Hyvä kisa oli se, mutta nyt tarvii sanoa, että se energiageelin määrä mikä tolla reitillä pitää imaista on kamala. Oksettaa ajatuskin energiageeleistä ja nyt otankin asiakseni tutustua energianameihin, että olisko niistä johonkin. No on, tiedän kyllä mutta en oo niitä kertakokeilua enempää saanut hankittua.

lahtitriathlon2016_04

lahtitriathlon2016_23

Olihan se matka! Yhteensä 226 km ja yli puoli vuorokautta.

 

Lahti Triathlon Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Stormin Teräsmieskisa 30.7.2016

Triathlon 1 h 18 min
Uinti 300 m
pyöräily 18 km
juoksu 6 km

stormin_terasmieskisa05
Juoksu- ja pyöräilytossut odottaa uimasta tulijaa.
stormin_terasmieskisa07
Jälki-ilmoittautuja. 30 € per lätty.

Tänään aikalailla ekstemporee päätin lähteä Sastamalaan Stormin Teräsmieskisaan. Olin miettinyt kisaan osallistumista jo aiemmin, mutta lopullisen päätöksen tein vasta aamulla kun heräsin.

Ja arvakkaa mitä, kannatti mennä. Todellakin kannatti sillä kivaa oli lämpimässä kelissä pistää menemään.

stormin_terasmieskisa08
Rouva nummero 37.

UINTI

Uinti starttas toiselta rannalta päättyen toiselle ja aika pian kun olin härren ja seurakaverin kanssa tehnyt jonkun viiden minuutin alkuverran niin lähtölaukaus kävi. Yksi, kaksi, HEP ja rannalta juosten järveen ja uimalla toiselle rannalle. Heti alkuunsa yritin liimautua härren peesiin uimaan, mutta siinä rytäkässä kadotin kyllä hänet aika äkkiä. Hyvin pääsi uimaan omaa uintia ilman mitään osumaa, itte pari kertaa meinasin mennä vieressä uijan päälle, mutta äkkiä sitten taas otin oman tilan ja jossain vaiheessa siirryin vapaammille vesille pois siitä isoimmasta ahdingosta mikä siinä vallitti. Joka ei siis ollut iso vaan aika väljää oli koko uinnin ajan.

stormin_terasmieskisa09
Ennen starttia hirviä tohina kun tavaraa laitetaan paikalleen.

Uinti eteni ihan hyvin ja oli helppoa, ainakin sata kertaa helpompaa kuin Kangasalla viime viikolla ja luulen sen johtuvan siitä, että Kangasala oli mun ensimmäinen kisa tälle kesälle ja siksi meno siellä tuntui välillä vähän takkuiselta. Mutta tämän päiväinen Stormin Teräsmieskisan uinti siis tuntui tosi mukavalta ja 300 metrin päässä odotti laituri johon noustiin rappuset ja samalla kun olin rappusilla huomasin, että härrekin on just eikä melkein siinä samassa kohtaa. Jee ajattelin sillä härren kisauinti on ollut nopeampaa kuin minun ja olin olettanut hänen jo lähteneen pyörällä kun minä vasta rantautuisin. Vaan ei, yhtä aikaa rantauduttiin ja äkkiä juoksujalkaa toimitsijoitten luo joille uimalakki luovutettiin,  300 m:n uintiin mulla meni aikaa 7 min 5 sek. Ihan ok.

stormin_terasmieskisa04
Myö.

PYÖRÄILY

Äkkiä juosten pyörän luo ja pyöräkamppeet päälle ja ajamaan. Ensimmäinen noin 1 km oli hiekkatietä ja siinä oli yksi 100 m:n kohta isoa soraa jota oli siinä paljon ja se oli pehmeää ja meinasin kaatua pari kertaa. Kamala oli ajaa siinä. Kuulin jälkikäteen toimitsijalta, että kun jotkut talot oli rakennettu lähelle niin olivat ajaneet siihen semmoisen soran mikä triathlonpyörällä oli kyllä kaamea kohta. Pelästyin ihan tosissani. Onneksi tuo paha pätkä oli vaan sen jonkun 100 m jonka jälkeen tavallinen hiekkatie vielä jatkui jonkin matkaa ja vasta sitten kun pääsin kääntymään asvaltille pääsin polkemaan kunnollista omaa polkemistani.

stormin_terasmieskisa06
Oikein mukava kyläkisa.

Pyörä tuntui kulkevan ihan hienosti ja tykkäsin reitistä ja poljin koko matkan ilman peesissä oloa. Kisa oli peesivapaa eli sai lyöttäytyä jonkin takalistoon pyörällä kiinni jos sopivan vauhtinen peesi sattui löytymään ja näin olisi päässyt vielä vähän nopeampaa. Mutta mulle ei koko pyöräilyn aikana sattunut sopivaa peesiä vaikka ihan tosissani yritin edellä ajavaa naista saada kiinni. Siinä olisi ollut sopiva peesi, mutta en vaan saanut kiinni joten keskityin sotkemaan ihan omaa pyöräilyäni.

Join vettä ja otin yhden energiageelin pyöräilyn aikana. Lopuksi aloin vielä pelätä sitä 100 m:n sorakohtaa mikä piti ajaa toiseenkin suuntaan jotta pääsi takaisin vaihtoalueelle. ja sitten vielä meinasin ajaa harhaan, en tajunnut kääntyä siittä mistä olisi pitänyt kääntyä ja jouduin pysäyttämään pyörän tajuttuani, että olin ajanut ihan minne sattuu. Nokka toiseen suuntaan ja oikealle reitille. Pyöräreitti oli 2 km lyhempi mitä järjestäjä ilmoitti ja ajovauhti ilman hiekkaosuuksia oli 31,9 km / h johon olen tosi tyytyväinen. Hiekkaosuudet hidastivat paljon ja niiden kanssa ajovauhti oli jotain 27,4 km / h. Pyöräily on ❤

Keskisyke pyörässä 158. Ok on se.

stormin_terasmieskisa03
Jälkeen päin sai kohveeta ja pullaa. Tai lättyjä.

JUOKSU

Juoksumatka kuten myös pyöräily oli lyhempi kuin järjestäjä ilmoitti, ilmoitettiin 7,5 km, mutta todellinen matka oli vain 6 km. Juoksu juostiin kolmena kierroksena ensimmäisen kierroksen juostuani otin toisen energiageelin just ennen juomapistettä. Juomapisteeltä vettä kurkusta alas ja juoksu jatkukoon.

Ohitin joitain juoksijoita ja olin aina tyytyväinen kun yksi oli ohitettu. Muakin ohiteltiin kyllä.

Hyvin meni juoksu, kierrokset meni tosi äkkiä ja lopulta olin viimeisellä kierroksella ja ehkä vajaa kilsa ennen maalia nostin vauhtia vielä sen verran, että syke nousi sinne 175 asti ja viimemetreillä loppukiri tottakai. Aina on loppukirille virtaa.

Juoksun kilometrivauhti oli 5 min 20 sek. Keskisyke 168. Ihan pikkasen olisi pitänyt puristaa lisää, mutta tyytyväinen olen kuitenkin. Juoksu oli tosi helppoa eikä tuskaista missään muussa vaiheessa kuin viimeisellä kilometrillä ja loppukirin jälkeen maalissa tuntui tosi pahalta ja oksetti. Harvinaista herkkua mulle, että vedän niin piippuun että oksettaa maalissa.

Kisan kokonaisaika siis 1 h 18 min vaihtoineen päivineen. Sija Naiset yleinen 7.

stormin_terasmieskisa02
Härre lepuuttaa. Hänen loppuaikansa oli 1 h 8 min. Sarjansa 7.

PLUSSAT JA MIINUKSET!

+ ihana hyvän mielen tapahtuma

+ matalan kynnyksen kisa johon voi tosiaan helposti tulla kokeilemaankin triathlonia

+ mukavat reitit ihan kaikki: uinti, pyöräily ja juoksu

+ edullinen osallistumismaksu

+ mukava positiivinen ”henkilökunta”

+ kisailijoille kahvee ja pulla

+ oli tosi kiva nähdä muutama blogin lukija ja vähän turinoidakin

– 100 m:n sorapätkä oli hirvittävä, luulen että sitä ei ensi vuonna ole kaatumisvaaran vuoksi

– wc oli uimarannan muovinen vessakoppi vähintään miljoonalla kärpäsellä, en käynyt vaan käytiin vielä ennen kisaa Shellillä pissalla.

Maaliintulosta hauska kuvasarja. Hyvin näkee, että piippun on vedetty.

stormin_terasmieskisa10stormin_terasmieskisa11stormin_terasmieskisa12stormin_terasmieskisa13

Simmottis. Hyvä liikunta hyvä mieli.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Kangasala Triathlon 2016

Kangasala Triathlon 24.7.2016 3 h 22 min 30 sek

Uinti 1500 m
pyörä 50 km
juoksu 12 km

Kangasala Triathlon järjestettiin kaksipäiväisenä 23.–24.7.2016 ja oma kisamatka eli Super oli vuorossa sunnuntaina.

Lähdettiin kotoa ajamaan Kangasalle klo 11 maissa ja yksi kisan seuraaja / kannustaja oli meillä matkassa, härren äiti siis joka ittekin harrastaa triathlonia. Kaikki kisassa tarvittavat kamppeet oli autossa lastattuna, pyörät sun muut. Aamulla vielä arvoin minkä triathlonasun laitan kisaan päälle ja päädyin aiempana vuonna hyväksi havaittuun mustaan mintunvihreillä tehosteilla =) olevaan TYR-merkkiseen pukuun.

Kangasalla ensimmäisenä kisatoimistoon hakemaan kisanumeroa ja ajanottochippiä joka laitettiin nilkkaan.

kangasala_triathlon10
Oma kisanumero haettuna.

Vietiin pyörät ja juoksukamppeet vaihtoalueelle. Vaihtoalueen paikkoja ei oltu numeroitu vaan pyöränsä sai laittaa sopivaan haluamaansa paikkaan. Siinä samalla kuunneltiin kisainfoa.

kangasala_triathlon11
Vaihtoalue. Porukka järjestää kamppeitansa kisaa varten.

Märkäpuku päälle, uimalakki ja lasit päähän ja hetkeksi järveen verryttelemään ennen kuin oli aika ruveta tönöttämään rantavedessä ja odottamaan lähtötöräystä. Vesi oli 19 asteista, ihan sopivaa. Mua jännitti tällä kertaa enemmän kuin viime kesän kisoissa. Ehkä siksi kun tämä oli tämän kesän ensimmäinen.

UINTI

Uintireitti oli 2 x 750 m ja kierrettiin vastapäivään. Asettauduin aika eteen vasempaan reunaan. Ennen starttia ehdin miettiä onko pissahätä. Kakkahätä? Ei kai, pelkkää jännitystä ja sitähän se.

Trööt! kuului ja lähdin uimaan, usein jään uimaan liian mukavuusalueella joten oma uintitaktiikka oli vetää suurin piirtein ”henkihieverissä” niin uinti tulisi menemään sopivaa vauhtia ja kisaan sopivalla tyylillä ei liian läpsytellen. Hengitin joka toisella käsivedolla lähes koko ajan oikealta puolelta. Yritin kiinnittää huomiota, että käsivetojen tiheys olisi hieman reippaampi kuin mulla yleensä, haluan muuttaa tämän asian omassa uinnissani sillä varaa on kun aina läpsyttelen menemään turhan harvakseltaan.

Taktikoin, että uisin härren tai Treeniä, traumoja, trikoita -bloggaajan perässä, mutta aika pian startin jälkeen molemmat hävisivät kuin pieru saharaan ja mää jäin nuolemaan näppejäni pieneen sekasortoon joka ympärilläni vallitsi. Vaikka olin mennyt vasempaan reunaan ja ajattelin, että vasemmalla puolellani ei ui ketään vaan siellä on vaan uintireitin merkkipoijut niin yht´äkkiä siinä olikin kuitenkin porukkaa ja takaa tupataan päälle ja toisella puolella sivulla on kans joku. Ahdasta. No, meni joku vajaa 400 m kun tilanne rauhoittui ja sain alkaa uida ihan omaa uintiani ja rentouduin.

kangasala_triathlon03
Eka kieros uitu. Kuva Tero Sokka.

Jonkin verran läpsyttelyksi meni vaikkei pitänyt. Aina välillä kuitenkin  yritin kiristää tahtia. Huomasin pian, että uin täsmälleen samaa vauhtia kuin tuttu seurakaveri ja siinä me uitiin rinnakkain loppuun asti.

kangasala_triathlon04
Happeaa! Minä ja perässä ihan lähellä seurakaveri. Kierros eli 750 m jäljellä. Kuva Tero Sokka.

Silleen se uinti meni siinä tasaisen tappavalla tahdilla, uintiaika 33 min ja risat. Ihan mukavan rauhassa tosiaan sai uida ensimmäisen 400 m:n jälkeen. Mitä nyt täysin samanvauhtisina seurakaverin kanssa oltiin välillä niin vierekkäin, että oltiin kuin sillit suolassa. Kiva oli huomata, että vaikka kylkitörmäys tulikin ehkä välillä niin molemmat teki tilaa toiselle eikä sieltä tullut mitään kyynärpäätä omaan kylkeen tai mitään semmosta änkeemistä vaan hyvin mahduttiin järvessä uimaan.

kangasala_triathlon17
Rantautuminen. Vieressä uinut seurakaveri hilpas pikkasen nopeesti vaihtoalueelle, mää jäin rannalle ruikuttamaan.

VAIHTO

Rantauduttuani avasin heti märkäpuvun takana olevan vetoketjun ja sain puvun riisuttua ylävartalosta juostessani vaihtopaikalle ja sitten l0put pois siinä vaihtopaikalla omien kamppeitten kohdalla.

kangasala_triathlon12

Mun märkäpuku on jo muutaman vuoden vanha ja ihan selvästi se ei enää meinaa lähteä niin letkeästi päältä pois kuin alkuunsa vaan joudun tuunailemaan, että saan jalat pois puvusta. Ennen se oli potkaisu vaan niin koipi oli vapaana. =D Nyt pitää aina käsillä auttaa, että pääsen siitä mustasta kumipuvusta irti. Pääsin irti.

kangasala_triathlon16.jpg

Puku orrelle, pyörälykypärä päähän, sukat jalkaan, pyöräilykengät jalkaan ja pyörää taluttaen vaihtopaikalta pois ja vasta sitten pyörän päälle. Numerolappu mulla oli vyötäisillä jo märkäpuvun alla. Pyöräilyssä numerolappu pitää olla selän puolella ja tarkistin, että se siellä on ja oli se. =)

Vaihtoaika 1 min 31 sek.

kangasala_triathlon06
Tästä saa nousta pyörän päälle. Kuva Tero Sokka.

PYÖRÄ

Pyöräilytaktiikkani tai lähinnä harras toiveeni itselleni oli vähän sama kuin uidessa eli että sinne mukavuusalueelle ei Jaanaba mielellään jäädä vaan mennään kovempaa, vauhtikestävyyssykealueella koko 50 km.

13844096_10208891942388650_1089307066_o-2
Härre lähtee pyöräosuudelle. Kuva Tero Sokka.

Ensimmäinen huomio pyörän päällä oli että jaahas oon unohtanut täyttää vedellä yhden juomapullon. Perskule kävi mielessäni sillä mulla oli liian vähän nestettä nyt pyöräilyn ajaksi. No ei voinut mitään sillä piti pärjätä mitä oli. Oma vika.

kangasala_triathlon02
Kuvassa näkyy töttörö mihin selostettiin kisan aikana jotta yleisö pysyi hyvin kärryillä mitä tapahtuu. Yleisöä oli mukavasti. Kuva Tero Sokka.

Pyöräreitti oli kiva, tykkäsin. Kumpuilevaa maastoa koko ajan. Yhteen suuntaan 25 km ja sama takaisin. Kisassa on peesikielto eli 10 metrin etäisyys edellä olevaan on pidettävä ja näin ihan kunnollista peesivalvontaa tien päällä, siitä pointsit Kangasala Triathlonille.

13843632_10208891941428626_106019638_o
Kuva Tero Sokka.

Ohitin muutamia ja mua ohitettiin kans. Jossain vaiheessa ylämäessä joku mies polki ohi ja sitten taas kun tuli alamäki niin meikämanne paineli hänestä ohi ja taas seuraavassa ylämäessä mies tuli ohi. Tätä jatkui muutaman mäen verran, mutta lopulta jätin ukkelin taakseni ja katosin kaukaisuuteen. Tarkkailin aina, että kun olen ohittanut niin jääkö hän peesiin, mutta ei kertaakaan jäänyt vaan aina oli riittävän iso hajurako. Niin sen pitää mennäkin jos on peesikielto, sääntöä pitää noudattaa.

kangasala_triathlon05
Kuva Tero Sokka.

Olin siis laittanut toiseen juomapulloon energiageelit veden kanssa ja huolehdin siitä että sain tasaisesti energiaa ja vettä vielä lisäksi aina päälle. Pyöräily meni mukavalla tuntemuksella koko 50 km. Tykkäsin.

Pyöräily 1 h 37 min 57 sek.

VAIHTO

Pyöräily päättyi tietenkin vaihtoalueelle jossa ripustin pyörän orrelle ja otin kypärän päästä pois. Laitoin lippiksen päähän ja juoksutossut jalkaan. Otin yhden energiageelin nassuun ja vähän vettä ja lähdin pistämään tossua toisen eteen. Käänsin vielä numerolapun vattan puolelle.

Vaihtoaika 1 min 4 sek.

JUOKSU

Juoksureitti oli 3 x 4 km ja tommonen sopii mulle just hyvin. On kiva mennä kierroksia ja samalla tarkkailla omia kierrosvauhteja. Juoksu lähti sujumaan hyvin jotain 5 min 30 sek / km -vauhtia. Olen tietoisesti parantanut juoksuani ja olin tyytyväinen, että se tuntui helpommalta ja paljon järkevämmältä kuin aiemmin tai vaikkapa viime kesänä. Vaikka vauhti ei päätä huimaa niin tekniikka on paljon parempi kuin ennen ja tästä on hyvä jatkaa kehitystä eteenpäin.

kangasala_triathlon01
Kisassa oli mukava tunnelma.

Alkumatkasta vattassa oli omituinen olotila, energiageeleistä johtuen. Pisti tai tuntui jotenkin muuten epämukavalta ja jouduinkin keskittymään siihen jonkin verran. Hengittelin mahdollisimman rauhallisesti ja syvään ja kyllä se ongelma sitten poistuikin ja sain keskittyä pelkästään juoksemiseen.

Matkan varrella tuli tsempattua ja saatua tsemppiä muilta kanssajuoksijoilta ja se on kyllä kivaa.

kangasala_triathlon07
Kuva Tero Sokka.

Mun juoksussa ei ollut mitään moittimista, tykkäsin pistää menemään. Joka kierroksella join vettä ja ehkä otin energiageeliä, tai otinkin juoksun aikana yhteensä 3 geeliä.

13833339_10208891941628631_60734266_o-2
Juomapisteellä. Kuva Tero Sokka.
13833247_10208891946948764_1358925249_o
Läps! Härre ja Treeniä, traumoja, trikoita blogin Laura. Kuva Tero Sokka.

Yhdessä juoksun mutkassa oli ohjaamassa juoksijoita seurakaveri jonka kisaa olin ollut edellisenä päivänä seuraamassa ja sain häneltä nyt mukavaa kannustusta.

kangasala_triathlon09
Kuva Tero Sokka.

Loppua kohden juoksuvauhti hiipui, mutta pysyi silti ihan semmosena mihin olen tyytyväinen. Lopulta kolme kierrosta oli juostu ja maalisuora häämötti, otin loppukirin.

Juoksu 1 h 8 sek 34 min

kangasala_triathlon14

Se oli siinä, kesän ensimmäinen triathlonkisa kisattuna. Tapahtumassa oli tarjolla suihkumahdollisuus ja sinne seuraavaksi jonka jälkeen syömään.

Kesken ruokailun oli palkintojenjako ja meinas pasmat mennä sekaisin kun siellä kuulutettiin, että naiset 40–49 -sarjassa toinen oli Jaanaba. Härre hoputti mua menemään paikan päälle palkintojen jakoon ja lähdin juoksemaan sinne ja kapusin korokkeelle kakkosen kohdalle. Kiva oli, että seurakaveri oli ylimpänä siinä, hyvä Triathlonteam 226. =)

kangasala_triathlon08
Juostessani palkintojenjakoon tossun nauha aukesi.
kangasala_triathlon13
Hopeamitali tuli kaulaan kiikkumaan.

Sitten vielä härrekin sai mitalin, oli sarjansa kolmas ajalla 2 h 58 min 51 sek. Oli mukavaa ja hyvä kisa sanoo hän.

13835931_10208891951628881_473607207_o-2
Kuva Tero Sokka.

kangasala_triathlon15

 

Palkintojen jaon jälkeen äkkiä takaisin syömään jonka jälkeen kotiin. Sen pituinen se päivä.

Omat mietteet kisasta, että kehitettävää on monessa asiassa varsinkin siinä, että puristaisin ittestäni aina vähän enemmän, mutta tyytyväinen olen.

Seuraava kisa häämöttää ensi viikon lauantaina, ajattelin mennä Stormin teräsmieskisaan jossa on aika lyhyet matkan.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.