Challenge Poznan 25.6.2017 kisaraportti

Täyden matkan triathlon, Challenge Poznan, Puola. 12 h 29 min
uinti 3800 m, pyörä 180 km, juoksu 42,2 km

Minä, härre ja härren mama tällä reissulla siis kolmistaan. Pari viikkoa autolla Via Baltican kautta Puolaan ja sieltä Saksan ja Tanskan ym. kautta takaisin Suomeen.

chaqllenge_poznan2017_02
Me reissussa.

Saavuttiin juhannusviikon torstaina Puolan Poznaniin hotelliin ja siellä meillä oli varattu kolme yötä. Puolaan tultiin pitkät ja rasittavat muutamat laiva- ja automatkapäivät reittiä Pirkkala-Helsinki-Viron Tallina-Viron Pärnü-Latvia-Liettuan Kaunas-Puola Poznan. Oli suht hyvä tie, mutta ruuhkia milloin likennevalojen milloin tietyön takia, välillä enemmän ja välillä vielä vähän enemmän. No mutta Puolaan paikan päälle pääsimme kuitenkin suunnitellusti Torstaina. Sunnuntaina olisi kisapäivä.

chaqllenge_poznan2017_05.jpg
Näkymä Poznanin hotellin ikkunasta.

Meillä oli matkassa mukana ihan uusi tilava matkajääkaappi jonne varsinkin minä vegaanisen ruuan ystävänä sain jemmattua hyvin omia syötäviä ihan kotisuomesta asti. Varmistin sillä, että saan proteiinintarpeeni tyydytettyä jos matkalla ei olisi saatavilla sopivaa ruokaa. Mukana mulla oli ainakin Oatlyn proteiinijuomia, Yosa-sport -kauravälipaloja, hummusta leivän päälle, kauramaitoa kahviin. Oli meillä siellä jääkaapissa paljon evästä jokaiselle meille kolmelle. Tällä reissulla olin varautunut, että jos on aivan pakko syön sitten munat ja maidot, ainakin mieluummin kuin nälkäkuoleman partaalle itseni päästäisin. No, ei tarvinnut syödä eläintuotteita vaan pärjäsin jopa ehkä loistavasti vegaanisella sapuskalla. Kyllä siellä aina jotain kaupoista löytyi ja ravintolat valittiin huolella etukäteen ja loppujen lopuksi söin parhaimmat ravintolaruokani tuolla reissulla.

chaqllenge_poznan2017_04
Välipalan aika.

Kyllä se sunnuntaiaamukin koitti lopulta vaikka jokaisena päivänä ennen sunnuntaita ehdin jossain vaoihessa ajatella, että onneksi sunnuntai ei ole vielä, onneksi on pari päivää aikaa, onneksi on vielä kokonainen päivä aikaa. =) No, lopulta ei ollut enää aikaa kun muutama hassu tunti kisan starttiin joka oli sunnuntaina 25.6.2017  klo 7:00. Apua ja ei apua. Jännitti selkeästi vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena jolloin olen täyden matkan triathlonkisaan osallistunut. Ensin Tahkolla ja viime vuonna Lahdessa. Nyt sitten ulkomailla ihmeellisen ja käsittämättömältä kuulostavan kielen kotimaassa Puolassa. 

chaqllenge_poznan2017_03
Hotellissa hömpöttämässä.

Aamulla herättiin klo 4:50, ihan pirteänä sillä oltiin menty aikaisin nukkumaan ja minä herään tuohon aikaan aina pirteänä sillä se on niin lähellä sitä kellonaikaa mitä useina aamuina herään kotona kun töihin lähden. Useina työpäivinä kello soittaa minulle nimittäin 4:50. 

Oli ihana herätä lämpimään kesän aamuun. Suomessa kun aiempina vuosina on täyden matkan kisaan herätty niin on joo ollut kesä, mutta aamut eivät välttämättä niin lämpimiä. 

Aamupalaksi vetäisin kaurahiutaleita mantelimaidolla ja kupillisen pikakahvia. Lasillisen vettä. Muu ei maistunut ja tuo oli aivan hyvä kisapäivän aamupala. Suunnitelmissa oli kyllä syödä aamupalalla myös banaani ja Oatlyn proteiinijuoma, mutta ne jotenkin jäivät kun ei maistunut ja ajatus pyöri jo tulevan päivän pitkässä koitoksessa. 

chaqllenge_poznan2017_01
Kisapäivän vaatetukseni.

Kisavaatteet päälle eli lähinnä triathlonpuku, niin ja ajanottochippi nilkkaan joka olisi siinä koko kisan ajan. Siihen päälle vielä ”siirtymävaatteet” eli sortsit ja huppari jotka olisivat sitten myös kisapaikalla kisan jälkeen mua odottamassa. Juoksu- ja pyöräilykamppeet vietiin jo edellisenä päivänä vaihtoalueelle. Vaihtoalue on alue jonne uinnin jälkeen tullaan (mieluiten mahdollisimman nopeasti juosten) ja siitä lähdetään pyöräilemään ja siihen myös palaudutaan pyöräreitiltä ja lähdetään juokseaan. Juoksun jälkeen vaihtoalueelle ei enää tulla vaan juoksusta mennään suoraan maaliin.

chaqllenge_poznan2017_06.jpg
Vaihtoalue valmiiksi edellisenä päivänä.
chaqllenge_poznan2017_10.jpg
Härren kamppeet.

Hyvissä ajoin lähdettiin ajelemaan kisapaikalle, tarkoitus oli olla siellä viimeistään kello 6:00 (kisan startti klo 7:00) ja otiinkin. Hotellista oli muutama hassu kilometri kisapaikalle.

Käytiin heti ensimmäisenä vaihtopaikalla katsomassa, että pyörä oli kunnossa ja että ilmaa renkaissa oli riittävän monta baria ja sitä lisättiin mikäli oli tarvis. Laitoin vielä viime töikseni pyöräilkypärän, pyöräilykengät, sukat, ajolasit, juoksutossut, geelit, juoksulippiksen kaikki hyvään järjestykseen pyöräni vieressä olevaan laatikkoon. Sellaiseen järjestykseen, että kun uinnin jälkeen lähden pyöräilemään niin siinä on helposti otettavissa kypärä ja pyöräilykengät, ajolasit ja pyöräilyyn tarkoitetut loput geelit jotka eivät mahtuneet järkevästi pyöräni tarvikekoteloon. Niin ja oli mulla muutama syötävä patukkakin, tarkalleen 3 kpl jotka aioin pyöräilyyn mukaan ottaa. Patukat sisälsivät taatelia, banaania, pähkinöitä, ananasta ym. sellaista.

chaqllenge_poznan2017_08
Ylimääräiset kamppeet jätettiin säilytykseen kisan ajaksi.

Vaihtoalueella oli suomalaista triathlontuttua, Arja ja arjan mies. Arja pitää Triathlonvaimo-blogia. Juteltiin vähän ja vaihtoalueelta siirryttiin pikaisesti lähemmäs järveä ja vessakäynnin jälkeen olikin jo aika alkaa pukea märkäpukua päälle. Samalla tuli juteltua ja saatua tsemppiä ja varmuutta suomalaisilta kun siinä yhdessä pyörittiin ja palloiltiin Arjan ja Arjan miehen kanssa. Yksi uusi suomalainen triathlontuttavuuskin saatiin. Hän oli meidät kekannut edellisenä päivänä vaihtoalueella kun olin varmaan jotain kailottanut ja tuli juttelemaan. Myös nyt starttiaamuna tuli toivottamaan tsempit ja mekin tietenkin takaisin. Hän oli ensimmäisellä täyden matkan triathlonillansa.

chaqllenge_poznan2017_07
Märkäpuvun pukemista.

Kisalakit oli täyden matkan kisalaisilla valkoiset sinisin tekstein. Ihan hienot ja katu-uskottavat eli joo, voin käyttää uintitreeneissä jatkossakin. No, uimalakkeja tulee kisoista ihan yllin kyllin ja olenkin jo muutamaan otteeseen tässä vuosien mittaan perannut uimalakkivarastoani isolla kädellä.

No, kello se eteni ja läheni seiskaa. Energiageeli ennen kisaa, se kannattaa kyllä ottaa siinä vähän ennen starttia. Otin sellaisen ja härrekin, vettä ei ollut mukana, mutta saatiin hörpyt härren mamalta joka oli tullut katsomaan kisaa koko päiväksi paikan päälle. Vähän myöhässä startti oli joten saatiin ekstraminuutteja kisajännitykseen. Kisajännitystä mulla ei kyllä nyt kovin hirveesti ollut, luulin että olisi ollut enemmän mutta onneksi ei. Nyt tuntui koko ajan hyvältä ja mua auttaa jännitykseni kanssa tietenkin se, että pari täyttä matkaa on jo takana niin tiedän, että se kyllä menee maliin saakka mikäli mitään kommervenkkejä tai onnettomuuksia ei satu.

chaqllenge_poznan2017_09
Valmiina hommaan.

Keli oli aamulla täysin tyyni ja näytti mukavalta. Vesi oli sopivan lämpöistä, sellaista, että vilu ei pääsisi tulemaan ranteisiin tai jalkohin nilkoista alas päin. Vähänkin liian viileässä vedessä mulla ihan kohmettuu käpälät ja se hankaloittaa olotilaa ihan huolella, nyt ei ollut sitä pelkoa.

Lopulta pienten viivästysten jälkeen päästiin asettautumaan laiturille josta piti uida jonkin matkaa starttiviivalle.

chaqllenge_poznan2017_12
Laiturin kautta uimalla starttiviivalle.

Sinen vaan kaikki valkolakkiset kumipukuiset ihmiset. Täydellä matkalla osallistujia oli muistaakseni jotain 250 ja naisia näkyi hyvin hyvin vähän. En ollut ollenkaan etukäteen katsonut montako naista montako miestä tai edes sitä montako naista mun sarjassa on, sarjani siis naiset 40–49 v.

chaqllenge_poznan2017_11
Sinne vaan veteen, lähtölaukaus pamahtaisi jo kohta huhheijjaa sentään.

Ennen uintia kuivalla maalla lämmittelin vähän pyörittelemällä käsiä ja tekemällä selkärangan kiertoja, mutta vedessä en käynyt uimassa. Matka laiturilta starttiviivalle sai olla riittävä lämmittelyuinti nyt tälle täyden matkan triathlonille.

chaqllenge_poznan2017_13
Kaikki uidaan pikku matka starttiin josta kisa alkaa.

UINTI 3800 m

Uinti uitiin Malta-järvessä joka on tekojärvi ja ilmeisesti nimenomaan soutuhommeleita varten tehty. Soutajille. No, nyt sinne oli pystytetty triathlonisteille merkkipoijut jotta osaavat uida reittinsä ja soutajia ei tietenkään ollut paikan päällä ainuttakaan.

trasaplywacka11299226-01-1024x315
Uintireitti.

Pum! Aika iso pum! kuului ja sitten vaan kauhomaan. Lähdin uimaan ison porukan vasemmasta reunasta, sillain, että kaikki muut olivat oikealla puolellani sillä halusin mahdollisimman rauhallisen oman uinnin enkä sitä sellaista pesukonemyllyä jossa joka suunnassa on uimari. Mua ei varsinaisesti haitta jos joku ui lähellä, mutta kyllä se jollain tapaa häiritsee joten olen hyväksi havainnut lähteä kisoissa paikasta, missä toisella puolellani ei välttämättä ui ketään. Tai sitten jos ui niin vain muutama hassu nassu.

Uinti meni sitä samaa mun omaa tasaista rennon letkeää pitkän matkan vauhtia jossa ei turhaan hötkyillä. Läpsyttelyä vaan poijulta poijulle, eteenpäin suunnistamista ja sen poijun odottamista jonka kohdalta kääntyisin oikealle. Henkisesti meni aika sujuvasti koko uinti ja missään vaiheessa ei ehtinyt tulla sellaista fiilistä, että voisiko tämä nyt jo loppua, että nyt saisi kyllä riittää.

Uin katselematta muiden uinteja ja välittämättä siitä missä muut menevät. Ohittelin joitain uimareita ja minua ohiteltiin. Mitään suurta osumaa kuten nyrkkiä kalloon tai potkua kylkiluihin en saanut, jotain ihan pientä läheltä uimista vain.

Lopulta uinnin maalissa oleva Red Bull -portti näkyi ja sitten jo olinkin siinä käsi ojossa kisan henkilökuntaa kohti, etä nostakaa minutkin pystyyn. Rantautumisessa oli liuska jossa henkilökunta oli auttamassa uimareita nousemaan pystyyn jotta pääsisivät hyvin jatkamaan matkaa vaihtoalueelle.

chaqllenge_poznan2017_14
Sieltä meitä valkolakkisia tulee rantaan noin neljän kilometrin uinnin jälkeen.
chaqllenge_poznan2017_15
Härrekin. Hän oli muutaman minuutin ennen mua. Neljä minuuttia muistaakseni.

chaqllenge_poznan2017_16

Uinti aikaan 1 h 19 min 40 sek.

Olen tyytyväinen uintiini, se meni sitä mun oletettavissa olevaa vauhtia juu.

T1 eli vaihto uinti-pyörä
5 min 52 sek.

Juoksin uinnin jälkeen ylös vaihtoalueelle ja aloin hommiin. Märkäpuku kokonaan pois ja varustelaatikkoon tai ainakin sen välittömään läheisyyteen, kypärä ja ajolasit päähän, sukka jalkaan kenkä jalkaan, sukka jalkaan kenkä jalkaan, energiageelit ja patukat puvun taskuun, numerovyö numerolappuineen vyötärölle. Pyörä mukaan ja reipasta tahtia eteneminen jonkin matkaa ennen kuin sai nousta pyörän päälle.

chaqllenge_poznan2017_20
Kypärä päässä jo, kenkää koipeen.

Ylhäällä olevassa kisapäivän vaatetus -kuvassa on musta numerolappuvyö. Olin kuitenkin ostanut edellisenä päivänä kisa-alueelta samanlaisen mutta pinkin värisen ja antanut mustan härrelle jolla ei ollut ollenkaan numerolappuvyötä. Näissä vaihtoaluekuvissa näkyy uusi pinkki vyöni. Pyöräilyyn lähtiessä numerolappu kuuluu olla selän puolella ja pyörittelin vyön siten, että sinne selkään se lappu jäi.

chaqllenge_poznan2017_19
Pyörä mukaan ja menoksi.

PYÖRÄ 180 km

Pyöräreitti poljettiin nejästi. Suoraa hyvää baanaa mitä polkea. Loivaa nousua ja laskua eli helppoa edetä sen kun polkee vaan.

TRASAROWEROWAPOZNAN2017-01-1024x274
Pyöräreitti.

Kun pääsin pyörän päälle tuntui, että jaloissa ei ole mitään voimaa ja ehdin jo miettiä, että voi jos tämä on tällaista koko pyöräilyn ajan, tosi tukkoista meininkiä ja ajattelin, että siinä tapauksessa olisi helpotus jos rengas puhkeaisi. Kisani olisi nimittäin siinä jos se oikeasti puhkeaisi. Mulla on tuubirenkaat enkä halua jäädä vaihtelemaan ja sähläämään tuubirenkaan kanssa siinä tapauksessa jos se puhkeaisi. Niin olen sen päättänyt. No, ihan aikuisten oikeasti en olisi halunnut kumin puhkeavan vaikka jalat tuntuivat erikoisilta.

chaqllenge_poznan2017_22
Kannustusta oli paljon reitin varrella.

Ehkä kolmenkymmenen kilometrin jälkeen pyörä alkoi kulkea mukavasti ja huonot jalat olivat muisto vain.

Vaikka aamulla oli ollut täysin tyyntä jo pyöräilyn alussa oli ihan kiitettävä tuuli. Se oli välillä myötäinen, välillä vastainen, välillä sivu ja välillä viisto. Jossain vaiheessa en ollut ollenkaan kärryillä mistä suunnasta tuuli, katsoin vain vauhtia, että jaahas taitaa olla myötäinen kun mennään näin haipakkaa. Tai että nyt on kyllä täysi vastatuuli kun ei etene ollenkaan. Se oli raskasta sen tuulen kanssa kun joka kiepillä se voimistui ja voimistui ja vaikka myötätuulessa saa hyvän avun on isoon vastatuuleen raskastakin raskaampaa polkea ja yrittää pitää vauhtia yllä.

chaqllenge_poznan2017_21
Härre.

Pyöräilyn aikana otin säännöllisesti energiageelin ja aina sopivin väliajoin patukan, joita mulla oli siis kolme kappaletta. Geelejä meni ehkä noin kahdeksan, en ole aivan varma. Vettä päälle, urheilujuomaa en juonut ihan sen takia, että mulla on tullut joskus vatta tosi kipeäksi kun olen pitkässä kisassa juonut urheilujuomaa, vettä ja imaissut geelejä. Eli vedellä mentiin juomisen suhteen.

Ohittelin porukkaa ja minua ohiteltiin, aivan kuten uinnissa. Sen pistin kyllä merkille, että normaalia enemmän ohitin ihmisiä kuin yleensä pyöräilyssäni ja se on tietenkin positiivista.

Jossain vaiheessa reitille paukahti vaikka kuinka paljon lisää pyöräilijöitä kun puolimatkan kisaajat jotka olivat startanneet pari tuntia meidän jälkeen tulivat omalle 90 km:n pyöräilylleen. Silloin oli jopa ruuhkaa.

 

chaqllenge_poznan2017_23
Ihan hyvältä tuntui pyöräily.

Peesikieltokisa eli ei saa ajaa kymmentä metriä lähempänä edelläajavaa ja näin toimin. Joka kisassa mitä Suomessa järjestetään aina toitotetaan kisailijoiden puolesta jälkeenpäin kuinka paljon peesataan eli ajetaan vilungilla sääntöjen vastaisesti. Olen sitä omin silmin nähnyt ja jopa oman seuran porukkaa on ollut peesiporukoissa, se harmittaa kyllä.

Itse olen ottanut oikein asiakseni, että en todellakaan aio sillä tavalla hyötyä edellä ajavasta pyöräilijästä, en missään nimessä sääntöjen vastaisesti. Ohitan, jos itse menen lujempaa ja jos sitten en kuitenkaan pääse ohi niin jättäydyn suosiolla sen kymmenen metriä edellä ajavan taakse. Suurimman osan pyöräilijöitä ohi pääsin ketä lähdin ohittamaan, mutta oli siinä älyttömässä vastatuulessa pari sellaista kertaa, että totesin parempi jättäytyä.

Jos peesaa, siitä saa kyllä selkeän hyödyn ja silloin oma pyöräilyvauhti lopputuloksessa saattaa olla selkeästi kovempi kuin täysin omin jaloin ajettuna.

180 km pyörä meni mukavan sutjakkaasti. Mulle sopii tuollainen neljä kertaa ajettava reitti, voi joka kiepillä katsoa onko vauhti pysynyt hyvänä vai kenties hiipunut ja jos on hiipunut niin voi pyrkiä seuraavalla kierroksella nostamaan sen taas hyvään lukemaan.

Pyöräilyn aikana otin huoltopisteiltä vettä, heitin omat juomapullot satulani takaa menemään ja otin järjestäjän tarjoamaa täyttä vesipulloa aina kun edellinen tyhjeni.

Pyöräily aikaan 6 h 5 min 34 sek.

Olen tyytyväinen pyöräilyyni, sain pidettyä tasaisen tekemisen. Tuuli yltyi ja yltyi ja haittasi minkä haittasi, mutta tyytyväinen olen. Lujempaa en olisi varmasti päässyt.

T2 eli vaihto pyörä-juoksu
5 min 21 sek

Pyöräilyn loppuun saavuin hyvissä voimissa vaikka olin paahtanut ihan huolellisen kovaan vastatuuleen viimeisellä kierroksella. Henkilökunta puhalteli pilleihin kun oli aika nousta pyörän päältä pois ja ottaa pyörä talutukseen ja yrittää juosta mahdollisimman nopeasti vaihtoalueelle ja saada lenkkitossut jalkaan.

chaqllenge_poznan2017_25
Pyöräily pyöräilty ja vaihtoalueelle tuleminen.

Nousin pois pyörän päältä ja otin pyöräilykengät jaloistani pois sillä vain sukat jalassa olisi taatusti helpomi edetä pitkähkö matka vaihtoalueelle kuin yrittää juosta kivikovilla pyöräilykengillä.

chaqllenge_poznan2017_24
Härre oli päättänyt pyöräilynsä ennen mua.

Pyörä-juoksu vaihdossa nuttasin jotenkin ihan huolella. Juoksuaskeleet pyörän päältä vaihtoalueelle eivät meinanneet ottaa sujuakseen kun jalkapohjissa tuntui jotenkin ikäviltä. Sitten kun pääsin vaihtopaikalleni laitoin pyörän telineeseen, otin kypärän päästä ja vaihdoin pyöräilykengät lenkkitossuihin. Juoksulippis tottakai päähän. Olin edellisenä päivänä ostanut uuden juoksulippiksenkin. Buffin kojusta, ruotsalaisilta.

Otin vaihtoalueella vielä yhden energiageelin ja vettä päälle. Loput juoksuun tarkoitetut energiageelit laitoin puvun taskuun ja lähdin kohti porttia mistä pääsi juoksureitille.

 JUOKSU 42,2 km

Juoksu juostiin kahdeksana kierroksena. Kahdeksan kierrosta järven ympäri ja se olisi siinä se 42,2 km.

TRASABIEGOWAKROTKA-01-1024x315
Malta-järvi neljästi ympäri.

Juoksu pääsi alkamaan kun pääsin vaihtoalueelta pois ja puh, vastatuuli hyökkäsi aika äkkiä kimppuun. Se ei tuntunut yhtään kivalta ja ei ollut tarvinnut juosta kuin muutama hassu kilometri kun jotenki ehkä luovutin juoksun suhteen. Tai annoin itselleni luvan olla puristamatta sitä viimeistä puristusta ja jäin juoksemaan sitä vauhtia mikä helposti tuli. Se oli virhe joka harmitti jälkeen päin. Mutta tehty mikä tehty ja sillä vauhdilla mentiin.

chaqllenge_poznan2017_28
Huoltopiste.

Juomapisteitä oli kolme yhdellä kierroksella, tarjola oli vettä, urheilujuomaa, appelsiinia, banaania, namia.

Otin juoksun aikana energiageeliä noin 40 min välein ja aina vettä päälle. Välillä käteeni tarttui tarjolla oleva appelsiinilohko ja kerran myös pala banaania.

chaqllenge_poznan2017_31
Juotavaa juoksijoille.

Koko matkan ajan juoksu tuntui sujuvan sitä omaa tasaista varmaa tahtia. Kerran jouduin käymään muovikopperovessassa pissalla ja se oli kyllä inhottava kokemus. Hikinen ja päälle kaadetusta vedestä ihan märkä kisapuku piti riisua ja sitten pukea takaisin ja se sen hikisen puvun takaisin pukeminen ei ollut kyllä kovin mukavaa. Mutta pakkohan se oli tehdä sillä juoksua oli vielä ihan huolella jäljelllä. =)

chaqllenge_poznan2017_30
Tuulee.

Jos mahdollista tuuli yltyi vieläkin vaikka se oli yltynyt koko pyöräilyn ajan. Toiseksi viimeisellä juoksukierroksellani tuuli niin kovaa, että järjestäjien pystyttämät metalliset aidat kaatuivat juoksijoiden tielle. Siellä oli kannustajat niitä nostelemassa. Kaiken lisäksi ilma kylmeni niin paljon, että tuli oikeasti kylmä ja alkoi sataa. Ihan  hurjasti alkoi sataa ja luulin, että kohta tulee rakeita. Joku puolalainen triathlonisti siinä juostessamme kommentoikin, että kohta tulee varmaan lunta. Sanoin jotain, että ei senkään niin väliä, olen Suomesta ja tottunut lumisateeseen.

chaqllenge_poznan2017_29
Vettä! Otatteko vettä?

Ilma onneksi lämpeni takaisin sen ihmeellisen kylmän aallon jälkeen ja loppumatka oli ihan hyvä juosta vaikka tosissani ehdin pelästymään, että pitääkö tässä vielä jäätyä ennen maaliin tuloa.

chaqllenge_poznan2017_27
Juoksijoita.

Jossain vaiheessa härre juoksi takaani ohi ja olin helpottunut kun näin hänet. Olin ehtinyt jo miettiä että onkohan sattunut jotain kun ei olla juoksun aikana ollenkaan nähty vaikka olen juossut jo kuusi kierrosta. Ajattelin, että toivottavasti näen härren maman seuraavalla kierroksella niin voin kysyä, että onko härreä näkynyt ja onko hän kunnossa. Ehdin jossain vaihessa olla jo varma, että jotain on sattunut. No, ei ollut sattunut kuin kakkahätä ja sen takia vasta just ennen seitsemännen kierrokseni alkamista hän juoksi minun ohi ja oli jo menossa maaliin. Minä kerroin härrelle, että mulla on vielä kaksi kierrosta juostavana ja sitten olen meelissa.

chaqllenge_poznan2017_26
Härre kierroksellansa.

Mitään kremppaa ei juoksun aikana tullut, se vaan meni sitä omaa tahtiansa. Ei tullut henkisiä seiniä vastaan ei mitään, tasapaksu suoritus niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Niin ne kaksi viimeistä kierrosta vaan meni nekin. Koko juoksun ajan oli valtavasti kannustusta ja kukin kannusti tyylillään. Lapset soittivat torvea ja aikuiset taputtivat ja huusivat Bravo! Barvo! ja vaikka mitä. Naiset olivat iloisia nähdessään naisen ja kannustivat erityisesti. Ihan kuten sanoin, naiskisailijoita tällä täydellä matkalla oli aika vähän ja siksi naisia todella kannustettiin. Se oli kivaa vaikka välillä kannustus yltyi turhan kovaääniseksi.

192.168.0.101_01_20170625183256313_TIMING
Härre maaliviivalla! Hyvä härre.

Härre ehti käydä suihkussa ja syömässä ennen kuin minä saavuin maaliin ja oli mamansa kanssa minua odottamassa kun juoksin maaliviivalle. Siinä sitten se juoksu ja vuoden 2017 täyden matkan kisa Puolassa.

192.168.0.101_01_20170625194842459_TIMING
Maalissa hei! Jee!
192.168.0.101_01_20170625194844459_TIMING
Mitä? Mikä maa mikä valuutta?

Juoksu meni aikaan 4 h 54 min 34 sek.

Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että vaikka täyden matkan kisa on aina voitto kun sen maaliin pääsee niin silti en ole tyytyväinen tähän juoksuuni. Löllöilin jotenkin. Ajattelin, että olisin juossut 20–30 min nopeampaa kuin mitä nyt juoksin. Mutta ei, tämä tulos tällä kertaa, melkein viisi tuntia. Loppuaika kuitenkin viime vuoden kisaan parani ja se on hyvä asia se vaikka kisoja ei missään nimessä voikaan sillä tavalla vertailla kun reitit ja reittien raskaudet ovat kussakin kisassa eri.

Kisan jälkeen en jäänyt enää suihkuun vaan kerättiin kamppeemme ja lähdettiin hotellille jossa pääsin pesulle.

chaqllenge_poznan2017_18
Mun tulokset.
chaqllenge_poznan2017_17
Härren tulokset.

Hotellilla huomasin, että olin saanut Arjalta viestiä, että mut oli kutsuttu palkintojen jakoon. Hän kirjoitti, että jos mua ei näy niin voivat ottaa mun palkinnon mukaansa. Olin ihan ällikällä lyöty. Palkinto? Mulle? Monesko olin sarjassani? Ensimmäinen? Toinen? Kolmas? Härre sai lopulta surffailemalla selvitettyä, että olin oman sarjan toinen. No, en ollut enää lähelläkään palkintopallia kun oltiin jo hotellihuoneessa joten sovittiin, että haen palkintopussukkani toisesta hotellista seuraavana aamuna kun lähdemme ajamaan kohti Berliiniä.

chaqllenge_poznan2017_33
Härren ja minun mitalit, minun pokaali. Minä.

Mitäs nyssi? Nyt palaudutaan. No, ainakin kaksi täyttä viikkoa ilman minkäänlaista urheilua, ehkä jopa kolme ja sitten läheneekin Finntriathlon Tahkon puolimatka (uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 21,1km) johon aiomme härren kanssa ilmoittautua. Jos sattuu olemaan paikkaa myynnissä niin ilmoita, täällä on pari halukasta ostajaa jos hinta on sopiva. jaanaba@gmail.com

chaqllenge_poznan2017_32

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017. Ilmoittaudu mukaan.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Aurinkopäivät käytetty pyöräilyyn

Pyörä-juoksu -yhdistelmätreeni
-pyörä 57 min 34 sek

keskisyke 141, maksimi 173
25,16 km, 26,2 km / h
-juoksu 13 min 16 sek
keskisyke 156
2,53 km, 5 min 15 sek / km

Pyöräily 1 h 34 min (eilen)
keskisyke 116, maksimi 137
44,17 km, 28,2 km / h

keskiviikkopyoraily01
Aurinko, lämmin, kesä.

Piti mennä eilen uimahalliin, mutta koska aurinkoistakin aurinkoisempi iltapäivä ja ilta niin päätettiinkin vaihtaa treeni maantiepyöräilyyn. Pyöräily on niin hienoa varsinkin aurinkoisella ja lämpimällä kelillä, olen ihan tosissani päässyt maantiepyöräilyn makuun, joka vuosi entistä enemmän.

Mentiin ihan rauhallisella sykkeellä, sellainen mukavuuslenkki joita pitää myös tehdä aika paljon kovemman treenin ohessa. Härre oli punaisissansa, hän sai nimittäin ostamansa pyöräilyvaatteet pari päivää sitten, triathlonseuran kuteet. Ihan hienot, varsinkin seuran pyöräilyhousut mun mielestä vaikka itselleni en ainuttakaan seuran vaatetta tällä kertaa ostanut.

keskiviikkopyoraily02
Härrellä oli jotain propleemaa jonkun mittauksen kanssa.

No, vajaa parituntinen maantiepyöräily suuntasi jo ihan tuttuun paikkaan ja tuttuun tekemiseen eli Lempäälän Nesteelle tofujäätelölle. Kevyt matalasykkeinen lenkki. Pirkkalasta Lempäälän Nesteen pihaan, pyörät terassille turvaan, kahvilasta jätskit ja ehkä kahvi, takaisin terassille ja herkut nassuun. Pyörän päälle ja kotiin, parasta kesäistä tekemistä.

keskiviikkopyoraily03
Jätskini.
yhdistelmatreenin_tarvikkeita
Pyörä-juoksun tarvikkeita.

Tänään vielä lämpöisempi päivä kuin eilen ja seuran pyörä-juoksu -treenit oli äsken. Tai klo 18 alkaen.

Seuran porukkaa tuli paikalle ihan hieno määrä ja vormisto (valmentaja) myös. Treeni oli kova joka sopi mulle ja härrellekin tähän väliin kun reilun viikon päästä pitäisi olla parhassa täyden matkan (uinti 3,8 km, pyörä 180 k, juoksu 42,2 km) kunnossa. Ennen sitä meillä ei ole enää mitään kovin pitkäkestoista treeniä vaan lyhyitä ja napakoita herkistelyitä.

Tänään oli siis todella napakka treeni. Kova treeni. Pyörällä 10 tolpan väliä rauhallisesti ja muutama tolpan eli siis lyhtypylvään tai sähkötolpan minkä milloinkin väli täysiä. Tätä sitten kokonainen tunnin pyöräily jonka jälkeen lähdettiin juoksemaan 2,5 km ja siitä ensimmäinen puolikas lujaa, toisin sanoen täysiä ja loppupätkä hölkötellen ja palautuen. Oli hianoo sen voin sanoa. Tosi kova treeni.

Pyöräily meni hyvin ja jalat tuntuivat edelleen vahvoilta kuten ovat tuntuneet viimeiset pyörätreenit mukaan lukien 134 km:n Pirkan pyöräily. Toivon kovasti, että vahvat jalat pysyvät vahvoina tulevassa kisassa jossa pitäisi jaksaa pyöräillä mahdollisimman hyvällä vauhdilla 180 km.

Pyöräilyn jälkeen juoksutossut jalkaan ja ensin kuunneltiin ohje miten juostaan ja sitten lähdettiin juoksemaan. Sain juostua ensimmäisen puolikkaan ihan hyvään vauhtiin, siinä nopeus oli ehkä 4 min 42 sek / km. =) Loppumatka sitten hölkötellen takaisin ja kamat autoon ja kotiin. Siinä oli tämän päivän ytimekäs treeni. Oli kova, tuntui pahaltakin, oli kuitenkin kiva.

yhdistelmatreenin_.jpg
Näitten kanssa.

Lue myös edellinen postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

 

Seuraava PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017

Puhti_juoksukoulu.png

Olemme härren kanssa vetäneet nyt kolme PUHTI juoksuryhmää mukavalla menestyksellä. Seuraava PUHTI juoksuryhmä alkaa elokuussa, tarkemmin tiistaina 15.8.2017 ja ilmoittautua saa nyt. Ilmoittautua voi sähköpostiosoitteeseen puhtivalmentaja@gmail.com tai sitten viestillä tai soittamalla minun puhelinnumeroon 040 5819 145. Kannattaa huomioida, että käyn päivätyössä ja treenaan paljon joten en ole aina puhelimen ääressä sen soidessa.

puhti_juoksukoulu003

Tiistaina meillä oli tämän kevään PUHTI juoksuryhmän viimeinen tapaaminen ja oli taas mukavaa. Luulen, että olemme saaneet juoksijoihin intoa jatkaa harrastusta ja olemme saaneet vinkattua mitä juoksuteknisiä asioita kannattaa ottaa huomioon parantaakseen omaa juoksuasentoa ja juoksun sujuvuutta.

Tiistain treeni oli juoksu + voima -yhdistelmä. Eli juoksijan kannattaa ja pitää sisällyttää viikko-ohjelmaansa lihaskuntoharjoittelua ainakin kerran joka viikko. Lihaskuntotreenin voi tehdä juoksulenkin päätteeksi tai ennen tai keskellä juoksulenkkiä tai sitten omana päivänään ihan omana harjoituksena.

Me tehtiin napakka intervallijuoksu ja lihaskuntoharjoittelu siihen päälle. Ensin alkulämmittelyhölkkää sellainen 20 minuuttia jonka jälkeen 4 x 45 sek kovaa juoksua (jokainen 45 sek toistaan kovempaa), lyhyellä viidentoista sekunnin palautuksella. Tällaisen intervallitreenin päälle sopii lihaskuntoharjoittelu tosi hyvin. Tehtiin ihan simppeleitä liikkeitä, 6 liikettä, 40 sek työ 20 sek lepo ja kaksi kierrosta. Varmasti meni perille tämä 12 minuutin lihaskuntoharjoittelu.

puhti_juoksukoulu006

Jokainen PUHTI juoksuryhmä sopii monentasoiselle juoksijalle. Kaikki treenit on suunniteltu siten, että kukin voi juosta omalle tasolleen ja vauhdilleen parhaiten, tässä juoksuryhmässä ei tarvitse yrittää pysyä nopeampien perässä. Mukana on joka kerralla ollut sekä nopeampia että hitaampia juoksijoita. Pitkään harrastaneita ja vasta aloittaneita. Naisia ja miehiä. Nuoria aikuisia ja vanhoja aikuisia. =)

puhti_juoksukoulu005

Meitä on kaksi juoksuryhmän valmentajaa, minä ja härre. Itse olen personal trainer -koulutuksen (Faf käynyt ja molemmat meistä on käyneet triathlonliiton valmentajakoulutuksen.

puhti_juoksukoulu001

 

Olet sitten juossut koko kesän tai löhöillyt niin elokuun ryhmä voi olla hyvä inspiraation lähde ja kaiken lisäksi saat paljon tietoa juoksusta joka auttaa harrastuksen mielekkäässä jatkumisessa. Jos olet lomaillut liikunnoista koko kesän niin nyt on hyvä hetki reipastua ja aloittaa juoksu. Jos taas olet juossut kesällä, loppukesä ja syksy on hyvää aikaa syventää harrastusta ja tulla hakemaan vinkkiä ym. Sitä paitsi porukassa tekeminen on kivaa.

PUHTI juoksuryhmän treenit ovat aina tiistaisin alkaen siis 15.8. Yhteensä kymmenen kertaa ja paikkana useimmiten Pirkkala, kerran Nokia ja kaksi kertaa Tampereen Pispala.

Hinta on 99 €. 

Ilmoittaudu mukaan: puhtivalmentaja@gmail.com tai 040 5819 145 Jaana Sjöblom eli minä.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Anun Maraton ja 50 mailia kisaraportti

Juoksu 1 h 51 min 54 sek
keskisyke 167, maksimi 183
21,23 km 5 min 16 sek / km

Tänään oli vuoden ensimmäinen puolimaratonpäivä. Ei ehkä viimeinen sillä suunnitelmissa on kyllä muitakin juoksutapahtumia vielä tälle vuodelle. Ilmoittauduttiin härren kanssa Nokialla juostavaan Anun Maraton ja 50 mailia juoksutapahtumaan jossa molemmat juostiin puolimaraton (21,1 km). Siellä oli monia muitakin matkoja joista pisin on jopa 50 mailia eli noin 80 km. Hurja matka tuo pisin, ultrajuoksijoiden matka.

Viimeiseen eli eiliseen iltaan asti piti jännittää pääseekö härre juoksemaan vai onko töissä. Ei ollut lauantaitöitä sittenkään ja hän pääsi ilmoittautumaansa juoksuun ja se kyllä teki mieleni iloiseksi, voidaan mennä paikan päälle yhdessä ja yhtä matkaa lähteä kotiin. Tai uimahalliin, mihin ikinä mentäisiinkään. Ja olisi joku kenen kanssa höpöttää maaliin tultua, että miten meni ja miksi ja menikö hienosti vai ei. Ja kaikkee muutakin juoksuun liittyvää, niin mielenkiintoisia juttuja. =)

anun_puolimaraton
Eilen kävin tekemässä lyhyen juoksun joka sisälsi 3 x 1 min puolimaratonvauhtia. Valmistelin tähän päivään.

No minä olen liikkunut tällä viikolla ihan normaaliin tapaan sen kummemmin valmistautumatta puolimaratonia varten. Tai no, oli mulla eilen valmistava lyhyt juoksu joka sisälsi sopivan vauhtisia spurtteja, mutta muuten olen liikkunut ihan normaalin treeniviikon (määräviikon) treenit sillä tämänpäiväinen puolimaraton toimi kovana treeninä muiden treenien joukossa kohti juhannussunnuntaita ja täyden matkan triathlonkisaa Puolan Poznanissa.

Taas kerran hieno lämmin päivä. Olen nyt näinä sateisina ja välillä kylminäkin päivinä ottanut asiakseni muistella, että kyllä niitä lämpöisiä päiviä on jo aika monta ollut. Ei ehkä ihan peräjälkeen, mutta aina säännöllisesti kylmien päivien välissä. Tänäkin vuonna kesän edetessä jo kuitenkin monta. Sitä vaan jotenkin haluaa paasata niistä huonoista keleistä joita on aina ja koko ajan, joka ikinen päivä ja erityisesti taas. Ikuisesti. Niinhän se ei kuitenkaan ole.

anun_puolimaraton01
Onko hyvä yhdistelmä? Väriyhdistelmä? On.

Noh, juoksuvaatteiksi valitsin eilen ostetun Niken pinkin tai paremminkin vaaleanpunaisen topin, Adidaksien tummansiniset vajaamittaiset juoksutrikot ja toiset Adidaksen juoksutossuistani.

Tärkeitä asioita on se mitä laittaa puolimaratonille päälle. Tänään sellaiset tekniset urheiluvaatteet jotka eivät kuumota vaan hengittävät tosi hyvin, sillain että ei oikeastaan juostessa kiinnitä mitään huomiota vaatteisiin. Semmoset minä tänään päälleni laitoin. Toki väriyhdistelmä pitää olla mieluinen kuten aina.

anun_puolimaraton02
Tapahtumapaikalla Nokian Edenin vieressä, haettiin numerolaput ennen juoksua.

No, mukavan värisessä väriyhdistelmässä =D mentiin ajoissa kisapaikalle ja haettiin numerolappumme. Minä olin numero 422 ja mulla ei ollut mitään tietoa montako muuta sarjassani N40 olisi. Eipä sillä mitään väliä sillä omaa juoksua sinne mentiin tekemään välittämättä muitten vauhdeista. Itse olin ajatellut, että lopputulos olisi hienoa jos olisi alle 1 h 55 min ja se oli hyvinkin mahdollinen. Näin ajattelin jo ennen juoksua.

anun_puolimaraton04
Minä Jaanaba, numero 422.

Ennen puolimaratonin starttia käytiin sellaisella vartin mittaisella lämmittelyhölkällä jotta saatiin keho lämpimäksi ja valmiiksi vastaanottamaan pitkän kovan juoksun. Taidettiin siinä lämmittelyssä tehdä yksi kolmen lyhtypylvään välin mittainen spurttikin. Sitten takaisin lähtöalueelle.

anun_puolimaraton03
Härre lämmittelee.

Ilma oli lämmin ja minä niin nautin siitä, tykkään erityisen paljon kun aurnko lämmittää mun peruspalelevan kehoni lämpimäksi ja lämpö oikein tunkeutuu sisuksiini. Juostessa lämmin ilma on hieno kun on sekin hienoa, että hikoilee oikein kunnolla kun aurinko paistaa ja paahtaa. Tiedä sitten paljonko se vaikuttaa kenenkin juoksuvauhteihin kun viileämmässä kelissä voi tietenkin oma ennätysjuoksu olla nopeampi kuin lämpimässä. Mutta mää en ajattele niin ja niin hirveästi niitä vauhteja ja erotuksia mitä milloinkin juoksu mahdollisesti on. Sillä mennään mitä on ja lause pätee niin kelien suhteen kuin muutenkin. Se otetaan vastaan mitä annetaan ja tätsit.

anun_puolimaraton09
Kello kuntoon ja starttiviivalle.

Mulla oli juoksuun kolme GU:n energiageeliä joista yhden otin ennen juoksua, vaniljan makuisen. Tämä GU:n vaniljainen geeli maistuu mun mielestä kyllä sata kertaa enemmän jollekin maitokahville kuin vaniljalle, se on hyvää. Hyvää vaihtelua mun aiemmin käyttämiini energiageeleihin, koostumuskin on paljon tatinamaisempaa ja menee oikein hyvin alas ja vettä aina päälle.

Kello tuli 11:20 ja silloin juoksemaan. Lähdin hyvällä fiiliksellä, sellaisella tunnustelevalla että mitähän tästä tulee ja mitenköhän juoksu menee. Heti alusta asti tuntui ihan hyvältä.

Sama kuin viimeksi numerolappu rinnassa juostessa (Raholan kymppi), seurasin koko ajan mitä kello sanoo juostuista kilometristä.  Sehän ilmoittaa jokaisen kilometrin jälkeen, että paljonko aikaa kului. Ensimmäinen kilsa oli aika nopea 4 min 41 sek, koko kisan nopein kilometrini.

anun_puolimaraton10
Energiageeli per nassu ennen starttia.

Juoksu eteni hyvää vauhtia kilometri toisensa jälkeen. Aika pian huomasin miten monimuotoinen reitti on, oli mäkeä, mutkaa, hiekkaa, asvalttia, varjoisaa, aurinkoista. Juomapisteitä oli tosi usein mikä oli hyvä ja varmaan tarpeenkin sillä juostiinhan reitillä samanaikaisesti maratonia (42,2 km) ja pitkää ultramatkaa (50 mailia).

Mulla ei ollut juoksussa mitään ongelmaa, otin kaiken vastaan mitä eteen tuli ja ylämäissä pidin sykkeeni siinä noin 170 lyönnissä per minuutti että en vetäisi övereitä ja juoksu hyytyisi siihen. Alamäessä sitten otin rennon alamäkijuoksuasennon ja yritin mennä laskevalla sykkeellä mahdollisimman lujaa. Olen tyytyväinen, että olen opetellut alamäkijuoksutekniikkaa, se helpottaa suuresti juoksukisoissa juoksemista.

anun_puolimaraton06
Vanilja, espresso, vanilja.

Kaksi urheilutissiliivissä olevaa energiageeliä otin juoksun aikana, jossain 35–40 minuutissa ensimmäisen joka oli maultaan espresso, nami nami. Toisen geelin otin jossain välissä, nyt en muista milloin, mutta kuitenkin sopivan tasaisesti molemmat geelit juoksun aikana ja aina ennen juomapistettä josta sain vettä suuhuni geelin päälle.

Vesipisteellä kaadoin osan vedestä päähän, niskaan tai rinnuksille viilentämään olotilaa.

anun_puolimaraton05
Loppukiri ja maalissa!

Koko ajan katsoin sykettä, jokaisen juostun kilometrin vauhtia ja meneillään olevaa vauhtia. Se mitä en kytännyt oli juostu kokonaisaika. Ensimmäisen kerran katsoin sitä vasta 11 km:n kohdalla jolloin jäljellä oli tasan 10 km. 11 km:n kohdalla aikani oli 56 min ja tiesin, että pääsen tavoitteeseeni eli alle 1 h 55 min jos mitään ihmeellistä ei satu. Oli jopa varaa löntystelyyn jos siltä olisi tuntunut. Ei kuitenkaan tuntunut vaan tuntui niin hyvältä, että jatkoin samaan malliin kuin siihenkin asti. Toisen kerran katsoin juostua kokonaisaikaa 16 km:n kohdalla jolloin jäljellä oli enää n. 5 km. Sitten en enää katsellutkaan vaan kiinnitin huomioni siihen, että syke pysyy siinä 168. Toi sykelukema on se, millä minä jaksan hyvällä mielellä pistää tossua toisen eteen. Juoksu kulkee tuolloin selkeästi epämukavuusalueella, mutta kuitenkin jaksan mennä ja se tuntuu vielä ihan hyvältä eikä miltään älyttömältä väkisin puurtamiselta.

anun_puolimaraton08
Huh, vähän paha olokin loppukirin jälkeen.

Niin se eteni kilometri kerrallaan ja jossain vaiheessa huomasin, että matkaa oli mennyt jo 18 km. Muutama hassu kilsa enää maaliin ja yritin pitää vauhdin yllä ja sainkin sen hyvin pidettyä. Jopa kiristettyä viimeisille kilometreille mikä on mulle aivan poikkeuksellista. Toki loppuosuus tästä reitistä oli hieman helpompi kuin sitä edeltävät mäennyppylät ja siten nopeampi juosta.

Viime hetken loppukirinkin otin tietenkin, mää otan sellaisen aina. Jostain se energia vaan siihen tulee ja  menin niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Maali! Olin maalissa ja alle 1 h 52 min, ei voisi olla tyytyväisempi minä. Pahan olon tuollainen loppukiri aina aiheuttaa ja hetken aikaa oli otettava iisisti ja kestettävä sitä oksettavaa olotilaa. Sitten helpotti.

Härre oli maalissa ottamasta musta kuvaa, hän oli tullut maaliin kymmenisen minuuttia ennen mua, aikansa oli 1 h 40 min 3 sek. Hän oli hyvin tyytyväinen ja oli sarjansa kakkonen. Minä meikäläinen olin oman sarjani ykkönen, aika hauskaa. Pääsin pönöttämään korkealle pallille ja vastaanottamaan palkinnon. Tästä on edelleen hieno jatkaa juoksu- ja triathlonkisoja. Niin no, tietenkin myös pyöräilyjä sillä huomenna aamusta starttaamme Pirkan pyöräilyn 134 km:n lenkille.

anun_puolimaraton07
Pönötys.
anun_puolimaraton11.jpg
Kilometriajat.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Eiliset liikunnat, muille ja itselle

Juoksu 1 h 9 min (eilen)
7,5 km

juoksu 57 min (eilen)
9,3 km

uinti 47 min

Eilen mulla olikin pari juoksua päivälle. Pääsin töistä jo aikaisin, klo 12 ja olin sopinut heti töistä suoraan meneväni vetämään juoksutreenin ystävä Teijalle jolle muutenkin teen juoksuohjelmaa ja jota käyn kerran viikossa tai parissa ohjaamassa juoksutreenin merkeissä.

lappset_group
Tavattiin Teijan kanssa mun työpaikan lähellä olevan urheilukentän vieressä.

Teetin Teijalla täsmäleen samanlaisen juoksutreenin kuin tiistaina teetimme härren kanssa PUHTI juoksuryhmälle. Minä olen niin iloinen ihmisten liikkumisista, on oikein mukavaa innostaa ja kannustaa ihmisiä liikkumaan ja itse motivoidun erittäin paljon siitä kun huomaan ihmisen liikunnan jatkuvan ja jatkuvan. Toisaalta huomaan lähes masentuvani jos tajuan, että joku aloittaa innoissaan liikkumisen ja sitten se lopahtaa. Tämmönen tilanne ei saa mua innostamaan ihmistä lisää ja lisää ainakaan jatkuvasti ja siinä tilanteessa on vaikea saada multa motivaationnostoa ja olen ajatellut niin, että ei mun tarvitse kaikkia maailman ihmisiä kannustaakaan.

juoksutreenin_ohjaus
Teijan Vähäjärven ympyrä. =)

No, se Teijan juoksu. Hänhän on nyt jo hyvän aikaa juossut ohjeideni mukaan ja on rauhallinen menijä. Mutta niin vaan taas huomattiin vauhdin kasvua. Juoksutreeni oli 4 x Pirkkalan Vähäjärvi ympäri. Jäven ympärys on vajaa 2 km ja ensin menimme sen Teijan alkuverravauhtia, että keho lämpeni kunnolla ja oli valmis vastaanottamaan tulevan kovemman juoksun.

Toinen kierrosen ohjeistin menemään sitä peruskestävyysvauhtia kovempaa, toisin sanoen ehkä vauhtiksestävyysalueen alapäässä tai maksimissaan keskivälillä. Eli ei tunnu enää niin leppoisalta ja mukavalta vaan vähän pahaltakin. Kuitenkin sellainen vauhti mitä ei vielä tarvitse ihan hirveästi puristaa, mutta kuitenkin tarvii ylläpitää ettei vauhti laske. Kierros meni hyvin, siinä ei paljon puhuttu sillä vauhtikestävyysalueella oltiin jo ihan reippaasti eikä silloin puhe kulje. Kierroksen jälkeen juomahörpyt ja heti seuraavalle eli kolmannelle kierrokselle jonka Teija juoksi sitten vielä vähän kovempaa. Pitää puristaa ja halutessaan saa mennä painattaa aivan täysiä. Tämä kierros ei sitten taatusti tuntunut enää mukavalta, vaan suorastaan pahalta kun meno oli jo niin kovaa. Hyvin se meni, Teija juoksi hienosti ja kehitystä vauhdeissakin on tullut ja tämänkaltainen treeni silloin tällöin tehtynä kehittää juoksuvauhtia, juoksuasentoa ja juoksun taloudellisuutta, hapenottokykyä, aika lailla kaikkea juoksuun liittyvää.

Tässä välissä juomaa ja viimeiselle kierrokselle Vähäjärven ympäri. Viimeinen kierros palautellen ihan loppuverravauhtia. Siinä oli Teijan treeni eilen. Varmasti jäi hyvä mieli kun sai oikein kunnon juoksutuntumaa. Pitää kuitenkin muistaa, että 80 % juoksusta pitää tapahtua peruskestävyysalueella eli sillä niinsanotulla mukavuusalueella mitä on helppo mennä. Loput 20 % saa sitten olla kovempaa juoksua. Tällä tavalla kehittyy.

lappset_group01
Juoksutakki se olla piti eilenkin päällä.

Tuo Teijan kanssa juostu Teijan treeni oli mulle sopivaa palauttelua eli tulee kyllä ihan mun omaan treenipäiväkirjaankin se.

Illalla sitten omat kovemmat treenit, juoksu ja uinti. Koska Nokian urheilukentällä oli varaus oltiin pellolla juoksemassa. No, pellolla ja pellolla sillä näihin Penttilän peltoihin on jo aika päiviä sitten rakennettu teitä, hienot ulkoilumaastot on siellä ja olikin mahtava paikka juoksutreenin tekemiseen.

Härre oli jo etukäteen katsonut kartasta pellolla olevan sopivan mittaisen pätkän mitä voisimme juosta kun emme kerran päässeet kentälle 400 m:n radalle. Eli oma juoksutreeni oli alkuverran jälkeen 6 x 800 m reipasvauhtiset vedot 400 m:n hölkkäpalautuksella. Loppuverra päälle.

No joo, oli taas niin hianoo, kiva keli jos ei tuulta oteta huomioon ja kaikin puolin hyvä mieli tuli koko juoksusta. Mää olin unohtanut sykevyön kotiin joten sen puoleen hankalampi juosta, mutta kyllähän se meni kun seurasin juoksuvauhtia. Sekin tosin vaihteli sillä vetopätkät sisälsivät sekä ylä- että alamäkiä. Mutta hyvä paikka juoksutreenin tekemiseen ja nyt aloin harkita, että ehkä seuraava (alkaa elokuussa) PUHTI juoksuryhmäkin voisi tuolla käydä juoksemassa ainakin kerran.

6x800m_juoksu
Härre juoksee.

Juoksutreenin jälkeen triathlonseuran uintivuorolle jossa sisällytettiin uintiimme 10 x 50 m kolmosvauhtia eli ihan reippaasti. 40 sek palautus. Nyt tuntuu yläselässä, että on uitu reippaasti.

Tosiaan, seuraava PUHTI juoksuryhmä alkaa elokuussa. 11 viikkoa, yhteensä kymmenen kertaa. Hinta 99 €. Tervetulleita ovat aloittelijat ja enemmän juosseet, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset. Kakki juoksut ja opastus tapahtuu osallistujan omalla tasolla ja omilla juoksuvauhdeilla. puhtivalmentaja@gmail.com.

Fiilistelykyvia tämän kevään PUHTI juoksuryhmästä:

puhti_juoksukoulu03puhti_juoksukoulu02puhti_juoksukoulu01

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Raholan kymppi 21.5.2017

RAHOLAN KYMPPI 2017, KISARAPSKA

Juoksu 49 min 28 sek (eilen)
keskisyke 171, maksimi 184
10 km, 4 min 54 sek / km

Eilen. Nysse sitte oli, vuoden ensimmäinen kisapäivä numerolappu rinnuksissa.

Aamusta jo niin kaunis juoksupäivä, että olin tyytyväistäkin tyytyväisempi. Aurinko paistoi ja sopivan lämmin.

Hetken mietin missä vaatteissa lähtisin juoksemaan ja päädyin kukkakuvioisiin pitkiin trikoisiin ja mustaan hihattomaan toppiin. Jalkaan toiset Adidaksen juoksutossuistani, ne vaaleamman väriset.

raholankymppi2017_01
Päivän kisavaatteet.

Aamulla ennen kisapaikalle lähtöä todellakin mietin ja spekuloin omaa aikaani. Mulla ei ollut mitään hajua mitä vauhtia juoksu kulkisi. Tai no, jotain hajua, mutta ei sitä saisinko pidettyä kilometrivauhdin alle viidessä minuutissa mikä oli haaveeni. Jos nimittäin saisin pääsisin maaliin alle 50 minuutissa. En muista koska viimeksi olen kymmenen kilometrin kisa- tai testijuoksun juossut, varmaan pari-kolme vuotta sitten. Vitosen testijuoksuja mulla on ollut tänä vuonna pari kolme ja niistä ainakin kaksi olen onnistunut juoksemaan alle 25 minuuttiin joten siitä ajasta saatoin päätellä, että viidenkymmenen minuutin paikkeilla pyöritään Raholan kympin lopputuloksessa meikäläisen kohdalla.

Olin valmistautunut kisapäivään syömällä ja juomalla edellisenä päivänä normaalin hyvin, pieni irtokarkkilisä päivän ruokailuissani oli.

raholankymppi2017_02
Päivää ennen kisapäivää härkäpapupihviä, täysjyvämakaronia, salaattia.
raholankymppi2017_14
Automatkalla kotoa Pirkkalasta Tampereen Tesomalle harrastin itseni tsemppaamista.

Lähdettiin aamulla ennen ysiä ajamaan kisapaikalle, Tampereen Tesoman jäähallin pihaan. No meiltä on sinne lyhyt matka, jotain 15 min autolla varmaankin. Kisapaikalla tietenkin aurinko paistoi ja meininki oli ihan täysin juoksukisan oloista. Iloisella mielellä olin ja yllättävän rentona vaikka edelleen mietin ja mietin mun tulevaa kisajuoksuvauhtia.

raholankymppi2017_13
Kisapaikka.
raholankymppi2017_12
Tunnelma ❤

Ennen numerolapun rintaan laittamista käytiin vielä tekemässä pieni alkulämmittely. 15 minuuttia hölköteltiin, osittain kisareittiä osittain muualla. Mulla oli vielä tuossa vaiheessa juoksutakki päällä, mutta kisan juoksisin kyllä hihattomassa topissa.

raholankymppi2017_09
Alkuverra, oi mikä auringonpaiste.
raholankymppi2017_11
Härrekin alkuverraa.

Alkuverran jälkeen palattiin kisakeskukseen ja otettiin energiageeli ja vettä päälle, nopeat jännityspisut jäähallin toiletissa ja sitten laitettiinkin numerolappu rintaan.

Meillä oli molemmille mukana toinenkin energiageeli jonka olimme suunnitelleet ottavamme siinä puolessa välissä juoksua. 5 km:n kohdalla oli nimittäin huoltopiste jossa oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa. Ennen sitä olisi hyvä ottaa geeli sillä tarvittavan veden saisi huoltopisteeltä.

En halunnut kanniskella omia juomavesiä mukana vaan halusin hyödyntää järjestäjän tarjoamaa huoltopistettä ja juoda juotavani siinä.

raholankymppi2017_07
Rouva nummero 121. Sarja N40
raholankymppi2017_08
Herra nummero 122. Sarja M40. Ilmeestä päätellen näköjään vähän mietityttää häntäkin tuleva juoksu.

No, kello eteni hyvää vauhtia lähemmäs kymmentä jolloin startti olisi joten oli mentävä lähtöviivan taakse odottamaan lähtölaukausta. Porukkaa oli kivasti ja tiesin, että ei todellakan tarvitse yksin juosta.

18588907_10213373465118863_4159319895999731883_o
Startti. Kuva Päivi Linnero.

Voi rähmä, en muistanut ottaa puolivälin energiageeliä taskuun ja se vähän sapetti. Hetken vaan ehti sapettaa sillä ei sitä ehtinyt jäädä murehtimaan, oli pärjättävä ilman geeliä ja sillä sipuli. Lähtö tapahtuisi ihan parin-kolmen minuutin kuluttua.

18588875_10213373473999085_2351925426888090775_o
Ja antaa palaa! Kuva Päivi Linnero.

Lähtö! Annoin heti alusta asti mennä ihan reippaasti ja juoksu tuntui kulkevan jos ei nyt aivan lentäen niin ainakin lähelle sitä ja ensimmäiset kaksi kilometriä menivät siinä fiilistellessä ja molemmat reippaasti alle 5 min / km -vauhtia ja tossa vaiheessa ajattelin, että vaikka mitä tapahtuisi pääsen varmasti maaliin alle 50 min. Niin hyvältä tuntui. Laskeskelin niin, että jaksan juosta näin rieppaasti ainakin muutaman kilometrin ja  sitten on varaa vauhdin hieman hiipua ja silti pääsen omaan tavoitteeseeni ja kymmenen kilometrin ennätykseeni. Jotenkin kuplin iloa sisältä päin ihmetellen miten helpolta tämä tällä kertaa tuntuu.

Jossain vaiheessa huomasin, että jaahas jonkinlaista loivaa nousua on nyt noustu jonkin aikaa ja alun parin-kolmen nopeamman kilometrin jälkeen vauhti hieman hidastui. Tuntui aivan yhtä hyvältä kuin alussakin, mutta kilometrivauhdit eivät enää olleet aivan niin nopeita kuin ensimmäiset kolme kilsaa. Tyytyväinen olin kuitenkin erityisesti siihen miten helpolta se juoksu tuntui. Oltiin edellisenä päivänä käyty tekemässä ihan kunnon salitreeni, mutta jalat olivat silti lennokkaat. Olin kyllä varautunut siihen, että salitreenin monet jalkaliikkeet tuntuisivat pahalla tavalla päivän juoksussa. Mutta eivät tuntuneet tunnelmistani päätellen.

raholankymppi2017_10
Tossua toisen eteen.

Kilometrit menivät mukavan tasaiseen tahtiin ja puolessa välissä oleva juomapiste olikin aika pian edessä ja siinä hetken pysähdys, juomaa suusta alas, muki roskikseen ja juoksu jatkukoon. Mun sykekello ilmoitti jokaisen kilometrin ajan ja sitä oli mukava seurata ja se piti mut kärryillä mahdollisesta loppuajasta. Jokainen kilometri oli myös merkattu tien laitaan ja koko reitti oli vedetty valkoisella viivalla tiehen mikä on mun mielestä tosi tärkeä asia. Eipähän pääse eksymään. Omissa ajatuksissaan sitä voi (ainakin minä) tosi helposti mennä ulos kisareitiltä jos sitä ei ole kunnolla merkitty.

Jossain vaiheessa huomasin, että joku nainen juoksee mun takana aika lähellä mua, välillä vähän lähempänä, välillä vähän enemmän lähempänä ja ehdin moneen kertaan kuvitella, että hän ehkä saavuttaa mua koko ajan ja saattaa mennä ohitseni. No ei se mitään jos menee ohi, menkööt sitten sillä omaa itteään vartenhan täällä liikutaan. Mutta kyllä sain silti takana juoksevasta tsemppiä etten vain lässähtäisi hituroimaan ja jatkoin hyvää omaa menoani edelleen hyvällä mielellä. Hämmästelin jatkuvalla syötöllä sitä miten hyvin kulkee tai miten helpon tuntuisesti. Kertaakaan koko 10 km:n aikana en hampaat irvessä puristanut itsestäni mitään.

Kilsa-pari maaliin ja takana oleva on ihan yhtä lähellä kuin aiemminkin, meneeköhän hän ohi vai saanko pidettyä vauhtini ettei mee. No, maali lähenee, 500 m ennen maalia oli pari ihmistä pururadan vieressä kannustamassa ja sain siitä lisää tsemppiä ja parisataa metriä ennen maaliviivaa oli työ- / seurakaveri kannustamassa, ”hyvä Jaana” ja siitä lähti. Loppukiri. Riuhtaisin itteni irti takana juoksevasta ja lähdin menemään niin lujaa kuin pääsin. Maalisuoralla sateli kannustushuutoja, ”hyvä Jaana, menee alle 50 min, hieno loppukiri” ym.

Maaliviiva jes siinä se on, hyvin juostu, taputan itseäni olkapäälle. Siinä loppukiristä johtuvan oksettamisen tunteen ollessa päällä en voinut olla muuta kuin tyytyväinen omaan tekemiseeni. Täydellistä, just sitä mitä halusinkin. Pystyin pitämään isoa sykettä koko juoksun ajan ja vielä jopa nauttimaan siitä. Iso osa hyvällä mielellä oli varmasti auringonpaisteella ja sillä, että Team Raholan porukka oli onnistunut luomaan hienon tapahtuman. Talkoolaiset kannustivat matkan varrella juoksijoita jakaessaan huoltopisteellä juomaa ja ohjatessaan liikennettä ja juoksijoita.

raholankymppi2017_06
Öö, ykkönen uupuu. Oottekohan te kaksi nyt hieman kaukana toisistanne?

Olin sarjani N40 kolmas ajallani 49 min 28 sek.  Kotiinviemisiksi sain pyykinpesuainetta ja pystin.

Härren aika 43 min 53 sek. Hän on yhtä tyytyväinen juoksuunsa kuin minä omaani. Harjoittelu jatkukoon samaan malliin.

raholankymppi2017_05
Nyt on hyvä.

Paraatipaikalla pönötysten jälkeen lähdettiin autolla kotimatkalle. Tiedossa olisi ruokaa, koiran ulkoilutusta, olemista ja illalla vielä palauttava pyörälenkki.

raholankymppi2017_04
Kotimatkalla Oatlyn palautusjuoma. Kauraproteiini, perunaproteiini.
raholankymppi2017_03
Pysti.

RAHOLAN KYMPPI 2017, KILOMETRIAJAT JA KESKISYKKEET:

  1. 4:36,5, syke 155
  2. 4:35,5, syke 169
  3. 4:43,8, syke 173
  4. 4:51,4, syke 171
  5. 5:04,0, syke 173
  6. 5:16,9, syke 171
  7. 4:56,4, syke 171
  8. 4:59,4, syke 174
  9. 5:06,9, syke 175
  10. 4:56,0, syke 175

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Lounaalle polkaisu

Maantiepyöräily 3 h 36 min
keskisyke 131, maksimi 154
94,35 km

frantsilan_kehakukka08
Ehdottomasti.

Mulla vapaa torstai ja pitkähkö pyörätreeni tiedossa. Eilen vielä mietin, että lähdenkö maastopyörällä vai triathlonpyörällä. Säästähän se oli kiinni, triathlonpyörällä ei tee mieli mennä kovin kylmään säähän kun taas maastopyörällä polkee vaikka pakkasessa.

Kiikun kaakun oli sää aamupäivällä kun olin lähdössä. Päädyin lopulta triathlonpyörään sillä kyllä sillä tarkenisi noin 11 asteessa mitä mittari näytti ja sääennustus lupasi seuraaviksi tunneiksi. Pilvistä ja yhtätoista astetta.

frantsilan_kehakukka07
Nokian Linnavuoressa.

Sitä paitsi halusin hyvää lounasta ja triathlonpyörällä pääsisin hyvin Hämeenkyröön Frantsilan Kehäkukkaan kasvislounaalle, siispä suunta sinne. Olen aina joskus käynyt Kehäkukassa syömässä ruokaa tai pikaisesti pyöräilyn tauolla jotain kaakkua ja aina on hyvää ollut.

Pakkasin pyörän ja oheistarvikkeet autoon ja suhautin Pirkkalan vanhalle kirkolle josta lähdin reissuani tekemään. Mulla oli ihan kaikki muu matkassa mukana paitsi kengänsuojat, ne jäivät kotiin ja se meinasi pistää harmittamaan ihan tosissaan sillä näillä keleillä kyllä jalkaterät varmasti palelevat noin pitkällä lenkillä. Ei kengänsuojia, mutta onneksi löysin auton hanskalokerosta sinne unohtuneet uudet sukat jotka äitini oli ostanut minulle ja sain ne äitienpäivänä kun kylässä käytiin. =D Pistin sitten toiset sukat jo jalassa olevien pälle ja päätin, että pyöräilen kahdet sukat pyöräilykengissä enkä lähde enää takaisin kotio hakemaan kengänsuojia.

frantsilan_kehakukka06
Frantsilan Kehäkukan mattotyyliä.

Lähdin ajamaan pyörällä ensin kohti Nokiaa sitten Siuroa ja sieltä Hämeenkyröön. Osasin suht helposti sillä poljenhan varmaan neljättä vuotta nyt näitä reittejä ja alkavat pikku hiljaa jäädä minunkin päähän. Mää oon kyllä semmonen suuntavaistoton ihminen jolle jää reitit päähän vasta kun niitä on ainakin sata kertaa mennyt. Mutta nyt osasin, eikä kääntymisiä ihan hirmu montaa ollutkaan. Hyvä minä.

Olipa rauhallista polkea arkena aamupäivällä. Lähdin noin kymmenen maissa ja tiedossa oli vajaa 50 kilometriä ennen kuin saisin lounaan nenän alle.

Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin viime kesänä, monessa kohtaa oli reikää ja vaurioo korjattu ja huomattavasti helpompi oli ajaa nyt kun ei tarvinut määrätyissä kohtaa olla niin kovin tarkkana.

frantsilan_kehakukka05
Frantsilan Kehäkukan jokivarsiterassi.

Ajelin ihan omissa maailmoissani, oli tosi kivaa mennä aivan yksin. Määhän olen aika paljon sellainen yksinmenijä ja -olija joten sopi oikein hyvin pyöräillä ilman edes härren seuraa.

Pysähdyin pari kertaa ottamaan kuvaa maisemasta ja nauttimaan energiageeliä veden kanssa ja lopulta olinkin Frantsilan pihassa. Siellä oli aika paljon porukkaa lounaalla ja monessa pöydässä näkyi olevan varattu-lappu. Siellä on aina kun olen siellä käynyt ollut paljon populaa syömässä ja kahvilla, joka kerta.

frantsilan_kehakukka10
Vegaaninen lounas.

Olin katsonut etukäteen netistä, että mitä siellä on mulle tarjolla. Kermainen (ehkä kaurakermainen) tofupasta ja uunijuureksia. Salaattia. Jälkiruuaksi kahvi sekä vegaanille marjakimara. Ihan kiva jälkiruoka, raikas ja kevyt, tykkäsin vaikka aika tavanomainen. Joku kaura- tai soijakerma siinä oli päällä, miedon makuinen enkä saanut selvää mitä se oli. Jos on pakko niin veikkaisin että soijakerma se oli.

frantsilan_kehakukka03
Jälkiruokakahvi ja -marjakimara. Kimara, hassu sana.
frantsilan_kehakukka04
Hämeenkyrön lämpötila.

Varpaat, niin ne varpaani joissa ei ollut kenkien päällä kengänsuojia. Sanotaan nyt näin, että vähän vain viilenivät, eivät missään nimessä kylmettyneet eli pärjäsin hyvin vaikka aivan toista pelkäsin.

Söin ja join ja kävin vielä vessassa piilossa ihmisten katseilta vähän lämmittämässä käsilläni varpaitani ennen kuin lähdin kotimatkalle. Ajoin tasan saman reitin takaisin kotiin ja on se kumma että aina kun tuolta tulee kotiin ajotunnelma on paljon raskaampi kuin mennessä. En osaa sanoa onko kotiin päin ajaessa sitten enemmän ylämäkeä. Nyt kyllä tuntui, että olisi ollut vastatuulta. Hyvältä se kuitenkin tuntui ajaa ja oikein hyvä pk-lenkki tästä tuli kuten pitikin.

frantsilan_kehakukka09
Hienoja maisemia ihan täällä kotisuomessa. Pirkanmaalla.

Joka kerta kun pysähdyin otin valokuvaa ja lähetin myös härrelle tunnelmakuvaa matkan varrelta alusta loppuun. Hauskaa myös se, että Münchenissa asuva ystävä laittoi mulle samaan aikaan omasta pyörälenkistään valokuvaa. Siellä on hieman lämpöisempää kuin täällä ja oli ihana fiilistellä niitä kuvia. Münchenissa on ihan kesä jo.

frantsilan_kehakukka02

Paluumatkalla otin myös pari energiageeliä sillä tarkoitus on palautua hyvin tästäkin lenkistä, jotta viikon treenit voivat jatkua mahdollisimman hyvin. Jos en ottaisi matkan aikana energiaa olisin aivan loppu ja huomenna vielä enemmän loppu ja se vaikuttaisi taas seuraaviin treeneihin. Myös juominen on yhtä tärkeää. Join kyllä säännöllisesti vaikka sitä janon tunnetta ei olisikaan ja varsinkin jos on vähän viileämpi keli niin ei välttämättä tee mieli edes juoda. Vaikkei tee mieli silti kannattaa ja pitää juoda kun urheilee.

frantsilan_kehakukka01
Nokka jo kotiin päin.

Ai niin, mun lenkki tuli sykemittarin tietoihin kahtena pätkänä sillä en vielä täysin osaa käyttää uutta sykemittariani. Laitoin Kehäkukassa sen stopille ja ilmeisesti mittarin mielestä olin liian kauan pysähdyksissä kun se oli itse tallentanut menomatkan yhtenä treeninä joka tarkoitti sitä, että paluumatkalla piti aloittaa uusi treeni kellosta. Tarkoitus olisi ollut, että mittari mittaa koko reissun yhtenä lenkkinä. Ei vaikuta mihinkään, mutta ärsyttää hieman. No, opiskelua mittari vaatii vielä. Mulla on nyt uutena mittarina Garminin mittari kun viime vuodet on ollut Suunto niin siksi sen käyttäminen on aluksi tällä tavalla monimutkaista. =D Mulle.

paluumatkahameenkyropirkkala.jpg
Paluumatka.

Se oli semmonen maisemalenkki, oikein kiva.

Olen ilmoittanut mut ja härren tämän viikon sunnuntain Raholan kympille. Raholan kymppi juostaan siis 21.5.2017 Tampereella Tesomalta Tesomalle (en oikein tiedä missä muualla reitti kulkee) ja nyt kun tapahtuma on aika lähellä on enää jälki-ilmoittautuminen paikan päällä mahdollista mikäli sinne mieli halajaa. Ei ole kallis sekään, 20 €.

Erityisesti tykkään kun Raholan kymppi on sunnuntaina. Mulla on töistä aina sunnuntait vapaata niin tuollaiseen tapahtumaan joka on silloin on helppo ilmoittautua, olen nimittäin tosi huono pyytelemään vapaapäiviä ja sumplimaan työvuorojen kanssa. Teen sitä tosi harvoin ja aina se rasittaa ihan riittävästi. En tiedä miksi, omassa päässä vissiin sellainen valuvika että ei aleta säätämään vaikka se olisi helppoakin.

Meillä on paljon liikuntaa tällä viikolla ja Raholan kymppi päättää siis liikunnallisen viikon. En osaa kovasti arvioida mitä vauhtia kympin pystyn juoksemaan, mutta se onneksi nähdään sitten viikonloppuna. Joka tapauksessa kiva pistää numerolappu rinnuksiin ja lähteä vetämään minkä kintuista pääsee. =)

En vielä koskaan ole ollut missään Raholan kympin järjestämässä juoksutapahtumassa vaikka monesti olen suunnitellut.

elainpariskunta.jpg
Mortti ja Kaisa jonain aurinkoisena aamuna Pirkkalan perämettässä.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.