Nyt se on koettu, täyden matkan triathlonkisa

Finntriathlon Tahko 15.8.2015. 13 h 11 min. (Osallistuminen saatu)
Uinti 3,8 km.
Pyöräily 180 km. 28,35 km / h. Keskisyke 136.
Juoksu 42.2 km.

Ensimmäinen täyden matkan triathlonkisani ja olin saanut ohjeita mennä rennosti sykkeet siinä pk2–aerobinen kynnys. Eli ei liian isoilla sykkeillä jotta varmasti pääsisin maaliin asti.

Ystäviltä, tutuilta ja blogitutuilta tuli paljon tsemppiä isoon koitokseen. Treeniä hietikolla blogin Soile sanoi hauskasti, että nyt saat tehdä koko päivän sitä mistä tykkäät ja mistä nautit, liikkua. Aatelkaa, koko päivän. Aika mahtavaa, mutta samalla aikamoista ja jotenkin myös epätodellista sillä kuka nyt muka jaksaisi taapertaa tuolla aamukasista iltamyöhään. Tuntui jotenkin uskomattomalta vaikka tiesinkin, että olen siinä kunnossa että kun vaan pidän vauhdin sopivana enkä ala mitenkään revittelemään niin pääsen maaliin. Edellyttäen tietenkin ettei mitään kremppaa tule joka pakottaisi kisan keskeyttämään.

Suurin osa tämän tekstin kuvista on Timo Kananojan ottamia, albumia pääset selailemaan tästä. Kuvia saa vapaasti käyttää kunhan mainitsee kuvaajan nimen.

Uinti 3,8 km.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Pum! Stattipamaus ja tämäkin triathlonkisa alkaa uinnilla. Ollaan kaikki täydelle matkalle satrttaavaa ihmistä (yli 200 kpl) asettauduttu Tahkolahden sillan viereen mistä pamauksen jälkeen lähdettiin uimaan. Miehet ja naiset kaikki starttasivat samaan aikaan kello 8:00 aamulla. Naisia 30 kpl ja miehiä 191 kpl. Keli oli ihan mukava, heti aamulla vähän viileä mutta täyttä aurinkoa oli luvattu ja jotain 19 astetta päivän lämpötilaksi. Vesikin jotain 18 astetta tai ihan vähän yli ja se tuntui aamun viileydessä tosi lämpimältä.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Järvessä oli aikamoinen aallokko joka oli vastainen heti menosuuntaan päin ja hidasti varmasti menoa. Heti ensimmäisellä hapenotolla sain imaistua suullisen Tahkolahden vettä vattaani, mutta ei se mitään haitannut, matka jatkui vaan. Eteenpäin oli mentävä määrätietoisesti, että uinnin saisi suoritettua. Uida piti kaksi kierrosta jonka jälkeen uitiin ponttoonisillan ali ja rantaan.

20150815-44865
Kuva Timo Kananoja.

Uinti meni omaa tasaista vauhtiani, sitä mitä aina ja sain uitua omaa uintiani koko matkan, porukka hajaantui sen verran, että mitään lähikontaktia ei ollut kenenkään kanssa. Täyden matkan kisaajia oli sen verran, että mitään suurta ryysistä ei ollut kuin heti alussa. Puolimatkan kisaajat lähtisivät sitten vasta myöhemmin ja heitä oli paljon enemmän.

20150815-44873
Kuva Timo Kananoja.

Ensimmäisen suoran jälkeen uinti helpotti kun tuuli ja laineet tulivat sivusuunnasta ja seuraavan käännöksen jälkeen takaa jolloin laineita ei juurikaan huomannut. Välillä tunsin kaulassa etupuolella jotain erikoista, mutta ajattelin puvun vaan hankaavan siihen jokaisella hapenotolla enkä sen kummemmin ajatellut asiaa. Uin ja uin ja uin. Laskin käsivetoja, 20, 100, 10, koko ajan vaan laskin käsivetoja. =) Silleen se uinti eteni. Välillä katsoin eteenpäin, että menenkö suoraan poijua kohti. Vedessä oli reitti merkitty punaisilla poijuilla ja reitti kierrettiin vastapäivään siten, että jokainen poiju jäi uimarin vasemmalle puolelle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Toinen kierros samalla tavalla kuin ensimmäinen. Sen jälkeen ponttoonisillan ali kahden poijun välistä ja vielä viimeiset sadat metrit ja pääsin rantaan. Uin niin pitkään kunnes kädet osuivat pohjaan ja vasta sitten nousin vedestä ja juoksin loppumatkan hiekalle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Uintiaika 1 h 27 min 31 sek. Olen tyytyväinen. Nousin sarjani kolmantena vedestä.

T1 eli uinti-pyörä vaihto.

Avasin märkäpuvun vetoketjun selästä heti kun pääsin rantaan ja huomasin samalla, että mun kaulakoru oli takertunut märkäpuvun sisäpuolelle kaulan kohdalle ja tajusin saman tien, että sehän se oli mikä oli hangannut ja tuntunut uidessakin. En saanut korua irti ja jouduin väkivalloni repäisemään sen jolloin ketju katkesi. Pidin sitä kädessäni juostessani vaihtopaikalle jossa sitten näin anopin kannustusjoukoissa ja annoin rikkinäisen ketjun hänelle.

Vaihtoalueen kannustajissa näin Ninnin Energianurkkauksen Ninnin joka taisi huutaa mulle, että tulit ennen härree vedestä. Vai oliko se valokuvannut Timo Kananoja joka niin huusi, en nyt muista. Jompi kumpi kuitenkin ja mää olin tyytyväinen kun kerrankin koko kesänä tulen kisauinnista ennen härree. Jee.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Aika pian mun jälkeen, jotain minuutti tai alle härrekin tupsahti uinnista vaihtoalueelle ja olin tyytyväinen kun näin hänet tässä kohtaa. On aina tärkeää tietää, että toinen on päässyt vedestä pois, ettei vaan mitään oo sattunut. Sen jälkeen voi hyvillä mielin jatkaa omaa kisaa.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Riisuin märkäpuvun jonka änkesin vaihtopussukkaan mistä laitoin päälleni pyöräilykypärän, numerolapun, sukat, pyöräilykengät. Otin myös yhden Power Bar -energiageelin tässä vaiheessa. Juosten pyörän luokse ja pyörässä olevasta pullosta vettä nassuun jota enegiageelin ottamisen jälkeen on hyvä ottaa perään ja pitääkin ottaa, että geeli pääsee imeytymään kunnolla. Ja muutenkin jano oli aikamoinen puolentoista tunnin uinnin jälkeen. Pyörää satulasta kuljettaen juoksin tai kävelin siihen kohtaan missä saa nousta pyörän päälle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

T1 aika 5 min 12 sek. En pitänyt mitään kiirettä koska kysessä oli ”ei niin kiireinen kisa”. Tein kyllä kaikki toimenpiteet ihan reippaasti, mutta en mitenkään henkihieverissä. =)

Pyöräily 180 km.

Pyöräreitti oli neljänä n. 45 km:n kierroksena. Ensimmäiset 6 km oli pelkkää nousua. Tahkolla kun oltiin niin maasto oli sen mukaista, hyvin kumpuilevaa ylä- ja alamäkineen. Muistan viime vuodesta, että tykkäsin pyöräreitistä kun se oli jotenkin niin hauskan kumpuileva ja alamäissä sai luukuttaa niin pajon kuin uskalsi. Tänä vuonna uskalsin enemmän kuin viime vuonna sillä pikku hiljaa tässä olen rohkaistunut ja pyöräily sujuu jo varmasti sata kertaa paremmin ja paremman näköisesti kuin aiempina vuosina. On tullut paljon varmuutta lisää.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Mulla oli pyöräosuudelle varattu 9 kpl energiageelejä, yksi täytetty vehnäsämpylä jossa oli kasvirasvalevitettä ja vegejuustoa sisällä. Olin laittanut sen pieneen pussukkaan ja ängennyt jonnekin sarvien uumeniin sopivaan kohtaan missä se pysyi hyvin. Myös suklaapatukka oli mukana. Kahdessa juomapullossa vettä ja yhdessä omatekemää urheilujuomaa joka koostui vedestä, hunajasta ja suolasta.

Poljin koko reissun sillä aerobisen kynnyksen tuntumassa olevalla sykkeellä, mun aerobinen kynnys pyöräilyssä on 137–142. Ohjeitten mukaan ylämäkiin ei saa riuhtoa vaan ylämäkiin kevennetään ja poljetaan rennosti, siten että syke ei nouse liian korkeaksi. Ensimmäiset kilometrit siis pelkkää nousua, mutta ihan hyvin se tuntui sujuvan ja kun matka jatkui niin johan sitä alamäkeäkin alkoi tulla ja varmaan tasaistakin. Heti alussa oli vaikea pitää sykkeet tarpeeksi alhaalla sillä menohaluja oli vaikka kuinka. En kuitenkaan antanut mennä vaan poljin suunnitelman mukaan ja toitotin ittelleni, että tässä on hei vielä semmonen reipas 6 tuntia poljettava, että ehkä kannattaa mennä nyt näillä sykkeillä sillä polkea saa varmasti ihan riittävästi ja kyllä se kai jossain vaiheessa alkaa tuntua. Ja juostakin pitäisi vielä jaksaa tuntitolkulla pyöräilyn jälkeen. Nyt pysytään suunnitelmassa eikä anneta mennä lujempaa vaikka kuinka menetyttäis.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Mää aina kisassa lasken jotain, uinnissa laskin käsivetopareja jatkuvasti ja pyörässä laskin kakskytminuuttisia sillä joka 20:s minuutti otin joko energiageeliä ja vettä tai urheilujuomaa. Eli kun olin 20 min pyöräillyt otin urheilujuomaa, siittä 20 min energiageeli ja vesi, siittä 20 min urheilujuoma jne.

Ensimmäinen pyöräkierros meni siinä huumassa, että hei täähän on helppoo ja mukavaa ja jos tämä tätä vauhtia jatkuu niin ei mittään hättää, hianoo hei. Toinen kierros meni samaan malliin, mitä nyt suklaapatukan otin triathlonhousujeni taskusta ja söin sen siinä pyöräillessä. Kyllä maistui.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Kolmas kierros alko jo vähän tuntua vaikka helposti pyörä vielä kulki. Kankkuja vähän välillä puudutti, mutta auttoi kun joka ylämäessä nousin seisomaan ja poljin siten. Jossain vaiheessa olin kitannut litran pullollisen urheilujuomaa. Reitillä oli aina mennen tullen huoltopiste ja ennen huoltopistettä oli paikka minne heitettiin omat tyhjät pullot ja uuden sai huoltopisteeltä, se annettiin käteen. Henkilöitä oli pulloja pyöräilijöille antamassa. Otin tyhjenneen urheilujuoman tilalle vettä sillä en aikonut koko kisan aikana juoda mitään muuta urheilujuomaa kuin tuon omatekemän mikä ei varmasti pistäisi vattaa sikin sokin geelien kanssa.

Jossain välissä pyöräreitille paukahti puolimatkan kisaajat ja siinä sitä oli sitten taas pyöräilijää aika paljon, yhteensä ehkä jotain tuhat samalla reitillä. No suurin osa puolimatkan kisaajista ehti pari kierrosta polkaista eli 90 km kun minä jäin vielä polkemaan omia loppukilometrejäni ja reitti oli taas mukavan väljä pyöräilijöiden osalta.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Kun olin neljä tuntia polkenut päätin syödä sämpyläni ja voi että se maistui hyvälle. Upposi suuhun tosi nopeasti ja ajattelin vaan, että olisi sittenkin pitänyt ottaa mukaan kokonainen täytetty patonki. =D Jossain vaiheessa otin huoltopisteeltä myös banaanin ja sekin meni tosi nopeasti alas. Oli kuulkaa hyvää siinä tohinassa ja touhussa saada oikeeta kiinteää syötävää.

Jossain alamäessa sain nopeimmaksi vauhdikseni jotain hieman yli 57 km / h, mutta vain kerran. Mitä kauemmin pyöräily kesti sitä enemmän tuuli ja tuuli tuntui ihan vähän hidastavan alamäissä pyöräilyä. Ainakin jossakin kohtaa. En oikein saanut selvää tuuliko eestä vai takaa vai sivusta vai toisesta sivusta. =D

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Neljäskin kierros tuli pyöräiltyä ja lopulta kurvasin takaisin vaihtopaikalle hyvillä mielin. Olin erittäin tyytyväinen omaan pyöräilyyni, se meni kaikin puolin hyvin. Sykkeet olivat kuten piti, vauhti oli hyvää, energiansaanti suht tasaista vaikka jossain vaiheessa huomasinkin, että mulla on geelit laskettu otettavaksi 45 min välein ja mää otin niitä 40 min välein. No ei auttanut itkut markkinoilla joten panttasin kahden viimeisen geelin ottamista vähän pitempään ja homma hoitui sillä.

Pyöräilyaika 6 h 21 min 40 sek. Tulin sarjani kolmantena pyöräilystä. Olen tyytyväinen. Yllättävän lyhyeltä toi yli 6 h pyöräily kyllä tuntui vaikka voisi ajatella, että se on hirmu pitkä eikä lopu ikinä. Loppui se ja olin hyvissä voimissa pyöräosuudelta palattuani.

T2 eli pyörä-juoksu vaihto.

Pyörän päältä pois sille tarkoitetussa kohdassa ja reippaasti kävellen vaihtoalueelle viemään pyörä sille kuuluvalle paikalle josta matka jatkui vaihtopussukkatelineen luo. Hirvee pissahätä. Tyhjensin paitani sisällön. Olin tunkenut paidan alle rinnuksiini geeliroskat mitä pyöräilystä tuli ja myös sämpyläpussin ja banaaninkuoren. =D Olin kerännyt kaikki roskat rinnuksiini sillä ei niitä saa tonne luontoon heitellä. En tiedä olisiko roskia voinut heittää siihen kohtaan mihin tyhjät juomapullot pyöräreitillä heitettiin. Koska en tiennyt niin katsoin parhaimmaksi tunkea tyhjät geeliroskat ja banaaninkuoret rinnuksiini triathlonpaidan alle. =D Siinä ne kulkeutui hyvin vaihtopaikalle jossa änkesin ne T2-vaihtopussukkaan mistä otin juoksutossut ja lippiksen jotka asensin päälleni. Edelleen hirvee pissahätä joten menin pissalle vessaan joita oli vaihtoalueella.

T2 aika 5 min. 

Juoksu 42,2 km.

20150815-46354

Vessasta suoraan juoksureitille. Juoksu oli neljänä kierroksena sekin. Ilma oli mukavan aurinkoinen ja aika pian tajusin, että jaahas tätä vauhtia mää nyt sitten etenen. En lujaa vaan aika hissukseen ja tiesin, että sillä meiningillä pääsen hyvävoimaisena maaliin asti. En ottanut mitään paineita juoksusta vaan menin siten miten se meni. Reitillä oli kolme huoltopistettä joiden ohi mentiin jokaisella kierroksella. Otin sopivissa kohtaa vettä, geeliä, banaania, suolaa, suolakurkkua, sitä mitä milloinkin teki mieli. Jossain vaiheessa ajatus ällömakeista energiageelistä alkoi tökkiä ja oksettaa enkä voinut niitä enää sen jälkeen nauttia. Banaani taas maistui niin hyvälle, että ei varmaan koskaan ennen, olinhan taivaltanut kisaa jo varmaan kymmenen tuntia. Parhaita banaaninpaloja ikinä olivat ne.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Taapersin ja taapersin, joitain ylämäkiä kävelin. Juoksureitti oli melko raskas ihan kuten viime vuonna puolimatkalla. Mutta vaikka raskas olikin ei mikään mahdoton ja juoksu eteni ihan hyvin kunhan vaan taivalsin sitä omaa vauhtiani. Yritin ajatella, että ei tässä nyt olla tekemässä mitään maailman ykkösaikaa vaan tavoite on päästä riittävän hyvissä voimissa maaliin.

Huomasin, että vatta on kosketusarka, sormella kun painoi vattaa siihen sattui. Sitä ne geelit ja epämääräinen syöminen ja juominen varmaan teetti. Mutta ei ollut paha eikä haitannut juoksua, tuntui vaan painellessa vattaa joten lopetin sen painelun ja jatkoin matkaani juosten.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa juoksin pitkät pätkät erään blogin kautta tapaamani naisen miehen kanssa ja se piristi kyllä. Tuli jutelta jotain ja siinä kilometrit taittuivat jotenkin henkisesti nopeemmin kuin yksiskeen juoksemalla.

11896498_966247863458256_5025859521044167902_o

Juoksu tuntui välillä tuskaiselta, välillä taas suht ookoolta. Ei tehnyt mieli lisätä vauhtia yhtään joten en edes haaveillut sellaiesta, olin vaan tyytyväinen, että tässä ollaan pääsemässä täyden matkan triathlonkisan maaliin. Uskomatonta taas kerran.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Taas pissahätä. Juomani vesi lakkasi imeytymästä ja pissahätä tuli yllättäen eli ei auttanut kuin mennä pajamamaanSama vedenimeytymisongelma oli loppuun asti ja jouduin toisenkin kerran käymään vessassa juoksun aikana. Heti kun olin juonut vettä mukillisen oli mentävä pissalle. Erikoista eikä oo ennen tapahtunut mulle tommosta. Mutta olin varatunut, että näin pitkällä matkalla voi tulla vaikka mitä ihmeellistä eteen mitä ei oo ennen tullut. Vähällä tunnuin kuitenkin pääsevän ja olotila oli koko ajan kuitenkin ihan hyvän puolella.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa tajusin, että mun sormetkin ovat ihan turvonneet ja vihkisormus on syvällä sormessa turvotuksen sisässä. Olis pitänyt ottaa se sormesta pois ennen kisaa varsinkin kun tiesin, että tämmönen turvotus voi tulla.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Juoksureitti kulki jossain kohtaa asuinalueen keskellä ja siellä oli kannustusta. Esimerkiksi yhdessä paikassa kaksi miestä kannustivat ja soittivat musiikkia jostain pömpelistä ja sieltä tuli Tommi Läntisen Via Dolorosaa. Se pisti naurattamaan, sopi tilanteeseen niin hyvin.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Viimeisen kierroksen juoksin ihan yksin ja juoksin kilometrin kerrallaan. Reitillä oli kilometrit merkattu ja aina kun olin päässyt kilsan eteenpäin kattoin kellosta kauanko siihen aikaa kului. Pari viimeistä kilsaa enää, siinä ehkä vähän piristyin ja lähdin hieman reippaammin juoksemaan nehän menisivät kuin hujauksessa ja koko sessio olisi ohi. Huh sentään, maaliin tässä päästään ei voi olla totta. Tuntui jotenkin uskomattomalta, että tässä ollaan taaperrettu tätä kisaa jo 13 tuntia, ihan käsittämätöntä. Tuntui paljon lyhyemmältä ajalta.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Maalisuora tuli lopulta nassun eteen ja otin siinä vielä pienenpienen spurtin ja nostin kädet tuuletukseen kun härre sieltä huusi että ”tuuleta” ja anoppi napsaisi kuvan. =D Kello oli jo 21:11.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Tuuleta!
Tuuleta!

Juoksuaika 5 h 11 min 21 sek.  Olen tyytyväinen omaan juoksuuni myös. Ja koko kisan lopputulokseen. Maaliin pääsin ja hyvissä voimissa vielä.

Nyt on tiedossa varmaan kuukauden mittainen palautumisjakso sillä kyllä tämmönen iso sessio vaatii sen kuukauden palautua. Sekä fyysisesti että henkisesti, en todellakaan aio hötkyillä tulevien treenien kanssa siinä ei oo mitään järkee. Tämän viikon olen taatusti tekemättä yhtään mitään omia liikuntoja ja sen jälkeiset viikotkin vain sitä mitä fiilis sanoo.

Kannustusta kisareitillä oli älyttömästi ja oli semmoista ”nettiporukkaa” jota en tuntenut, monesta kohtaa kuului hyvä Jaanaba, tsemppiä. Kannustus kisassa on kyllä tosi tervetullutta ja se auttaa jaksamaan entistä paremmin ja se on kivaa. Hyvin huomasi, että Tahkolla oli paljon kisailijoiden puolisoita jotka kannustivat kaikkia ja kisailijoiden lapsia myös joilla kannustus oli hanskassa hyvin. Mukavaa.

Mutta siis että meni helpommin kuin etukäteen kuvittelin eikä oikein millään voi tajuta, että kyllä sitä oikeesti tuolla uitiin, pyöräiltiin ja juostiin yli 13 tuntia. Pitkä aika, mutta ei todellakaan tuntunut niin pitkältä. Hassua.

Tarkemmat tulokset:

jaanabantulokset

harrentulokset
Härrellä ei näy kaikki ajat sillä hänen ajanottosiru oli pois nilkasta pyöräilyn ajan. Vahingossa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Mainokset

Mietteitä ennen täyden matkan triathlonkisaa

Heei!
Heei!

Tulevana lauantaina eli 15.8.  omana nimipäivänäni se sitten on se mitä en ennen koskaan ole tehnyt. Liikunnallisesti tähän mennessä isoin koitos mitä oon ikinä tehnyt. Finntriathlon Tahko (osallistuminen saatu) ja siellä täyden matkan triathlonkisa (osallistuminen saatu blogin kautta).

  • Uintia 3,8 km.
  • Pyöräilyä 180 km.
  • Juoksua 42,2 km.
Finntriathlon Joroinen 2015,  Kuva Timo Kananoja.
Finntriathlon Joroinen 2015, Kuva Timo Kananoja.

Kaikkea yhteensä 226 km. Aika jännää ja mietityttävää. Vaikka jännää onkin niin mua ei kuitenkaan jännitä mitenkään erityisemmin vaan olen pystynyt olemaan ihan rauhallisin mielin. Lähinnä vaan mietityttää, että miten se tulee menemään ja pääsenkö maaliin ja miten voin maaliintulon jälkeen. Sessio kuitenkin kestää jotain aikaa 12 ja 15 tunnin välillä, että on se kyllä pitkä aika.

Ei oo niin sanottua näin pitkällä matkalla joka vie aikaa yli puolet vuorokaudesta, että maaliin edes pääsee. Voi tulla ihan mitä vaan ongelmaa ja kremppaa. Pyörän hajoamisesta oman kehon vaivoihin. Oon ajatuksen tasolla varautunut ihan kaikkeen, mutta jos renkaat ei puhkeile ja hyvissä voimissa olen niin silloin varmasti maaliin pääsen.

Finntriathlon Vanajanlinna, kuva Timo Kananoja.
Finntriathlon Vanajanlinna, kuva Timo Kananoja.

Tällä meneillään olevalla kisaviikolla kun pitäisi tankata kehoon riittävästi polttoainetta olen kiinnittänyt normaalia enemmän huomiota syömisiini. Syön ehkä hieman enemmän kuin yleensä ja lisäksi ainakin muutamana päivänä juon tankkausjuomaa joka sisältää hiilihydraattia. Makaronia oon laittanut lautaselle nyt enemmän kuin yleensä.

Squeezy Carbo load drink.
Squeezy Carbo load drink -tankkausjuoma.
Power Bart energiageelejä makuina mansikka ja tropical. Fifti-siksti.
Power Bar energiageelejä makuina mansikka ja tropical. Fifti-siksti.

Kisan aikana aion ottaa energiaksi energiageelejä veden kanssa säännöllisesti (heti uinnista tultua yksi jonka jälkeen noin 40 min välein geeli nassuun veden kanssa), lisäksi jotain kiinteää syötävää. Oon miettinyt täytettyä sämpylää (hahhaa oon kuullut yhden ihmisen tekevän näin) ja sen syömistä 180 km:n pyöräilyn aikana mikä kuulostaa kyllä tosi järkevältä ja mulle sopivalta hommelilta sillä oma vatta voi mennä sekaisin pelkistä geeleistä ja energiapatukoista. Normaali ruoka olis varmaan tervetullutta jos vattalta kysytään ja 180 km:n pyöräilyn aikana olis helppo nutustaa jotain sämpylää. Hauskaa.  😎

Mun pyörään mahtuu kaksi litran juomapulloa telineeseen joka on satulassa kiinni mun takapuolen takana ja sitten siinä on se integroitu juomapussukka rungon etuosan sisässä jonne menee maksimissaan 0.75 l nestettä. Imen sitä letkusta joka tulee rungosta ulos ja kiinnittyy magneetilla sarveen. Aion tehdä ainakin toiseen litran pulloon urheilujuomaa itte eli tämmöstä: 1 l vettä, 2 rkl hunajaa ja hieman suolaa.  Omatekemän urheilujuoman lisäksi vettä.

Oma lempipyörä on edelleen lempi. =)
Oma lempipyörä on edelleen lempi. =)

Noh, kahtotaan miten tätillä menee, startti on muistaakseni kello 8:00 lauantaiaamuna. Nöyränä mennään ensimmäistä kertaa näin pitkälle matkalle.  Liveseuranta tästä.

Kisaraportti tulee varmaan maanantaina sitten.

Tämän kesän aiempia kisaraportteja:

Finntriathlon Vanajanlinna 14.6.2015

Finntriathlon Vierumäki 4.7.2015

Säkylä Triathlon 11.7.2015

Finntriathlon Joroinen 18.7.2015

 

Liikuntapäiväkirja Facebookissa. Käy tykkäämässä. Päivittelen sinne tunnelmia perjantailta ainakin.

Sportyfeel Finntriathlon Joroinen kisaraportti

 Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Sportyfeel Finntriathlon Joroinen 2015 puolimatka (osallistuminen saatu) 5 h 41 min 1 sek.

  • Uinti 1900 m 37 min 37 sek.
  • T1 eli uinti-pyörä vaihto 4 min 7 sek.
  • Pyörä 90 km 2 h 51 min 2 sek.
  • T2 eli pyörä-juoksu vaihto 3 min 39 sek.
  • Juoksu 21, 1 km 2 h 4 min 54 sek. 

Sijoitus sarjassa naiset 40–44 22 / 54.||Hide

Timo Kananojan ottamat kuvat vapaassa käytössä kunhan mainitsee kuvan yhteydessä kuvaajan nimen.

Perjantaina.

Perjantaina lähdettiin kotoa Pirkkalasta het aamukympltä ajelemaan kohti Joroisia jossa Finntriathlonin puolimatka kisattaisiin. Meillä oli iso auto jolla matkustettiin mää, härre ja valokuvaaja kolmistaan ja majoituttiin Varkauteen Scandic Hotelli Oscariin kuten aiempina vuosinakin.

Matkalla pysähdeltiin muutaman kerran, kahveelle, välipalalle, jäätölölle, pissalle.

Matkalla pysähdyttiin mm. Muuramen K-kaupassa.
Pysähdyttiin mm. Muuramen K-kaupassa.
Pidettiin taukoo myös autossa omien eväitten kanssa.
Pidettiin taukoo myös autossa omien eväitten kanssa.
Vähän hassutellaan kyltin alla.
Vähän hassutellaan kyltin alla.

Lopulta saavuttiin Joroisiin ja paukautettiin suoraan kisakansliaan hakemaan numerot, kisarannekkeet sun muut.

Kisakansliassa laitettiin ranteeseen kilpailijaranneke.
Kisakansliassa laitettiin ranteeseen kilpailijaranneke.

Hetki pyörittiin myös expo-alueella, mutta aika pian mentiin asettumaan hotelliin ja sitten meillä olikin jo ruokatreffit turkulaisen porukan kanssa Rossossa Varkaudessa. =)

hoteili sijaitsi Varkaudessa.
Hoteili sijaitsi Varkaudessa.
Tässä odotellaan turkulaisia Varkaudessa.
Tässä odotellaan turkulaisia.

Käytiin turkulaisten kanssa kisapitsalla Rossossa.Käytiin turkulaisten kanssa kisapitsalla Rossossa.

Vattat saatiin Rossossa täyteen ja siittä lähdettiin viemään pyörä- ja juoksuvarusteita Joroisiin kisapaikalle, että olisivat sitten valmiina lauantaiaamuna.

Päivää ennen kisapäivää eli perjantaina käytiin viemässä tavarat vaihtoalueelle.Päivää ennen kisapäivää eli perjantaina käytiin viemässä tavarat vaihtoalueelle.

Oma pyörä sen omalle numeroidulle paikalle.
Oma pyörä sen omalle numeroidulle paikalle.
Pyöräilykypärä, -kengät, numerolappu, aurinkolasit omaan pussukkaan ja oman numeron kohdalle pussukka roikkumaan ja odottamaan kisaa ja uinnista vaihtoalueelle tulemista.
Kuva Timo Kananoja. Pyöräilykypärä, -kengät, numerolappu, aurinkolasit omaan pussukkaan ja oman numeron kohdalle pussukka roikkumaan ja odottamaan kisaa ja uinnista vaihtoalueelle tulemista. Kuva Timo Kananoja.
Juoksukamppeet omalle juoksuvaihtoalueelle odottamaan pyöräilystä juoksuun siirtymistä.
Juoksukamppeet omalle juoksuvaihtoalueelle odottamaan pyöräilystä juoksuun siirtymistä.

Lauantaina.

Lauantaina kello soitti 6:00 ja puolen tunnin päästä siittä oltiin jo hotellin alakerrassa aamupalalla. Puuroo, paahtoleipää, vihanneksia, hedelmiä ja leipää. Kahvia. Ihan perusaamupala joskin aika tuhti.

Aamupalan jälkeen sitten kisa-alueelle Joroisiin josta olisi bussikuljetus starttipaikalle.

Pientä rentoutumista expo-alueella.
Pientä rentoutumista expo-alueella.
Rannekkeemme.
Rannekkeemme.

Busseja starttipaikalle lähti nonstoppina, aina kun bussi oli täynnä se lähti.

Kilpailijakuljetuksella Valvatuksen rantaan jossa kilpailun startti on.
Kilpailijakuljetuksella Valvatuksen rantaan jossa kilpailun startti on.

Kisapaikalla oli niin hianoo, oikein mukava tunnelma. Pyöriä oli ilmestynyt vaikka kuinka paljon paikalle, suurin osa nimittäin oli vienyt ne jo perjantaina paikanpäälle kuten kisajärjestäjä myös toivoi. Aamun edetessä kuhina rannassa kasvoi kun kisaajaa ja kannustusjoukkoa saapui paikalle. Olin rento enkä juuri jännittänyt.

Mietin omaa kisataktiikkaani ja se oli semmoinen, että painattaisin menemään hyvällä fiiliksellä rennosti, mutta kuitenkin reippaasti. En ottanut paineita alittuuko vai ylittyykö maaginen kuuden tunnin raja, mutta totta kai toivoin, että suoritus tulisi menemään niin nappiin, että lopputulos olisi alle kuusi tuntia.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Kuhinaa. Ihana ilma, nautin täysiä lämpimästä kelistä.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Energiageelejä pyörässä. Niitä pitäisi ottaa ehkä 30–45 min välein läpi kisan. Ainakin mää aioin.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Hieno kuva.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Mahtava tunnelma ja porukkaa piisas.
Välipalapanaani.
Välipalapanaani.
Tasta sai tartassata oman starttiajan. Mulla se oli 11:34.
Tasta sai tartassata oman starttiajan. Mulla se oli 11:34.

Oltiin kisan starttipaikalla hyvissä ajoin, siten että ehdin rentoutua ja olla vaan mikä on mulle tosi tärkeetä monessakin asiassa.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Seurakaverin kanssa turinointia.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Omia seurakavereita oli aika monta tässä kisassa.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Tyyni järvi.
Kuva Timo Kananoja. Keli oli mitä parhain heti aamusta. Yleisöä oli mukavasti paikalla. Siis tosi paljon.
Kuva Timo Kananoja. Keli oli mitä parhain heti aamusta. Yleisöä oli mukavasti paikalla. Siis tosi paljon.

Josain vaiheessa oli aika pukea märkäpuku päälle ja odottaa lähtöalueelle menemistä. Kaikki naiset 30-vuotiaasta ylöspäin lähtivät samassa lähdössä. Tais olla isoin lähtö missä oon koskaan ollut. Härren startti oli kymmenisen minuuttia ennen mua.

Lopulta oli meidän naisten vuoro startata ja asettauduin rannalla ehkä neljänteen riviin vasempaan reunaan ja pum! Sitten vaan veteen ja uimaan. Porukkaa tosiaan oli enemmän kuin koskaan ja sen huomasi, uintini oli jotenkin sekaisinta ikinä. Joka puolella uivia naisia ja pitkän matkaa menin jonkun naisen kanssa rinnakkain ja tosi lähekkäin ja se kyllä ahdisti. En päässyt ohi kun mentiin niin samaa vauhtia joten lopulta jättäydyin taaemmas päästäkseni eroon jatkuvasta ihokosketuksesta.

Kuva Timo Kananoja. Siellä ne naiset 30 v ja yli ui.
Kuva Timo Kananoja. Siellä ne naiset 30 v ja yli ui.

Ensimmäisen suoran jälkeen sai uida paremmin rauhassa. Pari kertaa jouduin viruttamaan järvivedellä uimalasejani jotka olivat huurtuneet ja sekin meinas olla vaikeeta puuhaa siinä ruuhkassa, mutta onnistuin kuitenkin. Rantaan pääsin hyvissä voimissa ajassa 37 min ja jotain. En ollut täysin tyytyväinen sillä olisin haluunut uida ainakin minuutin kovemmin.

Kuva Timo Kananoja. Tässä uintiosuudelta tulossa Venla Koivula-Huttunen.
Kuva Timo Kananoja. Tässä uintiosuudelta tulossa Venla Koivula-Huttunen.
Kuva Timo Kananoja. Uinnista vaihtoon kohti pyöräilyä.
Kuva Timo Kananoja. Uinnista vaihtoon kohti pyöräilyä.
Kuva Timo Kananoja. Härre tulee uudella ennätysuintiajallansa vedestä pois.
Kuva Timo Kananoja. Härre tulee uudella ennätysuintiajallansa vedestä pois.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Märkäpuku mahdollisimman nopeesti pois, että pääsee jatkamaan matkaa.

Pyöräilykamppeet vihreestä kassista päälle ja juoksujalkaa oman pyörän luo. Pitää muistaa numero, että osaa varmasti suunnistaa oman pyörän luo ja jos ei satu muistaa niin aina sen voi tarkistaa vaikkapa omasta kilpailurannekkeesta tai kypärästä joka on vihreestä pussukasta otettu päähän. Siinä se kisanumero on tarrana molemmin puolin. Pyörä pois telineestä ja juoksujalkaa jyrkkä mäki ylös jonka jälkeen vasta saa nousta pyörän päälle polkemaan.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja. Meikäläinenkin sieltä tulee pyörän kanssa ja kohta poljetaan.
Kuva Timo Kananoja. Meikäläinenkin sieltä tulee pyörän kanssa ja kohta poljetaan.

Oman seuran porukkaa oli tässä kohtaa kannsutamassa ja kannustus on aina kivaa ja tsemppaa hyvin. Joka kerta.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Pian olin juossut pyöräni kanssa mäen päälle jossa sai nousta pyörän selkään ja ei kun ajamaan vaan. Ja voi jösses sitä porukkaa oli paljon, edessä ja takana pyöräilijää ja kesti jonkin matkaa ennen kuin se sähinä rauhoittui ja pääsi ajamaan omaa ajoa ilman, että oli liian lähellä toista. 10 m väliä piti olla edellä ajavaan. Mua suoraansanoen rasitti se, että ei pysty täysin tekemään sitä omaa suoritusta kun porukkaa on joka puolella ja kuitenkin pitäisi olla se peesiväli. Se oli muutamaan otteeseen mahdotonta, mutta onneksi pääasiassa kuitenkin sain ajoni ajettua ihan omassa rauhassani.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Pyörä lähti ihan hyvin kulkemaan, semmosta yli kolmeekymppiä. Olin ajatellut, että mulla saattaa mennä yli 3 h 90 km:n polkemiseen vaikka toisaalta tiesin, että nopeempi aika olis myös yhtä mahdollinen. Otin energiageeliä noin 40 minuutin välein veden kanssa ja aina välillä pelkkää vettä. Se toimi hyvin.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa kuten tavallista huomasin, että jaahas, tätä vauhtia tää pyöräily nyt tänään menee ja olin koko ajan tyytyväinen vauhtiin ja omaan menemiseen ja tekemiseen. Olen saanut omaan pyöräilyyni hurjasti varmuutta ja mun mielestä pyöräilin koko ajan hyvin.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Muutamat tsempit tuli ohiajavilta tutuilta ja suuri kannustus yleisöltä. Pientä purnausta olen kuulut siitä, että yleisö ei päässyt pyöräilyosuudelle kunnolla kannustamaan ja näkemään pyöräilyä vaan joutui olemaan vain pienellä alueella. Mutta sitten siellä minne yleisö ei päässyt oli muuta yleisöä, siellä oli talojen pihoissa talon asukkaita kannustamassa vaikka kuinka. Taputettiin ja huudettiin tsemppiä ja se oli tosi mukavaa ja auttoi varmasti paremmin jaksamaan eteenpäin monia kisaajia.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Lopulta pyöräily oli viimeisillä kilometreillä ja siinä jouduin taas pienimuotoiseen ryysikseen, mutta sitten kun tajusin, etten pääse sitä ryysistä pakoon niin himmasin suosiolla vaikkei se niin kivaa ollutkaan himmailla. Sitten tulikin jo kohta missä piti nousta pyörän päältä pois. Pyöräilin vauhtia 31,57 km / h johon olen täysin tyytyväinen.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Talutin pyörän juosten vaihtopaikalle ja laitoin sen numeroituun paikkaan ja juoksin pyöräilykengät jalassa juoksuvaihtoon oman sinisen pussukkani luo jonka otin naulasta ja istahdin penkille vaihtamaan lenkkitossuja ja laittamaan lippistä päähän. Vaihtopussukkaan laitoin pyöräilykengät ja kypärän ja pussukka henkilökunnalle ja matka jatkui juosten seuraavat 21,1 km.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Juoksu lähti kulkemaan hyvin. Sain pidettyä vauhdin siinä alle 6 min / km. Juoksu 90 km pyöräilyn jälkeen ei oo niin itsestäänselvästi helppoa, mutta hyvin se sujui tällä kertaa.

Oman seuran kannustajat muistivat huutaa isoon ääneen, että hyvältä näyttää häntä koipien väliin ja mitä kaikkee, se nauratti ja taas tsemppas tekemään omaa hyvää suoritusta.

Kuvat Heidi. =)
Kuvat Heidi. =)

Sitten Heidi oli miehensä kanssa jossain vaiheessa juoksuosuudella vastassa. Olivat tulleet katsomaan kisaa ja se oli kivaa ja sai hyvän mielen. Muutama kuvatkin Heidi musta ja härrestä otti.

Kuvat Heidi.
Kuvat Heidi.

Juoksu oli kolmena kierroksena ja ensimmäinen meni ihmetellessä, toinen muistellessa että ai niin näin ja tästä ja kolmas meni helposti kun se oli viimeinen kierros. =)

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Juoksu kulki oikeesti hyvin koko ajan, tuntui koko ajan hyvälle ja jossain vaiheessa härre tuli mun takaa ja turistiin siinä pienet pätkät.

Juoksureitti meni asuinalueella ja seillä oli paljon paikkakuntalaista kannustajaa, olis pitänyt olla oma kamera kaulassa millä ottaa kaikesta siittä kannustukseta kuvaa mitä siellä oli, ihan mahtavaa ja sanon varmaan vaikka kuinka monennen kerran, että se aina auttaa ja piristää kisaajaa kun kannustetaan.

Kuulin muutamaan otteeseen myös oudoilta kasvoilta hyvä Jaana tai hyvä Jaanaba -kannustuksia, hauskaa.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Muutamassa paikassa juoksureitillä siellä asuinalueella oli pihassa ihminen letkun kanssa ja suihkutti vettä juoksijoitten päälle, se oli hyvä ja piristävä juttu, joka kierroksella juoksin kaikkien letkujen ali ottamaan vesisuihkun.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Juoksuosuudella otin kans energiageeliä säännöllisesti ja tastaista juoksua juosten kohti maaliviivaa ja lopulta se koitti. Olin juossut hyvän juoksun 5 min 55 sek / km -vauhdilla ja tulin täysiä maaliin.

Kuva Timo Kananoja. Täysiä maaliin! Valmis!
Kuva Timo Kananoja. Täysiä maaliin! Valmis!

Maalissa saatiin mitali kaulaan ja heti sen jälkeen mentiin Lidl recovery arealle missä oli ruokaa tarjolla ja muffinssia ja kahvia ja sipsiä ja patukkaa ja palautusjuomaa ja vaikka mitä. Siellä oikeesti oli tosi kattava tarjoilu. Otin varmaan ensimmäisenä colaa ja muffinssin aivan kuten muistaakseni viime vuonnakin. =)

Ennätysten tekijät. Mää ja härre.
Ennätysten tekijät. Mää ja härre.

Hienot tummansiniset paidat tuli tällä kertaa. Paras väri mitä tänä kesänä on tapahtumissa ollut.

Lidl recovery arealla oli vaikka mitä tarjolla.
Lidl recovery arealla oli vaikka mitä tarjolla.

Se oli semmonen kisa.

Olen oikein tyytyväinen omaan kisasuoritukseeni, paransin viimevuotista aikaani jotain puolella tunnilla mikä tuntuu nyt aivan käsittämättömältä. Hyvin meni koko kisa ja täysin hyvissä voimissa. Tämä valoi uskoa siihen, että voin varmaankin startata kuukauden päästä Finntriathlon Tahkolla jossa kaikki matkat on tuplasti pidempiä kuin nyt tällä puolimatkalla. Huhheijjaa sentään.

Miten mää oon sitten viime vuodesta itteeni kehittänyt, siihen mulla on helppo resepti: Olen hieman vähentänyt treenitunteja ja kaikki treenit tehdään ajatuksella. =) Viikon kovemmat treenit on tullut tehtyä ohjatusti seuran yhteistreeneissä. Jatkan samaan malliin.

Peesaamisesta sillä se on aina pinnalla näissä tapahtumissa:

Peesaaminenhan tässä kisassa on kielletty eli pitää pitää 10 m väli edellä olevaan. Pyöräreitillä porukkaa oli todella paljon ja välillä tulee väkisinkin hetkellisiä tilanteita missä mennään peräkanaa jos ollaan samanvauhtista porukkaa, mutta ei ne sitten kauaa kestä kun siittä joko väkisin pyrkii ohi tai jättäytyy taaemmas siten, että peesiväli pysyy. Tein molempia eli nopeensin vauhtiani ja jossain tilanteissa sitten hidastin vaikka se vähän luonnon päälle ottaa hidastella.

Itte voin täysin hyvällä omalla tunnolla sanoa ajaneeni pyöräosuuden peesaamatta. Vastustan peesaamista ehdottomasti sillon kun se on kisassa kielletty ja soisin rangaistuksen jokaiselle peesaajalle. Kisoissa peesivalvontaa kyllä tehdään ja nytkin näin monta kertaa moottoripyörän valvomassa pyöräilijöitä ja toivon, että homma toimi.

Omaa dataa. =)
Omaa dataa. =)
Härren dataa.
Härren dataa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Matkalla Joroisiin Finntriathloniin

Huppu syvälle päähän ja menoksi.
Huppu syvälle päähän ja menoksi.

Nyt on se viikonloppu vuodesta kun meikäläinen osallistuu Finntriathlon Joroisiin, puolimatkalle (uinti 1900 m, pyöräily 90 km, juoksu 21,1 km) tää on nyt mun neljäs kerta kyseisessä tapahtumassa. Osallistuminen Finntriathlon Joroisiin saatu.

Kuva Sari Leppänen.
Kuva Sari Leppänen.

”Suomalainen triathlon syntyi Joroisissa vuonna 1983. Tapahtuman yli 30-vuotinen historia, sekä vuodesta toiseen erinomaisesti toimineet järjestelyt takaavat sen että 30. Finntriathlon tulee olemaan ainutlaatuinen jännitysnäytelmä, jossa paremmuudesta kilpailevat niin kansainväliset triathlonhuiput kuin itseään vastaan taistelevat kuntoilijat.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Me lähdetään sinne tänään aamusta kolmen hengen porukalla eli mää, härre ja Tinke joka valokuvaa tapahtumaa. Tinken kuvia löytyy täältä.

Olen pakannut eväitä jonkin verran meille mukaan. Leipätarviketta ja sen sellaista, vihanneksia ja hedelmiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jalassani härren hieman isot monot.

Tämän viikon liikunnat on olleet viikonloppuun valmistavia.

ma Triathlonteam 226 harjoituskilpailu 46 min

ti seurakaverin kanssa pitkä rauhallinen juoksu 1 h 39 min

ke uinti seurakavereitten kanssa järvessä 44 min

to Triathonteam 226 yhteistreeni eli  Joroisiin valmistava pyörätreeni joka oli hiano ja sisälsi lyhyitä kovia vetoja, 52 min, päälle juoksu 11 min.

Liikuntakavereita kyllä löytyy näinä päivinä.
Liikuntakavereita kyllä löytyy näinä päivinä.

Päivittelen viikkonlopun tunnelmia ainakin Instagramiin (jaanaba_liikuntapaivakirja) ja blogini Facebookiin.

Uinti 1500m, pyöräily 40 km, juoksu 10 km

Sportyfeel Finntriathlon Vierumäki 4.7.2015 perusmatka, 3 h 35 sek.
Uinti 1500 m 28 min 50 sek.
Pyöräily 40 km 1 h 24 min 43 sek, keskisyke 158.
Juoksu 10 km 58 min 39 sek, keskisyke 163.

1. vaihto eli uinti-pyörä 5 min 24 sek.
2. vaihto eli pyörä-juoksu 2 min 13 sek.

Mukava liikunnallinen päivä.
Mukava liikunnallinen päivä.

Se oli semmonen kesäinen lauantai. Olen tyytyväinen||Hideuintiin ja pyöräilyyn, juosta tykkäisin vähän kovempaa, mutta kun ei kulkenut niin ei kulkenut.

Finntriathlon Vierumäki pidettiin siis eilen lauantaina Vierumäellä =), monipuolisessa liikunta- ja vapaa-ajankeskuksessa. Siellä järjestettiin sama kisa jo viime vuonna, silloin olimme härren kanssa katsojien joukossa.

Keli oli jotain 25–28 välillä koko kisan ajan, tykkäsin kun oli lämmintä.

Lähdettiin aamulla ajoissa ennen kasia ajamaan kamppeinemme paikan päälle. Pyörät auttoon ja kapsäkit mihin oltiin pakattu kaikki kisassa tarvittava sekä suihkukamppeet kisan jälkeistä suikussakäymistä varten.

Kamppeet autoon.
Kamppeet autoon.

Päästiin perille Vierumäelle  ja aika pian sitten lähdettiin viemään tavaraa vaihtopaikalle. Pyörä ja kaikki muu mitä pyöräilyyn ja juoksuun tarttetaan. Aikaa ei ollut yhtään ylimääräistä ja kisainfossakin piti käydä kuuntelemassa.

Vaihtopaikan tavaraa.
Vaihtopaikan tavaraa.

Sit saikin jo alkaa valmistautua kisan starttiin. Oli mukavaa kun oli lämmin ja porukkaa oli aika paljon tullut katsomaan uintia ja oikein huomasi miten iloisia ihmiset ovat. Varmaan tämä harvinainen helle teki sen.

Mulla oli kisaa varten muutama Powerbar-energiageeli ittellä eli 3 kpl ja tein suunnitelman, että yhden otan ennen kuin lähden pyöräilemään, yhden otan kun puolet on pyöräilty ja yhden otan kun lähden juoksemaan. Juoksureitillä sitten olisi kisajärjestäjän tarjoamia geelejä ja ottaisin niitä 1–2 juoksun aikana.

Öö.
Öö.
Mää märkäpukuineni ja yleisöö.
Mää märkäpukuineni ja yleisöö ja vähän muitakin kisaajia.

Uinti.

Triathlonkisa alkaa uintiosuudella ja tässä kun perusmatka oli kysessä niin matkan pituus on 1500 m. Uinti uitiin Valkjärvessä joka on ainakin siittä kohtaa missä uitiin tosi kaunis ja aika kirkasvetinen. Miljöö on todella kaunis, ihailin sitä jo viime vuonna.

Kaunista on.
Kauniit puitteet on.

Puin triathlonasun päälle, laitoin chip-ajanottohärvelin nilkkaan, uimalakin ja -lasit päähän ja vielä märkäpuvun ja laskeuduin laiturin portaita järveen vähän verryttelemään ja änkesin itteni härren kuvattavaksikin.

Hauska paikka on tämä Vierumäen uintipaikka.
Hauska paikka on tämä Vierumäen uintipaikka.
Kuvaa.
Kuvaa.
Pientä alkulämmittelyä.
Pientä alkulämmittelyä.

Kattoin sopivan paikan mistä kohtaa aikoisin uimaan lähteä ja päädyin vasempaan reunaan miesporukan taakse. Uinti uitiin vastapäivään ja katsoin vasemman reunan olevan mulle paras mahdollinen paikka eli lyhin reitti maaliin.

Siä mää oon valmiuksissa.
Siä mää oon valmiuksissa.

Pam, starttipamahdus tapahtui mun sarjassa kello 12:00. Aikamoinen melske kävi kauan aikaa kun triathlonistit pääsivät irti ja kauhomaan. Juha sanoo pesukoneeksi sitä tilannetta kun ui siellä kaikkien muitten uimareittan keskellä. Vaikka olin lähtenyt reunasta silti porukkaa oli jossain vaiheessa molemmilla puolilla sekä edessä ja takana. Ei se mua kuitenkaan häiritte muuten kuin siten, että harmi kun ei saa uitua sitä ihan omaa uintiansa kun koko ajan on joku iholla. No tää tilanne ei tietenkään kestänyt montaa sataa metriä vaan sitten sai jo uida rauhallisemmassa kohdassa kun porukalle oli jokaiselle tullut se oma etenemisvauhtinsa. Uinti uitiin kahtena 750 m:n kierroksena ja toinen kierros alkoi jo tuntua siltä, että yksinkö mää tässä järvessä uin.

Starttipamauksen jälkeen.
Starttipamauksen jälkeen.

Järvessä oli jossain kohtaa jotain lumpeita tai muuta sellaista kasvustoo, mutta ne ei tätä nykyä mua häiritte yhtään, ei haittaa vaikka joku vesikasvi kietoutuu ranteen ympäri, oon ihan tottunut niihin. Tiedän, että joillekin tämmönen on kauhun paikka ja ittekin oon ennen ällönnyt niitä vesikasveja, mutta en enää sen jälkeen kun seuran harjoituskisat alkoi olla järvessä missä uidaan jonkun tuuhean kaislikon tai jonkun lummikon (lumpeita) =D läpi että päästään rantaan.

Uin omaa semmosta matkavauhtiani mitenkään ihmeellisemmin pinnistelemättä, mukavaa rentoa etenemistä ja uinti sujuikin oikein hyvin (mukavuusalueella). Ens kisassa taidan yrittää poistua uinnissa mukavuusalueelta ja kattoa saanko yhtään nopeempaa aikaa aikaiseksi.

Rantauduin ajassa 28 min ja rapiat ja siitä olikin sitten jonkin verran matkaa vaihtopaikalle. Jyrkkä nousu jota kävelin ja juoksin vuoron perään samalla kun riisuin märkäpuvun yläosaa.

Siinä mää oon ja osa vielä ui samaa reittiä. =)
Siinä mää oon ja osa vielä ui samaa reittiä. =)

Pyöräily.

Pääsin kapuamaan vaihtopaikalle ja jouduin äheltämään sykekelloni kanssa ihan liiaksi, mutta sitten sain pyöräilykamppeet päälle ja talutin pyörääni kunnes tuli viiva mistä saa lähteä ajamaan.

Vaihtopaikalla tästä oikeat vermeet pyöräilyyn eli pyöräilykengät, numerolappu ja kypärä joka tästä kuvasta uupuu.
Vaihtopaikalla tästä oikeat vermeet pyöräilyyn eli pyöräilykengät, numerolappu ja kypärä joka tästä kuvasta uupuu. Energiageeli tossussa ja pyöräilykengässä.

Finntriathloneissa on aina henkilökuntaa opastamassa mistä kohtaa saa nousta pyörän päälle ja lähteä ajamaan ja myös pyöräosuuden lopussa milloin pitää nousta pyörän päältä pois ja taluttaa loppu matka vaihtopaikalle.

No pääsin pyörän päälle ja aloin polkea. 40 km:n pyöräreitti koostui kolmesta kierroksesta ja mäkinen maasto oli mun mielestä hiano. Vähän väliä oli nousua ja laskua ja varsinkin alamäissä sai vauhdin ihan mukaviin isoihin lukemiin. Mää en kyllä pistä pahaksi mäkistä maastoa vaikka lättänääkin on varmaan ihan kiva polkea.

Poljin omaa polkemistani ja ohittelin jos oli ohitettavaa ja mut ohitettiin kans aina säännöllisesti. Yritin kytätä missä kohtaa Miia Unelmiia -blogista polkisi ja pian sainkin laskettua, että Miia tulee noin minuutin mun jäljessä. Kysessähän on sama henkilö kenen peesissä poljin ison osan Finntriathlon Vanajanlinnassa jossa poikkeuksellisesti sai mennä muitten peesissä. Ei saanut Miia mua kiinni ja olin asiaan tyytyväinen pyöräilyn loputtua. =)

Pyöräily meni siis yhtä mukavasti kuin uintikin oli mennyt. Ihan haipakkaa ja pian olin taas vaihtoalueella vaihtamassa pyöräilykenkiä juoksutossuihin ja kypärää lippalakkiin.

Juoksu.

Lähdin juoksemaan ja melkein samantien tai ainakin ennen kuin kilometri oli edes juostu tajusin, että nyt takkuaa. Ja niin se takkus oikeastaan koko matkan. Ei muuten mennyt kauaa juoksun aloittamisesta kun Unelmiia-bloggari porhalsi juosten ohi ja jatkoi matkaansa tosi vauhdikkaasti. =)

Keli oli kiva, fiilis oli kiva, mutta en vaan saanut yhtään vauhtia mun juoksuun. Ei onnistunut ei millään ja tyydyin siihen että ehkä en saa edes tunnin aikaa alitettua.

Kilometrit kului toinen toisensa jälkeen ja parissa kohtaa otin järjestäjän tarjoamaa energiageeliä ja vettä.

Järjestäjä tarjosi Powerbar-geelejä.
Järjestäjä tarjosi Powerbar-geelejä joita mulla oli omasta takaa jo pyöräilyssä käytössä.

Hauska kommunikointitilanne sattui siinä seittemän kilometrin kohdalla kun tuttu triathlonisti-bloggaaja pyyhälsi ohi. Sanoi jotain, että blöö tai jotain yhtä epäselvää johon mää vastasin että bloo tai jotain yhtä epäselvää. Yritin sönköttää, että ei ajatus kulje eikä puhe myöskään johon sain taas vastaukseksi jotain epämääräistä mölinää ja vastasin vielä samanlaisella mölinällä takaisin. =D Tilanne oli hauska, mutta niin totta. Ei siinä välttämättä ajatus kulje sitten ollenkaan kun kisataan ja matkaa on jo jonkin verran takana tai jos menet lujaa ja vielä hellekin hikoiluttaa.

Yllättävän nopeesti 10 km kuitenkin noin niinkuin päänsisäisesti meni ja lopulta olin maalisuoralla ottamassa loppukiriä. Juoksuun meni aikaa se 58 min ja jotain päälle johon oon tyytyväinen kuitenkin koska se ei mennyt yli tuntiin.

Kävin suihkussa ja palasin takaisin maalialueelle kattelemaan ja tunnelmoimaan sillä härre oli vielä kisaamassa. Hänen starttipamauksensa oli 1,5 h myöhemmin kuin mun ja sain olla häntä maalissa vastaanottamassa.

Mukava tunnelma.
Mukava tunnelma.
Oli märkäpukua, triasua, uimalasia ja ihan kaikkee mahdollista pyöristä alkaen.
Oli märkäpukua, triasua, uimalasia ja ihan kaikkee mahdollista pyöristä alkaen.
Ihmiset nauttivat lämpimästä kelistä.
Ihmiset nauttivat lämpimästä kelistä.
Härren loppukiri.
Härren loppukiri.

Sarjassani naiset 40–44 vuotiaat oli 17 maaliintullutta ja osa tosi kovia menijöitä. Olin kymmenes mikä on ihan hyvin.

Härre kisasi aikaan 2 h 40 min.

Poislähtijät kisan päätyttyä.
Poislähtijät kisan päätyttyä.

Ikävä kyllä mulla ei oo mitään kuvia pyörä- ja juoksuosuuksilta sillä kuvaaminen loppuu siihen kun härren piti lähteä valmistautuman omaan starttiinsa eli mun uintikuviin. Hö.

Kivaa oli.

Finntriathlon Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Tänään täytetään sämpylää…

…ja valmistaudutaan huomiseen triathlonkisaan. Finntriathlon Vierumäki (osallistuminen saatu blogin kautta) ja perusmatka on kyseessä eli 1500 m uintia, 40 km pyöräilyä ja 10 km juoksua.

Hei pikkasen tuulee. Vaatimattomat 11 m / s eikä olla ede turuus tai poris tai raumal. Ihan omassa kotona Pirkkalassa.
Hei pikkasen tuulee. Vaatimattomat 11 m / s eikä olla ede turuus tai poris tai raumal. Ihan omassa kotona Pirkkalassa.

Taktiikkani huomisessa kisassa on mennä hyvällä fiiliksellä reippaasti. Ei siihen muuta tartteta  niin hyvä tulee. Toki melko lämmintä keliä on luvattu ja se saattaa tietenkin hidastaa varsinkin juoksuani, mutta kyllä lämmintä saa olla. On ollut tänäänkin oikein mukavaa kesähelteessä nauttia omasta olemisesta.

Tämänpäiväinen taktiikkani oli syödä sämpylää, täytettyä sämpylää johon harataudella valittin mitä sinne sisään tunkisin.

Ensimmäisenä mentiin kauppaan. Piti käydä kahdessa kaupassa, Lidlissä ja Citymarketissa. Lidlistä se mitä sieltä saa ja Citymarketista se mitä Lidlistä ei saa eli ainakin Anamma-merkkiset vegaaniset soijapallerot tai -palat  jotka on tosi hyviä ja joilla aioin leipäni täyttää.

Anamma soijapalat sisältää po svenskaksi:

Sojaprotein*, citronjuice, vitlök, salt (1,0%), naturlig arom, kryddor. 
*GMO-fritt .

Kasvista, vegaanista. Paistelin näitä pannulla öljyssä ja suolasin hieman.
Kasvista, vegaanista. Paistelin näitä pannulla öljyssä ja suolasin hieman.

Mahdollisimman pitkä sämpylä per nassu. Sinne pinaatti-salaattisekoitust jonka pyörittelin pestossa, niitä soijapaloja, kurkkusalaattia, sipulia, kurkkua, tomaattia, sinappia.

Monivilja- ja vehnäsämpylät tai paremminkin patongin pätkät.
Monivilja- ja vehnäsämpylät tai paremminkin patongin pätkät.
Pestossa pyöritellyt vihreät.
Pestossa pyöritellyt vihreät.
Sooseja halukkaille. Majoneesi on kulkeutunut meille muuta kautta kuin ostettuna nimittäin tämmöttissimmottis ei meillä osteta.
Sooseja halukkaille. Majoneesi on kulkeutunut meille muuta kautta kuin ostettuna nimittäin tämmöttissimmottis ei meillä osteta.
Täytettä sisuksiin.
Täytettä sisuksiin.
Valmis. Mun.
Valmis. Mun.
Valmis. Härren.
Valmis. Härren.

Hyviä oli pitkät leivät mieluisilla täytteillä.

Työpäivän jälkeen oon viihtynyt tossa omassa pihassa koirien kanssa ja on ollut ihanan lämmin. Onnellisia ovat he kellä kesäloma on nyt meneillään, ehkä se lämmin kesä alkoi tästä. Mää tykkään.

Mulla on sitä paitsi aika uudet kesähousut. Oikein ”kangashousut”, ei mikkään treenihousut kerrankin. =D Kevyet, ilmavat ja tummansiniset. H & M:stä ihan nauruhalvalla. Alle 20 €.

Kesähousut.
Kesähousut.
Ei oo kuumat eikä hiostavat.
Ei oo kuumat eikä hiostavat.

Tämmösiä tänne kuuluu, huomenna aamusta lähdetään ajelemaan kohti Finntriathlon Vierumäkeä, mun startti on klo 12:00 ja härren muistaakseni 13:30. Joku kolmen tunnin sessio se tulee olemaan. Paljonko alle tai yli sitä en tiedä.

Härre lähti vielä Tampereen keskustaan apoteekkiin koska joku kesäallergia puhkes justiinsa nyt ja hän kun ei ole niin ennakoivaa miestyyppiä niin ei ollut mitään allergialääkkeitä valmiina lääkekaapissa.

 

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Finntriathlon Vanajanlinna 2015

Finntriathlon Vanajanlinna sprinttimatka. Uinti 750 m, pyöräily 20 km, juoksu 5 km.
1 h 25 min 42 sek.

Uinti 750 m,  15 min 9 sek.
Uinti-pyörä vaihto 4 min 21 sek.
Pyörä 20 km,  39 min 32 sek.
Pyörä- juoksu vaihto 1 min 29 sek.
Juoksu 5 km,  25 min 9 sek.

Sijoitus 5. omassa sarjassa eli 40–44 vuotiaat naiset. Osallistujia sarjassani oli 19. Koko kisan tulokset tästä.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Ihan ensimmäisenä on sanottava, että tunnelma omassa ittessäni on erittäin mukava tällä hetkellä. Kisa meni hyvällä fiiliksellä alusta loppuun ja mikä tärkeintä oon saanut juoksuun oikean tuntuman ja juoksuasento jota oon kohta vuoden opetellut on nyt kyllä iskostunut selkärankaani. Enää en toljottele juostessa varpaitani vaan katse on korkealle eteenpäin ja alamäki- sekä ylämäkijuoksut molemmat menee varmaan ainakin lähes niin kuin pitää ellei jopa täydellisesti. Olen erittäin tyytyväinen. Pitää vaan muistaa, ettei se vauhti sieltä varpaista tuu vaan katsomalla suoraan eteen ja pitämällä hännän koipien välissä jolloin lantio on edessä. =D

Eväsleipä.
Eväsleipä.

Niin, tänään siis oli se kesän ensimmäinen triathlonkisa, Finntriathlon Vanajanlinna, sprinttimatka eli lyhyt matka. Olen osallistumisen kisaan saanut Finntriathlonilta kuten myös kesän kolmeen muuhun Finntriathloniin. Vierumäki, Joroinen ja Tahko. Lisäksi on vielä Finntriathlon Levi elokuussa johon en ole menossa. Finntriathloneihin kuten muihinkin triathlonkisoihin voi osallistua ja osallistuu sekaisin suomenmestaria ja aivan tavallista kuntoilijaa. Ihan eri tavoitteilla, mutta sinne sovitaan kaikki sikin sokin ja se on mun mielestä justiinsa hianoo tässä harrastuksessa.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Aamulla kun heräsin niin säätila oli ihan semmonen mitä oli parin päivän ajan jo luvattu, kylmä ja sateinen ja olin tosi epämukavalla asenteella lähtemässä kisaan sillä kuvittelin, että jäätyisin ihan kohmeloiseksi uinnissa tai ainakin viimeistään pyöräilyssä. Valitin ja narisin, säästä! Ei siis kertakaikkiaan huvittanut ollenkaan startata kisaan, ei sitten yhtään ja jos en olisi tämän verran tunnollinen kuin olen niin en taatusti olisi startannut. Myös härren äänetön painostus starttaamisen suhteen sai mut olemaan luovuttamatta. Mutta oikeesti luulin, että jäätyisin eikä sen takia huvittanut yhtään. =D

Neopreeniuimalakki ja -sukat. / LainaBianchi. / Kilpailuinfo-opaste. / Pyörän katsastus.
Neopreeniuimalakki ja -sukat. / LainaBianchi. / Kilpailuinfo-opaste. / Pyörän katsastus.

Lähdettiin aamuseiskalta täältä Pirkkalasta kohti Hämeenlinnaa ja siellä Vanajanlinnaa missä kisakeskus oli.

Finntriathlon Vanajanlinna on sekä kisaajalle että katsojalle mukava sillä kaikki tapahtuu siinä ytimessä. Kisaajat näkevät koko ajan kannustajia ja kannustajat näkevät koko ajan kisaajia sillä uinnin jälkeen pyöräily tapahtuu neljänä 5 km kierroksena ja joka kierroksella pyörähdetään katsojien keskeltä, sama juoksussa. Juoksu on kahtena kierroksena ja myös siinä ihan ytimessä.

Vanajanlinnassa oli vaikka kuinka monta ensikertalaista jotka määkin tiesin. Nokialla toimii triathlonisti Venla Koivula-Huttusen triVA-valmennus  ja siittä porukasta huomasin monta kisaan osallistujaa joille tämä Finntriathlon Vanajanlinna oli elämän ensimmäinen triathlonkisa. Aivan mahtavaa. Oon niin innoissani kuntoilijoitten liikuntainnostuksista, että sanon vielä toisen kerran: ai-van mah-ta-vaa. En seuraa urheilua enkä osaa nimetä kovin montaa urheilijaa, en edes triathlonistia. Enemmän oon justiinsa innostunut siittä, että tämmönen tavallinen tallaaja kuin meikäläinenkin haluaa ja uskaltaa kokeilla ja innostuu ja alkaa harrastaa lajia. Tätä voi harrastaa aivan täysin kuntoilumielessä tai sitten treenata pikkasen enemmän ”tosissaan” kuitenkin edelleen kuntoilumielessä ja onhan tässä mahdollisuus nousta vaikka maailmanmestariksi jos on semmoset tavoitteet.

Härrekin osallistui kisaan ja miesten startti oli aamukympiltä ja mulla vasta klo 12.

Tässä muutama kuva härren kisasta:

Härre pistää kamppeita vaihtoalueelle.
Härre pistää kamppeita vaihtoalueelle.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Häntä kuvataan kun hän tulee uintiosuudelta.
Häntä kuvataan kun hän tulee uintiosuudelta.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

No sitten mun kisa, kaikki naikkoset starttas samalla kellonlyömällä eli klo 12. Jo tossa vaiheessa olin saanut mieleni kisafiilikseen enkä enää jaksanut urputtaa miten kylmä on ja miten kamala keli muutenkin eikä enää edes satanut, fiilis oli kaikin puolin hyvä. Ehdin justiinsa ennen starttia käydä ihan vähän uimassa, tää oli mun ensimmäinen avovesiuinti tälle vuodelle ja vähän pelkäsin onko vesi vielä liian kylmää. Vesi oli 15,7 asteista ja täytyy sanoo, että sopivaa oli. Mulla oli neopreeniuimalakki normaalin uimalakin alla ja neopreenisukat ja nämä molemmat pitävät hyvin kehoa lämpimänä. Ei kohmettunut pää ei kohmettunut jalkaterät.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Uintireitti 750 m kierrettiin myötäpäivään ja asetuin aika eteen vasempaan reunaan. Tykkään uida kisassa ulkoreunassa sillä ahdistaa jos joka puolella on uimaria sikin sokin. Menen myös yleensä aika eteen.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Uinti lähti omalla painollaan ihan ok-tuntuisesti sujumaan. Uimalasin toisen linssin sisään meni jostain syystä koko ajan vettä ja sitä sitten tyhjentelin säännöllisesti. Suunnistin merkkipoijulta merkkipoijulle ja aika äkkiä koko uinti oli ohi ja nousin vedestä. Uin kisassa aina niin pitkään kunnes kädet osuu maahan, sen jälkeen oh helppo nousta eikä tartte kovin pitkään epätoivoisena edetä liian syvässä vedessä. Pää, jalat ja kädet pysyivät lämpiminä. Uinnin aika 15 min 9 sek.

Kuva Timo Kananoja.Kuva Timo Kananoja.

Heti neopreeni- ja tavallinen uimalakki sekä lasit pois päästä, pukua auki takaa ja yläosa pois. Juoksin märkäpuvun yläosa vyötäisillä roikkuen ylämäen joka johti vaihtopaikalle. Sinne oli matkaa jonkin verran. Vaihtopaikalla pyörän luona märkäpuku pois ja myös neopreenisukat. Päähän pyöräilykypärä, jalkaan sukat ja pyöräilykengät, aurinkolasit silmille. Yksi energiageeli nassuun ja juomaa pyörässä olevasta juomapullosta päälle. Taluttaen pyörää jonkin verran kunnes sai lähteä ajamaan ja sitten vaan ajamaan. Vaihtoaika oli yli 4 min. Pyöräilyn neljä 5 km kierrosta meni yllättävän nopeasti.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Mulla oli lainapyörä sillä tämä triathlonkisa oli peesivapaa eli siellä sai ajaa toisen hanurissa suunnilleen kiinni kun yleensä kisat on olleet semmosia ettei saa peesata. Peesivapauden takia kisassa ei saanut käyttää aika-ajotangoilla olevaa tripyörää vaan piti ajaa toisenlaisilla sarvilla. Sain lainaksi seurakaverin rouvan ehkä maailman hienoimman Bianchi-maantiepyörän. Hyvän värinen pyörä, semmosen haluaisin ittellenikin. Tarjouduin ostamaan, mutta ei kuulemma ole myynnissä.

Mutkia oli.
Mutkia oli.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Ei oo pakko olla maantiepyörä, muutkin käyvät ja aloittaa voi hyvin muullakin pyörällä.
Ei oo pakko olla maantiepyörä, muutkin käyvät ja aloittaa voi hyvin muullakin pyörällä.

Ensimmäisen kierroksen ajoin yksin aikaan aika tarkalleen 10 min ja toisella kierroksella lyöttäydyin erään tädin peesiin, ihan lähelle takarengasta ja nyt oli varmaankin oikeesti ensimmäinen kerta kun huomasin peesauksen hyödyn. Sama vauhti  kuin mulla ekalla kierroksella, mutta syke ainakin 15 pykälää alempi ja eteneminen tosi helppoa. Tälleen jatkettiin kaikki kolme jäljellä olevaa kierrosta. Ajoin peesissä ihan surutta koska se oli sallittua ja sanoinkin vielä tädille joka mua ”veti”, että tulisin eteen, mutta en pysty pitämään tätä vauhtia varmaankaan joten roikun täällä sun perässä loppuun asti. Hänelle se sopi oikein hyvin. Pyöräilyn aika 39 min 2 sek.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Pyörällä vaihtopaikalle ja pyöräilyvermeet vaihtui siinä juoksukamppeisiin. Yksi energiageeli taas nassuun ja tossua toisen eteen. Juoksu lähti sujumaan tunnelmallisesti aivan loistavasti kuten mulla on muutamat viime kerrat treeneissäkin sujunut. Ihan parasta, oon oppinut tässä juoksuasiassa paljon, niin paljon. Aviomies härre on mua paljon opettanut seurasta saamiltamme opeilta. Parasta. Vielä on kuitenkin opittavaa, mutta hyvällä mallilla ollen sen kyllä jo tiedän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vaihtopaikalla.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Mukavat maisemat oli.
Mukavat maisemat oli.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Juoksin juoksin juoksin, yhdellä pisteellä join urheilujuomaa ja sitten olinkin jo lähellä maalia ja taas vetäsin loppukirin kuten yleensäkin. Juoksun aika 25 min 9 sek.

Paljon oli tuttuja. Omia seurakavereita, blogituttuja ja tuli uusiakin blogini lukijoita esittäytymään. Ihan kivaa varsinkin nyt kun oon päässyt pois siittä älyttömästä kisajännityksestä. En jännittänyt juurikaan kisaa ja mun puolesta se epämukava kisajännitys saa pysyä jatkossakin pois joka tarkoittaa myös sitä, että voin jutella ihan luontevasti jos joku tulee mulle jotain puhumaan. Inhottava kisajännitys alkoi jo viime kesänä vähän väistyä ja olin silloin jo tyytyväinen asiaan sillä en tykkää yhtään jännityksen tunteesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tinke kuvasi.
Tinke kuvasi.

Päivän kisakeli oli kuin olikin loppujen lopuksi loistava, missään vaiheessa ei tullut kylmä vaan koko ajan oli sopiva tai kuuma.

Kaiken kaikkiaan kisasta jäi älyttömän hyvä mieli, niin hyvin se mulla meni. Koko ajan tuntui iloiselta ja mukavalta ja nyt on olo, että haluaisin heti taas uudestaan. Vielä muutama viikko seuraavaan Finntriathloniin eli Finntriathlon Vierumäkeen. Sitä ennen on ehkä yksi tai kaksi oman seuran harjoituskisaa joihin aion kyllä osallistua. Niin ja Ratareisi jussina, tulukee sinne koko porukka!

Illalla kotona käytiin syömässä Subwayssa. Söin 30 cm vegesubin johon otin lisätäytteeksi avokaadoo. Ihan hyvä nopea ruoka.
Illalla kotona käytiin syömässä Subwayssa. Söin 30 cm vegesubin johon otin lisätäytteeksi avokaadoo. Ihan hyvä nopea ruoka.

Finntriathlon Facebookissa.

Ratareisi Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.