Kesän ensimmäinen avovesiuinti

Uinti 55 min
2031 m

Mää jo ajattelin että ennen ensi sunnuntain Puolan täyden matkan triathlonkisaa en mene Suomessa ollenkaan järveen uimaan. Niin kylmät kelit niin ei kiinnosta. Olen palelevaa sorttia, palellut koko ikäni enemmän kuin muut eli ihan synnynnäistä taitaa olla vaikka aina joku mulle jaksaa tarjota energioiden puutetta, läskin lähtemistä, ja mitä kaikkee. Mutta ei, se on mussa se palelu, ainut mitä voisin tarkistuttaa on kilpirauhasarvot sillä olen lukenut, että huonosti toimiva kilpirauhanen voi aiheuttaa palelemista.

Ajattelin, että käyn tulevana viikonloppuna vasta Puolassa pulahtamassa / uimassa ja sitten sunnuntaina suoraan kisaan. No, tilanne muuttui sillä vedet kuitenkin lämpenevät ihan hyvin kun aurinko paistaa ja tänään tuumasin, että voisi olla päivä jolloin avoveteen pompsahdan. Laitettiin treenitreffi-ilmoituksen multa ja härreltä Facebookiin ja saatiinkin pari seuralaista Tampereen Tohloppiin meidän kanssa uiskentelemaan.

kesan_2017_avovesiuinti04
Avovesiuintivarusteet.

Avovesiuintiin tarvitsin:

  • uimapuku
  • märkäpuku
  • neopreenisukat
  • uimalakki
  • uimalasit
  • pyyhe
  • juomavettä
  • turvakelluke avovesiuintiin jonka sisälle saa mm. puhelimen ja avaimet, täältä
kesan_2017_avovesiuinti05
Jäätyyks siä?

Sinne mentiin rannalle, ilman lämpötila oli suunnilleen 18 astetta ja tuntui lämpenevän koko ajan eli kuivalla maalla ei ollut yhtään kylmä. Ihan hyvä, voisi tarvittaessa tulla järvestä rannalle lämmittelemään.

No, neopreenisukat jaloissa ja märkäpuku päällä tallustamaan järveen. Öö, ei ollut juurikaan kylmää, paljon kylmemmässäkin olen uinut. Oikeastaan vesi alkoi heti tuntua aika sopivan lämpöiseltä kunhan oli saanut niskansa märäksi. Ihan ookoo uinti tulisi, ajattelin.

kesan_2017_avovesiuinti01
Minä ja turvakelluke, Riikka ja turvakelluke.

Mulla oli tänään ensimmäistä kertaa avovesiuinnissa mukana jo pari vuotta tuloaan tehneet turvakellukkeet. Ostin omani viime vuonna loppukesästä kangasalatriathlon.fi:stä enkä ehtinyt käyttää kertaakaan kun kesä ja avovesiuinnit loppuivat. Tänään se sitten oli käytössä. Turvakelluke puhalletaan täyteen ja sinne sisälle laitoin puhelimeni. Samalla kun siellä voi säilyttää tärkeät tavarat mitä ei ehkä halua rannalle jättää se toimii hyvänä huomiona että hei täällä ui joku ja myös siitä on mahdollisesti apua jos joutuu johonkin ihmeelliseen tilanteeseen keskellä järveä, turvakelluke kelluttaa ja siihen voi tarvittaessa tukeutua.

kesan_2017_avovesiuinti03
Mää ja Riikka. Seurakaveri, kissojenhoitaja.

Uimarin poiju – Safer Swimmer Buoy 

Uimarin poiju – kulkee takanasi huomaamattomasta ja niin ettei se vaikuta uintiisi. Tämä ilmatäytteinen patukka kulkee kätevästi mukana veneessä tai vaikka avovedessä uidessa. Toimii pelastusvälineenä myös rannalla tai laiturilla.
 
Uimarin poiju on värikäs, kevyt ja ilmalla täytettävä poiju, joka kulkee helposti jä kätevästi uimarin perässä vesistöissä. Poiju parantaa uimarin näkyvyyttä hengenpelastajille, veneilijöille ja muille avovedessä kulkeville. Poiju antaa turvaa ja rauhoittaa uimaria. Poiju pitää pinnalla 90 kiloon asti.
 
SaferSwimmer täytetään ennen uintia, sinne voidaan myös laittaa omat arvotavarat sisään ennen täyttöä. Niinpä SaferSwimmerin avulla sinun ei tarvitse enää jättää arvoesineitä rannalle. SaferSwimmer on täysin vedenpitävä ja sen sisään voi jättää arvoesineet.
 
Erinomainen avoveden uimareille, triathlonisteille tai niille jotka kaipaavat lisäturvaa vedessä.”
kesan_2017_avovesiuinti07
Hyvin näytään.

Lähdettiin kaikki me, koko neljän hengen porukkamme pienen veden lämpötilakokeilu-uinnin jälkeen vastakkaiselle rannalle, sinne oli matkaa vajaa 500 m. Sovittiin, että mennään koko porukka samaa vauhtia, tarvittaessa odotellaan vähän väliä muita. Niin mentiin ja hyvin uinti sujui ensimmäisisitä vedoista alkaen. Mulla on kyllä aina uintitekniikka pysynyt suht hyvänä uimahallikauden jälkeen avovedessä. Syksyllä halliuinnissa, varsinkin ohjatuissa, sen sitten näkee ja kuulee jos on uintitekniikka huonontunut. Monilla se huononee avovesiuinnissa. Ehkä märkäpuvun takia, ehkä vähän jännittävän uintiympäristön (syvä musta vesi) takia tai jonkun muun asian takia, mutta niin se vain on. Syksyllä on sitten taas mahdollisuus saada tekniikkaopetusta ja korjata mahdollisia virheitä.

kesan_2017_avovesiuinti02
Ei yhtään liian kylmä vesi, sopiva.

Uitiin kahdesti vastarannalle ja takaisin, yhteensä pari kilometriä. Tohloppijärvessä olisi mahdollisuus uida saari ympäri, mutta ei tänään(kään) uitu. Ehkä joskus vielä teen senkin vaikka niin helppo ja kätevä on uida rannalta rannalle ja rannalta rannalle. =)

Monena aiempana vuotena olen melkein aina käynyt avovesiuintitreeniä tekemässä Nokialla Vihnus-järvessä, mutta nyt kun olen löytänyt tämän Tohlopin niin pidän tämän. =) Hyvä järvi.

kesan_2017_avovesiuinti06.jpg
Kolme meistä.

Järvivesi oli siis niin lämmintä (19 astetta), että ei todellakaan tarvinnut palella. Otsa pysyi lämpimänä ja muutenkin oli hyvä olo koko uinnin ajan. Jos ehditään niin huomenna vielä käydään uimassa, mutta voi olla ettei ehditä sillä meillä on touhua ja tohinaa valmistellessamme parin viikon reissua joka starttaa tiistaina.

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Mitäs nyt?

lahtitriathlon01
Kuva Timo Kananoja.

Se on sittenkin mun juttu, täyden matkan triathlonkisa nimittäin. Ei mennyt kuin nämä pari hassua päivää kun mieli halajaa jo seuraavalle täydelle matkalle vaikka lauantaina kisan jälkeen mietin, että onko tässä mitään järkeä, niin pitkä reissu se on. Mutta hei siinä on todellakin järkeä, siinä ei oo mitään muuta kuin järkeä joten treenit jatkuu kohti ensi kesän täyttä matkaa. Kyllä kiitos, samaa uudelleen. Maltillista hyvän mielen treenaamista omaa kehoa ja mieltä kuunnellen. Hyvää ja laadukasta tekemistä ja sitä kautta etenemistä. Liikunta pitää mielen ja kehon virkeänä ja hyvissä voimissa joten samaa rataa jatketaan tästä eteenpäin.

lahtitriathlon03
Kuva Timo Kananoja.

No ennen treenien jatkumista on kuitenkin palauttava jakso, ainakin pari seuraavaa viikkoa keskityn vain kehon huoltamiseen. Jotain venyttäviä ja liikkuvuutta laajentavia joogajuttuja ja semmoista ajattelin. Jos keho vaatii pidemmän palauttavan jakson niin sitten pidennän sitä. Palautuminen on yhtä tärkeää kuin treeni, ei kannata hötkyillä jotta voi harrastaa vielä ikäloppunakin. =)

Viime vuonna muistaakseni pidin kuukauden lähes liikkumattoman jakson Tahkon täyden matkan kisan jälkeen ja se oli oikein sopiva siihen kohtaan.

Tällä hetkellä kehon vointi on rasituksen huomioon ottaen mielestäni hyvä, tuntemuksia ja särkyjä on varsinkin alavartalossa, särkee luita ja ytimiä jotenkin. Se on selväkin, että tuntuu sillä onhan tuo (12–13 h) todella pitkä ja raskas juttu mielen lisäksi koko keholle.

Pari hankaumaa sain märkäpuvun kauluksesta niskaani ja juoksun aikana selkätaskussa olleista geelipaketeista alaselkään. Niistä kohtaa iho on vähän ruvella. Pikkuvarpaat kärsivät, mutta muuten pääsin vaurioitta.

lahtitriathlon02
Kuva Timo Kananoja.

Mieli ei tee treenaamaan ollenkaan tällä hetkellä, ajatus treenistä tai edes venyttelystä tuntuu hieman epämiellyttävältä vielä. Tolleen se pää ja kroppa varmaan kertoo, että nyt on oikeasti palautumisen paikka.

Tulevia treenikuvioita suunnittelen siten, että sekä uinti, pyöräily ja juoksu kaikki kehittyisivät. Vaikka ittelleni tärkeintä liikunnallisessa elämässä on hyvä mieli ja hyvä kunto, terveys, niin kyllä mää silti haluan kehittyä ja mennä etiäpäin. Nopeampaa olisi kiva juosta ainakin.

Uinnin kuviot:

Viime vuonna en uinut lainkaan elokuun puolen välin jälkeen koko loppuvuonna. Vasta joskus tammikuussa aloitin uintitreenit ja se johtui kahdesta asiasta. Siitä, että olin just mennyt uusiin töihin ja piti saada rytmi sellaiseksi, että ensin totun aikaisiin aamuherätyksiin jonka jälkeen vasta alkaisin käymään myöhäisissä uintitreeneissä joka tarkoitti joka kerta sitä, että uinnin jälkeiset yöunet jäivät vähäiseksi (en tykkää). Suurin syy uimattomuuteeni oli kuitenkin se, että uimahalli jossa seuran uintitreenit järjestetään pitää altaassaan mulle hiukan liian kylmää vettä. En käsitä mikä siinä on, mutta en totu siihen ja keho vaan kylmiää ja kylmiää mitä kauemmin ui. Vuosi vuodelta. Sinne ei tee koskaan mieli ja nyt se saa loppua sillä uimahalliin täytyy tehdä mieli.

lahtitriathlon06
Kuva Timo Kananoja.

Silti vaikka olen uinut tällä menneellä kaudella tosi vähän niin uintin on pysynyt hyvänä ja vauhdit eivät ole hiipuneet, uinti tulee multa jotenkin luonnostaan. Nyt tulevana syksynä aion kuitenkin panostaa uintiin ja käydä siellä hallissa sen kolme kertaa viikossa. Mutta en Nokian kylmässä vedessä vaan ostan kortin jonnekin Tampereen halliin joissa kaikissa on sen lämpöistä vettä, että mun uinnista tuleekin jotakin. Todennäköisesti Kalevan uintikeskukseen ja käyn siellä suurimmaksi osaksi. Ehkä Nokialla käyn vain tekniikkaopissa kun sitä järjestetään lämpimässä terapia-altaassa. Uinnin kunnollinen tekniikka on tärkeimpiä asioita uinnin sujuvuudessa. Härre on siittä hyvä esimerkki miten tekniikan opettelu vie etiäpäin. Hän jonkin verran opettaa seuran tekniikkatreeneissä ja näyttää esimerkkiä jatkuvasti ja hänen uintinsa on sillä parantunut aivan hirmu paljon. Opettamalla muita hän ui nyt itse paljon kovempaa kuin ennen.

Uinti on mulle helppoa ja tekniikka on hyvällä mallilla joten uskon saavani uintiini lisää vauhtia kunhan vaan treenaan uintia.

lahtitriathlon04
Kuva Timo Kananoja.

Pyöräilyn kuviot:

Härre saa suunnitella mun pyöräilykuviot ensi kaudelle. En tiedä sitten sisältääkö se spinningiä vai ei, se kyllä kiinnostaa en oo koskaan käynyt vai onko enemmän maastopyörälilyä syksyllä ja talvella vai kotona harjoitusvastuksen avulla pyöräilyä. Kaikki käy ja otan härren valmennukset vastaan.

Mun pyöräilykengät on ehkä aavistuksen liian pienet tai jotenkn pohja ei istu mun jalkaan joten uudet aon nyt pakko hankkia ensi kevääksi.

Juoksun kuviot:

Juoksussa jatkuu sama homma kuin viime aikoina. Tekniikkaa kuntoon ja sitä kautta juoksun parantumista. Se on toiminut aivan valtavan hyvin, musta on aivan uskomatonta, että lauantain täydellä matkalla 42,2 km:n juoksu sujui niin hyvin kuin sujui, olen oikein ylpeä itsestäni.

Myös se on tärkeää, että hitaat ja pitkät hitaat lenkit juoksen oikeasti hitaasti, se on ihan överihidas vauhti millä ne kuuluu juosta ja kovat nopeat treenit tehdään ajatuksella ja oikeesti kovina. Tästä hitaasta juoksemisesta on jo monta esimerkkiä tiedossa joista mainitsen taas oman aviomieheni, härren. Hän muunmuassa on parantanut juoksuansa kuin sika juoksuaan tällä tavalla. Ja määkin. Omakohtaista kokemusta siis todellakin on eikä mitään mututuntumaa. Juoksu on muuttunut jatkuvasti mielekkäämmäksi kun tieto ja taito on lisääntynyt, tykkään.

Tämmösiä treenijuttuja, nyt kuitenkin keskityn palautumiseen ja PUHTI juoksuryhmään joka alkaa mun ja härren vetämänä huomenna Pirkkalan Vapaa-aikakeskuksen oven edestä. Vielä mahtuu mukaan jos siltä tuntuu. Ilmoittaudu tekstarilla tai sähköpostilla ihan miten vaan. Tai soita.

puhti_juoksuryhma_kaikille

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Lahti Triathlon, täysmatka 6.8.2016

Lahti Triathlon, täysmatka 6.8.2016
Uinti 3800 m
pyöräily 180 km
juoksu 42,2 km

Sarja Naiset 40–45, sarjassani 4 osanottajaa.

Perjantai-illalla päräytettiin pakettiautolla Lahteen heti töitten jälkeen. Kisanumeroa piti olla hakemassa viimeistään kello 20:00 ja oltiin paikan päällä jotain kymmentä vaille, vasta. Mattimyöhäiseksi meni, mutta töissä oli oltava sekä mun että härren joten minkäs teet.

Kisanumeroitten haun jälkeen heti kämpälle, oltiin vuokrattu Lahdesta kaksio Airbnb:stä välille pe–su. Kämppä osoittautui siistiksi oikein mukavaksi asunnoksi kivisessä kerrostalossa.

lahtitriathlon2016_09
Täsä mää oon pe iltana miettimässä lauantaista pitkääkin pitempää kisaa. Kyllä mietitytti meinaan.
lahtitriathlon2016_12
Sympaattinen kerrostalokämppä.
lahtitriathlon2016_10
Makkari.

Mun kämppäkaverit eli härre ja Tinke lähti hakemaan sapuskaa jostain paikasta mikä olisi auki ja löytyisi pian. Mää olin töistä päästyäni syönyt jo ruuan niin ei tehnyt iltapalaa kummempaa mieli. Jäin laitamaan kisajuttuja pakettiin kuten varmistamaan, että vaihtoalueen pussukasta löytyisi kaikki tarvittava. Esimerkiksi pyöräily- ja juoksukengät, sukat, energiageelit, numerolappu.

lahtitriathlon2016_13
Härre on herra 166.
lahtitriathlon2016_08
Kypärä ja ajolasit.
lahtitriathlon2016_05
Kisakengät ja numerolappu. Rouva 215.

Härre ja Tinke saapuivat lopulta pitsojen kanssa. Ei muuta kuin syömään.

lahtitriathlon2016_14.jpg
Muistaakseni Kotipitsaa.

 

lahtitriathlon2016_11
Illalla vielä jotain tohinaa autolla ja sitten nukkumaan.

Nukkumaan mentiin joskus 23 aikoihin. Herätys oli la-aamuna kello 4:30. Kuulostaa aikaiselta, mutta ei mulle ainakaan niin aikainen kun oon viimeisen vuoden herännyt töihin melkein tohon aikaan. Ihan pirteenä herättiin.

Mietitytti päivän kisa niin paljon, että ei oikein maittanut aamupala eikä mikään iso aamupala tohon aikaan mulle maitkaan. Söin kaurapuuroo omenasoseella, mukillisen kahvia ja lasillisen tuoremehua. En mitään muuta.

lahtitriathlon2016_07
Aamupalani. Ja pyjamahousuni. =)

Sitten kisapuku päälle ja kisapaikalle ja siellä tavaroiden vienti vaihtoalueelle.

Satoi, mutta oli ihan suht lämmintä, varmaan heti aamusta jo jotain 14 astetta ja ihan yli kahtakymmentä oli luvattu joten en juuri ollut varautunut mihinkään lämpimämpiin pyöräilykamppeisiin. Uskoin, että tarkenisin kisapuvulla sillä on sillä tarjettu kylmemmässäkin kelissä. Tosin lyhyemmässä kisassa, mutta nyt ei siis oltu luvattu kylmää vaan lämmintä päivää. Sade oli aika lämpöistä aamulla.

lahtitriathlon2016_23.jpg
Meidän pyörät paikallaan.
lahtitriathlon2016_16
Aamulla vaihtoalueella oli tohinaa. Klo 6:30 mennessä piti olla kamppeet valmiina vaihtoalueella.
lahtitriathlon2016_04
Märkäpuku päällä, kisa saa alkaa.

Märkäpuvun pukemisen jälkeen rantaan jossa startti olisi jo aika pian. Käytiin ihan muutama minuutti tekemässä verryttelyä järvessä ja kattottiin missä merkkipoijut jotka kiertäisimme uidessa olivat. Pitkä matka, kaikki poijut olivat tosi kaukana. =D

lahtitriathlon2016_03
Pällisteltiin kameroille rannassa.

Jatkoin lämmittelyä rannalla pienen järvessä pyrähdyksen jälkeen, pyörittelin käsiä ees taas samaan suuntaan ja erisuuntiin. Lämmittely ennen uintia auttaa aina, tottakai.

Mua ei juurikaan jännittänyt ja se näkyi rentona olemisena ennen starttia. Mukava tunne kun voi olla ihan rentona aiemman jäykistyneen minän tilalla. Oon nimittäin joskus ennenä jännitellyt näissä tilanteissa niin paljon, että sain siittä jossain vaiheessa tarpeekseni ja tein paljon henkisiä töitä saadakseni jännittämisen loppumaan. Ja sain vaikka tämän vuoden Kangasala Triathloinssa se jännitys pukkas taas esiin, mutta jäi siihen kisaan ja täällä Lahdessa ei sitten tarvinnut jännittää. Mietitytti kyllä paljonkin, että mitenkähän kisa menee ja pääsenkö lujaa vai hitaasti ja kramppaileeko paikat. Mutta mietityttäminen tapahtuu ihan rennolla fiiliksellä, se on täysin eri asia kuin jännitys.

lahtitriathlon2016_02
Pyörivä käsi ei ehdi kuvaan. Näyttää kolealta, mutta lämmin päivä luvassa hei! =)

No sitten kuulutettiin, että enää minuutteja starttiin ja köpötettiin härren kanssa rantaan.

Osallistujia tälle täydelle matkalle oli jotain 120. Naisia 18 kpl ja loput miehiä. Mietin sitäkin miten sijoitun naisten joukossa että oonko viimeinen vai missä mun nimeni tuloslistassa tulee olemaan. Mut sillähän ei ole väliä, teen tätä ennen kaikkea itselleni ja ylittääkseni aina itseni. Liikunta on parasta moneen asiaan. =)

UINTI 3800 m

Pum! Se oli lähtölaukaus. Joskus lähtö tapahtuu vedestä, joskus rannalta. Ny seisoskeltiin kuka rantavedessä ja kuka kuivalla maalla ja lähdettin pamauksen jälkeen uimaan. Sykemittari päälle ja menoksi.

Uinti uitiin kahtena kieppinä siten, että ensimmäisen kiepin jälkeen tultiin rantaan ja lähdettiin uudelle kiepille. Pääsin heti hyvään rentoon uintiin kiinni. Ihanaa. Uinti lähti sujumaan normaaliin mukavaan tasaiseen tahtiinsa. Aika pian alkuryysiksen jälkeen sai uida ihan omaa uintia ilman lähikontakteja muitten kisaan osallistujien kanssa.

lahtitriathlon2016_17.jpg
Kuva Timo Kananoja.

Läpsyttelin menemään mun matkavauhtia, semmosta mitä jaksaisin pidempäänkin ja mikä vielä tuntuu mukavalta. Semmonen ettei tartte puristaa sen kummemmin. Hengitys kuitenkin joka toisella käsivedolla kun altaassa matkavauhtini hengitys on joka kolmannella käsivedolla. Kai siinä joku pieni kisameininki on aina kisoissa koska silloin joka kolmannella käsivedolla hengitys ei vaan luonnistu. Kehityksen paikka tämäkin.

No, ensimmäinen kieppi loppusuoralla ja uin suoraan vesikasvipuskaan. Joka käsivedolla näpit osuu vesikasveihin ja niitä kietoutuu ranteenkin ympäri kerran pari. Kasveja tuntuu riittävän jonkin matkaa, mutta loppuvat sitten kuitenkin ja pian olenkin rannassa jossa oma kelloni näyttää väliaikaa 37 min. Olen tyytyväinen. Join muistaakseni mukillisen vettä ja jatkoin toiselle kiepille.

Toisella uintikierroksella sama rento uinti jatkuu ja mun uinti on koko 3,8 km:n matkan ajan mukavan tuntuista. Pari kertaa molemmat pohkeet kramppas hetken, mutta en huolestunut, jätin vain jo normaalistikin vähänt potkimiset kokonaan pois hetkeksi ja krampit oli sillä käsitelty.

13925760_1117132971693058_8198802687163516893_o-2.jpg
Kuva Sari Leppänen.

Rannalla ajassa 1 h 19 min 23 sek sarjani (N 40–45 kakkosena) . Olen tyytyväinen. Seuran ihminen räpsi kuvia ja huikkasi mulle, että härre tuli jokin aika sitten hyvissä voimissa vedestä ja tieto tietenkin helpottaa kun tietää ettei toiselle ole sattunut mitään.

VAIHTO UINTI–PYÖRÄ

Alun perin kun triathlonia aloin triathlonkoulussa harrastaa siellä heti paneuduttiin vaihtoihin ja siihen, miten hoidat sujuvan vaihdon ja siitä on jäänyt useimmiten tavaksi, että ei jäädä sinne vaihtoalueelle notkumaan.

Otin märkäpuvun pois, se orrelle ja uimalakki ja -lasit pois, sukka jalkaan, pyöräkenkä jalkaan, sukka toiseen jalkaan, pyöräkenkä toiseen jalkaan, ajolasit päähän, kypärä päähän, kypärä kiinni, pyörä pois telineestä ja pyörää taluttaen sinne asti missä sai nousta ajamaan.

lahtitriathlon2016_19
Härre oli mua nopeemmin vaihdossa. Kuva Timo Kananoja.

Vaihtoaika 2 min 36 sek. Sarjani nopein.

PYÖRÄILY

Matkaa pyörällä oli taitettavana se 180 km joka on jo ihan pitkä matka kuulkaas. Siinä ehtii puutua yksi jos toinenkin paikka ja odotettavissa oli Lahden monimuotoista reittiä ihan koko 180 km:n matkalla. Käänyttin sinne ja tänne ja nousiin ylämäkeä ja laskettiin alamäkeä.

Keli lämpeni koko ajan ja missään vaiheessa mulla ei ollut kertaakaan kylmä pyöräilyyn lähtemisen jälkeen joten olisi ollut turhaa pukea mitään kisapuvun lisäksi.

Mää olin tehnyt pari sämpylää herkkutäytteillä jotka olin ajatellut syödä pyöräilyn aikana mutta perhana unohdin ne vaihtoalueelle. Kyllä sapetti kun tajusin sen asian, sapetti hetken aikaa todella paljon. Mutta ei auttanut itku markkinoilla, onneksi mulla oli sentään jotain purtavaa energiageelien lisäksi. Oli yksi Evoke patukka. Patukan lisäksi energiana mulla oli yhdessä juomapullossa veden kanssa sekoitettuna kaikki pyöräilyyn tarvitsemani energiageelit ja otin siitä hörppyä aina 40 minuutin välein. Olin mitannut paljonko mun pitää juoda, että kerralla tulee yksi geelipussillinen imaistua ja siten vielä vähän vettä päälle. Geelit riitti just hyvin koko pyöräilyn ajan. Aivan laskelmien mukaan.

lahtitriathlon2016_20
Vähän geeliä ja vettä välillä. Posket täynnä. Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa pyöräilyä oli keltaliivinen heiluttamassa, että hei pysähtykää ja taluttakaa. Kaikille sama, taluttakaa! Asvaltille oli levitetty jotain isokivistä soraa 200 m:n matkalle ja ei auttanut kuin taluttaa. Olin hämmästyksestä mykkyrällä, että mitä tässä tapahtuu. Olivat aloittaneet jotain työmaata eikä kisajärjestäjä tiennyt asiasta joten mitään informaatiota ei etukäteen osallistujat saaneet, Ilta-Sanomat sen sitten lopulta kertoi. Ärtymyskynnykseni nousi vähän sillä en olisi halunnut kävellä pyöräilykengilläni, pelkäsin, että jo elämää nähnyt muovinen klossi kengän pohjassa kuluu nyt lopullisesti sellaiseksi, että se ei enää mene polkimeen kiinni. Jos niin kävisi olisi vaikea polkea. No, taluttamisen tai paremminkin pyörän kantamisen jälkeen klossi meni kiinni ja pyöräily saattoi jatkua aivan normaalisti ja pikku ärtyminen jäi jonnekin sorapätkälle.

lahtitriathlon2016_21
Härren matkantekoa. Kuva Timo Kananoja.

Ensimmäinen kolme tuntia meni hujauksessa, mutta sitten alkoi vähän kyllästyttää. Mutta ei auttanut kyllästyä sillä maaliin oli vielä matkaa tuntitolkulla. Piti sotkea vaan eteenpäin ja motivoitua pyöräilystä. Patukkaa napostelin kolmessa erässä ja matka eteni kilometri kilometriltä. Tai paremminkin 20 minuuttinen kerrallaan sillä aina joka toinen 20 min otin geeliä ja vettä ja joka toinen 20 min vettä.

Vaihtopisteeltä vaihdoin tyhjän vesipullon täyteen kahdesti.

Maisemat jossain kohtaa oli kauniita, aina siinä missä oli järveä ja alkupätkä saatiin polkea rauhallisen liikenteen joukossa, mutta lopussa liikennettä alkoi olla todella paljon ja se häiritsi vähän.

Pyöräily tuntui kohtuullisen raskaalta tällä kertaa, pyöräaikani oli 6 h 28 min 41 sek, oman sarjani kolmas.

VAIHTO PYÖRÄ–JUOKSU

Hyvissä voimissa tulin pyöräilystä vaihtoon ja vaihtelin juoksutossujen ja lipan lisäksi vaihdossa kuulumisia myös joittenkin kanssa. =) Kisapuvun taskuun ja urheilutissiliivien sisään energiageelejä ja menoksi. Vaihtoaika 2 min 49 sek, sarjani 2.

JUOKSU

Juoksu lähti sujumaan ihan hyvin. Kuten olen aiemminkin kertonut, olen viime aikoina panostanut hyvään juoksemiseen. Hyvään askeleeseen ja hyvään juoksuasentoon ja siittä on ollut oikeasti hyötyä ihan hirmuisesti. Ei juoksuni vielä tai koskaan varmasti täydellistä ole, mutta parannusta on muimasti entiseen.

Juoksureitti oli neljä kierrosta eli ihan vähän reipas 10 km per kierros. Ensimmäinen kierros tosiaan lähti hienosti etenemään ja sain vauhdin pidettyä sopivana. Mulla oli toiveissa alle viiden tunnin juoksu ja siihen tähtäsin edelleen. Olin ihmeellisen hyvissä voimissa juoksun alkaessa ja hyvällä fiiliksellä. Tossua toisen eteen vaan ja aina tarpeen mukaan energiageeliä.

Jossain vaiheessa heti alkuunsa johonkin pallean kohtaan alkoi pistää ja jouduin kävelemään pari kertaa semmosen muutaman minuutin pätkän. Pisto lakkasi ja juoksu jatkui taas ihan sujuvasti. Peruskestävyyssykkeillä juoksin, aika alhaisilla sellaisilla, mutta mua ei haitannut enkä halunnut yrittää nostaa sykettä sillä laskujeni mukaan pääsisin alle viiteen tuntiin tälläkin vauhdilla.

Joka kierroksella juostiin saman juomapisteen ohi neljästi, kerros oli tehty niin ovelasti. Se oli monimutkainen, mutta opasteitten ansiosta eksymismahdollisuutta ei todellakaan ollut. Juomapisteellä oli tarjolla  vettä, urheilujuomaa, kolaa, banaania ja suolakurkkuja. Ja ampiaisia seurana aivan hölmön paljon. Niitä parveili kymmeniä ellei enemmänkin siinä juomahuoltajien ympärillä ja juomissa ja roskissa. Hyh.

Juoksun aikana välillä paistoi aurinko välillä satoi ja sade kesti vain hetken vaikka toivoin että sataisipa vielä kauemmin. Ei satanut.

Juoksureitti oli semmonen, että siinä oli koko ajan muutakin juoksijaa hirmuisesti kun mentiin ees taas sikin sokin. Se oli kivaa ja moni tsemppas ja monia tsemppasin. Sain jopa juoksuseuraa eräästä tamperelaisesta joksikin aikaa.

Omia seurakavereita oli monta kisassa mukana.

Toisella ja kolmannella kiepillä jouduin molemmilla myös kävelemään pistosten takia. Jossain vaiheessa pidin pidemmän tauon energigeelin ottamisessa pistoseten takia. Välillä join kolaa ja se maistui todella hyvälle.

lahtitriathlon2016_22
Härre pysyi iloisella mielellä koko reissun ajan. Kuva Ville Litmo.

Jossain välissä oli kyllä aika raskasta, muista kun mietin että ei halavattu mulla on vielä 25 kilometriä juostavaa, ei tuu mitään ei sitten millään. Mutta pääsin noista ajatuksista ja juoksusta tuli vaikka mitä. =)

Välillä korjailin ryhtiä nostamalla kädet suorana ylös, välllä venytin takareisiä hetken ja taas jatkoin matkaa ja mikä parasta joka kerta kun jatkoin matkaa sain juoksusta kunnolla kiinni enkä lässähtänyt. Tätä ei oo tapahtunut koskaan ennen pitemmillä matkoilla vaan aina oon lässähtänyt loppua kohden.

lahtitriathlon2016_01
Juokseva mää. Kuva Ville Litmo.

Neljäs ja viimeinen kierros lähti vielä sekin hyvällä fiiliksellä jota ihmettelin ittekin. Olin supertyytyväinen, että juoksuni hyvää ja selkeästi parantunut entisestä ja haluan jatkossakin kehittää sitä sillä haluan vauhtia lissää.

No niin viimeinen kymppi juostu ja maalia kohti. Kuuluttaja kuuluttin mun numeron ja kertoi nimen ja otin pienen loppukirin, toki huomattavasti vaisumman kuin lyhyillä matkoilla ja vaapuin maaliin. Olo oli tyhjä ja tyytyväinen yhtä aikaa.

Juoksuaika 4 h 50 min 2 sek. Sarjani toiseksi nopein juoksuaika. Tavoite saavutettu juoksun suhteen kun meni alle vitosen, tyytyväinen.

Kisan loppuaikaan 12 h 43 min 32 sek olen tyytyväinen. Ensinnäkin siksi kun se on nopeampi kuin viime vuonna Tahkolla vaikka pyörä oli tällä kertaa paljon raskaampi ja toisekseen tyytyväinen siksi kun aika on alle 13 h.

Yllätyksekseni sijoituin sarjassani kakkoseksi. Seurakaveri voitti.

lahtitriathlon2016_18.jpg
Hei tuuletetaan jo! Kuva Timo Kananoja.

Uintiin oon tyytyväinen kun se meni helposti ja kevyesti ja hyvään aikaan. Jos parannettavaa olisi niin voisin ottaa vielä pikkasen isommalla sykkeellä jolloin vauhti luultavasti kasvaisi hieman.

Pyörään en oo niin tyytyväinen kun se tuntui aika raskaalta ja samalla oon tyytyväinen kuitenkin. En kässää miksi tuntui raskaalta. Menin kuitenkin maltillisilla sykkeillä pk2–aerobinen kynnys.

Juoksuun olen yhtä tyytyväinen kuin uintiin, juoksu meni tilanteeseen nähden kevyesti ja jaksoin hyvin. Parannettavaa on vielä siinä, että isommalla sykkeellä pitäisi mennä ja pystyisin siihen. Parannusta on kyllä tässäkin asiassa jo tullut ja kehitystyö jatkuu.

Maltilla menin koko kisan ja se riitti tavoitteen mukaiseen suoritukseen ja maaliinpääsyyn. Niin pitkä taival, että ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja tyssääkö kisa tai hidastuuko jonkun krempan takia vai mitä.

Hyvä kisa oli se, mutta nyt tarvii sanoa, että se energiageelin määrä mikä tolla reitillä pitää imaista on kamala. Oksettaa ajatuskin energiageeleistä ja nyt otankin asiakseni tutustua energianameihin, että olisko niistä johonkin. No on, tiedän kyllä mutta en oo niitä kertakokeilua enempää saanut hankittua.

lahtitriathlon2016_04

lahtitriathlon2016_23

Olihan se matka! Yhteensä 226 km ja yli puoli vuorokautta.

 

Lahti Triathlon Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Stormin Teräsmieskisa 30.7.2016

Triathlon 1 h 18 min
Uinti 300 m
pyöräily 18 km
juoksu 6 km

stormin_terasmieskisa05
Juoksu- ja pyöräilytossut odottaa uimasta tulijaa.
stormin_terasmieskisa07
Jälki-ilmoittautuja. 30 € per lätty.

Tänään aikalailla ekstemporee päätin lähteä Sastamalaan Stormin Teräsmieskisaan. Olin miettinyt kisaan osallistumista jo aiemmin, mutta lopullisen päätöksen tein vasta aamulla kun heräsin.

Ja arvakkaa mitä, kannatti mennä. Todellakin kannatti sillä kivaa oli lämpimässä kelissä pistää menemään.

stormin_terasmieskisa08
Rouva nummero 37.

UINTI

Uinti starttas toiselta rannalta päättyen toiselle ja aika pian kun olin härren ja seurakaverin kanssa tehnyt jonkun viiden minuutin alkuverran niin lähtölaukaus kävi. Yksi, kaksi, HEP ja rannalta juosten järveen ja uimalla toiselle rannalle. Heti alkuunsa yritin liimautua härren peesiin uimaan, mutta siinä rytäkässä kadotin kyllä hänet aika äkkiä. Hyvin pääsi uimaan omaa uintia ilman mitään osumaa, itte pari kertaa meinasin mennä vieressä uijan päälle, mutta äkkiä sitten taas otin oman tilan ja jossain vaiheessa siirryin vapaammille vesille pois siitä isoimmasta ahdingosta mikä siinä vallitti. Joka ei siis ollut iso vaan aika väljää oli koko uinnin ajan.

stormin_terasmieskisa09
Ennen starttia hirviä tohina kun tavaraa laitetaan paikalleen.

Uinti eteni ihan hyvin ja oli helppoa, ainakin sata kertaa helpompaa kuin Kangasalla viime viikolla ja luulen sen johtuvan siitä, että Kangasala oli mun ensimmäinen kisa tälle kesälle ja siksi meno siellä tuntui välillä vähän takkuiselta. Mutta tämän päiväinen Stormin Teräsmieskisan uinti siis tuntui tosi mukavalta ja 300 metrin päässä odotti laituri johon noustiin rappuset ja samalla kun olin rappusilla huomasin, että härrekin on just eikä melkein siinä samassa kohtaa. Jee ajattelin sillä härren kisauinti on ollut nopeampaa kuin minun ja olin olettanut hänen jo lähteneen pyörällä kun minä vasta rantautuisin. Vaan ei, yhtä aikaa rantauduttiin ja äkkiä juoksujalkaa toimitsijoitten luo joille uimalakki luovutettiin,  300 m:n uintiin mulla meni aikaa 7 min 5 sek. Ihan ok.

stormin_terasmieskisa04
Myö.

PYÖRÄILY

Äkkiä juosten pyörän luo ja pyöräkamppeet päälle ja ajamaan. Ensimmäinen noin 1 km oli hiekkatietä ja siinä oli yksi 100 m:n kohta isoa soraa jota oli siinä paljon ja se oli pehmeää ja meinasin kaatua pari kertaa. Kamala oli ajaa siinä. Kuulin jälkikäteen toimitsijalta, että kun jotkut talot oli rakennettu lähelle niin olivat ajaneet siihen semmoisen soran mikä triathlonpyörällä oli kyllä kaamea kohta. Pelästyin ihan tosissani. Onneksi tuo paha pätkä oli vaan sen jonkun 100 m jonka jälkeen tavallinen hiekkatie vielä jatkui jonkin matkaa ja vasta sitten kun pääsin kääntymään asvaltille pääsin polkemaan kunnollista omaa polkemistani.

stormin_terasmieskisa06
Oikein mukava kyläkisa.

Pyörä tuntui kulkevan ihan hienosti ja tykkäsin reitistä ja poljin koko matkan ilman peesissä oloa. Kisa oli peesivapaa eli sai lyöttäytyä jonkin takalistoon pyörällä kiinni jos sopivan vauhtinen peesi sattui löytymään ja näin olisi päässyt vielä vähän nopeampaa. Mutta mulle ei koko pyöräilyn aikana sattunut sopivaa peesiä vaikka ihan tosissani yritin edellä ajavaa naista saada kiinni. Siinä olisi ollut sopiva peesi, mutta en vaan saanut kiinni joten keskityin sotkemaan ihan omaa pyöräilyäni.

Join vettä ja otin yhden energiageelin pyöräilyn aikana. Lopuksi aloin vielä pelätä sitä 100 m:n sorakohtaa mikä piti ajaa toiseenkin suuntaan jotta pääsi takaisin vaihtoalueelle. ja sitten vielä meinasin ajaa harhaan, en tajunnut kääntyä siittä mistä olisi pitänyt kääntyä ja jouduin pysäyttämään pyörän tajuttuani, että olin ajanut ihan minne sattuu. Nokka toiseen suuntaan ja oikealle reitille. Pyöräreitti oli 2 km lyhempi mitä järjestäjä ilmoitti ja ajovauhti ilman hiekkaosuuksia oli 31,9 km / h johon olen tosi tyytyväinen. Hiekkaosuudet hidastivat paljon ja niiden kanssa ajovauhti oli jotain 27,4 km / h. Pyöräily on ❤

Keskisyke pyörässä 158. Ok on se.

stormin_terasmieskisa03
Jälkeen päin sai kohveeta ja pullaa. Tai lättyjä.

JUOKSU

Juoksumatka kuten myös pyöräily oli lyhempi kuin järjestäjä ilmoitti, ilmoitettiin 7,5 km, mutta todellinen matka oli vain 6 km. Juoksu juostiin kolmena kierroksena ensimmäisen kierroksen juostuani otin toisen energiageelin just ennen juomapistettä. Juomapisteeltä vettä kurkusta alas ja juoksu jatkukoon.

Ohitin joitain juoksijoita ja olin aina tyytyväinen kun yksi oli ohitettu. Muakin ohiteltiin kyllä.

Hyvin meni juoksu, kierrokset meni tosi äkkiä ja lopulta olin viimeisellä kierroksella ja ehkä vajaa kilsa ennen maalia nostin vauhtia vielä sen verran, että syke nousi sinne 175 asti ja viimemetreillä loppukiri tottakai. Aina on loppukirille virtaa.

Juoksun kilometrivauhti oli 5 min 20 sek. Keskisyke 168. Ihan pikkasen olisi pitänyt puristaa lisää, mutta tyytyväinen olen kuitenkin. Juoksu oli tosi helppoa eikä tuskaista missään muussa vaiheessa kuin viimeisellä kilometrillä ja loppukirin jälkeen maalissa tuntui tosi pahalta ja oksetti. Harvinaista herkkua mulle, että vedän niin piippuun että oksettaa maalissa.

Kisan kokonaisaika siis 1 h 18 min vaihtoineen päivineen. Sija Naiset yleinen 7.

stormin_terasmieskisa02
Härre lepuuttaa. Hänen loppuaikansa oli 1 h 8 min. Sarjansa 7.

PLUSSAT JA MIINUKSET!

+ ihana hyvän mielen tapahtuma

+ matalan kynnyksen kisa johon voi tosiaan helposti tulla kokeilemaankin triathlonia

+ mukavat reitit ihan kaikki: uinti, pyöräily ja juoksu

+ edullinen osallistumismaksu

+ mukava positiivinen ”henkilökunta”

+ kisailijoille kahvee ja pulla

+ oli tosi kiva nähdä muutama blogin lukija ja vähän turinoidakin

– 100 m:n sorapätkä oli hirvittävä, luulen että sitä ei ensi vuonna ole kaatumisvaaran vuoksi

– wc oli uimarannan muovinen vessakoppi vähintään miljoonalla kärpäsellä, en käynyt vaan käytiin vielä ennen kisaa Shellillä pissalla.

Maaliintulosta hauska kuvasarja. Hyvin näkee, että piippun on vedetty.

stormin_terasmieskisa10stormin_terasmieskisa11stormin_terasmieskisa12stormin_terasmieskisa13

Simmottis. Hyvä liikunta hyvä mieli.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Kangasala Triathlon 2016

Kangasala Triathlon 24.7.2016 3 h 22 min 30 sek

Uinti 1500 m
pyörä 50 km
juoksu 12 km

Kangasala Triathlon järjestettiin kaksipäiväisenä 23.–24.7.2016 ja oma kisamatka eli Super oli vuorossa sunnuntaina.

Lähdettiin kotoa ajamaan Kangasalle klo 11 maissa ja yksi kisan seuraaja / kannustaja oli meillä matkassa, härren äiti siis joka ittekin harrastaa triathlonia. Kaikki kisassa tarvittavat kamppeet oli autossa lastattuna, pyörät sun muut. Aamulla vielä arvoin minkä triathlonasun laitan kisaan päälle ja päädyin aiempana vuonna hyväksi havaittuun mustaan mintunvihreillä tehosteilla =) olevaan TYR-merkkiseen pukuun.

Kangasalla ensimmäisenä kisatoimistoon hakemaan kisanumeroa ja ajanottochippiä joka laitettiin nilkkaan.

kangasala_triathlon10
Oma kisanumero haettuna.

Vietiin pyörät ja juoksukamppeet vaihtoalueelle. Vaihtoalueen paikkoja ei oltu numeroitu vaan pyöränsä sai laittaa sopivaan haluamaansa paikkaan. Siinä samalla kuunneltiin kisainfoa.

kangasala_triathlon11
Vaihtoalue. Porukka järjestää kamppeitansa kisaa varten.

Märkäpuku päälle, uimalakki ja lasit päähän ja hetkeksi järveen verryttelemään ennen kuin oli aika ruveta tönöttämään rantavedessä ja odottamaan lähtötöräystä. Vesi oli 19 asteista, ihan sopivaa. Mua jännitti tällä kertaa enemmän kuin viime kesän kisoissa. Ehkä siksi kun tämä oli tämän kesän ensimmäinen.

UINTI

Uintireitti oli 2 x 750 m ja kierrettiin vastapäivään. Asettauduin aika eteen vasempaan reunaan. Ennen starttia ehdin miettiä onko pissahätä. Kakkahätä? Ei kai, pelkkää jännitystä ja sitähän se.

Trööt! kuului ja lähdin uimaan, usein jään uimaan liian mukavuusalueella joten oma uintitaktiikka oli vetää suurin piirtein ”henkihieverissä” niin uinti tulisi menemään sopivaa vauhtia ja kisaan sopivalla tyylillä ei liian läpsytellen. Hengitin joka toisella käsivedolla lähes koko ajan oikealta puolelta. Yritin kiinnittää huomiota, että käsivetojen tiheys olisi hieman reippaampi kuin mulla yleensä, haluan muuttaa tämän asian omassa uinnissani sillä varaa on kun aina läpsyttelen menemään turhan harvakseltaan.

Taktikoin, että uisin härren tai Treeniä, traumoja, trikoita -bloggaajan perässä, mutta aika pian startin jälkeen molemmat hävisivät kuin pieru saharaan ja mää jäin nuolemaan näppejäni pieneen sekasortoon joka ympärilläni vallitsi. Vaikka olin mennyt vasempaan reunaan ja ajattelin, että vasemmalla puolellani ei ui ketään vaan siellä on vaan uintireitin merkkipoijut niin yht´äkkiä siinä olikin kuitenkin porukkaa ja takaa tupataan päälle ja toisella puolella sivulla on kans joku. Ahdasta. No, meni joku vajaa 400 m kun tilanne rauhoittui ja sain alkaa uida ihan omaa uintiani ja rentouduin.

kangasala_triathlon03
Eka kieros uitu. Kuva Tero Sokka.

Jonkin verran läpsyttelyksi meni vaikkei pitänyt. Aina välillä kuitenkin  yritin kiristää tahtia. Huomasin pian, että uin täsmälleen samaa vauhtia kuin tuttu seurakaveri ja siinä me uitiin rinnakkain loppuun asti.

kangasala_triathlon04
Happeaa! Minä ja perässä ihan lähellä seurakaveri. Kierros eli 750 m jäljellä. Kuva Tero Sokka.

Silleen se uinti meni siinä tasaisen tappavalla tahdilla, uintiaika 33 min ja risat. Ihan mukavan rauhassa tosiaan sai uida ensimmäisen 400 m:n jälkeen. Mitä nyt täysin samanvauhtisina seurakaverin kanssa oltiin välillä niin vierekkäin, että oltiin kuin sillit suolassa. Kiva oli huomata, että vaikka kylkitörmäys tulikin ehkä välillä niin molemmat teki tilaa toiselle eikä sieltä tullut mitään kyynärpäätä omaan kylkeen tai mitään semmosta änkeemistä vaan hyvin mahduttiin järvessä uimaan.

kangasala_triathlon17
Rantautuminen. Vieressä uinut seurakaveri hilpas pikkasen nopeesti vaihtoalueelle, mää jäin rannalle ruikuttamaan.

VAIHTO

Rantauduttuani avasin heti märkäpuvun takana olevan vetoketjun ja sain puvun riisuttua ylävartalosta juostessani vaihtopaikalle ja sitten l0put pois siinä vaihtopaikalla omien kamppeitten kohdalla.

kangasala_triathlon12

Mun märkäpuku on jo muutaman vuoden vanha ja ihan selvästi se ei enää meinaa lähteä niin letkeästi päältä pois kuin alkuunsa vaan joudun tuunailemaan, että saan jalat pois puvusta. Ennen se oli potkaisu vaan niin koipi oli vapaana. =D Nyt pitää aina käsillä auttaa, että pääsen siitä mustasta kumipuvusta irti. Pääsin irti.

kangasala_triathlon16.jpg

Puku orrelle, pyörälykypärä päähän, sukat jalkaan, pyöräilykengät jalkaan ja pyörää taluttaen vaihtopaikalta pois ja vasta sitten pyörän päälle. Numerolappu mulla oli vyötäisillä jo märkäpuvun alla. Pyöräilyssä numerolappu pitää olla selän puolella ja tarkistin, että se siellä on ja oli se. =)

Vaihtoaika 1 min 31 sek.

kangasala_triathlon06
Tästä saa nousta pyörän päälle. Kuva Tero Sokka.

PYÖRÄ

Pyöräilytaktiikkani tai lähinnä harras toiveeni itselleni oli vähän sama kuin uidessa eli että sinne mukavuusalueelle ei Jaanaba mielellään jäädä vaan mennään kovempaa, vauhtikestävyyssykealueella koko 50 km.

13844096_10208891942388650_1089307066_o-2
Härre lähtee pyöräosuudelle. Kuva Tero Sokka.

Ensimmäinen huomio pyörän päällä oli että jaahas oon unohtanut täyttää vedellä yhden juomapullon. Perskule kävi mielessäni sillä mulla oli liian vähän nestettä nyt pyöräilyn ajaksi. No ei voinut mitään sillä piti pärjätä mitä oli. Oma vika.

kangasala_triathlon02
Kuvassa näkyy töttörö mihin selostettiin kisan aikana jotta yleisö pysyi hyvin kärryillä mitä tapahtuu. Yleisöä oli mukavasti. Kuva Tero Sokka.

Pyöräreitti oli kiva, tykkäsin. Kumpuilevaa maastoa koko ajan. Yhteen suuntaan 25 km ja sama takaisin. Kisassa on peesikielto eli 10 metrin etäisyys edellä olevaan on pidettävä ja näin ihan kunnollista peesivalvontaa tien päällä, siitä pointsit Kangasala Triathlonille.

13843632_10208891941428626_106019638_o
Kuva Tero Sokka.

Ohitin muutamia ja mua ohitettiin kans. Jossain vaiheessa ylämäessä joku mies polki ohi ja sitten taas kun tuli alamäki niin meikämanne paineli hänestä ohi ja taas seuraavassa ylämäessä mies tuli ohi. Tätä jatkui muutaman mäen verran, mutta lopulta jätin ukkelin taakseni ja katosin kaukaisuuteen. Tarkkailin aina, että kun olen ohittanut niin jääkö hän peesiin, mutta ei kertaakaan jäänyt vaan aina oli riittävän iso hajurako. Niin sen pitää mennäkin jos on peesikielto, sääntöä pitää noudattaa.

kangasala_triathlon05
Kuva Tero Sokka.

Olin siis laittanut toiseen juomapulloon energiageelit veden kanssa ja huolehdin siitä että sain tasaisesti energiaa ja vettä vielä lisäksi aina päälle. Pyöräily meni mukavalla tuntemuksella koko 50 km. Tykkäsin.

Pyöräily 1 h 37 min 57 sek.

VAIHTO

Pyöräily päättyi tietenkin vaihtoalueelle jossa ripustin pyörän orrelle ja otin kypärän päästä pois. Laitoin lippiksen päähän ja juoksutossut jalkaan. Otin yhden energiageelin nassuun ja vähän vettä ja lähdin pistämään tossua toisen eteen. Käänsin vielä numerolapun vattan puolelle.

Vaihtoaika 1 min 4 sek.

JUOKSU

Juoksureitti oli 3 x 4 km ja tommonen sopii mulle just hyvin. On kiva mennä kierroksia ja samalla tarkkailla omia kierrosvauhteja. Juoksu lähti sujumaan hyvin jotain 5 min 30 sek / km -vauhtia. Olen tietoisesti parantanut juoksuani ja olin tyytyväinen, että se tuntui helpommalta ja paljon järkevämmältä kuin aiemmin tai vaikkapa viime kesänä. Vaikka vauhti ei päätä huimaa niin tekniikka on paljon parempi kuin ennen ja tästä on hyvä jatkaa kehitystä eteenpäin.

kangasala_triathlon01
Kisassa oli mukava tunnelma.

Alkumatkasta vattassa oli omituinen olotila, energiageeleistä johtuen. Pisti tai tuntui jotenkin muuten epämukavalta ja jouduinkin keskittymään siihen jonkin verran. Hengittelin mahdollisimman rauhallisesti ja syvään ja kyllä se ongelma sitten poistuikin ja sain keskittyä pelkästään juoksemiseen.

Matkan varrella tuli tsempattua ja saatua tsemppiä muilta kanssajuoksijoilta ja se on kyllä kivaa.

kangasala_triathlon07
Kuva Tero Sokka.

Mun juoksussa ei ollut mitään moittimista, tykkäsin pistää menemään. Joka kierroksella join vettä ja ehkä otin energiageeliä, tai otinkin juoksun aikana yhteensä 3 geeliä.

13833339_10208891941628631_60734266_o-2
Juomapisteellä. Kuva Tero Sokka.
13833247_10208891946948764_1358925249_o
Läps! Härre ja Treeniä, traumoja, trikoita blogin Laura. Kuva Tero Sokka.

Yhdessä juoksun mutkassa oli ohjaamassa juoksijoita seurakaveri jonka kisaa olin ollut edellisenä päivänä seuraamassa ja sain häneltä nyt mukavaa kannustusta.

kangasala_triathlon09
Kuva Tero Sokka.

Loppua kohden juoksuvauhti hiipui, mutta pysyi silti ihan semmosena mihin olen tyytyväinen. Lopulta kolme kierrosta oli juostu ja maalisuora häämötti, otin loppukirin.

Juoksu 1 h 8 sek 34 min

kangasala_triathlon14

Se oli siinä, kesän ensimmäinen triathlonkisa kisattuna. Tapahtumassa oli tarjolla suihkumahdollisuus ja sinne seuraavaksi jonka jälkeen syömään.

Kesken ruokailun oli palkintojenjako ja meinas pasmat mennä sekaisin kun siellä kuulutettiin, että naiset 40–49 -sarjassa toinen oli Jaanaba. Härre hoputti mua menemään paikan päälle palkintojen jakoon ja lähdin juoksemaan sinne ja kapusin korokkeelle kakkosen kohdalle. Kiva oli, että seurakaveri oli ylimpänä siinä, hyvä Triathlonteam 226. =)

kangasala_triathlon08
Juostessani palkintojenjakoon tossun nauha aukesi.
kangasala_triathlon13
Hopeamitali tuli kaulaan kiikkumaan.

Sitten vielä härrekin sai mitalin, oli sarjansa kolmas ajalla 2 h 58 min 51 sek. Oli mukavaa ja hyvä kisa sanoo hän.

13835931_10208891951628881_473607207_o-2
Kuva Tero Sokka.

kangasala_triathlon15

 

Palkintojen jaon jälkeen äkkiä takaisin syömään jonka jälkeen kotiin. Sen pituinen se päivä.

Omat mietteet kisasta, että kehitettävää on monessa asiassa varsinkin siinä, että puristaisin ittestäni aina vähän enemmän, mutta tyytyväinen olen.

Seuraava kisa häämöttää ensi viikon lauantaina, ajattelin mennä Stormin teräsmieskisaan jossa on aika lyhyet matkan.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Urheilujuttuhankintoja

specialized_pyorailykypara01
Kypärä. Pyöräilyyn.

Jos mää jotain tykkään soppailla niin treenivaatetta ja muuta asiaankuuluvaa välinettä ja tarviketta. On kiva kun on omasta mielestä hyvät ja hienot ja toimivat kuteet ja vehkeet, ainakin mua tuokin asia motivoi liikkumaan. Ja kun säästää ja ostaa kunnollista niin niistä tavaroista tulee pidettyä hyvä huoli kuten esimerkiksi pyörä johon säästin pitkään, en missään nimessä anna sen kärsiä ja rähjääntyä vaan se pidetään hyvässä huomassa.

specialized_pyorailykypara05

Joskus tuntuu, että kaikki ylimääräinen pennonen ja vähän enemmänkin menee johonkin juoksutrikoisiin eikä se mua haittaa, määrätty määrä mun varoista on varattu näihin juttuihin. =D Se kyllä tarkoitta sitä, että mulla ei tosiaan ole iso ”normaalivaatekaappi” eikä oo kenkiä kaikenlaisilla koroilla joka tilanteisiin. Noihin asioihin en jaksa panostaa juuri ollenkaan. Nytkin pitäisi lähteä Tampesteriin loppuviikosta iltaa vähän viettämään ja rikoomekko on kyllä, mutta  ei kenkiä.

Tällä kertaa pistin pennosia pyöräilyyn ja uintiin eli hankintalistalla on ollut jo jonkin aikaa kunnollinen tyylikäs pyöräilykypärä ja uudet uimalasit. Kypärää olen haikaillut jo reilusti yli vuoden päivät ja viimeiset kuukaudet (ainakin 6) olen uinut aika huonot uimalasit päässä joten uimalasit oli lähes pakko ostaa.

specialized_pyorailykypara04
Tänään päässä 2,5 h pyörälenkuralla.

No nyt kun sunnuntaina on mun kesän ensimmäinen triathlonkisakin tulossa eli Kangasala Triathlon niin päätin vähän jopa ekstemporee ostaa molemmat, sekä kypärän että lasit. Käytiin parissa pyöräilykaupassa ostamassa pyörään uusi tuubirengas ja tuubiteippiä sillä multa puhkes rengas. Siinä sitten sopivasti toisessa kaupassa oli lasit ja toisessa kypärä.

 

 

specialized_pyorailykypara02
Pariskunta.

En oo koskaan pitänyt mun maantiepyöräilykypärästä. Sen tarina on semmonen, että joitain vuosia sitten kun oltiin matkalla Joroisiin puolimatkan triathlonkisaan tuli kesken matkan mieleen, että jotain unohtu kotio! Kypärä perhana! No sitten selvitettiin missä matkan varrella lähin kypäräkauppa ja sinne ja sieltä hyvin pienestä valikoimasta nappasin kypärän muiden odottaessa sen aikaa autossa parkkipaikalla. Kypärää käytin heti kisassa ja sen jälkeen se on ollut jatkuvassa käytössä pyöräillessäni. Se on vähän ruma kypärä joten olen ollut kyllästynyt siihen jo pitkän aikaa, melkein pakko-ostohetkestä lähtien. Halusin uuden. Omaan makuun tyylikkään, hienon, kevyen, hauskan värisen ja mielellään Specialized-merkkisen. Kaikki muut kohdat täyttyi paitsi hauska väri. Kypärän väri on mattavalkoinen eli ihan perus, mutta tein kompromissin koska silmääni kypärä näyttää hienolta ja mitään hauskoja värejä ei ollut tarjolla. Valkoinen tai musta vain.

 

specialized_pyorailykypara03
Uutta kypärää pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Ei saa naarmuntua.

Joo näyttää silmään hienolta ja tuntuu päähän paremmalta kuin mikään kypärä ikinä. Kypärän kiinitysnauhatkin on suunniteltu siten, että ne ei mee kaiken maailman ihmeelliselle kiemuralle ja serpentiinille. Sen siitä saa kun maksaa hieman enemmän. Edellisen kypärän nauhat meni helpommin mutkalle.

yrjolan_marjatila01
Yrjölän marjatilalla mansikkapehmistä, heidän omatekemää maidotonta.

Kypärää pääsin tänään kokeilemaan kun oltiin härren kanssa kevyellä pyöräilyllä. Nyt sitten vähän rauhoitan treenejä loppuviikkoon jotta olisin hyvässä kisakunnossa sunnuntaina. Aika kivaa kun se kisakärpänen alkaa pikkasen nostaa päätänsä. Ei nimittäin ole kuin kolmisen viikkoa Lahden täyden matkan triathloniin jonne kai oon menossa (uinti 3800 m, pyöräily 190 km, juoksu 42,2 km). Pitkä reissu tulossa tuostakin, viime vuonna Tahkon täydellä matkalla mulla meni jotain 13 tuntia ja ylikin. Yli puoli vuorokautta ja taas se on edessä. Omituista, mutta hassua.

yrjolan_marjatila02
Yrjölän marjatilalla kahvia mustana koska ei vaan ollut mitään kasvimaitoa. Olis pitänyt sittenkin mennä Frantsilan Kehäkukkaan, sieltä saa kaikkea.

No mutta pyörälenkki oli ihan hyvä kevyt lenkki. Viimeisen viikon treenirasitus tuntuu kropassani enemmän kuin pitkiin aikoihin joten nyt on hyvä hetki himmailla.

aquasphere_uimalasit01

Mulle on aina kaikki uimalasit olleet oikein hyviä mitä oon ostanut joten paljon ei tarttenut miettiä mitkä lasit ostaisin. Otin hyllystä, kokeilin päähän ja se oli siinä, tällä kertaa isommat lasit kuin ikinä. Heti menin testaamaan niitä eilen Tampereen Tohloppijärveen jossa neljän hengen porukalla uitiin monta kertaa ”rannalta rannalle”.

aquasphere_uimalasit02

Matkaa läpsyttelyvauhdilla kertyi yhteensä jotain 3,2 km. Pitkä pk-uinti se se oli. Lasit toimi ja voi että kun oli kirkasta kun olin tottunut tosi kulahtaneisiin laseihin jotka ovat jo vähän hinkkaantuneet sumeiksikin ehkä. Tuossa järvessä on viime aikoina näkynyt joutsenpariskunta poikasensa kanssa. Viimeksi uitiin varovasti niitten vierestä vastarannalle ja saatiin olla ihan rauhassa vaikka vähän pelkäsin, että lintuvanhemmat voisivat olla ärhäkällä päällä ”kumipukuisille” uimareille.

Lopuksi kisoja ja tapahtumia joihin osallistun tai haaveilen osallistuvani, siinä on vinkkiä muillekin:

Stormin TeräksenTeräsmieskilpailut 30.7.2016

Viikinsaaren Ympäriuinti 31.7.2016

Pirkkalan hölkkä 3.8.2016

Lahti Triathlon täysmatka 6.8.2016 OSALLISTUN!

Kaukajärven yliuinti 14.8.2016

Tampere Puolimaraton 10.9.2016 OSALLISTUN!

 

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

 

Viimeinen treenipäivä Rovaniemellä

Uinti 60 min

pyöräily 1 h 22 min

juoksu 40 min

rovaniemi_triathlon04
Rovaniemi, Salmijärvi.

Nyt ollaan jo kotona, mutta vielä eilen perjantaina tehtiin hyvä treeni Rovaniemen lomalla. Uinti, pyörä, juoksu eli kaikki triathlonin osa-alueet.

Uimaan mentiin Rovaniemen Salmijärvelle josta olin saanut vinkin, että sinne kannattaa mennä. Ja hyvä siellä olikin uida.

rovaniemi_triathlon12
Nonni se uimalakki päähän, kakkulat silmille ja tuntemattomaan järveen vaan.

En siis erityisemmin pidä järvistä ollenkaan ja olen edelleen hämmästynyt miten hienosti kotijärvissä Nokialla ja Tampereella uskallan uida ilman mitään ongelmia varsinkin kun olen jonkun kanssa. Yksin en menisi sinne tummiin vesiin pulikoimaan. Ennen kuin olin kertaakaan käynyt järvessä triathlonharrastuksen tiimoilta olin aivan varma, että harrastus tyssää siihen kun en vaan uskalla mennä järveen, syvään ja tummaan ja pelottavaan. Mutta uskalsin ja se ei osoittautunut ollenkaan ongelmaksi.

rovaniemi_triathlon02
Härre valmistautuu uimaan. Jonkun lippis oli jäänyt penkin selkänojalle.
rovaniemi_triathlon01
Härren märkäpuku on merkkiä TYR, mun on Sailfish.
rovaniemi_triathlon03
Kaunis ranta.

Mutta Rovaniemi ja Rovaniemen järvi tartti vähän totuttelua, mutta alun jälkeen sujui ihan hyvin eivätkä vesikasvien keskelle uimisetkaan häirineet. Hyvä oli uida Salmijärvessä Rovaniemellä.

rovaniemi_triathlon11
Älä siinä enää nuttaa vaan mene sinne järveen.

Uinnin jälkeen ajettiin autolla kämpille ja lähdettiin siittä pyöräilemään semmonen pyöräily että ensin noin 15 min alkuverraa jonka jälkeen 4 x 10 min nousevavauhtisesti kovaa 5 min rennolla palautuksella. Määräsin ittelleni sykkeet noille 4 x 10 minuuttisille eli kaikki vauhtikestävyysssykealueella, ensimmäinen sykkeellä noin 140, toinen noin 145, kolmas noin 150–155, neljäs yli 160 ja onnistuin jee! Sain puristettua ton viimeisenkin sykealueen mitä vähän epäilin sillä mielelläni jään polkemaan sinne jonnekin sykkeen 152 pintaan. Tässä ittestä puristamisessa olen pikku hiljaa ja vähän kerrallaan kehittynyt ja sitä olen tosissani saanutkin kehittää. Ajatustyötä itteni kanssa vaan tarpeeksi niin homma kehittyy. Että ”menet ja opettelet menemään sieltä mukavuusalueelta pois”.

rovaniemi_triathlon10
Juoma- ja energiageelitauko.

Pyöräily oli hieno, poljettiin Kittiläntietä 40 min etiäpäin ja sama takaisin.

Pyöräilyn jälkeen juoksuradalle ja juoksemaan noussevavauhtinen juoksu. Eli ensin 10 min peruskestävyyssykkeellä, sitten 10 min vk ja toinen 10 min vielä isompi vk, lopuksi rauhallinen palauttelu ja hyvin meni sekin vaikka olisin ehkä voinut juosta vielä isommalla sykkeellä mitä juoksin.

rovaniemi_triathlon09
Helle.

Mää kertakaikkiaan rakastan juosta helteisessä kelissä ja perjantaina oli tosi lämmintä taas. Onnistuneet kelit meillä pyöräilyn ja juoksun suhteen koko viikon mittaisella lomalla. Jos olisi sadellut koko ajan niin olisi treeniloma siltikin onnistunut, olisimme vain tehneet treenit hieman eri tavalla, tilanteen mukaan.

rovaniemi_triathlon08
Edelleen parhaat juoksutossut.
rovaniemi_triathlon07
Tähän olisin voinut jäädä juoksun jälkeen pidemmäksikin aikaa, mutta ei koska piti lähteä koiran kanssa olemaan. Se odotti meitä kämpillä.

Oli hieno yhdistelmätreeni oli kyllä. Treenin jälkeen laitoin kauramaidot ja Puhdistamon riisiproteiinin mun upouuteen punaiseen seikkeriin jonka ostin ittelleni Rovaniemen tuliaseksi Intersportista. Kyllä maistui.

rovaniemi_triathlon06
Uusi ja punainen vanhojen ja rumien Lidlin seikkereitten tilalle.
rovaniemi_triathlon05
Koirallakin oli mukava loma, se sai paljon kävelyitä.

Tosiaan, tänään ajeltiin semmonen 10 h tai ehkä vähän vajaa Rovaniemeltä Pirkkalaan. Oulun kautta. Meillä oli erään ravintelin lahjakortti ja olin netistä kattonut kaiken valmiiksi että mitä ruokaa me sieltä haetaan ja lopulta navigaattorin ohjaamana päästiin paikalle niin eikös se ollut sulkenut ovensa. Voi herranpieksut ajattelin, ei ikinä saada sitä lahjakorttia käytettyä. Tuli mieleen sanat ”PASKA KAUPUNNI”. No, saadaan kun on Tampereellakin se ravintola kai olemassa vielä, ja meillä ensi viikko lomaa niin ehkä päästään sinne silloin. Joskus sunnuntaina oltais menty, mutta se ei ole sunnuntaisin auki. Ravintola on FitWok jossa näkyisi olevan ihan hyviä annoksia.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.