Sunnuntain paras x 4

Aamupala

Aamupala on päivän mukavin syöminen. Paras. Mulle ainoa oikea aamupala on kaurapuuroa. Nykyään keittelen puuron Myllyn paras ISO kaurahiutaleista (nämä hiutaleet sopivat hyvin myös tuorepuuroon, on kunnon suutuntuma). Lisänä marjoja noin desilitra ja tänään chiansiemeniä ruokalusikallinen. Ai että, maistuu päivästä toiseen, viikosta toiseen. Joskus harvoin syön jotain muuta aamupalaksi, mutta yli 95 prosenttisesti se on kaurapuuroa.

Härre juoksee Tampereella.

Pitkä pk

Kevyt viikko treeneissä ja tänään sunnuntaina viikon viimeinen treeni. Pitkähkö, matalasykkeinen juoksu härren kanssa. Pakkasta 12 astetta, lunta paljon eli erittäin hieno talvinen sää.

Mulla on ollut kaksi lepopäivää tällä viikolla kuten yleensäkin kevyellä viikolla, mutta silti treenitunteja kertyi enemmän kuin joillain muilla kevyillä viikoilla. Fiilis pysyi kuitenkin sellaisena kuin sen haluan kevyellä viikolla pysyvän. Eli tuntuu, että treenaan vähemmän ja mieli tekisi enemmän ja huomaan kehon ja mielen palautuvan edellisistä treeniviikoista hyvin. Treenituntien määrä ei kuitenkaan ole niin tärkeää ja varsinkaan niiden kerääminen ei saa olla liikunnassa se juttu. Itselle tule paljon treeniä jo ihan senkin takia, että haluan ja tykkään liikkua paljon. Peruskestävyysliikuntaa tietenkin suurin osa kuten se kaikilla muillakin pitää olla. Kevyttä peekoota höystettynä kovemmilla treeneillä.

Mää pistän tossua toisen eteen pitkiksellä.

Avanto

Viime viikolla ei aikataulu sallinut avantouintia, mutta tällä viikolla salli. Olipa jotenkin hassua kun yksi viikko jäi välistä vaikka vielä pari kuukautta sitten mulla oli jäänyt koko elämän avannot välistä.

Tampereella Kaupinojan saunalla käytiin taas pikku porukalla ja pulahdettiin monta monta kertaa sinne kylmään veteen. Ja joka välissä saunaan ottamaan mahdollisimman kuumat löylyt.

Kaupinojan Sauna.

Pötkö

Pötkömakkara ihan pian 4 kk, tietenkin se paras asia tämän listan asioista tässä päivässä. Ilostuttaa ja saa mielen hymyilemään aamusta iltaan. Kiltti, mukava, rauhallinen 12-kiloinen raidallinen pötikkä jota hoidetaan sillä meiningillä, että me olemme tuon koiran elämä ja otamme huomioon, että hänen rakkautensa on pyyteetöntä meitä kohtaan.

Koira saa sen mitä me sille annamme, se voi tehdä vain niitä asioita mitä me sille annamme ja voin luvata, että yritämme parhaamme, jotta Pötköllä olisi hyvä elämä. Kaikki se mitä koira tarvitsee.

@potkoamstaffi

Nähdään somessa:

   Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

Keskiviikkopäivää

Juoksumatto 39 min

Voima 1 h 12 min

Tänään olen touhunnut monenlaista. Koiranpentu on osoittautunut ainakin toistaiseksi aamu-uniseksi eläimeksi. Se tykkää pötkötellä heräämisen jälkeenkin vielä muutaman tunnin ja vasta illalla se on energisimmillään ihan selvästi.

Tässä yritetään venytellä, mutta Pötkölle se ei oikein sopinut.

Energiaa Pötköllä alkoi tähän päivään olla siinä vaiheessa kun minä aloin venyttelemään eikä venyttelystäni meinannut tulla mitään kun Pötkö oli tietenkin koko ajan mukana aiheen parissa. Ei se haitannut, sehän on koiranpennun hommaa.

Päivittäin Pötkön kanssa harjoitellaan niitä asioita mitä sen pitää oppia aja osata. Istumista, maahan menemistä, luoksetuloa ja nyt olen alkanut opettaa sille paikallaan pysymistä. Sentti sentiltä pääsen koirasta kauemmas ja mun mielestä homma sujuu hyvin. Pötkö malttaa hyvin ja oppii hienosti asioita vaikka en varmasi mikään tehokkain koirankouluttaja olekaan.

Venyttelyä puolin ja toisin.

Päivällä päästiin koiratreffeille, suunnattiin Pirkkalan hiljaiseen koirapuistoon. Minä ja Pötkö ja meitä tapaamaan tuli pikkukoira omistajineen. Koirapuistossa on isoille koirille oma aidattu alueensa ja pienille oma. Kummassakaan ei ollut ketään joten aivan rauhassa saatiin siellä olla. Koirat saivat seuraa toisistansa mikä oli tarkoituskin.

Pötkö ja pikkukoira.

Treeniäkin tähän vapaapäivään mahtui, juoksu juoksumatolla ja päälle voima. Treenikaverin kanssa tehtiin yhdessä.

Tykkään juosta juoksumatolla ja niin tykkää härrekin. Meillä onkin haaveiltu omasta juoksumatosta vuosikausia, varmaan lähemmäs 10 vuotta. Se on kuitenkin tavarana sellainen ei todellakaan aivan välttämätön kapistus vaan mukava ehkä pienesti turhake. Toki sellainen turhake joka meitä inspiroi juoksemaan.

GoGo Express Partolassa on hyvät juoksumatot.

Nyt juoksumaton hankinta on niin ajankohtainen, että ehkä sellainen meille pian tulee. Heti kun löytyy sopiva. Sopiva juoksumatto meille on riittävän tukeva ja käytetty. Toisin sanoen kuntosalikelpoinen juoksumatto, sellaisella on mukava juosta.

Mulla on treenien suhteen kevyt viikko meneillään joka tarkoittaa sitä, että treenitunteja tulee vähemmän kuin muilla viikoilla. Lepopäiviä kaksi. Tunnelman tämän kevyen viikon jälkeen pitää olla sellainen, että tekee mieli treenata ja että olisi voinut liikkua enemmänkin. Eli pitää palautua edellisistä parista viikosta ja sen pitää myös tuntua sen palautumisen.

Nähdään somessa:

❤   Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Pötkö on talvipentu

Pötkön Rukka-talvitakki. Instagram: potkoamstaffi.

Ensimmäinen kerta kun meille tulee koira talvella, talvipentu siis. Lumi ja pakkanen on aiheuttanut alusta asti haastetta.

Pötkö oli reilu 7-kiloinen pötikkä meille saapuessaan. 12-viikkoinen aluskarvaton amerikanstaffordshirenterrierin pentu. Vaatteista huolimatta se ei halunnut olla pihalla sillä se paleli heti ja lopulta pentu alkoi mennä jopa karkuun kun piti käydä pissalla ulkona. Sinne silti mentiin ja aluksi Pötköä sai kiikuttaa pihalle noin tunnin välein jos halusi, että se ei pissailisi sisälle. Ja mehän haluttiin. Nykyään riittää hieman harvemmin, mutta esim. aamulla ensimmäiseksi, yleensä n. klo 4.40 pötkö herää tai herätyskelloni soittaa niin koira kainaloon, unenpöpperössä raput alakertaan ja takkia ja kenkää päälle ja koira kainalossa ulos pissalle ja kakalle. Tämän jälkeen jos ei tarvitse lähteä työmaalle niin nukutaan vielä pari tuntia.

Pötkö ja Ikea-apina.

Tänään kävin rokotuttamassa koiran ja sain samalla pentutarkastustodistuksen vakuutuksen ottoa varten ja kysyin mieltäni askarruttavat pari asiaa pennun liikkumisesta.

Parasta liikuntaa pennulle on omaehtoinen liikkuminen pihassa, mettässä ym. Että se saa kävellä ja pysähdellä ja tutkia itse omaan tahtiinsa. Tämä ei ole juuri lainkaan onnistunut Pötkön kanssa sillä se ei juurikaan halua pakkasessa olla. Olemme tehneet niin, että koira remmiin ja lähdetään kävelemään pikku lenkkejä. Tätä asiaa kysyin eläinlääkäriltä, että miten pitää toimia kun pentu ei selvästikään tykkää touhuta ulkona nyt talvella. Ei vaikka sille pukeee vaatetta, että on lämpimämpi olla. Tohtori sanoi, että sitä voi viedä remmissä sopivia lenkkejä kunhan siinäkin toteutetaan sitä pennun omaan tahtiin -menemistä, tietenkin. Ei halunnut sanoa mitään aikoja tai matkoja, riippuu aivan pennusta ja sen haluista. Pitää osata lukea koiraa ja jos se selvästi vässähtää kävelyn loppupuolella niin silloin on ollut liian pitkä lenkki.

Pötkö tänään 11,8 kg.

Toinen asia mikä on askarruttanut on se, että kun meillä on kaksikerroksinen huusholli, niin saako vai eikö alle puolivuotias koiranpentu kulkea rappusia. Saa, sanoi eläinlääkäri. Sen pari kertaa mitä se yläkertaan ja alakertaan omatoimisesti kulkee niin on aivan sallittua.

Näin me ollaan toimittukin pötkön kanssa, mutta oli hyvä saada varmistus molempiin asioihin eläinlääkäriltä.

Kaiken kaikkiaan meillä on mennyt Pötkön kanssa hienosti. No en muuta odottanutkaan, tiesin, että koiran kanssa eläminen on hienoa ja sitä parasta. Ei tunnu enää yhtään niin laiskalta kun on koira ja ei aikaakaan kun sen kanssa saa tehdä jo kunnon lenkkejä.

Amstaffin sitkeä luonne tulee monessa kohtaa esiin ja saa välillä epäilemään omia kykyjä koiran kanssa elämisessä, mutta niistä kuitenkin selvitään suht helposti. Maltti ja johdonmukaisuus, lempeys, niillä mennään. Pötkö on kuitenkin rauhallisempi pentu mitä odotin sillä olin lukenut paljon tästä rodusta muiden kokemuksia. Vielä on pentu- ja nuoruusaikaa yli vuosi jäljellä, että eiköhän siinä kaikenlaista tilannetta tule eteen.

Nähdään somessa:

   Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Pötkö ruokitaan kotimaisella

Ensimmäisestä  yhteisestä illasta alkaen kävi ilmi, että Pötkö saattaa olla perso ruualle, jos ei nyt ahne niin hyvin innokas syömäri ainakin. Se on tietenkin hyvä asia siinä mielessä, että syödään heti kun on ruoka-aika ja sitten odotetaan seuraavaa ateriaa.

Pötkö 11 viikkoa.

Pötkön sapuska tulee olemaan raakaruokaa. Ajattelen niin, että koiran raakaruokinta on tehty niin helpoksi, että ei ole mitään syytä olla syöttämättä raakaruokaa. ”Raakaruokinta on helpointa valmiilla täysravinnoilla, jotka ovat ravitsemuksellisesti täysipainoisia ja sisältävät sopivassa suhteessa lihaa, luita, sisäelimiä ja vihanneksia.”

Mush on kotimainen raakaruokamerkki jolla on pennuille oma tuotesarja Vaisto Puppy.  Hienointa olisi jos voisin syöttää koiralle riistapainoitteista sapuskaa. Vaisto-ruokasarjassa aikuisille onkin Vaisto Wild jonka sisältö on poro-lammas-hirvi. Penturuokia on kaksi ja toisessa on poroa ja sitä olen nyt ostanut Pötkölle. Muihin kuin Mush raakaruokiin en ole vielä perehtynyt. 

Penturuokaa.

”Kaikki Vaisto-sarjan tuotteet ovat täysravintoja.  Täysravinto on nimensä mukaisesti valmis sekoitus, johon ei tarvitse lisätä mitään, eli et tarvitse sen enempää tietotaitoa tämän kuin kuivamuonankaan käyttämiseen!  Voit käyttää Vaistoja sellaisenaan tai kuivamuonan ohella.”

Parasta tässä Vaisto-sarjassa on se, että se on täysravinto jossa on kaikki mitä koira tarvitsee ja tätä mää nyt aluksi syötän Pötkölle.

Mush Vaisto Puppy -sapuskaa. Ruokakuppi on monen koiran käytössä ollut. Iso, mutta tulevaisuudessa sopiva.

Mushin sivulla on ruokintaopas josta selviää kuinka paljon millekin koiralle (noin, pitää itsekin tarkkailla) syötetään raakaruokaa. Jos pennun oletettu aikuispaino on 30 kg, sille annetaan 3 kk:n iässä Mush raakaruokaa 20 pullaa tai 2 minilevyä. Helppoa ja varmasti hyvä tapa ruokkia koira. Pötkö on samaa mieltä.

Mitä luita ja pureksittavia ns. herkkuja olen ajatellut syöttää Pötkölle? Ostin nyt Mush-sarjan kuivaherkkuja jotka ovat sian korvia sekä häntiä, sarjassa on paljon muitakin kuivaherkkuja. Lisäksi löysin Peten koiratarvikkeesta Rauh!-merkkisiä myös kotimaisia puruluita jotka ovat hirven nahkaa ja poroa. Tässäkin kuten perusruokinnassa toivon pystyväni keskittymään enemmän riistaan kuin sikaan, kanaan ja nautaan. Kasvattajalta Pötkö sai mukaansa jäniksen korvia ja sellainen maistui Pötkölle hyvin.

Nähdään somessa:

  ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Miten yhdistää koira ja oma harrastus?

Lauantaina saamme hakea koiran kotiin, voi varmaan kuvitella, että en malttaisi odottaa enää yhtään. Mutta pari päivää ja koira on meillä. Koiran Instagram: @potkoamstaffi

Koirahan on vielä pieni, vain 10 viikkoinen pikku pentu jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja pentuaika mennään tietenkin sen mukaan, opetellaan elämään ja tekemään, tutustutaan uusiin ihmisiin ja erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin ja eletään pienen pennun elämää.

Pötkö.

Sitten kun koira on isompi niin suunnitelmia kyllä on. Mää haluan, että koirasta tulee meille kaveri juoksulenkeille ja talvella koiraladuille hiihtolenkeille. Pitkiä kävelyitä ja muuta koiraelämää unohtamatta.

Se helpottaa paljon elämistä kun koiran voi ottaa omalle juoksulenkille mukaan, saa sekä ihmiset että lemmikki liikuntaa. Juoksetko sinä koirasi kanssa? Onko juoksuvyö ja oletko opettanut koiran juoksemaan edessäsi pitämään remmin kireällä vai juokseeko koira sivussa ja kädessäsi on remmi? Mikä tapa on mielestäsi paras ja miksi? Nyt saa antaa neuvoa ja kokemusta jos on.

Jos on jotain muuta vinkkiä sellaisesta tekemisestä koiran kanssa mikä voisi sopia meidän perheeseen niin kerro.

Koiran kanssa voi nykyään harrastaa vaikka mitä, on paljon sellaisia lajeja joista en ole aiemmin kuullutkaan.

Nähdään somessa:

 ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Pentua katsomassa

Female 7. 

Sunnuntaina käytiin härren kanssa katsomassa meidän tulevaa pentua. Ei oltu vielä sitä kertaakaan nähty joten into oli sen mukainen. Kasvattajan kanssa olen ollut tekemisissä kyllä tosi paljon viestein, on ollut kysyttävää ja kerrottavaa puolin ja toisin ja nyt vasta pääsimme pikkuisia katsomaan.

Emo ja kaksi pentua.

Pennut ovat nyt n. 7-viikkoisia ja pentuja on monta. Jokainen on tietenkin ihana. Silloin kun me varasimme näistä omaa pentua itsellemme, oli enää 3 vapaata pentua ja kaikki täysin eri värisiä. Päädyimme helposti tähän omaamme jonka väritys on tuollainen tiikeriraidallinen, brindle. Nassussa on valkoista ja rinta sekä vattan alunen on valkoinen ja pieni valkoinen täplä niskassa. Valkoiset tassut. Ja pentu on tyttö.

Pentu sai nimen sunnuntaina.

Mikä koiralle nimeksi? Mää olen miettinyt koiran nimiä jo kauan aikaa ja jotenkin meidän perhettä miellyttää määrätynlaiset nimet. En oikein osaa sanoa minkä tyyliset, mutta aiemmat kaikki koirani ja koiramme ovat olleet Pontus, Jasser, Laika, Tärppä, Mortti.

Emo on huolehtinut hienosti isosta pentueestansa.

No, nimi oli valmiina kun menimme koiria katsomaan, aavistelin myös, että kasvattaja haluaa tietää olemmeko jo miettineet nimeä. Varsinkin kun pentu jää pariksi-kolmeksi ylimääräiseksi viikoksi kasvattajan luokse kun suurin osa pennuista on lähtenyt jo omiin koteihinsa niin varmasti on hyvä jos nimi on jo olemassa ja hän voi kutsua pentua sen oikealla nimellä. Tähänhän asti se on ollut Female 7. Ei oo enää, pennun nimi on Pötkö.

Amerikanstaffordshirenterrieri Pötkö. Mun ja härren Pötkö.

Oli myös tosi kiva nähdä pentujen emo ja kennelin muut aikuiset amstaffit. Jokainen oli todella sydämellinen ja vastaanottavainen ja ihmisiä rakastava, aivan kuten rotumääritelmäkin näistä koirista sanoo.

Äitii!

Amerikanstaffordshirenterrieri on loistava koira, paras valinta meille ja olen hyvin onnellinen, että päädyimme tähän rotuun. Se on hyvin liikunnallinen eli se on mahdollista ottaa juoksulenkeille mukaan, pitkille hitaille ja nopeammille lyhyille, sen kanssa on ihana tassutella mettässä ja  poluilla, se tulee olemaan iso osa mun, härren ja kissojen perhettä.

Pötköllä on jo lempinimi, Pötkömakkara.

Nähdään somessa:

❤

 Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Meille on pentu

Jaksatteko kattella koirakuvia? Tässä tulloo:

finesthills_01
Tuo tumma. Brindle. #ivitriinphotography,  #finesthillskennel

Tilanne muuttui.

Aloitetaanpas siitä kun aiemmin päädyimme koiran hankinnassa rotuun staffordshirenbullterrieri, kerroinkin asiasta postauksen verran.  Aloin selvitellä kasvattajia ja yhden kanssa olin yhteyksissä ja siellä olisi voinut olla meille pentu syntyvien joukossa. Mutta ei, ei siltikään vaikka todella valloittava ja meille sopiva rotu staffi olisikin. Mieli kuitenkin jankkasi toista asiaa ja toista rotua. Oma pääkoppa teki staffiin päätymisen jälkeen valtavasti ajatustyötä ja aina mun mielessä oli, että oikeasti haluaisin jonkin verran isomman koiran. Että onko tämä staffi sittenkään se rotu minkä me mieluiten haluamme jos meille olisi tervetulleempi isompi koira. Tuntui ihan tosissaan, että haluaisin isomman kokoisen koiran ja vaikka staffissa on voimaa kokoonsa nähden kuin pienessä kylässä niin se on kieltämättä aika pikkanen. Isompi ja toinen rotu joka oltiin aiemmin harkinnan jälkeen hylätty vaivasi kupolissa ihan huolella. Hylätty  sen takia, että rotu on mielestäni vaativa eli koira tarvitsee huolellisemman kouluttamisen kuin aiempien koiriemme kohdalla ja asiaan paneutumisen niin hyvin kuin mahdollista ja oikein hyvää koiranlukutaitoa ja tietenkin mielellään kohtuullisen runsaasti liikuntaa. No, liikunta ei tässä perheessä ole propleema eikä koiran kouluttamiseen perehtyminen myöskään ja mää kyllä osaan lukea koiria ja vielä sekin, että aikaahan mulla on koiran kanssa elämiseen eli miksi emme hankkisi sitä koiraa joka päässä jyllää. Meikäläisen elämässä kun pääasiaa näyttelevät työ, harrastukset ja kotielämä ja siihen kotielämään ja osittain harrastukseenkin koira mahtuu mukaan paremmin kuin hyvin.

45186531_183472139251345_6977241687374430208_n
Mukavan näköinen. #ivitriinphotography,  #finesthillskennel

Niin, siis tämä toinen rotu joka jo aiemmin hylättiin on amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi ❤ .  Härren kanssa yhdessä punnittiin rotua ja päädyttiin siihen, että sellainen meidän pitää ostaa. Joulukuussa sitten se tulee.

Kävi parempi kuin hyvä tuuri, löysin hyvän kennelin jonka isosta pentueesta oli vielä muutama pentu vapaana ja yhteydenpidon jälkeen nyt saadaan ostaa sieltä koira. Tässä kuussa mennään katsomaan pentuja ja tietenkin ”the” pentua eli meille varattua tummahkoa tyttöpentua jonka nimi on toistaiseksi Female 7.

45213274_2173945186154175_4574555888714514432_n
Nimensä on tällä hetkellä female 7. #ivitriinphotography,  #finesthillskennel

Melkein en malta odottaa, että pentu on meillä ja kasvaa kasvamistaan ja ulkoilujen määrä isonee, lenkit pitenee ja lopulta jopa pitkillekin  juoksulenkeille koiran voi ottaa mukaan. Ihania pitkiä sunnuntaiaamukävelyitä härren vielä vetäessä yöuniaan kuten mulla on ollut vuosia tapana tehdä aiempien hurdillojen kanssa.

Mutta ensimmäinen asia mitä odotan enemmän kuin mitään muuta on se kun pääsemme katsomaan koiria ja se on ihan parin viikon sisään.

Pennut ovat luovututusikäisiä jo marraskuun lopussa, mutta meille meidän pentu tulee VASTA joulukuun puolessa välissä sillä käymme hiihtelemässä Sallassa ennen pennun kotiin tulemista.

45163650_510252092782887_787350209247051776_n
Amerikanstaffordshinterrieri x 4. #ivitriinphotography,  #finesthillskennel

Hankikoira.fi:stä:

”Käyttötarkoitus

Amerikanstaffordshirenterrieri on seura- ja harrastuskoira, jolla on Suomessa palveluskoiraoikeudet. Tyypillinen amstaffi on kohtuullisen helppo kouluttaa, mutta siltä löytyy myös annos terrierin itsenäisyyttä, mikä tuo omat haasteensa. Harrastus- ja kisakoirina amstaffit kuuluvat marginaaliin ja niillä kilpaileminen voi olla haastavampaa kuin kilpailuissa yleisemmin näkyvillä roduilla.

Luonne ja käyttäytyminen

Amstaffin tulee rotumääritelmän mukaan olla ”ympäristöstään hyvin kiinnostunut”. Se kuvaa eläväistä, älykästä olemusta, joka tarkkailee ympäristönsä tapahtumia ja jolta mikään ei jää huomaamatta. Lisäksi amstaffi ei vain tarkkaile, vaan ottaa osaa – koira on tietoinen ympäristöstään ja reagoi siihen. Se on valmis vastaamaan kaikkiin haasteisiin – sanonnan parhaassa merkityksessä. Se ei ole alistuva tai mielistelevä, vaan varma ja ystävällinen ihmisten parissa.

Rotumääritelmän mukaan amstaffi on myös ”kuuluisa rohkeudestaan”. Koiran tulee vaikuttaa varmalta kaikissa tilanteissa. Rohkeudella ei ole yhteyttä aggressiivisuuteen, jolla usein peitetään epävarmuutta. Amstaffia harkitsevien on kuitenkin tiedostettava rodun historia ja ymmärrettävä, että nykyäänkään kaikki amstaffit eivät ole koirasosiaalisia, mikä voi tuoda tiettyjä rajoitteita arkeen.

Rotu ei ole luonnoltaan vartioiva. Amstaffi ei myöskään viihdy yksin, vaan on mieluummin ihmisten seurassa. Jotta amstaffista varttuisi ihmisystävällinen, vilkas ja rohkea seura- ja harrastuskoira, sen paikka on normaaleissa kotioloissa. Amstaffi ei sovi tarhattavaksi Suomen olosuhteissa myöskään turkkinsa vuoksi.

Turkin hoito

Amstaffin turkki on lyhyt ja erittäin helppohoitoinen, eikä sitä tarvitse erityisesti hoitaa. Lyhyen, alusvillattoman turkin vuoksi amstaffeja joutuu usein pukemaan talvella.

Millaiselle ihmiselle rotu sopii

Amerikanstaffordshirenterrieri sopii lemmikiksi tavalliselle, kohtuullisen aktiiviselle ihmiselle, jolla on jonkin verran koiranlukutaitoa ja joka haluaa kotiinsa reippaan ja rohkean terrierin. Amstaffi on varsinkin nuorena melko aktiivinen ja tarvitsee riittävästi aktiviteetteja, jotta epätoivotulta käytökseltä vältytään. Amstaffit vaativat omistajiltaan huolellista tapakasvatusta ja johdonmukaisuutta kasvaakseen mukaviksi, yhteiskuntakelpoisiksi koiriksi.

Teksti ja kuvat: Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys ry”’

 

❤ Jaanaba

Nähdään somessa:

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB