Viekö raudanpuute hiukset?

Mulle on suurimman osan aikuiselämää ollut selvä, että hiukset saavat olla pitkät, vähintään sen pituiset, että ne saa hyvin ponnarille sillä se on se mun peruslookki joka mulla on varmaan joka päivä. Helppo eikä tartte käydä parturissa höpöttelemässä.

Ponnarikampaus sopii niin arkeen, juhlaan ja urheiluun, se todellakin on mun peruskampaus.

Lähiaikoina töissä kun mulla oli hiukset ponnarilla ja ponnari palmikoitu niin eräs asiakas alkoi kehua suht vuolaasti mun kampausta. Oli niin hieno ja sopi mulle hyvin. Kuuntelin huuli pyöreänä sillä se on se peruskampaus minkä teen todella usein. En vieläkään ymmärrä sitä mikä sai asiakkaan niin kehumaan karvakuontaloani sillä se ei todellakaan ollut mikään ihmeellinen. No, ehkä asiakkaalla oli tarve vain jutella.

Silloin tällöin hairahdun leikkauttamaan kutrini lyhyemmäksi, mutta koska en ole mikään parturin suurkuluttaja niin aina ne kasvavat ja kasvavat ollen lopulta pitkät.

Nyt ajattelen niin, että haluan hiusteni vieläkin kasvavan pituutta jotta ponnari, tai palmikoitu ponnari on mahdollisimman pitkä.

Saa nähdä miten onnistuu sillä olemassa oleva raudanpuute vie multa jatkuvasti karvaa päästä. Tukkaa lähtee jokaisella harjauskerralla enemmän kuin ennen ja se on ohentunut huomattavasti. Tämä asia veetuttaa ihan himona, mutta minkäs teet. Tyydyn vain suremaan yksikseni ja odottamaan, että kohentunut varastorauta-arvo saa karvanlähdön loppumaan ennen kuin hiukset ovat todella harvat. Mielestäni olen lukenut, että kun rauta-arvo nousee kuten se on mulla onnekseni noussut, tukan lähteminen loppuu jonkinlaisella viiveellä. Sitä odotellessa sillä välillä olen ollut jo kauhun vallassa vaikka suurimman osan ajastani en kerkiä hiusasioitani ihmetellä ja miettiä. Jos tukka lähtee niin sitten ollaan ilman tai hankitaan peruukki päähän.

No, katsotaan miten käy. Että voinko kasvattaa vai pitääkö pätkäistä.

Nähdään somessa:

 ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

Lupauksia vuodelle 2019?

En yleensä tee uudenvuodenlupauksia. Teen sopivia muutoksia aina tarpeen mukaan joten jotenkin olen kokenut, että uudenvuodenlupauksissa ei kohdallani ole mitään järkeä. Töissä K-kaupassa työkaveri kysyi, mitä lupauksia teen ja en tietenkään siihen osannut vastata muuta kuin että ei ole ollut tapanani.

Pötkö tuu, otetaan yhteiskuva.

Asia jäi pyörimään kupoliin ja ajattelin, että olisi kiva tehdä joku lupaus. Suorastaan halusin tehdä uudenvuodenlupauksen.

Minkä lupauksen sitten tekisin? Mietin ja mietin, mutta en tullut asian kanssa yhtään viisaammaksi. En oikein keksinyt ainuttakaan lupausta jonka haluaisin tehdä. Tai joka olisi sellainen oikea lupaus eikä mikään diipadaapa turhanpäiväinen juttu.

Mulla on ruokavalio terveellinen ja monipuolinen ja sellainen kuin haluan joten mitään lupauksia en sen suhteen tarvitte. Liikuntaa on ihan riittämiin omassa elämässä eli sitäkään ei tartte luvata. Alkoholia ei kovin kulu, sitäkään ei tarvitse siis vähentää tai lopettaa. Unta on paljon ja elämä muutenkin hymyilee.

Aloitin haaveilemani säännöllisen avantouinnin ilman uudenvuodenlupausta ja taas sunnuntaina mennään pulahtelemaan. Teen elämässäni jatkuvasti valintoja oman hyvinvointini hyväksi joten mitään tällaiseen liittyvää ei ole tarve itselleni luvata.

Rauhassa, siinä niin nätisti.

Voisin tietenkin lupailla, että tänä vuonna tapaan useammin tuttujani, mutta ei, tiedän, että en pysty siihen. Olen melkoinen introvertti ja useammin ihmisten tapaaminen saisi itseni voimaan huonommin eli en pysty tällaistakaan lupaamaan.

Lopulta sitten kuitenkin päädyin yhteen asiaan, voisin ehkä sittenkin tehdä uudenvuodenlupauksen: ainakin vuosi kokonaan ilman lisättyä sokeria paitti ravintola-annoksissa. Tätä mietin pitkään, että tekisinkö tällaisen lupauksen ja asia houkuttaa kovasti edelleen. Olen ollut kuukausiakin ilman lisättyä sokeria ja vaikka asia aluksi oli hankalaa kun piti lukea kaikki tuoteselosteet, ei se lopulta ollut enää yhtään hankalaa vaan ihan normaalin helppoa. Lisäksi sokerin himo ainakin itselläni loppuu täysin kun muutaman päivän on syömättä ns. herkkuja. Täydellisessä sokerittomuudessa asia olisi kuitenkin viety paljon pidemmälle kuin sokeriherkkuihin. Ei mitään lisättyä sokeria tarkoittaa, että ei leipiä jossa on sokeria, ei ketsuppia ym. ”normaaleita” tuotteita joissa on lisättyä sokeria. Sokeri ainesosaluettelossa on todella monessa tuotteessa, sellaisissakin missä sitä ei ajattele olevan.

Perhanan koira, rauhoitu nyt. Jaa ei vai, no ei sitte.

Olisiko täydellinen sokerittomuus mun lupaus? Tulin viimein siihen tulokseen, että ei, ei se oo. En tee tänäkään vuonna mitään lupauksia. Miksi? En tiiä, en jotenkin halua tehdä tommosta lupausta vaikka se olisikin itselleni melko helppo pitää. Eli en tiedä, en osaa vastata.

Nähdään somessa:

 ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB


2019 treenivuosi alkoi

Juoksumatto 30 min
keskisyke 146, maksimi 167

Voima 33 min

Ihan kivasti alkoi tämä vuosi. Aamulla heräsin aikaisin kun koira lähti sänkymme vierestä omasta pedistään. Silloin tietää, että nyt, nyt sen kanssa täytyy käydä pissalla tai lätäkkö on viereisessä huoneessa. Ulkona käynnin jälkeen nukuttiin vielä pari tuntia ja vasta sitten oli aamukahvin vuoro mulla ja Pötköllä oli aamuruuan vuoro, koira syö tällä hetkellä kolmesti päivässä.

Pötkön tassut.

Kun koira tuli pari viikkoa sitten meidän taloon niin kertalaakista tuli elämää meidän kahden ihmisen ja kahden kissan perheeseen. Jo oli kyllä aikakin ja koiran tulo oli kovin odotettu.

Mulla oli eilen lepopäivä liikunnoista ja tuli syötyä ranskiksia, perunasalaattia ja nakkeja joten virtaa oli tosi paljon. Suuntasin siis tohon parin kilometrin päähän salille aamupäivästä.

Salivermeet.

Juoksumatolle ensimmäisenä ja siinä juoksin puolen tunnin juoksun: 15min pk, 12 min vk ja vielä muutaman minuutin loppuverra rauhallista hölkkää. Oli kivaa ja koska virtaa todella oli niin juoksu sujui hyvin. Kuuntelin musiikkia ja vaan pistelin menemään. Iso hiki tuli kuten tulee aina kun sisätiloissa veekoota juostaan, mutta se oli vain hyvä asia. Mitä enemmän hikoilen sitä tyytyväisempi olen sillä mulla on joskus vaikeuksia saada hikeä pihalle.

Yksi asia mua häirittee hikisenä juoksussa. Karvareuhkani on sen pituinen, että se läiskii just hassusti selkään ja se tuntuu ilkeältä silloin kun se on märkä kuten tämänpäiväisessä juoksussa. On kuin märällä rätillä viskottais ja välillä se liimautuu kiinni yläselkään tai hartiaan. Hyh. Tähän tietenkin auttaisi se, että juoksisin lyhythihaisessa paidassa enkä hihattomassa topissa tai sitten nutturoida reuhka jotenkin kiinni. Tämä ei siis ole mikään vakava ongelma ja se tulee mieleen aina vasta sillä hetkellä kun olen jo juoksemassa hiki päässä.

Reuhka.

Juoksun jälkeen jäin tekemään voimatreenin.

Liikkeet olivat:

sumokyykky + pystysoutu kahvakuulalla (16 kg)

heilautus kahvakuulalla (16 kg)

hauiskääntö käsipainoilla (8 kg)

vatsarutistus

Kahvakuulakasa.

Tästä se treenivuosi taas lähtee käyntiin. Liikunta on ja pysyy osana arkea.

Nähdään somessa:

 ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Pötkö 13 viikkoa

Amerikanstaffordshirenterrieri Pötkö on meillä ollut nyt vajaa kaksi viikkoa. Kaikki on mennyt hienosti, niin eläväisesti kuin koiranpennun kanssa yleensä menee.

Amerikanstaffordshirenterrieristä sanotaan, että rotu on hyvin energinen ja touhottava ja ylivilkas ym. Joku voi vitsikkäästi sanoa, että jos kestät sitä kaksivuotiaaksi niin sitten helpottaa. Tottakai kestetään, siitä ei ole epäilystäkään.

Instagram: @potkoamstaffi

Pötkö on pieni vauva vielä, 13-viikkoinen, mutta on jo paljon hereillä ja touhussa mukana. Mää sanoisin, tällä reilun viikon kokemuksella, että yllättävän rauhallinen pentu. Odotin paljon vilkkaampaa, vaikka varmasti on niin, että kun viikkoja tulee lisää niin vilkkaus korostuu, meno kovenee.

Pötkö on selvästi aamu- ja aamupäiväuninen. Illalla vilkkaimmillaan siitä 17 alkaen ja nyt on jo muutamana iltana saanut todellisen hepulikohtauksen johon ei auta oikein mikään. Mennä painattaa vauhdilla huoneesta toiseen, leikkii lelulla, käy vähän ja vähän enemmänkin välillä kokeilemassa kuinka paljon sietää purra ihmisen käsiä. Kaikkea sekavaa ja menevää kuuluu sen hepulikohtaukseen.

Ollaan tavattu naapurin 11-vuotias chihuahua kertaalleen. Toisen naapurin metsästykoirien haukkumista kuunneltu kun ohi mennään tai lähellä ollaan. Näiden koirien haukkumista Pötkö hieman arastelee, mutta tulee sekin tutuksi kun muutaman kerran on kuullut ja todennut, että mitään ei tapahdu vaikka haukkuminen kuuluukin.

Pötkö on käynyt muutamaan otteeseen kylässä mummulassansa Nokialla ja ollut siellä hoidossa jo kertaalleen yhden päivän ajan, aamusta iltaan. Mulla on ehdoton ei, että Pötkö olisi pitkään kotona yksin. Isompana sitten tottakai tarvittaessa n. 8h eli työpäivän ajan, mutta todellisuudessa tosi harvoin jos koskaan sille tulee tuollainen päivä yksin kotona. Meillä on niin erilaiset työajat härren kanssa ja itse olen monena päivänä kokonaan kotona, että muutama tunti on se aika mitä koira yksin joutuu olemaan.

Järjestän kaikki harrastusmenoni sen mukaan, että Pötkö edellä. Jos koiralle on tulossa treenin takia liian paljon yksinoloa niin sitten en treenaa. Odotan sitä aikaa kun voidaan aloitella yhteisiä juoksulenkkejä, tulevaisuudessa Pötkön on tarkoitus juosta sekä mun että härren kanssa. Sopiva määrä viikottain.

Pötköä ollaan käyty monen ihmisen toimesta katsomassa täällä meillä kotona ja se tykkää kaikista tasapuolisesti. Lapsi tai aikuinen, kaikki mahtuvat Pötkön tuttavapiiriin.

Mirri ja Pötkö.

Kissojen kanssa Pötkö tulee toimeen vaihtelevasti. Se on niin innokas, että kissoilla kestää tottua sen olemassaoloon. Kissa Kaisa nyt on niin rento, että se ei hetkahda vaan on siinä missä on riippumatta Pötköstä, läppäsee sitten jos koira käy liian läheiseksi. Aamuisin ja muulloinkin, mutta varsinkin aamuisin kun Pötkö ja kissa tapaavat niin ne kyllä tervehtivät toisiansa ja nenät helposti käy yhdessä tai sitten kissa puskee Pötköä. Molemmat kissat vaikka kissa Mirri on muuten vielä tosi arka Pötkön kanssa, pötkö on niin tunkeileva.

Pötkö, pörröpaita ja Kaisa.

Pötkö palelee helposti. Sillä on mun ostama vaaleanpunainen pörröpaita ja sitten se on saanut maastokuvioisen toppatakin lainaksi villakoiralta. Molemmat vaatteet ovat kohta pieniä ja uusien hankinta on käynnissä. En vaan haluaisi ostaa vielä niinkin kallista kuin 60 €:n toppatakkia vain ostaakseni hetken päästä uuden kun koira kasvaa kovaa vauhtia. Toivon, että löydän käytettynä hyvännäköisen toppiksen koiralle.

Villakoiralta lainattu takki.

Ulkona Pötkö kiinnostuu joka päivä enemmän ja enemmän ympäristöstänsä, hyppii lumessa ja tonkii mustikanvarpuja ja sammalta. Se osaa tulla ”tänne” ja istua.

Tästä jatketaan Pötkö-elämää.

Nähdään somessa:

❤   Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Avantouinti mun näkökulmasta

Nyt olen käynyt jo kuutena viikkona avannossa. Kuusi kertaa, tänään viimeksi, aattoavannossa. Tai, no, sanon sitä avannoksi vaikka Tampereella Kaupinojan saunalla ei ole vielä jäitä nähty niin paljon, että avantoa olisi. Vaan tänäänpä oli jäät ja avanto.

Tänään myös ensimmäinen kerta kun pääsin avantoon päivänvalolla, aiemmat kerrat ovat olleet pimeällä. En tiedä kumpi on hienompaa, sillä molemmissa oma tunnelmansa.

Aloittelija tässä avantoasiassa olen vielä, mutta toivottavasti avantouimarikonkariksi tulen. Ainakin näyttää siltä, että käynnit jatkuvat säännöllisesti.

Mulla vaati vuosien harkinnan, että uskalsin sinne kylmään veteen pulahtaa, se on kiinnostanut pitkään, mutta ajatuksenakin tuntunut mahdottomalta. Nyt tänä talvena sitten ehdotin härrelle, että jos alkaisimme käydä avannossa suurin piirtein säännöllisesti eli yleensä kerran viikossa. Ja siellä on käyty ainakin kuutena viikkona.

Avantouintia voi harrastaa monella tapaa ja kaikki tavat ovat ihan yhtä oikeita. Pitää tehdä just niin kuin ittelle sopii ja nyt kerron mikä mulle on sopinut.

Pipo
Pipo päässä kaikkien saunotteluiden ja avantoon menemisten aikana. Päähinettä suositellaan, pään kautta haihtuu ulkona lämpöä jota pipo estää ja samalla se suojaa päätä saunan kuumuudelta. Eli oma avantouintipipo päässä koko ajan. Tänään se oli tonttulakki.

Sukat
Jalassa mulla on mustat neopreenisukat jotka olen ostanut alkukesän viileitä avovesiuinteja varten. Ne jalassa olen koko ajan, vedessä ja saunassa. Ovat osoittautuneet hyviksi avovesiuintijalkineiksi / -sukiksi ainakin Kaupinojan Saunalla jossa on lämmitetty sula väylä saunalta avantoon.

Juoma
Juotavaa mukaan. Sitä on mennyt pullollinen aina.

Lämpimät vaatteet
Session jälkeen kannattaa pukeutua lämpimästi, sillä muuten tulee helposti vilu.

Saunominen ja pulahtelu
Mun avantouinti etenee siten, että suihkun kautta uikkarit, sukat ja pipo päähän, juomapullo käteen ja se viedään saunan ja ulkoilman väliseen oleskelutilaan ja sitten saunaan. Kunnon löylyt se pipo päässä ja saunomisen jälkeen rauhallisesti kohti avantoa, siten, että keho ehtii tasoittua ja toeta, viiletä, saunan lämmöstä. Saunasta ei saa mennä suoraan avantoon. Hetki ohhottelua ja sitten askeleet rappusia alas avantoon ja kävelen suoraan veteen, menen kaiteen yli toiselle puolelle rappusia josta kiivetään ylös, kastan kaulaa myöten, nousen ja rappusia pitkin ylös sisälle oleskelutilaan tasoittelemaan oloa, juomaan. Sen jälkeen taas saunaan ja sama rumba jatkuu n9iin, että ainakin viidesti olen käynyt pulahtamassa veteen joka on tällä hetkellä noin 3-asteista.
Pitää muistaa hengittää rauhallisesti, kylmä vesi varsinkin aluksi voi aiheuttaa hengityksen salpautumista joka ei ole mitenkään vaarallista, mutta ikävän tuntuista.

Tavoite on alkaa olla pidempään vedessä kaulaa myöten kuin se hetki, muutamasta sekunnista aloittaen. Jotkut tykkäävät uida pätkän ja pidentävät vedessäoloaikaa siten.

Miksi
Avannossa käymisen syyt on jokaisella omansa. On tutkitut ja tutkimattomat terveysvaikutukset, hyvä olo, palautuminen treenistä, kiva tekeminen, seura, hieno kokemus ja varmasti monia muita syitä.

Se miksi minä haluan käydä on avantouinnin terveysvaikutukset. Siitä kaikki on lähtenyt ja nyt usean kerran jälkeen myös mukava olotila homman jälkeen motivoi käymään. Meitä on muutaman hengen porukka jotka olemme käyneet joka kerta yhdessä.
Mahdollisiin terveyshyötyihin pääsee käsiksi vain jos pulahtelu on säännöllistä.

Tutkittua tietoa avantouinnin terveyshyödyistä on vähän, mutta ihmiset kokevat saavansa apua moniin vaivoihin. Nukkuvat paremmin, sietävät kylmää paremmin, stressi vähenee. Verenpaine laskee kun avannossa käy säännöllisesti.

Suomen Latu: ”Vaikka avannossa pulahtamisesta ei tule edes hiki, se on todellinen terveysliikuntalaji. Jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset ovat hoitaneet sairauksiaan kylmällä vedellä. Kylmässä vedessä talviuimarin verenpaine kohoaa aluksi, mutta perusverenpaineen on havaittu laskevan säännöllisen talviuinnin avulla. Talviuinnin on todistetusti todettu auttavan ainakin kipuihin, parantavan kylmään sopeutumista sekä yleistä terveydentilaa ja nostavan hieman elimistön antioksidanttitasoa. Antioksidantit ovat välttämättömiä elimistön terveenä pysymiselle.”

Nähdään somessa:

 ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Treeniviikko

Tämä viikko, mun treeniviikko näyttää siltä, että treeniä tulee poikkeuksellisesti joka päivälle. Maanantaina mulla oli takana kahden päivän lepo eli la-su joten koen, että joskus eli nyt on hyvä treenata viikon jokaisena päivänä varsinkin jos aikaa on ja keho ja mieli sen sallii. Yleensä mulla on kuitenkin viikossa yksi tai kaksi lepopäivää.

Ma juoksu vk

Ti pyörä + juoksu yhdistelmätreeni

Ke juoksu, voima

To uinti, pyörä vk

Pe uinti

La pyörä + juoksu pitkä yhdistelmätreeni

Su uinti, voima

Veekootreenit merkkasin ja muut ovat peekoota erilaisilla höysteillä.

Maanantain juoksu, PUHTI triathlonryhmä.

Maanantaina olimme PUHTI triathlonryhmän kanssa juoksutreeneissä jonka juoksin itsekin. Juoksu sisälsi järvenympäryksen verran vauhtikestävyyssykealueella juoksua ja sitähän en ole nyt raudanpuutteessani juurikaan tehnyt. Olen treenannut tähän asti peruskestävyyssykealueella sillä kovempi treeni ei ole vielä onnistunut ilman suuria palautumisvaikeuksia.

Juoksussa ero entiseen oli valtava, pystyin ylläpitämään vk-sykealuetta ja sen yläpäätä muitta mutkitta ja vauhtiinkin olin ihan tyytyväinen. Tämä asia on suuri muutos entiseen, viime keväänä mulla oli suuria vaikeuksia juosta vk-sykkeellä ja se johtui varmasti raudanpuutteesta. Juoksu sisälsi myös täyteen vauhtiin kiihdytyksiä ja ne olivat aika tahmeita kun niitä en ole tehnyt, mutta tästä se nyt alkaa se kovempien treenienkin tekeminen. Kiva pk-kausi ollut alla ja näyttää erittäin paljon siltä, että raudan syöminen on nyt purrut minuun. 

Eilen tiistaina tein lyhyen palauttavan sisäpyöräilyn johon kevyt lyhyt juoksu päälle, kesto yhteensä tunti.

Mietin vielä kuumeisesti ensi kesän pääkisaa. Onko se täyden matkan triathlon (uinti 3800m, pyörä 180km, juoksu 42,2km)  vai puolimatka (uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 90 km). Lopullista päätöstä en voi vielä tehdä vaikka haluaisinkin, pitää ensin odottaa jonnekin helmikuulle kun mulla on seuraava kontrolliverikoe varastorauta-arvosta ja jos se on noussut edelleen hyvin niin sitten uskallan lyödä lukkoon kesän kisoja.

Tarkoitus olisi kutenkin aloittaa kisakausi mahdollisimman pian kesän alussa, siinä kesäkuussa, että saa sen isoimman kisajännityksen laukaistua.

Nähdään somessa:

❤    Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Pötkö ruokitaan kotimaisella

Ensimmäisestä  yhteisestä illasta alkaen kävi ilmi, että Pötkö saattaa olla perso ruualle, jos ei nyt ahne niin hyvin innokas syömäri ainakin. Se on tietenkin hyvä asia siinä mielessä, että syödään heti kun on ruoka-aika ja sitten odotetaan seuraavaa ateriaa.

Pötkö 11 viikkoa.

Pötkön sapuska tulee olemaan raakaruokaa. Ajattelen niin, että koiran raakaruokinta on tehty niin helpoksi, että ei ole mitään syytä olla syöttämättä raakaruokaa. ”Raakaruokinta on helpointa valmiilla täysravinnoilla, jotka ovat ravitsemuksellisesti täysipainoisia ja sisältävät sopivassa suhteessa lihaa, luita, sisäelimiä ja vihanneksia.”

Mush on kotimainen raakaruokamerkki jolla on pennuille oma tuotesarja Vaisto Puppy.  Hienointa olisi jos voisin syöttää koiralle riistapainoitteista sapuskaa. Vaisto-ruokasarjassa aikuisille onkin Vaisto Wild jonka sisältö on poro-lammas-hirvi. Penturuokia on kaksi ja toisessa on poroa ja sitä olen nyt ostanut Pötkölle. Muihin kuin Mush raakaruokiin en ole vielä perehtynyt. 

Penturuokaa.

”Kaikki Vaisto-sarjan tuotteet ovat täysravintoja.  Täysravinto on nimensä mukaisesti valmis sekoitus, johon ei tarvitse lisätä mitään, eli et tarvitse sen enempää tietotaitoa tämän kuin kuivamuonankaan käyttämiseen!  Voit käyttää Vaistoja sellaisenaan tai kuivamuonan ohella.”

Parasta tässä Vaisto-sarjassa on se, että se on täysravinto jossa on kaikki mitä koira tarvitsee ja tätä mää nyt aluksi syötän Pötkölle.

Mush Vaisto Puppy -sapuskaa. Ruokakuppi on monen koiran käytössä ollut. Iso, mutta tulevaisuudessa sopiva.

Mushin sivulla on ruokintaopas josta selviää kuinka paljon millekin koiralle (noin, pitää itsekin tarkkailla) syötetään raakaruokaa. Jos pennun oletettu aikuispaino on 30 kg, sille annetaan 3 kk:n iässä Mush raakaruokaa 20 pullaa tai 2 minilevyä. Helppoa ja varmasti hyvä tapa ruokkia koira. Pötkö on samaa mieltä.

Mitä luita ja pureksittavia ns. herkkuja olen ajatellut syöttää Pötkölle? Ostin nyt Mush-sarjan kuivaherkkuja jotka ovat sian korvia sekä häntiä, sarjassa on paljon muitakin kuivaherkkuja. Lisäksi löysin Peten koiratarvikkeesta Rauh!-merkkisiä myös kotimaisia puruluita jotka ovat hirven nahkaa ja poroa. Tässäkin kuten perusruokinnassa toivon pystyväni keskittymään enemmän riistaan kuin sikaan, kanaan ja nautaan. Kasvattajalta Pötkö sai mukaansa jäniksen korvia ja sellainen maistui Pötkölle hyvin.

Nähdään somessa:

  ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB