Kevyttä pyörittelyä maastopyörällä

Maastopyöräily 1 h 25 min

pinkki_maastopyorakypara02

Tosiaan mitään, edes kevyttä liikuntaa en ole tehnyt juhannuksen jälkeen. Olen rauhassa palautunut täyden matkan triathlonkisasta ja jättänyt kaiken kevyenkin liikunnan tekemättä. Kävellyt vaan ensin reissussa ympäri Berliiniä, Hampuria ja Kööpenhaminaa sekä nyt  kotona koiran kanssa käveleskelyä ja se on tuntunut oikealta tavalta minulle palautua.

Tänään kuitenkin aloitin sen kevyen liikkumisen ja kävin leppoisalla pyörälenkillä maastopyörällä. Ihan hyvältä tuntui. Mulla on ollut mielestäni aika epäonnistunut eli toisin sanoen ruma kypärä maastopyöräilyyn ja eilen kävinkin sitten ostamassa vähän raikkaamman näköisen kypärän Tampereen Lielahden XXL-myymälästä.

pyoralenkki_tampere02
Jossain Hatanpäällä Tamperella.

Pinkki potta päässä tänään aamusella lähdin maastopyörällä liikenteeseen. Suunnitelmissa oli mennä pyörimään Tamperelle sinne minne nenuli vie. Tai no olin saanut härreltä idean mennä käymään Mältinrannassa ja sinne se mun nenuli vei minut maastopyöräineni, Hatanpään Arboretumin puiston teiden ja Hämeeenpuiston kautta. Heti aamusta oli jo niinkin paljon lämmintä kuin 18 astetta jee.

pinkki_maastopyorakypara01
Pinkki pyöräilykypärä.

Oli kiva polkea ja katsella kaupungin maisemia. Ajelin mutkien kautta ihastelemaan Laukontria, pysähdyin sillalle ja napsaisin kuvan, pidin pienen hörrpytauon ja vain nautiskelin. Kaupunki oli mukavan aamupäivärauhallinen ja kesäisen lämmin. Varmaan olen tuhat kertaa kertonut, että Tampere on mun lempikaupunkini. Ehdin asua siellä kymmenisen vuotta ennen kuin muutettiin tänne Pirkkalan perämettiin härren ja lemmikkieläinten kanssa. Molemmat kivoja paikkoja asua ja elellä, viihdyn yhtä hyvin kaupungin sykkeessä kuin perämettässä.

pyoralenkki_tampere01
Laukontori, Tampere.

Laukontorilta poljin Hämeenpuiston kautta vielä sinne Mältinrantaan ja aina Särkänniemeen asti josta palasin suunnilleen samaa reittiä kotiin. Sykkeet pidin matalalla koko pyöräilyn ajan ja hyvältä kyllä tuntui vaikka varmasti palautuminen täydestä matkasta on vielä hyvää vauhtia käynnissä. Kuka ei ole vileä lukenut kisaraporttiani Puolan Challenge Poznanista niin se on luettavissa tässä.

pyoralenkki_tampere03
Tauon paikka.

Mulla oli vettä tietenkin mukana pyörälenkillä ja pysähtelin aina sopivin väliajoin sitä hörppäämään.

pyoralenkki_tampere04
Tampere on vaan niin sydän.

Kisojen suhteen omat ajatukset ovat jo Finntriathlon Tahkon puolimatkassa (uinti 1,9 km, pyörä 90 km, juoksu 21,1 km) joka on siis 5.8.2017.  Tavoitteena on todellakin tehdä siellä hyvä suoritus vaikka en osaa kyllä yhtään sanoa miten juhannuksena kisattu täyden matkan triathlon vaikuttaa. Heikentääkö vai ehkä jopa parantaa puolimatkan menoa, se nähdään sitten.

pyoralenkki_tampere05
Mältinranta.

Ennen Tahkoa tosiaan ihan lyhyt kisa Hämeenkyrössä, Maisema-Triathlon. En ole koskaan osallistunut tuohon kisaan vaikka se on jo aiemminkin järjestetty. Miljöö ja maisemat ainakin ovat hienot ja tiedän, että tämä kisa on erittäin aloittelijaystävällinen. Aivan hyvin voi uida ilman märkäpukua, ei tarvitse olla mitään viimeisen päälle pelejä ja rensseleitä ja pyörä voi olla ihan normipyörä. Kannattaa katsoa heidän Favcebookista kuvia niin saa aika hyvän käsityksen millaisissa hienoissa maisemissa ja tunnelmissa ollaan.

kissa
Mirri laatikossa.

Tällä viikolla aion ainakin käydä uimassa kerran pari, ehkä pyöräilemässä ja jossain vaiheessa viikkoa varmaan juoksemassakin jonkinlaisen lenkin.

Luitko mun aiemman postauksen PUHTI valmennus laajenee? Jossa kerroin, että härren kanssa pitämäni juoksuryhmän lisäksi otan triathlonvalmennettavia? Otan, ja siis otin sillä paikat menivät nopeasti mistä olen kovin kiitollinen. Erittäin kiva, että saan alkaa ohjata liikkuvia ihmisiä kohti heidän unelmiaan ja tavoitteitaan. Oma kokemus ja koulutus triathlonista ja härren kanssa itsemme onnistuneesta valmentamisesta on jo niin kattava, että pystyn hyvin valmentamaan muita ja odotan valmennusten alkamista innolla.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Challenge Poznan 25.6.2017 kisaraportti

Täyden matkan triathlon, Challenge Poznan, Puola. 12 h 29 min
uinti 3800 m, pyörä 180 km, juoksu 42,2 km

Minä, härre ja härren mama tällä reissulla siis kolmistaan. Pari viikkoa autolla Via Baltican kautta Puolaan ja sieltä Saksan ja Tanskan ym. kautta takaisin Suomeen.

chaqllenge_poznan2017_02
Me reissussa.

Saavuttiin juhannusviikon torstaina Puolan Poznaniin hotelliin ja siellä meillä oli varattu kolme yötä. Puolaan tultiin pitkät ja rasittavat muutamat laiva- ja automatkapäivät reittiä Pirkkala-Helsinki-Viron Tallina-Viron Pärnü-Latvia-Liettuan Kaunas-Puola Poznan. Oli suht hyvä tie, mutta ruuhkia milloin likennevalojen milloin tietyön takia, välillä enemmän ja välillä vielä vähän enemmän. No mutta Puolaan paikan päälle pääsimme kuitenkin suunnitellusti Torstaina. Sunnuntaina olisi kisapäivä.

chaqllenge_poznan2017_05.jpg
Näkymä Poznanin hotellin ikkunasta.

Meillä oli matkassa mukana ihan uusi tilava matkajääkaappi jonne varsinkin minä vegaanisen ruuan ystävänä sain jemmattua hyvin omia syötäviä ihan kotisuomesta asti. Varmistin sillä, että saan proteiinintarpeeni tyydytettyä jos matkalla ei olisi saatavilla sopivaa ruokaa. Mukana mulla oli ainakin Oatlyn proteiinijuomia, Yosa-sport -kauravälipaloja, hummusta leivän päälle, kauramaitoa kahviin. Oli meillä siellä jääkaapissa paljon evästä jokaiselle meille kolmelle. Tällä reissulla olin varautunut, että jos on aivan pakko syön sitten munat ja maidot, ainakin mieluummin kuin nälkäkuoleman partaalle itseni päästäisin. No, ei tarvinnut syödä eläintuotteita vaan pärjäsin jopa ehkä loistavasti vegaanisella sapuskalla. Kyllä siellä aina jotain kaupoista löytyi ja ravintolat valittiin huolella etukäteen ja loppujen lopuksi söin parhaimmat ravintolaruokani tuolla reissulla.

chaqllenge_poznan2017_04
Välipalan aika.

Kyllä se sunnuntaiaamukin koitti lopulta vaikka jokaisena päivänä ennen sunnuntaita ehdin jossain vaoihessa ajatella, että onneksi sunnuntai ei ole vielä, onneksi on pari päivää aikaa, onneksi on vielä kokonainen päivä aikaa. =) No, lopulta ei ollut enää aikaa kun muutama hassu tunti kisan starttiin joka oli sunnuntaina 25.6.2017  klo 7:00. Apua ja ei apua. Jännitti selkeästi vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena jolloin olen täyden matkan triathlonkisaan osallistunut. Ensin Tahkolla ja viime vuonna Lahdessa. Nyt sitten ulkomailla ihmeellisen ja käsittämättömältä kuulostavan kielen kotimaassa Puolassa. 

chaqllenge_poznan2017_03
Hotellissa hömpöttämässä.

Aamulla herättiin klo 4:50, ihan pirteänä sillä oltiin menty aikaisin nukkumaan ja minä herään tuohon aikaan aina pirteänä sillä se on niin lähellä sitä kellonaikaa mitä useina aamuina herään kotona kun töihin lähden. Useina työpäivinä kello soittaa minulle nimittäin 4:50. 

Oli ihana herätä lämpimään kesän aamuun. Suomessa kun aiempina vuosina on täyden matkan kisaan herätty niin on joo ollut kesä, mutta aamut eivät välttämättä niin lämpimiä. 

Aamupalaksi vetäisin kaurahiutaleita mantelimaidolla ja kupillisen pikakahvia. Lasillisen vettä. Muu ei maistunut ja tuo oli aivan hyvä kisapäivän aamupala. Suunnitelmissa oli kyllä syödä aamupalalla myös banaani ja Oatlyn proteiinijuoma, mutta ne jotenkin jäivät kun ei maistunut ja ajatus pyöri jo tulevan päivän pitkässä koitoksessa. 

chaqllenge_poznan2017_01
Kisapäivän vaatetukseni.

Kisavaatteet päälle eli lähinnä triathlonpuku, niin ja ajanottochippi nilkkaan joka olisi siinä koko kisan ajan. Siihen päälle vielä ”siirtymävaatteet” eli sortsit ja huppari jotka olisivat sitten myös kisapaikalla kisan jälkeen mua odottamassa. Juoksu- ja pyöräilykamppeet vietiin jo edellisenä päivänä vaihtoalueelle. Vaihtoalue on alue jonne uinnin jälkeen tullaan (mieluiten mahdollisimman nopeasti juosten) ja siitä lähdetään pyöräilemään ja siihen myös palaudutaan pyöräreitiltä ja lähdetään juokseaan. Juoksun jälkeen vaihtoalueelle ei enää tulla vaan juoksusta mennään suoraan maaliin.

chaqllenge_poznan2017_06.jpg
Vaihtoalue valmiiksi edellisenä päivänä.
chaqllenge_poznan2017_10.jpg
Härren kamppeet.

Hyvissä ajoin lähdettiin ajelemaan kisapaikalle, tarkoitus oli olla siellä viimeistään kello 6:00 (kisan startti klo 7:00) ja otiinkin. Hotellista oli muutama hassu kilometri kisapaikalle.

Käytiin heti ensimmäisenä vaihtopaikalla katsomassa, että pyörä oli kunnossa ja että ilmaa renkaissa oli riittävän monta baria ja sitä lisättiin mikäli oli tarvis. Laitoin vielä viime töikseni pyöräilkypärän, pyöräilykengät, sukat, ajolasit, juoksutossut, geelit, juoksulippiksen kaikki hyvään järjestykseen pyöräni vieressä olevaan laatikkoon. Sellaiseen järjestykseen, että kun uinnin jälkeen lähden pyöräilemään niin siinä on helposti otettavissa kypärä ja pyöräilykengät, ajolasit ja pyöräilyyn tarkoitetut loput geelit jotka eivät mahtuneet järkevästi pyöräni tarvikekoteloon. Niin ja oli mulla muutama syötävä patukkakin, tarkalleen 3 kpl jotka aioin pyöräilyyn mukaan ottaa. Patukat sisälsivät taatelia, banaania, pähkinöitä, ananasta ym. sellaista.

chaqllenge_poznan2017_08
Ylimääräiset kamppeet jätettiin säilytykseen kisan ajaksi.

Vaihtoalueella oli suomalaista triathlontuttua, Arja ja arjan mies. Arja pitää Triathlonvaimo-blogia. Juteltiin vähän ja vaihtoalueelta siirryttiin pikaisesti lähemmäs järveä ja vessakäynnin jälkeen olikin jo aika alkaa pukea märkäpukua päälle. Samalla tuli juteltua ja saatua tsemppiä ja varmuutta suomalaisilta kun siinä yhdessä pyörittiin ja palloiltiin Arjan ja Arjan miehen kanssa. Yksi uusi suomalainen triathlontuttavuuskin saatiin. Hän oli meidät kekannut edellisenä päivänä vaihtoalueella kun olin varmaan jotain kailottanut ja tuli juttelemaan. Myös nyt starttiaamuna tuli toivottamaan tsempit ja mekin tietenkin takaisin. Hän oli ensimmäisellä täyden matkan triathlonillansa.

chaqllenge_poznan2017_07
Märkäpuvun pukemista.

Kisalakit oli täyden matkan kisalaisilla valkoiset sinisin tekstein. Ihan hienot ja katu-uskottavat eli joo, voin käyttää uintitreeneissä jatkossakin. No, uimalakkeja tulee kisoista ihan yllin kyllin ja olenkin jo muutamaan otteeseen tässä vuosien mittaan perannut uimalakkivarastoani isolla kädellä.

No, kello se eteni ja läheni seiskaa. Energiageeli ennen kisaa, se kannattaa kyllä ottaa siinä vähän ennen starttia. Otin sellaisen ja härrekin, vettä ei ollut mukana, mutta saatiin hörpyt härren mamalta joka oli tullut katsomaan kisaa koko päiväksi paikan päälle. Vähän myöhässä startti oli joten saatiin ekstraminuutteja kisajännitykseen. Kisajännitystä mulla ei kyllä nyt kovin hirveesti ollut, luulin että olisi ollut enemmän mutta onneksi ei. Nyt tuntui koko ajan hyvältä ja mua auttaa jännitykseni kanssa tietenkin se, että pari täyttä matkaa on jo takana niin tiedän, että se kyllä menee maliin saakka mikäli mitään kommervenkkejä tai onnettomuuksia ei satu.

chaqllenge_poznan2017_09
Valmiina hommaan.

Keli oli aamulla täysin tyyni ja näytti mukavalta. Vesi oli sopivan lämpöistä, sellaista, että vilu ei pääsisi tulemaan ranteisiin tai jalkohin nilkoista alas päin. Vähänkin liian viileässä vedessä mulla ihan kohmettuu käpälät ja se hankaloittaa olotilaa ihan huolella, nyt ei ollut sitä pelkoa.

Lopulta pienten viivästysten jälkeen päästiin asettautumaan laiturille josta piti uida jonkin matkaa starttiviivalle.

chaqllenge_poznan2017_12
Laiturin kautta uimalla starttiviivalle.

Sinen vaan kaikki valkolakkiset kumipukuiset ihmiset. Täydellä matkalla osallistujia oli muistaakseni jotain 250 ja naisia näkyi hyvin hyvin vähän. En ollut ollenkaan etukäteen katsonut montako naista montako miestä tai edes sitä montako naista mun sarjassa on, sarjani siis naiset 40–49 v.

chaqllenge_poznan2017_11
Sinne vaan veteen, lähtölaukaus pamahtaisi jo kohta huhheijjaa sentään.

Ennen uintia kuivalla maalla lämmittelin vähän pyörittelemällä käsiä ja tekemällä selkärangan kiertoja, mutta vedessä en käynyt uimassa. Matka laiturilta starttiviivalle sai olla riittävä lämmittelyuinti nyt tälle täyden matkan triathlonille.

chaqllenge_poznan2017_13
Kaikki uidaan pikku matka starttiin josta kisa alkaa.

UINTI 3800 m

Uinti uitiin Malta-järvessä joka on tekojärvi ja ilmeisesti nimenomaan soutuhommeleita varten tehty. Soutajille. No, nyt sinne oli pystytetty triathlonisteille merkkipoijut jotta osaavat uida reittinsä ja soutajia ei tietenkään ollut paikan päällä ainuttakaan.

trasaplywacka11299226-01-1024x315
Uintireitti.

Pum! Aika iso pum! kuului ja sitten vaan kauhomaan. Lähdin uimaan ison porukan vasemmasta reunasta, sillain, että kaikki muut olivat oikealla puolellani sillä halusin mahdollisimman rauhallisen oman uinnin enkä sitä sellaista pesukonemyllyä jossa joka suunnassa on uimari. Mua ei varsinaisesti haitta jos joku ui lähellä, mutta kyllä se jollain tapaa häiritsee joten olen hyväksi havainnut lähteä kisoissa paikasta, missä toisella puolellani ei välttämättä ui ketään. Tai sitten jos ui niin vain muutama hassu nassu.

Uinti meni sitä samaa mun omaa tasaista rennon letkeää pitkän matkan vauhtia jossa ei turhaan hötkyillä. Läpsyttelyä vaan poijulta poijulle, eteenpäin suunnistamista ja sen poijun odottamista jonka kohdalta kääntyisin oikealle. Henkisesti meni aika sujuvasti koko uinti ja missään vaiheessa ei ehtinyt tulla sellaista fiilistä, että voisiko tämä nyt jo loppua, että nyt saisi kyllä riittää.

Uin katselematta muiden uinteja ja välittämättä siitä missä muut menevät. Ohittelin joitain uimareita ja minua ohiteltiin. Mitään suurta osumaa kuten nyrkkiä kalloon tai potkua kylkiluihin en saanut, jotain ihan pientä läheltä uimista vain.

Lopulta uinnin maalissa oleva Red Bull -portti näkyi ja sitten jo olinkin siinä käsi ojossa kisan henkilökuntaa kohti, etä nostakaa minutkin pystyyn. Rantautumisessa oli liuska jossa henkilökunta oli auttamassa uimareita nousemaan pystyyn jotta pääsisivät hyvin jatkamaan matkaa vaihtoalueelle.

chaqllenge_poznan2017_14
Sieltä meitä valkolakkisia tulee rantaan noin neljän kilometrin uinnin jälkeen.
chaqllenge_poznan2017_15
Härrekin. Hän oli muutaman minuutin ennen mua. Neljä minuuttia muistaakseni.

chaqllenge_poznan2017_16

Uinti aikaan 1 h 19 min 40 sek.

Olen tyytyväinen uintiini, se meni sitä mun oletettavissa olevaa vauhtia juu.

T1 eli vaihto uinti-pyörä
5 min 52 sek.

Juoksin uinnin jälkeen ylös vaihtoalueelle ja aloin hommiin. Märkäpuku kokonaan pois ja varustelaatikkoon tai ainakin sen välittömään läheisyyteen, kypärä ja ajolasit päähän, sukka jalkaan kenkä jalkaan, sukka jalkaan kenkä jalkaan, energiageelit ja patukat puvun taskuun, numerovyö numerolappuineen vyötärölle. Pyörä mukaan ja reipasta tahtia eteneminen jonkin matkaa ennen kuin sai nousta pyörän päälle.

chaqllenge_poznan2017_20
Kypärä päässä jo, kenkää koipeen.

Ylhäällä olevassa kisapäivän vaatetus -kuvassa on musta numerolappuvyö. Olin kuitenkin ostanut edellisenä päivänä kisa-alueelta samanlaisen mutta pinkin värisen ja antanut mustan härrelle jolla ei ollut ollenkaan numerolappuvyötä. Näissä vaihtoaluekuvissa näkyy uusi pinkki vyöni. Pyöräilyyn lähtiessä numerolappu kuuluu olla selän puolella ja pyörittelin vyön siten, että sinne selkään se lappu jäi.

chaqllenge_poznan2017_19
Pyörä mukaan ja menoksi.

PYÖRÄ 180 km

Pyöräreitti poljettiin nejästi. Suoraa hyvää baanaa mitä polkea. Loivaa nousua ja laskua eli helppoa edetä sen kun polkee vaan.

TRASAROWEROWAPOZNAN2017-01-1024x274
Pyöräreitti.

Kun pääsin pyörän päälle tuntui, että jaloissa ei ole mitään voimaa ja ehdin jo miettiä, että voi jos tämä on tällaista koko pyöräilyn ajan, tosi tukkoista meininkiä ja ajattelin, että siinä tapauksessa olisi helpotus jos rengas puhkeaisi. Kisani olisi nimittäin siinä jos se oikeasti puhkeaisi. Mulla on tuubirenkaat enkä halua jäädä vaihtelemaan ja sähläämään tuubirenkaan kanssa siinä tapauksessa jos se puhkeaisi. Niin olen sen päättänyt. No, ihan aikuisten oikeasti en olisi halunnut kumin puhkeavan vaikka jalat tuntuivat erikoisilta.

chaqllenge_poznan2017_22
Kannustusta oli paljon reitin varrella.

Ehkä kolmenkymmenen kilometrin jälkeen pyörä alkoi kulkea mukavasti ja huonot jalat olivat muisto vain.

Vaikka aamulla oli ollut täysin tyyntä jo pyöräilyn alussa oli ihan kiitettävä tuuli. Se oli välillä myötäinen, välillä vastainen, välillä sivu ja välillä viisto. Jossain vaiheessa en ollut ollenkaan kärryillä mistä suunnasta tuuli, katsoin vain vauhtia, että jaahas taitaa olla myötäinen kun mennään näin haipakkaa. Tai että nyt on kyllä täysi vastatuuli kun ei etene ollenkaan. Se oli raskasta sen tuulen kanssa kun joka kiepillä se voimistui ja voimistui ja vaikka myötätuulessa saa hyvän avun on isoon vastatuuleen raskastakin raskaampaa polkea ja yrittää pitää vauhtia yllä.

chaqllenge_poznan2017_21
Härre.

Pyöräilyn aikana otin säännöllisesti energiageelin ja aina sopivin väliajoin patukan, joita mulla oli siis kolme kappaletta. Geelejä meni ehkä noin kahdeksan, en ole aivan varma. Vettä päälle, urheilujuomaa en juonut ihan sen takia, että mulla on tullut joskus vatta tosi kipeäksi kun olen pitkässä kisassa juonut urheilujuomaa, vettä ja imaissut geelejä. Eli vedellä mentiin juomisen suhteen.

Ohittelin porukkaa ja minua ohiteltiin, aivan kuten uinnissa. Sen pistin kyllä merkille, että normaalia enemmän ohitin ihmisiä kuin yleensä pyöräilyssäni ja se on tietenkin positiivista.

Jossain vaiheessa reitille paukahti vaikka kuinka paljon lisää pyöräilijöitä kun puolimatkan kisaajat jotka olivat startanneet pari tuntia meidän jälkeen tulivat omalle 90 km:n pyöräilylleen. Silloin oli jopa ruuhkaa.

 

chaqllenge_poznan2017_23
Ihan hyvältä tuntui pyöräily.

Peesikieltokisa eli ei saa ajaa kymmentä metriä lähempänä edelläajavaa ja näin toimin. Joka kisassa mitä Suomessa järjestetään aina toitotetaan kisailijoiden puolesta jälkeenpäin kuinka paljon peesataan eli ajetaan vilungilla sääntöjen vastaisesti. Olen sitä omin silmin nähnyt ja jopa oman seuran porukkaa on ollut peesiporukoissa, se harmittaa kyllä.

Itse olen ottanut oikein asiakseni, että en todellakaan aio sillä tavalla hyötyä edellä ajavasta pyöräilijästä, en missään nimessä sääntöjen vastaisesti. Ohitan, jos itse menen lujempaa ja jos sitten en kuitenkaan pääse ohi niin jättäydyn suosiolla sen kymmenen metriä edellä ajavan taakse. Suurimman osan pyöräilijöitä ohi pääsin ketä lähdin ohittamaan, mutta oli siinä älyttömässä vastatuulessa pari sellaista kertaa, että totesin parempi jättäytyä.

Jos peesaa, siitä saa kyllä selkeän hyödyn ja silloin oma pyöräilyvauhti lopputuloksessa saattaa olla selkeästi kovempi kuin täysin omin jaloin ajettuna.

180 km pyörä meni mukavan sutjakkaasti. Mulle sopii tuollainen neljä kertaa ajettava reitti, voi joka kiepillä katsoa onko vauhti pysynyt hyvänä vai kenties hiipunut ja jos on hiipunut niin voi pyrkiä seuraavalla kierroksella nostamaan sen taas hyvään lukemaan.

Pyöräilyn aikana otin huoltopisteiltä vettä, heitin omat juomapullot satulani takaa menemään ja otin järjestäjän tarjoamaa täyttä vesipulloa aina kun edellinen tyhjeni.

Pyöräily aikaan 6 h 5 min 34 sek.

Olen tyytyväinen pyöräilyyni, sain pidettyä tasaisen tekemisen. Tuuli yltyi ja yltyi ja haittasi minkä haittasi, mutta tyytyväinen olen. Lujempaa en olisi varmasti päässyt.

T2 eli vaihto pyörä-juoksu
5 min 21 sek

Pyöräilyn loppuun saavuin hyvissä voimissa vaikka olin paahtanut ihan huolellisen kovaan vastatuuleen viimeisellä kierroksella. Henkilökunta puhalteli pilleihin kun oli aika nousta pyörän päältä pois ja ottaa pyörä talutukseen ja yrittää juosta mahdollisimman nopeasti vaihtoalueelle ja saada lenkkitossut jalkaan.

chaqllenge_poznan2017_25
Pyöräily pyöräilty ja vaihtoalueelle tuleminen.

Nousin pois pyörän päältä ja otin pyöräilykengät jaloistani pois sillä vain sukat jalassa olisi taatusti helpomi edetä pitkähkö matka vaihtoalueelle kuin yrittää juosta kivikovilla pyöräilykengillä.

chaqllenge_poznan2017_24
Härre oli päättänyt pyöräilynsä ennen mua.

Pyörä-juoksu vaihdossa nuttasin jotenkin ihan huolella. Juoksuaskeleet pyörän päältä vaihtoalueelle eivät meinanneet ottaa sujuakseen kun jalkapohjissa tuntui jotenkin ikäviltä. Sitten kun pääsin vaihtopaikalleni laitoin pyörän telineeseen, otin kypärän päästä ja vaihdoin pyöräilykengät lenkkitossuihin. Juoksulippis tottakai päähän. Olin edellisenä päivänä ostanut uuden juoksulippiksenkin. Buffin kojusta, ruotsalaisilta.

Otin vaihtoalueella vielä yhden energiageelin ja vettä päälle. Loput juoksuun tarkoitetut energiageelit laitoin puvun taskuun ja lähdin kohti porttia mistä pääsi juoksureitille.

 JUOKSU 42,2 km

Juoksu juostiin kahdeksana kierroksena. Kahdeksan kierrosta järven ympäri ja se olisi siinä se 42,2 km.

TRASABIEGOWAKROTKA-01-1024x315
Malta-järvi neljästi ympäri.

Juoksu pääsi alkamaan kun pääsin vaihtoalueelta pois ja puh, vastatuuli hyökkäsi aika äkkiä kimppuun. Se ei tuntunut yhtään kivalta ja ei ollut tarvinnut juosta kuin muutama hassu kilometri kun jotenki ehkä luovutin juoksun suhteen. Tai annoin itselleni luvan olla puristamatta sitä viimeistä puristusta ja jäin juoksemaan sitä vauhtia mikä helposti tuli. Se oli virhe joka harmitti jälkeen päin. Mutta tehty mikä tehty ja sillä vauhdilla mentiin.

chaqllenge_poznan2017_28
Huoltopiste.

Juomapisteitä oli kolme yhdellä kierroksella, tarjola oli vettä, urheilujuomaa, appelsiinia, banaania, namia.

Otin juoksun aikana energiageeliä noin 40 min välein ja aina vettä päälle. Välillä käteeni tarttui tarjolla oleva appelsiinilohko ja kerran myös pala banaania.

chaqllenge_poznan2017_31
Juotavaa juoksijoille.

Koko matkan ajan juoksu tuntui sujuvan sitä omaa tasaista varmaa tahtia. Kerran jouduin käymään muovikopperovessassa pissalla ja se oli kyllä inhottava kokemus. Hikinen ja päälle kaadetusta vedestä ihan märkä kisapuku piti riisua ja sitten pukea takaisin ja se sen hikisen puvun takaisin pukeminen ei ollut kyllä kovin mukavaa. Mutta pakkohan se oli tehdä sillä juoksua oli vielä ihan huolella jäljelllä. =)

chaqllenge_poznan2017_30
Tuulee.

Jos mahdollista tuuli yltyi vieläkin vaikka se oli yltynyt koko pyöräilyn ajan. Toiseksi viimeisellä juoksukierroksellani tuuli niin kovaa, että järjestäjien pystyttämät metalliset aidat kaatuivat juoksijoiden tielle. Siellä oli kannustajat niitä nostelemassa. Kaiken lisäksi ilma kylmeni niin paljon, että tuli oikeasti kylmä ja alkoi sataa. Ihan  hurjasti alkoi sataa ja luulin, että kohta tulee rakeita. Joku puolalainen triathlonisti siinä juostessamme kommentoikin, että kohta tulee varmaan lunta. Sanoin jotain, että ei senkään niin väliä, olen Suomesta ja tottunut lumisateeseen.

chaqllenge_poznan2017_29
Vettä! Otatteko vettä?

Ilma onneksi lämpeni takaisin sen ihmeellisen kylmän aallon jälkeen ja loppumatka oli ihan hyvä juosta vaikka tosissani ehdin pelästymään, että pitääkö tässä vielä jäätyä ennen maaliin tuloa.

chaqllenge_poznan2017_27
Juoksijoita.

Jossain vaiheessa härre juoksi takaani ohi ja olin helpottunut kun näin hänet. Olin ehtinyt jo miettiä että onkohan sattunut jotain kun ei olla juoksun aikana ollenkaan nähty vaikka olen juossut jo kuusi kierrosta. Ajattelin, että toivottavasti näen härren maman seuraavalla kierroksella niin voin kysyä, että onko härreä näkynyt ja onko hän kunnossa. Ehdin jossain vaihessa olla jo varma, että jotain on sattunut. No, ei ollut sattunut kuin kakkahätä ja sen takia vasta just ennen seitsemännen kierrokseni alkamista hän juoksi minun ohi ja oli jo menossa maaliin. Minä kerroin härrelle, että mulla on vielä kaksi kierrosta juostavana ja sitten olen meelissa.

chaqllenge_poznan2017_26
Härre kierroksellansa.

Mitään kremppaa ei juoksun aikana tullut, se vaan meni sitä omaa tahtiansa. Ei tullut henkisiä seiniä vastaan ei mitään, tasapaksu suoritus niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Niin ne kaksi viimeistä kierrosta vaan meni nekin. Koko juoksun ajan oli valtavasti kannustusta ja kukin kannusti tyylillään. Lapset soittivat torvea ja aikuiset taputtivat ja huusivat Bravo! Barvo! ja vaikka mitä. Naiset olivat iloisia nähdessään naisen ja kannustivat erityisesti. Ihan kuten sanoin, naiskisailijoita tällä täydellä matkalla oli aika vähän ja siksi naisia todella kannustettiin. Se oli kivaa vaikka välillä kannustus yltyi turhan kovaääniseksi.

192.168.0.101_01_20170625183256313_TIMING
Härre maaliviivalla! Hyvä härre.

Härre ehti käydä suihkussa ja syömässä ennen kuin minä saavuin maaliin ja oli mamansa kanssa minua odottamassa kun juoksin maaliviivalle. Siinä sitten se juoksu ja vuoden 2017 täyden matkan kisa Puolassa.

192.168.0.101_01_20170625194842459_TIMING
Maalissa hei! Jee!
192.168.0.101_01_20170625194844459_TIMING
Mitä? Mikä maa mikä valuutta?

Juoksu meni aikaan 4 h 54 min 34 sek.

Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että vaikka täyden matkan kisa on aina voitto kun sen maaliin pääsee niin silti en ole tyytyväinen tähän juoksuuni. Löllöilin jotenkin. Ajattelin, että olisin juossut 20–30 min nopeampaa kuin mitä nyt juoksin. Mutta ei, tämä tulos tällä kertaa, melkein viisi tuntia. Loppuaika kuitenkin viime vuoden kisaan parani ja se on hyvä asia se vaikka kisoja ei missään nimessä voikaan sillä tavalla vertailla kun reitit ja reittien raskaudet ovat kussakin kisassa eri.

Kisan jälkeen en jäänyt enää suihkuun vaan kerättiin kamppeemme ja lähdettiin hotellille jossa pääsin pesulle.

chaqllenge_poznan2017_18
Mun tulokset.
chaqllenge_poznan2017_17
Härren tulokset.

Hotellilla huomasin, että olin saanut Arjalta viestiä, että mut oli kutsuttu palkintojen jakoon. Hän kirjoitti, että jos mua ei näy niin voivat ottaa mun palkinnon mukaansa. Olin ihan ällikällä lyöty. Palkinto? Mulle? Monesko olin sarjassani? Ensimmäinen? Toinen? Kolmas? Härre sai lopulta surffailemalla selvitettyä, että olin oman sarjan toinen. No, en ollut enää lähelläkään palkintopallia kun oltiin jo hotellihuoneessa joten sovittiin, että haen palkintopussukkani toisesta hotellista seuraavana aamuna kun lähdemme ajamaan kohti Berliiniä.

chaqllenge_poznan2017_33
Härren ja minun mitalit, minun pokaali. Minä.

Mitäs nyssi? Nyt palaudutaan. No, ainakin kaksi täyttä viikkoa ilman minkäänlaista urheilua, ehkä jopa kolme ja sitten läheneekin Finntriathlon Tahkon puolimatka (uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 21,1km) johon aiomme härren kanssa ilmoittautua. Jos sattuu olemaan paikkaa myynnissä niin ilmoita, täällä on pari halukasta ostajaa jos hinta on sopiva. jaanaba@gmail.com

chaqllenge_poznan2017_32

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017. Ilmoittaudu mukaan.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Kesän ensimmäinen avovesiuinti

Uinti 55 min
2031 m

Mää jo ajattelin että ennen ensi sunnuntain Puolan täyden matkan triathlonkisaa en mene Suomessa ollenkaan järveen uimaan. Niin kylmät kelit niin ei kiinnosta. Olen palelevaa sorttia, palellut koko ikäni enemmän kuin muut eli ihan synnynnäistä taitaa olla vaikka aina joku mulle jaksaa tarjota energioiden puutetta, läskin lähtemistä, ja mitä kaikkee. Mutta ei, se on mussa se palelu, ainut mitä voisin tarkistuttaa on kilpirauhasarvot sillä olen lukenut, että huonosti toimiva kilpirauhanen voi aiheuttaa palelemista.

Ajattelin, että käyn tulevana viikonloppuna vasta Puolassa pulahtamassa / uimassa ja sitten sunnuntaina suoraan kisaan. No, tilanne muuttui sillä vedet kuitenkin lämpenevät ihan hyvin kun aurinko paistaa ja tänään tuumasin, että voisi olla päivä jolloin avoveteen pompsahdan. Laitettiin treenitreffi-ilmoituksen multa ja härreltä Facebookiin ja saatiinkin pari seuralaista Tampereen Tohloppiin meidän kanssa uiskentelemaan.

kesan_2017_avovesiuinti04
Avovesiuintivarusteet.

Avovesiuintiin tarvitsin:

  • uimapuku
  • märkäpuku
  • neopreenisukat
  • uimalakki
  • uimalasit
  • pyyhe
  • juomavettä
  • turvakelluke avovesiuintiin jonka sisälle saa mm. puhelimen ja avaimet, täältä
kesan_2017_avovesiuinti05
Jäätyyks siä?

Sinne mentiin rannalle, ilman lämpötila oli suunnilleen 18 astetta ja tuntui lämpenevän koko ajan eli kuivalla maalla ei ollut yhtään kylmä. Ihan hyvä, voisi tarvittaessa tulla järvestä rannalle lämmittelemään.

No, neopreenisukat jaloissa ja märkäpuku päällä tallustamaan järveen. Öö, ei ollut juurikaan kylmää, paljon kylmemmässäkin olen uinut. Oikeastaan vesi alkoi heti tuntua aika sopivan lämpöiseltä kunhan oli saanut niskansa märäksi. Ihan ookoo uinti tulisi, ajattelin.

kesan_2017_avovesiuinti01
Minä ja turvakelluke, Riikka ja turvakelluke.

Mulla oli tänään ensimmäistä kertaa avovesiuinnissa mukana jo pari vuotta tuloaan tehneet turvakellukkeet. Ostin omani viime vuonna loppukesästä kangasalatriathlon.fi:stä enkä ehtinyt käyttää kertaakaan kun kesä ja avovesiuinnit loppuivat. Tänään se sitten oli käytössä. Turvakelluke puhalletaan täyteen ja sinne sisälle laitoin puhelimeni. Samalla kun siellä voi säilyttää tärkeät tavarat mitä ei ehkä halua rannalle jättää se toimii hyvänä huomiona että hei täällä ui joku ja myös siitä on mahdollisesti apua jos joutuu johonkin ihmeelliseen tilanteeseen keskellä järveä, turvakelluke kelluttaa ja siihen voi tarvittaessa tukeutua.

kesan_2017_avovesiuinti03
Mää ja Riikka. Seurakaveri, kissojenhoitaja.

Uimarin poiju – Safer Swimmer Buoy 

Uimarin poiju – kulkee takanasi huomaamattomasta ja niin ettei se vaikuta uintiisi. Tämä ilmatäytteinen patukka kulkee kätevästi mukana veneessä tai vaikka avovedessä uidessa. Toimii pelastusvälineenä myös rannalla tai laiturilla.
 
Uimarin poiju on värikäs, kevyt ja ilmalla täytettävä poiju, joka kulkee helposti jä kätevästi uimarin perässä vesistöissä. Poiju parantaa uimarin näkyvyyttä hengenpelastajille, veneilijöille ja muille avovedessä kulkeville. Poiju antaa turvaa ja rauhoittaa uimaria. Poiju pitää pinnalla 90 kiloon asti.
 
SaferSwimmer täytetään ennen uintia, sinne voidaan myös laittaa omat arvotavarat sisään ennen täyttöä. Niinpä SaferSwimmerin avulla sinun ei tarvitse enää jättää arvoesineitä rannalle. SaferSwimmer on täysin vedenpitävä ja sen sisään voi jättää arvoesineet.
 
Erinomainen avoveden uimareille, triathlonisteille tai niille jotka kaipaavat lisäturvaa vedessä.”
kesan_2017_avovesiuinti07
Hyvin näytään.

Lähdettiin kaikki me, koko neljän hengen porukkamme pienen veden lämpötilakokeilu-uinnin jälkeen vastakkaiselle rannalle, sinne oli matkaa vajaa 500 m. Sovittiin, että mennään koko porukka samaa vauhtia, tarvittaessa odotellaan vähän väliä muita. Niin mentiin ja hyvin uinti sujui ensimmäisisitä vedoista alkaen. Mulla on kyllä aina uintitekniikka pysynyt suht hyvänä uimahallikauden jälkeen avovedessä. Syksyllä halliuinnissa, varsinkin ohjatuissa, sen sitten näkee ja kuulee jos on uintitekniikka huonontunut. Monilla se huononee avovesiuinnissa. Ehkä märkäpuvun takia, ehkä vähän jännittävän uintiympäristön (syvä musta vesi) takia tai jonkun muun asian takia, mutta niin se vain on. Syksyllä on sitten taas mahdollisuus saada tekniikkaopetusta ja korjata mahdollisia virheitä.

kesan_2017_avovesiuinti02
Ei yhtään liian kylmä vesi, sopiva.

Uitiin kahdesti vastarannalle ja takaisin, yhteensä pari kilometriä. Tohloppijärvessä olisi mahdollisuus uida saari ympäri, mutta ei tänään(kään) uitu. Ehkä joskus vielä teen senkin vaikka niin helppo ja kätevä on uida rannalta rannalle ja rannalta rannalle. =)

Monena aiempana vuotena olen melkein aina käynyt avovesiuintitreeniä tekemässä Nokialla Vihnus-järvessä, mutta nyt kun olen löytänyt tämän Tohlopin niin pidän tämän. =) Hyvä järvi.

kesan_2017_avovesiuinti06.jpg
Kolme meistä.

Järvivesi oli siis niin lämmintä (19 astetta), että ei todellakaan tarvinnut palella. Otsa pysyi lämpimänä ja muutenkin oli hyvä olo koko uinnin ajan. Jos ehditään niin huomenna vielä käydään uimassa, mutta voi olla ettei ehditä sillä meillä on touhua ja tohinaa valmistellessamme parin viikon reissua joka starttaa tiistaina.

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Aurinkopäivät käytetty pyöräilyyn

Pyörä-juoksu -yhdistelmätreeni
-pyörä 57 min 34 sek

keskisyke 141, maksimi 173
25,16 km, 26,2 km / h
-juoksu 13 min 16 sek
keskisyke 156
2,53 km, 5 min 15 sek / km

Pyöräily 1 h 34 min (eilen)
keskisyke 116, maksimi 137
44,17 km, 28,2 km / h

keskiviikkopyoraily01
Aurinko, lämmin, kesä.

Piti mennä eilen uimahalliin, mutta koska aurinkoistakin aurinkoisempi iltapäivä ja ilta niin päätettiinkin vaihtaa treeni maantiepyöräilyyn. Pyöräily on niin hienoa varsinkin aurinkoisella ja lämpimällä kelillä, olen ihan tosissani päässyt maantiepyöräilyn makuun, joka vuosi entistä enemmän.

Mentiin ihan rauhallisella sykkeellä, sellainen mukavuuslenkki joita pitää myös tehdä aika paljon kovemman treenin ohessa. Härre oli punaisissansa, hän sai nimittäin ostamansa pyöräilyvaatteet pari päivää sitten, triathlonseuran kuteet. Ihan hienot, varsinkin seuran pyöräilyhousut mun mielestä vaikka itselleni en ainuttakaan seuran vaatetta tällä kertaa ostanut.

keskiviikkopyoraily02
Härrellä oli jotain propleemaa jonkun mittauksen kanssa.

No, vajaa parituntinen maantiepyöräily suuntasi jo ihan tuttuun paikkaan ja tuttuun tekemiseen eli Lempäälän Nesteelle tofujäätelölle. Kevyt matalasykkeinen lenkki. Pirkkalasta Lempäälän Nesteen pihaan, pyörät terassille turvaan, kahvilasta jätskit ja ehkä kahvi, takaisin terassille ja herkut nassuun. Pyörän päälle ja kotiin, parasta kesäistä tekemistä.

keskiviikkopyoraily03
Jätskini.
yhdistelmatreenin_tarvikkeita
Pyörä-juoksun tarvikkeita.

Tänään vielä lämpöisempi päivä kuin eilen ja seuran pyörä-juoksu -treenit oli äsken. Tai klo 18 alkaen.

Seuran porukkaa tuli paikalle ihan hieno määrä ja vormisto (valmentaja) myös. Treeni oli kova joka sopi mulle ja härrellekin tähän väliin kun reilun viikon päästä pitäisi olla parhassa täyden matkan (uinti 3,8 km, pyörä 180 k, juoksu 42,2 km) kunnossa. Ennen sitä meillä ei ole enää mitään kovin pitkäkestoista treeniä vaan lyhyitä ja napakoita herkistelyitä.

Tänään oli siis todella napakka treeni. Kova treeni. Pyörällä 10 tolpan väliä rauhallisesti ja muutama tolpan eli siis lyhtypylvään tai sähkötolpan minkä milloinkin väli täysiä. Tätä sitten kokonainen tunnin pyöräily jonka jälkeen lähdettiin juoksemaan 2,5 km ja siitä ensimmäinen puolikas lujaa, toisin sanoen täysiä ja loppupätkä hölkötellen ja palautuen. Oli hianoo sen voin sanoa. Tosi kova treeni.

Pyöräily meni hyvin ja jalat tuntuivat edelleen vahvoilta kuten ovat tuntuneet viimeiset pyörätreenit mukaan lukien 134 km:n Pirkan pyöräily. Toivon kovasti, että vahvat jalat pysyvät vahvoina tulevassa kisassa jossa pitäisi jaksaa pyöräillä mahdollisimman hyvällä vauhdilla 180 km.

Pyöräilyn jälkeen juoksutossut jalkaan ja ensin kuunneltiin ohje miten juostaan ja sitten lähdettiin juoksemaan. Sain juostua ensimmäisen puolikkaan ihan hyvään vauhtiin, siinä nopeus oli ehkä 4 min 42 sek / km. =) Loppumatka sitten hölkötellen takaisin ja kamat autoon ja kotiin. Siinä oli tämän päivän ytimekäs treeni. Oli kova, tuntui pahaltakin, oli kuitenkin kiva.

yhdistelmatreenin_.jpg
Näitten kanssa.

Lue myös edellinen postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

 

Seuraava PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017

Puhti_juoksukoulu.png

Olemme härren kanssa vetäneet nyt kolme PUHTI juoksuryhmää mukavalla menestyksellä. Seuraava PUHTI juoksuryhmä alkaa elokuussa, tarkemmin tiistaina 15.8.2017 ja ilmoittautua saa nyt. Ilmoittautua voi sähköpostiosoitteeseen puhtivalmentaja@gmail.com tai sitten viestillä tai soittamalla minun puhelinnumeroon 040 5819 145. Kannattaa huomioida, että käyn päivätyössä ja treenaan paljon joten en ole aina puhelimen ääressä sen soidessa.

puhti_juoksukoulu003

Tiistaina meillä oli tämän kevään PUHTI juoksuryhmän viimeinen tapaaminen ja oli taas mukavaa. Luulen, että olemme saaneet juoksijoihin intoa jatkaa harrastusta ja olemme saaneet vinkattua mitä juoksuteknisiä asioita kannattaa ottaa huomioon parantaakseen omaa juoksuasentoa ja juoksun sujuvuutta.

Tiistain treeni oli juoksu + voima -yhdistelmä. Eli juoksijan kannattaa ja pitää sisällyttää viikko-ohjelmaansa lihaskuntoharjoittelua ainakin kerran joka viikko. Lihaskuntotreenin voi tehdä juoksulenkin päätteeksi tai ennen tai keskellä juoksulenkkiä tai sitten omana päivänään ihan omana harjoituksena.

Me tehtiin napakka intervallijuoksu ja lihaskuntoharjoittelu siihen päälle. Ensin alkulämmittelyhölkkää sellainen 20 minuuttia jonka jälkeen 4 x 45 sek kovaa juoksua (jokainen 45 sek toistaan kovempaa), lyhyellä viidentoista sekunnin palautuksella. Tällaisen intervallitreenin päälle sopii lihaskuntoharjoittelu tosi hyvin. Tehtiin ihan simppeleitä liikkeitä, 6 liikettä, 40 sek työ 20 sek lepo ja kaksi kierrosta. Varmasti meni perille tämä 12 minuutin lihaskuntoharjoittelu.

puhti_juoksukoulu006

Jokainen PUHTI juoksuryhmä sopii monentasoiselle juoksijalle. Kaikki treenit on suunniteltu siten, että kukin voi juosta omalle tasolleen ja vauhdilleen parhaiten, tässä juoksuryhmässä ei tarvitse yrittää pysyä nopeampien perässä. Mukana on joka kerralla ollut sekä nopeampia että hitaampia juoksijoita. Pitkään harrastaneita ja vasta aloittaneita. Naisia ja miehiä. Nuoria aikuisia ja vanhoja aikuisia. =)

puhti_juoksukoulu005

Meitä on kaksi juoksuryhmän valmentajaa, minä ja härre. Itse olen personal trainer -koulutuksen (Faf käynyt ja molemmat meistä on käyneet triathlonliiton valmentajakoulutuksen.

puhti_juoksukoulu001

 

Olet sitten juossut koko kesän tai löhöillyt niin elokuun ryhmä voi olla hyvä inspiraation lähde ja kaiken lisäksi saat paljon tietoa juoksusta joka auttaa harrastuksen mielekkäässä jatkumisessa. Jos olet lomaillut liikunnoista koko kesän niin nyt on hyvä hetki reipastua ja aloittaa juoksu. Jos taas olet juossut kesällä, loppukesä ja syksy on hyvää aikaa syventää harrastusta ja tulla hakemaan vinkkiä ym. Sitä paitsi porukassa tekeminen on kivaa.

PUHTI juoksuryhmän treenit ovat aina tiistaisin alkaen siis 15.8. Yhteensä kymmenen kertaa ja paikkana useimmiten Pirkkala, kerran Nokia ja kaksi kertaa Tampereen Pispala.

Hinta on 99 €. 

Ilmoittaudu mukaan: puhtivalmentaja@gmail.com tai 040 5819 145 Jaana Sjöblom eli minä.

PUHTI valmennus Facebookissa.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Pirkan pyöräily 2017

Pirkan pyöräily 4 h 16 min
keskisyke 135, maksimi 153
134 km, 31,41 km / h

Treeniviikonlopun suunnitelmiini kuului lauantaina juostu puolimaraton (21,1 km) ja eilen sunnuntaina reippas perusvauhtinen Pirkan pyöräily 134 km.

Ilmoittauduimme härren kanssa Pirkan pyöräilyyn vasta ihan viime tipassa, lauantai-iltana. Tutkiskeltiin säätietoja ja jos ei sataisi koko aikaa kaatamalla niin sitten vaan ilmoittautumaan. Ja joo, lauantaina luvattiin pyöräilypäivälle eli sunnuntaille lämmintä keliä eikä juurikaan sadetta, ehkä pieniä saderipauksia jos sitäkään.

pirkan_pyoraily201702
Ennen lähtöä.

Mää pistin tietenkin päälleni uuden triathlonpuvun sillä omistan vain rumia tai rumia pyöräilytrikoita ja -paitoja. Siihen asiaan tarvii tehdä muutos ja jatkossa hankkia vain ja ainoastaan hyviä ja hienoja pyöräilykuteita. Ei hyviä ja ihan ookoo-näköisiä, se ei riitä, hianoja pitää olla. =) Toiselle erityisen hieno on toiselle ihan oksetuksen ruma, mutta omaa silmää pitää miellyttää se mitä päällensä pukee. No joo se siitä vaatetuksesta.

Meillä oli starttiaika noin 8:40 eli ihan suht aikaisin sunnuntaiaamuna. Lähdettiin kotoa kello kahdeksan ja oltiin ajoissa valmiina starttiviivalla.

pirkan_pyoraily201709
Härre odottaa lähtöä.

Ilma oli tosiaan jo aamusta sen verran leuto, että tarkeni oikein hyvin. Muistan jonkun Pirkan pyöräilyn vuosien takaa kun meinasin jäätyä ja aloin lämmetä vasta hyvän aikaa poljettuani. Nyt ei ollut sellaista vaan alusta asti hyvä olo.

pirkan_pyoraily201710
Kaikki pyöräinnokkaat ovat erittäin tervetulleita Pirkan pyöräilyyn.

Meillä oli pyöräilysuunnitelmana mennä sellaista hyvää pk-vauhtia eli peruskestävyyssykkeillä sen enempää repimättä. Härre edellä ja minä perässä, peesissä ihan lähellä. Peesissä ajamisesta saa hyötyä aika paljon, siinä tulee kuin imussa ja jotta pystyimme yhdessä ajamaan pk-sykkeillä tämän lenkin niin mun piti olla härren peesissä koko ajan. Muuten olisi käynyt liian raskaaksi minulle.

pirkan_pyoraily201703
Lähdön tunnelmia.

Myös jokaisella taukopaikalla haluttiin pysähtyä. Olen  sitä mieltä, että vaikka harrastaa ihan kunnolla ja haluaa parantaa omia suorituksiaan se voi silti olla hauskaa ja leppoisaakin, mukavaa. Ei missään nimessä kaikkiin mahdollisiin mittareihin tuijottelua vaan rentoa hyvää suunnitelmallista tekemistä. Eli siis sitäkin, että vaikka aikoo tehdä hyvän pitkän pyöräilyn voi vaikka pysähtyä jokaisella Pirkan pyöräilyn taukopaikalla menettämättä pyörätreenin hyvyyttä. Näin se mulla ja härrellä toimii hyvin. Sitä paitsi taukopaikat ovat osa Pirkan pyöräilyn nautintoa, mun mielestä niitten ohi ei kannata viilettää vaan nauttia siitäkin tunnelmasta.

pirkan_pyoraily201711
Taukopaikolla oli tarjolla rusinoita, juotavaa, energiapatukoita, suolakurkkua ym.

Ennen polkemaan lähtöä mietin mitenköhän jalat toimivat edellispäivän puolimaratonin jälkeen, ei ollut mitään käryä onko jalat vetelät vai vahvat. Aika pian kävi selväksi, että jalat  ovat tosi hyvän tuntuiset, oikein voimakkaat ja pyöräily tulee sujumaan hyvin.

pirkan_pyoraily201705

Alkumatkasta saatiin polkea 2,3 km pitkä Tampereen rantatunneli, olipa hienoa. Hyvin pysyin härren peesissä alusta asti. Peesissä ajaminen on tuonut varmuutta peesissä ajamiseen ja nykyään uskallan olla aika lähellä härren takarengasta kun joskus aiemmin olin vaikka kuinka kaukana koska mun piti aina nähdä tie edessäni. Nyt olen oppinut luottamaan härren menemiseen ja otan kaiken hyödyn peesissä ajamisesta olemalla mahdollisimman lähellä.

pirkan_pyoraily201707
Tauon paikka.

Pari kertaa saatiin peesaajia peräämme jotka sitten jäivät kekä taukopaikalla kekä jossakin muualla reissusta pois. Se on hankalaa jos perässä on tuntemattomia peesissä, mulla vuotaa nenä räkää ihan hirveästi pyöräillessä ja koko ajan pitäisi olla sitä töräyttelemässä pois, mutta sitten jos joku on peesissä ei vaan voi. Koska jos trööttäisin nenästäni nesteet ulos olisivat ne varmasti takana ajavan päällä hyh sentään. =)

 

pirkan_pyoraily201706
Mustikkasoppaa, kauraleipää ja suolakurkkua.

Kerrassaan hyvin kulki pyörä, mun pyörä oli muuten justiinsa huollossa ja siihen vaihdettiin jotain, öö ainakin kai eturatas, ja sen kyllä huomasi. Ajotuntuma jämäköityi ja kulkupeli tuntui kuin uudelta, sillä on nyt hyvä startata Puolassa täydellä matkalla juhannussunnuntaina.

Vettä meni suusta alas säännöllisesti ja taukopaikoilla pulloja sitten täyteltiin. Jokaisella taukopaikalla viimeistä lukuunottamatta oli jotain tuttuja ja muutamat sanat vaihdettiin monen kanssa.

pirkan_pyoraily201701
Aha.

Yllä olevan kuvan tekstin mukaisia kramppeja mulla ei ollut. Välillä tuntui oikea takareisi kireältä, mutta mitään muuta vaivaa ei pitkän pyöräilyn aikana ilmennyt. Edes takamus ei puutunut tai kaivannut satulasta ylösnousuka kuten usein pitkillä lenkeillä kaipaa.

Ja koska pysähdyttiin jokaisella taukopaikalla (niitä oli ehkä n. 25 km:n välein) pitkä pyörälenkki meni ehkä vieläkin nopeamman tuntuisesti. Koko ajan oli taukopaikka ihan tuloillaan ja sai hetken hengähtää.

pirkan_pyoraily201704
Jollain tauolla. Mulla on kuvia paljon taukopaikoista kun ajon aikana en sellaisia pystynyt ottamaan.

Alamäet poljettiin sopivalla teholla ja ylämäkiin ei nostettu tehoa mielettömästi vaan poljettiin kevyellä pyörityksellä.

pirkan_pyoraily201712
Juomasäiliön täyttö meneillään.

Pirkan pyöräily ei ole mikään kilpailu ja ajanottoa ei ole. Omasta kellosta pitää kattoa jos haluaa ja mehän haluttiin. Ajoaika oli ihan hyvä reipas 4 h 16 min. Tauot siihen päälle. Maalissa oltiin molemmat hyvillä mielin ja hyvissä voimissa.

pirkan_pyoraily201708
Valmis!

Se oli sellainen tehotreeniviikonloppu. Nyt sitten pari viikkoa vielä treeniä ennen Challenge Poznania joka on sunnuntaina 25.6. Treeni kevenee kisaa kohti.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Anun Maraton ja 50 mailia kisaraportti

Juoksu 1 h 51 min 54 sek
keskisyke 167, maksimi 183
21,23 km 5 min 16 sek / km

Tänään oli vuoden ensimmäinen puolimaratonpäivä. Ei ehkä viimeinen sillä suunnitelmissa on kyllä muitakin juoksutapahtumia vielä tälle vuodelle. Ilmoittauduttiin härren kanssa Nokialla juostavaan Anun Maraton ja 50 mailia juoksutapahtumaan jossa molemmat juostiin puolimaraton (21,1 km). Siellä oli monia muitakin matkoja joista pisin on jopa 50 mailia eli noin 80 km. Hurja matka tuo pisin, ultrajuoksijoiden matka.

Viimeiseen eli eiliseen iltaan asti piti jännittää pääseekö härre juoksemaan vai onko töissä. Ei ollut lauantaitöitä sittenkään ja hän pääsi ilmoittautumaansa juoksuun ja se kyllä teki mieleni iloiseksi, voidaan mennä paikan päälle yhdessä ja yhtä matkaa lähteä kotiin. Tai uimahalliin, mihin ikinä mentäisiinkään. Ja olisi joku kenen kanssa höpöttää maaliin tultua, että miten meni ja miksi ja menikö hienosti vai ei. Ja kaikkee muutakin juoksuun liittyvää, niin mielenkiintoisia juttuja. =)

anun_puolimaraton
Eilen kävin tekemässä lyhyen juoksun joka sisälsi 3 x 1 min puolimaratonvauhtia. Valmistelin tähän päivään.

No minä olen liikkunut tällä viikolla ihan normaaliin tapaan sen kummemmin valmistautumatta puolimaratonia varten. Tai no, oli mulla eilen valmistava lyhyt juoksu joka sisälsi sopivan vauhtisia spurtteja, mutta muuten olen liikkunut ihan normaalin treeniviikon (määräviikon) treenit sillä tämänpäiväinen puolimaraton toimi kovana treeninä muiden treenien joukossa kohti juhannussunnuntaita ja täyden matkan triathlonkisaa Puolan Poznanissa.

Taas kerran hieno lämmin päivä. Olen nyt näinä sateisina ja välillä kylminäkin päivinä ottanut asiakseni muistella, että kyllä niitä lämpöisiä päiviä on jo aika monta ollut. Ei ehkä ihan peräjälkeen, mutta aina säännöllisesti kylmien päivien välissä. Tänäkin vuonna kesän edetessä jo kuitenkin monta. Sitä vaan jotenkin haluaa paasata niistä huonoista keleistä joita on aina ja koko ajan, joka ikinen päivä ja erityisesti taas. Ikuisesti. Niinhän se ei kuitenkaan ole.

anun_puolimaraton01
Onko hyvä yhdistelmä? Väriyhdistelmä? On.

Noh, juoksuvaatteiksi valitsin eilen ostetun Niken pinkin tai paremminkin vaaleanpunaisen topin, Adidaksien tummansiniset vajaamittaiset juoksutrikot ja toiset Adidaksen juoksutossuistani.

Tärkeitä asioita on se mitä laittaa puolimaratonille päälle. Tänään sellaiset tekniset urheiluvaatteet jotka eivät kuumota vaan hengittävät tosi hyvin, sillain että ei oikeastaan juostessa kiinnitä mitään huomiota vaatteisiin. Semmoset minä tänään päälleni laitoin. Toki väriyhdistelmä pitää olla mieluinen kuten aina.

anun_puolimaraton02
Tapahtumapaikalla Nokian Edenin vieressä, haettiin numerolaput ennen juoksua.

No, mukavan värisessä väriyhdistelmässä =D mentiin ajoissa kisapaikalle ja haettiin numerolappumme. Minä olin numero 422 ja mulla ei ollut mitään tietoa montako muuta sarjassani N40 olisi. Eipä sillä mitään väliä sillä omaa juoksua sinne mentiin tekemään välittämättä muitten vauhdeista. Itse olin ajatellut, että lopputulos olisi hienoa jos olisi alle 1 h 55 min ja se oli hyvinkin mahdollinen. Näin ajattelin jo ennen juoksua.

anun_puolimaraton04
Minä Jaanaba, numero 422.

Ennen puolimaratonin starttia käytiin sellaisella vartin mittaisella lämmittelyhölkällä jotta saatiin keho lämpimäksi ja valmiiksi vastaanottamaan pitkän kovan juoksun. Taidettiin siinä lämmittelyssä tehdä yksi kolmen lyhtypylvään välin mittainen spurttikin. Sitten takaisin lähtöalueelle.

anun_puolimaraton03
Härre lämmittelee.

Ilma oli lämmin ja minä niin nautin siitä, tykkään erityisen paljon kun aurnko lämmittää mun peruspalelevan kehoni lämpimäksi ja lämpö oikein tunkeutuu sisuksiini. Juostessa lämmin ilma on hieno kun on sekin hienoa, että hikoilee oikein kunnolla kun aurinko paistaa ja paahtaa. Tiedä sitten paljonko se vaikuttaa kenenkin juoksuvauhteihin kun viileämmässä kelissä voi tietenkin oma ennätysjuoksu olla nopeampi kuin lämpimässä. Mutta mää en ajattele niin ja niin hirveästi niitä vauhteja ja erotuksia mitä milloinkin juoksu mahdollisesti on. Sillä mennään mitä on ja lause pätee niin kelien suhteen kuin muutenkin. Se otetaan vastaan mitä annetaan ja tätsit.

anun_puolimaraton09
Kello kuntoon ja starttiviivalle.

Mulla oli juoksuun kolme GU:n energiageeliä joista yhden otin ennen juoksua, vaniljan makuisen. Tämä GU:n vaniljainen geeli maistuu mun mielestä kyllä sata kertaa enemmän jollekin maitokahville kuin vaniljalle, se on hyvää. Hyvää vaihtelua mun aiemmin käyttämiini energiageeleihin, koostumuskin on paljon tatinamaisempaa ja menee oikein hyvin alas ja vettä aina päälle.

Kello tuli 11:20 ja silloin juoksemaan. Lähdin hyvällä fiiliksellä, sellaisella tunnustelevalla että mitähän tästä tulee ja mitenköhän juoksu menee. Heti alusta asti tuntui ihan hyvältä.

Sama kuin viimeksi numerolappu rinnassa juostessa (Raholan kymppi), seurasin koko ajan mitä kello sanoo juostuista kilometristä.  Sehän ilmoittaa jokaisen kilometrin jälkeen, että paljonko aikaa kului. Ensimmäinen kilsa oli aika nopea 4 min 41 sek, koko kisan nopein kilometrini.

anun_puolimaraton10
Energiageeli per nassu ennen starttia.

Juoksu eteni hyvää vauhtia kilometri toisensa jälkeen. Aika pian huomasin miten monimuotoinen reitti on, oli mäkeä, mutkaa, hiekkaa, asvalttia, varjoisaa, aurinkoista. Juomapisteitä oli tosi usein mikä oli hyvä ja varmaan tarpeenkin sillä juostiinhan reitillä samanaikaisesti maratonia (42,2 km) ja pitkää ultramatkaa (50 mailia).

Mulla ei ollut juoksussa mitään ongelmaa, otin kaiken vastaan mitä eteen tuli ja ylämäissä pidin sykkeeni siinä noin 170 lyönnissä per minuutti että en vetäisi övereitä ja juoksu hyytyisi siihen. Alamäessä sitten otin rennon alamäkijuoksuasennon ja yritin mennä laskevalla sykkeellä mahdollisimman lujaa. Olen tyytyväinen, että olen opetellut alamäkijuoksutekniikkaa, se helpottaa suuresti juoksukisoissa juoksemista.

anun_puolimaraton06
Vanilja, espresso, vanilja.

Kaksi urheilutissiliivissä olevaa energiageeliä otin juoksun aikana, jossain 35–40 minuutissa ensimmäisen joka oli maultaan espresso, nami nami. Toisen geelin otin jossain välissä, nyt en muista milloin, mutta kuitenkin sopivan tasaisesti molemmat geelit juoksun aikana ja aina ennen juomapistettä josta sain vettä suuhuni geelin päälle.

Vesipisteellä kaadoin osan vedestä päähän, niskaan tai rinnuksille viilentämään olotilaa.

anun_puolimaraton05
Loppukiri ja maalissa!

Koko ajan katsoin sykettä, jokaisen juostun kilometrin vauhtia ja meneillään olevaa vauhtia. Se mitä en kytännyt oli juostu kokonaisaika. Ensimmäisen kerran katsoin sitä vasta 11 km:n kohdalla jolloin jäljellä oli tasan 10 km. 11 km:n kohdalla aikani oli 56 min ja tiesin, että pääsen tavoitteeseeni eli alle 1 h 55 min jos mitään ihmeellistä ei satu. Oli jopa varaa löntystelyyn jos siltä olisi tuntunut. Ei kuitenkaan tuntunut vaan tuntui niin hyvältä, että jatkoin samaan malliin kuin siihenkin asti. Toisen kerran katsoin juostua kokonaisaikaa 16 km:n kohdalla jolloin jäljellä oli enää n. 5 km. Sitten en enää katsellutkaan vaan kiinnitin huomioni siihen, että syke pysyy siinä 168. Toi sykelukema on se, millä minä jaksan hyvällä mielellä pistää tossua toisen eteen. Juoksu kulkee tuolloin selkeästi epämukavuusalueella, mutta kuitenkin jaksan mennä ja se tuntuu vielä ihan hyvältä eikä miltään älyttömältä väkisin puurtamiselta.

anun_puolimaraton08
Huh, vähän paha olokin loppukirin jälkeen.

Niin se eteni kilometri kerrallaan ja jossain vaiheessa huomasin, että matkaa oli mennyt jo 18 km. Muutama hassu kilsa enää maaliin ja yritin pitää vauhdin yllä ja sainkin sen hyvin pidettyä. Jopa kiristettyä viimeisille kilometreille mikä on mulle aivan poikkeuksellista. Toki loppuosuus tästä reitistä oli hieman helpompi kuin sitä edeltävät mäennyppylät ja siten nopeampi juosta.

Viime hetken loppukirinkin otin tietenkin, mää otan sellaisen aina. Jostain se energia vaan siihen tulee ja  menin niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Maali! Olin maalissa ja alle 1 h 52 min, ei voisi olla tyytyväisempi minä. Pahan olon tuollainen loppukiri aina aiheuttaa ja hetken aikaa oli otettava iisisti ja kestettävä sitä oksettavaa olotilaa. Sitten helpotti.

Härre oli maalissa ottamasta musta kuvaa, hän oli tullut maaliin kymmenisen minuuttia ennen mua, aikansa oli 1 h 40 min 3 sek. Hän oli hyvin tyytyväinen ja oli sarjansa kakkonen. Minä meikäläinen olin oman sarjani ykkönen, aika hauskaa. Pääsin pönöttämään korkealle pallille ja vastaanottamaan palkinnon. Tästä on edelleen hieno jatkaa juoksu- ja triathlonkisoja. Niin no, tietenkin myös pyöräilyjä sillä huomenna aamusta starttaamme Pirkan pyöräilyn 134 km:n lenkille.

anun_puolimaraton07
Pönötys.
anun_puolimaraton11.jpg
Kilometriajat.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.