Kasvisruokaa reissussa ja paha tilanne

Mulla on nyt vähän ruoka-asiaa ja ruokakuvia parin viikon reissustamme.  Tai siitä, että jos haluaa reissussakin syödä suurin piirtein normaalisti (tarkoitan omalla kohdallani terveellisesti ja säännöllisesti) niin se kyllä onnistuu ja onnistuu vieläpä suht helposti. Pitää vain ennakoida, tietää jo edellisenä päivänä mitä tänään aikoo syödä tai missä aikoo syödä. Meillä olikin joka ikiselle päivälle etukäteen katsottuna minne mennään syömään, suurimmaksi osaksi sen takia, että itse kun en syö mitään eläinperäistä sapuskaa niin että ei tulisi tilannetta, että jossain ravintolassa minne ehkä menisimme tosta noin vaan ekstemporee ei olisikaan minulle mitään syötävää. Parasta siis nähdä vähän vaivaa ja katsoa ravintolat ja osoitteet etukäteen edellisenä päivänä. Ruokapaikkojen miettimiseen käytin suurimmaksi osaksi Tripadvisor.fi-sivustoa jonne on listattu valtavasti ruokapaikkoja ja sieltä voi ruksata kohdan vegaaniruokavaihtoehtoja ja esille tulevat vain ravintolat joilla tätä on tarjolla.

perushotelliaamupala.jpg
Aamupala, joka aamu saman kaltainen.

Ravintolasyömisissä ei siis ongelmaa ollut, suurin pikku propleema oli ehkä hotellin aamupalat. Se, että saisin aamullakin syödä puuron lisäksi jotain proteiinipitoista. Siihenkin olin varautunut ja kannoin jokaiselle aamupalalle mukaan soija- tai kauramaitoa sekä Oatlyn proteiinijuoman Joskus mukaan eksyi soijajogurtti. Oatlyt olin ostanut omasta työpaikastani Pirkkalasta ja jogurtteja sekä maitoja kyllä oli kaupoissa tarjolla. Meillä oli käytössä hieno matkajääkaappi jonne ostin aina etukäteen omia välipalojani ja niitä maitoja ja jogurtteja sun muuta tarpeellista.

katesjoint_kööpenhamina
Anna otsikko

Ruoka oli hyvää ja täyttävää jokaisessa ravintolassa. Ehdottomasti paras annokseni ja ehkä koko elämäni paras ravintola-annos jonka olen syönyt oli Varsovassa, Vege MIASTO -ravintolassa. Siellä tilasin pehmeällä tofulla täytetyn nokkoslätyn ja aa että se oli hyvää.

vege_miasto_varsova02
Elämäni paras ravintola-annos.
vege_miasto_varsova01
Härren hieno burritoannos Varsovassa.

Ruuat reissun ravintoloissa olivat siis hyviä. Paljon ostettiin välipalajuttuja kaupasta, tehtiin leipiä hotellihuoneessa, syötiin kurkkua ja muuta vihannesta, välillä namiakin. Vegaanista syötävää oli hyvin tarjolla kaupoissa vasta sitten kun ajeltiin pois Puolasta. Matkaan Suomi-Puola olin varautunut ostamalla jääkaappiin itselleni sopivia syömisiä.

flfl_tukholma
Falafelannokseni Tukholmassa.

Kerran ajettiin Tanskassa huoltoaseman parkkipaikalle ruokatauolle. Oltiin ostettu kaupasta oikein kunnon eväät, minä soijapapu-siemensalaatin jossa oli mukana myös öljykastike pienessä muovipussissa…

poznan01
Tofua ja kasviksia, riisinuudelia.

…Oli joo öljykastike. Otin auton takaosasta matkajääkaapista salaattini ja aloin avata sitä, salaatinkastikepussi ei millään meinannut aueta ja otin hampaat avuksi ja yritin saada pikkupussia auki ja aukesihan se. Se todella aukesi ja kastike lensi viereisessä parkkiruudussa olevan auton kuskin puoleiseen lasiin. Siinä se öljykastike möllötti vieraan ihmisen auton lasissa ei herranen aika sentään. Ensin en meinannut tajuta mitä oikein tapahtui, mutta aika äkäseen tajusin mitä olin saanut aikaiseksi ja huh…

poznan

 

…Mulla kävi sekunnissa varmaan koko mahdollinen tuleva episodi mielessä kun auton omistaja tulisi paikalle ja ikkunassa olisi hirmuiset öljykastikkeet, apua. Siis apua auttakaa! Härre istui omassa autossa kuskin paikalla syömässä omaa evästään ja varovasti sanoin, että nyt kävi näin, öljykastikkeet lensivät viereisen auton lasiin apua mitä minä teen?…

voner_berliini

…Härre ei onneksi jäänyt sanattomaksi vaan sanoi, että ala siivota, siivoa kastike pois. Hä? Miten? Öljyhän vaan leviää jos sitä alan pyöritellä jollain paperilla. No, neuvoa alkoi tulla ja edelleen ihan paiseessa tein kuten härre neuvoi. Ota paperia, ei ei sitä Nessua sillä se tuhraa, ota mamalta talouspaperia ja kaada sitä vissyä siitä puolentoista litran pullostasi hieman siihen paperiiin, siten että paperi jää nihkeäksi eikä missään nimessä kastu. Näin tein ja aloin pyyhkiä, öljy tarttui paperiin hyvin kun se oli nihkeä. Ovessakin on vaikka minkälaiset öljyroiskeet ei hyvänen aika sentään mitä teen? No pese se ovikin, osa siitä. Joo, ovi oli aika pölynen ja jäi selkeät jäljet laappimisestani. No pyyhi se ovi tohon saumaan asti niin se ei näy niin helposti. Nyt kaada sitä vissyä sieltä pullosta vielä lasiin ja pyyhi puhtaalla vissyllä ja paperilla vielä…

quando_hampuri

…Tein työtä käskettyä, huuhdoin lasia vissyllä ja pyyhin ja pyyhin ja niin kuulkaas se öljy lähti aika helposti ja nopeasti pois. Jännitin koko ajan sitä, että mitä hittoa jos se omistaja tulee ja teilaa mut tähän paikkaan. Sitten ajattelin järjellä, että jos itse olisin se auton omistaja ja näkisin kun joku pesee autoani ja kun kuulisin miksi niin en todellakaan hermostuisi vaan päin vastoin. Sattuuhan noita vahinkoja…

happenpappen_hampuri

…No niin, sain siis puhdistettua auton lasin ja osan ovea puhtaammaksi mitä ne alun perin olivat. Seuraavaksi oli sen aterioinnin vuoro eli salaatin syömisen vuoro. Salaattiini oli ihme kyllä eksynyt muutama pisara kastiketta. Oli edelleen hieman ahdistava olotila olla siinä niin lähellä sitä autoa jonka jo ehdin luulla tuhonneeni joten päätettiin ajaa toiseen kohtaan parkkipaikkaa…

stock_pot01

…Mietin, että jos näen auton omistajan menen sille sanomaan miten kävi. Ei nähty sitä ihmistä sitten kuitenkaan lainkaan ja hänelle varmaan jäi ikuiseksi epäselvyydeksi mitä on tapathtunut mikäli hän edes huomasi, että auton ovikin on pesty. =D…

souls_koopenhamina

Se oli sellainen tarina reissustamme, jännittävin paikka mihin tuolla kahden viikon lomallamme jouduin.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Challenge Poznan 25.6.2017 kisaraportti

Täyden matkan triathlon, Challenge Poznan, Puola. 12 h 29 min
uinti 3800 m, pyörä 180 km, juoksu 42,2 km

Minä, härre ja härren mama tällä reissulla siis kolmistaan. Pari viikkoa autolla Via Baltican kautta Puolaan ja sieltä Saksan ja Tanskan ym. kautta takaisin Suomeen.

chaqllenge_poznan2017_02
Me reissussa.

Saavuttiin juhannusviikon torstaina Puolan Poznaniin hotelliin ja siellä meillä oli varattu kolme yötä. Puolaan tultiin pitkät ja rasittavat muutamat laiva- ja automatkapäivät reittiä Pirkkala-Helsinki-Viron Tallina-Viron Pärnü-Latvia-Liettuan Kaunas-Puola Poznan. Oli suht hyvä tie, mutta ruuhkia milloin likennevalojen milloin tietyön takia, välillä enemmän ja välillä vielä vähän enemmän. No mutta Puolaan paikan päälle pääsimme kuitenkin suunnitellusti Torstaina. Sunnuntaina olisi kisapäivä.

chaqllenge_poznan2017_05.jpg
Näkymä Poznanin hotellin ikkunasta.

Meillä oli matkassa mukana ihan uusi tilava matkajääkaappi jonne varsinkin minä vegaanisen ruuan ystävänä sain jemmattua hyvin omia syötäviä ihan kotisuomesta asti. Varmistin sillä, että saan proteiinintarpeeni tyydytettyä jos matkalla ei olisi saatavilla sopivaa ruokaa. Mukana mulla oli ainakin Oatlyn proteiinijuomia, Yosa-sport -kauravälipaloja, hummusta leivän päälle, kauramaitoa kahviin. Oli meillä siellä jääkaapissa paljon evästä jokaiselle meille kolmelle. Tällä reissulla olin varautunut, että jos on aivan pakko syön sitten munat ja maidot, ainakin mieluummin kuin nälkäkuoleman partaalle itseni päästäisin. No, ei tarvinnut syödä eläintuotteita vaan pärjäsin jopa ehkä loistavasti vegaanisella sapuskalla. Kyllä siellä aina jotain kaupoista löytyi ja ravintolat valittiin huolella etukäteen ja loppujen lopuksi söin parhaimmat ravintolaruokani tuolla reissulla.

chaqllenge_poznan2017_04
Välipalan aika.

Kyllä se sunnuntaiaamukin koitti lopulta vaikka jokaisena päivänä ennen sunnuntaita ehdin jossain vaoihessa ajatella, että onneksi sunnuntai ei ole vielä, onneksi on pari päivää aikaa, onneksi on vielä kokonainen päivä aikaa. =) No, lopulta ei ollut enää aikaa kun muutama hassu tunti kisan starttiin joka oli sunnuntaina 25.6.2017  klo 7:00. Apua ja ei apua. Jännitti selkeästi vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena jolloin olen täyden matkan triathlonkisaan osallistunut. Ensin Tahkolla ja viime vuonna Lahdessa. Nyt sitten ulkomailla ihmeellisen ja käsittämättömältä kuulostavan kielen kotimaassa Puolassa. 

chaqllenge_poznan2017_03
Hotellissa hömpöttämässä.

Aamulla herättiin klo 4:50, ihan pirteänä sillä oltiin menty aikaisin nukkumaan ja minä herään tuohon aikaan aina pirteänä sillä se on niin lähellä sitä kellonaikaa mitä useina aamuina herään kotona kun töihin lähden. Useina työpäivinä kello soittaa minulle nimittäin 4:50. 

Oli ihana herätä lämpimään kesän aamuun. Suomessa kun aiempina vuosina on täyden matkan kisaan herätty niin on joo ollut kesä, mutta aamut eivät välttämättä niin lämpimiä. 

Aamupalaksi vetäisin kaurahiutaleita mantelimaidolla ja kupillisen pikakahvia. Lasillisen vettä. Muu ei maistunut ja tuo oli aivan hyvä kisapäivän aamupala. Suunnitelmissa oli kyllä syödä aamupalalla myös banaani ja Oatlyn proteiinijuoma, mutta ne jotenkin jäivät kun ei maistunut ja ajatus pyöri jo tulevan päivän pitkässä koitoksessa. 

chaqllenge_poznan2017_01
Kisapäivän vaatetukseni.

Kisavaatteet päälle eli lähinnä triathlonpuku, niin ja ajanottochippi nilkkaan joka olisi siinä koko kisan ajan. Siihen päälle vielä ”siirtymävaatteet” eli sortsit ja huppari jotka olisivat sitten myös kisapaikalla kisan jälkeen mua odottamassa. Juoksu- ja pyöräilykamppeet vietiin jo edellisenä päivänä vaihtoalueelle. Vaihtoalue on alue jonne uinnin jälkeen tullaan (mieluiten mahdollisimman nopeasti juosten) ja siitä lähdetään pyöräilemään ja siihen myös palaudutaan pyöräreitiltä ja lähdetään juokseaan. Juoksun jälkeen vaihtoalueelle ei enää tulla vaan juoksusta mennään suoraan maaliin.

chaqllenge_poznan2017_06.jpg
Vaihtoalue valmiiksi edellisenä päivänä.
chaqllenge_poznan2017_10.jpg
Härren kamppeet.

Hyvissä ajoin lähdettiin ajelemaan kisapaikalle, tarkoitus oli olla siellä viimeistään kello 6:00 (kisan startti klo 7:00) ja otiinkin. Hotellista oli muutama hassu kilometri kisapaikalle.

Käytiin heti ensimmäisenä vaihtopaikalla katsomassa, että pyörä oli kunnossa ja että ilmaa renkaissa oli riittävän monta baria ja sitä lisättiin mikäli oli tarvis. Laitoin vielä viime töikseni pyöräilkypärän, pyöräilykengät, sukat, ajolasit, juoksutossut, geelit, juoksulippiksen kaikki hyvään järjestykseen pyöräni vieressä olevaan laatikkoon. Sellaiseen järjestykseen, että kun uinnin jälkeen lähden pyöräilemään niin siinä on helposti otettavissa kypärä ja pyöräilykengät, ajolasit ja pyöräilyyn tarkoitetut loput geelit jotka eivät mahtuneet järkevästi pyöräni tarvikekoteloon. Niin ja oli mulla muutama syötävä patukkakin, tarkalleen 3 kpl jotka aioin pyöräilyyn mukaan ottaa. Patukat sisälsivät taatelia, banaania, pähkinöitä, ananasta ym. sellaista.

chaqllenge_poznan2017_08
Ylimääräiset kamppeet jätettiin säilytykseen kisan ajaksi.

Vaihtoalueella oli suomalaista triathlontuttua, Arja ja arjan mies. Arja pitää Triathlonvaimo-blogia. Juteltiin vähän ja vaihtoalueelta siirryttiin pikaisesti lähemmäs järveä ja vessakäynnin jälkeen olikin jo aika alkaa pukea märkäpukua päälle. Samalla tuli juteltua ja saatua tsemppiä ja varmuutta suomalaisilta kun siinä yhdessä pyörittiin ja palloiltiin Arjan ja Arjan miehen kanssa. Yksi uusi suomalainen triathlontuttavuuskin saatiin. Hän oli meidät kekannut edellisenä päivänä vaihtoalueella kun olin varmaan jotain kailottanut ja tuli juttelemaan. Myös nyt starttiaamuna tuli toivottamaan tsempit ja mekin tietenkin takaisin. Hän oli ensimmäisellä täyden matkan triathlonillansa.

chaqllenge_poznan2017_07
Märkäpuvun pukemista.

Kisalakit oli täyden matkan kisalaisilla valkoiset sinisin tekstein. Ihan hienot ja katu-uskottavat eli joo, voin käyttää uintitreeneissä jatkossakin. No, uimalakkeja tulee kisoista ihan yllin kyllin ja olenkin jo muutamaan otteeseen tässä vuosien mittaan perannut uimalakkivarastoani isolla kädellä.

No, kello se eteni ja läheni seiskaa. Energiageeli ennen kisaa, se kannattaa kyllä ottaa siinä vähän ennen starttia. Otin sellaisen ja härrekin, vettä ei ollut mukana, mutta saatiin hörpyt härren mamalta joka oli tullut katsomaan kisaa koko päiväksi paikan päälle. Vähän myöhässä startti oli joten saatiin ekstraminuutteja kisajännitykseen. Kisajännitystä mulla ei kyllä nyt kovin hirveesti ollut, luulin että olisi ollut enemmän mutta onneksi ei. Nyt tuntui koko ajan hyvältä ja mua auttaa jännitykseni kanssa tietenkin se, että pari täyttä matkaa on jo takana niin tiedän, että se kyllä menee maliin saakka mikäli mitään kommervenkkejä tai onnettomuuksia ei satu.

chaqllenge_poznan2017_09
Valmiina hommaan.

Keli oli aamulla täysin tyyni ja näytti mukavalta. Vesi oli sopivan lämpöistä, sellaista, että vilu ei pääsisi tulemaan ranteisiin tai jalkohin nilkoista alas päin. Vähänkin liian viileässä vedessä mulla ihan kohmettuu käpälät ja se hankaloittaa olotilaa ihan huolella, nyt ei ollut sitä pelkoa.

Lopulta pienten viivästysten jälkeen päästiin asettautumaan laiturille josta piti uida jonkin matkaa starttiviivalle.

chaqllenge_poznan2017_12
Laiturin kautta uimalla starttiviivalle.

Sinen vaan kaikki valkolakkiset kumipukuiset ihmiset. Täydellä matkalla osallistujia oli muistaakseni jotain 250 ja naisia näkyi hyvin hyvin vähän. En ollut ollenkaan etukäteen katsonut montako naista montako miestä tai edes sitä montako naista mun sarjassa on, sarjani siis naiset 40–49 v.

chaqllenge_poznan2017_11
Sinne vaan veteen, lähtölaukaus pamahtaisi jo kohta huhheijjaa sentään.

Ennen uintia kuivalla maalla lämmittelin vähän pyörittelemällä käsiä ja tekemällä selkärangan kiertoja, mutta vedessä en käynyt uimassa. Matka laiturilta starttiviivalle sai olla riittävä lämmittelyuinti nyt tälle täyden matkan triathlonille.

chaqllenge_poznan2017_13
Kaikki uidaan pikku matka starttiin josta kisa alkaa.

UINTI 3800 m

Uinti uitiin Malta-järvessä joka on tekojärvi ja ilmeisesti nimenomaan soutuhommeleita varten tehty. Soutajille. No, nyt sinne oli pystytetty triathlonisteille merkkipoijut jotta osaavat uida reittinsä ja soutajia ei tietenkään ollut paikan päällä ainuttakaan.

trasaplywacka11299226-01-1024x315
Uintireitti.

Pum! Aika iso pum! kuului ja sitten vaan kauhomaan. Lähdin uimaan ison porukan vasemmasta reunasta, sillain, että kaikki muut olivat oikealla puolellani sillä halusin mahdollisimman rauhallisen oman uinnin enkä sitä sellaista pesukonemyllyä jossa joka suunnassa on uimari. Mua ei varsinaisesti haitta jos joku ui lähellä, mutta kyllä se jollain tapaa häiritsee joten olen hyväksi havainnut lähteä kisoissa paikasta, missä toisella puolellani ei välttämättä ui ketään. Tai sitten jos ui niin vain muutama hassu nassu.

Uinti meni sitä samaa mun omaa tasaista rennon letkeää pitkän matkan vauhtia jossa ei turhaan hötkyillä. Läpsyttelyä vaan poijulta poijulle, eteenpäin suunnistamista ja sen poijun odottamista jonka kohdalta kääntyisin oikealle. Henkisesti meni aika sujuvasti koko uinti ja missään vaiheessa ei ehtinyt tulla sellaista fiilistä, että voisiko tämä nyt jo loppua, että nyt saisi kyllä riittää.

Uin katselematta muiden uinteja ja välittämättä siitä missä muut menevät. Ohittelin joitain uimareita ja minua ohiteltiin. Mitään suurta osumaa kuten nyrkkiä kalloon tai potkua kylkiluihin en saanut, jotain ihan pientä läheltä uimista vain.

Lopulta uinnin maalissa oleva Red Bull -portti näkyi ja sitten jo olinkin siinä käsi ojossa kisan henkilökuntaa kohti, etä nostakaa minutkin pystyyn. Rantautumisessa oli liuska jossa henkilökunta oli auttamassa uimareita nousemaan pystyyn jotta pääsisivät hyvin jatkamaan matkaa vaihtoalueelle.

chaqllenge_poznan2017_14
Sieltä meitä valkolakkisia tulee rantaan noin neljän kilometrin uinnin jälkeen.
chaqllenge_poznan2017_15
Härrekin. Hän oli muutaman minuutin ennen mua. Neljä minuuttia muistaakseni.

chaqllenge_poznan2017_16

Uinti aikaan 1 h 19 min 40 sek.

Olen tyytyväinen uintiini, se meni sitä mun oletettavissa olevaa vauhtia juu.

T1 eli vaihto uinti-pyörä
5 min 52 sek.

Juoksin uinnin jälkeen ylös vaihtoalueelle ja aloin hommiin. Märkäpuku kokonaan pois ja varustelaatikkoon tai ainakin sen välittömään läheisyyteen, kypärä ja ajolasit päähän, sukka jalkaan kenkä jalkaan, sukka jalkaan kenkä jalkaan, energiageelit ja patukat puvun taskuun, numerovyö numerolappuineen vyötärölle. Pyörä mukaan ja reipasta tahtia eteneminen jonkin matkaa ennen kuin sai nousta pyörän päälle.

chaqllenge_poznan2017_20
Kypärä päässä jo, kenkää koipeen.

Ylhäällä olevassa kisapäivän vaatetus -kuvassa on musta numerolappuvyö. Olin kuitenkin ostanut edellisenä päivänä kisa-alueelta samanlaisen mutta pinkin värisen ja antanut mustan härrelle jolla ei ollut ollenkaan numerolappuvyötä. Näissä vaihtoaluekuvissa näkyy uusi pinkki vyöni. Pyöräilyyn lähtiessä numerolappu kuuluu olla selän puolella ja pyörittelin vyön siten, että sinne selkään se lappu jäi.

chaqllenge_poznan2017_19
Pyörä mukaan ja menoksi.

PYÖRÄ 180 km

Pyöräreitti poljettiin nejästi. Suoraa hyvää baanaa mitä polkea. Loivaa nousua ja laskua eli helppoa edetä sen kun polkee vaan.

TRASAROWEROWAPOZNAN2017-01-1024x274
Pyöräreitti.

Kun pääsin pyörän päälle tuntui, että jaloissa ei ole mitään voimaa ja ehdin jo miettiä, että voi jos tämä on tällaista koko pyöräilyn ajan, tosi tukkoista meininkiä ja ajattelin, että siinä tapauksessa olisi helpotus jos rengas puhkeaisi. Kisani olisi nimittäin siinä jos se oikeasti puhkeaisi. Mulla on tuubirenkaat enkä halua jäädä vaihtelemaan ja sähläämään tuubirenkaan kanssa siinä tapauksessa jos se puhkeaisi. Niin olen sen päättänyt. No, ihan aikuisten oikeasti en olisi halunnut kumin puhkeavan vaikka jalat tuntuivat erikoisilta.

chaqllenge_poznan2017_22
Kannustusta oli paljon reitin varrella.

Ehkä kolmenkymmenen kilometrin jälkeen pyörä alkoi kulkea mukavasti ja huonot jalat olivat muisto vain.

Vaikka aamulla oli ollut täysin tyyntä jo pyöräilyn alussa oli ihan kiitettävä tuuli. Se oli välillä myötäinen, välillä vastainen, välillä sivu ja välillä viisto. Jossain vaiheessa en ollut ollenkaan kärryillä mistä suunnasta tuuli, katsoin vain vauhtia, että jaahas taitaa olla myötäinen kun mennään näin haipakkaa. Tai että nyt on kyllä täysi vastatuuli kun ei etene ollenkaan. Se oli raskasta sen tuulen kanssa kun joka kiepillä se voimistui ja voimistui ja vaikka myötätuulessa saa hyvän avun on isoon vastatuuleen raskastakin raskaampaa polkea ja yrittää pitää vauhtia yllä.

chaqllenge_poznan2017_21
Härre.

Pyöräilyn aikana otin säännöllisesti energiageelin ja aina sopivin väliajoin patukan, joita mulla oli siis kolme kappaletta. Geelejä meni ehkä noin kahdeksan, en ole aivan varma. Vettä päälle, urheilujuomaa en juonut ihan sen takia, että mulla on tullut joskus vatta tosi kipeäksi kun olen pitkässä kisassa juonut urheilujuomaa, vettä ja imaissut geelejä. Eli vedellä mentiin juomisen suhteen.

Ohittelin porukkaa ja minua ohiteltiin, aivan kuten uinnissa. Sen pistin kyllä merkille, että normaalia enemmän ohitin ihmisiä kuin yleensä pyöräilyssäni ja se on tietenkin positiivista.

Jossain vaiheessa reitille paukahti vaikka kuinka paljon lisää pyöräilijöitä kun puolimatkan kisaajat jotka olivat startanneet pari tuntia meidän jälkeen tulivat omalle 90 km:n pyöräilylleen. Silloin oli jopa ruuhkaa.

 

chaqllenge_poznan2017_23
Ihan hyvältä tuntui pyöräily.

Peesikieltokisa eli ei saa ajaa kymmentä metriä lähempänä edelläajavaa ja näin toimin. Joka kisassa mitä Suomessa järjestetään aina toitotetaan kisailijoiden puolesta jälkeenpäin kuinka paljon peesataan eli ajetaan vilungilla sääntöjen vastaisesti. Olen sitä omin silmin nähnyt ja jopa oman seuran porukkaa on ollut peesiporukoissa, se harmittaa kyllä.

Itse olen ottanut oikein asiakseni, että en todellakaan aio sillä tavalla hyötyä edellä ajavasta pyöräilijästä, en missään nimessä sääntöjen vastaisesti. Ohitan, jos itse menen lujempaa ja jos sitten en kuitenkaan pääse ohi niin jättäydyn suosiolla sen kymmenen metriä edellä ajavan taakse. Suurimman osan pyöräilijöitä ohi pääsin ketä lähdin ohittamaan, mutta oli siinä älyttömässä vastatuulessa pari sellaista kertaa, että totesin parempi jättäytyä.

Jos peesaa, siitä saa kyllä selkeän hyödyn ja silloin oma pyöräilyvauhti lopputuloksessa saattaa olla selkeästi kovempi kuin täysin omin jaloin ajettuna.

180 km pyörä meni mukavan sutjakkaasti. Mulle sopii tuollainen neljä kertaa ajettava reitti, voi joka kiepillä katsoa onko vauhti pysynyt hyvänä vai kenties hiipunut ja jos on hiipunut niin voi pyrkiä seuraavalla kierroksella nostamaan sen taas hyvään lukemaan.

Pyöräilyn aikana otin huoltopisteiltä vettä, heitin omat juomapullot satulani takaa menemään ja otin järjestäjän tarjoamaa täyttä vesipulloa aina kun edellinen tyhjeni.

Pyöräily aikaan 6 h 5 min 34 sek.

Olen tyytyväinen pyöräilyyni, sain pidettyä tasaisen tekemisen. Tuuli yltyi ja yltyi ja haittasi minkä haittasi, mutta tyytyväinen olen. Lujempaa en olisi varmasti päässyt.

T2 eli vaihto pyörä-juoksu
5 min 21 sek

Pyöräilyn loppuun saavuin hyvissä voimissa vaikka olin paahtanut ihan huolellisen kovaan vastatuuleen viimeisellä kierroksella. Henkilökunta puhalteli pilleihin kun oli aika nousta pyörän päältä pois ja ottaa pyörä talutukseen ja yrittää juosta mahdollisimman nopeasti vaihtoalueelle ja saada lenkkitossut jalkaan.

chaqllenge_poznan2017_25
Pyöräily pyöräilty ja vaihtoalueelle tuleminen.

Nousin pois pyörän päältä ja otin pyöräilykengät jaloistani pois sillä vain sukat jalassa olisi taatusti helpomi edetä pitkähkö matka vaihtoalueelle kuin yrittää juosta kivikovilla pyöräilykengillä.

chaqllenge_poznan2017_24
Härre oli päättänyt pyöräilynsä ennen mua.

Pyörä-juoksu vaihdossa nuttasin jotenkin ihan huolella. Juoksuaskeleet pyörän päältä vaihtoalueelle eivät meinanneet ottaa sujuakseen kun jalkapohjissa tuntui jotenkin ikäviltä. Sitten kun pääsin vaihtopaikalleni laitoin pyörän telineeseen, otin kypärän päästä ja vaihdoin pyöräilykengät lenkkitossuihin. Juoksulippis tottakai päähän. Olin edellisenä päivänä ostanut uuden juoksulippiksenkin. Buffin kojusta, ruotsalaisilta.

Otin vaihtoalueella vielä yhden energiageelin ja vettä päälle. Loput juoksuun tarkoitetut energiageelit laitoin puvun taskuun ja lähdin kohti porttia mistä pääsi juoksureitille.

 JUOKSU 42,2 km

Juoksu juostiin kahdeksana kierroksena. Kahdeksan kierrosta järven ympäri ja se olisi siinä se 42,2 km.

TRASABIEGOWAKROTKA-01-1024x315
Malta-järvi neljästi ympäri.

Juoksu pääsi alkamaan kun pääsin vaihtoalueelta pois ja puh, vastatuuli hyökkäsi aika äkkiä kimppuun. Se ei tuntunut yhtään kivalta ja ei ollut tarvinnut juosta kuin muutama hassu kilometri kun jotenki ehkä luovutin juoksun suhteen. Tai annoin itselleni luvan olla puristamatta sitä viimeistä puristusta ja jäin juoksemaan sitä vauhtia mikä helposti tuli. Se oli virhe joka harmitti jälkeen päin. Mutta tehty mikä tehty ja sillä vauhdilla mentiin.

chaqllenge_poznan2017_28
Huoltopiste.

Juomapisteitä oli kolme yhdellä kierroksella, tarjola oli vettä, urheilujuomaa, appelsiinia, banaania, namia.

Otin juoksun aikana energiageeliä noin 40 min välein ja aina vettä päälle. Välillä käteeni tarttui tarjolla oleva appelsiinilohko ja kerran myös pala banaania.

chaqllenge_poznan2017_31
Juotavaa juoksijoille.

Koko matkan ajan juoksu tuntui sujuvan sitä omaa tasaista varmaa tahtia. Kerran jouduin käymään muovikopperovessassa pissalla ja se oli kyllä inhottava kokemus. Hikinen ja päälle kaadetusta vedestä ihan märkä kisapuku piti riisua ja sitten pukea takaisin ja se sen hikisen puvun takaisin pukeminen ei ollut kyllä kovin mukavaa. Mutta pakkohan se oli tehdä sillä juoksua oli vielä ihan huolella jäljelllä. =)

chaqllenge_poznan2017_30
Tuulee.

Jos mahdollista tuuli yltyi vieläkin vaikka se oli yltynyt koko pyöräilyn ajan. Toiseksi viimeisellä juoksukierroksellani tuuli niin kovaa, että järjestäjien pystyttämät metalliset aidat kaatuivat juoksijoiden tielle. Siellä oli kannustajat niitä nostelemassa. Kaiken lisäksi ilma kylmeni niin paljon, että tuli oikeasti kylmä ja alkoi sataa. Ihan  hurjasti alkoi sataa ja luulin, että kohta tulee rakeita. Joku puolalainen triathlonisti siinä juostessamme kommentoikin, että kohta tulee varmaan lunta. Sanoin jotain, että ei senkään niin väliä, olen Suomesta ja tottunut lumisateeseen.

chaqllenge_poznan2017_29
Vettä! Otatteko vettä?

Ilma onneksi lämpeni takaisin sen ihmeellisen kylmän aallon jälkeen ja loppumatka oli ihan hyvä juosta vaikka tosissani ehdin pelästymään, että pitääkö tässä vielä jäätyä ennen maaliin tuloa.

chaqllenge_poznan2017_27
Juoksijoita.

Jossain vaiheessa härre juoksi takaani ohi ja olin helpottunut kun näin hänet. Olin ehtinyt jo miettiä että onkohan sattunut jotain kun ei olla juoksun aikana ollenkaan nähty vaikka olen juossut jo kuusi kierrosta. Ajattelin, että toivottavasti näen härren maman seuraavalla kierroksella niin voin kysyä, että onko härreä näkynyt ja onko hän kunnossa. Ehdin jossain vaihessa olla jo varma, että jotain on sattunut. No, ei ollut sattunut kuin kakkahätä ja sen takia vasta just ennen seitsemännen kierrokseni alkamista hän juoksi minun ohi ja oli jo menossa maaliin. Minä kerroin härrelle, että mulla on vielä kaksi kierrosta juostavana ja sitten olen meelissa.

chaqllenge_poznan2017_26
Härre kierroksellansa.

Mitään kremppaa ei juoksun aikana tullut, se vaan meni sitä omaa tahtiansa. Ei tullut henkisiä seiniä vastaan ei mitään, tasapaksu suoritus niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Niin ne kaksi viimeistä kierrosta vaan meni nekin. Koko juoksun ajan oli valtavasti kannustusta ja kukin kannusti tyylillään. Lapset soittivat torvea ja aikuiset taputtivat ja huusivat Bravo! Barvo! ja vaikka mitä. Naiset olivat iloisia nähdessään naisen ja kannustivat erityisesti. Ihan kuten sanoin, naiskisailijoita tällä täydellä matkalla oli aika vähän ja siksi naisia todella kannustettiin. Se oli kivaa vaikka välillä kannustus yltyi turhan kovaääniseksi.

192.168.0.101_01_20170625183256313_TIMING
Härre maaliviivalla! Hyvä härre.

Härre ehti käydä suihkussa ja syömässä ennen kuin minä saavuin maaliin ja oli mamansa kanssa minua odottamassa kun juoksin maaliviivalle. Siinä sitten se juoksu ja vuoden 2017 täyden matkan kisa Puolassa.

192.168.0.101_01_20170625194842459_TIMING
Maalissa hei! Jee!
192.168.0.101_01_20170625194844459_TIMING
Mitä? Mikä maa mikä valuutta?

Juoksu meni aikaan 4 h 54 min 34 sek.

Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että vaikka täyden matkan kisa on aina voitto kun sen maaliin pääsee niin silti en ole tyytyväinen tähän juoksuuni. Löllöilin jotenkin. Ajattelin, että olisin juossut 20–30 min nopeampaa kuin mitä nyt juoksin. Mutta ei, tämä tulos tällä kertaa, melkein viisi tuntia. Loppuaika kuitenkin viime vuoden kisaan parani ja se on hyvä asia se vaikka kisoja ei missään nimessä voikaan sillä tavalla vertailla kun reitit ja reittien raskaudet ovat kussakin kisassa eri.

Kisan jälkeen en jäänyt enää suihkuun vaan kerättiin kamppeemme ja lähdettiin hotellille jossa pääsin pesulle.

chaqllenge_poznan2017_18
Mun tulokset.
chaqllenge_poznan2017_17
Härren tulokset.

Hotellilla huomasin, että olin saanut Arjalta viestiä, että mut oli kutsuttu palkintojen jakoon. Hän kirjoitti, että jos mua ei näy niin voivat ottaa mun palkinnon mukaansa. Olin ihan ällikällä lyöty. Palkinto? Mulle? Monesko olin sarjassani? Ensimmäinen? Toinen? Kolmas? Härre sai lopulta surffailemalla selvitettyä, että olin oman sarjan toinen. No, en ollut enää lähelläkään palkintopallia kun oltiin jo hotellihuoneessa joten sovittiin, että haen palkintopussukkani toisesta hotellista seuraavana aamuna kun lähdemme ajamaan kohti Berliiniä.

chaqllenge_poznan2017_33
Härren ja minun mitalit, minun pokaali. Minä.

Mitäs nyssi? Nyt palaudutaan. No, ainakin kaksi täyttä viikkoa ilman minkäänlaista urheilua, ehkä jopa kolme ja sitten läheneekin Finntriathlon Tahkon puolimatka (uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 21,1km) johon aiomme härren kanssa ilmoittautua. Jos sattuu olemaan paikkaa myynnissä niin ilmoita, täällä on pari halukasta ostajaa jos hinta on sopiva. jaanaba@gmail.com

chaqllenge_poznan2017_32

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017. Ilmoittaudu mukaan.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Tee itse salaatinkastike

Lauantai ja pikku retkipäivä tiedossa. Lähdetään autolla hetkeksi reissuun, sen mittaiseen, että hyvä on ottaa eväät mukaan. Minäpä tein meille evääksi falafelpyörykkäsalaatit omatekoisella tahini-kastikkeella. Samalla saatiin testata uutta autojääkaappia joka lähtee meille parin viikon reissuun mukaan sitten ensi viikolla kun lähdetään lomalle.

tahini_salaatinkastike_vegaaninen02
Salaatti ja sen maukas kastike.

Tykkään tehdä salaatinkastikkeet itse. Tässä yksi simppeli resepti omaan makuuni olevaan salaatinkastikkeeseen.

TAHINI ELI SEESAMINSIEMENTAHNA-SALAATINKASTIKE (resepti täältä)

  • 1 dl tahinia (seesamitahnaa)
  • 1 valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • suolaa
  • 0,5 dl sitruunamehua
  • 0,5 dl lämmintä vettä
  • 2 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Laita tahini, suola ja valkosipuli kulhoon ja sekoita joukkoon lämmintä vettä pienissä erissä. Lisää myös vähitellen sitruunamehu kokoajan sekoittaen kunnes kastike on tasaista. Lisää persilja ja lisää vettä jos haluat juoksevampaa kastiketta. Maista ja säädä maku.

tahini_salaatinkastike_vegaaninen01
Yksinkertaiset tarvikkeet.
tahini_salaatinkastike_vegaaninen
Nestettä joukkoon ja sekaisin.

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Anun Maraton ja 50 mailia kisaraportti

Juoksu 1 h 51 min 54 sek
keskisyke 167, maksimi 183
21,23 km 5 min 16 sek / km

Tänään oli vuoden ensimmäinen puolimaratonpäivä. Ei ehkä viimeinen sillä suunnitelmissa on kyllä muitakin juoksutapahtumia vielä tälle vuodelle. Ilmoittauduttiin härren kanssa Nokialla juostavaan Anun Maraton ja 50 mailia juoksutapahtumaan jossa molemmat juostiin puolimaraton (21,1 km). Siellä oli monia muitakin matkoja joista pisin on jopa 50 mailia eli noin 80 km. Hurja matka tuo pisin, ultrajuoksijoiden matka.

Viimeiseen eli eiliseen iltaan asti piti jännittää pääseekö härre juoksemaan vai onko töissä. Ei ollut lauantaitöitä sittenkään ja hän pääsi ilmoittautumaansa juoksuun ja se kyllä teki mieleni iloiseksi, voidaan mennä paikan päälle yhdessä ja yhtä matkaa lähteä kotiin. Tai uimahalliin, mihin ikinä mentäisiinkään. Ja olisi joku kenen kanssa höpöttää maaliin tultua, että miten meni ja miksi ja menikö hienosti vai ei. Ja kaikkee muutakin juoksuun liittyvää, niin mielenkiintoisia juttuja. =)

anun_puolimaraton
Eilen kävin tekemässä lyhyen juoksun joka sisälsi 3 x 1 min puolimaratonvauhtia. Valmistelin tähän päivään.

No minä olen liikkunut tällä viikolla ihan normaaliin tapaan sen kummemmin valmistautumatta puolimaratonia varten. Tai no, oli mulla eilen valmistava lyhyt juoksu joka sisälsi sopivan vauhtisia spurtteja, mutta muuten olen liikkunut ihan normaalin treeniviikon (määräviikon) treenit sillä tämänpäiväinen puolimaraton toimi kovana treeninä muiden treenien joukossa kohti juhannussunnuntaita ja täyden matkan triathlonkisaa Puolan Poznanissa.

Taas kerran hieno lämmin päivä. Olen nyt näinä sateisina ja välillä kylminäkin päivinä ottanut asiakseni muistella, että kyllä niitä lämpöisiä päiviä on jo aika monta ollut. Ei ehkä ihan peräjälkeen, mutta aina säännöllisesti kylmien päivien välissä. Tänäkin vuonna kesän edetessä jo kuitenkin monta. Sitä vaan jotenkin haluaa paasata niistä huonoista keleistä joita on aina ja koko ajan, joka ikinen päivä ja erityisesti taas. Ikuisesti. Niinhän se ei kuitenkaan ole.

anun_puolimaraton01
Onko hyvä yhdistelmä? Väriyhdistelmä? On.

Noh, juoksuvaatteiksi valitsin eilen ostetun Niken pinkin tai paremminkin vaaleanpunaisen topin, Adidaksien tummansiniset vajaamittaiset juoksutrikot ja toiset Adidaksen juoksutossuistani.

Tärkeitä asioita on se mitä laittaa puolimaratonille päälle. Tänään sellaiset tekniset urheiluvaatteet jotka eivät kuumota vaan hengittävät tosi hyvin, sillain että ei oikeastaan juostessa kiinnitä mitään huomiota vaatteisiin. Semmoset minä tänään päälleni laitoin. Toki väriyhdistelmä pitää olla mieluinen kuten aina.

anun_puolimaraton02
Tapahtumapaikalla Nokian Edenin vieressä, haettiin numerolaput ennen juoksua.

No, mukavan värisessä väriyhdistelmässä =D mentiin ajoissa kisapaikalle ja haettiin numerolappumme. Minä olin numero 422 ja mulla ei ollut mitään tietoa montako muuta sarjassani N40 olisi. Eipä sillä mitään väliä sillä omaa juoksua sinne mentiin tekemään välittämättä muitten vauhdeista. Itse olin ajatellut, että lopputulos olisi hienoa jos olisi alle 1 h 55 min ja se oli hyvinkin mahdollinen. Näin ajattelin jo ennen juoksua.

anun_puolimaraton04
Minä Jaanaba, numero 422.

Ennen puolimaratonin starttia käytiin sellaisella vartin mittaisella lämmittelyhölkällä jotta saatiin keho lämpimäksi ja valmiiksi vastaanottamaan pitkän kovan juoksun. Taidettiin siinä lämmittelyssä tehdä yksi kolmen lyhtypylvään välin mittainen spurttikin. Sitten takaisin lähtöalueelle.

anun_puolimaraton03
Härre lämmittelee.

Ilma oli lämmin ja minä niin nautin siitä, tykkään erityisen paljon kun aurnko lämmittää mun peruspalelevan kehoni lämpimäksi ja lämpö oikein tunkeutuu sisuksiini. Juostessa lämmin ilma on hieno kun on sekin hienoa, että hikoilee oikein kunnolla kun aurinko paistaa ja paahtaa. Tiedä sitten paljonko se vaikuttaa kenenkin juoksuvauhteihin kun viileämmässä kelissä voi tietenkin oma ennätysjuoksu olla nopeampi kuin lämpimässä. Mutta mää en ajattele niin ja niin hirveästi niitä vauhteja ja erotuksia mitä milloinkin juoksu mahdollisesti on. Sillä mennään mitä on ja lause pätee niin kelien suhteen kuin muutenkin. Se otetaan vastaan mitä annetaan ja tätsit.

anun_puolimaraton09
Kello kuntoon ja starttiviivalle.

Mulla oli juoksuun kolme GU:n energiageeliä joista yhden otin ennen juoksua, vaniljan makuisen. Tämä GU:n vaniljainen geeli maistuu mun mielestä kyllä sata kertaa enemmän jollekin maitokahville kuin vaniljalle, se on hyvää. Hyvää vaihtelua mun aiemmin käyttämiini energiageeleihin, koostumuskin on paljon tatinamaisempaa ja menee oikein hyvin alas ja vettä aina päälle.

Kello tuli 11:20 ja silloin juoksemaan. Lähdin hyvällä fiiliksellä, sellaisella tunnustelevalla että mitähän tästä tulee ja mitenköhän juoksu menee. Heti alusta asti tuntui ihan hyvältä.

Sama kuin viimeksi numerolappu rinnassa juostessa (Raholan kymppi), seurasin koko ajan mitä kello sanoo juostuista kilometristä.  Sehän ilmoittaa jokaisen kilometrin jälkeen, että paljonko aikaa kului. Ensimmäinen kilsa oli aika nopea 4 min 41 sek, koko kisan nopein kilometrini.

anun_puolimaraton10
Energiageeli per nassu ennen starttia.

Juoksu eteni hyvää vauhtia kilometri toisensa jälkeen. Aika pian huomasin miten monimuotoinen reitti on, oli mäkeä, mutkaa, hiekkaa, asvalttia, varjoisaa, aurinkoista. Juomapisteitä oli tosi usein mikä oli hyvä ja varmaan tarpeenkin sillä juostiinhan reitillä samanaikaisesti maratonia (42,2 km) ja pitkää ultramatkaa (50 mailia).

Mulla ei ollut juoksussa mitään ongelmaa, otin kaiken vastaan mitä eteen tuli ja ylämäissä pidin sykkeeni siinä noin 170 lyönnissä per minuutti että en vetäisi övereitä ja juoksu hyytyisi siihen. Alamäessä sitten otin rennon alamäkijuoksuasennon ja yritin mennä laskevalla sykkeellä mahdollisimman lujaa. Olen tyytyväinen, että olen opetellut alamäkijuoksutekniikkaa, se helpottaa suuresti juoksukisoissa juoksemista.

anun_puolimaraton06
Vanilja, espresso, vanilja.

Kaksi urheilutissiliivissä olevaa energiageeliä otin juoksun aikana, jossain 35–40 minuutissa ensimmäisen joka oli maultaan espresso, nami nami. Toisen geelin otin jossain välissä, nyt en muista milloin, mutta kuitenkin sopivan tasaisesti molemmat geelit juoksun aikana ja aina ennen juomapistettä josta sain vettä suuhuni geelin päälle.

Vesipisteellä kaadoin osan vedestä päähän, niskaan tai rinnuksille viilentämään olotilaa.

anun_puolimaraton05
Loppukiri ja maalissa!

Koko ajan katsoin sykettä, jokaisen juostun kilometrin vauhtia ja meneillään olevaa vauhtia. Se mitä en kytännyt oli juostu kokonaisaika. Ensimmäisen kerran katsoin sitä vasta 11 km:n kohdalla jolloin jäljellä oli tasan 10 km. 11 km:n kohdalla aikani oli 56 min ja tiesin, että pääsen tavoitteeseeni eli alle 1 h 55 min jos mitään ihmeellistä ei satu. Oli jopa varaa löntystelyyn jos siltä olisi tuntunut. Ei kuitenkaan tuntunut vaan tuntui niin hyvältä, että jatkoin samaan malliin kuin siihenkin asti. Toisen kerran katsoin juostua kokonaisaikaa 16 km:n kohdalla jolloin jäljellä oli enää n. 5 km. Sitten en enää katsellutkaan vaan kiinnitin huomioni siihen, että syke pysyy siinä 168. Toi sykelukema on se, millä minä jaksan hyvällä mielellä pistää tossua toisen eteen. Juoksu kulkee tuolloin selkeästi epämukavuusalueella, mutta kuitenkin jaksan mennä ja se tuntuu vielä ihan hyvältä eikä miltään älyttömältä väkisin puurtamiselta.

anun_puolimaraton08
Huh, vähän paha olokin loppukirin jälkeen.

Niin se eteni kilometri kerrallaan ja jossain vaiheessa huomasin, että matkaa oli mennyt jo 18 km. Muutama hassu kilsa enää maaliin ja yritin pitää vauhdin yllä ja sainkin sen hyvin pidettyä. Jopa kiristettyä viimeisille kilometreille mikä on mulle aivan poikkeuksellista. Toki loppuosuus tästä reitistä oli hieman helpompi kuin sitä edeltävät mäennyppylät ja siten nopeampi juosta.

Viime hetken loppukirinkin otin tietenkin, mää otan sellaisen aina. Jostain se energia vaan siihen tulee ja  menin niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Maali! Olin maalissa ja alle 1 h 52 min, ei voisi olla tyytyväisempi minä. Pahan olon tuollainen loppukiri aina aiheuttaa ja hetken aikaa oli otettava iisisti ja kestettävä sitä oksettavaa olotilaa. Sitten helpotti.

Härre oli maalissa ottamasta musta kuvaa, hän oli tullut maaliin kymmenisen minuuttia ennen mua, aikansa oli 1 h 40 min 3 sek. Hän oli hyvin tyytyväinen ja oli sarjansa kakkonen. Minä meikäläinen olin oman sarjani ykkönen, aika hauskaa. Pääsin pönöttämään korkealle pallille ja vastaanottamaan palkinnon. Tästä on edelleen hieno jatkaa juoksu- ja triathlonkisoja. Niin no, tietenkin myös pyöräilyjä sillä huomenna aamusta starttaamme Pirkan pyöräilyn 134 km:n lenkille.

anun_puolimaraton07
Pönötys.
anun_puolimaraton11.jpg
Kilometriajat.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Hyvä aamupala?

hyva_aamupala01

  • Hyvä aamupala on puuroa.
  • Hyvä aamupala on puuroa, lisänä marjoja.
  • Hyvä aamupala on puuroa, lisänä marjoja, lisänä proteiinia.
  • Hyvä aamupala on riittävän suuri.

Hyvän aamupalan tunnusmerkit ovat riittävän suuri koko, monipuolinen ja sen on hyvä sisältää jotain proteiinipitoista puuron tai leivän ohella. Mulla se proteiini aamupalassa on usein riisiproteiinjauhetta smoothiessa tai mehussa tai sitten esimerkiksi soijajogurttia / -rahkaa puuron päälle laitettuna tai erikseen. Pähkinät sopivat myös proteiinilisäksi.

Helposti tulee syötyä aika pieni aamupala joka ei pidä nälkää sinne asti minne on tarkoitus ja varsinkin kostautuu illalla ylimääräisenä syömisenä ja jääkaapilla toistamiseen ja toistamiseen käymisenä. Tämä johtuu pienen koon lisäksi myös siitä, että aamupalalta (varsinkin jos se on puuroa) puuttuu se nälän kannalta tärkeä osa, selkeä proteiinilisä.

hyva_aamupala02
Hyvässä aamupalassa(ni) sekoitetaan puurot, marjat ja kookosöljyt sikin sokin ennen suuhun lusikoimista.

Puuroa ja marjoja tai hedelmän sisältävän aamupalan lisäksi voi tuntua työläältä ja ihan liialta lisätä aamiaiseen vielä jotain kuten soijajogurttia tai proteiinipitoinen smoothie. Juu varmasti onkin työlästä ja isoa jos ei ole tottunut syömään näin monipuolista ja reiluakin aamupalaa. Tämä kuten moni muukin asia elämässä vaatii siihen asiaan ryhtymistä ja sen tekemistä, totuttelua. Monipuoliseen ja ravitsevaan aamupalaan totuttelemisen jälkeen se menee oikein mielellään alas joka aamu. Ja ainakin itse oikein odotan aamupalaani, se on mun päivän syömisten kohokohta.

hyva_aamupala03.jpg
Hyvä aamupala(ni) sisältää myös mukavaa karvaseuraa. Mirrin.

Ravitseva ja monipuolinen ja riittävän kaloripitoinen aamupala auttaa pitkällä tähtäimellä pääsemään siitä monelle tutusta ylimääräisestä iltasyömisestä pois ja kun siitä pääsee pois niin ymmärtääkin jo, että sitä monipuolista aamupalaa tekeekin aamulla mieli.

Ihmiset haluavat muutosta ja pirteämpää oloa omaan oloonsa ja  samalla hengenvedolla suusta tulee ”mutta kun ei mulle maita, en mää jaksa, noin hirveän paljon, voi voi voi.” .

Asioihin pitää totutella, tehdä niitä muutoksia ja totutella niihin jotta mieli ja keho ja elimistö tottuu. Ihan kuin monessa muussakin osa-alueessa elämässä aamupalan mahdollinen muuttaminen erilaiseksi vaatii totuttelua ja opettelua. Ei ole kerasta valmis vaan siihen pitää varata aikaa. Ja kaikkea ei tarvitse kerralla muuttaa vaan voi tehdä niitä pienen pieniä muutoksia, silloin ne on helpompi ottaa pysyvästi elämään mukaan. Askel kerrallaan.

Tässä oli mun omat aamupalamietteet ja aamupala joka toistuu lähes samana aamusta toiseen. Arkisin syön sen jo kello viisi, vapaapäivinä myöhemmin.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

 

 

Laihdutus laihdutettu

laihdutus02

Pituus 168 cm, ikä 43 vuotta. Aamupaino 62,7. Nyt saa riittää. Paino on pudonnut jotain 5 kg, en ole täysin varma sillä heti laihdutuskuurini alussa en käynyt vaa’alla ollenkaan. Mutta ei se vaakalukeman näkeminen olekaan loppupeleissä ollenkaan tärkeää, oma tuntemus omasta itsestä ja se, että vaatteet sopivat hienosti eivätkä kiristä ja purista ja muutenkin se koko minä, se on tärkeintä. Minä pidän tärkeänä, että aamuvatta ei pömpötä.

Mulla saattaa mennä jopa vuosia etten mittaa painoani lainkaan ja se on ihan hyvä tapa ollut. Nyt laihdutukseni aikana olen käynyt lähes joka aamu puntarilla ja se on ollut täysin ”ei mua”, omituista  mutta olen sen tehnyt sillä aamupaino on ollut suurimpia asioita mikä mua on motivoinut tässä kilojen pudotuksessa. Painolukeman jatkuva kyttääminen motivoi sillä tavalla, että oli erittäin inspiroivaa jos aamupaino oli edellistä vähemmän, se sai dieetin jatkumaan hyvällä mielellä. Jos aamupaino oli isompi kuin edellinen aamupaino (ihan normaalia) sekin sai jatkamaan entistä päättäväisemmin dieettiä. Eli molemminsuuntainen painonheilahdus motivoi mua. Todellakin paino heittelee ees taas ja jos se painonnousu joinain aamuina häiritsisi niin silloin kannattaisi punnita itsensä vaikka vain kerran viikossa. Kokonaisuus ennen kaikkea.

Siitä on aikaa kun laihdutuskuurini aloitin, oli joskus maalis-huhtikuun vaihteessa. Lähdin hommaan heti sillä mielellä, että tämä tehdään sillä jos sitä ei nyt tehdä se on taas repsahtamisien jälkeen edessä joten parempi hoitaa homma pois. Olen selkeästi tyytyväisempi itseeni painaessani alle 65 kg kuin yli 65 kg. Vielä tyytyväisempi kun paino on siinä 63 kg:n paikkeilla joten koen, että laihduttamiseni on sen arvoista, että se kannattaa tehdä.

Kun aloitin aloitin täydellisen täsmällisen, garmmantarkan dieetin. Mulla on joskus aiemmin ostettu Fitfarmin Superdieetin vegaaninen dieetti ja sillä menin. Punnittin aamulla kaurahiutaleista lähtien iltapalan riisiproteiinijauheeseen aivan kaikki. Mehukeitot, öljyt, kasvikset.

Suurimpina osana dieettipäivistä kaloreita tuli syötyä hieman reilu 1600.
laihdutus01
Sanoin, että aloitin täsmällisen grammantarkan dieetin. Tavallaan, mutta tein siihen omat muutokseni ennen kuin aloitin eli punaviinilasillinen päivässä on sallittua silloin kun mieli tekee ja kahvikauramaitoa saa kulua aivan niin paljon kuin on kuluakseen. Ei se noista olisi kiinni se dieetti sillä liikunhan aika valtavasti.

Mulla on ollut muutama namipäivä jolloin olen syönyt karamelliä ja muutenkin ihan mitä huvittaa sekä pyöräviikolla Mallorcalla en noudattanut dieettiä.

Mitä sitten tapahtuu nami- tai herkkupäivänä. Esimerkiksi silloin kun meillä oli työpaikan saunailta ja sinne tilattiin pitsaa ja siellä syötiin nannaa niin sitä seuraavana päivänä paino oli pari kiloa enemmän kuin edellisenä päivänä ja tämä pari kiloa ei sitten niin vaan lähtenytkään vaan viikko meni sen sulattelussa. Toki se oli varmasti kokonaan sitä, että kaiken maailman pitsahiilarimättäminen keräsi nestettä kehoon ihan huolella eli ei vakavaa kunhan vaan maltoin sen jälkeen jatkaa dieettiä ihan normaalisti ja rauhassa hätäilemättä odottaa, että paino palaa takaisin jo pudottettuun. Mutta yllätti se silti miten kauan siihen meni, yhden herkkupäivän sulatteluun. Ja tämä tapatui sen muutaman herkkupäivän kanssa joka ikinen kerta. Eli jos vaikka olisin pitänyt joka hiton viikko herkkupäivän niin mitä olisi käynyt painonpudotukselleni, ei ehkä olisi onnistunut lainkaan. Luulisin.

Miten sitten tästä eteenpäin, jotta kilot eivät hilautuisi takaisin. Sepä se, se se vaikeinta tulee olemaan sillä tiedän jo neljä vuosikymmentä eläneenä, että mun keho haluaa pyrkiä siihen 66 kg:n painoon. Keho haluaa mieli ei ja mieli saa luvan voittaa.

Sen olen oppinut, että omat ruokailuvälini kannattaa pitää 3–4 tunnissa, alle kolme tuntia on liian usein mulle vaikka joskus aiemmin olen kuvitellut eri tavalla. Mutta kolme-neljä tuntia niin ehtii tulla sopiva nälkä ja silti pystyy pitämään annoskoot hallinnassa. Ainakin pitäisi.

laihdutus03.jpg
Kannustusjoukon asenne on myös tärkeä.

Härre on huomioinut mun syömisistä ennen laihdutusta, että annokset tuppaavat olemaan aina liian isoja ja kun annos on syöty sitten saatetaan hakea vileä vähän leipää tai jukurttia tai muuta syötävää ja vielä senkin jälkeen ehkä lisää. Tämän tyylin täytyy loppua, sillä se on varmasti just se mikä mun painoa nostaa ylöspäin.

Ihan maailman helpointahan painonpudotus ei ole, mutta se on mahdollista oli sitten enemmän tai vähemmän kiloja. Mulle ei voikaan tulla sanomaan, että helppohan sun on sillä ei todellakaan ole.

Laihdutus todellakin on mahdollista vaikka välillä tuntuu, että nyt kyllä jatkan ihan normaalia mähkimistä ja lopetan tähän. On niin hitonmoinen nälkä ja mieli tekee sitä sun tätä ja helppohan tässä olisi nyt syödä muutama pulla ja vähän kaakkua päälle. Ottaa vähän rasvamättöö kun kylässä tarjotaan ja tuputetaan.

Tässä oli osa mun laihdutuskuurin tuntemuksia ja sen mää  vaan sanon, että paljon on omasta päästä kiinni, pitää pysyä siinä mitä on päättänyt ja palata vaikka kuinka usein niihin omiin ajatuksiin, että miksi oikein on ryhtynyt tällaiseen.

Lue myös edellinen postaukseni Kestovoimaa kestävyysliikkujalle.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Soijabolognesekastike  punaviinitöräyksellä

soijarouhe_resepti_blolognese
Ankea pussukka kuivaa soijarouhetta.

Lojuuko keittiön kaapissasi ankean näköinen soijarouhepussi. Olet ehkä kerran tehnyt siitä jotain ruokaa, mutta koska maku oli epäonnistunut loppu soijarouhe on jäänyt käyttämättä.

Mullekin on käynyt niin, kuivaakin kuivempi soijarouhe on jäänyt etäiseksi mun ruokavaliossa vaikka aina välillä olen sitä ruuanlaitossani käyttänytkin.

Nyt mulla on hyvä resepti soijarouheelle. Kaiken lisäksi edullista, täyttävää ja terveellistä kotiruokaa. Ihan perus soosia makaronille. Ruokaa haudutetaan kattilassa levyllä tunti pari.

Tein tätä meidän reissulla Mallorcalla ja kaikki tykkäs, äidit, anopit, lapset puolisot. Haha eli härren mama, härre ja minä.

soijarouhe_resepti_blolognese01.jpg
Ihan tavallinen ruoka.

SOIJABOLOGNESE

  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 2 sipulia
  • 5 valkosipulin kynttä
  • 1– 2 porkkanaa
  • 2 dl tummaa soijarouhetta
  • 4 dl vettä
  • 2 dl punaviiniä
  • 2 prk tomaattimurskaa
  • n. 1/2 dl tomaattisosetta
  • 2 kasvisliemikuutiota
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 1 tl tabascoa
  • 1 rkl kuivattua basilikaa
  • ripaus mustapippurirouhetta

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet. Kuori porkkanat ja viipaloi tai raasta tai pilko. Kuumenna pannulla oliiviöljy, ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi. Lisää joukkoon porkkana ja soijarouhe,paista hetki sekoitellen. Lisää vesi, punaviini, tomaattimurska sekä tomaattisose. Lisää mausteet. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä vähintään kaksi tuntia. Tarjoile pastan kanssa.
Jos haudutat vähemmän kuin pari tuntia niin lisää vettä hieman vähemmän.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.