Oletko introvertti?

Joku aika sitten keskustellessani jonkun kanssa tuli vastaan, että hän ei ollut koskaan kuullutkaan näistä introvertti- ja ekstroverttiasioista. Se hämmästytti. Itse olen lukenut aiheesta paljon ja jossain vaiheessa aihe pyöri omassa netissä koko ajan kasvojen edessä joten tuntui hassulta, että kaikki eivät aiheesta ole olleet kiinnostuteita tai kuulleetkaan moisista ihmistyypeistä. Sitä se omaan napaan tuijottaminen ehkä teettää, oletusta, että jokainen muukin on valveutunut siitä aiheesta mikä itselle on itsestäänselvä ja tärkeäkin.

Introvertit.net: ”Introversio eli sisäänpäinsuuntautuneisuus ja ekstroversio eli ulospäinsuuntautuneisuus ovat keskeisiä luonteenpiirteitä ihmisillä. Väestöstä introvertteja on noin 30% ja ekstrovertteja noin 70%. Nykytutkimuksen valossa tärkein selittävä tekijä näille luonteenpiirteille on ihmisen oma perimä. Kenestäkään ei siis tule introverttia tai ekstroverttia vaan sellaiseksi synnytään. Niin kuin monet muutkin luonteenpiirteet, ihmiset sijoittuvat introversio-ekstroversio -asteikolla eri kohdille. Tästä johtuen äärimmäisen introvertit tai ekstrovertit ihmiset ovat harvinaisia, mutta useimmiten ihmiset selvästi kallistuvat jompaan kumpaan suuntaan. On myös olemassa ambivertteja ihmisiä, eli niitä, joissa molemmat luonteenpiirteet ovat melkein tasoissa.” 

Jos tunnet mut hyvin tiedät millainen ihminen olen ja samalla millainen ihminen introvertti on. Jokainen introverttihän on tietenkin omanlaisensa kuten jokainen ihminen tällä maapallolla, mutta introvertin piirteitä ovat muunmuassa seuraavat piirteet jotka omistan:

Small talk nou nou. Keskustelen joo, mutta mieluiten kahden kesken ja oikeeta asiaa. Small talk ehdoton nou nou ja ryhmässä jutustelu ei sovi mulle lainkaan. Pääsääntöisesti puhun vain kun on asiaa ja jos puheenaihe on sellainen mistä oikeasti olen innostunut puheelle ei tule loppua.

Se, että en ole mikään ryhmässä keskustelija ja muutenkin olen vähäpuheinen saa ihmiset joskus pitämään mua tökerönä tai huonotuulisena, että mitä toikin on tossa vain hiljaa. Mutta sitähän se ei ole vaikka höpöttelijäekstroverttien silmään siltä helposti näyttääkin.

Introvertit.net: ”Käytökseltään introvertit suuntautuvat sisäänpäin. Heille heidän sisäinen maailmansa on ulkoista maailmaa selvästi tärkeämpi. Carl Jungin mukaan introvertti kuluttaa psyykkistä energiaa kanssakäymisessä ihmisten kanssa ja latautuu olemalla yksin mietiskellen. Introvertit yleensä nauttivat aktiviteeteista, joita voi tehdä yksin omassa rauhassa, kuten lukemisesta, kirjoittamisesta, tietokoneista tai luonnossa liikkumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö introverteilla olisi ystäviä. Heillä on yleensä vain muutamia todella hyviä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ideoita ja keskustella asioista todella syvällisesti.”

Pidän yksin olosta. Mää aina sanon, että voisin olla kotona omissa puuhissani päivästä toiseen käymättä yhtään missään paitsi tietenkin urheilemassa ja koiran kanssa ulkoilemassa. Mutta siis viihdyn täysin hyvin omissa oloissani ja omien ajatusteni kanssa eikä mulla ole tarvetta tuoda asioita muille ilmi, en halua hehkuttaa tai synkistellä muille elämääni liittyviä asioita. Se ei ole mulle yhtään luonnollista. Mulle riittää kun saan käsitellä hyvät ja huonot asiat itseni kanssa omassa päässäni. Härre on sellainen kelle hehkuttelen ja kelle tuon asiat syvällisestikin esille ja satunnaisesti eri kavereille. Ja sellaisen ystävän tai pari saatan omistaa jonka kanssa puhutaan paljonkin kaikesta, niin omaa henkilökohtaista juttua kuin muittenkin ihmisten asioita. Ja siihen ne jutut sitten jäävätkin, meidän kahden ihmisen keskuuteen.

Ajattelen ennen kuin puhun. Joskus huomaan kun vastapuoli odottaa ja odottaa, että sanoisin jotakin aiheeseen. Silloin mää vasta mietin mitä aion sanoa eli multa ei aina tuu heti pulinaa suusta kun joku on esimerkiksi mulle kysymyksen kertonut. Tämä on mielestäni selkeä introvertin piirre, ekstovertti-ihminen alkaa heti höpöttää jotakin vaikka ei ensimmäisillä sanoillaan vastaisikaan kysymykseen.

En pidä riitatilanteista. Ei, pakenen niistä jos sellaisia eteen tulee. En halua riidellä enkä halua katsoa ja kuunnella kun toiset riitelevät.

Työskentely ilman keskeytyksiä. Jos ympärilläni tapahtuu en pysty keskittymään mihinkään. En vaan pysty, jos on vaikkapa monta höpöttäjää ympärillä mun työskentelystä ei tuu yhtään mitään vaan se muuttuu päämäärättömäksi haahuiluksi ja se ei ole kivaa. Työskentelenkin mieluiten yksin.

Pysyn pois kissanristiäisistä. En kertakaikkiaan viihdy ihmisporukoissa kuten juhlissa ja erilaisissa kekkereissä vaan mieluummin jään sellaisista pois, jos en halua mennä, kieltäydyn heti kun kutsu tulee. No, pikku hiljaa kutsujen tuleminen on vähentynyt ja aika harvakseltaan mua enää minnekään kutsutaan mikä on itselleni hyvä asia. Tämä johtuu myös siitä, että vuosien varrella monet ihmiset (tutut) ovat elämästäni kadonneet, suureksi osaksi varmasti siksi, että en viihdy niissä diipadaapahöpinöissä. Sanon diipadaapa, mutta en tarkoita sillä mitään pahaa, tuollaiset tilanteet vain tuntuvat musta diipadaapalta, sana kuvastaa sitä tunnetta mitä minä puolituttujen ympäröimänä koen.
Ihmispaljoudet ja hälinät ovat mulle todella epämukavia tilanteita, aina ollut. Joskus innostun tilaisuuksista kyllä eli poikkeus vahvistaa säännön tässäkin asiassa.

Introvertit.net: ”Introvertit rentoutuvat rauhallisissa ympäristöissä, kuten kotona tai luonnossa. Introverttien aivot käsittelevät aistimuksia eri tavalla kuin ekstroverttien aivot. Introvertille liiallinen stimulaatio kuten ihmispaljoudet tai kovat äänet ovat todella epämukavia. Siksi monet ekstroverttien rentoutumismuodot kuten baari-ilta kaverien kesken tai konsertti ovat introvertille enemmän kidutusta kuin hauskaa.”

Ystäviä todennäköisemmin yksi kuin kymmenen. Tuttu, kaveri ja ystävä ovat kaikki täysin eri asioita. Ystäviä on yksi tai kaksi ja sen pituinen se. Voin kuitenkin heittäytyä syvälliseksikin vaikka kyseessä ei olisi ystävä sillä tykkään saada ihmisen kanssa kunnon yhteyden ja kun se yhteys on niin sitten jutellaan. Mun on kuitenkin vaikea sille ystävällekin kertoa ne henkilökohtaisimmat herkimmät asiat. En tiedä mistä johtuu, että en lopulta luota kuin itseeni tässä maailmassa.

Tiukat aikataulut eivät sovi minulle. Ei. Liian monta menoa peräkkäin niin olen sydänkohtauksen partaalla, henkisen sydänkohtauksen sillä en vaan saa jäsenneltyä asioita päässäni kunnolla. Mulla pitää jokaista tilannetta ennen ja jokaisen tilanteen jälkeen olla reilusti aikaa ennen seuraavaa. Tämän piirteen olen tunnistanut itsessäni jo ties kuinka kauan aikaa sitten ja osaan jo olla sopimatta montaa menoa peräjälkeen sillä menojen peruminekaann ei sovi mulle, sitä en halua missään tapauksessa tehdä. 

Asia kerrallaan ”Aivosi reagoivat herkästi hermoston dopamiini-välittäjäaineeseen. Ärsykkeiden tulva saa dopamiinia erittymään runsaasti, mikä hermostuttaa introvertin. Asetylkoliini-välittäjäaine, jota erittyy esimerkiksi lukiessa tai piirtäessä, rauhoittaa ja miellyttää siksi introvertin aivoja.”

Uusissa tilanteissa epävarma. Joo, oon. Musta näkee kilometrin päähän jos olen uudessa tilanteessa, olen jotenkin jäykkä enkä osaa ja edes halua sanoa mitään kun monesti (ikinä) ei ole uusille ihmisille mitään sanottavaa (paitsi jos puhutaan liikunnasta, terveellisestä ruuasta tai lemmikkieläimistä). Tilanteesta saattaa tehdä mieli vain pois. Olo on todella orpo ja sellainen, että ei en kuulu tänne. On myös koomista jos tuntematon alkaa kyselemään multa musta ja mun elämästä, tulee aina mieleen, että mitä ihmettä, ootko oikeasti kiinnostunut, tuskin sillä sehän on vain sitä small talkia. Mua ei huvita lainkaan smalltalkata eikä se ole mua varten. Joskus huomaa kun itse voi olla ihmisten tai ihmisen joukossa aivan hiljaa täysin tyytyväisenä niin sillä toisella osapuolella on ahdistunut olo kun ei puhuta ja hän saattaa yrittää keksiä tikusta asiaa ja puhua ihan höpinöitä kun ei pysty olemaan hiljaa. Tällainen ihminen ei taatusti ole introvertti.

En soittele. Tähän ei oikein mitään lisättävää, en vaan soittele paitsi pakolliset puhelut.

Mun kokemuksen mukaan jos ekstorvertti ei tiedä introverttien olemassaolosta ja introvertti ei tiedä ekstorverttien olemassaolosta kumpikaan ei voi käsittää toista ja toisen toiminta- ja touhuamistapoja. Tulee riitoja ja tulee mieleen, että toi toinenhan on aivan tollo. Monissa työyhteisöissä onneksi varmasti käsitellään näitä asioita, että on erilaisia ja eri tavalla käyttäytyviä ja vastaanottavia ihmisiä ja se helpottaa yhteisössä työskentelemistä ja olemista.

KUNTO PLUSsan testi: oletko introvertti vai ekstrovertti, tee.

Nähdään somessa:

❤ Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

3 thoughts on “Oletko introvertti?

  1. Mielenkiintoinen postaus 😊 mäkin taidan olla introventti ainakin vähän, vaikka töissä muulta ehkä vaikutankin. Ja niinkuin sanoit, jos sut tuntee tietää kyllä millainen oot ja ei mulle oo ainakaan koskaan tullut mieleen että mitä toi nyt tossa on vaan hiljaa 😃 mutta tietty se vaatii myös taitoa lukee ihmistä oikein

    Tykkää

  2. Samoja piirteitä myös jos on erityisherkkä eli highly sensitive person… Tekstisi kuulosti niin tutulta.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s