Uintitesti 1000 m

Mää olin perjantaina uimassa pitkästä pitkästä aikaa 1000 m uintitestin. Olen syksystä asti ollut ohjatussa uintiryhmässä ja siellä oli uintiestin vuoro.

Helposti jännitän ihan liikaa tällaisia testejä siinä missä kisojakin ja miljoona kertaa olen todennut ja sanonut, että jännittäminen ei sovi mulle. Se tekee oloni ikäväksi ja hankalaksi, siitä huolimatta vaikka ainakin miljoona kertaa mulle on sanottu, että jännitys on vaan hyväksi, se kuuluu asiaan. No, mun kohdalla ei vieläkään kuulu sillä se on ikävimpiä tunteita mitä tunnen.

Tästä johtuen päätin jo etukäteen, että tällä kertaa en jännitä uintitestiä yhtään. En siis ollenkaan vaan olen ihna normaalisti siihen asti kuin uintitesti starttaa ja vain uin omalla rennolla nopealla vauhdilla.

Nyt en suostu jännittämään päiviä aikaisemmin, en samana päivänä enkä testin startissa. Ei ole mitään järkeä jännitellä tällaisia asioita ja voida sen takia pahoin. Itsellehän tätä liikuntaa tehdään, oman hyvinvoinnin takia ja sen takia, että liikkuminen on kivaa niin miksi sitten pitää jännittää. No, toi itsepuhelu tepsi ja onnistuin olemaan jännittämättä. Jos jännät ajatukset ja pahat kehon tuntemukset meinasi hiipiä niin muistutin heti itselleni, että lupasit olla jännittämättä, rentoudu. Ja näin tapahtui. Uskomaton vaikutus omilla lupauksilla ja puheilla itselleen, mutta onnistuin todellakin olemaan jännittämättä ja pysyin rentona koko viikon ennen testiuintia. Ja vielä startissakin. Kehitystä tämäkin!

Tarkoitus oli uida testiuinti hyvällä tekniikalla, lujaa ja rennosti. Ei ehkä aivan täysiä sillä silloin se tekniikka niin helposti hajoaa ja uinnista puuttuu rentous ja huonossa lykyssä vauhtikin hidastuu. Tasaisesti samaa vauhtia koko kilometri. Niin ja ilman märkäpukua, aika yleistä taitaa triathlonpiireissä olla, että uintitesti uidaan märkäpuvulla. Märkäpukuhan parantaa uintiasentoa ja aika on yleensä aina nopeampi märkäpuvulla uidessa.

Starttipilli vihelsi ja lähdin uimaan. Ahaa, tuntuu tosi hyvältä ja sujuvalta, tuntuu rennolta ja saan hyvin happea eikä mitään happivajetta pääse syntymään. Otan happea jokaisella oikean käden käsivedolla ja annan mennä. Kun uin I- tai II -vauhtia otan happea joka kolmannella käsivedolla, mutta aina kun uin nopeampaa eli III-, IV-, tai V -vauhteja niin otan happea joka toisella käsivedolla. Eli tällä kertaa happea joka toisella käsivedolla joka mulla oli koko ajan oikealta puolelta.

Puolessa välissä tai heti sen jälkeen ohitan muistaakseni 10 tai 15sek aiemmin uimaan lähteneen ratakaverin, siinä vähän syke nousee liikaa ja vauhtikin kasvaa ja sen jälkeen en pääse enää täysin yhtä rentoon tilaan kuin ensimmäisellä 500 metrillä. Ratakaveri tulee koko loppumatkan perässä ja yritän olla ajattelematta asiaa jotta saisin takaisin hyvän rennon käsivedon joka mulla oli ensimmäisellä 500 metrillä. Hyvin uinti kuitenkin sujuu silti ja lopulta 1000 m on uitu. Aika 18 min 18 sek (1:50/100m) johon olen täysin tyytyväinen enkä ole lähellekään loppu uintitestin päätyttyä koska uin sitä sujuvaa nopeaa vauhtia enkä täysiä henihieverissä. Mulla on edellisestä 1000 m testiuinnista aikaa enkä edes muista mitä se on ollut.

Tästä nyt lähdetään uinnin kanssa eteenpäin kohti kesän kisoja. Miten sitten? No siten, että aion lisätä huomattavasti uinnin määrää ja seuraavat kaksi viikkoa aion käydä 5 krt viikossa uimahallissa. En tiedä onnistunko aivan, mutta pyrkimys on kuitenkin. Monipuolista uintia eri tehoalueilla keskittyen tietenkin hyvään uintitekniikkaan. Kuten olen sanonut, uinti on mulle helppoa, uintitekniikkani on melkein aina ollut kiitettävällä tasolla (aina on parannettavaa) joten se mikä mulla on uinnin kanssa puuttunut on riittävä uintimäärä viikossa ja monipuolisuus vauhdeissa. Ainakin luulisin niin.

Mun on helppo nyt lisätä uintikertoja ja -määrää sillä en enää nykyään palele uimahallissa. Elin varmasti vuosia raudanpuutteessa ja sen takia olen palellut jokaisella uintikerralla uimahallissa ja raudanpuutepalelu oli mulla sellaista, että se ei oikein loppunut. Nyt kun olen saanut tankattua rautaa rautavarastooni (luuydin oli raudasta tyhjä) niin en ole sen koommin palellut hallissa. Tämä on taas yksi niin uskomaton parannus elämääni, että en melkein usko todeksi. Ennen siis luulin vain, että mää nyt vain olen tällainen jääkalikka palelija joka palelee ympäri vuorokauden. Ei en ollut, kärsin vain raudanpuutteesta eli ferritiiniarvo oli tosi matala vaikka hemoglobiini normaali.

Nähdään somessa:

   Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s