Viimeksi minä…

On my way -blogista kopsattu hauska Viimeksi minä… -postaus.

Viimeksi minä ilahduin… Äskettäin kun huomasin mitä kaikkea positiivista varastoraudan eli ferritiinin nousu onkaan saanut aikaiseksi. Päiviin tuli yllättäen lisää tunteja kun rauta elimistössä lisääntyy ja tunnun jaksavan aivan eri tavalla. Olo on kuin eri ihmisellä. Olen varma, että olen kärsinyt raudanpuutteesta vuosia ja nyt kesän aikana se vain romahti entisestään ja sai asiat kehossani pahaksi (luuydin raudasta tyhjä). Nousukäyrä on hyvässä suunnassa nyt ja saa vielä jatkaa nousemistaan. Mää oon ollut aika loppu ja heikossa hapessa aiemmin, nyt sen todella huomaan.

Viimeksi minä harmistuin… Harva se päivä harmistun kun joku on jakanut Facebookissa eläinrääkkäyksiin ja ruokaeläimiin liittyviä juttuja. En halua lukea niitä enkä nähdä ainuttakaan otsikkoa aiheesta. Ikinä. Aihe pyörii muutenkin mielessäni valtavan paljon ja saa olotilani niin voimattomaksi kuin olla ja voi.

Viimeksi minä päätin… Että PUHTI valmennus laajenee. Silti edelleen omaan tahtiinsa kuten tähänkin asti, mutta nyt on tavoitteita asetettu. Tietenkin toivotaan lisää triathlonharrastajia tähän maailmaan ja Pirkkalaan sekä muutakin laajennusta on luvassa.

Tuleva karvaturrimme.#ivitriinphotography #finesthillskennel

Viimeksi minä innostuin… Koirasta ja koiran asioista. Joulukuun puolessa välissä meille tuleva koiranpentu on niin odotettu. Olen suunnitellut jo vaikka mitä koiran kanssa elämisen suhteen. Siitä tulee sitten isompana juoksulenkeillä juokseva koira, koirahiihtoladulla juokseva koira, se koulutetaan huolellisesti ja sille annetaan paljon aikaa. Hampaat pestään. Sille hankitaan noin kolme luotettavaa hoitopaikkaa, että sitten reissujen ajaksi olisi aina paras hoitopaikka minne koira viedä ilman jättämisen tuskaa ja epäröintiä. =)

Koira on mulla jatkuva innostuksen aihe ja puhun koiraihmisten kanssa paljon asiasta. Johtuu tietenkin siitä, että koiraihminen ymmärtää toista koiraihmistä ja koiraihminen kyselee minulta tästä asiasta jne.

Female 7 on nyt hieman yli 6 viikkoa vanha.#ivitriinphotography #finesthillskennel

Viimeksi minä itkin… –

Viimeksi minä kokeilin jotain uutta… Kokeilenko mää koskaan mitään uutta? No joo tottahan toki aina jotain. Tilasin pitkän harkinnan jälkeen suurinäyttöisen iMacini lisäksi itselleni pienen kannettavan, MacBook Proon ja rohkeasti aloin käyttämään kannettavaa vaikka en pitänytkään näytön pienuudesta. Nyt siihen olen jo tottunut ja pikkanen näyttö tuntuu ihan hyvältä.

Viimeksi minä nauroin… Ainakin sille kun härrellä on tapana ottaessaan keittokauhaa kauhalaatikosta käyttää kauha aina kissan päässä ja nauraa sille kun se on kuin kypärä. Aina siis silloin jos kissa on lähellä ja usein on. Tämä naurattaa vähän joka kerta. Aina, vuodesta toiseen.

Viimeksi minä sairastuin… Oli päänsärkyä ja sitä ennen jossain vaiheessa se lunssa. En muista koska, mutta oli.

Viimeksi minä tappelin… En tappele. Poistun sellaisista tilanteista helposti. Siis käsirysyä ei nyt koskaan varmaan mun kanssa voikaan tulla, mutta suullista tappelua kyllä ja sitäkään en ole enää harrastanut aikapäiviin ja sitäkin ennen tosi harvoin jos koskaan. Ei oo mun juttu ei ja jos joku alkaa mulle suu vaahdossa lataamaan niin vain häivyn muualle, ehkä loppuelämäksi.

Viimeksi minä tilasin… Netistä nenäkorun kadonneen tilalle. Pieni kultainen rengas. Olin ensin käynyt kysymässä ainakin kuudesta kultasepänliikkeestä Tampereelta ja Pirkkalasta, että onko kultaista nenärengasta. Sileää ilman mitään palluroita tai timantteja. Ei ollut. Taas yks juttu mikä saa mut harkitsemaan kaiken mahdollisen tilaamista nettikauppoista.

Viimeksi minä ihastuin… Nokialaiseen amerikanstaffordshinterrieriin jota saatiin käydä katsomassa ja lenkillä heidän kanssaan. Mustavalkoinen kolmevuotias uros, just niin ihana kun kuvittelinkin rapsutusetäisyydellä olevan amstaffin olevan.

Viimeksi minä jännitin… Jännitin hyvin paljon onnistuuko suunnittelemani / suunnittelemamme kuosi PUHTI triathlonryhmän takkiin. Ja se kuulkaa onnistui täydellisesti. Just hyvän turkoosi triathlon-sana selässä, just oikean levyinen valkoinen raita vasemmassa hihassa, just täydellisen tumman harmaa kuvio takin edessä alaosassa, just niin tyylikäs takki ja housut kuin pitikin olla. Jei!

Viimeksi minä suutuin… Päänsisäisissä tunnelmissani suutun aina välillä moneenkin asiaan kuten se suututtaa, että ihmiset eivät ota vastuuta omasta hyvinvoinnistaan sillä minun mielestäni ihminen on velvollinen hoitamaan määrättyyn pisteeseen asti omaa kuntoaan ja muutenkin elintavat pitää olla sinne päin minne ne kuuluukin olla. Että ei ensimmäisenä kuormiteta terveydenhuoltoa jos se voidaan estää vaikkapa kävelylenkkeilemällä riittävästi joka viikko. Tai syömällä terveellisemmin. Mur.

Viimeksi minä hämmästyin… Kun kuulin jonkun puhuvan puolisostaan pahasti. Myös jos vaimoaan kutsuu muijaksi se hämmentää joka kerta, jotenkin alentava sana mun mielestä. En ikinä puhuisi puolisostani ilkeään tai vähättelevään sävyyn.

Viimeksi minä herkuttelin… Riisikakuilla joiden päällä maapähkinävoita ja banaania. Tosi nam.

Viimeksi minä ostin… Ruokaa kaupasta. Tein karjatonta paistia nyhtiksestä.

Viimeksi minä yllätyin… Olin muutama päivä sitten tapaamassa PUHTI triathlonryhmän vaateasioissa uutta ihmistä ja yllätyin siitä miten luontevaa oli olla ja jutella. Puhumista riitti liikunnoista vaatteitten lisäksi ja näkemys liikkumisesta oli tosi saman kaltainen meillä molemmilla, en olisi uskonut.

Viimeksi minä hymyilin… Olen opetellut hymyilemään työssäni jokaiselle asiakkaalle ja se hymyily joskus jatkuu ympäri ämpäri vapaa-ajallakin.

Viimeksi minä juhlin… Öö. Melkein tai noin tai yli vuosi sitten mummun ja vaarin kanssa Sastamalassa. En silloinkaan juhlajuopotellut eli sellaista en harrasta =) ja luulen, että en sellaisiin juopottelujuhliin osallistu enää ikinä siinä juopottelijan ominaisuudessa.

Viimeksi minä kuuntelin… Radio Novaa, kuuntelen paljon radiota, usein Suomipoppia tai Novaa. Jos mahdollista niin Suomipopilta aamohjelma Aamulypsy ja Novalta Esko Eerikäisen ohjelmaa arkisin klo 10 alkaen.

Viimeksi minä luovutin… Vaikea muistaa. En helposti ryhdy hommeleihin missä on luovuttamisen mahdollisuus sillä harkitsen aina pitkään tai hyvin pitkään ja hiton hartaasti asiaa johon ryhdyn ja silloin olen jo valmiiksi miettinyt asian ja sen hoitamisen ja silloin luovuttamisen mahdollisuus on olematon. Mutta totta kai elämässä luovutetaankin, ei vaan nyt tule mitään mieleen. No ehkä jotain sellaista, että olen päättäny oppia jonkun käsillä kävelyn ja sitten vaan jotenkin unohdan harjoitella ja luovutan.

Viimeksi minä matkustin… Kesällä Italiaan Amalfin rannikolle, loma oli rento ja siitä jäi paljon sisäiseen minuuni. Härre kysyi jo, että matkustetaanko ensi kesänä Amalfin rannikolle? Oli niin hienot patikointimaastot.

Viimeksi minä hämmennyin… Salilla kun huomasin jonkun kattelevan mun huhkimista moneen otteeseen. Ehdin jo ihmetellä, että teenkö jotain väärin vai mikä on, mutta sitten hän tuli jonkun ajan kuluttua sanomaan, että sää teetkin aika kovaa treeniä. Hämmennyin enkä osannut heti sanoa mitään kun ihan tavallista treeniänihän tein, toki hiki lensi kun syke oli aika paljon korkeella boksille hyppyjen ja köysien ym. johdosta. Mutisin sitten vain jotain, että no ainakin isosykkeistä. =D

Viimeksi minä pelkäsin… Vaikee muistaa. Mutta olen pelkuri ja pelkään aika paljon. Lenkkipoluilla vastaantulijoita ja suunnilleen kaikkea vastaavaa. Mörköjä enimmäkseen. Nyt meille tulee koira eikä mörköjä tarvitse sen kanssa pelätä.

Viimeksi minä rukoilin… Lapsena. En muista miksi.

Viimeksi minä säästin... Massia koiraan, siihen säästin erikseen.

Viimeksi minä ymmärsin… Ymmärsin miten helposti tulee väärinymmärryksiä kun soppaa on keittämässä monta ihmistä. Ymmärsin kun sanoo jotain ja toinen ihminen sanoo sen toiselle niin miten helposti siitä syntyy aivan väärä kuva ja lopputulos sen korvissa joka sen viimeiseksi kuulee saattaa olla aivan eri kuin miten asia oikeasti on ollut tai sanottu. Tämän olen toki ymmärtänyt jo aiemminkin ja yleensä olen aika suppusuu ja jätän usein asioista omat mielipiteeni ja näkemykseni sanomatta ja väärinymmärrykset korjaamatta. Ihan just sen takia, että  haluan olla rauhassa.

Viimeksi minä epäonnistuin… Koen olevani melko luotettava ja tässä tuli pieni epäonnistuminen härren kanssa kun olimme sopineet, että tänä vuonna meille ei tule koiraa, vasta ensi vuonna eli mulle se tietenkin tarkoitti heti tammikuun alkua, ensimmäistä päivää. Kun aloin selvitellä pentujuttuja niin sitten löytyikin yllättäen meille sopiva pentu joka olisi luovutusikäinen jo marraskuun lopussa. Nyt tämä pentu meille tulee, toki vasta joulukuun puolessa välissä, mutta asia ei kuitenkaan mennyt niin kuin oli sovittu ja toivottu. Härre tietenkin haluaa pennun meille myös ja oikein mielellään, mutta silti vähän epäonnistunut sopimus oli tämä.

Viimeksi minä opin… Öö, ainakin sen, että bosniaksi paska lausutaan jotenkin srane.

Viimeksi minä erosin… –

Nähdään somessa:

❤ Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s