Berliinissä treenipaita päällä

Challenge Poznanista sai osallistuja muuten hienon paidan. Treenipaidan joka piti heti tietenkin pistää päälle kisaa seuraavana päivänä. Se oli se päivä kun ajettiin Puolan Poznanista Saksan Berliiniin. Päivä jolloin olo oli aika rasittunut ja nuutunut edellispäivän kisasta jota tahkottiin parhaalla mahdollisella vauhdilla se puoli vuorokautta.

kisapaitapoznan01
Kisasta saatu paita oli tällä kertaa mieluinen mulle.

Puoli vuorokautta urheilua, kuulostaa ihan hirveeltä, mutta uskokaa tai älkää niin kyllä se siinä sitten vaan menee. Pyörän päältä kun on päässyt pois niin ajatukset on sellaiset, että huh, enää juoksu, enää vain 42,2 km:n juoksu ja sitten tämä on ohi. Tossa vaiheessa maratonin juokseminen tuntuu niin helpolta palalta kakkua ettei uskoisi. Johtunee siitä, että ennen tuota juoksuosuutta meikäläinenkin oli urheillut jo hieman yli 7,5 tuntia.

kisapaitapoznan02
Berliinin muurilla.

Tosiaan, sunnuntaina 25.6. Puolassa kisassa ja seuraavana päivänä Berliinissä omassa lempihotellissa yötä. Yksi yö. Härre kyttäsi pitkään huonetta kyseisestä hotellista, se tuntui olevan koko ajan täynnä, mutta sitten jonain iltana myöhään huone oli vapautunut juuri tälle päivälle jolloin Berliiniin saavuimme ja se saatiin varattua Suomesta ennen kuin reissuun lähdimme. Berliiniin asti meillä oli hotellit varattuna, loppureissun yöpymiset varailimme noin vuorokautta etukäteen.

kisapaitapoznan06.jpg
Pala muuria jossain esillä.

Uudet paidat päällä lähdettiin ihmettelemään Berliinin muuria. Ollaan oltu muurilla härren kanssa lähes 10 vuotta sitten ja nyt mentiin sinne me ja härren mama.

Berliinissä ei ikävä kyllä edellispäivänkisanuutuneisuuden johdosta jaksettu tallailla muuta kuin muurilla ja syömässä. Syötiin seitankebabia ravintolassa josta ostin pinssin käsilaukkuuni.

kisapaitapoznan08
Tonne ravinteliin me sukelletaan.

Mää olin koko reissun ajan ravintolaruokavastaava. Ihan sen takia, että minä olen se poikkeustapaus tässäkin asiassa tässä meidän kolmen hengen seurueessa. Poikkeustapaus koska kaksi matkakumppaniani ovat molemmat sekaaneja eli kaikkiruokaisia kun taas minä vegaani en suostu suuhuni laittamaan eläinperäistä enää. Paitsi tottakai jos on pakkorako sillä terveydelläni en ala leikkiä, mutta eipä sellaista ole ainakaan pariin vuoteen tullut.

kisapaitapoznan10
Vegaaniravintola.

Ihan vain siksi en halua mitään eläinperäistä syödä, että minun syömisteni takia ei enää yksikään eläin kärsi sitä rääkkäystä miten heitä kohdellaan. Huonot olosuhteet, liian pienet elintilat. Ja jotenkin loppuajatusmaailmakin on mennyt täysin siihen suuntaan, että edes riista jolla on hyvät elinolosuhteet ei suustani alas mene. Eikä itseongittu kala, ei mikään eläin, ei mikään eläinperäinen. Ei edes omakasvattamat kanat jos niitä kasvattaisin. Yksinkertaistettuna varmaan niin, että en halua syödä eläimiä ja sillä sipuli. Kaiken lisäksi sen jälkeen kun olen lopettanut eläinten syönnin ruoka on ollut paljon parempaa. Kaikki kasvisruoka kunhan tekee sen suurimmaksi osaksi ajatuksella on todella hyvää. Peittoaa paremmuudessaan mennen tullen kaiken ennen syömäni.

kisapaitapoznan09
Mättöannokseni.

Ravintolaruokavastaavana katsoin etukäteen aina kunkin kaupungin ravintolat missä kävisimme syömässä. Osa oli vegaanisia ravintoloita, osa sellaisia missä sai lihaa ja vegaanista, mitä milloinkin. Syötiin pitsat, vietnamilaiset, intialaiset sun muut reissun aikana.

kisapaitapoznan07
Vöönerillä.

Berliinissä syötiin siis vöneriä, lihakebabin parempaa versiota joka on kokonaan vegaaninen. Ei sisällä mitään eläinperäistä ei sitten mitään. Seitan valmistetaan viljan proteiinista.

kisapaitapoznan11.jpg
Uusi rintamerkki kassissa.

Joo niin siis ostin eurolla rintanappulan käsilaukkuuni. Mun käsilaukku on tehty kierrätysperiaattella ja siinä toi ”kahva” on tollasia yllä olevan kuvan mukaisia puisia pampuloita. Näyttääkö tutulta? Ehkä monelle näyttääkin, puiset pampulat ovat nimittäin joskus kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta sitten vallalla olleista auton penkin puupampulaistuimesta, sellainen hierova irtopäällinen kuskin ja penkin väliin. Mun mielikuva noista oman käsilaukkuni puupampuloista on sellainen, että siinä on istunut joku samettihousuinen pershikiäijä niiden päällä punaisessa Ladassa. Ei kiva mielikuva, mutta ei haittaa, tällä käsilaukulla mennään nyt.

kisapaitapoznan05
Aamu Berliinissä, aamupala kutsuu.

Tämmönen paita- ja ruokatarina tänään illalla.

Lue myös postaukseni PUHTI juoksuryhmä alkaa 15.8.2017. Ilmoittaudu mukaan.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s