Triathlonpuku ensiajelulla

Uinti 42 min

pyöräily 1 h 49 min
keskisyke 134, maksimi 156
51,64 km, 28,3 km / h

zoot_triathlonasu06

Viime syksystä olen selaillut nettikauppoja sillä silmällä. Ulkomaitten kauppoja ja kotimaan kauppoja. Siis sillä silmällä, että omaan makuun sopiva triathlonpuku kesän kisaan / kisoihin löytyisi.

Ei ole meinannut löytyä sellaista hauskaa, mukavaa, sopivia värejä olevaa triathlonpukua. Ehdin jo tilata yhden sysismustan, mutta se oli onnekseni aivan liian iso joten palautin ja pienempää kokoa ei ollut enää saatavilla, sekin onnekseni. Sitten ihan vähän aikaa sitten aloin taas selailla samojen jo läpi käytyjen kauppojen valikoimia ja sieltähän se sitten heti iski silmään. Zoot-merkkinen monivärinen hihallinen triathlonpuku. Sekava hörsötys, vähän kuin minä itte. Sen kun näin oli heti selvää, että se se on, mun tulevan kesän puku enää ei ole muita vaihtoehtoja. Se se on saatava. Tilasin sen ja odotin kuin kuuta nousevaa kunnes pussukka oli postilootassa. Jee. Aika kauan jouduin odottelemaan kun en ollut ottanut mitään maksullista nopeampaa kuljetusta ja puvun tuleminen meni myyjän ennustamaa päivää monta päivää pidemmälle. Lopulta sen kuitenkin sain hyppysiini jee.

zoot_triathlonasu05

Triathlonpukuja on nyt tullut markkinoille jonkin verran lyhythihaisena kun aiempina vuosina on pääasiasassa ollut hihattomia pukuja. Mää halusin heti sellaisen missä on lyhyet hihat, jotenkin se on omaan silmään mukavan näköinen. Tällä kertaa. Ensi kerralla ehkä toisin sillä hihatonkin on hyvä ja nyt kyllä tekisi mieli tilata ihan pyöräilyvaatteeksi hihaton toppi ja triathlonpöksyt eli kaksiosainen puku samalta merkiltä jotain toista kuosia.

zoot_triathlonasu02
Tästä lähtö lenkuralle. Pirkkalan vanhan kirkon parkkipaikalta.

No, uusi puku päällä ensimmäiselle pyörälenkille tänään. Oltiin aamulla käyty härren kanssa yhdessä uimassa 2 km ja nyt iltapäivällä lähdin yksin pyörälenkille välietappi mielessä. Se välietappi oli Lempäälän Neste jonne viime kerralla toivoin Choisen päärynäsoijamaitojäätelön lisäksi torffeesoijajäätelöä ja sitä oli sinne nyt tullut. Ostin sellaisen 2,5 eurolla ja menin sitä nautiskelemaan terassille 23 asteen lämpötilaan. Aa että. Olisihan siinä viipynyt pidemmän tovin, mutta lähdin kuitenkin jäätelön syötyäni kotia kohti.

zoot_triathlonasu01
Toffeetuutti.

Aika paljon oli maantiepyöräilijöitä liikenteessä kuten yleensä kesäsunnuntaisin on. Tuuli oli koko reissun ajan sellainen 6–7 m / sek mikä on jo ihan tuntuva tuuli.  Varsinkin sivu- tai vastatuulena, myötäisenä taas oikein mukava ja toivottu.

zoot_triathlonasu04
Kyllähän tässä viihtyisi tovin jos toisenkin.

Pyörä kulki ihan hyvin, oikeinkin mukavasti. Lähdin lenkille Pirkkalan vanhan kirkon parkkipaikalta jonne olimme tulleet pyörinemme autolla. Härre lähti siitä valmennettavansa kanssa yhteiselle lenkille tekemään jotain omia systeemeitä ja minä lähdin omalle kiekuralle ihan omine vauhteineni.

Härre teki paljon lyhemmän lenkin kuin minä ja meni autolla kotiin ja minä sitten ajelin pyörällä lähelle kotia eli S-Marketin parkkipaikalle josta härre tuli minut kauppareissullaan noukkimaan. Meillä kotiin on niin tyhmä hiekkatien pätkä, että aina pitää lähteä pyöräilemään muualta kuin kotipihasta. Ei renkaat kestäisi sellaista hiekkatietä.

zoot_triathlonasu03
Kohta kotona.

Kaiken kaikkiaan hyvä lenkki ja triathlonpuku osoittautui ihan hyväksi ainakin pyöräilyyn. Vielä se pitää testata juoksussa, että miltä tuntuu ja miten käyttäytyy, mutta uskon että hyvä on juostessakin. Ennen kaikkea ihan maailman paras keli oli pyöräillä, niin lämmin taas tänään.

Tämä liikuntaviikko on nyt sitten taputeltu, huomenna alkaa uusi.

Viikon eli viikon 20 liikunnat yhteensä 10 h 12 min (kevyt viikko)

  • ma jooga 1 h 15 min
  • ti juoksu 1 h 21 min
  • ke voima 40 min, uinti 31 min (suonenveto katkaisi hyvän uintitreenin)
  • to pyöräily 3 h 52 min
  • pe lepo
  • la lepo
  • su uinti 42 min, pyöräily 1 h 49 min

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Uusi sykemittari: Garmin Fenix 3 hr

garmin_fenix3hr02

Olen vaihtanut sykemittaria. Tarkemmin sanottuna me, minä ja härre, olemme vaihtaneet sykemittarit uusiin. Mitä härre edellä sitä minä perässä ainakin näissä sykemittariasioissa. Ihan sen takia minä perässä koska on helppo ostaa samanlainen mittari kuin härre sillä hän jaksaa selvittää mikä kannattaa ostaa ja mistä ja koska. Itse olen ehkä maailman teknittömin ihminen jota ei voisi vähempää härvelit ja mittarit ja tietokoneet ym. tekniikat kiinnostaa.

Kyllä sykemittari kuitenkin jollain tavalla ja jonkin verran kiinnostaa, tarvitsenhan sellaista lähes päivittäin. Tai ilmankin pärjää, mutta haluan seurata ja tehdä treenejäni sykemittarin avulla, olen käyttänyt sellaista jo aika päivät, vuosikausia,  Sykemittarissa eniten kiinnostaa ulkonäkö ja toimivuus mun harrastuksessa. Rumaa en suostu missään nimessä ostamaan ja toimia pitää järkevästi ja sopia lajiin. Tässä tapauksessa laji on triathlon ja uusi sykemittari Garmin Fenix 3 hr.

garmin_fenix3hr01

Aiemmin meillä molemmilla oli Suunnon mittarit ranteessa ja helppo olisi ollut jatkaa Suunnon uudella mittarilla (Suunto Spartan), mutta se ei käynyt laatuunsa. Mittari julkaistiin keskeneräisenä eikä siinä enää ollut samanlaista järkevää muokattavuutta kuin aiemmin. Kaiken lisäksi minä, maailman teknittömin ihminen, tiedän jo monta Suunto Spartanin ostajaa jotka ovat palauttaneet mittarin takaisin kauppaan sen takia, että se ei vaan toimi, eivät ole olleet tyytyväisiä. En halunnut sellaista mittaria ranteeseeni ja siksi mulla on nyt Garminin mittari. Oma ihana Garminin mittari, kelpaa.

garmin_fenix3hr06

Mulla on kello ranteessa jatkuvasti, töissä ja treeneissä. Töissä työkaveritkin ovat oppineet kysymään multa kelloa sillä vastaus tulee aika äkkiä kun vilkasee vaan ranteeseen ja kertoo. Ei tarvi kaivella kellonaikaa mistään puhelimista vaatteiden taskuista. =) Joku joskus jopa saattaa käydä itse katsomassa mun ranteesta paljonko se kello onkaan, joko pääsee tauolle? =)

Mitään suuria treeniominaisuuksia en osaa tästä nyt kertoa. Toimii hyvin ja on monipuolinen sen osaan kyllä sanoa ja kaiken maailman informaatiota treeni-infojen lisäksi askeleista yön sikeän unen määrään näkee jos sellainen jaksaa kiinnostaa. Siirtää treenit automaattisesti bluetoothin avulla Garminin nettipalveluun josta sitten voi käydä ihmettelemässä ja myös seurailla muita Garminin käyttäjiä.

 

garmin_fenix3hr08
Rannekkeen väri on lempi.

Akun pitäisi kestää hyvinkin koko täyden matkan triathlonkisan mikä on tietenkin mun kellossa tärkeä ominaisuus. Muistan kun joskus olin ostamassa aiempaa sykemittariani tamperelaisesta urheilukaupasta ja olin kiinnostunut akun kestosta niin myyjä naurahtaen sanoi, että no jos täyden matkan kisan on menossa niin ei ehkä kestä. Naurahti ivallisesti. Loukkaannuin tietenkin ja jätin mittarin ostamatta ja tilasin netistä paremmasta paikasta. Määhän olin justiinsakin menossa täydelle matkalle ja tarvisin siihen sopivaa sykemittaria.

Monenlaista kellotaulua saa ladattua netistä ja itse olen ehtinyt kokeilla jo montaa eri vaihtoehtoa ja lopulta silmälle sopiva taisi löytyä.

Tällä mittarilla on menty nyt muutama viikko ja mennään nyt toistaiseksi. Olen ollut täysin tyytyväinen hankintaani ja hankkisin saman uudelleen jos tilanne olisi se, että pitäisi hankkia.

garmin_fenix3hr07
Pyörätreeni tehty, suihkussa käyty ja nokkaunet nukuttu. Sitten lähdettiin koiran kanssa ulos.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Hyvä aamupala?

hyva_aamupala01

  • Hyvä aamupala on puuroa.
  • Hyvä aamupala on puuroa, lisänä marjoja.
  • Hyvä aamupala on puuroa, lisänä marjoja, lisänä proteiinia.
  • Hyvä aamupala on riittävän suuri.

Hyvän aamupalan tunnusmerkit ovat riittävän suuri koko, monipuolinen ja sen on hyvä sisältää jotain proteiinipitoista puuron tai leivän ohella. Mulla se proteiini aamupalassa on usein riisiproteiinjauhetta smoothiessa tai mehussa tai sitten esimerkiksi soijajogurttia / -rahkaa puuron päälle laitettuna tai erikseen. Pähkinät sopivat myös proteiinilisäksi.

Helposti tulee syötyä aika pieni aamupala joka ei pidä nälkää sinne asti minne on tarkoitus ja varsinkin kostautuu illalla ylimääräisenä syömisenä ja jääkaapilla toistamiseen ja toistamiseen käymisenä. Tämä johtuu pienen koon lisäksi myös siitä, että aamupalalta (varsinkin jos se on puuroa) puuttuu se nälän kannalta tärkeä osa, selkeä proteiinilisä.

hyva_aamupala02
Hyvässä aamupalassa(ni) sekoitetaan puurot, marjat ja kookosöljyt sikin sokin ennen suuhun lusikoimista.

Puuroa ja marjoja tai hedelmän sisältävän aamupalan lisäksi voi tuntua työläältä ja ihan liialta lisätä aamiaiseen vielä jotain kuten soijajogurttia tai proteiinipitoinen smoothie. Juu varmasti onkin työlästä ja isoa jos ei ole tottunut syömään näin monipuolista ja reiluakin aamupalaa. Tämä kuten moni muukin asia elämässä vaatii siihen asiaan ryhtymistä ja sen tekemistä, totuttelua. Monipuoliseen ja ravitsevaan aamupalaan totuttelemisen jälkeen se menee oikein mielellään alas joka aamu. Ja ainakin itse oikein odotan aamupalaani, se on mun päivän syömisten kohokohta.

hyva_aamupala03.jpg
Hyvä aamupala(ni) sisältää myös mukavaa karvaseuraa. Mirrin.

Ravitseva ja monipuolinen ja riittävän kaloripitoinen aamupala auttaa pitkällä tähtäimellä pääsemään siitä monelle tutusta ylimääräisestä iltasyömisestä pois ja kun siitä pääsee pois niin ymmärtääkin jo, että sitä monipuolista aamupalaa tekeekin aamulla mieli.

Ihmiset haluavat muutosta ja pirteämpää oloa omaan oloonsa ja  samalla hengenvedolla suusta tulee ”mutta kun ei mulle maita, en mää jaksa, noin hirveän paljon, voi voi voi.” .

Asioihin pitää totutella, tehdä niitä muutoksia ja totutella niihin jotta mieli ja keho ja elimistö tottuu. Ihan kuin monessa muussakin osa-alueessa elämässä aamupalan mahdollinen muuttaminen erilaiseksi vaatii totuttelua ja opettelua. Ei ole kerasta valmis vaan siihen pitää varata aikaa. Ja kaikkea ei tarvitse kerralla muuttaa vaan voi tehdä niitä pienen pieniä muutoksia, silloin ne on helpompi ottaa pysyvästi elämään mukaan. Askel kerrallaan.

Tässä oli mun omat aamupalamietteet ja aamupala joka toistuu lähes samana aamusta toiseen. Arkisin syön sen jo kello viisi, vapaapäivinä myöhemmin.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

 

 

Pari seuraavaa kisaa / tapahtumaa

Se alkaa olla kesä ny ja kisakausi kolkuttelee ovella. Juhannuksen täyden matkan triathlonkisa (uinti 3,8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42,2 km), Challenge Poznań Puolassa lähenee lähenemistään. Kuukauden päästä suunnilleen olla möllötetään kisapaikalla ja odotetaan lähtölaukausta.

Ennen Puolan kisaa haluan kuitenkin ehdottomasti osallistua muutamaan juttuun ja sunnuntainen Raholan kymppi oli ensimmäinen näistä muutamista jutuista.

anun_maratonille02

Kaikin puolin onnistunut Raholan kymppi antoi lisäpontta puolimaratonhaaveisiin ja nyt olemmekin härren kanssa molemmat osallistumassa lauantaina 10.6.2017 Anun Maraton ja 50 Mailia -juoksutapahtumaan. Siellä on muiden matkojen mukana puolimaraton (21,1 km) jonne menen tekemään mahdollisimman hyvän juoksun samalla puolimaratonin aikaparannusta toivoen. Anun maratonin juoksut starttaavat kaikki Nokian Edeniltä joten aika lähellä omaa kotia ollaan mikä on välillä tosi mukava. Eipähän tarvitse lähteä kovin pitkälle ja tapahtuman perässä. Kotiseutu on ihan hyvä seutu.

Eikä puolimaratonissa vielä kaikki, Pirkan pyöräilyn 138 km kutsuu meikäläistä heti puolimaratonin jälkeisenä päivänä eli 11.6.2017. Puolimaraton juostaan täysiä ja Pirkan pyöräily mennään muutamaa astetta kevyemmin.

Juhannuksen triathlonkisa tulee niin aikaisin, että sitä ennen en valitettavasti ehdi yhteenkään triathlonkisaan osallistua vaikka hyvä olisi. Saisi vähän taas tuntumaa triathlonkisailuun. Voi kuitenkin olla, että johonkin harjoituskisaan änkeän mukaan jos joku järjestää. Ehkä jopa triathlonseura johon kuulun sellaisen järjestää enpä ole siitäkään vielä varma.

anun_maratonille01

Viime viikon eli viikon 20 liikunnat yhteensä 14 h 11 min

  • ma maantiepyöräily 56 min, kehonhuolto 1 h 21 min
  • ti lepo
  • ke voima 46 min, juoksu 1 h 17 min, vuinti 40 min
  • to maantiepyöräily 3 h 36 min
  • pe juoksu 1 h 3 min
  • la uijnti 46 min, juoksumatto 18 min, voima 36 min
  • su juoksu 1 h 1 min, maantiepyöräily 1 h 45 min

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Raholan kymppi 21.5.2017

RAHOLAN KYMPPI 2017, KISARAPSKA

Juoksu 49 min 28 sek (eilen)
keskisyke 171, maksimi 184
10 km, 4 min 54 sek / km

Eilen. Nysse sitte oli, vuoden ensimmäinen kisapäivä numerolappu rinnuksissa.

Aamusta jo niin kaunis juoksupäivä, että olin tyytyväistäkin tyytyväisempi. Aurinko paistoi ja sopivan lämmin.

Hetken mietin missä vaatteissa lähtisin juoksemaan ja päädyin kukkakuvioisiin pitkiin trikoisiin ja mustaan hihattomaan toppiin. Jalkaan toiset Adidaksen juoksutossuistani, ne vaaleamman väriset.

raholankymppi2017_01
Päivän kisavaatteet.

Aamulla ennen kisapaikalle lähtöä todellakin mietin ja spekuloin omaa aikaani. Mulla ei ollut mitään hajua mitä vauhtia juoksu kulkisi. Tai no, jotain hajua, mutta ei sitä saisinko pidettyä kilometrivauhdin alle viidessä minuutissa mikä oli haaveeni. Jos nimittäin saisin pääsisin maaliin alle 50 minuutissa. En muista koska viimeksi olen kymmenen kilometrin kisa- tai testijuoksun juossut, varmaan pari-kolme vuotta sitten. Vitosen testijuoksuja mulla on ollut tänä vuonna pari kolme ja niistä ainakin kaksi olen onnistunut juoksemaan alle 25 minuuttiin joten siitä ajasta saatoin päätellä, että viidenkymmenen minuutin paikkeilla pyöritään Raholan kympin lopputuloksessa meikäläisen kohdalla.

Olin valmistautunut kisapäivään syömällä ja juomalla edellisenä päivänä normaalin hyvin, pieni irtokarkkilisä päivän ruokailuissani oli.

raholankymppi2017_02
Päivää ennen kisapäivää härkäpapupihviä, täysjyvämakaronia, salaattia.
raholankymppi2017_14
Automatkalla kotoa Pirkkalasta Tampereen Tesomalle harrastin itseni tsemppaamista.

Lähdettiin aamulla ennen ysiä ajamaan kisapaikalle, Tampereen Tesoman jäähallin pihaan. No meiltä on sinne lyhyt matka, jotain 15 min autolla varmaankin. Kisapaikalla tietenkin aurinko paistoi ja meininki oli ihan täysin juoksukisan oloista. Iloisella mielellä olin ja yllättävän rentona vaikka edelleen mietin ja mietin mun tulevaa kisajuoksuvauhtia.

raholankymppi2017_13
Kisapaikka.
raholankymppi2017_12
Tunnelma ❤

Ennen numerolapun rintaan laittamista käytiin vielä tekemässä pieni alkulämmittely. 15 minuuttia hölköteltiin, osittain kisareittiä osittain muualla. Mulla oli vielä tuossa vaiheessa juoksutakki päällä, mutta kisan juoksisin kyllä hihattomassa topissa.

raholankymppi2017_09
Alkuverra, oi mikä auringonpaiste.
raholankymppi2017_11
Härrekin alkuverraa.

Alkuverran jälkeen palattiin kisakeskukseen ja otettiin energiageeli ja vettä päälle, nopeat jännityspisut jäähallin toiletissa ja sitten laitettiinkin numerolappu rintaan.

Meillä oli molemmille mukana toinenkin energiageeli jonka olimme suunnitelleet ottavamme siinä puolessa välissä juoksua. 5 km:n kohdalla oli nimittäin huoltopiste jossa oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa. Ennen sitä olisi hyvä ottaa geeli sillä tarvittavan veden saisi huoltopisteeltä.

En halunnut kanniskella omia juomavesiä mukana vaan halusin hyödyntää järjestäjän tarjoamaa huoltopistettä ja juoda juotavani siinä.

raholankymppi2017_07
Rouva nummero 121. Sarja N40
raholankymppi2017_08
Herra nummero 122. Sarja M40. Ilmeestä päätellen näköjään vähän mietityttää häntäkin tuleva juoksu.

No, kello eteni hyvää vauhtia lähemmäs kymmentä jolloin startti olisi joten oli mentävä lähtöviivan taakse odottamaan lähtölaukausta. Porukkaa oli kivasti ja tiesin, että ei todellakan tarvitse yksin juosta.

18588907_10213373465118863_4159319895999731883_o
Startti. Kuva Päivi Linnero.

Voi rähmä, en muistanut ottaa puolivälin energiageeliä taskuun ja se vähän sapetti. Hetken vaan ehti sapettaa sillä ei sitä ehtinyt jäädä murehtimaan, oli pärjättävä ilman geeliä ja sillä sipuli. Lähtö tapahtuisi ihan parin-kolmen minuutin kuluttua.

18588875_10213373473999085_2351925426888090775_o
Ja antaa palaa! Kuva Päivi Linnero.

Lähtö! Annoin heti alusta asti mennä ihan reippaasti ja juoksu tuntui kulkevan jos ei nyt aivan lentäen niin ainakin lähelle sitä ja ensimmäiset kaksi kilometriä menivät siinä fiilistellessä ja molemmat reippaasti alle 5 min / km -vauhtia ja tossa vaiheessa ajattelin, että vaikka mitä tapahtuisi pääsen varmasti maaliin alle 50 min. Niin hyvältä tuntui. Laskeskelin niin, että jaksan juosta näin rieppaasti ainakin muutaman kilometrin ja  sitten on varaa vauhdin hieman hiipua ja silti pääsen omaan tavoitteeseeni ja kymmenen kilometrin ennätykseeni. Jotenkin kuplin iloa sisältä päin ihmetellen miten helpolta tämä tällä kertaa tuntuu.

Jossain vaiheessa huomasin, että jaahas jonkinlaista loivaa nousua on nyt noustu jonkin aikaa ja alun parin-kolmen nopeamman kilometrin jälkeen vauhti hieman hidastui. Tuntui aivan yhtä hyvältä kuin alussakin, mutta kilometrivauhdit eivät enää olleet aivan niin nopeita kuin ensimmäiset kolme kilsaa. Tyytyväinen olin kuitenkin erityisesti siihen miten helpolta se juoksu tuntui. Oltiin edellisenä päivänä käyty tekemässä ihan kunnon salitreeni, mutta jalat olivat silti lennokkaat. Olin kyllä varautunut siihen, että salitreenin monet jalkaliikkeet tuntuisivat pahalla tavalla päivän juoksussa. Mutta eivät tuntuneet tunnelmistani päätellen.

raholankymppi2017_10
Tossua toisen eteen.

Kilometrit menivät mukavan tasaiseen tahtiin ja puolessa välissä oleva juomapiste olikin aika pian edessä ja siinä hetken pysähdys, juomaa suusta alas, muki roskikseen ja juoksu jatkukoon. Mun sykekello ilmoitti jokaisen kilometrin ajan ja sitä oli mukava seurata ja se piti mut kärryillä mahdollisesta loppuajasta. Jokainen kilometri oli myös merkattu tien laitaan ja koko reitti oli vedetty valkoisella viivalla tiehen mikä on mun mielestä tosi tärkeä asia. Eipähän pääse eksymään. Omissa ajatuksissaan sitä voi (ainakin minä) tosi helposti mennä ulos kisareitiltä jos sitä ei ole kunnolla merkitty.

Jossain vaiheessa huomasin, että joku nainen juoksee mun takana aika lähellä mua, välillä vähän lähempänä, välillä vähän enemmän lähempänä ja ehdin moneen kertaan kuvitella, että hän ehkä saavuttaa mua koko ajan ja saattaa mennä ohitseni. No ei se mitään jos menee ohi, menkööt sitten sillä omaa itteään vartenhan täällä liikutaan. Mutta kyllä sain silti takana juoksevasta tsemppiä etten vain lässähtäisi hituroimaan ja jatkoin hyvää omaa menoani edelleen hyvällä mielellä. Hämmästelin jatkuvalla syötöllä sitä miten hyvin kulkee tai miten helpon tuntuisesti. Kertaakaan koko 10 km:n aikana en hampaat irvessä puristanut itsestäni mitään.

Kilsa-pari maaliin ja takana oleva on ihan yhtä lähellä kuin aiemminkin, meneeköhän hän ohi vai saanko pidettyä vauhtini ettei mee. No, maali lähenee, 500 m ennen maalia oli pari ihmistä pururadan vieressä kannustamassa ja sain siitä lisää tsemppiä ja parisataa metriä ennen maaliviivaa oli työ- / seurakaveri kannustamassa, ”hyvä Jaana” ja siitä lähti. Loppukiri. Riuhtaisin itteni irti takana juoksevasta ja lähdin menemään niin lujaa kuin pääsin. Maalisuoralla sateli kannustushuutoja, ”hyvä Jaana, menee alle 50 min, hieno loppukiri” ym.

Maaliviiva jes siinä se on, hyvin juostu, taputan itseäni olkapäälle. Siinä loppukiristä johtuvan oksettamisen tunteen ollessa päällä en voinut olla muuta kuin tyytyväinen omaan tekemiseeni. Täydellistä, just sitä mitä halusinkin. Pystyin pitämään isoa sykettä koko juoksun ajan ja vielä jopa nauttimaan siitä. Iso osa hyvällä mielellä oli varmasti auringonpaisteella ja sillä, että Team Raholan porukka oli onnistunut luomaan hienon tapahtuman. Talkoolaiset kannustivat matkan varrella juoksijoita jakaessaan huoltopisteellä juomaa ja ohjatessaan liikennettä ja juoksijoita.

raholankymppi2017_06
Öö, ykkönen uupuu. Oottekohan te kaksi nyt hieman kaukana toisistanne?

Olin sarjani N40 kolmas ajallani 49 min 28 sek.  Kotiinviemisiksi sain pyykinpesuainetta ja pystin.

Härren aika 43 min 53 sek. Hän on yhtä tyytyväinen juoksuunsa kuin minä omaani. Harjoittelu jatkukoon samaan malliin.

raholankymppi2017_05
Nyt on hyvä.

Paraatipaikalla pönötysten jälkeen lähdettiin autolla kotimatkalle. Tiedossa olisi ruokaa, koiran ulkoilutusta, olemista ja illalla vielä palauttava pyörälenkki.

raholankymppi2017_04
Kotimatkalla Oatlyn palautusjuoma. Kauraproteiini, perunaproteiini.
raholankymppi2017_03
Pysti.

RAHOLAN KYMPPI 2017, KILOMETRIAJAT JA KESKISYKKEET:

  1. 4:36,5, syke 155
  2. 4:35,5, syke 169
  3. 4:43,8, syke 173
  4. 4:51,4, syke 171
  5. 5:04,0, syke 173
  6. 5:16,9, syke 171
  7. 4:56,4, syke 171
  8. 4:59,4, syke 174
  9. 5:06,9, syke 175
  10. 4:56,0, syke 175

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Lounaalle polkaisu

Maantiepyöräily 3 h 36 min
keskisyke 131, maksimi 154
94,35 km

frantsilan_kehakukka08
Ehdottomasti.

Mulla vapaa torstai ja pitkähkö pyörätreeni tiedossa. Eilen vielä mietin, että lähdenkö maastopyörällä vai triathlonpyörällä. Säästähän se oli kiinni, triathlonpyörällä ei tee mieli mennä kovin kylmään säähän kun taas maastopyörällä polkee vaikka pakkasessa.

Kiikun kaakun oli sää aamupäivällä kun olin lähdössä. Päädyin lopulta triathlonpyörään sillä kyllä sillä tarkenisi noin 11 asteessa mitä mittari näytti ja sääennustus lupasi seuraaviksi tunneiksi. Pilvistä ja yhtätoista astetta.

frantsilan_kehakukka07
Nokian Linnavuoressa.

Sitä paitsi halusin hyvää lounasta ja triathlonpyörällä pääsisin hyvin Hämeenkyröön Frantsilan Kehäkukkaan kasvislounaalle, siispä suunta sinne. Olen aina joskus käynyt Kehäkukassa syömässä ruokaa tai pikaisesti pyöräilyn tauolla jotain kaakkua ja aina on hyvää ollut.

Pakkasin pyörän ja oheistarvikkeet autoon ja suhautin Pirkkalan vanhalle kirkolle josta lähdin reissuani tekemään. Mulla oli ihan kaikki muu matkassa mukana paitsi kengänsuojat, ne jäivät kotiin ja se meinasi pistää harmittamaan ihan tosissaan sillä näillä keleillä kyllä jalkaterät varmasti palelevat noin pitkällä lenkillä. Ei kengänsuojia, mutta onneksi löysin auton hanskalokerosta sinne unohtuneet uudet sukat jotka äitini oli ostanut minulle ja sain ne äitienpäivänä kun kylässä käytiin. =D Pistin sitten toiset sukat jo jalassa olevien pälle ja päätin, että pyöräilen kahdet sukat pyöräilykengissä enkä lähde enää takaisin kotio hakemaan kengänsuojia.

frantsilan_kehakukka06
Frantsilan Kehäkukan mattotyyliä.

Lähdin ajamaan pyörällä ensin kohti Nokiaa sitten Siuroa ja sieltä Hämeenkyröön. Osasin suht helposti sillä poljenhan varmaan neljättä vuotta nyt näitä reittejä ja alkavat pikku hiljaa jäädä minunkin päähän. Mää oon kyllä semmonen suuntavaistoton ihminen jolle jää reitit päähän vasta kun niitä on ainakin sata kertaa mennyt. Mutta nyt osasin, eikä kääntymisiä ihan hirmu montaa ollutkaan. Hyvä minä.

Olipa rauhallista polkea arkena aamupäivällä. Lähdin noin kymmenen maissa ja tiedossa oli vajaa 50 kilometriä ennen kuin saisin lounaan nenän alle.

Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin viime kesänä, monessa kohtaa oli reikää ja vaurioo korjattu ja huomattavasti helpompi oli ajaa nyt kun ei tarvinut määrätyissä kohtaa olla niin kovin tarkkana.

frantsilan_kehakukka05
Frantsilan Kehäkukan jokivarsiterassi.

Ajelin ihan omissa maailmoissani, oli tosi kivaa mennä aivan yksin. Määhän olen aika paljon sellainen yksinmenijä ja -olija joten sopi oikein hyvin pyöräillä ilman edes härren seuraa.

Pysähdyin pari kertaa ottamaan kuvaa maisemasta ja nauttimaan energiageeliä veden kanssa ja lopulta olinkin Frantsilan pihassa. Siellä oli aika paljon porukkaa lounaalla ja monessa pöydässä näkyi olevan varattu-lappu. Siellä on aina kun olen siellä käynyt ollut paljon populaa syömässä ja kahvilla, joka kerta.

frantsilan_kehakukka10
Vegaaninen lounas.

Olin katsonut etukäteen netistä, että mitä siellä on mulle tarjolla. Kermainen (ehkä kaurakermainen) tofupasta ja uunijuureksia. Salaattia. Jälkiruuaksi kahvi sekä vegaanille marjakimara. Ihan kiva jälkiruoka, raikas ja kevyt, tykkäsin vaikka aika tavanomainen. Joku kaura- tai soijakerma siinä oli päällä, miedon makuinen enkä saanut selvää mitä se oli. Jos on pakko niin veikkaisin että soijakerma se oli.

frantsilan_kehakukka03
Jälkiruokakahvi ja -marjakimara. Kimara, hassu sana.
frantsilan_kehakukka04
Hämeenkyrön lämpötila.

Varpaat, niin ne varpaani joissa ei ollut kenkien päällä kengänsuojia. Sanotaan nyt näin, että vähän vain viilenivät, eivät missään nimessä kylmettyneet eli pärjäsin hyvin vaikka aivan toista pelkäsin.

Söin ja join ja kävin vielä vessassa piilossa ihmisten katseilta vähän lämmittämässä käsilläni varpaitani ennen kuin lähdin kotimatkalle. Ajoin tasan saman reitin takaisin kotiin ja on se kumma että aina kun tuolta tulee kotiin ajotunnelma on paljon raskaampi kuin mennessä. En osaa sanoa onko kotiin päin ajaessa sitten enemmän ylämäkeä. Nyt kyllä tuntui, että olisi ollut vastatuulta. Hyvältä se kuitenkin tuntui ajaa ja oikein hyvä pk-lenkki tästä tuli kuten pitikin.

frantsilan_kehakukka09
Hienoja maisemia ihan täällä kotisuomessa. Pirkanmaalla.

Joka kerta kun pysähdyin otin valokuvaa ja lähetin myös härrelle tunnelmakuvaa matkan varrelta alusta loppuun. Hauskaa myös se, että Münchenissa asuva ystävä laittoi mulle samaan aikaan omasta pyörälenkistään valokuvaa. Siellä on hieman lämpöisempää kuin täällä ja oli ihana fiilistellä niitä kuvia. Münchenissa on ihan kesä jo.

frantsilan_kehakukka02

Paluumatkalla otin myös pari energiageeliä sillä tarkoitus on palautua hyvin tästäkin lenkistä, jotta viikon treenit voivat jatkua mahdollisimman hyvin. Jos en ottaisi matkan aikana energiaa olisin aivan loppu ja huomenna vielä enemmän loppu ja se vaikuttaisi taas seuraaviin treeneihin. Myös juominen on yhtä tärkeää. Join kyllä säännöllisesti vaikka sitä janon tunnetta ei olisikaan ja varsinkin jos on vähän viileämpi keli niin ei välttämättä tee mieli edes juoda. Vaikkei tee mieli silti kannattaa ja pitää juoda kun urheilee.

frantsilan_kehakukka01
Nokka jo kotiin päin.

Ai niin, mun lenkki tuli sykemittarin tietoihin kahtena pätkänä sillä en vielä täysin osaa käyttää uutta sykemittariani. Laitoin Kehäkukassa sen stopille ja ilmeisesti mittarin mielestä olin liian kauan pysähdyksissä kun se oli itse tallentanut menomatkan yhtenä treeninä joka tarkoitti sitä, että paluumatkalla piti aloittaa uusi treeni kellosta. Tarkoitus olisi ollut, että mittari mittaa koko reissun yhtenä lenkkinä. Ei vaikuta mihinkään, mutta ärsyttää hieman. No, opiskelua mittari vaatii vielä. Mulla on nyt uutena mittarina Garminin mittari kun viime vuodet on ollut Suunto niin siksi sen käyttäminen on aluksi tällä tavalla monimutkaista. =D Mulle.

paluumatkahameenkyropirkkala.jpg
Paluumatka.

Se oli semmonen maisemalenkki, oikein kiva.

Olen ilmoittanut mut ja härren tämän viikon sunnuntain Raholan kympille. Raholan kymppi juostaan siis 21.5.2017 Tampereella Tesomalta Tesomalle (en oikein tiedä missä muualla reitti kulkee) ja nyt kun tapahtuma on aika lähellä on enää jälki-ilmoittautuminen paikan päällä mahdollista mikäli sinne mieli halajaa. Ei ole kallis sekään, 20 €.

Erityisesti tykkään kun Raholan kymppi on sunnuntaina. Mulla on töistä aina sunnuntait vapaata niin tuollaiseen tapahtumaan joka on silloin on helppo ilmoittautua, olen nimittäin tosi huono pyytelemään vapaapäiviä ja sumplimaan työvuorojen kanssa. Teen sitä tosi harvoin ja aina se rasittaa ihan riittävästi. En tiedä miksi, omassa päässä vissiin sellainen valuvika että ei aleta säätämään vaikka se olisi helppoakin.

Meillä on paljon liikuntaa tällä viikolla ja Raholan kymppi päättää siis liikunnallisen viikon. En osaa kovasti arvioida mitä vauhtia kympin pystyn juoksemaan, mutta se onneksi nähdään sitten viikonloppuna. Joka tapauksessa kiva pistää numerolappu rinnuksiin ja lähteä vetämään minkä kintuista pääsee. =)

En vielä koskaan ole ollut missään Raholan kympin järjestämässä juoksutapahtumassa vaikka monesti olen suunnitellut.

elainpariskunta.jpg
Mortti ja Kaisa jonain aurinkoisena aamuna Pirkkalan perämettässä.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Laihdutus laihdutettu

laihdutus02

Pituus 168 cm, ikä 43 vuotta. Aamupaino 62,7. Nyt saa riittää. Paino on pudonnut jotain 5 kg, en ole täysin varma sillä heti laihdutuskuurini alussa en käynyt vaa’alla ollenkaan. Mutta ei se vaakalukeman näkeminen olekaan loppupeleissä ollenkaan tärkeää, oma tuntemus omasta itsestä ja se, että vaatteet sopivat hienosti eivätkä kiristä ja purista ja muutenkin se koko minä, se on tärkeintä. Minä pidän tärkeänä, että aamuvatta ei pömpötä.

Mulla saattaa mennä jopa vuosia etten mittaa painoani lainkaan ja se on ihan hyvä tapa ollut. Nyt laihdutukseni aikana olen käynyt lähes joka aamu puntarilla ja se on ollut täysin ”ei mua”, omituista  mutta olen sen tehnyt sillä aamupaino on ollut suurimpia asioita mikä mua on motivoinut tässä kilojen pudotuksessa. Painolukeman jatkuva kyttääminen motivoi sillä tavalla, että oli erittäin inspiroivaa jos aamupaino oli edellistä vähemmän, se sai dieetin jatkumaan hyvällä mielellä. Jos aamupaino oli isompi kuin edellinen aamupaino (ihan normaalia) sekin sai jatkamaan entistä päättäväisemmin dieettiä. Eli molemminsuuntainen painonheilahdus motivoi mua. Todellakin paino heittelee ees taas ja jos se painonnousu joinain aamuina häiritsisi niin silloin kannattaisi punnita itsensä vaikka vain kerran viikossa. Kokonaisuus ennen kaikkea.

Siitä on aikaa kun laihdutuskuurini aloitin, oli joskus maalis-huhtikuun vaihteessa. Lähdin hommaan heti sillä mielellä, että tämä tehdään sillä jos sitä ei nyt tehdä se on taas repsahtamisien jälkeen edessä joten parempi hoitaa homma pois. Olen selkeästi tyytyväisempi itseeni painaessani alle 65 kg kuin yli 65 kg. Vielä tyytyväisempi kun paino on siinä 63 kg:n paikkeilla joten koen, että laihduttamiseni on sen arvoista, että se kannattaa tehdä.

Kun aloitin aloitin täydellisen täsmällisen, garmmantarkan dieetin. Mulla on joskus aiemmin ostettu Fitfarmin Superdieetin vegaaninen dieetti ja sillä menin. Punnittin aamulla kaurahiutaleista lähtien iltapalan riisiproteiinijauheeseen aivan kaikki. Mehukeitot, öljyt, kasvikset.

Suurimpina osana dieettipäivistä kaloreita tuli syötyä hieman reilu 1600.
laihdutus01
Sanoin, että aloitin täsmällisen grammantarkan dieetin. Tavallaan, mutta tein siihen omat muutokseni ennen kuin aloitin eli punaviinilasillinen päivässä on sallittua silloin kun mieli tekee ja kahvikauramaitoa saa kulua aivan niin paljon kuin on kuluakseen. Ei se noista olisi kiinni se dieetti sillä liikunhan aika valtavasti.

Mulla on ollut muutama namipäivä jolloin olen syönyt karamelliä ja muutenkin ihan mitä huvittaa sekä pyöräviikolla Mallorcalla en noudattanut dieettiä.

Mitä sitten tapahtuu nami- tai herkkupäivänä. Esimerkiksi silloin kun meillä oli työpaikan saunailta ja sinne tilattiin pitsaa ja siellä syötiin nannaa niin sitä seuraavana päivänä paino oli pari kiloa enemmän kuin edellisenä päivänä ja tämä pari kiloa ei sitten niin vaan lähtenytkään vaan viikko meni sen sulattelussa. Toki se oli varmasti kokonaan sitä, että kaiken maailman pitsahiilarimättäminen keräsi nestettä kehoon ihan huolella eli ei vakavaa kunhan vaan maltoin sen jälkeen jatkaa dieettiä ihan normaalisti ja rauhassa hätäilemättä odottaa, että paino palaa takaisin jo pudottettuun. Mutta yllätti se silti miten kauan siihen meni, yhden herkkupäivän sulatteluun. Ja tämä tapatui sen muutaman herkkupäivän kanssa joka ikinen kerta. Eli jos vaikka olisin pitänyt joka hiton viikko herkkupäivän niin mitä olisi käynyt painonpudotukselleni, ei ehkä olisi onnistunut lainkaan. Luulisin.

Miten sitten tästä eteenpäin, jotta kilot eivät hilautuisi takaisin. Sepä se, se se vaikeinta tulee olemaan sillä tiedän jo neljä vuosikymmentä eläneenä, että mun keho haluaa pyrkiä siihen 66 kg:n painoon. Keho haluaa mieli ei ja mieli saa luvan voittaa.

Sen olen oppinut, että omat ruokailuvälini kannattaa pitää 3–4 tunnissa, alle kolme tuntia on liian usein mulle vaikka joskus aiemmin olen kuvitellut eri tavalla. Mutta kolme-neljä tuntia niin ehtii tulla sopiva nälkä ja silti pystyy pitämään annoskoot hallinnassa. Ainakin pitäisi.

laihdutus03.jpg
Kannustusjoukon asenne on myös tärkeä.

Härre on huomioinut mun syömisistä ennen laihdutusta, että annokset tuppaavat olemaan aina liian isoja ja kun annos on syöty sitten saatetaan hakea vileä vähän leipää tai jukurttia tai muuta syötävää ja vielä senkin jälkeen ehkä lisää. Tämän tyylin täytyy loppua, sillä se on varmasti just se mikä mun painoa nostaa ylöspäin.

Ihan maailman helpointahan painonpudotus ei ole, mutta se on mahdollista oli sitten enemmän tai vähemmän kiloja. Mulle ei voikaan tulla sanomaan, että helppohan sun on sillä ei todellakaan ole.

Laihdutus todellakin on mahdollista vaikka välillä tuntuu, että nyt kyllä jatkan ihan normaalia mähkimistä ja lopetan tähän. On niin hitonmoinen nälkä ja mieli tekee sitä sun tätä ja helppohan tässä olisi nyt syödä muutama pulla ja vähän kaakkua päälle. Ottaa vähän rasvamättöö kun kylässä tarjotaan ja tuputetaan.

Tässä oli osa mun laihdutuskuurin tuntemuksia ja sen mää  vaan sanon, että paljon on omasta päästä kiinni, pitää pysyä siinä mitä on päättänyt ja palata vaikka kuinka usein niihin omiin ajatuksiin, että miksi oikein on ryhtynyt tällaiseen.

Lue myös edellinen postaukseni Kestovoimaa kestävyysliikkujalle.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.