Mallorca pyöräily, päivä 7, 22.4.2017

Lauantai

Viimeinen pyöräilypäivä, nyyh. Olisi sitä vielä toisenkin viikon pyöräillyt. No viimeinen pyöräilypäivä täällä totta tosiaan, mutta sitäkin hienompi pyörälenkki, ajettiin täältä Cala Pistä Cura-vuoren nousun alkuun joku 36 km ja siitä lähdettiin nousemaan 7 %:n nousua Curalle ihan ylös siellä olevan luostarin ympäristöön.

IMG_4569
Matkalla Curalle kuvailtiin vähän vettä.
IMG_4560
Meri on läsnä.
IMG_4568
Vähän piti käydä istahtamassa auringossa.
IMG_4561
Meri on kiva kun se on riittävän kaukana omista varpaista.

Matka Curalle kesti sellaisen 1,5 h jonka jälkeen oltiin määränpäässä virallisen Cura-nousun alkupisteessä.

IMG_4577
Kekä se siellä peilissä on? 

Pieni hengähdystauko joka tarkoittaa tietenkin parin kuvan ottamista ja veden juomista, energiageelin nauttimista. Meillä oli suunnitelmissa nousta 4,5 km:n mittainen nousu kahteen kertaan, kummallakin kerralla ihan kunnolla vauhtikestävyyssykkeillä ja eka kerta lepsummin ja toinen sitten vähän vakavammin melkein täysiä tai ainakin hyvin lujaa.

IMG_4574
Tässä se on, kohta taas poljetaan ylämäkeen. Seuraavat 4,5 km.

Sa Calobran torstainen serpentiininousuhan oli 9,5 km:n mittainen ja tämä Cura on sitä yli puolet lyhempi eikä ollenkaan niin pelottava vaikka keskijyrkkyys sama 7 % onkin molemmilla. Helpompi nousu joka tapausksessa ja parikymmentä minuuttia sinne matkani ensimmäisellä kerralla kesti. Tarkemmin ehkä 21 minuuttia ja ihan hyvällä fiiliksellä koko matka ylös asti. Härre oli siellä jo ennen mua ja yhdessä laskettiin alas.

IMG_2713
Sieltä meikäläinen tulee vuoren laelle.

Alasmenomatkalla härren mama oli tulossa omaa nousuaan ylös ja kannustettiin häntä vissiin molemmat aika samoilla sanoilla. Härre sata metriä ennen mua ja minä sitten.

IMG_2708.jpg

Alhaalla taas pieni hengähdystauko ja sitten taas ylös, nousu numero kaksi. Päätin, että menen vielä lujempaa kuin äskeisen nousun ja pidin huolen siitä, että syke pysyy alimmillaan siinä 150. 150–160 välillä niin se olisi hyvä, riittävän isolla sykkeellä, mutta ei kuitenkaan ihan täysiä.

IMG_2716
Upeita maisemia taas kerran.

Helposti se nousi, muutaman minuutin nopeampaa kuin ensimmäinen nousu, aika tais olla 19 min 33 sek. Ylhäällä odotti härre ja härren mama, molemmat omat nousunsa ylös polkeneena. Aika hianoo.

IMG_4582
Ylhäällä luostarin edessä.

Hetken aikaa ihmeteltiin luostarin ympäristöä, ei kuitenkaan menty portista sisään kun ei vaan huvittanut. Siellä olisi ollut kahvilakin, mutta oltiin nähty vuoren alhaalla hyvä kahvila missä oli aurinkoinen terassi ja päätettiin laskeutua sinne.

IMG_4578
Nämä maisemat ovat <3.
IMG_4580
Korkealla ollaan.
IMG_2717
Alas mennessä maisemien ihailua enemmän kuin ylös hiki hatussa polkiessa.
IMG_4583
Kahden nousun ja laskun jälkeen alhaalla kahvilassa oli mukava istuskella.

Täällä on reilusti paljon hyviä kahviloita missä pyöräilijöiden on hyvä käydä istuskelemassa. Ja vessatilat ovat olleet aina moitteettomassa kunnossa oli sitten huoltoasema tai kahvila.

IMG_4585
Härre juo kohveeta ja kollaa.
IMG_4586
Istuskellaan kahvipöydässä ja töllötetään ohi ajavia pyöräilijöitä.

Täällä on siis ihan hirmu paljon pyöräilijöitä ja heitä on kyllä mukava seurata ja katsella miten kekäkin on pukeutunut. Jaksaisin katsella pyöräilijöiden menoa päivät pitkät jossain terassilla kahvikupponen kädessä istuskellen. Mut tällä lomalla ei kerinnyt kun piti pyöräillä itse joka päivä. Enemmän tai vähemmän, mutta joka päivä kuitenkin pyöräiltiin.

IMG_4587
Sieltä taas yksi tulee.

Kahvin ja kokiksen jälkeen hotellille se 36 km takaisin, härre ja mää omaa reittiämme ja härren mama vähän lyhemmän kautta. Kaikki oltiin lähes samaan aikaan hotellilla, minä olin juuri päässyt suihkuun kun härren mama porhalsi reissustansa huoneeseen. Siinä tämä oli tämä viikko.

Tänään pyöräilykilometrejä kertyi 93 km ja aikaa meni yhteensä muistaakseni 3 h 55 min.

IMG_4588
19:00 mennessä oli palautettava vuokrapyörät Huerzelerille.

Suihkut, sapuskat ja tukka ponnarille ja pyörät auton kyytiin ja reilu 30 min ajo Huerzelerille josta pyörät vuokrasimme. Sinne ne nyt palautimme ja takaisin hotellille vielä yhdeksi yöksi. Nyyhkis.

Vähän jo suunnittelen, että ensi vuonna uudestaan, on tämä niin hienoa. Elämä on ihmisen parasta aikaa.

 

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s