Mallorca pyöräily, päivä 5, 20.4.2017

Torstai

Tänään oli vuorossa suunniteltu reissu vajaa 100 km:n päähän Sa Calobraan.

SA CALOBRA

IMG_4469
Mutkitteleva jyrkähkö serpentiinitie.

Sa Calobra on varmasti yksi haastavimmista ja mieleenpainuvimmista nousuista Mallorcalla. Jotta Calobran serpentiinimutkaisen nousun pääsee ajamaan ylös pitää ensin uskaltaa laskea se alas merenrantaan ja sieltä lähdetään nousemaan takaisin ylös vuorelle. Nousun pituus on noin 9,5 km ja keskijyrkkyys 7 % eli aika jyrkästä noususta on kyse.

IMG_4471
Sa Calobran nousun ja laskun maisemia. Siellä se tie menee jossakin alas asti.

Me pakkasimme pyörät ja itsemme vuokra-autoon ja ajeltiin aamutuimaan 1 h 40 minuuttia vuoristoon Sa Calobran nousun yläpäähän. Pyörät ulos autosta ja vähän henkistä kestävyyttä mukaan sillä oli aika kylmä ja tiesin viime vuodesta, että entistä kylmempi on kun pääsemme alas asti. Hui hirvitti jo valmiiksi.

IMG_4423
Autolla hotellilta paikan päälle. Maisemat automatkallakin olivat hienot.
IMG_4425
Ja pyörät pihalle autosta ja liikkeelle omin polkuvoimin. Ihan kivaa vaikka jännitystä oli ilmassa.

Tällä kertaa ei laskettukaan härren kanssa pysähtymättä suoraan vaan aina sopivin väliajoin odoteltiin härren mamaa ja siinä ehti aina hetken lämmetä ennen kuin matka taas jatkui. Sa Calobra on aika jyrkkä nousu joka tarkoittaa sitä, että alas mennessä se on aika jyrkkä yli 9 km:n mittainen alamäki. Jarrukahvoilla sai käpälät olla koko ajan ja joka mutkassa piti jarruttaa että vauhti pysyi mieleisenä eikä lähtenyt vaikka kuinka isoksi. Olen siis todella huono alamäkilaskija.

IMG_4444
Matkalla alas pysähdeltiin.
IMG_4441
Alas vaan.
IMG_4432
Halavatun kylmä kun menee pyörällä vain alas. Ei tarvitse polkea, jarruttelu riittää. Piti punnerrella välillä lämmön nostamiseksi. =)

No, lopulta oltiin kaikki kolme alhaalla satamassa ja suunnattiin siellä hotellin kahvilaan, otin kahvin lämmikkeeksi ja tein siinä pikkasen jumppaliikkeitä (kyykkyjä) lämmetäkseni ja voidakseni jatkaa matkaa takaisin ylös. Parit kuvat piti tietenkin täälläkin ottaa.

IMG_4457

IMG_4452
Alaslaskukin on saavutus. Itselleni se on jännittävämpi paikka kuin ylös polkeminen.

Kuvien ottamisen jälkeen ei muuta kuin pyörät starttiviivalle ja kello käyntiin ja polkeminen ylös piti aloittaa saman tien. Takki vielä pois ja rullalle ja pyöräilypaidan taskuun. Vaikka kylmä olikin tiesin, että takki on kyllä liikaa tuossa nousussa, hiki tulee hetken päästä varmasti.

IMG_4458
Startti. Tästä kellot päälle.

Kaikki lähdimme omaa vauhtia tarkoituksenamme nousta ylös niin nopeasti kuin mahdollista. Puh ja huh hikistä hommaa vaikka kylmä aamu olikin. Olimme sen takia aika aikaisin aamusta liikenteessä, että välttyisimme bussiliikenteeltä jota on jonkin verrankin Sa Calobraan johtavalla serpentiinitiellä.

Siinähän se sitten meni se polkeminen omaa tasaista tahtia sykkeiden ollessa alkuunsa jotain reilu 150 ja kilometrien karttuessa sykekin nousi koko ajan. Siinä 160 pinnassa sykkeeni oli suureksi osaksi nousua. Seurasin kilometrien kulkua kilometri kilometriltä pyörän mittarista ja sotkin menemään. Ihan hyvin sujui eivätkä aikamoiset maisematkaan pelottaneet enää yhtään (viime vuonna pelotti) ja uskalsin ajaa aivan normaalisti koko nousun ylös asti. Muutama linja-auto tuli vastaan, mutta ei yksikään missään huonossa kohtaa eli jossain serpentiinimutkassa. Henkilöautoliikennettä oli sitäkin enemmän sekä alas että ylös. Täällä Mallorcallahan autokuskit kunnioittavat pyöräilijöitä todella eikä tällä reissulla ole tullut yhtään tilannetta, että joku auto olisi ajanut liian läheltä tai töötännyt ikävästi tai mitään lähellekään sellasista. Kaikki on mennyt hienosti ja joka ikinen auto ohittaa pyöräilijän toisen kaistan kautta tai ainakin 1,5 m päästä pyörästä. Ajaa pyörän perässä niin kauan kun ohi pääsee, näillä ei ole kiirettä pyöräilijöiden kanssa. Se on tosi hienoa ja saa turvallisuuden tunteen pysymään maksimissa.

Lopulta savuin sinne minne pitikin eli 9,5 km:n nousun yläpäähän kyltin luokse minne kellotus lopetettiin. Viime vuonna kellotettiin vahingossa 500 m lyhempi matka, mutta siitä viisastuneena tänään poljettiin aivan koko nousu alusta loppuun omin pikku jalkalihaksin. Aikani 49 min, 3 min parannus viime vuoteen (joo on otettu huomioon viime vuoden lyhempi matka, viime vuonna 9 km aikaan 49 ja jotain, tänä vuonna 9,5 km aikaan 49 ja jotain). Härre odotteli mua kyltillä, oli polkenut sinne nopeampaa kuin minä.

IMG_4465
Valmis!

Olenko tyytyväinen, olen todellakin. Nousu meni nopeammin ja kevyemmällä tunnelmalla kuin viime vuonna jee jee. On tosi hieno nähdä tai kokea se kun oikeasti kehittyy ja tässä olen kehittynyt. Olen nopeampi kuin vuosi sitten.

Nousun loppupisteestä mentiin vielä hieman takaisin alaspäin odottelemaan härren mamaa tulevaksi ylös. Juotiin kahvit ja teet ja sitten jonkin ajan päästä mama sieltä tuli, aika hienoa. Tosi hienoa ja tässä nähdään taas se, että vaikka ikää tulee niin kehitys on todellakin mahdollista. Niin henkinen kuin fyysinenkin kehitys.

IMG_4474
Kahvila justiinsa auennut kun sinne mentiin. Sillan yläpuolisella tiellä näkyy pyöräilijöitä jotka ovat menossa alas Sa Calobraan.

Pieni ajelu takaisin autolle ja autossa lämmöt täysille ja sama vajaa 100 km hotellille. Ruokakaupan kautta.

IMG_4478
Autolla takaisin. Kamat kyytiin ja hotellille.

Suihku, syöminen, lepuutus ja illan kevyt juoksulenkki.

IMG_4482
Juoksu 1 h 5 min.

Käy tykkäämässä blogistani Facebookissa niin saat uutisvirtaasi tiedon uusista päivityksistä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s