Välillä epätyytyväinen omaan vartaloon

Nyt taitaa olla aika sekava teksti ja mietin pitkään julkaisenko ollenkaan kun ei ehkä ole päätä eikä häntää ja sitten aina pelkään, että joku vetää herneitä nenään mun juttujen takia mikä ei oikein ole tarkoitukseni ainakaan melkein koskaan. En vaan osaa aina pukea kaikkea ajattelemaani sanoiksi kunnolla vaan töksäytän jotain tökeröä vaikka ei ole tarkoitus. No, tekstin julkaisen kuitenkin nyt tässä eikä pitäisi olla mitään muita loukkaavaa:

mielenhairiot02

  • Olen aina ja jatkuvasti sen viisi kiloa liian lihava.
  • Jalat ovat väärät kuin vaivaiskoivun oksat.
  • Posket ovat liian paksut.

Aika monella varmaan on omasta mielestä ärsyttäviä epäkohtia omassa ulkomuodossaan, sellaisia jotka mielellään muuttaisi toiseksi. Mulla ainakin on. On siltikin vaikka olen sinut vartaloni kanssa ja tykkään olla minä itse minun omassa vartalossani. Kuitenkin siis on.

Yllä olevat kolme asiaa ovat ne mun jutut silloin kun en ole tyytyväinen vartalooni.

Ihmisenä olen asioita yksin käsittelevä ja muunmuassa nämä tämänkaltaiset ajatukset ovat niitä mitä käsittelen yleensä aina vain yksin. Härren kanssa saatan jonkin verran näistä jutella tai mainita joskus ja nyt sitten täällä blogissa. Tämän, että yksin käsittelen monia asioita kerron nyt siksi, että joskus kun kirjoitin itseäni jo melkein parikymmentä vuotta vaivanneesta asiasta johon olisin jopa toivonut ratkaisua jos sellainen jollakulla olisi ollut niin syytettiin huomionhakuisuudesta ja jonkun toimesta tungettiin se postaus kategoriaan ”lukijoiden kalastelu”. Siitä ei ollut kyse silloin eikä ole nytkään, omia todellisia tuntemuksiani vain kirjoittelin silloin ja kirjoittelen nyt.

Olen erittäin tyytyväinen omaan hyvään kuntooni, mutta vartalon läskit, väärät tai kierot jalat ja liian paksut posket vaivaavat säännöllisen epäsäännöllisesti.

mielenhairiot03

PAINO

Vartalotyypiltäni olen päärynä jonka näkee kyllä aivan selvästi jokainen ihan omalla silmällään ja päärynävartalo siis tarkoittaa sitä, että kun ihraa kertyy sitä kertyy eniten vyötäröstä alaspäin. Takapuoleen eli tarakkaan ja reisiin. Painan yleensä pyöreesti 66 kg ja sen toivomani viitisen kiloa saan pudotettua helposti, mutta jotenkin aina paino kapuaa takaisin tähän pyöreesti 66 kilogrammaan.  Sanotaanhan, että keholla on joku oma paino mihin se pyrkii, mulla se on aika selkeästi tämä.

JALAT

Jalat ovat ihmeelliset vinot vänkyrät joista en tykkää ollenkaan. Tälle ei voi yhtään mitään millään konsteilla, näillä jaloilla sitä mennään loppuun asti.

POSKET

Posket näyttävät pullasorsan poskilta omaan silmään varsinkin nykyään kun iän myötä  syvääkin syvempiä juonteita on ilmestynyt kasvoihin. Pulleat ja vielä lisäksi alaspäin roikkuvat paksut poskeni. Hyh sentään. Joskus tuntuu, että poskeni näkyvät takaapäinkin. Apua. Tässä päästään taas siihen jatkuvaan viisi kiloa liian painavaan minään eli jos olisin sen viisi kiloa kevyempi, posket olisivat hyvät. =D

Tähän kohtaan moni ylipainoinen voisi helposti sanoa, että höpö höpö nassu tukkoon täällä on oikeastikin lihavia ihmisiä eihän sulla oo mitään. Ei tarvitse sanoa sillä asia on eri, puhun omaan ulkonäkööni liittyvistä omista möröistä oman pääni sisällä. En ole ylipainoinen ja olen sinut itseni kanssa, mutta jos jotain saisin sormia napsauttamalla muuttaa niin nuo olisivat ne asiat.

Vilpittömästi toivon, että jokainen ylipainoinen saisi asiansa paremmalle tolalle, että saisivat painon kanssa kamppailun kuriin ja sitä myöden ylipainon takia ilmaantuneet terveysriskit pois. Tiedän kyllä miten vaikeaa painon pudottaminen voi olla sillä enhän itsekään saa pidettyä itseäni viittä kiloa kevyempänä vaikka syön terveellisesti ja liikun paljon, siitä kuitenkin mielestäni pitää lähteä, että se ylipainoisten liiallinen liikapaino on saatava pois. Mutta ei pitänyt harhautua ylipainoisiin ihmisiin vaan pysyä näissä mun omissa omituisissa jutuissa.

mielenhairiot01

Tällä postauksella haluan nyt sanoa jotain sellaista, että on sitä varmasti aika monella ihmisellä oli sitten lihava, laiha, normaalipainoinen, pitkä, lyhyt, isojalkainen, pienijalkainen ym. niitä inhon tunteita omaa kehoa kohtaan. Juuri sellaisia mitä toiset ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi ollenkaan eivätkä ne näy samalla tavalla toisille ihmisille.

Tässä oli nämä mun tuntemukset ja ajattelen niistä, että ovat aivan normaaleja ajatuksia ja kuten sanoin suhtaudun kyllä hyvin positiivisesti omaan vartalooni vaikka näma asiat sieltä nostavat päätänsä joskus. Ja vaikka näitä mörköjä päähän tulee niin en anna niiden ollenkaan häiritä omaa elämääni eikä pidäkään varsinkin kun olen normaalipainoinen. Sitten kun mennään ylipainon (ainakin sen epäterveellisen ylipainon) puolelle niin pitää kyllä huolestua ja se on kyllä myös asia mitä vähän pelkään, että musta tulee pullukka vaikka järki sanoo ettei oikein voi tulla. Pieni ylipaino ei ole välttämättä epäterveellistä varsinkin jos syö terveellisesti ja harrastaa liikuntaa.

Nautitaan kaikenkokoiset ihmiset liikunnallisesta elämästä!

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Advertisements

8 thoughts on “Välillä epätyytyväinen omaan vartaloon

  1. Hyvin sanottu tuo ”omaan ulkonäkööni liittyvistä omista möröistä oman pääni sisällä” – juuri näinhän se on.

    Piti oikein selata sun blogista kuviasi, sillä musta sulla on tiimalasikroppa, sellainen X koska sulla on kapea vyötärö ja ”leveät” hartiat. Lihas jaloissa ei sitä päärynäksi muuta. Enkä nyt kuvitellut, että kalastelisit ”kehuja”.

    Mun mörkökolmikkoni taitaa olla ne pari ”ylimääräistä” kiloa tässä luontaisessa painossani, selluliitti, josta vaan en kokonaan pääse eroon ja enpä tykkää nenästänikään, mutta näillä on menty… 🙂

    Tykkää

    1. Hei, ehkä mulla onkin tiimalasi. Varmaan onkin koska hartiat ovat leveät, ne on mun mielestä levinneet ja levinneet vaan. =) Jotenkin sitä vaan näkee paksun alavartalon silloin kun haluaa näitä asioita nähdä.

      Näillä se vaan tarvii mennä, onneksi kuitenkin ymmärretään se eikä liikaa jäädä vellomaan. Hyvä me.

      Tykkää

  2. Niin kai se menee, että aina löytää itsestään jotain parannettavaa. Mä en ymmärrä sitä kun ihmiset niin herkästi vetää palot sieraimiinsa siitä, että ”joku jolla on ihan kaikki hyvin” valittaa jostain epäkohdastaan. Kyllä jokaisella on oikeus turhautua tai närkästyä johonkin ominaisuuteensa. Ihmisellä on oikeus tunteisiin ja turhautuminen tai närkästyminen tai ärsyyntyminen on tunne. Voi sitä silti olla ihan perustyytyväinen ja kiitollinen ja kaikkea, mutta saa sitä nyt hyvänen aika välillä rutistakin.

    Uskon kyllä tohon, että ihmisellä on joku tietty hyvänolon paino, mihin keho pyrkii aina palautumaan. Tai joku tietty rasvamäärä, mihin keho haluaa. Mä voisin luovuttaa nää mahamakkarani ja poskeni kans johonkin, mulla kertyy rasva niihin. Tai tissit. Tai siis osan niistä. Kunpa oliskin kapea vyötärö, mutta kun ei oo. Aina sitä ajattelee, että puolen vuoden päästä mä kyllä näytän niin ja niin hyvältä ja painan vähemmän ja taas puolen vuoden päästä ajattelee puolen vuoden päähän, koska mitään näkyvää muutosta ei ole tapahtunut. Tai on ehkä lihonut pari kiloa. 😊 Mäkin aina suren kadonneita muskeleitani, vaikka silti muistutan itseäni siitä, mihin kaikkeen olen varsinkin tänä vuonna kroppani kanssa pystynyt. Jopa ilman niitä pullottavia hauiksia.

    Joten ole hyvä, saat olla närkästynyt(kin) ihan rauhassa. Niin me kaikki. 😊

    Tykkää

    1. Kyllä löytää, mutta tärkeintä on kuitenkin se, että pystyy olemaan sinut itsensä kanssa.
      Toi on han totta, että saa turhautua ja valittaa vaikka olisikin asiat paremmin kuin jollain toisella. Voi sitä silti tosiaan olla kiitollinen vaikka välillä turhautuukin.

      Jotenkin huomaan selkeästi itseni kautta ton painoasian, tämä on nähty niin monesti vuosien mittaan. Mun tarvii tehdä paljon töitä pysyäkseni kevyempänä kun taas tämä paino on luonnostaan ja pysyy ilman ylimääräistä työntekoa. =)

      Muskeleitakin tulee taas pikkuhiljaa varmasti. Mulle ainakin on käynyt niin, ihan huomaamatta olen tullut lihaksikkaamaksi.

      Tykkää

  3. Niin tuttua… mistä tulivat neljä ylimääräistä kiloa jotka eivät suostu katoamaan? Kuka vetää polviani yhteen? Huoh… ja hammaslääkärikin sanoi, että minulla on yhtä mahtavasti kehittyneet purulihakset kuin bulldogilla narskuttelun vuoksi (ei tainnut olla kohteliaisuus). Koskahan mun leukaperät alkaa näkyä takaapäin? Mutta ihan hauskaa tää elämä on silti !

    Tykkää

  4. No juu, näinhän se asia on, aina on jotain ylimääräisiä kiloja ja silleen. Nyt kun olen 40+ niin suurin huolenaiheeni on enemmänkin kasvoihin liittyvää. JOS silmäluomet alkavat roikkua. JOS hamsterinroikot leuassa riistäytyvät käsistä.
    Näitä en sulattaisi millään. Muutamalle kilolle en voi mitään, mutta crossfittiä harrastaneena sanon sen muokanneen kroppaani jonkin verran. Jos olisin oikein ahkera, saisin enemmän tuloksia? Mutta näillä mennään, onneksi ei roiku luomet tms. Kasvoihini olen suht tyytyväinen!

    Tykkää

    1. Mulla on ihan totisinta totta toi silmäluomiasia ja olen aika varma, että jossain vaiheessa menen leikkauttamaan ylimääräiset lörpsöt pois. Nyt jo satunnaisesti häiritsee näkökenttää roikkuva luomi.

      Liikunta onneksi muokkaa kroppaa hyvään suuntaan vaikka kuinka pitkällä aikavälillä. Hyvä me.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s