Tatuointieni tarinat, onko niitä =)

kari_traa_pipo
Isänpäivää!

Kyllä yli neljäkymmenvuotias voi ottaa tatuoinnin. Jos tekee mieli niin kyllä pitää ottaa tatuointi vaikka olisi keski-ikäinen tai yli. Kyllä pitää elää omien mieltymysten mukaan mahdollisimman paljon. Kyllä uuden tatuoinnin kanssa voi harrastaa liikuntaa. Ainakin mun uuden tatuoinnin joka sijaitsee kädessä ja jonka olen ottanut tämän viikon torstaina. Uida en saa enkä saunoa, mutta juosta tai pyöräillä kyllä ja tietenkin käydä salilla. Pitää pitää huoli, että kuva ei hinkkaa mihinkään niin hyvin voi liikkua. Samat ohjeet sain nyt tältä tatuoijalta kuin viimeksi tamperelaiselta tatuoijalta vuosia sitten kun olkavarteeni nakutettiin kuvaa. Pieni hikoilukaan ei haittaa mitään kunhan puhdistaa kuvan sen jälkeen ja kaiken lisäksi tosta kohtaa missä uusi tatuointi mulla sijaitsee (käsi) hikoilee todella minimaalisesti vaikka menisi tuhatta ja sataa.

Käytin aika paljon aikaa sopivan tatuoijan etsimiseen ja se homma jos joku on vaikeaa. Mistä sitä tietää kenelle menisi jos omaa luottotatuoijaa ei ole. No, päätin, että tällä kertaa haluan naisen käden jälkeä ihooni ja päädyin helsinkiläiseen tatuointistudioon La Muerte Inkiin ja siellä Milla Sipolaan jonka kuvia katselin paljon Instagramista ja tykkäsin varmaankin jokaisesta.

tatuointi_tukaani
Tukaanini.

Kun varasin aikaa kerroin, että haluan lisää kuvaa vasempaan käteeni ja nimenoman värikästä ja annoin pallon tatuoijalle. Hän kertoi piirtävänsä mieluiten kukkia ja eläimiä ja kysyi onko mulla jotain lempieläintä. No, ei ehkä ole lempieläintä, mutta tukaani olis kiva, vastasin ja siitä tämä kuva sitten lähti.

Mitään syvällisiä tarinoita tatuoinneillani ei ole, mutta kyllä tukaaniinkin juttua liittyy ja ainahan jokaiseen kuvaan voi kehittää tarinan, mutta periaatteessa kuva kuvana ja tarina tarinana ihan omassa päässä vain. Olen joskus saanut olla tekemisissä sateenkaaritukaanin kanssa ja se lintu on ollut ehkä kaunein näkemäni lintu. Tästä sateenkaaritukaanista jonka kanssa olin tekemisissä ollessani noin 17 vuotias on tukaanit jääneet elämääni ”kummittelemaan”.

tatuointi_tukaani03.jpg

Torstaina lähdin aamulla ennen seiskaa ajelemaan Helsinkiin ja ennen kuin tatuointiaika oli niin ehdin hyvin käydä kahvilla ja kaupassa. Liikkeeseen astuessani en yhtään tiennyt millainen kuva mun käteen oli suunniteltu ja kun sen näin oli heti selvää, että mitään muutoksia ei tarvitse tehdä, kaikki oli just eikä melkein. Kelpas. Kuvaa tehtiin kuusi tuntia melkein taukoamatta ja kyllä, kyllä sattui varsinkin kaksi viimeistä tuntia. Tuskaa oli. Tatuoija oli todella huolellinen ja katselin innokkaana miten paljon huolellisuutta hän kuvaan käytti. Paljon. Ja värit, niiden käytto oli todella hienoa ja lopputulos on aika upea.

Kuva on nyt tosi värikylläinen kun se on juuri äskettäin tehty, mutta kunhan iho paranee niin kuva on sitten ”ihon alla” ja muuttuu jo silloin hieman. Mää en ole koskaan huolissani tatuointien haalistumisesta tai vaalenemisesta sillä mielstäni niiden kuuluu toimia niin ja mennä sinne ihon sisään sulavalla tavalla. Virttyä.

tatuointi_tukaani02
Enter a caption

On mulla muitakin tatuointeja kuin tämä tukaani. Kaikki ovat värillisiä sillä tykkään värillisistä tatuoinneista.

Merihevonen vasemmassa käsivarressa, se tehtiin Tampereella joskus 90-luvulla. Mulla oli ystävä jolle tehtiin täysin samanlainen kuva, hieman eri värinen. Tämä merihevonen on sittemmin peitetty toisella tatuoinnilla. Merihevonen sai alkunsa lemmikkieläinten kanssa työskentelystä ja akvaariokirjojen lukemisesta. Merihevonen on kala.

Neljä sinistä kaulusvälskärikalaa (acanthurus leucosternon) jotka kiertävä oikean ranteeni. Kaunein kala jonka olen koskaan nähnyt. Tämäkin on tehty 90-luvulla. Vein tatuoijalle kuvan kalasta ja hän piirsi sen mukaan kuvat ranteeseeni. Olin tosi tyytyväinen ja mielestäni nämä kalat toimivat vieläkin.

acanthurus_leucosternon
Merihevonen ja kaulusvälskärikalat.Vuosia vanha kuva. Merihevosen päällä on nyt uusi tatuointi.

Delfiini vasemman reiden yläosassa. Siitä en ota kuvaa sillä en kuvaile reisiäni tänne blogiin. Myös 90-luvulla ihooni tehty kuva on tämä ja liittyy samaan ystävään kuin merihevonen eli tällä henkilöllä on täysin samanlainen delfinitatuointi kuin minulla. Harmittaa se, että tämä ystävä jonka kanssa olen kokenut todella paljon ei ole enää elämässäni. Tatuointistudiossa oli kansio jossa oli kuvia ja siitä sormella osoittaen, tuo, tuon minä haluan. Niin se meni suureksi osaksi tuohon maailman aikaan sanoo vanhus.

adidas_toppatakki

Toiseksi tuorein on vasemman käsivarren iso kuva. Meksikolaisaiheinen kuva joka on tehty joitain vuosia sitten Tampereella Tammelantorin laidalla sijaitsevassa Halo Tattoo Studiossa. Tähän ei liity mitään tarinaa paitsi, että heitin pallon tatuoijalle ja sanoin, että voi joko säilyttää merihevosen tai sitten tehdä peitekuvan ja hän päätyi peitekuvaan.

mexicantattoo
Olkavarren kuva. Nyt samassa kädessä on myös tukaani.

Että semmosia tarinoita, ei mitään ihmeellistä syvällistä, kuva kuvana kuten aiemmin sanoin.

Pitkään aikaan en enää ole kuullut kysymystä, että mitä sitten jos alkaa kaduttaa tatuointien ottaminen? No tässä vastaukset:

  • Kadun lopun elämääni ja itken peiton alla mitä onkaan tullut tehtyä.
  • Annan kuvien olla ja elän elämääni.
  • Poistatan pahimmasta päästä.

No, itseni tuntien tuskin tulee mitään katumussessioita.

Mites liikunnat? Tällä viikolla oli toinen kova treeniviikko ja se kyllä tuntuu nyt jotenkin minussa sekä henkisesti että fyysisesti. Ensi viikko onkin sitten kevyt ja on todellakin paikallaan.

Tänään oltiin Pirkkahallissa tekemässä isolla porukalla noin kolmen tunnin yhdistelmätreeniä, pyörä-juoksu.

treeniviikko

Viikon 45 liikunnat yhteensä 13 h 6 min

  • ma voima 48 min, uinti 51 min
  • ti sisäpyöräily 1 h 31 min
  • ke juoksu 1 h 14 min, uinti 30 min
  • to lepo
  • pe sisäpyöräily 2 h 15 min
  • la juoksumatto 1 h 30 min, voima 1 h 13 min
  • su yhdistelmätreeni pyörä-juoksu 3 h 13 min

La Muerte Ink Facebookissa.

Liikuntapäiväkirja Facebokissa.

Mainokset

6 thoughts on “Tatuointieni tarinat, onko niitä =)

    1. Kiitos. Hei pipo on vasta äskettäin ostettu Tampereen Koskikeskuksen Stadiumista, maksoi jotain 35 Euroa. Hyvä pipo, tarpeeksi iso ja myös löysä joten sopii näitten mun kakkuloitten kanssa. Kakkulat ovat osoittautuneet haasteelliseksi silloin kun on pipo päässä.

      Tykkää

  1. Tukaanin kanssa ei ainakaan tarvitse itkeä itseään uneen ja hävetä peiton alla. Hieno värimaailma, etenkin tykkään tosi paljon tosta liukuvasti väritetystä oranssista ja sinisen sävyistä. Sun näköinen tatuointi. 😊

    Pukkaa vähän pakkomiellettä nakuttaa kuvaa nahkaan…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s