Auttaako patistaminen?

Mitä enemmän blogilla on lukijoita sitä useammin pidän suuni supussa vaikka joku asia tuohdututtaa. Oikein vai väärin en tiedä, mutta kyllä muakin rasittaa, hermostuttaa ja veetuttaa monikin asia. Paasatuttaa. Niinkun nytkin joten vähän paasausta tähän alkuun, ja loppuun ja sille välille eli aivan koko tekstiin ihan vaan aiheesta että ”kyl sää voit kun teet vaan etkä ruikuta”. =)

Haluaisitko harrastaa liikuntaa, mutta et vaan tee sitä? Tiedätkö, että liikkua pitäisi ja jopa haaveilet siitä, mutta et vaan tee sitä? Haaveilet liikunnasta elämässäsi, mutta samalla röhnötät sohvalla ja mätät sokeria ja rasvaa suuhun?  Jaahas, mitä tohon nyt sitten sanoisi? En tiiä.  Näissä tapauksissa olen aika sanaton ja pettynytkin tuntemattomien ihmisten puolesta kun ei vaan tunnu onnistuvan. Vaikka mitä se mulle kuuluu mitä muut tekee, ei mitään. Mutta koska se vaikuttaa muhun niin mitä sille sitten voisin tehdä? En tiiä, mutta ihmisestä ittestä se kaikki kuitenkin lähtee, ei sitä uutta ja energisempää elämää sulle kekään toinen tee. Auttaa voidaan, mutta itte pitää toimia.

Jos haluat ja toivot liikettä elämääsi niin tee niin hyvä ihminen äläkä selitä. Aloita, älä lopeta. Ei oo oikotietä!

liikunnallinentie

Ei se hyvä kunto ilmaiseksi tule ei missään nimessä vaan sen eteen on tehtävä töitä ja sen voin sanoa, että se on varmasti töiden tekemisen arvoista. Aloita se harrastus jota oot ittellesi miettinyt. Ajattele ettei oo syytä lopettaa hetken päästä vaan jatkaa pitää, se aika kyllä siihen omaan liikuntaan löytyy. Etsi sopiva liikunnallinen harrastus itsellesi se on ensimmäisiä juttuja mitä pitää ottaa huomioon. Että on ittelle sopiva liikunta ja sopivaan aikaan ja sopivissa paikoissa, omaan elämään sovitettu.

Pinnistää pitää pitkin matkaa ja tehdä mitä tarvii tehdä jotta saa tehtyä mitä haluaa tai haluaisi tehdä. Perskule teidän tommosten kanssa.

Auttoiko? Auttoi tai ei niin mua harmittaa ja rasittaa tästä asiasta uikuttaminen ja valittaminen, saamattomuus vaikka mukamas halua olisi.

Hyvä mun on sanoo, niinkö? No todellakin nimenomaan justiinsa mun on hyvä sanoa sillä olen itte kulkenut pitkän tien sohvaperunasta erittäin liikunnalliseen elämään joka ei minullekaan ole ilmaiseksi tullut eikä vieläkään ole sitä, ilmaista. Vain minä saan itseni liikkeelle ja vain minä teen omat liikuntani ja vain minä olen se mitä omasta suusta alas pistän. Muutaman kerran viikossa liikkeelle, onko se liikaa vaadittu ja todella monimutkaista jos sitä kerran haluat? Itse harrastan paljon, mutta vähempi riittää oikein hyvin.

Ei mulla muuta mutta älä lässähdä jos terveytesi sallii liikkua. Etsi omanäköisesi liikunnallinen tie.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa

Mainokset

5 thoughts on “Auttaako patistaminen?

    1. Juu =). Kyllä mää tykkään paasata, mutta jotenkin sitä helposti suodattaa tekstiä aika paljonkin kun en kuitenkaan halua loukata ketään. Mutta ei tästäkään kannata loukkaantua oon sitä mieltä vaan inspiroitua ja lähtee sinne liikunnan pariin. =D

      Tykkää

  1. Hyvin paasattu! Näitä löytyy lähipiiristäkin joilla olisi kuulemma halua liikkua, mutta ei aikaa. Kuitenkin aikaa löytyy sohvalla makoiluun ja herkkujen mättämiseen… aikaa on 3h illassa katsoa töllöä… no mulla ei sellaiseen ole aikaa ja halua, mieluummin olen salilla tai pyöräilen tai uin tai juoksen.

    Tykkää

  2. Terve Paasonen 🙂 Tämä on kiinnostava aihe. Toden sanoakseni en tiedä, auttaako paasaaminen. Yleistuntuma on, että se aiheuttaa helposti vain vastareaktion. Yleensä ihmiset tietävät, että liikkua kannattaisi, eli tuskin se tiedon puutteesta on kiinni. Mutta toisaalta kyllähän siellä vastareaktion alla saattaa jäädä jotain muhimaankin toteutuakseen kun aika on otollinen…

    Itsehän aloitin liikkumisen vasta yli kolmekymppisenä, siihen asti olin hyvinkin epäliikunnallinen. Tunsin kyllä aina huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta. Päässä pyöri muun muassa sellaisia ajatuksia, että pitäisi olla kiitollinen terveydestä ja normaalista liikuntakyvystä ja että kylläpä harmittaisi jos ne menettäisin. Ajatus aina vain kauemmaksi liukuvasta eläkeiästä ahdisti myös, ja erään puolitutun toteamus siitä, että häntä motivoi liikkumaan muun muassa työkyvyn ylläpito ikääntymistä ajatellen, jäi kytemään mieleen. Tämä nyt vain esimerkkinä siitä, että voi toisten sanomisilla olla merkitystäkin.

    Jotenkin ihmeen kaupalla nelisen vuotta sitten onnistuin löytämään sen liikunnan ilon. Oivallus tuli siitä, että liikkumisen ei tarvitse olla hampaat irvessä suorittamista vaan varsinkin aloitusvaiheessa voi ja kannattaa tehdä ihan vain sen verran kuin tuntuu hyvältä. Erilaisten innostumisen ja onnistumisen tunteiden myötä tuloksena oli itseään ruokkiva positiivinen kierre, ja olen oikeastaan suureksi hämmästyksekseni pystynyt pitämään liikunnan säännöllisenä, jopa kasvavana osana elämääni. Erityisesti pyöräilystä on tullut mukava harrastus. Ainoastaan harmittaa, että kunto ei harjoittelusta huolimatta tunnu kasvavan siten kuin toivoisin, mutta toisaalta se on tällaiselle taviskuntoilijalle kai toisarvoista.

    Kun on itse päässyt suoranaisesta liikunnan vihaamisesta säännöllisen liikkumisen syrjään kiinni, toivoisi että osaisi innostaa muitakin löytämään sen liikunnan ilon. Mutta kyllähän se aika herkkää hommaa on, ja arastelen esim. liikunta-aiheisten päivitysten tekemistä FB:iin, kun pelkään ärsyttäväni ihmisiä tai antavani itsestäni jotenkin hurahtaneen kuvan. 😀

    Joka tapauksessa tuo loppulausahduksesi ”Etsi omanäköisesi liikunnallinen tie” osuu todella hyvin asian ytimeen!

    Tykkää

    1. Hehee. No joo ei paasau ainakaan niille auta keitä ei liikunta kiinnosta enkä mää niitä halua patistellakaan, jos ei kiinnosta ei kiinnosta. Ehkä kuitenkin joillekin sellaisille joita kiinnostaa, mutta eivät saa aikaiseksi ja tarvitsevat potkun pyllylle. =D

      Määkin aloitin liikunnan myöhään, onneksi aloitin musta tuntuu, että elän toive-elämääni ja niin sen pitää mun mielestä ollakin. Mää aloitin liikunnan sen takia, etten kuolisi liikunnan puutteesta johtuviin sairauksiin ja matkan varrella on tullut miljoona muutakin liikkumaan motivoivaa juttua.

      Nimen omaan, ei missään nimessä tarvitse olla hampaat irvessa tapahtuvaa suoritusta vaan ihan päinvastoin, silloin se just on kivaa ja sitä tekee mieli jatkaa ja jatkaa, hyvä sinä että oot oivaltanut sen.

      Ei se kunto välttämättä kovin nopeasti kasvakaan, pienin palasin. Mutta eipä se tärkeintä olekaan. Tsemppiä liikkumisiin ja kiitos paljon kommentista. =)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s