Liikunnan voit aloittaa milloin vain!

Tässä tulee nyt yli kuuskymppisen Tarjan tarina. Hän on härren äiti joka innostui triathlonista pari vuotta sitten ja sillä tiellä on edelleen. Mää oon niin innoissani kun ihmiset saavat itselleen haluamansa liikunnallisen elämän ja jos ei sitä vielä ole niin sen aika voi olla vaikka nyt. Ihan sama mikä on aloitustilanteesi, oletko nuoruudessa ollut liikunnallinen vai et. Elämänsä voi muuttaa liikunnallisempaan suuntaan, ei tarvita kuin oma halu ja itselle mieleisen tai mieluisten liikuntamuotojen löytäminen.

Toivon, että seuraava teksti inspiroi ihmisiä jotka toivovat elämänmuutosta liikunnallisempaan suuntaan.

Seuraavassa Tarja kertoo itse omasta harrastuksestaan:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hei täytän tänä vuonna 63 vuotta Lähtöisin olen Alajärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Tampereelle muutin joskus 1970 alkupuolella ja sitten 1980 loppupuolella Pirkkalaan jossa olen viihtynyt.

Tähän ikään olen kerinnyt olemaan useissa työpaikoissa. Nyt voisin sanoa, että viimeinen työpaikka ennen eläkettä on Hatanpään kantasairaala. Hatanpään sairaalassa teen sairaalahuoltajan tehtäviä. Hyvä kunto ei todellakaan ole pahitteeksi sairaalahuoltajan ammatissa.

Kouluaikana, terveydentilastani johtuen, en saanut osallistua voimistelutunnille enempää kun urheilutunnille. Niinpä voimistelutunnit sujuivat laulaen tanssimusiikkia kun toiset harjoittelivat esim. tansseja kuten  jenkkaa, valssia jne. Ainoa urheilu johon osallistuin oli pesäpallo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten aikuisikä ja liikunnan harrastus. No sama liikkumattomuus jatkui. Joskus yritin käydä työporukan pesäpallojoukkueessa, mutta sekin jäi aika lyhyeen. Minua ei oikein kiinnostanut istua jäähypenkillä. Peliin en saanut osallistua, koska olin hidas juoksemaan ja lyönnit onnistui vain joskus harvoin. Voisin luetella vaikka minkälaisia syitä miksi en ole harrastanut säännöllisesti minkäänlaista liikuntaa, mutta suurin syy on että koin itseni aika surkeaksi tapaukseksi. En oppinut uimaan koska en saanut mennä uimaan. En juossut koska 50- / 60-luvulla nyt ei vaan harrastettu pitkin teitä juoksemista. Pyöräilemään opin muutaman vääntyneen ohjaustangon ja lukemattomien mustelmien jälkeen. Veljeni yritti opettaa minulle tasapainotaitoa jopa moottoripyörällä. Minä ajoin ja velipoika istui takana. Hauskaa puuhaa ja omintakeista oli minun tasapainotaiteilu.

Tuskaista oli pyöräilyn opettelu. Eikä asiaa helpottanut yhtään se, että äiti sydän kylmänä varoitteli ja pelkäsi loukkaantumistani.

Oppia ikä kaikki. Polkupyöräily on minua kiehtonut aina. Se että sain työpaikan noin 10–12 km:n päästä kodistani, riippuen siitä mitä reittiä ajelen, oli oikein sopiva matka aloittaa työmatkapyöräily. Juhan (härren) avustuksella löysin itselleni oikein sopivan pyörän ja se oli kuin piste i:n päälle ja hurahdin pyöräilyyn. Pojan perhe harrastaa triathlonia ja vuonna 2014 menin mukaan heidän kisamatkalle Tahkolle. Jaanan kanssa katseltiin uimalaseja ja mietin ostaisinko uimalasit ja opettelisin uimaan. Jaanan kokemus uimalaseista auttoi minua niiden ostamisessa ja hyvin ovat toimineet.

Tahkolta ostetut uimalasit on syypää siihen, että jo vuosia vuosia olin ajatellut, että opettelen uimaan. Nokian uimahallista tuli kerran toisinaan jopa kaksikin kertaa viikossa minun uintipaikka.

Kerran mainitsin Juhalle, että olisikohan vapaauinti se uintilaji jonka oppisin. Syy siihen miksi ajattelin vapaauinnin olevan minulle helpompaa oli, että koirauinti oli ainoa uintilaji jolla pääsin muutaman metrin eteenpäin. Aha oli Juhan kommenti ja hän alkoi näyttämään minulle vapaauinnin käsivetoja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Triathlonseuran joka torstaisessa juNpassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhalta ja Jaanalta sain ensikosketuksen triathlonharrastuksen aloittamisen. Heidän kehoituksesta rohkaistuin liittymään Triathlonteam 226 -seuraan. Sykealueet ja harjoitellu sekä juoksussa, että pyöräilystä niistä sain ensitietoa Juhalta ja Jaanaban  blogista. Kaikki ei mee jakeluun heti kerralla ja aina välillä iskee masennus ja ajatus, että miksi kiusata näin mukavaa ihmistä kun itseään. Monta kiertoa olen palannut treeneistä kuin kymmenmetrisen kuusen latvasta pudonnut, naarmuja itsetunto täynnä. Seuraavaa treeniä odotan kuitenkin jo heti muutaman tunnin päästä.

Triathlon on hyvä ja monipuolinen laji eikä siinä tule sellaista yhden lajin kyllästymistä.

Triathlonteam 226. Treeniporukka ja valmentaja on osoittautunut hyväksi teamksi. Uimaankin olen oppinut hitaasti mutta varmasti. Vesipelko pitää tiukasti otteessaan, vartalonhallinta, hapenotto niissä on opeteltavaa.

Italiassa Toscanassa keväällä 2015 pyörätreenileirillä.
Italiassa Toscanassa keväällä 2015 pyörätreenileirillä.

Uintitreenit koostuvat erilaisilla harjoituksista, lihapullakellunnasta yhdenkäden uintiin ja delfiinipotkuista hinausuintiin. Hinausuinnissa kaveri pitää jaloista kiinni jolloin jalat ei pääse painumaan pohjaan. Sillä haetaan vartalon oikeaa uintiasentoa. Ja juuri tuo jalkojen osuus uinnissa on erittäin tärkeää ja minulle valkeni miksi en ole oppinut uimaan.

Vuosia sitten ehkä noin 49 v ajattelin aloittaa juoksuharrastuksen. Intoa täynnä suunnistin Pirkkalan urheilukentälle. Karmea kokemus. Lähdin juoksemaan intoa täynnä kenttää, jonka pituudeksi tulee noin 400 m, ympäri. Into loppui aika lyhyeen, en nimittäin päässyt edes yhtä sataa metriä juoksemaan kun olin jo ihan poikki, henki ei kulkenut ja korvissa suhisi.

Jaana kertoi, että täytyy juosta tarpeeksi hitaasti. Minä juoksin täysillä enkä päässyt mihinkään.

Selittelin itselleni kaiken näköisiä juttuja miksi en päässyt lujaa, kuten esim. minullahan on lyhyemmät jalat toisin sanoen minun askeleeni on paljon lyhyempi jne…

Oppia juoksemaan hitaasti on aika haasteellista, mutta kun se onnistuu niin juokseminen on tosi nautinnollista.

Eilen pirkkahallissa pitkässä (3 h) pyörä-juoksu -yhdistelmätreenissä. Siellä oli kivaa.
Eilen pirkkahallissa pitkässä (3 h) pyörä-juoksu -yhdistelmätreenissä. Siellä oli kivaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyöräily, juoksu ja uinti kaikki ovat tekniikkalajeja. Pyöräilyssä kampien pyöritys ja juoksussa, kun tajusin päkiäjuoksun merkityksen niin juoksuasento helpottui eikä enää tullut ristiselkä kipeäksi.

Liikun ja treenailen ihan oman terveyteni vuoksi ja sen takia, että opin uusia asioita. Eläkellä aika ei tule pitkäksi kun on harrastus. Jos nyt tässä opin uimaan niin, että tuo hapenotto onnistuu niin kuka tietää vaikka osallistuisin johonkin kisaan.

Ratareisi-pyöräilytapahtumassa
Ratareisi-pyöräilytapahtumassa. Kuva Timo Kananoja.

Trithlonteamiin liittyminen ei ihan helppoa ollut, mutta perheen kannustus, iloinen tervetulotoivotus teamiin ja kannustava suhtautuminen sekä se, että heti ensimmäisellä uintitreenisä sain ihan oman valmentajan hälvensi ensimmäiset pelot. Nyt voin sanoa, että opin uimaan 62-vuotiaana. Monia tunteja on harjoiteltu käsivetoja, vartalon hallintaa ja sitä että jalat eivät putoa pohjaan vaan pysyvät vaakatasossa. Uinnin opettelussa valmentajien lisäksi minua on helpottanut etusnorkkeli. Etusnorkkelin avulla kun ei tarvitse olla huolissaan hapensaannista pystyn keskittymään käsivetoihin, uskallan mennä syvään altaaseen uimaan ja pystyn uimaan matkaa. Yksi unelma on toteutunut vaikka vielä on paljon opittavaa varsinkin tuossa hapenottossa, olen oppinut uimaan.

Itseä täytyi tsempata alkuun ja kertoa, että teet ihan omaa harjoitusta omista lähtökohdista. Koen, että valmentajan rooli on a ja o varsinkin kun änkee muutaman kymmenen vuotta nuorempien joukkoon ja se myös vaatii minulta kylmää päätä. Hauskaa on ja aion jatkaa vielä kymmenen vuoden päästäkin eli niin kauan kun henki pihisee eikä tule muita esteitä.

MITEN LIIKUN, KUNTOILEN TAI TREENAAN?

Jossain määrin harrastuksesta on tullut elämäntapa – hyvä sellainen.

Kaikki alkoi työmatkapyöräilystä. Oli oikein mukava kertoa työterveydenhoitajalle, että juu pyöräilen töihin noin kolmena päivänä viikossa ja kilometrejä tulee päivää kohden noin 24 km.

Tästä ne treenikerrat ovat vain lisääntyneet.

Kerron tähän lomaviikkon treenit, tunteja yhteensä noin 5,20 h

  • uintia kolme kertaa noin puolesta tunnista tuntiin aina kerrallaan
  • lihaskuntoharjoittelua sekä puntti- että jumppasalilla kaksi kertaa
  • kolme kertaa kävin hiihtämässä.
  • sisäpyöräilyä kotona yhden kerran.

Silloin kun käy niin hyvä tuuri, että päästään Tampereen messu- ja urheilukeskukseen, johon ei aina pääse, sinne vien oman trainerin mukana niin minun omatoimi pyörä- ja juoksutreeni on noin kolme tuntia kerrallaan.

Näitä pyörä- ja juoksutreenejä on sekä omatoimi- että ohjattuja treenejä ja niistä minä nautin erittäin paljon kuten myös kesällä Nokian pururadalla juoksutreeneistä. Hei mitä minä oikein höpisen. Nautin kaikista yhteistreeneistä.

Mukavia ovat myös ne kun lähden tekemään yksin omaa juoksutreeniä vaikka tuo yksin treenaaminen vaatii vähän enemmän selkärankaa, mutta kun sinne pääsee niin kiittää itseään siitä, että tuli lähdettyä.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Advertisements

31 thoughts on “Liikunnan voit aloittaa milloin vain!

  1. Niin se vaan mun äippä osaa, uskaltaa ja pystyy. Ei ollut kauakaan kun kuulin kommentteja että liikutkohan liikaa. Onneks kelkka on kääntynyt. Mun äiti, paras äiti!

    Tykkää

  2. Ihan älyttömän inspiroiva tarina! Kiitos tämän jakamisesta ja liikunnan iloa tulevaisuudessakin! 🙂

    Tykkää

    1. Mua inspiroi myös muitten tarinat ja olen jotenkin niin onnellinen kaikkien puolesta ketkä onnistuvat elämänmuutoksessa parempaan suuntaan. Toivoisin, että kaikki onnistuisivat. =) Kiitos kun luit ja kommentoit.

      Tykkää

  3. Ihan mahtavaa 🙂 tulin niin iloiseksi tästä, voi kunpa muutkin nuoret aikuiset ottaisi mallia omien vanhempiensa ja läheistensä kannustamiseen. Veikkaan, ettei vanhustenhuollon tarvekaan räjähtäisi niin pahasti käsiin. Liikunnan ilosanoman levitystalkoot kunniaan!

    Tykkää

  4. Hienoa Tarja! Liikunta (ja uuden opettelu) tekee tosi hyvää myös aivoille, joten siinä on yksi syy lisää miksi liikuntaa kannattaa harrastaa sekä nuorten että iäkkäämpien. Tämän yritän itsekin muistaa kun crossfitin jotkut vaikeat jutut turhauttaa..:)

    Tykkää

    1. Hyvä pointti mikä ei edes välttämättä tule mieleen vaikka tavallaan on itsestään selvää. Aivot varmasti tykkää.

      Liikunta auttaa aina. =)

      Tykkää

  5. Aivan mahtavaa Tarja! Tätä tarinaa oli todellakin ilo lukea. Saisi monet paljon nuoremmatkin ottaa Tarjasta mallia.

    Tykkää

  6. Aivan huikeaa, Jaanaban anoppi!
    Ja esimerkillistä toimintaa Jaanabalta ja härreltä, että kannustavat iäkkäämpiä läheisiään liikkumaan, oppimaan uutta ja uskaltamaan mukaan (nuorempien seuraan).

    Tykkää

  7. Todella inspiroivaa, anoppisi on kyllä todella hyvä esikuva ihan kenelle tahansa! Oikea teräsnainen! Paljoon pystyy kun vaan uskaltaa!
    Itse räpiköin taas tämän alkuun pääsemisen kanssa, ylipäätään liikunnallisen elämäntavan saavuttamisen kanssa, ja just tähän väliin oli niin on mukavaa tietää että vielä myöhemminkin ennättää oppimaan vaikka jotain ihan uutta jos vaikka nyt onkin vaikeaa. Että kuinka monta kertaa saa aloittaa alusta… ilmeisesti vielä ainakin kuusikymppiseksi saakka 😉

    Tykkää

    1. Eikö ookkin ihana tarina ja asia. Siis sitä voi vanhempanakin olla elämänsä kunnossa, mikä tosiaan auttaa vaikka mihin. Hän on mun idoli, haluan itsekin harrastaa ihan täysillä lopun ikääni. =)

      Tykkää

  8. Olipas mukava lukea tällaista stooria. Itsellekin hyvin kannustavaa. Olen välillä miettinyt, että kauanko sitä voi vielä täysiä harrastaa ja luullaanko mua joksikin huruakaksi kun vielä 54 vuotiaana aloitin uuden liikuntaharrastuksen. Ihanaa huomata etten ole ainoa. Aloitin maastopyöräilyn mikä on aika raju harrastus tämän ikäiselle. Mutta niin rakas ja mukaansa tempaava harrastus. Nautin joka hetkestä. Kyllä liikunta on ihanaa kun löytyy se oma laji!

    Tykkää

    1. Joo ei tartte miettiä enää kauanko voi harrastaa nimittäin kyllä voi. =) Mää ainakin aion harrastaa niin kauan kuin terveys sen sallii. 54-vuotiaana on hyvä aloittaa uusi harrastus. Just hyvä hetki silloin, onneksi oot aloittanut.

      Liikunta on parasta. =)

      Tykkää

  9. Tarja on ihan huikea esimerkki kaikille jotka miettivät että pitäisikö aloittaa liikkuminen. Kyllä vaan, koskaan ei ole liian myöhäistä. Tää tarina oli kiva lukea ja vielä parempaa on ollut päästä seuraamaan tätä kehitystä ihan livenä!

    Tykkää

      1. Tietääkö teistä jompikumpi onko jotain iäkkäämpien naisten pitämiä liikuntablogeja? Tuntuu siltä, että mitä iäkkäämmäksi nainen tulee alkaa enemmän kiinnostamaan joku muu aihe kuin liikunta. Itsellä se on mennyt päin vastoin.

        Tykkää

      2. VItsit kun niitä on harvassa. En oo oikein löytänyt mitään itselle sopivaa treeniblogia jota kirjoittaisi joku edes yli 45-vuotias.

        Tykkää

  10. Olipa mukavaa luettavaa, terveisiä vaan anopillesi 🙂

    Liian harvoin käyn sunkin blogiasi lukemassa, vaikka täällä on kaikkea kiinnostavaa ja hyvää juttua. Sitten tietysti kyylin sun sisustusjuttuja ja luen koirien ja muiden eläinten kuulumiset. Ja oli yllätys lukea Tärpästä, voi että. Osanottoni.

    Terveisiä täältä Tampereelta, lenkki kulkee täälläkin paitsi ei kyllä juuri nyt, tiet on niin älyttömän liukkaat, että hyvä kun kauppareissulla pysyy pystyssä.

    Tykkää

    1. Haa terve. =) Terveiset menee anopille.
      Lemmikeille eli Mortille ja Kaisalle kuuluu. Tärppää ei enää oo niin. Kiitos.

      Niin liukasta kuin olla ja voi, kulki sitten autolla, pyörällä, kävellen tai juosten huhheijjaa sentään.

      Tykkää

  11. Hei. Tulin kertomaan, että kuinka iloinen ja yllättynyt olen noista kannustavista kommenteista.

    Tykkää

  12. Tarja on kyllä terästä! Tiedän monta, jotka voisivat ottaa mallia ja miettiä tekosyitään. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaharrastusta. Kiitos tarinan jakamisesta!

    Tykkää

  13. Hei..kiitos Tarjan kertomuksesta. Itse aloitin maantiepyöräilyn kolme vuotta sitten 56-vuotiaana. Kuntosali ja juoksu ovat myös ohjelmassa. Juoksumatto kotona on paras talviaikaan polvivaivani vuoksi. Jospa saisi rohkeuden vielä uinnin opetteluun. Olen haastanut itseni olemaan elämäni kunnossa 60 vuotiaana.

    Tykkää

    1. Jes, hyvä Eppa. Ihan parasta on kun oikeesti voi aloittaa ihan kunnollisen liikuntaharrastuksen milloin vain. Koskaan ei ole liian myöhäistä, liikunta antaa todella paljon ihmisen elämään. Maantiepyöräily on tosi hianoo, ehkä päätyisin lajina siihen jos olisi pakko valita vain yksi. Me ollaan huhtikuussa lähdössä Tarjan ja härren kanssa Epsanjaan pyöräilemään viikoksi. =)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s