Mitä kuuluu?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KOTI

Koti ja oma talo olla möllöttää jo ehkä yhdeksättä vuotta täällä Pirkkalassa. Pimeässä perämettässä omissa oloissa. Ei juuri naapureita näy. Täällä on hyvä olla ja vieraita käy ihan riittävästi mulle eli todella harvoin. Omia vanhempia, ehkä härren vanhempaa, ystäviä joskus ja jotain triathlonkavereita joskus. Siinä se. Eniten ollaan tekemisissä varmaankin ystävä Teijan ja hänen perheensä kanssa koska käydään vuorotellen toisillamme syömässä ja välillä ravintelissa sekä kolmesti viikossa on yhteistä liikuntaa Teijan kanssa jonka juoksuharrastus jatkuu kuten myös salitreeni. Hän on saanut liikunnasta kiinni kuten toiveissa oli kesällä kun juoksemista hänen kanssaan aloiteltiin, ihan parasta sillä liikkuva ihminen jaksaa taatusti paremmin ja todennäköisesti on jopa onnellisempi kuin ei liikuntaa harrastava. Liikunta piristää.

Olen kotihiiri ja viihdyn omassa kotona useammin kuin muualla. Tykkään ruuanlaitosta ja ihan vaan olemisesta ilman yhtään mitään häslinkiä.

Mutta ei, en mää tänne Pirkkalan perämettään aio jämähtää. Muutaman vuoden päästä asun jossain aivan muualla se olis toiveissa ja uskon, että vaihtelu virkistää ja tsemppaa muutenkin elämässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

TYÖ

Olen ollut kesän lopusta asti uudessa työpaikassani kaupassa jossa on tämä täti  taas joutunut opettelemaan vaikka mitä. Töitä riittää ja kivaa on, parit läheisemmät työkaverit on joitten kanssa tulee juteltua monestakin asiasta ja työpäiväni on aika sosiaalinen sekä työkavereitten että asiakkaitten suhteen. Ikinä ei voi tietää mistä puhetta tulee. On ollut hauska huomata, että läheisesti työkavereitten kanssa työskenteleminen sopii mulle ihan hyvin ja tulen erityisen hyvin toimeen innokkaitten ulospäinsuuntautuneitten ihmisten kanssa jotka ovat monessa asiassa täysin päinvastaisia kuin minä. Niin se pitää mennäkin, erilaisia meidän pitää olla.

Töissä mut on analysoitu aika kattavalla testillä. Että millainen työntekijä olen ja mitkä on mun vahvuudet ja mitkä heikkoudet, miten toimin missäkin tilanteessa. Laaja hyvä testi, mutta tiesin tämän kaiken ja olisin sen osannut ihan kertoakin jos olisi kysytty. Että mimmonen mää oon. Olen tosi paljon opiskellut itseäni vuosikausia joten mikään ei tullut yllätyksenä. Muunmuassa tämmöstä testi kertoi mun työminästä:

Luontaiset vahvuudet:

  • Hallitsee ohjeiden noudattamisen
  • Hyvä rakentamaan laatuohjeita
  • Toimii systeemin mukaan
  • Esiintyy asiallisesti
  • Ei hae henkilökohtaista valtaa
  • Ei  ylikorosta itseään
  • Pysyy asiassa
  • Välttää virheitä ja sooloilua
  • Ei ole ylimielinen tai välinpitämätön
  • Pysyy lestissään
  • Vaatii kaikilta samaa
  • Löytää puutekohdat

Kehittymisalueet:

  • Tulee helposti määrätyksi
  • Hidastelee käyntiinlähdössä
  • Ei reagoi innostukseen
  • Vetäytyy omiin ajatuksiin
  • Jää tutkimaan ja analysoimaan
  • Hakee selityksiä – ei ratkaisuja
  • Jää nyhräämään
  • Keskittyy sääntöihin ja unohtaa ihmisen
  • Puhuu liian monimutkaisesti
  • Ei yksinkertaista

Adjektiiveja:

Tarkka, varovainen, täydellisyyden tavoittelija, korrekti, ujo, diplomaattinen, rauhallinen, turvallisuushakuinen, asioihin perusteellisesti perehtyvä, järjestelmällinen, kontrolloitu, vetäytyvä, harkitseva, luotettava, tunnollinen.

Kommunikointityyli:

Hän on hyvin rauhallinen ja vaatimaton kommunikoija, joka ei pidä suurta melua itsestään. Itsekehuun hän syyllistyy hyvin harvoin.

Ohjeita kommunikointiin minun kanssani:

  • Kerro faktoja
  • Vältä koskettelua ja hänen reviirilleen menemistä
  • Ole kärsivällinen ja etene rauhallisesti
  • Anna riittävästi yksiyiskohtaista tietoa
  • Hillitse omaa aktiivisuuttasi
  • Vältä henkilökohtaisia aiheita
  • Vältä painostamista
  • Keskity asioihin

Muunmuassa tommosia asioita testi kertoi minusta, paljon muutakin. Arvostan isosti, että työnantaja tettää tällaisia.

OPISKELU

Faf Personal trainer koulutuksessa mennään jossain yli puolessa välissä. Kuntosaliohjaajan teoria ja käytäntö läpäisty vaikka sitä jännitin, että mitenköhän käy kun oppimateriaalia oli niin valtavasti.

Olen vileäkin niin tyytyväinen, että ryhdyin tähän opiskeluhommaan sillä olen saanut tosi paljon emmeitä tulevaisuuteen. Arvostus liikunta-alan työtä kohtaan on kasvanut entisestään. Kolutus  ei ole mikään läpihuutojuttu mitä monesti ajatellaan, ei todellakaan ole vaan luettavaa ja opeteltavaa on valtavasti ja kun kaiken oppii ja varsinkin sisäistää niin on aika viisas. Mitä tulevaisuus sitten tuokin tullessaa liikunta-alan suhteen on täysi mysteeri. Suunitelmia on edelleen, mutta mitään en ole lyönyt lukkoon vaan katson, mietin ja kuulostelen rauhassa. Haaveena on kuitenkin saada tehdä töitä liikunnan parissa, enemmän vai vähemmän sitä en vielä osaa sanoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PARISUHDE

En kovin innokkaasti hehkuttele pusipusihalihali-jutuilla täällä blogissa, mun mielestä tuollainen hehkuttelu olisi jo aika överiä mulle eikä mun parisuhde kummemmin kuulu muille. Sen verran kuitenkin voi kuulua ja asiasta voin turinoida, että  elämäni härren kanssa mennee tulevaisuudessakin samaa rataa kuin viimeiset viisitoista tai kuusitoista vuotta. Näillä näkymin, koskaanhan ei tiedä milloin mitäkin omalle kohdalle osuu. Ties vaikka toinen lähtisi omille teilleen hetkenä minä hyvänsä. Nyt ei ole kuitenkaan semmoista näköpiirissä.

Lapsia ei oo eikä tuu ja kyselytkin ovat loppuneet jokunen vuosi sitten kun mittari läheni iän puolesta neljääkymmentä, nythän se mittari on jo yli neljäkymmentä. Mää oon erittäin tyytyväinen, että jälkikasvua ei ole. Näinä päivinä ajattelen entistä enemmän sitä miten ihmiset tuhoavat toisensa ja koko maapallon ja niin edelleen…

juhha01

LIIKUNTA

Liikunta sujuu samalla hyvällä tunteella kuten aina, fiiliksen mukaan ilman sen suurempia suunniteltuja treeniohjelmia. Ilman kiveen kirjoitettua treeniohjelmaa olen ollut nyt jonkun puolitoista vuotta ja se sopii edelleen mulle. Omalla tuntemuksella nousujohteisesti, se on se mun treeniohjelma.

Tavoitteena on ensi kesänä taas täyden matkan triathlon nopeampaan aikaan kuin viime kesänä. Tässä viime kesän Finntriathlon Tahko -kisaraportti tuosta pitkästä kisasta.

Täyden matkan (uinti 3,8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42,2 km) kisan aion mennä kisaaman ihan tänne kotosuomeen. Muutamat ovat kyselleet näistä ensi kesän kisasuunnitelmistani, mutta en ole niitä vielä tämän kummemmin miettinyt. Yksi täyden matkan kisa siis ja ainakin yksi puolimatkan, joitain lyhempiä jotka selvinnevät sitten viimeistään kesän korvalla. Kaikki kotimaassa, mua ei yhtään huvita lähteä ulkomaille kisoihin. Tätä ulkomailla kisoissa käymistä multa kans aina välillä kysytään eli vastaus on ei. Ei oo mun juttu ollenkaan. Treeniloma ulkomailla kyllä on mun juttu. Viime keväänä oltiin pyörätreenileirillä Italian Toscanassa ja se oli tosi hianoo varsinkin kun Italia taitaa olla mun lempimaa. Ens keväänä mennään kans jonnekin ja asia on ollut tapetilla viime päivinä kyllä.

En sitten tiedä tuleeko joskus jonnekin liikuntatapahtumaan osallistuttua ulkomailla, jätän senkin vaihtoehdon avoimeksi ettei tuu sitten mitään sanomista jos näin käy. =D

Suurin ja elämän mittainen tavoitteeni omien liikkumisteni suhteen on pysyä hyvässä kunnossa kaiken ikää mikäli terveys sen vain sallii. Liikuntaa hyvällä mielellä ilman suorittamista.

Pt-koulutuksen myötä olen todella löytänyt venyttelyn ja sen valtavat hyödyt. Myös isot liikeradat on paljon mielessä sillä en halua jämähtää töpöttäväksi suppeasti liikkuvaksi kehoksi, kauhukuva on se ja totuus on se, että varsinkin salitreeni tuppaa pienentämään liikeratoja. Mutta tähän auttaa tosiaan jokaisen salitreenin jälkeen tehdyt lyhyet venyttelyt koko keholle ja pari kertaa viikossa kotona tehtävät pitkät venyttelyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

LEMMIKKIELÄIMET

Lemmikkieläinten suhteen kuuluu surullistakin surullisempaa. Lempikoirani mustaterrieri Tärppä on nyt lopetettu ja meillä on enää pikkukoira Mortti ja kissa Kaisa. Tärppä menehtyi pernakasvaimensa kanssa, kasvain tuli tässä joku aika siihen pisteeseen, että koiran lopettaminen oli edessä.

Tärppä voi loppuun asti hyvin ja ensimmäisten pernakasvainongelmien ilmaannuttua härre vei sen lääkäriin lopetettavaksi. Koira meni viimeiselle matkalleen häntä heiluen ja härre oli sen kanssa siellä siihen asti kunnes sydän pysähtyi. Sinen se jäi ja kuljetettiin yhteistuhkaukseen. Kova paikka.

Tärppä on ollut ehdottomasti mun paras koira. Nyt Mortin ollessa meidän ainoa koira on aika orpoa sillä Mortti on aika paljon omissa oloissaan viihtyvä, ei sitä edes aina huomaa, että koira on talossa kun ei oo enää ketään tossa puolen metrin etäisyydellä musta.

Jossain vaiheessa meille kyllä varmaankin tulee toinen koira, ehkä pian ehkä myöhemmin sitä en vielä tiedä, mutta toista koiraa ja nimenomaan  isompaa kaipaan. Mortti painaa vaivaiset 10 kg. Pikkuhurtta saa kyllä nyt erilailla huomiota kuin ennen sehän on selvä, se saa kahden koiran huomiot nyt yksistään.

Kommentit blogissa on kivoja, mutta en halua ollenkaan kommentteja tässä koiran lopettamisasiassa. Muuta turinaa tekstin suhteen toivon kyllä paljon.

Tärpästikkeli.
Tärpästikkeli.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Advertisements

17 thoughts on “Mitä kuuluu?

  1. Olipa kiva postaus! Oon lukenu sun blogia ehkä vuoden verran ja oon tykänny tosi paljon varsinki juoksujutuista! Aiemmin en oo kommentoinu, mutta nyt ajattelin kirjoittaa, kun mainitsit tuosta, että oot tyytyväinen, kun jälkikasvua ei ole.

    Mä oon 30 korvilla ja rupeaa jo ihan ärsyttämään se ainainen kysely, että joko mekin kohta hankitaan lapsia. Meillä on vakaa, lähes kymmen vuoden suhde takana, vakituiset ja vakaat työpaikat, omistusasunto, pari autoa ja koira, mutta lapset kuulemma puuttuu.

    Mieleni on muuttunut lasten suhteen moneen kertaan. Parikymppisenä ajattelin, että haluaisin kaksi lasta ennen kuin täytän 30, mutta sen iän alkaessa lähestyä lukumäärä putosi ensin yhteen ja sitten ajattelin hetken aikaa, että en halua yhtäkään, kun seurasin kavereideni lapsiperhe-elämää sivusta. Nyt voisin ajatella ehkä yhtä lasta, mutta sopiva ajankohta on vielä pitkässä pohdinnassa. Äitiydessä minua pelottaa eniten se, että hukkaamme itsemme ja toisemme vanhemmuuteen. Myös omasta ajasta luopuminen tuntuu haikealta jo ihan ajatuksenkin tasolla.

    Ihmisten kyselyissä ärsyttää, että kaikki pitävät jotenkin itsestään selvyytenä sitä, että kaikki haluavat lapsia. Sekin ihmisillä tuntuu tyystin unohtuvan, että kaikki eivät edes saa lapsia, vaikka kovasti haluaisivatkin ja silloin kyselyt varmasti satuttavat. Voihan olla, että meistäkin biologia ja aika ajaa ohitse eikä saada lapsia, jos odotetaan asian kanssa liian pitkään. Olemme kuitenkin tiedostaneet sen, että se riski on olemassa ja se suurenee sitä enemmän, mitä kauemmin mietimme. Mutta jos niin kävisi, niin eläisimme silloinkin varmasti hyvän elämän, se vaan koostuisi muista asioista kuin lapsista. 🙂

    Huh, tulipa melkoinen vuodatus. Asia on ollut paljon mielessä, joten oli mukava lukea, että elätte oikein onnellista elämää ilman lapsia. 🙂 Lapsiperheet kun ovat antaneet ymmärtää, että elämä ilman lapsia olisi muka tyhjää ja vailla merkitystä. Pötyä siis niin kuin epäilinkin!

    Otan osaa koiranne poismenon vuoksi. 😦 Rakkaasta karvaturrista on aina raskasta luopua.

    H

    Tykkää

    1. Hyyvä että oli kiiva. =)
      Mää oon ihan oikeesti oikein tyytyväinen ettei ole jälkikasvua ja olen onnellinen ja onnellisuus kasvaa vuosi vuodelta. Olen kyllä varmaan perusonnellinen ihminen sillä olen aina tykännyt omasta elämästäni enkä koskaan haikaile muitten ihmisten juttuja ja elämiä. Elän just niin kuin haluan. Oon aika itsekäs ja mitä vanhemmaksi tulen sitä itsekkäämpi olen. En yleensä selittele enkä kertele ja kaartele puheissani ihmisten kanssa enkä varsinkaan jätä sanomatta tai ole semmonen, että en saa sanottua vaikka pitäisi vaan sanon asiat kuten ne ovat.

      Määkin joskus ajattelin, että haluaisin lapsia. Ympäristön paine on kuitenkin kova, mutta sen takia ei missään nimessä kannata eikä pidä lisääntyä. Moni varmasti jahkailee lisääntymisen =D kanssa, että pitäiskö ja pitäiskö ja kadunko jos en edes yritä mutta voin kyllä omasta puolestani sanoa, että en missään nimessä haluaisi lapsia tähän elämään(i). Elämä on hyvää ja hienoa ja jos jään paitsi äitiyden onnesta niin yhtä lailla lapselliset perheet jäävät paitsi siitä millaiseksi ihminen kasvaa ja parisuhde myös kun lapsia ei ole. Kasvaa hyväksi kun ollaan sinut itsemme kanssa sanoisin. Kasvaa tosi hyväksi, ihan parhaaksi.

      Todellakin unohtuu se, että kaikki eivät saa lapsia ja sitten joku joka ei voi saada lapsia kertoo siitä utelijoille niin utelijoille menee ihan sormi suuhun eikä osata sanoa enää yhtään mitään, ei osata jatkaa keskustelua eikä varsinkaan ostata tuntea empatiaa. Suututtaa ihan. Semmosta. =D

      Tykkää

      1. Just tuota mä oon paljon miettiny et kaduttaako mua, jos en edes yritä saada lasta! Todennäköisesti ei siis kaduta. 🙂 Puolisoni on viime aikoina alkanut kallistumaan siihen ajatukseen, että hän toivoisi, että kokeilisimme jossain vaiheessa, saammeko lasta. Onneksi minulla on tässä reilu pari vuotta miettimisaikaa, kun laitatin puolisen vuotta sitten kierukan, jonka käyttöikä on kolme vuotta. 🙂

        Tuntuu, että olisi jotenkin helpompaa vain mennä valtavirran mukana ja pyöräyttää ne pari lasta eikä ajatella sitä sen enempää. Mutta se ei kyllä onnistu mun luonteella, kun suunnittelen asiat aina viimeisen päälle.

        Kaikki äidit tuntuvat oikein tuputtavan sitä, että lapset ovat elämän tarkoitus. Olen myös törmännyt siihen, että jotku kuvittelevat, että meillä on vaikeuksia saada lapsia, koska vastaan vauva-uteluihin hyvin ympäripyöreästi kun en ole itsekään suunnitelmistamme yhtään varma. Siihen olen kyllä yleensä sanonut, että eipä olla yritetty niin vaikea sanoa, onko meissä jotain vikaa.

        Tää on kyllä niin mielenkiintoinen aihe ja oli ihanaa löytää valtavirrasta poikkeava ratkaisu!

        Tykkää

  2. MInäkin tykkäsin tästä postauksesta. Paitsi että nyt tuli niin paljon ajatuksia päähän, etten saa purettua niitä tähän sanoiksi. Elämästä, elämäntarkoituksesta (onko sellaista tai pitääkö semmoinen olla?), tämmöisiä kevyitä aiheita 😉

    Tykkää

    1. Kiva että tykkäsit. =) Olis tosi kiva kirjoitella paljon enemmänkin elämästä, mulla on ajatuksia päässä vaikka millä mitalla. Oon kova miettimään.

      Tykkää

  3. Helou! Viime kesänä taisin nähdä sut vilaukselta jossain trikarkeloissa 😉 Blogiasi olen seuraillut kevättalvesta lähtien ja nyt on pakko kommentoida; meinaan tuota lapsettomuutta.

    Itse menin naimisiin palttiarallaa 15 vuotta sitten. Sen jälkeen alkoi lapsiutelu, jota jatkui ja jatkui. Kunnes: loppui lähes seinään täytettyäni 35 muutamia vuosia sitten. Nyt lähestyn seuraavaa tasavuotta ja olen onnellinen – ME olemme onnellisia. Kaverit lisääntyy ja hehkuttavat vaikka ja mitä. Heidän onni ja perhe ei ole minulta pois, sillä minulla on oma perhe, mieheni kanssa.
    Olemme tri-pariskunta. Käymme töissä, treenaamme ja kisailemme. Juhlimme, rentoudumme, matkustelemme…. meillä on elämäntapa, jossa olemme onnellisia.

    Tykkää

    1. Hellou! =) Kiva että oot seuraillut. Lapsiutelut on ihan pyllystä, ei niitä jaksaisi kuunnella ja ihmettelen utelijoita mikä siinä niin kovasti kiinnostaa että koska just meille tulee jälkikasvua. En käsitä. Ja mikä se ikäraja on kun ne kyselyt loppuu, ihme touhua kyselijöitten puolelta. Hassua ja samalla todella ärsyttävää.

      Joo kenenkään onni ei oo muilta pois ei vaan oo ja semmosten ihmisten ketkä ajattelee, että noillakin on tota ja noilla tota ja noi ovat niin onnellisia jne pitäis muuttaa ajattelutapansa. Vain itse on vastuussa omasta onnestansa ja onnellinen elämä onnistuu varmasti kun lakkaa haikaielemasta sinne tänne ja elää sitä omaa tavallista elämäänsä. Tavallinen arki sen onnen tekee. Parasta. =)

      Tykkää

  4. Aika kiva tommonen työntekijäanalyysi, mikä on tehty työpaikalla, olkoon kuinka itsestäänselvyyksiä hyvänsä. Aina sieltä kuitenkin löytää jotakin uutta, mitä ei välttämättä tule niin ajatelleeksi tai tiedostaneeksi ennen kuin joku ottaa puheeksi tai kirjoittaa paperille nenän eteen. Mun mielestä tuollainen testi kertoo pelkkää hyvää työnantajasta. Työnantaja oikeasti kiinnostuu siitä, millaisia työntekijöitä hänellä on, hänen on helpompi tarvittaessa kasata työntekijöistä toimivia ja toisiaan täydentäviä tiimejä, ja työnantaja välittää työntekijöistään. Sellainen mulle tulee tuosta mieleen. Tuossa on oikeastaan myös ideantynkää kehityskeskusteluja ajatellen, niiden pitäminen kun on meidän firmassa mun vastuulla.

    On kyllä kiva, jos pääsee muille maille treenihommiin vähäksi aikaa. Tai vaikka pidemmäksikin aikaa, se oliskin hienoa. Lähtis just silloin, kun tuntuu siltä. Mun tekis tositositosi kovaa mieli talvella tai kevättalvella johonkin treenileirille, joko ohjatulle tai ihan omalle, ehkä mielummin kuitenkin ihan omalle ja itselle suunnitellulle. Meillä oli kyllä sellainen suunnitelmissa ja keskusteluissa alkusyksyllä ja tähtäin ensi talvelle/keväälle, mutta ei taidettu päästä yhteisymmärrykseen talviloman/treeniloman ajankohdasta ja kokoonpanosta, niin se vähän jäi. Nyt on kalenterissa merkintä kisamatkasta ulkomaille, elämäni ensimmäisestä ja hui jännästä. Ehkä se merkintä riittää ensi vuodelle. Berliinin maraton ensi syksynä, apua ja jee yhtä aikaa. Ehkä ihminen on pikkuisen hullu, kun se menee ja juoksee elämänsä ekan maran ulkomailla, kun kotimaassakin on kisoja. Ainoa toiveeni on päästä ehjänä ja suht hyvävoimaisena maaliin, ulkomailla kun olen ja kotiinkin pitää sieltä päästä. Siirrän ajatuksissani tuon maran kuitenkin vielä vähän syrjään, tri-tavoite ensi kesälle on tärkeämpi tällä hetkellä. Täytyy tässä joka tapauksessa pitää hyvää juoksutuntumaa yllä ja paikat kunnossa. 🙂

    Tykkää

    1. Joo eikö ollutkin kiva. Siitä on paljon hyötyä työnantajalle ja jopa työkavereille vaikka sitä ei lukisikaan justiinsa pilkuntarkasti. Mun työnantaja kyllä välittää se on tullut jo moneen kertaan ilmi, mukava työpaikka on se.

      Toivottavasti pääsen muille maille, luulen että pääsen ja härre kans, mutta ihan varmaa ei vielä ole. Mää haluan kans joko ihan omalle treenilomalle tai sitten semmoselle tuttujen kesken ohjatulle en missään nimessä minnekään missä on minuuttiaikataulu ja suoritetaan niin maan pirusti, semmonen kuulostaa kamalalta eikä varmasti sovi mulle. Paljon voin liikkua, mutta treenistä treeniin suunnilleen koko päivä ei kiitos.

      Siis onnittelut Berliiniin menosta, on se varmasti hieno kokemus ja mikäs siinä on juosta ensimmäinen maraton ulkomailla, on kerralla kunnolla ihmeteltävää ja ihailtavaa. Siellä on sitä porukkaa varmasti niin paljon ettei pysty käsittämään ennen kuin on siellä paikan päällä. Tosi hienoo.

      Tykkää

  5. Hei taas vuosien jälkeen :). Luen edelleen blogiasi, joskin joitain vuosia tässä välissä vierailin harvemmin täällä, nyt taas säännöllisesti. Usein olen huomannut olevani sun kans aivan samanlainen sosiaalisuuden suhteen. Mulla on kans muutama hyvä kaveri joiden kanssa pidetään yhteyttä ja vaikkei pidettäisi piiiitkiin aikoihin niin aina jutut jatkuu kuin oltaisiin tavattu vasta eilen.
    Mulle tehtiin joskus tuollainen luonneanalyysi työnhaun yhteydessä ja yllättävän paljon ne kyllä pitää paikkaansa. Tuota en oikein ymmärtänyt, että miksi sun kehittämisalueeksi on noussut ”Jää tutkimaan ja analysoimaan”. Musta tuon voi lukea myös hyväksi puoleksi, että on halukas tutkimaan ja ratkomaan esmes ongelmia, pystyy siis keskittymään ratkaistavana olevaan asiaan. Hyvin paljon saman suuntainen on minunkin luonneanalyysi ja löysin tuosta sun analyysistä itseni :).
    Tiedät mitä ajattelen asiasta, jota en tätä enempää kommentoi. Mulla tuo asia tuli vastaan neljä vuotta sitten, ei ollut helppoa. Ja anteeksi, että otin tän asian esiin pyynnöstäsi huolimatta.

    Tykkää

    1. Mooi onpa kiva kuulla susta. =) Joskus aina käyt ajatuksissani ja kiva että luet blogia. Joo sosialisuus mulla ja sullakin sattuu nyt olemaan tämmöstä ja se on ihan hyvä. Mää oon tosi tyytyvänen itteeni enkä haikaile mitään muuta vaikka jotkut tosi sosiaaliset ihmiset eivät sitä voikaan käsittää. Hyvä just näin.

      Työnantajan teettämä analyysi oli kyllä hyvä ja todella totuudenmukainen ja nyt mun töissä tehdään toimenpiteitä sen eteen, että osataan hyötykäyttää tätä analyysia, se on kivaa. Munkin mielestä toi jää tutkimaan ja analysoimaan on vähän väärässä paikassa kun se nimenomaan on hyvä asia. =) Mutta voi olla niin että koska ollaan päivittäistavarakaupassa niin siellä on erittäin eduksi että olisi hyvin lennokas paikasta toiseen tohottaja. Silloin kyllä jää asiat aina kesken. En tiä.

      Joo tiedän, kiitos. Inhottavia asioita, mutta kyllä koiran omistaminen on silti sen arvoista vaikka se aina loppuukin niin raastavasti.

      Tykkää

  6. Olipa kiva postaus. 🙂 oppi sustakin lisää! Noi luontaiset vahvuudet pitää kyllä hyvin paikkaansa töissäkin. Ja muutkin. Kommenttia laitoin vihdoin!

    Yx Hanna 😉

    Tykkää

    1. Kiva, että oli kiva. Joo kyllä mää tommonen töissä oon ihan selvästi. Mukava, että kommentoit ja toivottavasti kommentoit jatkossakin kunhan saan joskus jotain viisasta kirjoitettua, nyt lähden taas uimahalliin. =)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s