Notkeus ja voima tärkeitä asioita pienen ihmisen elämässä

Mää ajattelen omaa terveyyttäni yleensä aina pidemmälle kuin tähän päivään, ajatukseni ovat usein siellä seittemän-kasikymppisessä minussa. Onko sillä merkitystä kuinka töpö tai pitkä askeleeni silloin on? Onko merkitystä saanko nostettua kädestäni lattialle pudonneen esineen? Haluanko pystyä peseytymään suihkussa itse, meneekö sukka omin avuin jalkaani? Pystynkö katsomaan taakseni päätä kääntämällä? Kiertyykö rintaranka tarpeeksi? Aukeaako suolakurkkupurkki omin voimin?

Vastaus jokaiseen edellä olevaan kysymykseen on kyllä. Kyllä haluan olla hyvässä kunnossa vanhuksenakin. Haluan ja myös aion eikä se ole mahdoton tehtävä ollenkaan.

Mulle on todella tärkeää ja viime aikoina on selkiytynyt entisestään, että miten tärkeää onkaan että lliikkuvuus ja raajojen liikeradat ovat mahdollisimman laajat ja lihasvoimaa unohtamatta. Haluan, että nämä asiat on mulla kunnossa läpi eliniän mikäli terveyteni salliin niitä harjoittaa loppuun asti. Eihän sitä ikinä tiedä mitä sairauksia ja vaivoja eteen tulee ja jos tulee niin sitten eletään niiden ehdoilla.

Kehoni on aina ollut hyvin liikkuva, nivelet ”pyörii” hyvin  ja olen venynyt sinne tänne ilman sen kummempia ponnisteluita ja se on ehkä se suurin syy miksi ei ole juuri tullut venyteltyä. Säännölliseen venyttelyyn en ole kokenut mitään tarvetta lyhyitä innostuspuuskia lukuunottamatta, mutta nyt asiaan tulee muutos.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut jotain mun venyvyydessä ja liikkuvuudessa, lihakseni ovat kireämmät ja notkeus ei ole enää täysin sitä luokkaa mitä se on ollut ennen. Voi jumittaa joistain paikoista ja jopa tuntuu, että nyt tarttis venyttää tätä ja tätä paikkaa. Kuten rintalihaksia, etureisiä lapaluiden väliä ym.

Venyttelemättömyyteen on todellakin tultava muutos, haluan isot liikeratani takaisin ja oonkin jo muutaman viikon tehnyt asian eteen töitä. Enemmän venyttelyä, joka viikko muutamia kertoja. Joogaakin. Jooga on tosi hyvää touhua notkeuden kehittämiseen ja sitä jos harrastaa niin vanhana on taatusti paikat liikkuvat, se olisi ihan parasta.

Monista naisista huomaa ainakin sen, että kun ikää tulee lissää ja lapsia on nosteltu ja kanniskeltu, perunoita kuorittu keittiötason ääressä 🙄  niin ryhti on saattanut muuttua etupainotteiseksi. Hartiat painuvat eteen ja asento tulee kumarammaksi kuin ennen. Ehkä rintalihaksen liikerata on supistunut ja asento on kumallinen ja näyttää myös kummalliselta. Sen ei tosiaan tartte olla niin vaan kannattaa mun mielestä pyrkiä siihen, että rinta on rottingilla, leuka  pystyssä eikä semmonen anteeksi olen tämmönenlyyhistynytylinelikymppinenihminen. Venyttelyä vaan, rintalihasta ja muuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Haluan notkeaksi.

Kyykkyyn pääseminen hiipuu pikku hiljaa, mutta niin sen ei tarvitse olla. Taito kyllä kannattaa säästää, se pysyy yllä menemällä kyykkyn tai olemalla kyykyssä säännöllisesti.

Vähintään yhtä tärkeää kuin notkeus on lihasvoiman ylläpitäminen. Jumppaa, kehonpainoharjoittelua, kuntosalia, sitä voi harjoittaa niin monella tavalla. Seuraavan kerran menen sitä harjoittamaan kuntosalille lauantaina iltapäivällä härren ja ystävä Teijan kanssa.

Ajattelen tosiaan omaa hyvinvointiani pitkälle tulevaisuuten ja liikun suureksi osaksi siksi, että pysyisin hyvässä kunnossa läpi elämän. Bonuksena tulee sitten justiinsa tämänhetkiset jutut mitä liikunta antaa. Venyttely muunmuassa saa kehoni ryhdikkäämmäksi ja ne liikeradat isommiksi ja vaikkapa juoksuun lisää vauhtia. Sitä toivon kyllä, nopeampaa juoksuvauhtia.

Nää kaikki venyttelyasiat ja nivelten liikkuvudet on mulla tällä hetkellä tosi pinnassa opiskelun takia ja kulkeutuu sen takia tänne blogiinkin.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Advertisements

2 thoughts on “Notkeus ja voima tärkeitä asioita pienen ihmisen elämässä

  1. Liikkuvuus on kaiken perusta ja on tärkeää harjoittaa sitäkin kaiken treenin keskellä. Tahtoo se mullakin olla venyttely aika pientä, vaikka joka päivä venyttelenkin ainakin selkää ja lonkankoukistajia. Enemmän pitäisi keskittyä venyttelyyn ja kehonhuoltoon ihan omana treeninä eli useamman kerran viikossa. Putkirullasta oon tykänny jalkojeni kanssa, rullailun jälkeen on ihan eri olo. Kuten hyvän venyttelysession jälkeen myös. Toi himputin olkapää kun on estänyt monenlaiselle mutkalle vääntäytymisen jo pitkän aikaa, niin mua pelottaa, mitä kaikkea tuhoa jumi on jo mun ihan kaikkiin lihaksiin aiheuttanut. Eihän se voi olla vaikuttamatta. Onneksi se alkaa antaa jo pikkuhiljaa periksi, mutta edelleen on hyviä ja huonoja päiviä, välillä käsi liikkuu ja välillä olkapää on ihan jäykkä ja kipeä. Mut vielä mä sen kuntoon saan. Etenkin, kun oon ilmoittautunut ensi kesänä Voimarinteen perusmatkalle, hui sentään mua!

    Tykkää

    1. Liikkuvuus on tosi tärkeää ja jotenkin ikävä huomata, miten liikeradat joiltain vanhenevilta vaan pienenee ja pienenee, ihan turhan paljon. Sitten se ikäihmisporukka jotka hoitaa tätä asiaa ittellään ja he kyllä venyvät moneen suuntaan, siinä on ihan hirmuinen ero.

      Sun olkapää on mulla aina välillä mielessä, toivottavasti se nyt kuitenkin paranee lopulta vaikka sitten kestäisikin kauan. Tai kauanhan se on jo kestänyt joka tapauksessa. Hei Voimarinne jepa jee. Mää oon menossa sinne varmaan puolimatkalle sillä jätän ens kesänä kaikki Finntriathlonit väliin luulisin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s