Työmatkapyöräily

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mää oon nyt vissiin jo neljä viikkoa ollut uudessa työssä ja työpaikka sijaitsee Pirkkalan keskustassa. Meiltä sinne on matkaa 6,13 km tällä hetkellä kun tie on eräästä paikasta poikki ja joudun menemään mutkan kautta.

Matka on lyhyt ja olen sen joka päivä mennyt maastopyörällä mennen tullen.

Useimmiten työpäiväni alkaa klo 6:00 ja mulla soittaa herätyskello eli puhelin =D klo 4:35. Aamutoimet ja pukemisen suoritettuani tulen alakertaan jossa kahvi on jo valmista. Meillä on nyt maailman parhaan ominaisuuden omaava keitin eli sen voi hyvin helposti ajastaa keittämään kahvin valmiiksi kun herään. Ihan parasta aikaisiin arkiaamuihin. Keitin on keittänyt viisi viisi pientä eli kolme isoa kupillista kohveeta ja otan heti ensimmäisen kupin kun alakertaan pääsen. Kahvia riisimaidolla namimaiskis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvikupin kanssa änkeän peilin eteen laittamaan kuontaloni suurin piirtein kuntoon jonka jälkeen lämmitän illalla keittämäni kaurapuuron mikrossa. En jaksa näinä aamuina nousta vieläkin aikaisemmin ja alkaa keittää puuroa joten keittelen sen illalla valmiiksi. Puuron sekaan marjoja ja pöydän ääreen sitä syöpöttelemään. Samalla kattelen internetin ihmeellistä maailmaa iPadilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puuronsyönnin jälkeen kaksi kappaletta koiraa pihalle aamupissalle. Se on nopea toimitus ja tullaan heti takaisin sisälle. Näinä mun kuuden aamuina härre vie koirat aamulenkille sitten myöhemmin kun herää. Joskus kasin tai ysin maissa vasta.

Seuraavaksi on repun vuoro, pakkaan sinne eväät jotka oon tehnyt jo edellisenä päivänä valmiiksi eli työpaikan aamutauon soija- tai kaurajogurtin jonka syön hedelmän kanssa ja lounastauon ruokaevään mikä on milloin mitäkin, useimmiten salaattia, semmonen lounas mikä täyttää mutte tuo ähkyä ja sitä kautta ruokatauon jälkeistä väsymystä.

Jos mulla on ystävän joka on aloittanut juoksuharrastuksen kanssa treffit heti työpäivän jälkeen kuten muutaman kerran viikossa on ollut niin silloin pakkaan myös lenkkitohvelit reppuun ja pyörän lukon sillä tapaamme työpaikkani lähellä Pirkkalan liikuntatalolla ja teemme ystävän treenin ja polkasen vasta sitten kotio.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kello alkaakin olla jo 5:20 joka on se aika kun pyöräni kanssa kotiovesta ulos astun ja alan polkea. Välillä menen ihan rennosti välillä reippaammin ja aikaa työmatkaan menee 16–21 min.

Nyt jo oon oppinut tunnistamaan muutamat muutkin työmatkapyöräilijät jotka tulevat aina samassa kohtaa samaan kellonaikaan vastaan. Hassua.

Muutamana viime aamuna on jo tarvinnut valon pyörään, niin hämärää on jo syksyn lähestyessä.

Semmonen työmatkapyöräilijä mää oon. Töissä on tottakai suihkumahdollisuus hikisille aamuille.

Tavoitteeni näissä työmatkoissa on, että ”ei kertaakaan autolla”. Autoilu on kallista, auton pitäminen on tosi kallista. En missään nimessä halua semmoseen tuhlailla massejani nyt kun voin työmatkani pyörällä kulkea.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Mainokset

13 thoughts on “Työmatkapyöräily

  1. Kiva kirjoitus! Työmatkapyöräily on kyllä ihan parasta! En ymmärrä niitä työkavereita, jotka muutaman kilsan matkan tulevat autolla töihin. Ja heillä on kauhea kynnys tulla pyörällä ja jos joskus pari kertaa vuodessa tulevat, niin sitä pidetään niin hehkutuksen arvoisena suorituksena että 🙂

    Mulla on työmatka yhteen suuntaan n. 4 kilsaa. Mulla on periaatteena, että autolla töihin vain jos henki on uhattuna (myrsky tms.). Aamuhiki on kyllä jännä ilmiö. Mulla jo noinkin lyhyt matka saa hien pintaan. Mistäköhän se johtuu? 🙂

    Tykkää

    1. Parasta on työmatkapyöräily enkä määkään ymmärrä niitä autoilijoita mitä sääkään et. =) Aivan turhaa hommaa muutamaa kilometriä ajella kun ei oikeesti ole vaiva eikä mikään sotkea sitä matkaa pyörällä ja ennen kaikkea se on tosi hyödyllistä.

      Mulla ei helposti hikeä irtoo tommosella matkalla, oon aina ollut hidas hikoilemaan. Aamulla menen kyllä töihin rennommin kuin päivällä kotiin, silloin saa hikee pukata oikein kunnolla jos on pukatakseen. Härre meillä on kans semmonen, että hikee pukkaa melkein samalla minuutilla kun liikunta alkaa. =) En tiedä mistä johtuu, mutta parempi se on varmasti niin, että hikoilee nopeemmin ja enemmän. Mää oon tosi hitaasti syttyvä tämän hikoilun suhteen, aina ollut.

      Tykkää

    2. Niin joo vielä se, että kyllä mullakin on semmonen myönnytys, että jos on vaikka sairas tai sairauden alku kyseessä jolloin vielä kuitenkin töihin menen, kuten kunnon flunssan alku, niin sitten saan mennä autolla.

      Tykkää

  2. Musta ois tosi kiva mennä noin 4 km matka töihin pyörällä, mutta tarvin autoa työpäivien aikana, kun käyn asiakkailla niin se ei oo mahdollista. 😦 Aamupyöräilyllä sais kyllä kivasti päivän käyntiin! Opiskelijana ajoin pyörällä ympäri vuoden, kouluun oli matkaa noin 7 km, kesätyömatkat vaihteli vuosien aikana 3-13 km välillä. Se oli kyllä ihanaa aikaa, vaikka välillä ärsyttikin veivata 30 asteen pakkasessa tai kovassa vesisateessa.

    Tykkää

    1. Joo mulla oli kans entinen työpaikka semmonen, että menin autolla paikasta paikkaan ja kaikki ne vuodet haaveilin työmatkapyöräilystä. Ei se työmatkapyöräily tosiaan aina onnistu vaikka haluja olisikin, mutta silloin kun työpaikka ja -matka on sille otollinen ja tietenkin oma vointi niin se kannattaa aina. Parasta on se.

      Voihan se hetkellisesti olla varmaan ärsyttävää just jossain älyttömässä pakkasessa tai vesisateessa, mutta keskimäärin jää varmasti positiivisen puolelle. =D

      Tykkää

  3. Suuri toiveeni on, että työpaikkani olisi päivittäin pyöräiltävän matkan päässä. Nyt matkaa työpaikalle on reilu 50 km yhteen suuntaan ja aina välillä hyppään pyörä mukana työkaverin kyytiin ja ajelen illalla pyörällä kotiin, ihan parasta!

    Tykkää

  4. Mähän olin yli vuoden niin rikki, etten selvinnyt tuota 4 km:n työmatkaani pyörällä. Että ärsytti istua kauniina kesäaamuna autossa bensaa tuhlaamassa! Tänä kesänä pyöräily on just ja just onnistunut, ja olen ollut siitä aivan äärettömän kiitollinen! Mua mietitytti silloin autoillessani, että miettiiköhän joku, että olen tosi laiska, kun en tule pyörällä noin lyhyttä matkaa. Kun en mä näistä terveysongelmistani kaikille raportoi. Kyllä se varmasti laiskalta ulkopuolisen silmään vaikuttikin, vaikka totuus oli ihan toinen. Tollastakin asiaa kuin muutaman kilsan polkemista pidetään monesti ihan itsestäänselvyytenä. Sitähän se monesti ja monille tietysti onkin, mutta mulle ei enää, kun tosiaan yli vuoteen en kyennyt ottamaan polkaisuakaan pyörän selässä.

    Tykkää

    1. Tosi ikävää, mutta nyt tosi kivaa, että on pyöräily onnistunut. Ei se tosiaan aina onnistu vaikka haluja olisi.
      Musta tuntuu kans tuhlailulta bensan käyttö. =D

      En mää usko, että kukaan sua laiskaksi miettii kuitenkaan, en määkään sillain mieti vaan ihmettelen vaan, että joku ei halua pyöräillä tai kävellä tommosia työmatkoja. =)

      Tykkää

  5. Mulla on työmatka about saman verran kun sulla ja painelen sen kilpurillani joka päivä. Joskus on mukava huomata kun aamulla näkee jonkun polkemassa työmatkallaan vastaan ja kotiotulomatkalla sama tyyppi tulee taas vastaan 😀 Ja joo määkään en ymmärrä sitä kauheeta hehkutusta kun joku joskus kerran vuodessa tulee 3km matkan pyörällään töihin ( ja usein se pyörä vielä jää sinne työpaikalle moneksi viikoksi seisomaan kun ei jakseta polkea kotiin). Mulle työmatkojen pyöräily on itsestään selvyys, koska bussikorttia en kesäisin lataa ja ajokorttia saati autoa en omista. Pyöräily on vaan ihan kaiken kannalta parempi vaihtoehto.

    Tykkää

    1. Mää tosiaan poljen maastopyörällä ja haluaisin kyllä maantiepyörän, mutta tällä mennään toistaiseksi. Katotaan jos ensi keväänä saisin hankittua maantiepyörän. Triathlonpyörä ei kyllä oikein sovellu mun työmatkohihin, semmonenhan mulla olis jo. =)
      Tommoselle kertahehkuttajalle ei oikein edes tiedä mitä sanoa. =D

      Tykkää

  6. Ihana arkikuvaus! Tosi kiva, kun pystyt nykyään menemään pyörällä töihin ja toi matka on niin lyhyt, että vaikka kävelemällä tai juoksemalla jos mieli tekee. Mä haluaisin kans lyhyen työmatkan. Kaikilla pitäis olla niin lyhyt ja turvallinen työmatka, että sen pystyy pyöräilemään / liikkumaan lihasvoimalla. Oon monesti miettinyt, kuinka saisin kikkailtua työmatkani niin, että edes osan siitä liikkuisin omilla jäsenilläni enkä auton jäsenillä. Pyöräily olis mieluisinta. Tuppaa vaan olemaan töistä lähtiessä niin kiire, ettei sellaiseen ole aikaa. Onneksi saan työpäivän aikana käydä liikkumassa ja lenkillä asiakkaitteni kanssa. 🙂 Joskus parikymppisenä tein työtä, jossa päivän aikana tuli fillarikilsoja 30-40 ja silloin se huonoilla keleillä otti välillä päähän, mutta pääasiassa kuitenkin nautin siitä ja tajusin, kuinka etuoikeutettu olen, kun pystyin liikkumaan työmatkani ja pitämään kunnostani huolta. Liikunta on kyllä parasta.

    Arvaa mitä, ravitsemustieteen perusopinnot alkaa ihan pian mun kohdallani! 🙂

    Tykkää

    1. Joo onneks arki on aika ihanaa. Taitaa olla ihmisen parasta aikaa vai miten se oli. =)
      Se on harmi jos työmatka on pitkä että autolla kuljettava erityisesti silloin jos sitä kulkee henkilö joka lyhemmän matkan kulkisi pyörällä tai juosten. Mutta kaikkee ei voi saada niinhän se on.

      Hei mahtavaa, en kestä, varmasti kannattaa. Ravitsemus on mielenkiintoista, erittäin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s