Nyt se on koettu, täyden matkan triathlonkisa

Finntriathlon Tahko 15.8.2015. 13 h 11 min. (Osallistuminen saatu)
Uinti 3,8 km.
Pyöräily 180 km. 28,35 km / h. Keskisyke 136.
Juoksu 42.2 km.

Ensimmäinen täyden matkan triathlonkisani ja olin saanut ohjeita mennä rennosti sykkeet siinä pk2–aerobinen kynnys. Eli ei liian isoilla sykkeillä jotta varmasti pääsisin maaliin asti.

Ystäviltä, tutuilta ja blogitutuilta tuli paljon tsemppiä isoon koitokseen. Treeniä hietikolla blogin Soile sanoi hauskasti, että nyt saat tehdä koko päivän sitä mistä tykkäät ja mistä nautit, liikkua. Aatelkaa, koko päivän. Aika mahtavaa, mutta samalla aikamoista ja jotenkin myös epätodellista sillä kuka nyt muka jaksaisi taapertaa tuolla aamukasista iltamyöhään. Tuntui jotenkin uskomattomalta vaikka tiesinkin, että olen siinä kunnossa että kun vaan pidän vauhdin sopivana enkä ala mitenkään revittelemään niin pääsen maaliin. Edellyttäen tietenkin ettei mitään kremppaa tule joka pakottaisi kisan keskeyttämään.

Suurin osa tämän tekstin kuvista on Timo Kananojan ottamia, albumia pääset selailemaan tästä. Kuvia saa vapaasti käyttää kunhan mainitsee kuvaajan nimen.

Uinti 3,8 km.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Pum! Stattipamaus ja tämäkin triathlonkisa alkaa uinnilla. Ollaan kaikki täydelle matkalle satrttaavaa ihmistä (yli 200 kpl) asettauduttu Tahkolahden sillan viereen mistä pamauksen jälkeen lähdettiin uimaan. Miehet ja naiset kaikki starttasivat samaan aikaan kello 8:00 aamulla. Naisia 30 kpl ja miehiä 191 kpl. Keli oli ihan mukava, heti aamulla vähän viileä mutta täyttä aurinkoa oli luvattu ja jotain 19 astetta päivän lämpötilaksi. Vesikin jotain 18 astetta tai ihan vähän yli ja se tuntui aamun viileydessä tosi lämpimältä.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Järvessä oli aikamoinen aallokko joka oli vastainen heti menosuuntaan päin ja hidasti varmasti menoa. Heti ensimmäisellä hapenotolla sain imaistua suullisen Tahkolahden vettä vattaani, mutta ei se mitään haitannut, matka jatkui vaan. Eteenpäin oli mentävä määrätietoisesti, että uinnin saisi suoritettua. Uida piti kaksi kierrosta jonka jälkeen uitiin ponttoonisillan ali ja rantaan.

20150815-44865
Kuva Timo Kananoja.

Uinti meni omaa tasaista vauhtiani, sitä mitä aina ja sain uitua omaa uintiani koko matkan, porukka hajaantui sen verran, että mitään lähikontaktia ei ollut kenenkään kanssa. Täyden matkan kisaajia oli sen verran, että mitään suurta ryysistä ei ollut kuin heti alussa. Puolimatkan kisaajat lähtisivät sitten vasta myöhemmin ja heitä oli paljon enemmän.

20150815-44873
Kuva Timo Kananoja.

Ensimmäisen suoran jälkeen uinti helpotti kun tuuli ja laineet tulivat sivusuunnasta ja seuraavan käännöksen jälkeen takaa jolloin laineita ei juurikaan huomannut. Välillä tunsin kaulassa etupuolella jotain erikoista, mutta ajattelin puvun vaan hankaavan siihen jokaisella hapenotolla enkä sen kummemmin ajatellut asiaa. Uin ja uin ja uin. Laskin käsivetoja, 20, 100, 10, koko ajan vaan laskin käsivetoja. =) Silleen se uinti eteni. Välillä katsoin eteenpäin, että menenkö suoraan poijua kohti. Vedessä oli reitti merkitty punaisilla poijuilla ja reitti kierrettiin vastapäivään siten, että jokainen poiju jäi uimarin vasemmalle puolelle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Toinen kierros samalla tavalla kuin ensimmäinen. Sen jälkeen ponttoonisillan ali kahden poijun välistä ja vielä viimeiset sadat metrit ja pääsin rantaan. Uin niin pitkään kunnes kädet osuivat pohjaan ja vasta sitten nousin vedestä ja juoksin loppumatkan hiekalle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Uintiaika 1 h 27 min 31 sek. Olen tyytyväinen. Nousin sarjani kolmantena vedestä.

T1 eli uinti-pyörä vaihto.

Avasin märkäpuvun vetoketjun selästä heti kun pääsin rantaan ja huomasin samalla, että mun kaulakoru oli takertunut märkäpuvun sisäpuolelle kaulan kohdalle ja tajusin saman tien, että sehän se oli mikä oli hangannut ja tuntunut uidessakin. En saanut korua irti ja jouduin väkivalloni repäisemään sen jolloin ketju katkesi. Pidin sitä kädessäni juostessani vaihtopaikalle jossa sitten näin anopin kannustusjoukoissa ja annoin rikkinäisen ketjun hänelle.

Vaihtoalueen kannustajissa näin Ninnin Energianurkkauksen Ninnin joka taisi huutaa mulle, että tulit ennen härree vedestä. Vai oliko se valokuvannut Timo Kananoja joka niin huusi, en nyt muista. Jompi kumpi kuitenkin ja mää olin tyytyväinen kun kerrankin koko kesänä tulen kisauinnista ennen härree. Jee.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Aika pian mun jälkeen, jotain minuutti tai alle härrekin tupsahti uinnista vaihtoalueelle ja olin tyytyväinen kun näin hänet tässä kohtaa. On aina tärkeää tietää, että toinen on päässyt vedestä pois, ettei vaan mitään oo sattunut. Sen jälkeen voi hyvillä mielin jatkaa omaa kisaa.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Riisuin märkäpuvun jonka änkesin vaihtopussukkaan mistä laitoin päälleni pyöräilykypärän, numerolapun, sukat, pyöräilykengät. Otin myös yhden Power Bar -energiageelin tässä vaiheessa. Juosten pyörän luokse ja pyörässä olevasta pullosta vettä nassuun jota enegiageelin ottamisen jälkeen on hyvä ottaa perään ja pitääkin ottaa, että geeli pääsee imeytymään kunnolla. Ja muutenkin jano oli aikamoinen puolentoista tunnin uinnin jälkeen. Pyörää satulasta kuljettaen juoksin tai kävelin siihen kohtaan missä saa nousta pyörän päälle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

T1 aika 5 min 12 sek. En pitänyt mitään kiirettä koska kysessä oli ”ei niin kiireinen kisa”. Tein kyllä kaikki toimenpiteet ihan reippaasti, mutta en mitenkään henkihieverissä. =)

Pyöräily 180 km.

Pyöräreitti oli neljänä n. 45 km:n kierroksena. Ensimmäiset 6 km oli pelkkää nousua. Tahkolla kun oltiin niin maasto oli sen mukaista, hyvin kumpuilevaa ylä- ja alamäkineen. Muistan viime vuodesta, että tykkäsin pyöräreitistä kun se oli jotenkin niin hauskan kumpuileva ja alamäissä sai luukuttaa niin pajon kuin uskalsi. Tänä vuonna uskalsin enemmän kuin viime vuonna sillä pikku hiljaa tässä olen rohkaistunut ja pyöräily sujuu jo varmasti sata kertaa paremmin ja paremman näköisesti kuin aiempina vuosina. On tullut paljon varmuutta lisää.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Mulla oli pyöräosuudelle varattu 9 kpl energiageelejä, yksi täytetty vehnäsämpylä jossa oli kasvirasvalevitettä ja vegejuustoa sisällä. Olin laittanut sen pieneen pussukkaan ja ängennyt jonnekin sarvien uumeniin sopivaan kohtaan missä se pysyi hyvin. Myös suklaapatukka oli mukana. Kahdessa juomapullossa vettä ja yhdessä omatekemää urheilujuomaa joka koostui vedestä, hunajasta ja suolasta.

Poljin koko reissun sillä aerobisen kynnyksen tuntumassa olevalla sykkeellä, mun aerobinen kynnys pyöräilyssä on 137–142. Ohjeitten mukaan ylämäkiin ei saa riuhtoa vaan ylämäkiin kevennetään ja poljetaan rennosti, siten että syke ei nouse liian korkeaksi. Ensimmäiset kilometrit siis pelkkää nousua, mutta ihan hyvin se tuntui sujuvan ja kun matka jatkui niin johan sitä alamäkeäkin alkoi tulla ja varmaan tasaistakin. Heti alussa oli vaikea pitää sykkeet tarpeeksi alhaalla sillä menohaluja oli vaikka kuinka. En kuitenkaan antanut mennä vaan poljin suunnitelman mukaan ja toitotin ittelleni, että tässä on hei vielä semmonen reipas 6 tuntia poljettava, että ehkä kannattaa mennä nyt näillä sykkeillä sillä polkea saa varmasti ihan riittävästi ja kyllä se kai jossain vaiheessa alkaa tuntua. Ja juostakin pitäisi vielä jaksaa tuntitolkulla pyöräilyn jälkeen. Nyt pysytään suunnitelmassa eikä anneta mennä lujempaa vaikka kuinka menetyttäis.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Mää aina kisassa lasken jotain, uinnissa laskin käsivetopareja jatkuvasti ja pyörässä laskin kakskytminuuttisia sillä joka 20:s minuutti otin joko energiageeliä ja vettä tai urheilujuomaa. Eli kun olin 20 min pyöräillyt otin urheilujuomaa, siittä 20 min energiageeli ja vesi, siittä 20 min urheilujuoma jne.

Ensimmäinen pyöräkierros meni siinä huumassa, että hei täähän on helppoo ja mukavaa ja jos tämä tätä vauhtia jatkuu niin ei mittään hättää, hianoo hei. Toinen kierros meni samaan malliin, mitä nyt suklaapatukan otin triathlonhousujeni taskusta ja söin sen siinä pyöräillessä. Kyllä maistui.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Kolmas kierros alko jo vähän tuntua vaikka helposti pyörä vielä kulki. Kankkuja vähän välillä puudutti, mutta auttoi kun joka ylämäessä nousin seisomaan ja poljin siten. Jossain vaiheessa olin kitannut litran pullollisen urheilujuomaa. Reitillä oli aina mennen tullen huoltopiste ja ennen huoltopistettä oli paikka minne heitettiin omat tyhjät pullot ja uuden sai huoltopisteeltä, se annettiin käteen. Henkilöitä oli pulloja pyöräilijöille antamassa. Otin tyhjenneen urheilujuoman tilalle vettä sillä en aikonut koko kisan aikana juoda mitään muuta urheilujuomaa kuin tuon omatekemän mikä ei varmasti pistäisi vattaa sikin sokin geelien kanssa.

Jossain välissä pyöräreitille paukahti puolimatkan kisaajat ja siinä sitä oli sitten taas pyöräilijää aika paljon, yhteensä ehkä jotain tuhat samalla reitillä. No suurin osa puolimatkan kisaajista ehti pari kierrosta polkaista eli 90 km kun minä jäin vielä polkemaan omia loppukilometrejäni ja reitti oli taas mukavan väljä pyöräilijöiden osalta.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Kun olin neljä tuntia polkenut päätin syödä sämpyläni ja voi että se maistui hyvälle. Upposi suuhun tosi nopeasti ja ajattelin vaan, että olisi sittenkin pitänyt ottaa mukaan kokonainen täytetty patonki. =D Jossain vaiheessa otin huoltopisteeltä myös banaanin ja sekin meni tosi nopeasti alas. Oli kuulkaa hyvää siinä tohinassa ja touhussa saada oikeeta kiinteää syötävää.

Jossain alamäessa sain nopeimmaksi vauhdikseni jotain hieman yli 57 km / h, mutta vain kerran. Mitä kauemmin pyöräily kesti sitä enemmän tuuli ja tuuli tuntui ihan vähän hidastavan alamäissä pyöräilyä. Ainakin jossakin kohtaa. En oikein saanut selvää tuuliko eestä vai takaa vai sivusta vai toisesta sivusta. =D

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Neljäskin kierros tuli pyöräiltyä ja lopulta kurvasin takaisin vaihtopaikalle hyvillä mielin. Olin erittäin tyytyväinen omaan pyöräilyyni, se meni kaikin puolin hyvin. Sykkeet olivat kuten piti, vauhti oli hyvää, energiansaanti suht tasaista vaikka jossain vaiheessa huomasinkin, että mulla on geelit laskettu otettavaksi 45 min välein ja mää otin niitä 40 min välein. No ei auttanut itkut markkinoilla joten panttasin kahden viimeisen geelin ottamista vähän pitempään ja homma hoitui sillä.

Pyöräilyaika 6 h 21 min 40 sek. Tulin sarjani kolmantena pyöräilystä. Olen tyytyväinen. Yllättävän lyhyeltä toi yli 6 h pyöräily kyllä tuntui vaikka voisi ajatella, että se on hirmu pitkä eikä lopu ikinä. Loppui se ja olin hyvissä voimissa pyöräosuudelta palattuani.

T2 eli pyörä-juoksu vaihto.

Pyörän päältä pois sille tarkoitetussa kohdassa ja reippaasti kävellen vaihtoalueelle viemään pyörä sille kuuluvalle paikalle josta matka jatkui vaihtopussukkatelineen luo. Hirvee pissahätä. Tyhjensin paitani sisällön. Olin tunkenut paidan alle rinnuksiini geeliroskat mitä pyöräilystä tuli ja myös sämpyläpussin ja banaaninkuoren. =D Olin kerännyt kaikki roskat rinnuksiini sillä ei niitä saa tonne luontoon heitellä. En tiedä olisiko roskia voinut heittää siihen kohtaan mihin tyhjät juomapullot pyöräreitillä heitettiin. Koska en tiennyt niin katsoin parhaimmaksi tunkea tyhjät geeliroskat ja banaaninkuoret rinnuksiini triathlonpaidan alle. =D Siinä ne kulkeutui hyvin vaihtopaikalle jossa änkesin ne T2-vaihtopussukkaan mistä otin juoksutossut ja lippiksen jotka asensin päälleni. Edelleen hirvee pissahätä joten menin pissalle vessaan joita oli vaihtoalueella.

T2 aika 5 min. 

Juoksu 42,2 km.

20150815-46354

Vessasta suoraan juoksureitille. Juoksu oli neljänä kierroksena sekin. Ilma oli mukavan aurinkoinen ja aika pian tajusin, että jaahas tätä vauhtia mää nyt sitten etenen. En lujaa vaan aika hissukseen ja tiesin, että sillä meiningillä pääsen hyvävoimaisena maaliin asti. En ottanut mitään paineita juoksusta vaan menin siten miten se meni. Reitillä oli kolme huoltopistettä joiden ohi mentiin jokaisella kierroksella. Otin sopivissa kohtaa vettä, geeliä, banaania, suolaa, suolakurkkua, sitä mitä milloinkin teki mieli. Jossain vaiheessa ajatus ällömakeista energiageelistä alkoi tökkiä ja oksettaa enkä voinut niitä enää sen jälkeen nauttia. Banaani taas maistui niin hyvälle, että ei varmaan koskaan ennen, olinhan taivaltanut kisaa jo varmaan kymmenen tuntia. Parhaita banaaninpaloja ikinä olivat ne.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Taapersin ja taapersin, joitain ylämäkiä kävelin. Juoksureitti oli melko raskas ihan kuten viime vuonna puolimatkalla. Mutta vaikka raskas olikin ei mikään mahdoton ja juoksu eteni ihan hyvin kunhan vaan taivalsin sitä omaa vauhtiani. Yritin ajatella, että ei tässä nyt olla tekemässä mitään maailman ykkösaikaa vaan tavoite on päästä riittävän hyvissä voimissa maaliin.

Huomasin, että vatta on kosketusarka, sormella kun painoi vattaa siihen sattui. Sitä ne geelit ja epämääräinen syöminen ja juominen varmaan teetti. Mutta ei ollut paha eikä haitannut juoksua, tuntui vaan painellessa vattaa joten lopetin sen painelun ja jatkoin matkaani juosten.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa juoksin pitkät pätkät erään blogin kautta tapaamani naisen miehen kanssa ja se piristi kyllä. Tuli jutelta jotain ja siinä kilometrit taittuivat jotenkin henkisesti nopeemmin kuin yksiskeen juoksemalla.

11896498_966247863458256_5025859521044167902_o

Juoksu tuntui välillä tuskaiselta, välillä taas suht ookoolta. Ei tehnyt mieli lisätä vauhtia yhtään joten en edes haaveillut sellaiesta, olin vaan tyytyväinen, että tässä ollaan pääsemässä täyden matkan triathlonkisan maaliin. Uskomatonta taas kerran.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Taas pissahätä. Juomani vesi lakkasi imeytymästä ja pissahätä tuli yllättäen eli ei auttanut kuin mennä pajamamaanSama vedenimeytymisongelma oli loppuun asti ja jouduin toisenkin kerran käymään vessassa juoksun aikana. Heti kun olin juonut vettä mukillisen oli mentävä pissalle. Erikoista eikä oo ennen tapahtunut mulle tommosta. Mutta olin varatunut, että näin pitkällä matkalla voi tulla vaikka mitä ihmeellistä eteen mitä ei oo ennen tullut. Vähällä tunnuin kuitenkin pääsevän ja olotila oli koko ajan kuitenkin ihan hyvän puolella.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa tajusin, että mun sormetkin ovat ihan turvonneet ja vihkisormus on syvällä sormessa turvotuksen sisässä. Olis pitänyt ottaa se sormesta pois ennen kisaa varsinkin kun tiesin, että tämmönen turvotus voi tulla.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Juoksureitti kulki jossain kohtaa asuinalueen keskellä ja siellä oli kannustusta. Esimerkiksi yhdessä paikassa kaksi miestä kannustivat ja soittivat musiikkia jostain pömpelistä ja sieltä tuli Tommi Läntisen Via Dolorosaa. Se pisti naurattamaan, sopi tilanteeseen niin hyvin.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Viimeisen kierroksen juoksin ihan yksin ja juoksin kilometrin kerrallaan. Reitillä oli kilometrit merkattu ja aina kun olin päässyt kilsan eteenpäin kattoin kellosta kauanko siihen aikaa kului. Pari viimeistä kilsaa enää, siinä ehkä vähän piristyin ja lähdin hieman reippaammin juoksemaan nehän menisivät kuin hujauksessa ja koko sessio olisi ohi. Huh sentään, maaliin tässä päästään ei voi olla totta. Tuntui jotenkin uskomattomalta, että tässä ollaan taaperrettu tätä kisaa jo 13 tuntia, ihan käsittämätöntä. Tuntui paljon lyhyemmältä ajalta.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Maalisuora tuli lopulta nassun eteen ja otin siinä vielä pienenpienen spurtin ja nostin kädet tuuletukseen kun härre sieltä huusi että ”tuuleta” ja anoppi napsaisi kuvan. =D Kello oli jo 21:11.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Tuuleta!
Tuuleta!

Juoksuaika 5 h 11 min 21 sek.  Olen tyytyväinen omaan juoksuuni myös. Ja koko kisan lopputulokseen. Maaliin pääsin ja hyvissä voimissa vielä.

Nyt on tiedossa varmaan kuukauden mittainen palautumisjakso sillä kyllä tämmönen iso sessio vaatii sen kuukauden palautua. Sekä fyysisesti että henkisesti, en todellakaan aio hötkyillä tulevien treenien kanssa siinä ei oo mitään järkee. Tämän viikon olen taatusti tekemättä yhtään mitään omia liikuntoja ja sen jälkeiset viikotkin vain sitä mitä fiilis sanoo.

Kannustusta kisareitillä oli älyttömästi ja oli semmoista ”nettiporukkaa” jota en tuntenut, monesta kohtaa kuului hyvä Jaanaba, tsemppiä. Kannustus kisassa on kyllä tosi tervetullutta ja se auttaa jaksamaan entistä paremmin ja se on kivaa. Hyvin huomasi, että Tahkolla oli paljon kisailijoiden puolisoita jotka kannustivat kaikkia ja kisailijoiden lapsia myös joilla kannustus oli hanskassa hyvin. Mukavaa.

Mutta siis että meni helpommin kuin etukäteen kuvittelin eikä oikein millään voi tajuta, että kyllä sitä oikeesti tuolla uitiin, pyöräiltiin ja juostiin yli 13 tuntia. Pitkä aika, mutta ei todellakaan tuntunut niin pitkältä. Hassua.

Tarkemmat tulokset:

jaanabantulokset

harrentulokset
Härrellä ei näy kaikki ajat sillä hänen ajanottosiru oli pois nilkasta pyöräilyn ajan. Vahingossa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Mainokset

45 thoughts on “Nyt se on koettu, täyden matkan triathlonkisa

  1. Mahtavaa! Onnea loistavasta suorituksesta!! Huhhuh! Mahtaiskohan sitä itse jaksaa! Viikossakaan tule noin paljoa liikuntaa 😆

    Tykkää

    1. Kiitos. =)
      Siis joo huhhuh, onhan se aikamoinen tuntimäärä kerralla, mutta jotenkin pääkoppa oli oikein asennoitunut kun se ei vaan tuntunut niin pitkältä mitä etukäteen mietti. Kyllä sitä vaan jaksaa kun kestävyyskunto on kohdillaan ja peruskestävyyttä on tahkottu. =)

      Tykkää

  2. Mahtavaa, valtavat onnittelut! Jotenkin ihanasti kirjoitettu tämä rapsakin, ja juuri noihin ”tässä sitä ollaan maaliin pääsemässä”-tuntemuksiin voin hyvin samaistua, vaikka oma taaperrusmatkani olikin murto-osa omastasi. Vielä se täysimatkakin, jonain päivänä… 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos paljon. =) On se hieno tunne kun on maaliin pääsemässä. Täysmatka on hyvä tavoite ja kuten todistettu niin ihan tehtävissä kun harjoittelee sitä varten. Eikä se tartte edes niin älyttömästi treenitunteja viikossa kuitenkaan.

      Tykkää

  3. Huh, siinä se sitten oli, ootin tätä rapsaa tosi innolla ja tuli oikein ahmittua läpi. Onneksi olkoon vielä molemmille. Ihan huikeeta.

    Tykkää

    1. Kiitos. Härre lähti äsken töihin ja mulla on vapaapäivä tänään. Olotila on ihan ok vaikka tottakai se kropassa tuntuu tommonen reissu, mutta mikään paikka ei oo rikki kuitenkaan. =) Haen kissan vielä kotiin ja sitten kaikki on taas kuten pitää. =)

      Tykkää

  4. Taas hyvän mielen rapsa =) Kertoo mun mielestä juuri sen, että yllättävän nopeasti se päivä sitten kumminkin menee ja tuollainen suoritus on todellakin tehtävissä kunhan vaan on harjoitellut. Niin siistiä, eiks ookin! 🙂 Oon tosi iloinen että teillä meni noin upeasti! Nyt vaan kunnon palautumista ja fiilistelyä siitä mitä on tullut tehtyä 🙂

    Tykkää

    1. On tosi siistiä ja hianoo ja oikeesti tehtävissä. Onneksi menin. =)
      Palautumiseen otan justiinsa sen ajan mitä kroppa ja mieli sanoo, ei oo mitään järkee hötkyillä sen kanssa.

      Tykkää

    1. Kiitos paljon. Joo mitään vastoinkäymistä ei kummallakaan ollut. Kaikki meni pitkän matkan huomioon ottaen tosi hyvin, riittävän matalilla sykkeillä vaan niin maaliin päästiin.

      Tykkää

  5. Lämpimät halaukset Sinulle Jaana, ja onnittelut myös Härrelle upeasta suorituksesta, IRONMENIT! Oli hienoa kannustaa sinua pyöräilyn kääntöpaikalla. En hetkeäkään epäillyt etteikö ”reissu” menisi suunnitelmien mukaan. Olit niin rennolle, nauravaisella mielellä, joten tiesin, että osaat homman loppuun asti. Siitä sinulle kymmenen pistettä, papukaijan merkki, ja vaikka mitä, tuollaisen urakan jälkeen!
    Hyvää palautumista teille, iloa, valoa! 😉

    Tykkää

    1. Jee oli kyllä hauskaa nähdä siellä kääntöpaikalla, pyöräillessä tuntui, että tätä jaksaisi ihan loputtomiin vaikka kyllä se viimeisellä kierroksella jo alkoi tuntua että onhan tässä nyt pyöräilty aika monta tuntia. =) Oon tyytyväinen, että en lähtenyt pyörällä revittelemään nopeampaa vaikka siltä tuntui. Se olisi varmaan kostautunut viimeistään juoksussa. Kiitos. =)

      Tykkää

    1. Kiitos paljon. Onhan se pitkä matka ja pitkä aika, reippaasti yli työpäivän mittainen urheilusuoritus. Mutta niin se vaan meni yllättävän hyvillä fiiliksillä loppun asti. =)

      Tykkää

    1. Kiitos. Hyvin meni vaikka vattan vääntelyitä vähän pelkäsin ja odotin. mutta niitä ei tullut kun en juonut urheilujuomaa (paitsi omatekemää). Jos otan urheilujuomaa ja geeliä samassa kisassa niin sitten tulee häiritseviä vatsakipristelyitä. =)

      Tykkää

  6. Hyvä ja jännittävä rapsa, kiitos tästä! Arvailin kisaa edeltävänä iltana teidän aikoja ja härren ajaks arvasin 11.47 että ei osunut ihan kauas. 😀 Sulle veikkasin vähän pidempää aikaa, mutta olitkin vauhdikas! Kyttäilin kesken noita väliaikoja ja vähän säikähdin, kun härren ajat loppu uintiin, mutta onneks oli jo eka juoksuaika näkyvissä, niin päättelin että mies on edelleen kisassa mukana. 😀

    Kertakaikkisen hieno suoritus, oikein urheilu-uran huipentuma!

    Tykkää

    1. Kiitos vaan. =) Joo muutama muukin oli säikähtänyt, että mitä härrelle on tapahtunut, mutta ei onneksi mitään.
      Olihan tämä aikamoinen juttu eikä meinaa uskoa, että oikeesti on noin kauan urheillut.

      Tykkää

  7. Onnea vielä Jaana! 🙂 Mä se tosiaan olin, joka huikkas, että tulit ennen Härreä. Hyvä se sun vastaus: ”En tullu!” 😀 Härrelle puolestaan huikkasin, että sä oot vaihtoalueella, ehditte nähdä! 🙂 Aattelin nimittäin juuri noin, että kiva nähdä toisensa ja tietää, että uinti on sujunu molemmilla hyvin.

    Oli kiva olla seuraamassa teidän isoa juhlapäivää. 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos kiitos. =) Joo nyt muistankin kun vastasin sulle, että en tullu. Haha. Hyvä kisa oli ja varmaan sen takia sujui hyvin kun maltoin sen pyöräilyn mennä riittävän matalilla sykkeillä. Jäi kyllä oikein hyvä mieli. Kiitos kannustuksesta.

      Tykkää

  8. Voi onnea onnea!!! Aivan mahtavaa, että täysmatka nyt takana ja tehty työ sai sinetin. Nyt ansaittua lepoa.

    Tykkää

    1. Kiitosta kiitosta. Lepoa luvassa kuukauden aikana sen mitä keho ja mieli tarttee ja tietenkin pitempäänkin jos siltä tuntuu, mutta jotenkin ajattelisin, että kuukausi on hyvä. Ihan tervetullutta varmasti.

      Tykkää

  9. Onnittelut vielä mahtavasta suorituksesta, niin hienoa! Juhalle myös! Kovasti oottelinkin tätä ”matkakertomusta”, päivä kuulosti kyllä sellaiselle, että oikein nautit reenin tuloksista. Hyvässä kunnossa, niin mikäs siinä on nauttiessa;) vaikkei matka olekaan ihan iisi… Nyt sitten vaan kropalle ja pääkopalle lepoa!

    Tykkää

    1. Kiitos paljon. On kyllä hianoo ja Juhalle menee onnittelut varmasti. Tai meni jo.
      Täytyy sanoo, että vaikka sessio oli älyttömän pitkä niin silti jotenkin nautittava, melkein käsittämätöneä. Lepo meneillään. =)

      Tykkää

  10. Onnea vielä tätäkin kautta, älyttömän upea suoritus tuollaisen matkan läpi pinkominen ja vieläpä hymyillen ja nauttien. Jes! Sun kannattaa muuten äkkiä patentoida tuo dekolteen banaanihoito (jos iho on nyt silkoisen sileä), ettei kukaan muu vie nenän edestä kunniaa. 😉 Ehdottomasti samaa mieltä olen, että roskat kuuluu roskikseen ja siitä asiasta voi aivan hyvin huolehtia, vaikka olisi tekemässä mitä, vaikka nyt vaan vaatimattomasti suorittamassa triathlonin täysmatkaa. 🙂 Hyvä Jaana!

    Tykkää

    1. Katri kiitos kiitos. =) Haha, en tiedä oliko banaanihoidosta mitään hyötyä. =D

      Joo helposti pystyi roskat keräämään talteen. Näkyi siellä kyllä vaikka kuinka paljon tiellekin heiteltyjä banaaninkuoria ja myös geeliroskaa höh.

      Tykkää

  11. Onnittelut, hurja suoritus ja tosi kiva raportti lukea, pääsi hyvin mukaan suureen kisapäivääsi. Tästä kyllä voi hyvin aistia miten oikeassa paikassa olit, jos noin pitkän ajan liikkuu noin hyvällä ja rennolla mielellä niin olet todellakin valinnut lajisi oikein! 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos. Joo olin oikeessa paikassa vaikka se vähän etukäteen mietitytti että onko se sittenkään mun kisa. Oli se ja meininki pysyi rentona koko ajan.

      Tykkää

  12. Hieno suoritus, onnittelut! Mäkin vähän ihmettelin kun puolisoltasi näytti loppuvan väliajat uinnin jälkeen. Mahtavaa ettei matka kuitenkaan ollut katkennut!

    Tykkää

  13. Mahtava suoritus! Isot onnittelut. Täsmennyksenä vielä tuohon nesteen imeytymiseen. Virtsaa muodostuu jatkuvasti normaalisti toimivassa elimistössä. Neste, joka imeytyy kehoon poistuu virtsana, hikoiluna ja hengityksen kautta. Virtsana poistuva neste on siis imeytynyt. Imeytymätön neste jää hölskymään mahaan.

    Tykkää

    1. Kiitos. Hehee kiitos täsmennyksestä. Analysoisin sitten niin, että juotu neste jäi köntiksi vattaan joka oli jopa kosketusarka ja se köntti painoi virtsarakkoa ja piti käydä useammin pissalla. No en tiä mutta kuitenkin. =D

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s