FAF Personal Trainer koulutuskokonaisuus #1

Nyt se alkoi. Viime viikonloppuna ja vielä Jyväskylässä.  FAF personal trainer koulutuskokonaisuus nimittäin. Ensimmäinen koulutusviikonloppu takana Jyväskylässä tai niin kuin meillä sanotaan Nykäskylässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen siis tämmöisen koulutusputken ittelleni ostanut laajentaakseni tietoa ja saadakseni sitä kautta taitoa olla apuna ihmisten liikunnallisessa elämässä tai auttaa siihen liikunnalliseen ja terveelliseen elämään. Sen olen huomannut, että moni tarvitsee apua ja neuvoa ja ohjausta ja tsemppausta.

Tietoa ja taitoa siis toiveissa lissää vaikka vielä en osaa sanoa mihin tämä koulutus mahdollisesti johtaa. Hyvät ja monipuoliset eväät se ainakin mulle tulee antamaan tässä aikuisten ihmisten terveelliseen ja liikunnalliseen elämään kannustamisessa ja siinä auttamisessa. Olen niin sitä mieltä jo omankin kokemuksen takia, että liikunta auttaa aina ja on niin paljon ihmisiä jotka haluaisivat liikkua kuka mitenkin ja saada elämänsä terveellisiin uomiin, mutta eivät vaan osaa tai saa aikaiseksi ryhtyä ja mitä syitä kelläkin ja tämmöset ihmiset mua kiinnostaa. Ikähaarukaltaan 40–100-vuotiaat.  Olen nyt ymmärtänyt myös sen, että on ihmisiä joilla ei oikeasti ole sitä tietoa mitä pitäisi tehdä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mää ihan oikeasti mielelläni kannustan ihmisiä ja nykyään aina on se toivonkipinä omassa päässä, että kunpa tuonkin ihmisen uudet liikunnalliset systeemit jatkuisivat jatkumistaan. Muutkin on tainneet huomata mun kannustavan luonteen sillä esimerkiksi entiset ja nykyiset työkaverit tulee mulle mielellään kertomaan omia saavutuksiaan ja liikunnallisia tekemisiään ja terveelisiä syömisiään. Se on ihan mukavaa, olen kuullut jos jonkinmoista tarinaa.

Se mikä ei ole mukavaa, lannistun itse tosi helposti kun ihmisillä lopahtaa mielenkiinto eikä enää huvita eikä jaksa ja taas lässähdetään ”sohvalle”. Tulee semmonen tunne, että jaahas taas mää menin siihen vipuun, että tämä ihminen oikeesti on aloittanut liikunnallisen elämän. Että perhana mua on taas huiputettu vaikka tiedän, että ei se asia nyt ihan noin ole ja tiedän myös, että tosissaan oleva ihminen saattaa tarvita vaikka kuinka monta uutta aloitusta ennen onnistumistaan. Silti se lannistaa mua ihan hirveesti ja mietinkin jo nyt, että miten tulevaisuudessa osaan ajatella sen asian, että tämä ihminen jota jeesaan saattaa toisena hetkenä jättää koko leikin kesken ja repsahtaa totaalisesti sinne epäterveellisen toiminnan ja syömisen puolelle, unhtaa kaiken mitä on aikaisemmin tavoitellut. En tiedä, siinä mulla onkin sitten ihan kunnolla työstämistä itseni kanssa, että miten tämmöiseen asiaan suhtaudun tai miten pystyn luottamaan ihmiseen, että hän on tosissaan tekemässä elämänmuutosta terveellisempään suuntaan. Luottaminen toiseen ihmiseen, se on mulle semmonen asia, että pitäisi oppia luottamaan nopeammin. Vaikeeta on se sillä en helposti luota.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta siis Jyväskylässä olin jonne ajelin lauantaiaamuna,  suoraan koulutuspaikkaan joka oli Kuntomaailma Ahjokeskus.

FAF Personal Trainer koulutuskokonaisuus muodostuu kolmesta eri osiosta: FAF Foundation, FAF Gym Instructor ja FAF Personal Trainer. Nyt mulla oli siis tämä FAF Foundation -koulutusviikonloppu joka on näistä kaiksita lyhyin eli vain yhden viikonlopun mittainen plus tietenkin omaopiskelu päälle. Tämä oli tavallaan esimakua tulevasta ja väylä päästä siihen tulevaan kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sekä lauantai että sunnuntai olivat pitkiä päiviä, klo 9:30–18:00.

Kaksi päivää, tällä kertaa kaksi eri kouluttajaa, korkeesti kouluttautuneita kouluttajia, mies ja nainen, paljon tietoa, eri ikäiset,  täysin erilaiset opetustavat. Lauantaina Marko Tanskanen ja sitten sunnuntaina koulutuspäivän meille piti Kaisa Wallinheimo jolla oli aivan älyttömästi tietoa ja taitoa. En hänestä saanut ollenkaan tarpeekseen ja yritin imeä kaiken kuulemani mahdollisimman hyvin.

Tämmösiä aiheita käytiin kutakin jonkin verran läpi:

”Opetusmodulit:

  • Liikunta- ja hyvinvointialan mahdollisuudet
  • Ihmisen fysiologia ja anatomia
  • Terveyskunnon kartoitus
  • Fyysisen harjoittelun ja hyvinvoinnin perusteet
  • Hapenkuljetuselimistön harjoittaminen
  • Liikkuvuus, lihashuolto, urheiluvammat
  • Lihaskuntoharjoittelun perusteet
  • Harjoittelun ohjelmoinnin perusteet
  • Ravitsemus”

Tosiaan tästä kahden päivän mittaisesta sessiosta joka ei voi lyhyydessään olla kuin pintaraapaisu alaan sain mielestäni tosi hyvät eväät tulevaan koulutukseen. Koulutusmateriaali tuli postissa jo aiemmin ja olin ehtinyt sen lukaista läpi ja se kyllä tarvitsee monta lukukertaa jotta voin kaiken mahdollisen sisäistää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkossa näihin kaikkiin aihealueisiin paneudutaan paljon syvemmin ja vähintäänkin valtavasti odotan ravitsemusjuttuja, nyt käytiin läpi tämän koulutukseni ravitsemus 1 -osio. Lissää tulossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt Jyväskylässä yövyin hotellissa, mutta tämä Personal trainer -koulutukseni FAFfilla jatkuu sitten Tampereella vaikka nyt kun olin tuolla Jyväskylässä kuuntelemassa Kaisa Wallinheimoa haluaisin jatkaa siellä ihan ehdottomasti. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä mulle sopii vain ne koulutuspäivät mitä Tampereella on tulossa, olen ne jo työnantajani kanssa sopinut. Jyväskylän koulutus on hieman eri aikaan. Uskon kyllä, että Tampereellakin on hyvät kouluttajat, mutta jotenkin Kaisan tapa ja tyyli, työ  ja järkevyys, maanläheisyys ja tieto ja taito upposi juuri oikealla tavalla meikäläiseen. =)

Varmaan aistii miten innoissani olen vaikken mitenkään tiedä mihin tämä kaikki johtaa enkä kunnolla tiedä mihin sen haluaisin johtavan. Oikeessa paikassa kuitenkin oon nyt sen tiedän. =)

Liikuntapäväkirja Facebookissa.

Mainokset

Työmatkapyöräily

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mää oon nyt vissiin jo neljä viikkoa ollut uudessa työssä ja työpaikka sijaitsee Pirkkalan keskustassa. Meiltä sinne on matkaa 6,13 km tällä hetkellä kun tie on eräästä paikasta poikki ja joudun menemään mutkan kautta.

Matka on lyhyt ja olen sen joka päivä mennyt maastopyörällä mennen tullen.

Useimmiten työpäiväni alkaa klo 6:00 ja mulla soittaa herätyskello eli puhelin =D klo 4:35. Aamutoimet ja pukemisen suoritettuani tulen alakertaan jossa kahvi on jo valmista. Meillä on nyt maailman parhaan ominaisuuden omaava keitin eli sen voi hyvin helposti ajastaa keittämään kahvin valmiiksi kun herään. Ihan parasta aikaisiin arkiaamuihin. Keitin on keittänyt viisi viisi pientä eli kolme isoa kupillista kohveeta ja otan heti ensimmäisen kupin kun alakertaan pääsen. Kahvia riisimaidolla namimaiskis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvikupin kanssa änkeän peilin eteen laittamaan kuontaloni suurin piirtein kuntoon jonka jälkeen lämmitän illalla keittämäni kaurapuuron mikrossa. En jaksa näinä aamuina nousta vieläkin aikaisemmin ja alkaa keittää puuroa joten keittelen sen illalla valmiiksi. Puuron sekaan marjoja ja pöydän ääreen sitä syöpöttelemään. Samalla kattelen internetin ihmeellistä maailmaa iPadilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puuronsyönnin jälkeen kaksi kappaletta koiraa pihalle aamupissalle. Se on nopea toimitus ja tullaan heti takaisin sisälle. Näinä mun kuuden aamuina härre vie koirat aamulenkille sitten myöhemmin kun herää. Joskus kasin tai ysin maissa vasta.

Seuraavaksi on repun vuoro, pakkaan sinne eväät jotka oon tehnyt jo edellisenä päivänä valmiiksi eli työpaikan aamutauon soija- tai kaurajogurtin jonka syön hedelmän kanssa ja lounastauon ruokaevään mikä on milloin mitäkin, useimmiten salaattia, semmonen lounas mikä täyttää mutte tuo ähkyä ja sitä kautta ruokatauon jälkeistä väsymystä.

Jos mulla on ystävän joka on aloittanut juoksuharrastuksen kanssa treffit heti työpäivän jälkeen kuten muutaman kerran viikossa on ollut niin silloin pakkaan myös lenkkitohvelit reppuun ja pyörän lukon sillä tapaamme työpaikkani lähellä Pirkkalan liikuntatalolla ja teemme ystävän treenin ja polkasen vasta sitten kotio.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kello alkaakin olla jo 5:20 joka on se aika kun pyöräni kanssa kotiovesta ulos astun ja alan polkea. Välillä menen ihan rennosti välillä reippaammin ja aikaa työmatkaan menee 16–21 min.

Nyt jo oon oppinut tunnistamaan muutamat muutkin työmatkapyöräilijät jotka tulevat aina samassa kohtaa samaan kellonaikaan vastaan. Hassua.

Muutamana viime aamuna on jo tarvinnut valon pyörään, niin hämärää on jo syksyn lähestyessä.

Semmonen työmatkapyöräilijä mää oon. Töissä on tottakai suihkumahdollisuus hikisille aamuille.

Tavoitteeni näissä työmatkoissa on, että ”ei kertaakaan autolla”. Autoilu on kallista, auton pitäminen on tosi kallista. En missään nimessä halua semmoseen tuhlailla massejani nyt kun voin työmatkani pyörällä kulkea.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Tapas-ilta

Sunnuntaina vietettiin Tapas-iltaa ystävien kanssa täällä meillä. Herkkua kerrakseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjolle tein:

  • marinoidut herkkusienet
  • marinoidut oliivit
  • ilmakuivattuun kinkkuun käärityt hunajamelonipalat
  • pieniä chorizotaskuja
  • pinaatti-kotijuustopitsaa
  • jauhelihapitsaa
  • halloumijuustoa
  • valkohomejuustoa saksanpähkinöillä ja inkiväärisiirapilla
  • valkosipuli-tomaattitäytteisiä patonkiviipaleita
  • erilaisia salamisiivuja
  • ilmakuivattua naudanlihaa
  • alkoholiton sangria
  • pappilan hätävara

Muutamia reseptejä tässä:

VALKOHOMEJUUSTO

The Ginger People inkiväärisiirappi saatu blogin kautta.
The Ginger People inkiväärisiirappi saatu blogin kautta.

TOMAATTILEIVÄT

  • patonkia
  • tomaattia
  • valkosipulinkynsiä
  • oliiviöljyä

1. Leikkaa leipä, halkaise tomaatit ja kuori valkosipulinkynnet.

2. Hiero leipäviipaleiden päälle valkosipulinkynsiä. Noin puolikas kynsi per leipä.

3. Hiero valkosipulin jälkeen tomaattia leivän päälle. Noin puolikas tomaatti per leipä. Käytä leipiin vain tomaatin sisusta.

4. Lorauta leipien päälle hieman oliiviöljyä. Öljyn voi jättää pois varsinkin jos leipä on hyvin tuoretta. Laita tarjolle basilikan lehtien kanssa.

Sinapissa pyöriteltyjä soijapapuja, marinoituja oliiveja, valkosipuli-tomaatti-basilikaleipiä.
Sinapissa pyöriteltyjä soijapapuja, marinoituja oliiveja, valkosipuli-tomaatti-basilikaleipiä.

ALKOHOLITON SANGRIA

(resepti täältämuokkasin hieman)

  • 1 litra granaattiomenamehua
  • 4 dl appelsiinimehua
  • 4 dl kivennäisvettä
  • 1veriappelsiini
  • 1 liime
  • vajaa rasiallinen tummia viinirypäleitä
  • jääpaloja

1. Sekoita nesteet hyvin sekaisin (granaattiomena- ja appelsiinimehu sekä kivennäisvesi). Maista, ja tee korjausliikkeitä, jos maku ei miellytä.

2. Pese appelsiinit, limet sekä tummat viinirypäleet todella hyvin. Leikkaa appelsiineista ja limeistä ohuehkoja siivuja, ja puolita siivut niin halutessasi.

3. Lisää hedelmiä kerroksittain juoma-astian pohjalle (appelsiini- ja limeviipaleet sekä tummat viinirypäleet). Kaada päälle sangria ja anna muhia jääkaapissa tunnin tai pari. Lisää juomaan juuri ennen tarjoilua jääpaloja.

Alkoholiton sangria, hyvä janojuoma.
Alkoholiton sangria, hyvä janojuoma.

MARINOIDUT HERKKUSIENET

(resepti täältä)

  • 600 g herkkusieniä

Marinadi:

  • 1 dl persiljaa tai basilikaa hienonnettuna
  • 0,5 dl ruohosipulia
  • 0,25 dl hunajaa
  • 1,5 dl öljyä
  • 0,5 dl balsamiviinietikkaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • 1 tl rouhittua mustapippuria

1.Puhdista ja halkaise herkkusienet.

2. Hienonna yrtit ja leikkaa valkosipulinkynnet pieniksi paloiksi.

3. Sekoita marinadi hunajasta, öljystä, balsamiviinietikasta, yrteistä, valkosipulista ja mausteista kannellisessa lasipurkissa tai kulhossa.

4. Kaada marinadi herkkusienien joukkoon. Anna maustua muutama tunti.

CHORIZOTASKUT
(resepti täältä)

125 g kuorittua chorizo-makkaraa
250 g valmista voitaikinaa
1 kananmuna vatkattuna
(paprikajauhetta)

Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi. Kauli voitaikina ohueksi ja leikkaa siitä esim. juomalasin reunan avulla ympyröitä. Kauli lopputaikina kevyesti uudelleen ja tee siitä taas ympyröitä. Laita jokaiselle taikinaympyrälle pieni nokare chorizokuutioita. Kostuta taikinaympyrän reunat kevyesti vedellä ja sulje ympyrät puolikuun mallisiksi. Koristele ja kiinnitä reunat vielä haarukan piikeillä. Voit säilyttää empanadilloja jääkaapissa paistamiseen saakka leivinpaperin päällä.

Taskuja.
Taskuja.
Tomaattikastikkeettoman pitsan täytteenä valio Eila kotijuustoa ja pinaattia, punasipulia.
Tomaattikastikkeettoman pitsan täytteenä valio Eila kotijuustoa ja pinaattia, punasipulia.

Jälkiruuaksi PAPPILAN HÄTÄVARA mitä en ollut koskaan ennen tehnyt. Helppoo ja makeeta. Resepti täältä.

Lado pullaviipaleita uunivuokaan. Tuorekin pulla käy todellisessa hädässä, mutta kuivahtaneesta pullasta tulee parempaa.

Levitä maun mukaan hyvää hilloa pullaviipaleille ja lado päälle toinen kerros viipaleita. Pulla- ja hillokerroksia voi olla useampia. Valuta vuokaan runsaasti kermaa ja ripottele pinnalle sokeria, murennettua pikkuleipää tai kuivahtanutta kahvikakkua murusina.

Paista 170-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pappilan hätävara upposi ihmisiin aika hätäseen.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Ajatuksia triathlonin täyden matkan jälkeisestä palautumisesta

pirkkalan_tapahtumateltta02

Nonni, viikko Finntriathlon Tahkosta (uinti 3,8 km, pyöräily 180 km, juoksu 42,2 km) ja palautuminen on hyvässä käynnissä. Mitään kremppaa ja ihme vaivaa ei pitkästä liikuntasessiosta tullut, mutta palautuminen noin pitkästä suorituksesta vie kuitenkin varmaankin ainakin sen kuukauden ellei jopa enemmän.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Viime viikon lauantaina siis elämäni pisin liikuntasessio täyden matkan triathlonkisan muodossa Tahkolla. Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähdettiin sieltä ajelemaan kotio. Ensin vietiin valokuvaaja Tinke kotsaansa jonka jälkeen mentiin minä, härre ja anoppi mun vanhemmille kahveelle ja mutakakulle ja samalla reissulla otettiin siellä hoidossa olleet koirat kyytiin ja vielä tipautettiin anoppi kotiinsa ennen kuin itte pääsimme omaan kotiin. Oltiin kotipihassa varmaankin klo 18:aikohin viime viikon sunnuntaina. Sunnuntaina sekä minä että härre käveltiin vähän erikoisesti konkottaen kun paikat olivat hieman jumissa pitkästä pyöräilystä ja juoksusta. Varsinkin noin pitkässä juoksussa (42,2, km) sitä iskua kroppaan tulee juoksuaskeleen muodossa aivan kamalasti.  Mutta mikään paikka ei tosiaan kuitenkaan onneksi vaurioitunut, pari rakkoa tuli varpaisiin ja siinä se. Härrelle ei edes rakkoja.

Maanantaina mulla oli töistä vapaapäivä ja sen ohhottelin vaan ja ihmettelin ja kuulostelin olotilaani, vähän väsynyt se oli, hain kissan hoitopaikastaan eräältä mummelilta kotiin ja kävin ystävällä kahveella tilittämässä pitkää triathlonkisaa. Olivat seuranneet tulospalvelusta mun ja härren menoa. Maanantaina vetäisin kunnon päiväunet ja menin ajoissa nukkumaan, että olisin tiistaiaamuna kuudelta työpaikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Koko tämän viikon olen ollut treenaamatta ja olen muutenkin ajatellut, noin kuukauden päivät otan ihan rauhallisesti ja teen jotain liikuntoja jos siltä tuntuu ja missään nimessä en tee jos kroppa tai henkinen minä ilmoittaa, että ei nyt jaksa ei huvita pitää olla vaan. Noh, kyllä mua varmaan voisi huvittaa jo vaikka lähteä juoksulenkille, mutta kroppa sanoo ihan selvästi, että vielä ei ole sen aika. Työmatkapyöräilä oon kuitenkin harrastanut joka työpäivä mennen tullenm aikaa yhdensuuntaiseen työmatkaani menee semmoinen 16–20 min ja selvästi huomaa, että ei tee mieli ottaa yhtään mitään reipasta spurttia, ei tee mieli hengästyä kun heti olo alkaa tuntua kummalta.

 

pirkkalan_tapahtumateltta03

Oon seuraillut ja jotkut lähtevät mun mielestä ihan liian aikaisin täyteen treeniin vastaavan kisan jälkeen. Kai se sit joillekin sopii, mutta en usko että kaikille kuitenkaan vaan keho tarttisi lepoa enemmän. Ja mieli myös.

Keho on tosiaan ihan kunnossa, mitään ihmeellisiä kremppoja tai rasitusvammoja ei tullut, mutta olo on väsynyt ja lihakset tuntuvat jotenkin tyhjiltä ja 8 h seisotun työpäivän jälkeen jalat ovat selvästi rasittuneet. Joka päivä.

 

pirkkalan_tapahtumateltta04

Ajattelin mää silti tässä kuukauden aikana opetella kävelemään käsilläni. Käsilläseisontahan multa jo jollain tavalla onnistuu ainakin pihamaalla nurmikolla. Eli lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että kuukauden päästä kävelen käsilläni tai mörökölli minut vieköön. Tää on totta, mulla on käsilläkävelyopettelutreenit sovittu ystävä Teijan kanssa heti kun hän palaa kesälaitumilta jonne aikoo paeta tässä päivänä jonain. Määhän oon ollut Teijan apuna juoksuharrastuksen aloittamisessa ja tälläkin viikolla ollaan tavattu muutama kerta juoksutreffien merkeissä. Siten, että mää meen maastopyörällä vierellä kun Teija juoksee ja toteuttaa myasics.fi -virtuaalivalmentajan tekemää juoksuohjelmaa. Hän on edennyt hyvin ohjelman kanssa, tarpeeksi rauhassa ja noudattanut ohjelman suosittelemia juoksuvauhteja. Aion kirjoitella jossain vaiheessa lisää Teijan harjoittelusta. Tavoitteena on saada liikunta ystävän elämään ja ainakin intoa on riittänyt, se on mukavaa.

Tekee mieli myös maratonille ja oon kaivellut juoksukalenteri.fi:stä ittelleni sopivan Maratonin. Se juostaan Tampereella ihan tossa meidän kupeessa eli Pirkkahallin ympäristössä ja tapahtuma on ollut jo useana vutena ja tapahtuman nimi on Wihan kilometrit. Määhän oon juossut elämässäni vain yhden maratonin, Helsinki City Marathonin vuonna 2008 ja silloin siihen aikaa meni 4 h 37 min.

WIHAN KILOMETRIT

Wihan kilometrit 2015 järjestetään lauantaina 24.10.2015.

Tapahtumassa voi juosta maratonin, puolimaratonin, omavalintaisen pituisen matkan, 50 km, 100 km eli kaikki on mahdollista. Itte siis haluaisin juosta maratonin ja koko juoksu juostaan 3,33 km:n mittaisella reitillä eli 12 kierrosta ja vähän yli niin maraton eli 42,2 km on juostu. Hauska tapahtuma johon kyllä menen jos yhtään siltä tuntuu.

”Wihan kilometrit juostaan 3333,33 metrin pituisella reitillä Tampereella Pirkkahallin ympäristössä (yo. kuvassa sininen lenkki).

Matkat 50km ja 100km juostaan tasakierroksin (sininen) seuraavasti:

50km:                15 kierrosta
100km:              30 kierrosta

Maratonin ja puolimaratonin ensimmäisen kierroksen keskellä juostaan Ilmailunkadun viereisellä laajalla pysäköintialueella 1097,5 metrin lisäkierros (kuvassa punainen lenkki) ja sen jälkeen samaa 3333,33 metrin kierrosta seuraavasti:

Maraton:    12 täyttä peruskierrosta, joista ensimmäisen aikana juostaan 2 lisäkierrosta
Puolikas:     6 täyttä peruskierrosta, joista ensimmäisen aikana juostaan 1 lisäkierros

Nonstop juoksu juostaan sinisellä 3333,33 metrin lenkillä, jota kierretään vapaavalintainen tasamäärä kierroksia.

3333,33 metrin peruskierros on esitetty tarkemmin kartalla tämän linkin takana. Molemmista kierroksista on myös reittiä selventäviä digikuvia.

Korkeuseroja 3333,33 metrin kierroksella ei juurikaan ole. Reitin korkeimman ja matalimman pisteen välinen korkeusero on noin pari metriä.

Reitin pinta on noin puoliksi hiekkatietä ja puoliksi asfalttia.

Kierrosta juostaan vastapäivään. Jos kisapäivänä kuitenkin tuulee haittaavasti idästä, niin kiertosuuntaa vaihdetaan. Jokaisen kierroksen jälkeen pitää juoksijan ylittää maaliviiva kierroslaskentaa varten.”

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Uusi ystäväni soijapapu

Haa, olen pitkään jo haaveillut soijapavuista omissa kokkauksissani. =) En siis mistään kuivatuista soijapavuista mitä on näyttänyt löytyvän monestakin paikasta kuten esimerkiksi Tampereen keskustan Ruohonjuuresta. Ei, ne ei oo sopineet mun tarkoitusperiin vaan oon ettinyt semmosia mitä oon syöny usein Ideaparkin Linkosuon punnittavasta salaattibaarista. Semmosia kirkkaan vihreitä soijapapuja jotka ei oo varmasti olleet kuivattuja missään vaiheessa. Namimaiskis hyviä, nimenomaan erityisen hyviä. Melkein parasta mitä kasvisruokailijalle on tarjolla, taitaa linssikin jäädä kakkoseksi soijapavun rinnalla.

Soijapapuja.
Soijapapuja.

Oon täysin turhaan ettinyt niitä kauppojen säilykehyllyltä. Ei oo löytynyt sieltä ei ja ihmekös tuo sillä se papu mitä ettin onkin oikeesti pakastesoijapapu eikä mikään säilyke. Ei oo tullut mieleenikään, että se olisi pakaste (hohhoijaa), mutta tänään mulle selvisi, että soijapapuja on ainakin Kookauppojen pakastealtaassa.

Papu poikineen.
Papu poikineen. Pirkka.

Kävin heti tänään illalla kaupassa ja ostin aika monta pussia Pirkka-soijapapuja. Pavut olivat 250 g:n pusseissa ja pussin kyljessä lukee jotain tämmöstä että: 1 dl vettä, hieman suolaa, kun vesi kiehuu niin pavut noin kolmeksi minuutiksi kiehumaan jonka jälkeen valutetaan ja voidaan syödä lämpiminä tai kylminä.

Myö keittelin heti pari pussillista papuja ja osan käytin heti huomiseen työevääseen. Tein salaatin johon tuli pinaattia, quinoaa, paprikaa, soijapapuja ja hieman oliiviöljyä. Nopeeta, helppoo ja hyvää.

Soijapapusalaatti.
Soijapapusalaatti.

PIRKKA SOIJAPAPU ravintosisältö per 100 g:

  • Energiaa 134 kcal
  • Proteiinia 14 g
  • Hiilihydraatteja 5,1 g
  • Rasvaa 6 g

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Nyt se on koettu, täyden matkan triathlonkisa

Finntriathlon Tahko 15.8.2015. 13 h 11 min. (Osallistuminen saatu)
Uinti 3,8 km.
Pyöräily 180 km. 28,35 km / h. Keskisyke 136.
Juoksu 42.2 km.

Ensimmäinen täyden matkan triathlonkisani ja olin saanut ohjeita mennä rennosti sykkeet siinä pk2–aerobinen kynnys. Eli ei liian isoilla sykkeillä jotta varmasti pääsisin maaliin asti.

Ystäviltä, tutuilta ja blogitutuilta tuli paljon tsemppiä isoon koitokseen. Treeniä hietikolla blogin Soile sanoi hauskasti, että nyt saat tehdä koko päivän sitä mistä tykkäät ja mistä nautit, liikkua. Aatelkaa, koko päivän. Aika mahtavaa, mutta samalla aikamoista ja jotenkin myös epätodellista sillä kuka nyt muka jaksaisi taapertaa tuolla aamukasista iltamyöhään. Tuntui jotenkin uskomattomalta vaikka tiesinkin, että olen siinä kunnossa että kun vaan pidän vauhdin sopivana enkä ala mitenkään revittelemään niin pääsen maaliin. Edellyttäen tietenkin ettei mitään kremppaa tule joka pakottaisi kisan keskeyttämään.

Suurin osa tämän tekstin kuvista on Timo Kananojan ottamia, albumia pääset selailemaan tästä. Kuvia saa vapaasti käyttää kunhan mainitsee kuvaajan nimen.

Uinti 3,8 km.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Pum! Stattipamaus ja tämäkin triathlonkisa alkaa uinnilla. Ollaan kaikki täydelle matkalle satrttaavaa ihmistä (yli 200 kpl) asettauduttu Tahkolahden sillan viereen mistä pamauksen jälkeen lähdettiin uimaan. Miehet ja naiset kaikki starttasivat samaan aikaan kello 8:00 aamulla. Naisia 30 kpl ja miehiä 191 kpl. Keli oli ihan mukava, heti aamulla vähän viileä mutta täyttä aurinkoa oli luvattu ja jotain 19 astetta päivän lämpötilaksi. Vesikin jotain 18 astetta tai ihan vähän yli ja se tuntui aamun viileydessä tosi lämpimältä.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Järvessä oli aikamoinen aallokko joka oli vastainen heti menosuuntaan päin ja hidasti varmasti menoa. Heti ensimmäisellä hapenotolla sain imaistua suullisen Tahkolahden vettä vattaani, mutta ei se mitään haitannut, matka jatkui vaan. Eteenpäin oli mentävä määrätietoisesti, että uinnin saisi suoritettua. Uida piti kaksi kierrosta jonka jälkeen uitiin ponttoonisillan ali ja rantaan.

20150815-44865
Kuva Timo Kananoja.

Uinti meni omaa tasaista vauhtiani, sitä mitä aina ja sain uitua omaa uintiani koko matkan, porukka hajaantui sen verran, että mitään lähikontaktia ei ollut kenenkään kanssa. Täyden matkan kisaajia oli sen verran, että mitään suurta ryysistä ei ollut kuin heti alussa. Puolimatkan kisaajat lähtisivät sitten vasta myöhemmin ja heitä oli paljon enemmän.

20150815-44873
Kuva Timo Kananoja.

Ensimmäisen suoran jälkeen uinti helpotti kun tuuli ja laineet tulivat sivusuunnasta ja seuraavan käännöksen jälkeen takaa jolloin laineita ei juurikaan huomannut. Välillä tunsin kaulassa etupuolella jotain erikoista, mutta ajattelin puvun vaan hankaavan siihen jokaisella hapenotolla enkä sen kummemmin ajatellut asiaa. Uin ja uin ja uin. Laskin käsivetoja, 20, 100, 10, koko ajan vaan laskin käsivetoja. =) Silleen se uinti eteni. Välillä katsoin eteenpäin, että menenkö suoraan poijua kohti. Vedessä oli reitti merkitty punaisilla poijuilla ja reitti kierrettiin vastapäivään siten, että jokainen poiju jäi uimarin vasemmalle puolelle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Toinen kierros samalla tavalla kuin ensimmäinen. Sen jälkeen ponttoonisillan ali kahden poijun välistä ja vielä viimeiset sadat metrit ja pääsin rantaan. Uin niin pitkään kunnes kädet osuivat pohjaan ja vasta sitten nousin vedestä ja juoksin loppumatkan hiekalle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Uintiaika 1 h 27 min 31 sek. Olen tyytyväinen. Nousin sarjani kolmantena vedestä.

T1 eli uinti-pyörä vaihto.

Avasin märkäpuvun vetoketjun selästä heti kun pääsin rantaan ja huomasin samalla, että mun kaulakoru oli takertunut märkäpuvun sisäpuolelle kaulan kohdalle ja tajusin saman tien, että sehän se oli mikä oli hangannut ja tuntunut uidessakin. En saanut korua irti ja jouduin väkivalloni repäisemään sen jolloin ketju katkesi. Pidin sitä kädessäni juostessani vaihtopaikalle jossa sitten näin anopin kannustusjoukoissa ja annoin rikkinäisen ketjun hänelle.

Vaihtoalueen kannustajissa näin Ninnin Energianurkkauksen Ninnin joka taisi huutaa mulle, että tulit ennen härree vedestä. Vai oliko se valokuvannut Timo Kananoja joka niin huusi, en nyt muista. Jompi kumpi kuitenkin ja mää olin tyytyväinen kun kerrankin koko kesänä tulen kisauinnista ennen härree. Jee.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Aika pian mun jälkeen, jotain minuutti tai alle härrekin tupsahti uinnista vaihtoalueelle ja olin tyytyväinen kun näin hänet tässä kohtaa. On aina tärkeää tietää, että toinen on päässyt vedestä pois, ettei vaan mitään oo sattunut. Sen jälkeen voi hyvillä mielin jatkaa omaa kisaa.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Riisuin märkäpuvun jonka änkesin vaihtopussukkaan mistä laitoin päälleni pyöräilykypärän, numerolapun, sukat, pyöräilykengät. Otin myös yhden Power Bar -energiageelin tässä vaiheessa. Juosten pyörän luokse ja pyörässä olevasta pullosta vettä nassuun jota enegiageelin ottamisen jälkeen on hyvä ottaa perään ja pitääkin ottaa, että geeli pääsee imeytymään kunnolla. Ja muutenkin jano oli aikamoinen puolentoista tunnin uinnin jälkeen. Pyörää satulasta kuljettaen juoksin tai kävelin siihen kohtaan missä saa nousta pyörän päälle.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

T1 aika 5 min 12 sek. En pitänyt mitään kiirettä koska kysessä oli ”ei niin kiireinen kisa”. Tein kyllä kaikki toimenpiteet ihan reippaasti, mutta en mitenkään henkihieverissä. =)

Pyöräily 180 km.

Pyöräreitti oli neljänä n. 45 km:n kierroksena. Ensimmäiset 6 km oli pelkkää nousua. Tahkolla kun oltiin niin maasto oli sen mukaista, hyvin kumpuilevaa ylä- ja alamäkineen. Muistan viime vuodesta, että tykkäsin pyöräreitistä kun se oli jotenkin niin hauskan kumpuileva ja alamäissä sai luukuttaa niin pajon kuin uskalsi. Tänä vuonna uskalsin enemmän kuin viime vuonna sillä pikku hiljaa tässä olen rohkaistunut ja pyöräily sujuu jo varmasti sata kertaa paremmin ja paremman näköisesti kuin aiempina vuosina. On tullut paljon varmuutta lisää.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Mulla oli pyöräosuudelle varattu 9 kpl energiageelejä, yksi täytetty vehnäsämpylä jossa oli kasvirasvalevitettä ja vegejuustoa sisällä. Olin laittanut sen pieneen pussukkaan ja ängennyt jonnekin sarvien uumeniin sopivaan kohtaan missä se pysyi hyvin. Myös suklaapatukka oli mukana. Kahdessa juomapullossa vettä ja yhdessä omatekemää urheilujuomaa joka koostui vedestä, hunajasta ja suolasta.

Poljin koko reissun sillä aerobisen kynnyksen tuntumassa olevalla sykkeellä, mun aerobinen kynnys pyöräilyssä on 137–142. Ohjeitten mukaan ylämäkiin ei saa riuhtoa vaan ylämäkiin kevennetään ja poljetaan rennosti, siten että syke ei nouse liian korkeaksi. Ensimmäiset kilometrit siis pelkkää nousua, mutta ihan hyvin se tuntui sujuvan ja kun matka jatkui niin johan sitä alamäkeäkin alkoi tulla ja varmaan tasaistakin. Heti alussa oli vaikea pitää sykkeet tarpeeksi alhaalla sillä menohaluja oli vaikka kuinka. En kuitenkaan antanut mennä vaan poljin suunnitelman mukaan ja toitotin ittelleni, että tässä on hei vielä semmonen reipas 6 tuntia poljettava, että ehkä kannattaa mennä nyt näillä sykkeillä sillä polkea saa varmasti ihan riittävästi ja kyllä se kai jossain vaiheessa alkaa tuntua. Ja juostakin pitäisi vielä jaksaa tuntitolkulla pyöräilyn jälkeen. Nyt pysytään suunnitelmassa eikä anneta mennä lujempaa vaikka kuinka menetyttäis.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Mää aina kisassa lasken jotain, uinnissa laskin käsivetopareja jatkuvasti ja pyörässä laskin kakskytminuuttisia sillä joka 20:s minuutti otin joko energiageeliä ja vettä tai urheilujuomaa. Eli kun olin 20 min pyöräillyt otin urheilujuomaa, siittä 20 min energiageeli ja vesi, siittä 20 min urheilujuoma jne.

Ensimmäinen pyöräkierros meni siinä huumassa, että hei täähän on helppoo ja mukavaa ja jos tämä tätä vauhtia jatkuu niin ei mittään hättää, hianoo hei. Toinen kierros meni samaan malliin, mitä nyt suklaapatukan otin triathlonhousujeni taskusta ja söin sen siinä pyöräillessä. Kyllä maistui.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Kolmas kierros alko jo vähän tuntua vaikka helposti pyörä vielä kulki. Kankkuja vähän välillä puudutti, mutta auttoi kun joka ylämäessä nousin seisomaan ja poljin siten. Jossain vaiheessa olin kitannut litran pullollisen urheilujuomaa. Reitillä oli aina mennen tullen huoltopiste ja ennen huoltopistettä oli paikka minne heitettiin omat tyhjät pullot ja uuden sai huoltopisteeltä, se annettiin käteen. Henkilöitä oli pulloja pyöräilijöille antamassa. Otin tyhjenneen urheilujuoman tilalle vettä sillä en aikonut koko kisan aikana juoda mitään muuta urheilujuomaa kuin tuon omatekemän mikä ei varmasti pistäisi vattaa sikin sokin geelien kanssa.

Jossain välissä pyöräreitille paukahti puolimatkan kisaajat ja siinä sitä oli sitten taas pyöräilijää aika paljon, yhteensä ehkä jotain tuhat samalla reitillä. No suurin osa puolimatkan kisaajista ehti pari kierrosta polkaista eli 90 km kun minä jäin vielä polkemaan omia loppukilometrejäni ja reitti oli taas mukavan väljä pyöräilijöiden osalta.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Kun olin neljä tuntia polkenut päätin syödä sämpyläni ja voi että se maistui hyvälle. Upposi suuhun tosi nopeasti ja ajattelin vaan, että olisi sittenkin pitänyt ottaa mukaan kokonainen täytetty patonki. =D Jossain vaiheessa otin huoltopisteeltä myös banaanin ja sekin meni tosi nopeasti alas. Oli kuulkaa hyvää siinä tohinassa ja touhussa saada oikeeta kiinteää syötävää.

Jossain alamäessa sain nopeimmaksi vauhdikseni jotain hieman yli 57 km / h, mutta vain kerran. Mitä kauemmin pyöräily kesti sitä enemmän tuuli ja tuuli tuntui ihan vähän hidastavan alamäissä pyöräilyä. Ainakin jossakin kohtaa. En oikein saanut selvää tuuliko eestä vai takaa vai sivusta vai toisesta sivusta. =D

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Neljäskin kierros tuli pyöräiltyä ja lopulta kurvasin takaisin vaihtopaikalle hyvillä mielin. Olin erittäin tyytyväinen omaan pyöräilyyni, se meni kaikin puolin hyvin. Sykkeet olivat kuten piti, vauhti oli hyvää, energiansaanti suht tasaista vaikka jossain vaiheessa huomasinkin, että mulla on geelit laskettu otettavaksi 45 min välein ja mää otin niitä 40 min välein. No ei auttanut itkut markkinoilla joten panttasin kahden viimeisen geelin ottamista vähän pitempään ja homma hoitui sillä.

Pyöräilyaika 6 h 21 min 40 sek. Tulin sarjani kolmantena pyöräilystä. Olen tyytyväinen. Yllättävän lyhyeltä toi yli 6 h pyöräily kyllä tuntui vaikka voisi ajatella, että se on hirmu pitkä eikä lopu ikinä. Loppui se ja olin hyvissä voimissa pyöräosuudelta palattuani.

T2 eli pyörä-juoksu vaihto.

Pyörän päältä pois sille tarkoitetussa kohdassa ja reippaasti kävellen vaihtoalueelle viemään pyörä sille kuuluvalle paikalle josta matka jatkui vaihtopussukkatelineen luo. Hirvee pissahätä. Tyhjensin paitani sisällön. Olin tunkenut paidan alle rinnuksiini geeliroskat mitä pyöräilystä tuli ja myös sämpyläpussin ja banaaninkuoren. =D Olin kerännyt kaikki roskat rinnuksiini sillä ei niitä saa tonne luontoon heitellä. En tiedä olisiko roskia voinut heittää siihen kohtaan mihin tyhjät juomapullot pyöräreitillä heitettiin. Koska en tiennyt niin katsoin parhaimmaksi tunkea tyhjät geeliroskat ja banaaninkuoret rinnuksiini triathlonpaidan alle. =D Siinä ne kulkeutui hyvin vaihtopaikalle jossa änkesin ne T2-vaihtopussukkaan mistä otin juoksutossut ja lippiksen jotka asensin päälleni. Edelleen hirvee pissahätä joten menin pissalle vessaan joita oli vaihtoalueella.

T2 aika 5 min. 

Juoksu 42,2 km.

20150815-46354

Vessasta suoraan juoksureitille. Juoksu oli neljänä kierroksena sekin. Ilma oli mukavan aurinkoinen ja aika pian tajusin, että jaahas tätä vauhtia mää nyt sitten etenen. En lujaa vaan aika hissukseen ja tiesin, että sillä meiningillä pääsen hyvävoimaisena maaliin asti. En ottanut mitään paineita juoksusta vaan menin siten miten se meni. Reitillä oli kolme huoltopistettä joiden ohi mentiin jokaisella kierroksella. Otin sopivissa kohtaa vettä, geeliä, banaania, suolaa, suolakurkkua, sitä mitä milloinkin teki mieli. Jossain vaiheessa ajatus ällömakeista energiageelistä alkoi tökkiä ja oksettaa enkä voinut niitä enää sen jälkeen nauttia. Banaani taas maistui niin hyvälle, että ei varmaan koskaan ennen, olinhan taivaltanut kisaa jo varmaan kymmenen tuntia. Parhaita banaaninpaloja ikinä olivat ne.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Taapersin ja taapersin, joitain ylämäkiä kävelin. Juoksureitti oli melko raskas ihan kuten viime vuonna puolimatkalla. Mutta vaikka raskas olikin ei mikään mahdoton ja juoksu eteni ihan hyvin kunhan vaan taivalsin sitä omaa vauhtiani. Yritin ajatella, että ei tässä nyt olla tekemässä mitään maailman ykkösaikaa vaan tavoite on päästä riittävän hyvissä voimissa maaliin.

Huomasin, että vatta on kosketusarka, sormella kun painoi vattaa siihen sattui. Sitä ne geelit ja epämääräinen syöminen ja juominen varmaan teetti. Mutta ei ollut paha eikä haitannut juoksua, tuntui vaan painellessa vattaa joten lopetin sen painelun ja jatkoin matkaani juosten.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa juoksin pitkät pätkät erään blogin kautta tapaamani naisen miehen kanssa ja se piristi kyllä. Tuli jutelta jotain ja siinä kilometrit taittuivat jotenkin henkisesti nopeemmin kuin yksiskeen juoksemalla.

11896498_966247863458256_5025859521044167902_o

Juoksu tuntui välillä tuskaiselta, välillä taas suht ookoolta. Ei tehnyt mieli lisätä vauhtia yhtään joten en edes haaveillut sellaiesta, olin vaan tyytyväinen, että tässä ollaan pääsemässä täyden matkan triathlonkisan maaliin. Uskomatonta taas kerran.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Taas pissahätä. Juomani vesi lakkasi imeytymästä ja pissahätä tuli yllättäen eli ei auttanut kuin mennä pajamamaanSama vedenimeytymisongelma oli loppuun asti ja jouduin toisenkin kerran käymään vessassa juoksun aikana. Heti kun olin juonut vettä mukillisen oli mentävä pissalle. Erikoista eikä oo ennen tapahtunut mulle tommosta. Mutta olin varatunut, että näin pitkällä matkalla voi tulla vaikka mitä ihmeellistä eteen mitä ei oo ennen tullut. Vähällä tunnuin kuitenkin pääsevän ja olotila oli koko ajan kuitenkin ihan hyvän puolella.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Jossain vaiheessa tajusin, että mun sormetkin ovat ihan turvonneet ja vihkisormus on syvällä sormessa turvotuksen sisässä. Olis pitänyt ottaa se sormesta pois ennen kisaa varsinkin kun tiesin, että tämmönen turvotus voi tulla.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Juoksureitti kulki jossain kohtaa asuinalueen keskellä ja siellä oli kannustusta. Esimerkiksi yhdessä paikassa kaksi miestä kannustivat ja soittivat musiikkia jostain pömpelistä ja sieltä tuli Tommi Läntisen Via Dolorosaa. Se pisti naurattamaan, sopi tilanteeseen niin hyvin.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Viimeisen kierroksen juoksin ihan yksin ja juoksin kilometrin kerrallaan. Reitillä oli kilometrit merkattu ja aina kun olin päässyt kilsan eteenpäin kattoin kellosta kauanko siihen aikaa kului. Pari viimeistä kilsaa enää, siinä ehkä vähän piristyin ja lähdin hieman reippaammin juoksemaan nehän menisivät kuin hujauksessa ja koko sessio olisi ohi. Huh sentään, maaliin tässä päästään ei voi olla totta. Tuntui jotenkin uskomattomalta, että tässä ollaan taaperrettu tätä kisaa jo 13 tuntia, ihan käsittämätöntä. Tuntui paljon lyhyemmältä ajalta.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.

Maalisuora tuli lopulta nassun eteen ja otin siinä vielä pienenpienen spurtin ja nostin kädet tuuletukseen kun härre sieltä huusi että ”tuuleta” ja anoppi napsaisi kuvan. =D Kello oli jo 21:11.

Kuva Timo Kananoja.
Kuva Timo Kananoja.
Tuuleta!
Tuuleta!

Juoksuaika 5 h 11 min 21 sek.  Olen tyytyväinen omaan juoksuuni myös. Ja koko kisan lopputulokseen. Maaliin pääsin ja hyvissä voimissa vielä.

Nyt on tiedossa varmaan kuukauden mittainen palautumisjakso sillä kyllä tämmönen iso sessio vaatii sen kuukauden palautua. Sekä fyysisesti että henkisesti, en todellakaan aio hötkyillä tulevien treenien kanssa siinä ei oo mitään järkee. Tämän viikon olen taatusti tekemättä yhtään mitään omia liikuntoja ja sen jälkeiset viikotkin vain sitä mitä fiilis sanoo.

Kannustusta kisareitillä oli älyttömästi ja oli semmoista ”nettiporukkaa” jota en tuntenut, monesta kohtaa kuului hyvä Jaanaba, tsemppiä. Kannustus kisassa on kyllä tosi tervetullutta ja se auttaa jaksamaan entistä paremmin ja se on kivaa. Hyvin huomasi, että Tahkolla oli paljon kisailijoiden puolisoita jotka kannustivat kaikkia ja kisailijoiden lapsia myös joilla kannustus oli hanskassa hyvin. Mukavaa.

Mutta siis että meni helpommin kuin etukäteen kuvittelin eikä oikein millään voi tajuta, että kyllä sitä oikeesti tuolla uitiin, pyöräiltiin ja juostiin yli 13 tuntia. Pitkä aika, mutta ei todellakaan tuntunut niin pitkältä. Hassua.

Tarkemmat tulokset:

jaanabantulokset

harrentulokset
Härrellä ei näy kaikki ajat sillä hänen ajanottosiru oli pois nilkasta pyöräilyn ajan. Vahingossa.

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Mietteitä ennen täyden matkan triathlonkisaa

Heei!
Heei!

Tulevana lauantaina eli 15.8.  omana nimipäivänäni se sitten on se mitä en ennen koskaan ole tehnyt. Liikunnallisesti tähän mennessä isoin koitos mitä oon ikinä tehnyt. Finntriathlon Tahko (osallistuminen saatu) ja siellä täyden matkan triathlonkisa (osallistuminen saatu blogin kautta).

  • Uintia 3,8 km.
  • Pyöräilyä 180 km.
  • Juoksua 42,2 km.
Finntriathlon Joroinen 2015,  Kuva Timo Kananoja.
Finntriathlon Joroinen 2015, Kuva Timo Kananoja.

Kaikkea yhteensä 226 km. Aika jännää ja mietityttävää. Vaikka jännää onkin niin mua ei kuitenkaan jännitä mitenkään erityisemmin vaan olen pystynyt olemaan ihan rauhallisin mielin. Lähinnä vaan mietityttää, että miten se tulee menemään ja pääsenkö maaliin ja miten voin maaliintulon jälkeen. Sessio kuitenkin kestää jotain aikaa 12 ja 15 tunnin välillä, että on se kyllä pitkä aika.

Ei oo niin sanottua näin pitkällä matkalla joka vie aikaa yli puolet vuorokaudesta, että maaliin edes pääsee. Voi tulla ihan mitä vaan ongelmaa ja kremppaa. Pyörän hajoamisesta oman kehon vaivoihin. Oon ajatuksen tasolla varautunut ihan kaikkeen, mutta jos renkaat ei puhkeile ja hyvissä voimissa olen niin silloin varmasti maaliin pääsen.

Finntriathlon Vanajanlinna, kuva Timo Kananoja.
Finntriathlon Vanajanlinna, kuva Timo Kananoja.

Tällä meneillään olevalla kisaviikolla kun pitäisi tankata kehoon riittävästi polttoainetta olen kiinnittänyt normaalia enemmän huomiota syömisiini. Syön ehkä hieman enemmän kuin yleensä ja lisäksi ainakin muutamana päivänä juon tankkausjuomaa joka sisältää hiilihydraattia. Makaronia oon laittanut lautaselle nyt enemmän kuin yleensä.

Squeezy Carbo load drink.
Squeezy Carbo load drink -tankkausjuoma.
Power Bart energiageelejä makuina mansikka ja tropical. Fifti-siksti.
Power Bar energiageelejä makuina mansikka ja tropical. Fifti-siksti.

Kisan aikana aion ottaa energiaksi energiageelejä veden kanssa säännöllisesti (heti uinnista tultua yksi jonka jälkeen noin 40 min välein geeli nassuun veden kanssa), lisäksi jotain kiinteää syötävää. Oon miettinyt täytettyä sämpylää (hahhaa oon kuullut yhden ihmisen tekevän näin) ja sen syömistä 180 km:n pyöräilyn aikana mikä kuulostaa kyllä tosi järkevältä ja mulle sopivalta hommelilta sillä oma vatta voi mennä sekaisin pelkistä geeleistä ja energiapatukoista. Normaali ruoka olis varmaan tervetullutta jos vattalta kysytään ja 180 km:n pyöräilyn aikana olis helppo nutustaa jotain sämpylää. Hauskaa.  😎

Mun pyörään mahtuu kaksi litran juomapulloa telineeseen joka on satulassa kiinni mun takapuolen takana ja sitten siinä on se integroitu juomapussukka rungon etuosan sisässä jonne menee maksimissaan 0.75 l nestettä. Imen sitä letkusta joka tulee rungosta ulos ja kiinnittyy magneetilla sarveen. Aion tehdä ainakin toiseen litran pulloon urheilujuomaa itte eli tämmöstä: 1 l vettä, 2 rkl hunajaa ja hieman suolaa.  Omatekemän urheilujuoman lisäksi vettä.

Oma lempipyörä on edelleen lempi. =)
Oma lempipyörä on edelleen lempi. =)

Noh, kahtotaan miten tätillä menee, startti on muistaakseni kello 8:00 lauantaiaamuna. Nöyränä mennään ensimmäistä kertaa näin pitkälle matkalle.  Liveseuranta tästä.

Kisaraportti tulee varmaan maanantaina sitten.

Tämän kesän aiempia kisaraportteja:

Finntriathlon Vanajanlinna 14.6.2015

Finntriathlon Vierumäki 4.7.2015

Säkylä Triathlon 11.7.2015

Finntriathlon Joroinen 18.7.2015

 

Liikuntapäiväkirja Facebookissa. Käy tykkäämässä. Päivittelen sinne tunnelmia perjantailta ainakin.

Vanheneminen

Jaanaba 41 vuotta.
Jaanaba 41 vuotta.

Olen 41-vuotias ja olen sitä mieltä, että 41 vuotta elettyä elämää saa näkyä. Se saa näkyä kasvoissa, se saa näkyä vartalossa, se saa näkyä pukeutumisessa. Se saa ja sen pitää näkyä minusta ulospäin muille ihmisille.

4103

Haluan ehdottomasti olla ikäiseni näköinen enkä tiedä miksi jotkut haluavat (omien sanojensa mukaan) näyttää nuoremmilta kuin ovat. Mitä tai ketä se hyödyttää? Miksi on kiva näyttää nuoremmalta? No joo ei se vanheneminen välttämättä hauskaa ole ja elämä tuntuu menevän hujauksessa eteenpäin, mutta sille vaan ei voi mitään ja olenkin aina tyytynyt onnellisesti olemaan sen ikäinen kuin olen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus jotkut mukamas hämmästyvät siittä miten ”vanha” mää oon kun ikääni kysyvät ja ikäni kerron, aika monesti on sanottu, että luulevat mua jotain vähän päälle kolmekymmenvuotiaaksi ja mulle tulee siitä tosi vaivaantunut olo. En kertakaikkiaan kässää sillä mielestäni näytän aivan ikäiseltäni liikunnalliselta tätsykältä. Täti. Rouva.

4101

Tytöttely kuuluu myös tähän ”vaivaantuntu olo” -olotilaan. Kuulostaa korvaani erittäin kummalliselta jos joku tytöttelee mua ja sitäkin tapahtuu vielä aivan säännöllisesti ja usein, erityisesti työelämässä, useasti viikossa. En asiasta loukkaannu eikä se sillä tavalla haittaa, mutta aina kun kuulen, että hei tyttö tai täällä tämä piip-yrityksen tyttö etsii sinua niin jotenkin heti koko minä aisteineni päivineni aktivoidun epämiellyttävään ja vaivaantuneeseen olotilaan. Joskus kymmenen tai ehkä vielä viisi vuottakin sitten oli ihan ok kuulla puhuttavan itsestäni sanalla tyttö, mutta nyt kun ikää on jo se yli neljäkymmentä niin saisi kyllä loppua. En voi mitenkään olemukseltani olla mikään tyttö. Itteäni nuoremmat tytöttelee mua melkeinpä enemmän kuin vanhemmat. Tai joku sanoo myös likka. Kummallista ja ärsyttävää vaikken sitä mitenkään alentavana otakaan. Joskus oon kuullut jonkun loukkaantuvan kovin pahasti kun on nainen eikä mikään tyttö ja on kokenut asian alentavana. Ruvennut oikein paasaamaan tytöttelijälle. Ihan oikein sekin jos asian kokee alentavana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten sitten olen ikääntymisen huomannut näkyvän ittessäni? Kasvojen juonteet ja rypyt syvenevät syvenemistään ja ihon kimmoisuus on selvästi vähentynyt. Iho on löllö. Löysä. Iho on ohentunut ja alkaa roikkua. Valahtanut. Iho roikkuu sekä kasvoista että vartalosta, kimmoisuus katoaa pikku hiljaa eikä sitä voi saada takaisin ja roikkuminen sen kun etenee.

Ottaan on pari kolme vuotta sitten ilmestynyt joku ihmeellinen tumma läntti mikä tummuu auringossa entisestään kai sekin tähän ikäloppuuteen liittyy.

Haluan todellakin olla justiinsa ikäiseni näköinen, toki urheilullisen ja tervehenkisen ikäiseni näköinen ja hyvässä kunnossa aion pysyä niin kauan kuin mahdollista, niin kauan kuin terveyttä piisaa.

Luonnolliselta haluan näyttää. Kevyt ehostus aamuisin, se riittää. Ihan suoraan saunapuhtaana en kyllä juuri missään liiku. Kevyt sävyttävä ja ihoa tasoittava voide nassuun ja ripsiväriä ripsiin. Tukka ojoon. Rypyt ja juonteet saavat näkyä.

Nykyisillä ja jo pitkään jatkuneilla elämäntavoillani taitaa täyttyä tuo toiveeni että reipashenkiseltä tässä näytetään. Kesti vuosia tajuta, että liikunnallinen ja terveellinen elämä oikeasti näkyy musta ulospäin, pitkään näin itteni semmosena lössähtäneenä liikkumattomana ihmisenä, mutta nyt minäkuva on sen suhteen jo muuttunut.

4102

Oman elämäni ulkonäköresepti:

  • juon paljon vettä
  • harrastan liikuntaa
  • syön terveellisesti
  • nukun riittävästi
  • teen itselle mukavia asioita
  • menen ja touhuan vain sen verran mikä itselleni on hyväksi
  • vältän stressiä

Mitäs sitten ne jotka sanovat käyvänsä kauneusleikkauksissa näyttääkseen nuoremmilta, ruiskuttavat täytettä huuliin tai juonteisiin ja muuta sellaista? Mun mielestä asia on aivan ok, kukin elää itselleen parhaalla tavalla eikä mikään tapa ole parempi tai huonompi kuin toinen. Mua ei yhtään haittaa toisten touhut ja samalla viivalla tässä ihmisinä ollaan kaikki.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Omasta mielestäni mitä luonnollisempi lookki sitä terveemmän ja raikkaamman näköinen ihminen on. Isolla ehostuksella ja kaikilla lisäasioilla ja -osilla ihminen näyttää vain tunkkaisemmalta ja sitä kautta jopa vanhemmalta kuin onkaan. Siis mun silmään. Ja puhun nyt siis omanikäisistäni, nuoret taitavat olla asia erikseen ja heille sopii jos jonkinmoinen hörsötys.

Mun tapa on mun tapa ja sun tapa on sun tapa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Eih senkin kuvaaja ekkö voi ottaa semmosia kuvia mitä tarkoitan? Jaa et no ei sitten pakko lopettaa kuvailu tähän hei hei.
Eih senkin kuvaaja ekkö voi ottaa semmosia kuvia mitä tarkoitan? Jaa et no ei sitten pakko lopettaa kuvailu tähän hei hei.

Herkkupäivän pyörälenkki

Pyöräily 2 h 24 min.
Keskisyke 125, maksimi 149.
66,71 km, 27,8 km / h.
756 kcal.

Hei lauantaiaamu ja vapaa. Ihan luksusta, että nyt kun mulla on uusi työ mulla on aina välillä viikonloppuvapaita kuten esimerkiksi nyt. Ennenhän olin aina lauantait töissä ja nyt kun en välttämättä ole tuntuu tosi pitkältä vapaalta kun on kaksi peräkkäistä vapaapäivää. Ehtii rentoutua aivan eri tavalla. Kyllä kiitos tervetullutta on se, sopii mulle. =)

No siis lauantai ja vapaa tarkoitti herkkuaamupalaa. Mulle herkkuaamupala on semmonen mikä on kuitenkin terveellinen sillä tykkään terveellisistä ruuista. Herkkuaamupalan joukossa saa olla jotain ekstraa mitä ei yleensä ole, kuten sokerihilloa tai sokerijogurttia, mehua, croissanttia, vaaleeta leipää. Mitä milloinkin.

Herkkujogurttia herkkuaamupalalla.
Herkkujogurttia herkkuaamupalalla.

Tänään oli:

  • Alpro soijajogurtti kookoksenmakuinen (sis. sokeria)
  • Mangoa
  • Banaania
  • Mustikoita
  • Kahvia
  • Ruisleipää
  • Vegaanista ”juustoa” leivän päälle (ensimmäinen kerta kun ostin, hyvää ja toimivaa oli
  • Kurkkua
  • Tomaattia
  • tuoremehua

Olen jo yli vuoden verran syönyt sokeria reilusti reilusti vähemmän kuin aiemmin ja sen takia monet sokerilla maustetut rahkat ja jogurtit tai ihan mikkä tahansa sokerijutut maistuu todella makealle mun suuhun. Karamellit ja jäätölöt kans.

Yleensähän syön maustamatonta soija- tai kaurajogurttia, mutta aina joskus herkkuaamupalalle haluan jotain erilaista ja tämä Alpron kookoksen makuinen soijajogurtti on ollut mulle mieleinen valinta. Makeeta sekin on, mutta ei ehkä niin makeeta kuin moni muu. Kookoksen maku sopii siihen kuin nenä päähän.

Muissakin jutuissa kuin jogurtissa katton tuoteselosteen enkä usein osta jos tuote sisältää sokeria enkä varsinkaan osta jos tuote sisältää makeutusaineita. Sitä sokeria tungetaan vaan niin joka paikkaan, että sitä tulee väkisinkin syötyä ja se määrä mitä tulee väkisin syötyä on ollut ihan ok. Mulle riittää, että oon saanut lisätyn sokerin syöntiä vähennettyä yli 80 %, en jaksa fanatikoida tuotteesta vaikkapa ketsuppi. Jos se sisältää sokeria sitten sisältää. 80 % vähemmän lisättyä sokeria on hurja määrä, mutta on kannattanut eikä ole edes ollut hirmuisen vaivalloista.

Sokeri on kaiken pahan alku ja punajuuri ja ällöttävää nyt kun sitä ei juuri tule syötyä. Silloin kun syön niin se on jätskiä tai karamellia tai herkkujogurttia aamupalla. Noin niin kuin pääasiassa, totta kai jotain poikkeuksia tulee pitkin matkaa. Hedelmissä ja marjoissa olevan oman sokerin hyväksyn täysin, sitä ei olla vähennetty. Mutta paljon ollaan vähennetty sokerin syöntiä ja se on todella kannattanut. Sokeri aiheuttaa vaikka mitä pahaa ja mikä hasuinta jos sitä ei pitkään aikaan syö  se alkaa maistua niin makealle, että se on överiä.

Uusi herkkuaamumehu kokeiluun. Sisältää inkivääriä ja oli hyvvee.
Uusi herkkuaamumehu kokeiluun. Sisältää inkivääriä ja oli hyvvee.

Uusi aamumehu oli kans hyvää. Namimaiskis. Sitä jäi onneksi huomiselle sunnuntaiherkkuaamupalalle.

Kasvissyöjälle joka ei halua maitotuotteita tai munaa (ainakaan yleensä) syödä  leivänpäälliset voi aiheuttaa päänvaivaa. Onhan niitä kaiken maailman kikhernetahnoja ja sellaisia, mutta mää kaipaan leivän päälle jotain siivua ja nyt ostinkin ensimmäisen kerran vegaanista ”juustoa” joka on siis soijasta tehtyä ja oli hyvää, ajoi asiansa ja ostan toistekin. Pirkkalan Citymarketissa oli ainakin paria vaihtoehtoa.

Oululaisen jälkiuunipalaa (paras leipä en kässää kekkä syövät vaasan ruispaloja) vegaanista "juustoa" ja kurkkua. Kahvia.
Oululaisen jälkiuunipalaa (paras leipä en kässää kekkä syövät vaasan ruispaloja) vegaanista ”juustoa” ja kurkkua. Kahvia.

Aamupala tuli syötyä. Käytiin vähän kaupoilla jonka jälkeen pyörät auton kyytiin ja itte kans. Ajettiin pyörinemme Pirkkalan vanhan kirkon Parkkipaikalle mistä lähdettiin pyöräilemään Vesilahteen.

Ralliautoilijako?
Ralliautoilijako?

pyoral02

Meillä oli määränpäänä Vesilahdessa sijaitseva Kahvila Makasiini mikä on kuuluisa ainakin pitsoistaan.

pyoral06

pyoral01

Meillä ei kuitenkaan pitsat olleet mielessä vaan vohvelikahveet. =) Paikka oli melkein tupaten täynnä kun sinne saavuttiin. Otettiin vohvelit jäätölöllä ja hillolla ja kupit kohveeta. Herkkupäivä on tänään mulla ollut ja vielä sen huomautan, että maidot ja munat syön kyllä kylässä ja ravintolassa vaikken omissa oloissa niitä syökään. Ettei kekään täydelliseksi vegaaniksi luule sillä sitä en ole, kasvissyöjäksi itteäni kutsun. Vegaaniuteen en vielä ole valmis sillä se vaatii liian monimutkaisia asioita kylässä ja ravintolassa. Ehkä joskus sitten.

pyoral03

Noh, vohvelit ja jäätölöt oli hyviä, nähtiin paikalla tuttujakin ja tuli juteltua niitä näitä ja sitten matka jatkuikin takaisin lähtöpisteeseen.

Keli oli ehkä kesän paras pyöräilyyn, lämmintä riitti ja vain hetken aikaa taivaalta pisaroi. =)

pyoral07

pyoral05

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.

Pirkkalan hölkkä 10,6 km juostu

Pirkkalan hölkkä 5.8.2015.

Juoksu 56 min 37 sek. 
Keskisyke 166, maksimi 182.
10,56 km, 5 min 21 sek / km.

Kivaa kun omassa kotikunnassa on juoksutapahtuma ja tosi mukavaa, että tämä Pirkkalan hölkkä on keskellä viikkoa illalla.

Oltiin härren kanssa ajoissa paikalla, että ehdittiin hieman nauttia tunnelmasta ennen juoksua. Härre ei juossut vaan keskittyi kannustamiseen.

Mutta mää juoksin. Lähdin kisaan sillä periaatteella, että mitään aikaa en tavoittele mutta tyytyväinen olen jos alle tuntiin pääsen. Halusin, että juoksuni olisi rentoa ja reipasta vaikka vauhti olisikin ittelleni kova. Oon vasta viime aikoina saanut vauhtikestävyyssykkeellä tehtävään juoksuun jotenkin sen rentouden, ennen oon ollut paljon jotenkin tönkömpi ja fiilis on ollut ihan erilainen.

Numerolappu haettu!
Numerolappu haettu!

Ensimmäisenä paukahdin numerolapun hakuun ja sain numeron 81. Lappu oli jo ainakin kisan nähnyt, olisin toivonut ihan uutta numeroa rinnuksiini enkä kenenkään hiestä tahriintunutta tai muuten likaista, mutta samalla ihan hvyä että kierrätetään, ei miinuspistettä.  🙂

81.
81.

Alueella oli ihan mukavasti porukkaa ja keli oli justiinsa sopiva kovavauhtiseen juoksuun. Ei valittamista. Turistiin monien tuttujen kanssa.

Ehdittiin hyvin olla ja ihmetellä ennen juoksun starttia.
Ehdittiin hyvin olla ja ihmetellä ennen juoksun starttia.

Jossain vaiheessa se aika vaan meni ja sitten pitikin mennä jo viivalle odottamaan starttipamahdusta.  Mulla oli 2XU:n pitkät kompressiotrikoot jalassa ja Niken musta hihaton treenitoppi.

Viivalle.
Viivalle. Pikkasen selänrapsutusta.

Mitenkään en jännittänyt, kai näihin on jo sen verta tottunut, että jännitys on poistunut ja se on kylllä mukava asia. En tykkää jännittämisestä ollenkaan ja ehkä edes pieni kisajännitys ei sovi mulle vaikka kaikki aina toitottaa, että hyvä se on että vähän jännittää. Ei oo mun tapauksessa hei!

Kohta lähdetään.
Kohta lähdetään.

Pampum! ja matkaan. Lähdin heti hyvää vauhtia, kattelin kellosta aina välillä mitä vauhtia etenen ja usein se oli semmosta 5 min 20 sek / km. Ylämäissä hidastin ja yritin pitää ylämäkijuoksutekniikan mielessä ja mennä sillä tavalla ja taas muuttaa mäen jälkeen juoksu sopivaksi tasamaalle tai alamäkeen, riippui siitä kumpaa oli tiedossa.

pirkkalan_holkka201508

Juoksu tuntui koko ajan ihan hyvältä, ei mitenkään epämiellyttävältä ja aika pian olin puolessa välissä valmiina toiselle kierrokselle. Mulla oli yksi energiageeli matkassa ja imaisin sen ennen toisen kierroksen alkua ja heti perään otin vettä huoltopisteestä. Tarjolla oli myös urheilujuomaa, mutta geelin kanssa vettä kuitenkin.

Puolessa välissä energiageeli nassuun.
Puolessa välissä energiageeli nassuun.
Vielä geelin nielaisu ja kohta ollaan huoltopisteellä josta saa vettä. =)
Vielä geelin nielaisu ja kohta ollaan huoltopisteellä josta saa vettä. =)

Toinen kierros meni lähes samaan malliin ihan mukavan tuntuisesti kuten edellinenkin. Ylämäkee oli kavuttavana ihan mukavasti, mutta oli alamäkeekin. Koko reitti meni kävelyteillä minne ei autot pystyneet ja se on ehdottomasti positiivinen asia. =)

Kun olin 9 kilometriä juossut aloin ottaa loppukiriä. Kiihdytin vauhtia hieman, sen minkä pystyin ja urheilukentälle  (jossa maali oli) saavuttuani kiristin vielä hieman ja ihan lopun muutamakymmentä metriä spurttasin tavoilleni ominaisesti tosi kovasti.

Maalissa.
Maalissa.

Jee juostu olen tosi tyytyväinen juoksuuni. Tuntui hyvälle, meni reippaasti ja pystyin pitämään huolen juoksuasennostani. Ehdin ajatella sitä moneen otteeseen juoksun aikana ja yritin ihan tosissani juosta hyvässä juoksuasennossa niin paljon kuin pystyin ja onnistuin hyvin. =)

Sarjassani oli 27 osallistujaa, olin 7. Kiva.

Niin vauhdikas loppuhetken kiri, että hetken aikaa ihan oksetti.
Niin vauhdikas loppuhetken kiri, että hetken aikaa ihan oksetti.
Vielä vettä pari mukillista.
Vielä vettä pari mukillista.

Lopuksi vielä maalissa oli tarjolla vettä ja urheilujuomaa. Otin vettä sillä mulla oli autossa oma palautusjuoma, Evoke proteiinimehu (saatu blogin kautta) joita en voi kuin suositella ja jotka on tulleet mun liikuntaelämään pysyvästi:

Juoksun aikana energiageeli, juoksun jälkeen Evoke-proteiinimehu (saatu blogin kautta).
Juoksun aikana energiageeli, juoksun jälkeen Evoke-proteiinimehu (saatu blogin kautta).

Liikuntapäiväkirja Facebookissa.