Pötkö ruokitaan kotimaisella

Ensimmäisestä  yhteisestä illasta alkaen kävi ilmi, että Pötkö saattaa olla perso ruualle, jos ei nyt ahne niin hyvin innokas syömäri ainakin. Se on tietenkin hyvä asia siinä mielessä, että syödään heti kun on ruoka-aika ja sitten odotetaan seuraavaa ateriaa.

Pötkö 11 viikkoa.

Pötkön sapuska tulee olemaan raakaruokaa. Ajattelen niin, että koiran raakaruokinta on tehty niin helpoksi, että ei ole mitään syytä olla syöttämättä raakaruokaa. ”Raakaruokinta on helpointa valmiilla täysravinnoilla, jotka ovat ravitsemuksellisesti täysipainoisia ja sisältävät sopivassa suhteessa lihaa, luita, sisäelimiä ja vihanneksia.”

Mush on kotimainen raakaruokamerkki jolla on pennuille oma tuotesarja Vaisto Puppy.  Hienointa olisi jos voisin syöttää koiralle riistapainoitteista sapuskaa. Vaisto-ruokasarjassa aikuisille onkin Vaisto Wild jonka sisältö on poro-lammas-hirvi. Penturuokia on kaksi ja toisessa on poroa ja sitä olen nyt ostanut Pötkölle. Muihin kuin Mush raakaruokiin en ole vielä perehtynyt. 

Penturuokaa.

”Kaikki Vaisto-sarjan tuotteet ovat täysravintoja.  Täysravinto on nimensä mukaisesti valmis sekoitus, johon ei tarvitse lisätä mitään, eli et tarvitse sen enempää tietotaitoa tämän kuin kuivamuonankaan käyttämiseen!  Voit käyttää Vaistoja sellaisenaan tai kuivamuonan ohella.”

Parasta tässä Vaisto-sarjassa on se, että se on täysravinto jossa on kaikki mitä koira tarvitsee ja tätä mää nyt aluksi syötän Pötkölle.

Mush Vaisto Puppy -sapuskaa. Ruokakuppi on monen koiran käytössä ollut. Iso, mutta tulevaisuudessa sopiva.

Mushin sivulla on ruokintaopas josta selviää kuinka paljon millekin koiralle (noin, pitää itsekin tarkkailla) syötetään raakaruokaa. Jos pennun oletettu aikuispaino on 30 kg, sille annetaan 3 kk:n iässä Mush raakaruokaa 20 pullaa tai 2 minilevyä. Helppoa ja varmasti hyvä tapa ruokkia koira. Pötkö on samaa mieltä.

Mitä luita ja pureksittavia ns. herkkuja olen ajatellut syöttää Pötkölle? Ostin nyt Mush-sarjan kuivaherkkuja jotka ovat sian korvia sekä häntiä, sarjassa on paljon muitakin kuivaherkkuja. Lisäksi löysin Peten koiratarvikkeesta Rauh!-merkkisiä myös kotimaisia puruluita jotka ovat hirven nahkaa ja poroa. Tässäkin kuten perusruokinnassa toivon pystyväni keskittymään enemmän riistaan kuin sikaan, kanaan ja nautaan. Kasvattajalta Pötkö sai mukaansa jäniksen korvia ja sellainen maistui Pötkölle hyvin.

Nähdään somessa:

  ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Mainokset

Oma amerikanstaffordshirenterrierimme

Millainen koira amerikanstaffordshirenterrieri on ja miksi juuri sellainen meille?

Amstaffiyhdistys .net: ”Amstaffi on toiminnan koira: se haluaa olla mukana ja osallistua kaikkeen mihin omistajansakin. Kaiken minkä amstaffi tekee, se tekee tunteella ja ”sata lasissa”, niin pusujen antamisen kuin treenaamisenkin.

Amstaffit eivät pääsääntöisesti ole herkkähaukkuisia, mutta ne usein vahtivat reviiriään ja ilmaisevat vieraat. Ne ottavat vieraat riemuiten vastaan, mutta tervehdittyään jäävät usein sivummalle tarkkailemaan tilannetta.

Amstaffin kuuluu olla peloton ja rohkea, avoin ja aktiivinen. Luonteen osalta suurena virheenä pidetään arkuutta eikä amstaffin kuulu koskaan olla kyräilevä tai salakavala. Amstaffilla kuuluu myös olla hyvä hermorakenne ja kova kivunsietokynnys. Nämä ominaisuudet tekevätkin amstaffista hyvän lapsiperheen koiran, ne eivät pienistä törmäyksistä hätkähdä. On kuitenkin huomioitava, että amstaffi on kokoonsa nähden vahva koira, joten se ei sovellu missään tilanteessa perheen pienimpien ulkoilutettavaksi, ja sen tapakasvatuksesta on huolehdittava.

Osa amstaffeista on luonteeltaan kovia, mutta nykyisin yleisin luonnetestitulos kovuudessa on kuitenkin +1, hieman pehmeä. Tämä tarkoittaa, että koirat eivät ole aivan niin itsenäisiä ja itsepäisiä kuin omistajat joskus olettavat.

Omistajan onkin opeteltava lukemaan omaa koiraansa tarkasti, jotta ei tule arvioineeksi sen luonnetta väärin. Tietty rämäpäisyys ja halu käyttää lihaksiaan yhdistettynä vilkkauteen tuovat pakettiin jonkin verran haastetta. Noin 30 kg elämäniloa ja vauhtia ei sovi joka perheeseen ja jokaiselle omistajalle. Amstaffin omistajan on hyvä perehtyä koiran käyttäytymiseen sekä rodun historiaan ymmärtääkseen koiransa motivaatioita toimia erilaisissa tilanteissa.

Amstaffin toimintakykyä ja halua tehdä työtä yhdessä isäntänsä kanssa kannattaa hyödyntää hakeutumalla johonkin ohjattuun harrastustoimintaan. Amstaffi ei ole tyypillinen palveluskoirarotu, vaan motivaatiota yhdessä tekemiseen kannattaa vaalia huolella jo pennusta lähtien. Amstaffi, joka on oppinut yhdessä tekemisen olevan kannattavaa, nauttii siitä ja tekee harrastuksissakin kaiken täysillä. Harrastajat suorittavat koetuloksia amstaffien kanssa tasaiseen tahtiin varsinkin alemmista luokista, mutta ominaisuudet eivät kuitenkaan yleensä riitä virallisissa lajeissa aivan kirkkaimpaan kärkeen. Eli mikäli ajatuksissa siintävät esim. SM-mitalit tai KVA-titteli 2-vuotiaalle koiralle, amstaffi ei ole rotuvalintana paras. Amstaffin koulutus vaatii pitkää pinnaa, mielikuvitusta ja huumorintajua.

Amstaffit käyttävät mielellään leukojaan ja jos et saa sitä henkisesti väsytettyä, se saattaa purkaa turhautumisensa kodin irtaimistoon. Muistathan kuitenkin, että myös koirat tarvitsevat lepopäivänsä palautuakseen niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin rasituksesta.

Vielä sananen aggressiosta: rotuamme on jo vuosisadan ajan jalostettu perhe- ja näyttelykoiraksi karsimalla ei-toivottuja ominaisuuksia. Tosiasia kuitenkin vielä nykyäänkin on, että amstaffi saattaa aikuisena osoittaa aggressiivisuutta muita saman sukupuolen edustajia kohtaan. Tätä piirrettä voi tehokkaasti hillitä, mikäli koira saa pienestä pitäen oikeita käyttäytymismalleja, ts. se ei näe muiden koirien tappelevan eikä se joudu itse hyökkäyksen kohteeksi. Omistajan kannattaa panostaa pentuajan positiivisiin sosiaalisiin kontakteihin, sillä jo yksi huono kokemus saattaa laukaista aikuisena koira-aggressiivisuuden. Amstaffin ostajan täytyy kuitenkin muistaa, että yksilöissä saattaa olla suuriakin eroja ja huolellisellakaan sosiaalistamisella ei kaikista koirista saa koirasosiaalisia.

Amstaffi ei pääsääntöisesti sovellu ulkoilutettavaksi koirapuistoissa. Vaikka se itse olisikin sosiaalinen, se voi kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja usein amstaffien fyysinen tyyli leikkiä voi myös provosoida muita koiria. Jälki voi olla tällöin todella ilkeän näköistä ja vaikutukset koiran luonteeseen haitalliset. Muistathan; amstaffi on kokoonsa nähden voimakas koira, joka täytyy aina ja joka paikassa olla omistajansa hallinnassa!

Amstaffi joka on vilkas, itsenäinen ja vahva voi olla erittäin rasittava etenkin juniori-iässä, varsinkin jos sille ei ole jo pentuna opetettu haluttuja toimintatapoja ja rakennettu motivaatiota työskennellä yhdessä omistajan kanssa. Tapakasvatukseen kannattaakin panostaa amstaffin kanssa, jotta siitä kasvaa mahtava perhekoira ja harrastuskaveri. Täysin kouluttamaton aikuinen amstaffi ei välttämättä ole lainkaan mukava kumppani.

Amstaffi on oiva koira aikuiselle, aktiiviselle ja paljon ulkoilevalle ihmiselle, jolla on aikaa ja halua paneutua koiran tapakasvatukseen.”

Jäniksen korvaa.

Tärkeimmät asiat koirarotua valitessamme meille olivat:

Koiran kanssa voi juosta esim. 4 x viikossa 1 h ja enemmänkin lenkkejä

Riittävän kookas eli vähintäänkin keskikokoinen rotu

Ystävällinen perheen ulkopuolisiakin ihmisiä kohtaan

Turkin hoito helppoa

Ulkonäkö pitää miellyttää mua ja härreä

Ylimääräinen plussa jos koiran habitus on kunnioitusta herättävä, rohkea ja turvallinen lenkkikaveri.

Saa olla haastava rotu

Tämmönen haastava ja kunnioitusta herättävä Pötkö meillä nyt sitten on. Oma koira, vihdoinkin taas, tämä on ollut onnen päivä kun saimme hakea Pötkön. Tiikeriraidallinen pikku pötikkä josta sanotaan, että se saattaa pistää koko kämpän uuteen kuosiin ja on aikamoinen vouhottaja ainakin teiniaikanansa. Saa nähdä millainen Pötkö lopulta on, kun tässä nyt tutustutaan niin asia hahmottuu.

Nyt kun Pötkö on himassa niin aloitamme heti asioitten opettelun. Kontaktin ottamisen ohjaajaan eli minuun. Hyvä kontakti koiran ja ohjaajan välillä on se mistä kaikki lähtee. Yhdessä tekeminen, se on se juttu ja tämä vaatii keskittymistä sekä koiralta, että ohjaajalta.

Härre ja Pötkö.

Mää haluan, että Pötköstä tulee kohtelias hyvin käyttäytyvä koira joka osaa käyttäytyä ja toimia ohjeiden mukaan silloin kun ohjeistetaan. Toki riemua ja iloa ja räväkkyyttä saa ja pitää olla, mutta haluan antaa koiralle hyvän peruskoulutuksen ja siihen annan itsestäni paljon enemmän kuin aiempien koiriemme kohdalla. Venäjänmustaterrierivainaamme opetin aika huolellisesti ja se oli kyllä hyvä oppilas ja niin mielin kielin mua kohtaan, että oli helppoa. Nyt ajattelen, että Pötkön kanssa kaikki ei mene ihan niin helposti vaan haasteita saattaa tulla vastaan ja omaa pinnaa pitää venyttää. =) Katsotaan.

Amerikanstaffordshirenterrierit ovat liikunnallisia koiria ja tarkoituksena on siis aloittaa juoksuharrastus Pötkön kanssa sitten kun hän on vajaan vuoden ikäinen. Ja talvella lisäksi  hiihtoharrastus.

Aion myös ostaa Kickbiken jonka kanssa koiran kanssa voi ulkoilla. Tää tiedoksi myös hoitopaikoille sillä kickbike kulkee tarvittaessa mukana hoitopaikkaan.

Amstaffit tyykkäävät uida ja uinti on se mikä mua kiinnostaa uutena harrastuksena, sellaisena pelkkänä koiran harrastuksena kun nämä muut ovat sellaisia mun ja härren harrastuksia johon koira ujutetaan mukaan. Nokialla on Tampereen koirauinti ja olen nähnyt monia videoita koirien uimisesta ja näyttävät tykkäävän kovasti. Epäselvää asiassa mulle vielä on se, että pitääkö sinne ostaa oma uimaliivi koiralle. No, sekin tulee selviämään kyllä ja se, että minkä ikäisen koirulin kanssa sinne voi mennä.

Seuraan Instagramissa Aki Mannista @akiturb0manninen, heillä on kaksi ihanan väristä sinistä / harmaata amerikanpitbullterrieriä ja he asuvat tällä hetkellä Turkissa. Pihassa on uima-allas ja nämä koirat nauttivat ihan hölmön paljon uimisesta. Aki Mannista seuraamalla sain ajatuksen, että ehkä voisin Pötkön kanssa aloittaa ihan uuden harrastuksen, koirauinnin. Koira ui ja minä olen siis altaan reunalla. Koiran kanssa ainakin aluksi altaassa on koirauintiohjaaja.

Pientä ihmettelyä puolin ja toisin.

Nähdään somessa:

  ❤ Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB



Miten yhdistää koira ja oma harrastus?

Lauantaina saamme hakea koiran kotiin, voi varmaan kuvitella, että en malttaisi odottaa enää yhtään. Mutta pari päivää ja koira on meillä. Koiran Instagram: @potkoamstaffi

Koirahan on vielä pieni, vain 10 viikkoinen pikku pentu jolle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja pentuaika mennään tietenkin sen mukaan, opetellaan elämään ja tekemään, tutustutaan uusiin ihmisiin ja erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin ja eletään pienen pennun elämää.

Pötkö.

Sitten kun koira on isompi niin suunnitelmia kyllä on. Mää haluan, että koirasta tulee meille kaveri juoksulenkeille ja talvella koiraladuille hiihtolenkeille. Pitkiä kävelyitä ja muuta koiraelämää unohtamatta.

Se helpottaa paljon elämistä kun koiran voi ottaa omalle juoksulenkille mukaan, saa sekä ihmiset että lemmikki liikuntaa. Juoksetko sinä koirasi kanssa? Onko juoksuvyö ja oletko opettanut koiran juoksemaan edessäsi pitämään remmin kireällä vai juokseeko koira sivussa ja kädessäsi on remmi? Mikä tapa on mielestäsi paras ja miksi? Nyt saa antaa neuvoa ja kokemusta jos on.

Jos on jotain muuta vinkkiä sellaisesta tekemisestä koiran kanssa mikä voisi sopia meidän perheeseen niin kerro.

Koiran kanssa voi nykyään harrastaa vaikka mitä, on paljon sellaisia lajeja joista en ole aiemmin kuullutkaan.

Nähdään somessa:

 ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Muualle hiihtämään

Hiihto 2 h 5 min
keskisyke 128, maksimi 153

Uinti 30 min

Rukalla hiihtämässä.

Lumitilanne täällä Sallassa on sen verran huono, että hiihtämiseen asti sitä lunta ei ole. Lähdettiin tänään sitten Rukalle jossa on pieni ladun pätkä mitä hiihtää. Sallasta on n. 100 km Rukalle eli liian paljon joka päivä kuljettavaksi vaikka kuinka olisi kiva hiihtää. Hiihtämään tänne Sallaan tultiin, mutta muuta on täytynyt tehdä eli paksupyöräilyä ja juoksua. Kun ei ole lunta niin ei ole lunta ja siihen on tyydyttävä.

Rukalla oli reilun 3 km:n latu joka oli tosi monimuotoinen mäkiensä kanssa ja sitten siellä oli järven ympäri menevä 1,85 km:n latu jota lopulta pääasiassa hiidettiin. Oli tosi mukavaa hiihtää aivan tasaista. Harvoin, tai siis en koskaan sitten lapsuuteni ole hiihtänyt noin tasaista latua kuin järven jäällä on.

Järven jäällä.

Hiihto on siitä mukavaa, että sitä voisi vaan jatkaa ja jatkaa loputtomiin. Me kuitenkin tyydyttiin reilun kahden tunnin hiihtosessioon ja menimme sen jälkeen vielä Kuusamon uimahalliin pulikoimaan puoleksi tunniksi.

Nähdään somessa:

❤   Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Talviloman paksupyöräily

Paksupyörä 3 h 25 min
keskisyke 119, maksimi 149

Paksupyöräilyä Sallassa.

Sallan viikon aloituslenkura tehtiin paksupyörillä. Täällä ei ole lunta lähellekään niin paljon, että hiihtolatuja pystyttäisiin tekemään joten toistaiseksi hiihto ei vain onnistu.

Liikkumaan tänne tultiin ja otettiin kotoo jo mun paksupyörä ja härren maastopyörä mukaan sillä pyöräily talvella on tosi mukavaa ja hyvää sijaistoimintaa jos ei kerta hiihtämään pääse.

Härre.

Mulla siis paksupyörä ja härrellä maastopyörä. Päädyttiin vuokraamaan härrellekin paksupyörä joka sattui olemaan samaa merkkiä kuin mun pyörä. 3h vuokra oli aika kallis ja saatiin siihen puhuttua puoli tuntia lisää, että pääsimme yli kolmen tunnin lenkuralle.

Mää lähdin polkemaan omalla ja härre vuokarpyörällä. Aloitettin latupohjilla polkemisella, lunta oli aika paljon pyöräilyyn vaikka hiihtämiseen ei olekaan. Eli haastavaa oli pöherössä mennä paksupyörällä ja jonkun ajan kuluttua lähdettiin uutta pyörätietä pitkin Sallan keskustaan ja ylikin. Siinä oli tasaista ja helppoa mennä. Ja myös mukavaa. 

Härren vuokrapyörä oli paljon raskaampi kuin mun pyörä, vuokrapyörässä oli ilmaa renkaassa sen verran vähemmän, sopivasti lumipöheröön, mutta liian vähän auratulle tielle joten polkeminen sillä oli huomattavasti raskaampaa kuin mun kiiturilla. Vaihdoimme pyöriä välillä ja minä taisin suurimman osan polkea vuokrapyörällä sillä mulla oli menohaluja ja sykkeennostohaluja. Raudanpuutteesta huolimatta tai siitä johtuen oli sykkeennostohaluja. Oon nyt tehnyt niin paljon peruskestävyysssykealueliikuntaa, että välillä haluttaa mennä isommalla sykkeellä. Nyt menin ja se tietenkin hieman kostautui ja kostautuu sillä palautuminen on hankalaa ja kivuliastakin. Mutta iteppä treenini tein.

Lenkistä tuli pitkä ja osittain raskas sillä mentiin jonkin verrankin vk-sykkeillä. Kaiken lisäksi meille tuli kiire palauttaa pyörä aikataulussa takaisin vuokraamoon ja olimmekin paria minuuttia ennen määräaikaa paikan päällä. =D

Vihreä vuokrapyörä, petrooli oma pyörä.

Lunta on ihan hyvin, siten, että maisema on enemmän valkoinen kuin vihreä ja kyllä se mukavaa talven tuntua luo. 

Nyt on kiva olotila, lenkin ja saunan jälkeinen raukeus.

Nähdään somessa:

 ❤  Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Pitkä automatka kissojen kanssa

Terveisiä Sallasta! Sama paikka kuin viime joulukuussa, mutta tällä kertaa mökki. Viime vuonna majoituttiin uudessa Holiday Clubin luhtitalomajoituksessa.

Nyt otettiin mökki ja otettiin myös kissat mukaan reissuun.

Mirri haluaa pois.

Automatka taukoineen kotoa Pirkkalasta tänne Sallaan kesti vajaa 12h. Kissoilla oli molemmilla oma kuljetuskoppa ja ne laitettiin penkille turvavöihin. Olin lukenut etukäteen ihmisten kokemuksia kissojen kanssa näin pitkältä automatkalta ja suuri osa kokemuksista oli ihan hyviä. Sieltä löysin vinkin kun kissojen pissajuttuja mietin, että laittaa riittävän iso pyyhe kuljetuskopan pohjalle jos kissa sattuisi pissaamaan sinne. Ja varapyyhe mukaan että voi sitten vaihtaa puhtaan alustan.

Kissa Kaisa on tosi rento ja aina kun sen laittaa kuljetuskopaan niin se asettuu heti makoilemaan ja vain on. Ei puhu mitään vaan on vain rennosti ja kiltisti. Mirri taas huusi ensimmäisen kaksi tuntia siten miten moni kissa huutaa tai maukuu kun sen laittaa kuljetuskoppaan. No rauhoittui Mirri sitten loppuajaksi täysin kun ei enää jaksanut huutaa.

Omat eväät vedettiin autossa.

Muutaman ajotunnin jälkeen pysähdyimme ja annoin kissoille vettä ja ruokaa. Kaisa joi ja Mirri söi eli keskimäärin ihan hyvin. Olin lukenut, että kissat eivät välttämättä pitkälläkään matkalla suostu syömään tai juomaan tai pissaamaan vaan pidättävät ja ovat nälässä ja janossa kunnes päästään perille.

Seuraava kissanhoitotauko oli jossain vaiheessa ja kaivettiin kissojen vessa esille ja vuoron perään nostin kissan kuljetuskopasta hiekkalaatikon viereen. Kumpikin teki tarpeensa hiekkalaatikkoon nätisti ja rauhallisesti ilman mitään hötkyilyjä. Kaivoi kupopan, pissasi ja peitti kuopan. Tarvii sanoa, että en olisi uskonut, että homma hoituu näin helposti.  Tällä tauolla Kaisa joi taas vettä.

Kaiken maailman tarvikkeet mukana.

Asioiden hoitamisen jälkeen matka jatkui loppuun asti ilman taukoa kissojen hoidon merkeissä. Molemmat vain makoilivat tosi rauhallisesti ja varmasti odottivat, että milloin täältä pääsee pois. No, pääsivät noin kahdentoista tunnin matkustamisen jälkeen mökissä vapaaksi. 

Mökissä Kaisa joka on maailman rennoin kissa kotiutui heti ja Mirrikin hetken sängyn alla olon jälkeen ja nyt on kaikki hyvin. On syöty ja on juotu ja on tutkittu paikkoja ja nyt levätään.

Kaisa talvilomalla Sallassa.
Mirri keittiön pöydän alla.

Automatka meni siis tosi hyvin ja hyvillä mielin matkaamme takaisin kotiin sitten kun sen aika on.

Nähdään somessa:

 ❤ Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB

Itsenäisyyspäivän juoksu

Juoksu 1 h 49 min
keskisyke 122, maksimi 136

Mää oon juossut tällä viikolla joka päivä. Maanantaina ulkona, tiistaina ja keskiviikkona salin juoksumatolla ja tänään rauhallisen lenkin ulkona. 

Härren kanssa lähdettiin aurinkoiseen itsenäisyyspäivään juoksemaan. Rennosti, matalalla sykkeellä. Viikon matalasykkeisin lenkki selkeästi pk1-alueella ja sielläkin alapäässä.

Kiva keli, -1.

Juostiin rauhallisissa maastoissa, hiekkateillä ja poluilla, latupohjilla. Oli mukava lenkki, olen jo tottunut näihin tosi matalasykkeisiin juoksulenkkeihin. Aluksi niitä oli vaikea tehdä kun ei meinannut malttaa mennä niin rauhallisesti mitä tuollainen syke vaatii. Ajan kuluessa vauhtikin on nopeentunut tuolla sykkeellä, se on kehitystä hei!

Juomaa juoksulenkillä.

Tällä viikolla, kuten suunnittelin, en ole päästänyt sykettä vauhtikestävyysalueelle raudanpuutteeni takia ja ihan hyvin on mennyt. Jaksamisen kanssa ei ole ollut ongelmia, olen palautunut treeneistä hyvin jota tuskin olisi tapahtunut mikäli olisin juossut vk:lla. 

Illalla käytiin pikku porukalla vielä avannossa. Mää, härre, härren mama ja lisäksi vielä kaksi triathlonistia. Kolmas kerta kun siellä olin nyt lyhyellä aikaa ja kolmas kerta koko elämässäni. Se on joka kerta vain mukavampaa ja mukavampaa ja kyllä näyttää siltä, että se saadaan sopimaan omaan elämäämme hienosti. Kerran viikossa olisi kiva käydä, mutta tarvittaessa parin viikon välein sopii myös jos useammin käy hankalaksi töitten, treenien ja pian meille tulevan Pötkö-koiran takia.

Tänään pulahdettiin viidesti veteen ja saunottiin. Olin tänään kaulaa myöten vedessä pidempään kuin kahdella aiemmalla kerralla ja vielä pidennän aikaa seuraavilla kerroilla.

Ensi viikolla aion käydä Sallassa avannossa. Lähdemme Sallaan hiihtämään ainoana ongelman se, että siellä ei ole vielä lunta lähellekään laduiksi asti. Mitäs nyt? En tiiä, mut sinne mennään ja maasto- sekä paksupyörä ja juoksukamppeet otetaan mukaan eli eiköhän me liikuntaloma saada aikaiseksi vaikka hiihtämään ei päästäisi.

Mutta siis, tarkoitus on mennä ensi viikolla Sallaan Jäämeren Uimareitten ylläpitämään avantouintipaikkaan. 

Pöö. Suihku, sauna, avanto, sauna, avanto, sauna, avanto, sauna, avanto, sauna, avanto, sauna, suihku, koti.

Nähdään somessa:

❤

 Jaanaba

Instagram @jaanaba_liikuntapaivakirja | Liikuntapaivakirja FB | Puhtivalmennus FB